Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Ilmiannettu tämä kätilöiden lynkkausketju

Vierailija kirjoitti:

Ilmiannettu tämä kätilöiden lynkkausketju

Onko rehelliset kertomukset lynkkausta? Miksi huonoista kokemuksista pitäisi vaieta?

Kannattaa muista, että siellä osastolla on muitakin potilaita kuin itse. Vaikka itsellä saattaa olla kehno olo tai likainen lakana, se kätilö saattaa olla sidottuna jonnekin toisaalle, missä on paljon isompi hätä. Itse muistan kyllä saaneeni kuittauksia, että kätilö pahoitteli jotain asiaa, mutta just nyt ei ollut mahdollisuutta sille tehdä mitään.  Parhaansa siellä yritetään eikä kukaan ilkeyttään pidä potilaitaan tuskissaan ja pulassa. 

Tulee sellainen olo, että kun itse lähden synnyttämään taidan pilottaa jonnekin pienen kameran ja mikrofonin.

Miksi näihin ketjuihin aina tulee näitä huonojen kokemuksien vähättelijöitä? Eikö tosiaan normaaleilla, huonot hoitajaresurssitkin ymmärtävillä ihmisillä voisi olla huonoja kokemuksia? Ei näin moni vastaus voi olla joltain oman elämänsä prinsessalta, joka vähän draamailee synnytyksen jälkeen. Kyllä siellä osastoilla ihan oikeaa äitien hoidon laiminlyöntiä selvästi tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muista, että siellä osastolla on muitakin potilaita kuin itse. Vaikka itsellä saattaa olla kehno olo tai likainen lakana, se kätilö saattaa olla sidottuna jonnekin toisaalle, missä on paljon isompi hätä. Itse muistan kyllä saaneeni kuittauksia, että kätilö pahoitteli jotain asiaa, mutta just nyt ei ollut mahdollisuutta sille tehdä mitään.  Parhaansa siellä yritetään eikä kukaan ilkeyttään pidä potilaitaan tuskissaan ja pulassa. 

Tarkoitatko, että kaikki ketjussa huonoista kokemuksista kertoneet ovat vain hemmoteltuja kermapeppuja, jotka eivät tajua, että jollain muulla voi olla isompi hätä kuin pikkukipu?

Kyse on siitä, että synnyttäjille on huudettu, heitä ei ole kuunneltu, heitä on satutettu piittaamattomuuden takia eikä kaikille ole annettu riittävää kipulääkitystä. Kyse on empatian puutteesta ja tahallisesta, ilkeästä voimankäytöstä ja nöyryyttämisestä puolustuskyvytöntä, kipeää, herkässä mielentilassa oleva ihmistä kohtaan.

Kukaan ei varmaan vapaaehtoisesti nuku sängyssä, jossa on lakanat verestä jäykkinä, kyllä ne vaihtaa jos pystyy. Kaikki hakevat itselleen itse ruokaa, jos pystyvät, ja huolehtivat hygieniastaan ja käyvät vessassa jos voivat. En mä ainakaan alusastiaa ja siteen vaihtoa olisi pyytänyt, jos olisin voinut tehdä asiat itse.

Minun mielestäni kaikki muut kätilöt (kaikissa synnytyksissä) olivat mukavia, ystävällisiä, kohteliaita, auttavaisia ja ammattitaitoisia, paitsi yksi. Hän oli ilkeä, nöyryyttävä, ivallinen ja ammattitaidoton. Sadisti.

Kaikki kunnia ja arvostus niille kätilöille, jotka tekevät työtään inhimillisesti ja ammattitaitoisesti. Kiitos!⚘❤

Käveleminen sektion jälkeen estää vaarallisen veritulpan muodostumisen! Siksi sun täytyy heti alkaa kävellä kävellä kävellä. Vaikka kamalaa onkin.

Täällä kans yksi lapsi vaan hankittuna. En mistään hinnasta menisi enää synnärille nöyryytettäväksi. Nöyryyttävää kun tissejä puristeltiin jatkuvasti ja annettiin huonon äidin kuva kun maitoa ei tullut. Myöhemmin plastiikkakirurgi sanoi että tämä oli kiinni anatomiastani. Yhtenä yönä nousin kun vauva itki ja lamaannuin sängyn viereen seisomaan kun podin pahoja iskiaskipuja raskausajan, hoitaja tuli kiukuttelemaan ja tokaisi "luulin ettet nouse ollenkaan hoitamaan lastasi" Maidon pyytäminen kellolla lapselle oli myös todella nöyryyttävää.

Minulla oli flunssa kun synnytin, kätilö oli ihana mutta piina alkoi kun  pääsin osastolle. En olisi yhtä särkylääkettä saanut vaikka minulla oli kuumetta, itse piti vaihtaa lakanat ja hakea ruuat... Jouduin sitten päivystykseen  2pv synnytyksen jälkeen kun sydän hakkasi levossakin tuhatta sataa ja tulehdusarvot oli koholla, päästyäni  takaisin osastolle sama  hoitaja, joka oli pilkannut ettei tässä hotellissa olla valitettuani sairasta oloa sanoi " Ei täällä voida kuumeita mittailla" ja toi päiväkahvit huoneeseen niin vauhdilla että puolet loiskui pöydälle.  Meni myös ääripäästä toiseen, eli täydestä auttamishaluttomuudesta siihen että koetti mm. vaihtaa vauvani vaipat vaikka matkaa sängystäni oli hoitopöydälle vain pari metriä ja pystyin kyllä itse. 

Lakanat piti vaihtaa itse, mutta ei sitä minulle kerrottu. Enkä älynnyt.

- Nukuttua ei saanut kun joku vähän väliä kutsui hoitajaa ja summeri soi käytävällä

- Aamulla siivooja tuli pamauttamaan oven auki, kailottamaan  hyvää huomenta ja sytyttelemään valoja

- Imetysopetuksessa tissini väännettiin mustelmille

- Vauvaa ei voitu katsoa edes sen aikaa, että olisin päässyt suihkuun

- Miehelleni tultiin klo 17 valittamaan, että kyllä äidit ja vauvat pitäisi nyt päästää rauhassa iltatoimiin.  Mies oli siis päässyt töistä klo 16 ja tullut suoraan sairaalalle, että ehtisi olla hetken kanssamme

Munun ensimmäisen synnytyksen jälkeinen lapsivuodeaika oli yhtä hel.vettiä. Synnytin v. 2011 PHKS:ssa ja olin nuori (alle 20v) ensisynnyttäjä. Minua kohdeltiin synnyttäneiden osastolla kuin saastaa. Sain epiduraamista johtuvan järkyttävän migreenin muutamaksi vuorokaudeksi, sekä ensialkuun vartalo oli täysin toispuoleisesti puutunut. Pyysin kätilöltä apua kääntymiseen, kun en itse kivuiltani pystynyt. Vastaukseksi sain tuhahtelua ja rajun lakanastavedon, kipulääkettä sai anella päänsärkyynkin. Huonetoveria lellittiin ja autettiin, opastettiin, mutta minä sain tylyjä kysymyksiä vauvan hoitotaidoistani ja kyykyttämistä. Itse piti kaikki tehdä ja hakea myös erittäin kipeästä ja syvästä eppari-haavasta huolimatta.

Kaikista henkisesti satuttavin hoitaja sattui kolme päivää synnytyksen jälkeen paikalle. Hän keksi, että nyt täytyy saada punnittua vauva, jotta tiedetään tuleeko minulta maitoa. Koitin kertoa, että juuri olen imettänyt tunnin, ja vauva juuri nukahtamaisillaan. Hoitaja vänkäsi, että nyt punnitaan, sitten imetän molemmista rinnoista 15min ja punnitaan uudelleen. No, eihän pieni jaksanut enää unen seasta syödä ja painon nousu punnitusten välillä minimaalista. Siitä hoitaja hermostui, toi tuttipullon vauvalle, koska minulta ei erity maitoa yhtään ja nälissäänhän raukka on, kun en saa imetettyä! Käski minua syöttämään tuttipullollisen HETI vauvalle kokonaan. Olin ihan järkyttynyt, mutta en arvannut/osannut/tiennyt sanoa vastaan. Vauva siis nukkui tyytyväisenä vieressäni.. sitten minä itkin ja syötin vauvalle pullomaitoa, ja vauva syöksyoksensi kaikki pois..

Seuraavana päivänä tuli sama hoitaja ja läiskäisi kaksi kansiollista ja muutaman monisteen luettavaa vauvan hoidosta, saatesanoin "täältä et pois pääse ennen kuin kaikki on luettu".

Seuraavat synnytykset ja osastojaksot olivat siedettävämpiä. Viime vuonna sain aivan ihanan lastenhoitajan, joka passasi minut pilalle osastolla<3 Siivosi verisotkuni ja vaihtoi lakanat, sylitteli vauvaa, kun söin ja varmisti kipulääkkeide riittävyyden. Kiitos siitä PHKS:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektion jälkeen nousin ja menin suihkuun heti kun puudutus loppui. Kotiin lähdin seuraavana päivänä.

Ei tarvinnut auttaa ylös, riitti kun neuvottiin systeemi, eli kyljelleen ja toinen jalka lattiaan, sitten toinen ja samalla istumaan. Istuu kunnes lakkaa pyörryttämästä ja sitten lähtee hissuksiin, omaa oloa tarkkaan kuunnellen.

Nopeammin paranee kun käy suihkussa ja liikuskelee, sillä makaaminen rasittaa sydäntä ja laskimoveritulppia syntyy helposti.

Semmoinen kun irtoaa ja menee keuhkoon tai sydämen läpi aivoihin, niin siinähän sitten mahdollisesti loppuikäsi istut pyörätuolissa.

Joko naisten älykkyys tai yleissivistys on kyllä romahtanut parissa vuosikymmenessä, ei voi muuta sanoa.

Mikä alapeukkujen määrä! Tämähän on täysin totta, ei tosiasia siitä miksikään muutu vaikka ei tykkää lukemastaan.

Valitettavasti sektioäideillä on hyvin suuri laskimoveritulpan riski, tämän voi välttää liikkumalla. Mielummin rauhallisesti liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Pahimmillaan edessä voi olla pitkä, kuukausien tai jopa loppuelämän kuntoutus. Kaikki eivät palaa synnäriltä vauva kainalossa kotiin.

Luepa tuo viesti vielä uudelleen, jos sinullekin valkenisi oikea syy siihen alapeukutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.

Anteeksi, mikä mahtaa olla tämä lääkäreiden ja hoitajien tahto? Miksi ihmeessä lääkärit ja hoitajat valehtelisivat? Se henkilökuntaa ole siellä sinua ja lastasi varten. Lääkärin ja hoitajan tehtävä on pitää teidät hengissä ja olosuhteet huomioiden saada äiti liikkeelle että synnytyksen jälkeisiltä komplikaatioilta vältyttäisiin. Kyllä synnytys on sairaalan henkilökunnan silmissä iloinen perhetapahtuma, lääkärit ja hoitajat vaan näkevät sen surullisenkin puolen ja tietävät miten ikävät asiat on vältettävissä.

Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.

Ohis, mutta mua ei päästetty toisena päivänä kotiutumaan kun ei oltu ehditty näyttää miten vauva kylvetetään.. kyseessä oli mun toinen lapsi :D

Nykyään ei taideta sitä kylvetystä opastaa ollenkaan? Mulle ei ainakaan kummankaan lapsen kohdalla edes puhuttu kylvettämisestä.

Meillä opetettiin miehelle synnytyssalin puolella sillä aikaa, kun itse makasin sektion jälkeen kursittavana.

Kuuluuko muuten syöttöpunnitukset asiaan? Seinäjoella synnytin, vajaan viikon olin sairaalassa eikä sinä aikana maito noussut. Kertaakaan ei mitään punnituksia syntymäpunnituksen jälkeen.

Oijoi, tuollaistako se nykyään on? Itse olen saanut lapseni 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, ihan perussynnytyksiä olivat ja olin hyvässä kunnossa. Synnytin pienessä sairaalassa, joka nyt on lakkautettu. Ruuat ja kahvit tuotiin huoneeseen tai sai käydä ruokasalissakin jos halusi. Lakanat vaihdettiin, suihkuun sai apua, jos tarvitsi. Vauvan sai viedä vauvalaan tai pitää huonessa. Imetysohjausta tarjottiin. Korostettiin, että jos on väsynyt, pitää tuoda vauva välillä vauvalaan ja nukkua, ehtii sitä sitten kotona väsyäkin. Piti kerätä voimia, että jaksaa vauvan kanssa. Sairaalassa sai olla yli viikonkin, jos halusi. Henkilökunta oli ystävällistä ja huolehtivaista. Olo oli kuin jollain sankarittarella ja melkein kuin hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

Käveleminen sektion jälkeen estää vaarallisen veritulpan muodostumisen! Siksi sun täytyy heti alkaa kävellä kävellä kävellä. Vaikka kamalaa onkin.

On eri asia kävellä hissukseen, kuin joutua vaihtamaan lakanoita ja noutamaan ruokatarjottimia.

Eli turha tuota samaa mantraa hokea.

Veritulppariskihän ilmeisesti on myös muiden leikkauksien jälkeen, eli miksi muiden leikkauksien jälkeen ei joudu vaihtamaan lakanoitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun kerrotte rehellisesti kokemuksistanne, hyvistä ja huonoista. Nämä kertomukset ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, ettei (ainakaan naisen) kannata lapsia hankkia, ellei niitä todella palavasti halua.

Pitää myös muistaa, että sanomiset, ihmiset ja kohtelu voidaan kokea huonoksi vaikkei se sitä olisikaan. Olemme niin tottuneet saamaan kaikkea ja olemaan oikeutettuja ja aikuisen tuntuu olevan vaikeaa ottaa vastaan sana "ei". Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät, niin kullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Tottakai henkilökunnassa riittää monelsi ja on oikeasti sellaista paikkansa näyttämistä ja pinttyneitä tapoja, mutta ei kaikissa. Ei muuta, kun rohkeasti lapsia tekemään ja silmät avoimina synnyttämään.

Jos Suomessa todella halutaan että lapsia syntyisi enemmän, pitäisi saada edes tällaiset alkeelliset perusasiat kuntoon. Antti Rinteestä ja muista vauvatalkoista haaveilevista päättäjistä voi tuntua vaikealta ottaa vastaan sana ”ei” lisääntymisikäisiltä naisilta. Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät niin kuullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Ei muuta kuin rohkeasti synnyttäjien asioita parantamaan ja silmät avoimina asenteita muuttamaan.

Mistä perusasioista puhut? Eli jos pyydetään nousemaan ylös avustettuna jottet saa laskimoveritulppaa, niin kieltäydyt synnyttämästä lisää koska et saa maata sängyssä kun haluat? Lue mitä tarkoittaa kuntouttava työote, hoitotyön peruspilareita.

Kuntouttava työote? Onko se esimerkiksi tätä:

- väliliha repesi ilmeisesti enemmän kuin olisi tarvinnut, koska kätilö päätti, ettei lapsi synny vielä, ja käänsi selkänsä, eikä ehtinyt ajoissa

- repeämät ommellaan niin, että yhteen kursituilla osilla on turvotuksen laskettuakin senttien ero (repaleet vaivasi vuosia eri yhteyksissä)

- kätilö huutaa, kun synnyttäjä ei pysty siirtymään kuljetussänkyyn, kun tunto on vyötäröstä alaspäin pois

- kätilö huutaa ja haukkuu laiskaksi, kun samasta syystä ei pääse suihkuun, vessaan ja ruokaa hakemaan eikä pysty vaihtamaan petivaatteita ("Täällä ei laiskoja passata, olet synnyttänyt ja se ei ole sairaus, ylös siitä nyt!!!").

- huutaa ja pilkkaa sotkettua sänkyä

- viiltävän ivallinen vastaus särkylääkepyyntöön

- itkun pilkkaaminen em. tilanteissa

En vieläkään tiedä, onko selkäydinpuudutuksen yhteydessä normaalia että kaikki tunto häviää vyötäröstä alaspäin ainakin vuorokaudeksi, ehkä kahdeksi, ihan niin kuin olisi vain puolikas. Olin menettänyt myös verta niin paljon, että puhuttiin verensiirrosta, mutta sitä ei kuitenkaan annettu, en tiedä miksi. Neuvolan terkkari sanoi paperit luettuaan myös että ihmetteli tätä.

Näistä on kauan aikaa, mutta trauma taisi aktivoitua.

Sain epiduraalin mutta en muista huomanneeni tunnon häviämistä vuorokaudeksi tai kahdeksi. Voi toki olla, etten muista enää, koska siitä on niin kauan.

Jonkinlaista petehdytystä sairaalaoloihin olisin varmaan kaivannut. En näet yleensä viitsi vaivata ihmisiä kysymyksillä. En muista, että olisin koskaan siellä vaihtanut lakanoitani, ei varmaan tullut mieleen, että se olisi pitänyt tehdä itse.

Ruokailusta muistan, että hämmästyin, kun kuulin, että sapuska pitää hakea itse tai käydä syömässä ruokalassa. Olisi ollut kiva, jos joku olisi senkin kertonut vähän aiemmin, niin ei olisi tuntenut itseään niin tyhmäksi.

Veritulppariskistä kukaan ei kertonut mitään.

Kyllä pitää. Ja söin kostoksi jogurtit ja mehukeitot jääkaapista heti kun kynnelle kykenin.

Kohdellaan pahemmin kuin poikinutta lehmää ja makasin koko sen ajan verisissä ja likaisissa lakanoissa.

En jaksa edes kertoa kaikkea ettei ala ahdistamaan.

Minä olin tosi kipeä sektion jälkeen ja luonnollisesti sängystä nouseminen ja liikkuminen oli vaikeaa ja teki tosi kipeää. Osa hoitajista oli mukavia, mutta muutamat oli ihan kauheita. Yksi mm. huusi minulle, että "meillä on täällä hei ihan oikeastikin sairaita ihmisiä". Tuntui tosi kivalta, kun se itse kokemani kipu oli kuitenkin kamalaa ja ihan aitoa, vaikka kipu ei ollutkaan tullut sairauden takia. 

Ja btw, mä kyllä tiedän nykyään, että sängystä nouseminen ja liikkeelle lähtö on kuntoutusta ja sängystä patistetaan ylös nopeasti. Yksikään hoitaja ei kuitenkaan SANONUT tätä mulle, ehkä kannattaisi kertoa niille potilaille se syy miksi kipeänä ja puolikuntoisenakin parasta lääkettä on se, että lähdetään liikkelle niin asia ei herättäisi ihmetystä tai kiukkua. :)

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tosi kipeä sektion jälkeen ja luonnollisesti sängystä nouseminen ja liikkuminen oli vaikeaa ja teki tosi kipeää. Osa hoitajista oli mukavia, mutta muutamat oli ihan kauheita. Yksi mm. huusi minulle, että "meillä on täällä hei ihan oikeastikin sairaita ihmisiä". Tuntui tosi kivalta, kun se itse kokemani kipu oli kuitenkin kamalaa ja ihan aitoa, vaikka kipu ei ollutkaan tullut sairauden takia. 

Ja btw, mä kyllä tiedän nykyään, että sängystä nouseminen ja liikkeelle lähtö on kuntoutusta ja sängystä patistetaan ylös nopeasti. Yksikään hoitaja ei kuitenkaan SANONUT tätä mulle, ehkä kannattaisi kertoa niille potilaille se syy miksi kipeänä ja puolikuntoisenakin parasta lääkettä on se, että lähdetään liikkelle niin asia ei herättäisi ihmetystä tai kiukkua. :)

Meillä kätilöt laittoivat miehen kertomaan asian. Ihan fiksua.