Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Itsellä tosi hyvä kokemus Taysista viime vuosikymmenen alkupuolelta. Synnytys oli normi alatiesynnytys ja olin itse ihan hyvinvoiva, samoin vauva. Silti lisämaitoa (luovutettua äidinmaitoa!) sai kelloa soittamalla ja yöllä hoitaja jopa kysyi että haluanko antaa vauvan heille kansliaan että saisin itse nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.

Anteeksi, mikä mahtaa olla tämä lääkäreiden ja hoitajien tahto? Miksi ihmeessä lääkärit ja hoitajat valehtelisivat? Se henkilökuntaa ole siellä sinua ja lastasi varten. Lääkärin ja hoitajan tehtävä on pitää teidät hengissä ja olosuhteet huomioiden saada äiti liikkeelle että synnytyksen jälkeisiltä komplikaatioilta vältyttäisiin. Kyllä synnytys on sairaalan henkilökunnan silmissä iloinen perhetapahtuma, lääkärit ja hoitajat vaan näkevät sen surullisenkin puolen ja tietävät miten ikävät asiat on vältettävissä.

Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektion jälkeen nousin ja menin suihkuun heti kun puudutus loppui. Kotiin lähdin seuraavana päivänä.

Ei tarvinnut auttaa ylös, riitti kun neuvottiin systeemi, eli kyljelleen ja toinen jalka lattiaan, sitten toinen ja samalla istumaan. Istuu kunnes lakkaa pyörryttämästä ja sitten lähtee hissuksiin, omaa oloa tarkkaan kuunnellen.

Nopeammin paranee kun käy suihkussa ja liikuskelee, sillä makaaminen rasittaa sydäntä ja laskimoveritulppia syntyy helposti.

Semmoinen kun irtoaa ja menee keuhkoon tai sydämen läpi aivoihin, niin siinähän sitten mahdollisesti loppuikäsi istut pyörätuolissa.

Joko naisten älykkyys tai yleissivistys on kyllä romahtanut parissa vuosikymmenessä, ei voi muuta sanoa.

Toisaalta on aika julmaa sanoa äidille, että ruokaa saat, kun menet hakemaan ja äiti tuskailee sen kanssa, että puudutus on yhä voimassa (jalat tunnottomat) ja takana 40 tunnin sektioon päättynyt synnytys. Kyse ei ole siitä, etteikö nainen haluaisi nousta sieltä sängystä, kyse on siitä, että ei pysty.

Lonkkaleikkauksen jälkeen ei saa seuraavana aamuna mennä yksikseen suihkuun, hoitajan pitää olla mukana (siellä suihkussa saa sitten olla itsenäisesti, jos niin katsoo hyväksi), mutta sektion jälkeen ketään ei kiinnosta, päädytkö verisenä makaamaan suihkun lattialle ja parhaassa tapauksessa onnistut lyömään pääsi hanaan.

Mikä alapeukkujen määrä! Tämähän on täysin totta, ei tosiasia siitä miksikään muutu vaikka ei tykkää lukemastaan.

Valitettavasti sektioäideillä on hyvin suuri laskimoveritulpan riski, tämän voi välttää liikkumalla. Mielummin rauhallisesti liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Pahimmillaan edessä voi olla pitkä, kuukausien tai jopa loppuelämän kuntoutus. Kaikki eivät palaa synnäriltä vauva kainalossa kotiin.

Olen synnyttänyt 2010-luvulla kaksi kertaa sektiolla Taysissa. Sektiot tehtiin varhain aamuyöllä, ja vauvoista huolehdittiin niin synnärillä (siihen asti, että jalkoihin alkoi palata tunto) kuin osastollakin. Sillä aikaa kun vaihtoivat vauvan vaippaa, hiissasin itseni sängyn toiselle laidalle eri kyljelle, ja vauva palautettiin eri tissin puolelle syömään. Jaloilleni minut "komennettiin" myöhemmin aamulla, kun puudutus oli kadonnut, mutta tämänkin jälkeen ainakin kuopuksen kohdalla (esikoinen kävi vastasyntyneiden osastolla) vauvaa olisi autettu hoitamaan. Muistan nimittäin, että aika pian ylösnousuni jälkeen hoitaja kävi huikkaamassa, että vaihtaa vauvan vaipan ihan kohta, mihin totesin vaihtaneet sen juuri itse (totta kai, kun kerran liikkeelle pääsin), ja hoitajan mielestä olin "ihmeellinen sektioäiti". 🤭 Esikoista tietysti hoitivat vauvojen osastolla, vaikka minäkin siellä jolloin melkein koko ajan (nukkumassa ja syömässä piti käydä omalla osastolla). Ruuat tuotiin sängyn viereen niin pitkään kuin tarvi, ja tarjotin vietiin pois, kun olin syönyt. Esikoisesta olin sairaalassa noin viikon (koska lapsi oli siellä vauvojen osastolla muistaakseni kaksi tai kolme yötä ja sen jälkeen pari yötä vierihoidossa) ja kuopuksesta kaksi tai kolme yötä. Lakanoita ei tarvinnut vaihtaa, rintapumput ja vaihtovaatteet minulle opastettiin hyvin.

Lapsivuodeosastolla ja vastasyntyneiden... mikä lie osasto se oli, sellainen missä oli isompia keskosia ja täysiaikaisia vauvoja tarkemmassa tarkkailussa ja hoidossa... osastosta ei ole varsinaisesti pahaa sanaa sanottavana. Sellaisia asioita, joiden olisin toivonut erityisesti esikoisen kohdalla menneen vähän erilailla on:

- Kun vauva vietiin pois vierihoidosta, olisin kaivannut vähän enemmän aikaa sanoa heipat vauvalle, kun mikään hengenhätä ei ollut. Lisäksi olisin toivonut, että minulle olisi kerrottu tarkemmin, minne lapsi viedään ja että olisi huolehdittu, että tiedän, koska ja millä menetelmällä pääsen lapsen luo (lapsi lähti puolilta päivin ja puoliso tuli iltapäivällä ja kärräsi minut sinne lasten osastolle, muina päivinä jaksoin itse kävellä välin sektiosta huolimatta). Tämä on ehdottomasti kurjin asia, mitä lapsivuodeosastoaikana tapahtui.

- Jäin aika yksin imetyksen kanssa. Lapsi sai lisämaitoa terveysongelmiensakin takia, ja pumppausta kyllä neuvottiin. Onneksi vauvojen osastolla oli yksi ihana hoitaja, joka auttoi, kun yritin pähkäillä, miten imetyksen on tarkoitus tapahtua. Imetysohjausta sain myös lapsivuodeosastolla, kun lapsi palasi vierihoitoon, koska tajusin pyytää sitä, mutta toki se pulloruokittu muutaman päivän ikäinen mukula ei ollut kauhean yhteistyöhaluinen ja sain itsekin olla aika aktiivinen, että imetys sitten lähti käyntiin.

- Lapsen ruokkiminen oli riippuvaista pullosta sen osaatokeikan takia. Lapsi oli myös todella itkuinen (sääliksi käy huonetoveria). Kertaalleen sain moitteet kellon soittamisesta raportin aikana, kun vauva parkki nälkäänsä. Vastasyntyneen mielenmaisemalla toki vetäisin tästä hiljaisesti herneet nenääni, mutta edelleen rauhoituttuanikin olen sitä mieltä, että tällaiset ajat, kun kellon soittaminen on epätoivoisia, voisi laittaa näkyviin vaikka huoneen seinälle. Olisin niitä ihan mielelläni noudattanut parhaani mukaan. Ne hetket, kun odotti hoitajaa huutavan vauvan kanssa, kun ei asialle mitään voinut, oli kyllä tosi pitkiä, soitti raportin aikaan tai ei. Välillä vähän siinä epätoivossa kävi mielessä sellainenkin, että tajusikohan ne hoitajat ollenkaan, että kun se vauva oli nälkäinen, minä olin riippuvainen heidän pullostaan -- vauva ei osannut eikä halunnut imeä rintaa, kun oli useamman päivän ollut syöttöporsaana.

Kuopus oli iisi pois esikoisen verrattuna, ja minäkin toki kokeneempi. Mutta esim. se, että imetys alkoi sujua jo synnärillä helpotti tosi paljon.

Taas tuli vaikka kuinka monta autocorrect- ja näppäilymokaa, mutta tuo vastasyntyneen mielenmaisema on kyllä pakko korjata vastasynnyttäneen mielenmaisemaksi. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä äitien ala-arvoinen kohtelu synnytysosastoilla on olevinaan jonkun sortin tasa-arvoa. 80-luvulla äidit oli sairaalassa viikon, vauvat nukkui vauvalassa ja tuotiin hoitajien toimesta syömään. Ruoat tuotiin sänkyyn ja äidit sai oikeasti levätä.

Sitten 90-luvun lamassa vähennettiin hoitohenkilökuntaa ja keksittiin ettei raskaus ole sairaus. Koska raskaus ja synnytys ei ole enää naisen päätehtävä, niitä ei tarvitse erikseen huomioida eikä antaa mitään painoarvoa niille eikä varsinkaan suoda äideille mitään erityiskohtelua.

"Raskaus ei ole sairaus"-mantraahan hoetaan jo ensimmäisestä neuvolasta ettei nyt yksikään tuleva äiti vaan ala luulla että raskaus oikeuttaisi johonkin erityiskohteluun.

Asenne äitejä kohtaan on yleensä se että raskaus, synnytys ja lapsi pitäisi vaan hoitua tosta noin vaan ohimennen, 9kk jälkeen käydä vaan nopeasti pöräyttämässä vauva ulos, mahdollisimman pienillä kustannuksilla ja siitä mahdollisimman nopeasti taas tuottavaksi veronmaksajaksi.

Omani synnytin suunnitellulla sektiolla ja ainoat hyvät muistot jäi kätilöopiskelijoista. Näytettiin kyllä mistä löytyy lakanat, puhtaat sairaalavaatteet ja ruoka. Ruoan hain sitten aina huoneeseen ja sitä tarjotinta siinä pöydällä sitten mulkoiltiin jos en heti jaksanut palauttaa, muistutettiin myös että se täytyy itse palauttaa.

Paljon oli muutakin ja päällimmäisenä jäi mieleen, ei todellakaan mitkään onnelliset ensihetket, vaan ettei ole edes ihminen eikä mikään elävä, vaan tuottava kone.

Jouduitko kotona tulemaan toimeen kaksin sen vauvasi kanssa?

Miten tämä liittyy mihinkään.

Mutta vastaus että en joutunut. Itse sektio meni nappiin ja paranin todella nopeasti. Vauva voi myös hyvin ja olisin kyllä pärjännyt vauvan kanssa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.

Anteeksi, mikä mahtaa olla tämä lääkäreiden ja hoitajien tahto? Miksi ihmeessä lääkärit ja hoitajat valehtelisivat? Se henkilökuntaa ole siellä sinua ja lastasi varten. Lääkärin ja hoitajan tehtävä on pitää teidät hengissä ja olosuhteet huomioiden saada äiti liikkeelle että synnytyksen jälkeisiltä komplikaatioilta vältyttäisiin. Kyllä synnytys on sairaalan henkilökunnan silmissä iloinen perhetapahtuma, lääkärit ja hoitajat vaan näkevät sen surullisenkin puolen ja tietävät miten ikävät asiat on vältettävissä.

Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.

Ohis, mutta mua ei päästetty toisena päivänä kotiutumaan kun ei oltu ehditty näyttää miten vauva kylvetetään.. kyseessä oli mun toinen lapsi :D

Synnytyksen jälkeen minut on aina hoitaja työntänyt rullatuolissa, koska on vain heikottanut. Ei ole pakotettu edes kävelemään synnytyssalista osastolle jos ei ole jaksanut vaikka olen ymmärtänyt että kävelemällä odotetaan sieltä lähtevän. Eli tyytyväinen olen ettei tarvinut hoiperrella sieltä.

Ruoka on pitänyt hakea itse, mutta aina on joku tullut varmistamaan, että kävitkö syömässä? Ja jos en ollut käynyt, niin on tarjouduttu hoitamaan vauvaa sen aikaa. Kehotettu jopa syömään kaikessa rauhassa ja istumaan ihan siellä ruokatilassa jopa. Ihanaa huolenpitoa :)

Suihkussa ja vessassa pääsi käymään samalla tavoin, että jos ei vauva nukkunut, niin pyysi jonkun hoitajan katsomaan. He ovat siellä sinua varten!

Yöllä on herätelty imettämään n. kolmen tunnin välein, jotta maito nousisi ja vauva kasvaisi. Kummaltakin vauvalta on kyllä paino pudonnut enemmän kuin suositus, mutta imetys lähti kotona sujumaan vaikka sairaalassa ottikin lisämaidon vastaan, koska siihen oli lääketieteelliset perusteet. MUTTA yöllä ei herätetty, jos itse ilmoitti että on juuri imettänyt ja vaihanut vaippaa.

Kipulääkettä tarjottiin tiuhemmin kuin tarvitsin, eli aina kun oli kulunut edellisestä riittävä aika.

Ainoastaan olen kokenut vaivaannuttavaksi huonetoverin vieraat, jos itse sattui olemaan oven viereisessä sängyssä ja huonetoverin mies ravaa edestakaisin. Sitten kun joutuu pitämään verhoa kiinni sängyn ympärillä että saa rauhassa imettää niin ei välillä näe edes telkkaria kun ei jaksa nousta avaamaan verhoa vauva sylissä.. Mutta tämä on oma ongelmani :D

Minua neuvottiin imetyksessä tarpeen mukaan, myös maidon pumppaamisesta huolehdittiin, jotta maito nousisi hyvin, kun vauva ei jaksanut imeä kovin tehokkaasti. Vieressä ollutta sektioäitiä neuvottiin myös hyvin lempein ottein uusiin imetysasentoihin, joissa sektiohaavaa ei vauva painaisi.

Näin siis Porissa Satakunnan keskussairaalassa. Suosittelen lämpimästi, kaksi lasta olen jo putkauttanut ja kolmas syntyy hetkenä minä hyvänsä. Odotan synnytystä ja vuodeosastolla oloa, koska nautin rauhasta ja huolenpidosta jota olen siellä saanut kokea. KIITOS!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.

Anteeksi, mikä mahtaa olla tämä lääkäreiden ja hoitajien tahto? Miksi ihmeessä lääkärit ja hoitajat valehtelisivat? Se henkilökuntaa ole siellä sinua ja lastasi varten. Lääkärin ja hoitajan tehtävä on pitää teidät hengissä ja olosuhteet huomioiden saada äiti liikkeelle että synnytyksen jälkeisiltä komplikaatioilta vältyttäisiin. Kyllä synnytys on sairaalan henkilökunnan silmissä iloinen perhetapahtuma, lääkärit ja hoitajat vaan näkevät sen surullisenkin puolen ja tietävät miten ikävät asiat on vältettävissä.

Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.

Ohis, mutta mua ei päästetty toisena päivänä kotiutumaan kun ei oltu ehditty näyttää miten vauva kylvetetään.. kyseessä oli mun toinen lapsi :D

Nykyään ei taideta sitä kylvetystä opastaa ollenkaan? Mulle ei ainakaan kummankaan lapsen kohdalla edes puhuttu kylvettämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Missään ei ole niin ankea tunnelma kuin lapsivuodeosastolla. Kukaan ei puhu mitään, äidit laahustaa kalpeina niihin vauvansänkyihin nojaten pitkin käytäviä. Välillä kuuluu vauvan itkua. Hoidossa ei ole ollut moitittavaa, henkilökunta on ollut minun kahden synnytyksen kokemuksella tosi ystävällistä. Toisella kerralla pääsin "perhepesä" - huoneeseen jossa sain olla rauhassa ja mieskin pystyi siellä viettämään aikaa, ekan jälkeen jaoin huoneen toisen äidin kanssa mikä oli aika ikävää. Vauvat itki vuorotellen yöllä, hoitajat kävi siinä vähän väliä katsomassa, enkä osannut rentoutua ollenkaan. Itse olin molempien jälkeen oikein hyvässä kunnossa, ei tuottanut ongelmia hoitaa itseään ja vauvaa siellä osastolla, mutta juttuseuraa olisin kyllä kaivannut. Onneksi pääsin nopeasti kotiin :)

Jouduin onnettomuuteen pari vuotta sitten ja jalkani murtui todella vaikeasti. Olin kaksi viikkoa tapaturmasairaalassa. Huoneissa oli 6 ihmistä kaikissa, osa potilaista oli sänkyineen käytövillä. Miehet ja naiset olivat sekaisin huoneissa, sillä lajittelu oli vammanpaikan mukainen, jalkapotilaat samassa kaikki. Pari kertaa ruoka unohdettiin tuoda. Vaikka jalka oli täysin poikki, tuli fysioterapeutti nopeasti keppien kanssa nostamaan ylös ja opettamaan itsenäistä liikkumista. Mitään yksityisensuojaa ei tietenkään ollut kun hoitotoimenpiteitä tehtiin sänkyyn niin itselle kuin napureille. Mutta jalka tuli parilla leikkauksella ja muutaman kuukauden kipsauksilla kyllä kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.

Anteeksi, mikä mahtaa olla tämä lääkäreiden ja hoitajien tahto? Miksi ihmeessä lääkärit ja hoitajat valehtelisivat? Se henkilökuntaa ole siellä sinua ja lastasi varten. Lääkärin ja hoitajan tehtävä on pitää teidät hengissä ja olosuhteet huomioiden saada äiti liikkeelle että synnytyksen jälkeisiltä komplikaatioilta vältyttäisiin. Kyllä synnytys on sairaalan henkilökunnan silmissä iloinen perhetapahtuma, lääkärit ja hoitajat vaan näkevät sen surullisenkin puolen ja tietävät miten ikävät asiat on vältettävissä.

Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.

Sairaalassa yleensä ollaan täysihoidossa. Synnyttänyt voi liikkua paremmin, kun hänen ei tarvitse kannella ruokatarjottimia.

Itse kärsin osastolla eniten siitä, että siellä joutui olemaan likaisissa vaatteissa. Hikoilin kuin pieni sika, rinnoista valui maitoa ja alapäästä verta, niin mieluusti olisin vaihtanut puhtaat vaatteet päivittäin, mutta puhtaita vaatteita ei ollut tarpeeksi. Monta vuorokautta pikku pätkissä nukkuen oli kamalaa, kun takana oli loppuraskauden huono nukkuminen ja pitkä valvominen synnytyksen aikaan.

Vain yksi kysymys: mikä ihme saa teidät vapaaehtoisesti hakeutumaan noihin tilanteisiin ja alistumaan tuollaiseen kohteluun? Oletteko karjaa vai ihmisiä? Lakatkaa porsimasta, niin teitä ei kohdella emakkoina.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastaajille! Nää jutut on aivan kamalia, saisipa tästä jutun lehteen! Tuttuja on kohdeltu aivan ihanasti muiden pienten leikkausten jälkeen eikä pakoteta makaamaan veressä, sektiolla synnyttäneitä kiusataan, aivan karmeaa. Kiva että osalla on myös hyviä kokemuksia, mutta siltä varalta että omalle kohdalle sattuu sadistihoitaja niin selviänkö seuraavilla:

-omat särkylääkkeet

-korviketta, jos maito ei nouse eikä lisämaitoa suostuta antamaan, tuttipulloja? (jos siis täysimetys ei ole ehdoton, itselle oma mielenterveys tärkeämpi kuin täysimetys)

-ummetuslääke

-rintakumi

-jotain omia eväitä, jos ei kykene kantamaan tarjotinta pyörtymättä

-asenne, jotta pystyy haavoittuvasta asemastaan huolimatta sanomaan ilkeille hoitajille takaisin tai esim ilmoittaa että tarvitsee apua suihkuun menoon koska on pyörtymässä.

Mitä vielä unohtui?

Noi on hyviä, varsinkin eväitä voi olla kassillinen ja kaupasta saa lisää tilattua vierailijoilta. Lisäksi sanoisin, että ota doula synnytykseen, hän on puolellasi ja imetysohjausta antamassa myös synnytyksen jälkeen. JA vaadi tutkimuksia: esim hemoglobiini ja pieni verenkuva. Vaadi. Ei sitten tarvi kotona nähdä tähtiä kun huippaa, kuten minä, jolla papereissa luki "hemoglobiinia ei otettu". Ja katso heti oma synnytyskertomus / Omakanta, siellä lukee paljon verta meni istukan mukana. Puoli litraa on normi, mutta sitäkin enemmän voi olla ok mutta kyllä näkyy hemoglobiinissa. 

Lueta tämä ketju miehelläsi tms tukihenkilöllä, jotta osaa toimia puolestasi jos olet heikossa kunnossa.

ja kaikki täällä: nyt päätetään että jokaisesta kauhukokemuksesta ja kaltoinkohtelusta tehdään valitus, vaikka AVIiin asti. Älkää antako tämän jatkua. Aikaa on valittaa vielä kotiinpääsyn jälkeenkin.

https://www.pvk.fi/fi/vahinkoa-epailevalle/potilaan-oikeudet/

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi kysymys: mikä ihme saa teidät vapaaehtoisesti hakeutumaan noihin tilanteisiin ja alistumaan tuollaiseen kohteluun? Oletteko karjaa vai ihmisiä? Lakatkaa porsimasta, niin teitä ei kohdella emakkoina.

Juu, ei kannata elää elämäänsä, kun jotain ikävää voi aina sattua! Muistakaa nyt nämä viisaat sanat! 

Vierailija kirjoitti:

Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:

Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta. 

Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?

Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.

Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.

Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.

Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.

Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.

Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:

Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta. 

Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?

Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.

Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.

Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.

Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.

Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.

Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.

Normaali leikkauksen jälkeinen annostelu on 3 x 1g Panadol ja 3 x 600 mg Burana (tai muut vastaavat parasetamolia ja ibuprofeenia sisältävät eri nimellä myytävät valmisteet) vuorokaudessa. Jos lääkkeidenottoväli venyy 12 tuntiin, ei ne edelliset juurikaan enää auta. Neljässä tunnissa kipeytyy aika paljon, eli tulee takapakkia toipumiseen, jalkeillaoloon ja vauvan hoitamiseen. Sitten äidin pitää odottaa kauemmin, että kipulääke taas auttaa. Kokonaisuudessaan siis jos annostus ei mene luokkaa, aamulla heti herätessä, iltapäivällä ja juuri ennnen nukkumaanmenoa, ei kivunhoito ole onnistunutta ja palvele tarkoitustaan eli varhaista kotiutumista ja hyvää toimintakykyä.

Suosittelen opiskelemaan vaikka avoimen amk kautta akuutin kivun ja kivunhoidon 5 op kurssin vaikka CampusOnlinestä, että tietosi olisivat totuudenmukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.

Anteeksi, mikä mahtaa olla tämä lääkäreiden ja hoitajien tahto? Miksi ihmeessä lääkärit ja hoitajat valehtelisivat? Se henkilökuntaa ole siellä sinua ja lastasi varten. Lääkärin ja hoitajan tehtävä on pitää teidät hengissä ja olosuhteet huomioiden saada äiti liikkeelle että synnytyksen jälkeisiltä komplikaatioilta vältyttäisiin. Kyllä synnytys on sairaalan henkilökunnan silmissä iloinen perhetapahtuma, lääkärit ja hoitajat vaan näkevät sen surullisenkin puolen ja tietävät miten ikävät asiat on vältettävissä.

Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.

Sairaalassa yleensä ollaan täysihoidossa. Synnyttänyt voi liikkua paremmin, kun hänen ei tarvitse kannella ruokatarjottimia.

Itse kärsin osastolla eniten siitä, että siellä joutui olemaan likaisissa vaatteissa. Hikoilin kuin pieni sika, rinnoista valui maitoa ja alapäästä verta, niin mieluusti olisin vaihtanut puhtaat vaatteet päivittäin, mutta puhtaita vaatteita ei ollut tarpeeksi. Monta vuorokautta pikku pätkissä nukkuen oli kamalaa, kun takana oli loppuraskauden huono nukkuminen ja pitkä valvominen synnytyksen aikaan.

Ei tiedä mistä olet saanut käsityksen, että ollaan täysihoidossa. Vaikka olisi lonkkaleikkauksessa ollut niin mahdollisimman nopeasti pitäisi päästä liikkeelle. En tiedä missä olet ollut, mutta ainakin Hyvinkäällä hyllyt vääränään kaapuja, vauvan vaatteita ja petivaatteita. Itse otin tosin omat vaatteet. Jokaiselle päivälle oma pyjama, vain sairaalan alushousuja käytin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:

Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta. 

Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?

Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.

Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.

Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.

Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.

Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.

Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.

Ai 500 mg parasetamolia eikä mitään muuta pitää riittää vuorokauden ajaksi? Olen aiempi kommentoija, jolle ei annettu enempää, koska minuun ei voinut sattua.

Vierailija kirjoitti:

5 vrk Oxycontinia ilman hoitovastetta? Kuulostaa siltä, että jollain on ollut korkea opiaattitoleranssi, ilmeisesti aiempien harrastusten pohjalta.

Jos olen väärässä, sori, mutta tuo on se todennäköisin skenaario.

Turha riehua, ei täällä kenenkään taustoista tiedetä, ja puhe oli synnärikokemuksista. Mulla ihan ok, vaikken saanutkaan teholle vietyä vauvaani mukaan. Ehkä siksi osaan suhteellistaa asioita.

Mulla ei mitään kokemusta Oxycontinista mutta olin sektion jälkeen niin kipeä, että meni 2vrk ennen kuin minut väkisin nostettiin sängystä ja kipu oli vieläkin niin kova että henki salpaantui seisaallaan. 4 yön jälkeen pääsin kotiin, jokainen askel sattui paljon vatsaan. Tätä edelsi lähes viikon tulokseton käynnistys. Toinen sektio oli myöhemmin, kaksi yötä sairaalassa ja kotiin. Pärjäsin paljon paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun kerrotte rehellisesti kokemuksistanne, hyvistä ja huonoista. Nämä kertomukset ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, ettei (ainakaan naisen) kannata lapsia hankkia, ellei niitä todella palavasti halua.

Pitää myös muistaa, että sanomiset, ihmiset ja kohtelu voidaan kokea huonoksi vaikkei se sitä olisikaan. Olemme niin tottuneet saamaan kaikkea ja olemaan oikeutettuja ja aikuisen tuntuu olevan vaikeaa ottaa vastaan sana "ei". Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät, niin kullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Tottakai henkilökunnassa riittää monelsi ja on oikeasti sellaista paikkansa näyttämistä ja pinttyneitä tapoja, mutta ei kaikissa. Ei muuta, kun rohkeasti lapsia tekemään ja silmät avoimina synnyttämään.

Jos Suomessa todella halutaan että lapsia syntyisi enemmän, pitäisi saada edes tällaiset alkeelliset perusasiat kuntoon. Antti Rinteestä ja muista vauvatalkoista haaveilevista päättäjistä voi tuntua vaikealta ottaa vastaan sana ”ei” lisääntymisikäisiltä naisilta. Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät niin kuullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Ei muuta kuin rohkeasti synnyttäjien asioita parantamaan ja silmät avoimina asenteita muuttamaan.

Mistä perusasioista puhut? Eli jos pyydetään nousemaan ylös avustettuna jottet saa laskimoveritulppaa, niin kieltäydyt synnyttämästä lisää koska et saa maata sängyssä kun haluat? Lue mitä tarkoittaa kuntouttava työote, hoitotyön peruspilareita.