Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?
02.09.2020 |
Erityisesti sinä joka olet ollut synnytyksen/sektion jälkeen huonossa kunnossa: Olen kuullut juttuja, että kuntouttavan työotteen varjolla äitejä kyykytetään osastoilla tavoilla, joita muut pienemmistäkään leikkauksista toipuvat ei kyllä joudu kokemaan. Vaikka meinaa pyörtyä kipuun ja verenhukkaan esim sektion jälkeen, niin ruoka on haettava itse vaikka tarjotin ei pysyisi kädessä, lakanat on jaksettava vaihtaa tai muuten makaat veressä, imetysohjaus on piinaavaa vaikka maito ei ole noussut ym. Pitääkö kauhujutut paikkansa?
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää yksi asia tässä, vaikka en ole itse synnyttänyt. Eihän se sairaalassa olo ilmaista sille äidille ole, vaan siitä lapsivuodeajasta lävähtää kotiin lasku. Kun äiti maksaa tuosta hoidosta, miksi hänen pitäisi tehdä hoitoon kuuluvat palvelut eli lakanoiden vaihdot, ruoan hakemiset ym. itse? Eihän kenellekään muullekaan hoitopalvelua ostavalle sanota, että "otetaan sun rahat, mutta hoidatko noi jutut nyt itse".
Siitä hetkestä alkaen kun tulet raskaaksi, vain vauvalla on väliä. Äidin hyvinvointi on tärkeää vain vauvan takia, joten lapsivuodeosastollakin kyse on ainoastaan siitä vauvasta. Valitettavasti.
Mutta eihän sitä laskua maksa vauva, vaan äiti ja äitiinhän suurin osa lapsivuodeajan toimenpiteistä kohdistuu. Varsinkin, jos tän keskustelun perusteella on mentaliteetti "hoida itse vauvasi, ei me sitä valvota, kun itse joudut kotonakin sen hoitamaan".
Rehellisesti sanottuna äideille myydään huonoa palvelua. Sama kuin joissain kahviloissa kehotetaan viemään tarjotin keräilyvaunuun, vaikka se ei ole asiakkaan tehtävä. Jos palvelusta maksaa, niin kyllä sillä pitää vastinettakin olla.
Ethän sinä palvelusta maksa, vaan koko yhteiskunta verojen muodossa. Maksat vain päiväkohtaisen kulun, joka on murto- osa koko potista. Yhteiskunta huolehtii ja selkeästi hyvä niin, koska omaa ja vauvan parasta on ilmeisesti vaikea ymmärtää. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että pärjäät vauvan kanssa arjessa, eikä läheskään kaikilla ole kukaan kotona tarjotinta kantamassa. Apua kyllä varmasti saa tarvittaessa, mutta ei se mikään lomahotelli ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sappirakon poistossa ja sen jälkeen yön osastolla. Sain pyytämättä vahvoja kipulääkkeitä sängyn viereen, ruuan nenän alle, kun "jäin jumiin" sängynreunalle (en siis päässyt kellahtamaan takaisin makuulle enkä laskemaan jalkoja lattialle) vessaan mennessä ja jouduin nolona kutsumaan hoitajan ei tullut mitään tuhahteluja tai vähättelyjä... miksi synnyttänyt ei saa samaa kohtelua vaan joutuu kipeän tikatun alapään tai sektiohaavan kanssa hakemaan ruokatarjotinta ja ryömimään vessaan?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tässä ero, mutta muilla osastoilla on potilaita, synnyttäjä on....synnyttäjä.
Arvaa mitä. Kun joku saa mistä tahansa syystä kudoksiinsa repeämät tai menettää paljon verta, tai on jostain syystä hoitoa vaativissa kivuissa, hänestä tulee terveydenhoidon piirissä potilas. Hänestä huolehditaan, häntä hoidetaan eikä sitä kyseenalaisteta.
Miten synnytys muuttaa tämän? Mietihän sitä.
Vierailija kirjoitti:
PHKS 2009, 2011 ja 2015.
Mikä ihme siinä on, että nukkuva äiti pitää herättää keskellä yötä?
Ja miksi oletetaan, ettei kolmannen kerran äidiksi tullut kaipaisi yhtään käydä synnytystään läpi, tai ei haluaisi nähdä vauvansa ensi punnitusta? Synnärillä oli kamala kiire, joten minut kärrättiin osastolle noin 10 minuuttia lapsen syntymän jälkeen. Samalla ovenavauksella isä lähetettiin kotiin, koska kello 23.00. Kun menin suihkuun, vauva oli sillä aikaa punnittu, pesty ja puettu. Synnytystä ei kukaan käynyt kanssani läpi, imetystä ei katsottu ollenkaan. Mutta silti oli pakko herättää keskellä yötä ja kysyä, onko vauva syönyt.
Myös niille näytteenottajille voisi opettaa, että ei herätetä koko huonetta.
Minä päksissä 2017 & 2019, ja hieman toisenlaiset kokemukset. Molemmat synnytykset käytiin kätilön kanssa hyvin läpi. Kiireettä ei silloin ollut, mutta kätilökaveri kertoi, että kiireisiä päiviä heillekin tulee ja vaikuttaa sitten tottakai menoon. Kai laitoit tuosta kohtelusta palautetta synnärille? Todella kurja ettet päässyt katsomaan vauvan punnitusta. On varmaa ko kätilö ollut ajattelematon asian suhteen. Sielläkin on ihan huippuja kätilöitä ja osa sitten taas ei niin hyviä...
Vuodeosastolla yöhoitajat oli tosiaan raskaita. Ekan kohdalla tulivat herättelemään ja vahtimaan imetystä, mikä oli kyllä tosi raskasta.
Tuntuu kyllä että imetyksestä jaksetaan saarnata, vaikka suhtauduin asiaan jo tosi myönteisesti, ja imetys onnistui.
Lisäksi esikoinen kävi teholla 1,5 vrk ja tehon ja vuodeosaston hoitajien välillä oli ihme jännitteitä. Teholla vauva oli saanut tutin, ja sitä sitten ihmeteltiin vuodeosastolla, ettei saisi olla. Tehon hoitajat oli ihania ja huomaavaisia, ja siellä oli kaikinpuolin rauhallisempaa kuin vuodeosastolla. Onneksi sain olla omassa huoneessa vuodeosastolla sen ajan kun vauva oli teholla.
Toisen lapsen kohdalla täytin tosi huolellisesti imetysajat paperille, niin yöllä hoitaja katsoi vaan sitä ja lähti samointein pois, kun huomasi että imetys ok. Eli se kannattaa ehdottomasti tehdä (jos joku haluaa vinkin). Toisen lapsen kanssa saatiin myös taaperohuone, jonne isoveli sai tulla päivällä leikkimään. Muuten olin siellä yksin vauvan kanssa. Toisen lapsen kanssa sai muuten olla huomattavasti paljon rauhallisemmin, ja jopa nauttia rauhasta ennen kotihässäkän alkua.
Vierailija kirjoitti:
2013, Kätilöopistolla. Kamala kiire henkilökunnalla, eivät muistaneet tuoda lääkkeitä ajallaan (toivuin infektiosta) eikä kukaan käynyt kanssani läpi synnytystä ollenkaan vaikka pyysin. Maito nousi rintoihin ja varmaan senkin takia itkin ääneen, yksikään huoneessa käyneistä hoitajista/kätilöistä ei reagoinut siihen mitenkään. Tämä oli asia, joka jäi eniten harmittamaan: ei ole normaalia jättää huomioimatta toisen ihmisen itku, oli syy sille mikä tahansa! Jos tiesivät että maidonnousu ym. itkettää, niin olisivat edes taputtaneet olkapäälle ja naureskelleet, että kohta sieltä tulee litramitalla. Kamalaa välinpitämättömyyttä.
Kaikki piti tosiaan hoitaa itse, vaikka minultakin oli mennyt 2 litraa verta ja päässä pyöri sen mukaisesti. Itse piti hakea ruoat, liinavaatteet ym. Muistan kun horjuin käytävällä eteenpäin tippatelineen kanssa ja kätilö esitteli jollekin isolle kiholle miten entisestä vauvalasta oli tehty usean äidin supertiivis potilashuone. Muistan miettineeni, että on tämä nykyaika sairasta. Sen vauvalan turvin äidit saivat aikoinaan palautua synnytyksestä ja nukkuakin vähän. Nykyään kaikki on hoidettava itse eikä ketään kiinnosta miten voit.
Siis mikä hervoton tylytys palstalla alkaa, kun joku kehtaa antaa isovanhemmille vauvan muutamaksi tunniksi hoitoon saadakseen nukkua. Vauvala on sitten ok, vaikka kyse on sentään vauvan ensimmäisistä päivistä. Kyllä on ristiriitaista porukkaa. Moni kritisoi 80- ja 90- luvun synnytyssairaaloita kliinisiksi ja rutiininomaisiksi ja silloin nimenomaan oli vauvalat ja lakanoiden vaihdot. Nyt kun on saatu vierihoito ja perheläheinen synnytyskulttuuri, niin sekään ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mua ähän ihmetyttää kun niin monissa kertomuksissa puolustellaan toimintaa sillä että "siellä synnärillä on niin kiirettä" ja "on niin paljon äitejä ettei kaikkai valitettavasti voi kunnolla auttaa". Sannia lainatakseni: että mitähän v*****?? Samaan aikaan Suomessa syntyvyys ennätyksellisissä pohjalukemissa, mutta silti sairaalta niin täynnä että synnyttänyt nainen siivoaa itse lattialta omat verensä kun kätilöllä on niin kiire. Joku tässä ei nyt saakeli soikoon täsmää. Onneksi saan synnyttää toisen lapsen ulkomailla laadukkaassa yksityissairaalassa, koska miehen työnantajan tarjoama vakuutus kattaa sen...
Ensimmäisen lapsen synnytin Naistenklinikalla ja kokemus oli kokonaisuudessaan ihan ok, saatiin perhehuone ja ohjausta. Kipulääkkeiden kanssa oli vähän niin ja näin, mutta olin hoitoon ihan tyytyväinen.
Tokalla kerralla synnytin Lohjalla. Ei hyvä kokemus, halusin sieltä vaan äkkiä pois. En tiedä miksi, mutta en vaan viihtynyt siellä ja itkin. Ehkä muilla ollut erilaista. Kätilö oli tosi tyly, ei lainkaan kannustava, mutta synnytys sujui siitäkin huolimatta hyvin. Koitin olla osastolla näkymätön, en yleensäkään halua mitään konfliktia vaikka en olisikaan tyytyväinen. En kyllä yhtään muista pitikö lakanat vaihtaa, mutta jos piti niin sitten en niitä kuitenkaan vaihtanut. Kun ei kaikkea vaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kätilöt ja heidän esimiehensä lukevat tämän ketjun!
3 lapsen äiti (jostain kumman syystä 3. oli polikliininen synnytys, 6h seurannan jälkeen omaan kotiin lepäilemään. ) Isä hoiti isotveljet, oma äiti ja parina päivänä myös isäni tulivat pitämään seuraa ja kärryttelivät vauvaa ulkona (kesävauva). Tuolloin vielä työelämässä ollut anoppinikin laittoi isot satsit ruokaa, niin oli myös meille aterioita. 3 vrk. iässä käytiin pediatrilla sairaalassa. Toivuin rauhassa omieni parissa, imetys lähti luontevasti sujumaan, kun joku imetysn@tsi ei ollut koko ajan repimässä rintaa esille tai”tarkkailemassa imuotetta”. Toivoisin, että tätä vaihtoehtoa tarjottaisiin aktiivisemmin uudelleensynnyttäjille, ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa ruuhkaiset sairaalst ja kuitenkin lyhyt matka näytille, jos tulee huolia. Näin kätilöillä olisi oikeasti aikaa niille äideille, jotka tarvitsevat enemmän apua eikä kenenkään pitäisi maata niissä kuuluisissa verisissä lakanoissa. Imetyspulmiinkin saisi apua oikeasti, eikä vain kaavamaisia tarkastuksia. Ja nyt loppuun kommentti, joka varmaan herättää suurta pahennusta: isänsä oli muutaman kerran syöttänyt myöhään illalla vauvalle 😱 tuttipullosta 😱 korviketta 😱 niin sain nukuttua ja maito nousi hyvin vastoin kaikkia imetyssuosituksia.
Oma lapsivuodeaika on ollut aivan kelvollista, mutta me saatiinkin perhehuoneet molemmilla kerroilla. Mies hoiti lapsen ja minä yritin vaan toipua ja imettää. Tuskastuin kuitenkin erääseen hoitajaan, joka motkotti vaatteistani. Päälläni oli sairaalan paita ja housut, mutta minulla oli jostain syystä todella kylmä. Muistan, että jalat ja kädet oli aivan jäässä ja aivan hytisin, kun paleli. Niinpä puin päälleni myös sairaalan takin, kun mitään muita vaatteita ei ollut tarjolla, ja vetäydyin vielä sänkyyn peiton alle. Kun hoitaja tuli huoneeseen ja huomasi tämän, hän huomautti napakasti, ettei takkia saa pitää sängyssä, vaan se laitetaan päälle vain, kun sängystä noustaan. Enhän minä tätä sääntöä ollut tiennyt ja kun palelikin hirveästi, niin kohta olin taas unohtanut tuon järjettömältä tuntuneen ohjeen. Olin sitä paitsi juuri hakenut puhtaan takin, joten hygieniakaan ei mielestäni vaarantunut. Kun sama hoitaja tuli taas huoneeseeni ja näki minut imettämässä sängyssä takki ja peitto päällä, hän alkoi vihaisena tiuskia, miten minulla TAAS on takki päällä! Takki piti riisua samantien ja kuunnella saarnaa niin, että aivan itketti. Tämän jälkeen pidin kyllä huolen siitä, ettei kyseinen hoitaja nähnyt minua takki päällä sängyssä. Sen sijaan muut hoitajat eivät koskaan valittaneet asiasta. Jälkeenpäin on tuntunut suorastaan huvittavalta tuo hoitajan höyryäminen nuorelle palelevalle äidille... Olisi edes tarjonnut lisää peittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen lapsiluku jää yhdeksi traumaattisen synnytyksen ja lapsivuodeajan vuoksi. Kaikkea en halua enkä edes pystyisi enää kertomaan. Miksi se miten meitä äitejä kohdellaan synnytyksessä ja lapsivuodeosastolla ei ole ikinä keskusteluissa kun puhutaan syntyvyyden laskusta. Synnytysväkivalta on todellista ja sitä tapahtuu todella paljon joka päivä.
Riippuu ihan osastosta ja tilanteesta. Mulla oli viimeksi aika kamalaa siksi, etten saanut omaa huonetta saati perhehuonetta, vaikka olin ihan poikki valvottuani juuri yön synnytyksessä. Jouduin kolmen hengen huoneeseen, jossa ei ollut hetken rauhaa levätä päiväsaikaan, yölläkin huonosti. Yöllä lämpötila vaihteli kylmästä kuumaan patterin porotukseen, vuode ja sairaalavaatteet olivat vuoroin nihkeitä hiestä ja sitten kylmiä kun ei ollut edes kunnon peittoa. Myös kohtelu osastolla oli kautta linjan tylyä ja kiireistä. Vauvan tutkinut lastenlääkäri sanoikin hoitajalle jotain sellaista, että on tehnyt 24 h vuoron ja lähtee kotiin nukkumaan. Sen kerran kun olisin tarvinnut jotain, kipulääkettä, sain läksytyksen että häiritsen henkilökuntaa väärään aikaan enkä edes saanut lääkettä, josta olisi ollut mitään apua (kerroin etten ole koskaan havainnut parasetamolilla mitään vaikutusta kipuun, mutta sain vain sitä). Kivut sitten taas liittyivät luultavasti siihen, että vauvan synnyttyä minulle laitettiin oksitosiinipiikki, vaikken sitä halunnut. Tiesin kokemuksesta, että pelkkä imetyskin saa kohdun supistelemaan reippaasti. Aiemmin olin synnyttänyt pienessä sairaalassa, jonka synnytysosasto on sittemmin lakkautettu. Siellä oli omaa rauhaa, ystävällisiä kätilöitä ja muutenkin ihan eri meininki, vaikka sattui syntymään harvinaisen monta vauvaa niinä päivinä.
Olisin pärjännyt hyvin, jos olisin päässyt heti omaan kotiin rauhaan, mutta vauvaa piti seurata pari vuorokautta. Sen jälkeen pääsin vihdoin kotiin lepäämään. Se olikin tarpeen, kun ei ollut kolmeen vuorokauteen nukkunut kuin muutaman pienen pätkän. En tajua, ettei isosta sairaalasta löydy edes pientä koppia, jossa saisi yksinkertaisesti nukkua rauhassa valvotun yön jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kahden hengen huoneessa mutta en pystynyt nukkumaan kun toisella äidillä oli koko ajan jotakin ongelmaa ja hoitajat ravasi huoneessa. Se otti valtavasti päähän kun univajetta takana jo monta vuorokautta ja muutenkin kärsin univaikeuksista.
Olisi mahtavaa jos kaikille riittäisi omat huoneet. Muutenkaan en ymmärrä miksi elämän mullistavimmassa tilanteessa joutuu tuntemattomien ihmisten kanssa jakamaan ensi päivät.
Tätä samaa kuullut todella monelta.
Eipä kiinnosta tämänkään takia tehdä lapsia jos synnytys ja sen jälkeinen aika sairaalassa on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus_ kirjoitti:
Lapsen kanssa elämä on sen syntymän jälkeen totaalisen hirveää paska-helvettiä ensimmäiset viikot. Seuraavat puoli vuotta ovat pelkästään helvettiä ja eka vuosi enää vain hirveätä paskaa. Lapsen ollessa puolitoistavuotias elämä on parantunut jo todella vittumaiseksi aina noin 2,5 vuotiaaksi, jolloin elämä alkaa olla pelkästään vain saatanan ikävää ja tylsää. Eli hirveimmät helvetti-paska-ajat ovat tällöin kuitenkin tällöin ohi. Kolmevuotiaasta eteenpäin en vielä tiedä, koska lapsemme on juurikin täyttämässä kolme, mutta ehkä tosiaan ne kaikkein syvimmät-helvetti-paska-ajat alkavat olla ohi.
Kiitos nauruista! Näinhän se on, vaikka valtavan rakas onkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää yksi asia tässä, vaikka en ole itse synnyttänyt. Eihän se sairaalassa olo ilmaista sille äidille ole, vaan siitä lapsivuodeajasta lävähtää kotiin lasku. Kun äiti maksaa tuosta hoidosta, miksi hänen pitäisi tehdä hoitoon kuuluvat palvelut eli lakanoiden vaihdot, ruoan hakemiset ym. itse? Eihän kenellekään muullekaan hoitopalvelua ostavalle sanota, että "otetaan sun rahat, mutta hoidatko noi jutut nyt itse".
Siitä hetkestä alkaen kun tulet raskaaksi, vain vauvalla on väliä. Äidin hyvinvointi on tärkeää vain vauvan takia, joten lapsivuodeosastollakin kyse on ainoastaan siitä vauvasta. Valitettavasti.
Mutta eihän sitä laskua maksa vauva, vaan äiti ja äitiinhän suurin osa lapsivuodeajan toimenpiteistä kohdistuu. Varsinkin, jos tän keskustelun perusteella on mentaliteetti "hoida itse vauvasi, ei me sitä valvota, kun itse joudut kotonakin sen hoitamaan".
Rehellisesti sanottuna äideille myydään huonoa palvelua. Sama kuin joissain kahviloissa kehotetaan viemään tarjotin keräilyvaunuun, vaikka se ei ole asiakkaan tehtävä. Jos palvelusta maksaa, niin kyllä sillä pitää vastinettakin olla.
Se on sairaala eikä hotelli.
En ole ikinä ymmärtänyt miksi vedotaan omatoimisuuteen sillä varjolla että on kotonakin pärjättävä vauvan kanssa, ikäänkuin jokainen synnyttävä äiti olisi jo lähtökohtaisesti yksinhuoltaja.
Tuossahan oikein ruokitaan sitä ikivanhaa perhemallia jossa äiti hoitaa vauvaa ja kotia.
Tämä äidin omatoimisuuden korostaminen synnytysosastoilla on mielestäni myös ihan suora viesti isille ettei heidän tarvitse osallistua vauva-arkeen. Kun nimenomaan pitäisi niitä isiä saada kannustettua myös kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tässä ero, mutta muilla osastoilla on potilaita, synnyttäjä on....synnyttäjä.
Ööö, meinaat, että jos alapää on tohjona ja verenhukkaa tullut, niin eipä hätiä mitiä, kun nimike ei ole potilas. Aletaan kutsua vanhuksiakin vaikka vierailijoiksi, niin vanhustenhoito-ongelma ratkeaa Suomessa saman tien.
Kyllä, tuo on minun kokemus Naistenklinikalta kymmenen vuoden takaa. Tosin lakanoita en vaihtanut, tosin ei niitä muistaakseni kukaan mukaan vaihtanut. Kokemus oli että jätettiin yksin.
Ymmärsin jo synnytyslaitoksella, että kaikki ei ole fyysisesti kunnossa synnytyksen jäljiltä. Yritin pyytää apua hoitajilta. Kukaan ei auttanut. Jälkitarkastuksessa lääkäri pyrki ohittamaan aiheen, vaikka ongelmat olivat jo todella selviä ja pyysin apua ottamalla aiheen esiin yhä uudelleen. Vuosia myöhemmin kärsin edelleen synnytyksen jälkeisistä terveysongelmista. Esikoinen jäi ainoaksi, koska terveys meni.
Miksi syntyvyys laskee, onko se edes ihme?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tässä ero, mutta muilla osastoilla on potilaita, synnyttäjä on....synnyttäjä.
Eli minäkö en ollut potilas sen jälkeen, kun kohtuni ja kaikki vatsanpeitteeni oli leikattu auki ja ommeltu takaisin kiinni?
Esikoisen synnytyksestä viisastuneena otin omat buranat mukaan toisen synnytykseen. Mulla oli aina imetyksen aikana niin hirveitä supistuksia, että en pystynyt olemaan mitenkään päin. Kipulääkkeet vei kivut tosi hyvin ja oli ihanaa nautta imetyksestä kaikessa rauhassa, kärvistelemättä.