Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?
02.09.2020 |
Erityisesti sinä joka olet ollut synnytyksen/sektion jälkeen huonossa kunnossa: Olen kuullut juttuja, että kuntouttavan työotteen varjolla äitejä kyykytetään osastoilla tavoilla, joita muut pienemmistäkään leikkauksista toipuvat ei kyllä joudu kokemaan. Vaikka meinaa pyörtyä kipuun ja verenhukkaan esim sektion jälkeen, niin ruoka on haettava itse vaikka tarjotin ei pysyisi kädessä, lakanat on jaksettava vaihtaa tai muuten makaat veressä, imetysohjaus on piinaavaa vaikka maito ei ole noussut ym. Pitääkö kauhujutut paikkansa?
Kommentit (533)
Esikoistani synnytin 2 vuorokautta putkeen nukkumatta. Oli se melkoinen järkytys, kun osastolla piti veriset lakanat vaihtaa itse, lisämaitoa ei saanut, vaikka vauva itki koko ajan. Apua sain hoitajilta vasta kun itkien pyysin ja anelin että minun on pakko jo levätä, kun en ollut kolmeen vuorokauteen nukkunut ollenkaan. Ja ruoka tosiaan piti itse hakea.
Toisen lapsen sairaalassaoloaika meni paremmin. Pidin alusta alkaen huolen, että saan kaiken tarvitsemani avun. En suostunut uudestaan samaan alistamiseen vaan vaadin kovaan ääneen apua niin synnytyskipuihin, kuin vauvanhoitoon ja lisämaitoon. Enkä hiljennyt ennen kuin apu tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektion jälkeen, kaikki oli niin hyvin kuin voi olla. Hoitajat oli ihania ja lääkärit, no lääkäreitä, mutta ihan mukavia. Heräsin yksi yö tosin siihen kun lastani oltiin viemässä pois hoitajien huoneeseen, jotta saan nukuttua. Huusin että LAPSI TÄNNE, MINUN LAPSENI JA MINÄ SEN HOIDAN.
Ruoka tuotiin tottakai, vaikka seuraavana päivänä laitettiinkin kävelemään. Minulla oli halu kuntoutua ja kotiutua pian ja teinkin sen 3 yön jälkeen.
No niin, tähän ketjuun on selvästi pesiytynyt muutama (suurien ikäluokkien/sitä lähentelevien?) alan ammattilainen naputtamaan ja loukkaantuilemaan. Tyylin tunnistaa heti: "Kuule, tiedätkös..." ja sitä rataa. Ihan tulee kaikuja siitä 70-lukulaisten äitiketjusta. Samat tyypit rakastavat raskaus ei ole sairaus -kommenttia niin paljon, että hakkauttavat sen varmaan hautakiveensäkin.
Raskaus ei ole sairaus, ei niin, mutta se voi hyvin herkästi olla sairaudenomainen tila. Raskauden tiedetään aiheuttavan odottaville äideille mm. jatkuvaa, invalidisoivaa oksentelua; diabetesta; maksaentsyymien ja/tai sappihappojen pitoisuuden kohoamista veressä; kivuliaita suonikohjuja; toistuvia migreenejä; anemiaa; ummetusta; poikkeuksellisen korkeaa t. matalaa verenpainetta; pre-eklampsiaa; infektioita, ja niin edelleen.
Synnytys puolestaan on useille naisille vaarallinen tai hyvin vaarallinen tilanne, jossa erinäisten repeämien, infektioiden, luiskahdusten, sijoiltaan menojen, murtumien (häntäluu), laskeumien yms. riski on suuri. Edelleen lukemattomat naiset - varsinkin korkean synnytyskuolleisuuden maissa - kärsivät raskauden ja/tai synnytysten aiheuttamista erinäisistä, koko loppuelämän kestävistä vaivoista, jotka vain pahenevat ajan myötä. Hyvä esimerkki ovat erkaantuneet vatsalihakset, joiden kuntouttamatta jättäminen vaikuttaa koko kehon lihastasapainoon, pidätyskykyyn yms.
Raskaus ja/tai synnytys oli myös pitkään maailmanlaajuisesti naisten yleisin kuolinsyy.
Eli, te arvon raskaus ei ole sairaus -vaahtoajat, painakaa nyt edes tämä kalloonne: Raskaudesta VOI AIHEUTUA sairauksia ja vammoja. Synnytyksestä VOI AIHEUTUA sairauksia ja vammoja. Ja se, että synnyttänyttä äitiä kohdellaan tylymmin kuin teuraskarjaa, EI EDESAUTA synnytyksestä palautumista, vaan hidastaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
- Nukuttua ei saanut kun joku vähän väliä kutsui hoitajaa ja summeri soi käytävällä
- Aamulla siivooja tuli pamauttamaan oven auki, kailottamaan hyvää huomenta ja sytyttelemään valoja
- Imetysopetuksessa tissini väännettiin mustelmille
- Vauvaa ei voitu katsoa edes sen aikaa, että olisin päässyt suihkuun
- Miehelleni tultiin klo 17 valittamaan, että kyllä äidit ja vauvat pitäisi nyt päästää rauhassa iltatoimiin. Mies oli siis päässyt töistä klo 16 ja tullut suoraan sairaalalle, että ehtisi olla hetken kanssamme
Nuo siivoojat! Klo 6 valot päälle "Huomenta huomenta" ja jättivät sitten vielä ne valot päälle poistuessaan. Kiva kun oli koko yön valvonut vauvan kanssa ja viimein ollut nukahtamassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Nukuttua ei saanut kun joku vähän väliä kutsui hoitajaa ja summeri soi käytävällä
- Aamulla siivooja tuli pamauttamaan oven auki, kailottamaan hyvää huomenta ja sytyttelemään valoja
- Imetysopetuksessa tissini väännettiin mustelmille
- Vauvaa ei voitu katsoa edes sen aikaa, että olisin päässyt suihkuun
- Miehelleni tultiin klo 17 valittamaan, että kyllä äidit ja vauvat pitäisi nyt päästää rauhassa iltatoimiin. Mies oli siis päässyt töistä klo 16 ja tullut suoraan sairaalalle, että ehtisi olla hetken kanssamme
Nuo siivoojat! Klo 6 valot päälle "Huomenta huomenta" ja jättivät sitten vielä ne valot päälle poistuessaan. Kiva kun oli koko yön valvonut vauvan kanssa ja viimein ollut nukahtamassa...
Jännä, mä olen ollut varahenkilöstössä töissä noin 100 sairaalaosastolla (tosin synnäri ei niiden joukossa), yhdelläkään ei olla toimittu noin, ja vuorokin on alkanut klo 7, ihan muualta kuin potilashuoneista. Missä sairaalassa tämä on ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli flunssa kun synnytin, kätilö oli ihana mutta piina alkoi kun pääsin osastolle. En olisi yhtä särkylääkettä saanut vaikka minulla oli kuumetta, itse piti vaihtaa lakanat ja hakea ruuat... Jouduin sitten päivystykseen 2pv synnytyksen jälkeen kun sydän hakkasi levossakin tuhatta sataa ja tulehdusarvot oli koholla, päästyäni takaisin osastolle sama hoitaja, joka oli pilkannut ettei tässä hotellissa olla valitettuani sairasta oloa sanoi " Ei täällä voida kuumeita mittailla" ja toi päiväkahvit huoneeseen niin vauhdilla että puolet loiskui pöydälle. Meni myös ääripäästä toiseen, eli täydestä auttamishaluttomuudesta siihen että koetti mm. vaihtaa vauvani vaipat vaikka matkaa sängystäni oli hoitopöydälle vain pari metriä ja pystyin kyllä itse.
Eli Arvon Hoitsun ylpeyden päälle kävi kun synnyttäjä olikin oikeasti kipeä eikä turhasta naukuva kermapeffa. Eikö tiedoissasi sitten lukenut että sinulla oli kuumetta jo synnytykseen tullessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Nukuttua ei saanut kun joku vähän väliä kutsui hoitajaa ja summeri soi käytävällä
- Aamulla siivooja tuli pamauttamaan oven auki, kailottamaan hyvää huomenta ja sytyttelemään valoja
- Imetysopetuksessa tissini väännettiin mustelmille
- Vauvaa ei voitu katsoa edes sen aikaa, että olisin päässyt suihkuun
- Miehelleni tultiin klo 17 valittamaan, että kyllä äidit ja vauvat pitäisi nyt päästää rauhassa iltatoimiin. Mies oli siis päässyt töistä klo 16 ja tullut suoraan sairaalalle, että ehtisi olla hetken kanssamme
Nuo siivoojat! Klo 6 valot päälle "Huomenta huomenta" ja jättivät sitten vielä ne valot päälle poistuessaan. Kiva kun oli koko yön valvonut vauvan kanssa ja viimein ollut nukahtamassa...
Jännä, mä olen ollut varahenkilöstössä töissä noin 100 sairaalaosastolla (tosin synnäri ei niiden joukossa), yhdelläkään ei olla toimittu noin, ja vuorokin on alkanut klo 7, ihan muualta kuin potilashuoneista. Missä sairaalassa tämä on ollut?
Ainakin Mikkelin keskussairaalassa. Se aika tosin vaihteli mutta noin 06-06.30 tuli siistijät käymään huoneita läpi ja heti perään tuli sitten aamupalat ja mahdolliset näyteenotot.. ihmisenä, joka tykkää nukkua pitkään otti luonnolle nuo kukonlaulun aikaiset pakkoherätykset .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Nukuttua ei saanut kun joku vähän väliä kutsui hoitajaa ja summeri soi käytävällä
- Aamulla siivooja tuli pamauttamaan oven auki, kailottamaan hyvää huomenta ja sytyttelemään valoja
- Imetysopetuksessa tissini väännettiin mustelmille
- Vauvaa ei voitu katsoa edes sen aikaa, että olisin päässyt suihkuun
- Miehelleni tultiin klo 17 valittamaan, että kyllä äidit ja vauvat pitäisi nyt päästää rauhassa iltatoimiin. Mies oli siis päässyt töistä klo 16 ja tullut suoraan sairaalalle, että ehtisi olla hetken kanssamme
Nuo siivoojat! Klo 6 valot päälle "Huomenta huomenta" ja jättivät sitten vielä ne valot päälle poistuessaan. Kiva kun oli koko yön valvonut vauvan kanssa ja viimein ollut nukahtamassa...
Jännä, mä olen ollut varahenkilöstössä töissä noin 100 sairaalaosastolla (tosin synnäri ei niiden joukossa), yhdelläkään ei olla toimittu noin, ja vuorokin on alkanut klo 7, ihan muualta kuin potilashuoneista. Missä sairaalassa tämä on ollut?
Ainakin Mikkelin keskussairaalassa. Se aika tosin vaihteli mutta noin 06-06.30 tuli siistijät käymään huoneita läpi ja heti perään tuli sitten aamupalat ja mahdolliset näyteenotot.. ihmisenä, joka tykkää nukkua pitkään otti luonnolle nuo kukonlaulun aikaiset pakkoherätykset .
Uskon. Onpas muuten harvinaisen persuksista työn organisointi, ihan osaston toiminnankin kannalta. Mun työkokemus on Pirkanmaalta, täällä ei ensinnäkään maksella yölisiä (=ennen klo 7) ellei ole aivan pakko, ja peruskuvion mukaan labra tai hoitaja on se aamun ensimmäinen valojensytyttelijä, siivous tehdään kun ehditään keittiöstä, mikä on aikaisintaan klo 9, usein vasta pitkällä iltapäivän puolella. Mukavapaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyksissä jouduin itse siivoamaan synnytyshuoneen lattioita verestä. Olin silloin ilman tukihenkilöä, mikä saattoi vaikuttaa kohteluun. Menetin paljon verta, mistä kätilö tuntui jotenkin oudosti suuttuvan. Sitä roiskui lattiallekin ja kätilö totesi, että on vuoronvaihto ja siivooja kävi juuri, että voisinko minä pyyhkiä itse jälkiäni. Hän lähti pois, vauva oli omassa kärryssään ja minä kyykin tajunnan rajamailla pyyhkimässä käsipyyhepaperilla sotkujani lattialta. Housuun valui valtavia hyytymiä, mutta en uskaltanut kertoa kiukkuiselle kätilölle. Yritin saada niitä pönttöön papereiden avulla, samalla peläten sotkua ja sitä, että pönttö tukkeutuu.
Joku ammattilainen kehotti, että älkää ottako omia särkylääkkeitä. Miksi, kun sairaalassa ei kerran kipua hoideta asiallisesti? Tasan tarkkaan otan omat Buranat.
Juuri synnyttänyt siivoamaan lattioita!? No voishan se samalla vaikka ikkunatkin pestä ja keittää hoitajille kahvit. Ja pullaa kans.
Hyvänen aika tätä touhua... älkää kukaan tällaiseen suostuko![/
Ja nämä patalaiskat lehmät vinkuvat lisää palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kiireellisessä sektiossa sattumoisin samaan aikaan, kuin nuoruudenaikainen bestikseni. Näimme siis ekaa kertaa vuosiin. Siellä mä yhdessä pissapussit heiluen käveltiin osaston käytävillä ja naurettiin niin, että tuntui kuin mahat repeisi pian
Mutta siis kolme lasta olen saanut ja Tyksissä on vielä yhteisvessat ja - suihkut ja en kyllä koskaan kokenut oloani vaikeaksi. Vaikka siis tosiaan sektion jälkeen olin aika tuskissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käveleminen sektion jälkeen estää vaarallisen veritulpan muodostumisen! Siksi sun täytyy heti alkaa kävellä kävellä kävellä. Vaikka kamalaa onkin.
On eri asia kävellä hissukseen, kuin joutua vaihtamaan lakanoita ja noutamaan ruokatarjottimia.
Eli turha tuota samaa mantraa hokea.Veritulppariskihän ilmeisesti on myös muiden leikkauksien jälkeen, eli miksi muiden leikkauksien jälkeen ei joudu vaihtamaan lakanoitaan?
Tähän voisi nyt oikeasti joku asiasta tietävä vastata. Eli joutuuko muidenkin leikkauksien jälkeen itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan itse ruokatarjottimen käytävältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käveleminen sektion jälkeen estää vaarallisen veritulpan muodostumisen! Siksi sun täytyy heti alkaa kävellä kävellä kävellä. Vaikka kamalaa onkin.
On eri asia kävellä hissukseen, kuin joutua vaihtamaan lakanoita ja noutamaan ruokatarjottimia.
Eli turha tuota samaa mantraa hokea.Veritulppariskihän ilmeisesti on myös muiden leikkauksien jälkeen, eli miksi muiden leikkauksien jälkeen ei joudu vaihtamaan lakanoitaan?
Tähän voisi nyt oikeasti joku asiasta tietävä vastata. Eli joutuuko muidenkin leikkauksien jälkeen itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan itse ruokatarjottimen käytävältä?[/
En todellakaan usko. On vaan synnäreille päätyneet hoitajat, jotka pitävät suojatyöpaikoistaan kiven kovaan kiinni. Hommia ei tehdä kuin pakon edessä ja pakko kostetaan potilaille. Anteeksipyyntö niille, jotka eivät tätä määritelmää täytä ja pysykää ihmeessä alalla. Ne muut, vaihtakaa vaikka rakennussiivoukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun kerrotte rehellisesti kokemuksistanne, hyvistä ja huonoista. Nämä kertomukset ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, ettei (ainakaan naisen) kannata lapsia hankkia, ellei niitä todella palavasti halua.
Pitää myös muistaa, että sanomiset, ihmiset ja kohtelu voidaan kokea huonoksi vaikkei se sitä olisikaan. Olemme niin tottuneet saamaan kaikkea ja olemaan oikeutettuja ja aikuisen tuntuu olevan vaikeaa ottaa vastaan sana "ei". Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät, niin kullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Tottakai henkilökunnassa riittää monelsi ja on oikeasti sellaista paikkansa näyttämistä ja pinttyneitä tapoja, mutta ei kaikissa. Ei muuta, kun rohkeasti lapsia tekemään ja silmät avoimina synnyttämään.
Jos Suomessa todella halutaan että lapsia syntyisi enemmän, pitäisi saada edes tällaiset alkeelliset perusasiat kuntoon. Antti Rinteestä ja muista vauvatalkoista haaveilevista päättäjistä voi tuntua vaikealta ottaa vastaan sana ”ei” lisääntymisikäisiltä naisilta. Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät niin kuullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Ei muuta kuin rohkeasti synnyttäjien asioita parantamaan ja silmät avoimina asenteita muuttamaan.
Mistä perusasioista puhut? Eli jos pyydetään nousemaan ylös avustettuna jottet saa laskimoveritulppaa, niin kieltäydyt synnyttämästä lisää koska et saa maata sängyssä kun haluat? Lue mitä tarkoittaa kuntouttava työote, hoitotyön peruspilareita.
Kuntouttava työote? Onko se esimerkiksi tätä:
- väliliha repesi ilmeisesti enemmän kuin olisi tarvinnut, koska kätilö päätti, ettei lapsi synny vielä, ja käänsi selkänsä, eikä ehtinyt ajoissa
- repeämät ommellaan niin, että yhteen kursituilla osilla on turvotuksen laskettuakin senttien ero (repaleet vaivasi vuosia eri yhteyksissä)
- kätilö huutaa, kun synnyttäjä ei pysty siirtymään kuljetussänkyyn, kun tunto on vyötäröstä alaspäin pois
- kätilö huutaa ja haukkuu laiskaksi, kun samasta syystä ei pääse suihkuun, vessaan ja ruokaa hakemaan eikä pysty vaihtamaan petivaatteita ("Täällä ei laiskoja passata, olet synnyttänyt ja se ei ole sairaus, ylös siitä nyt!!!").
- huutaa ja pilkkaa sotkettua sänkyä
- viiltävän ivallinen vastaus särkylääkepyyntöön
- itkun pilkkaaminen em. tilanteissaEn vieläkään tiedä, onko selkäydinpuudutuksen yhteydessä normaalia että kaikki tunto häviää vyötäröstä alaspäin ainakin vuorokaudeksi, ehkä kahdeksi, ihan niin kuin olisi vain puolikas. Olin menettänyt myös verta niin paljon, että puhuttiin verensiirrosta, mutta sitä ei kuitenkaan annettu, en tiedä miksi. Neuvolan terkkari sanoi paperit luettuaan myös että ihmetteli tätä.
Näistä on kauan aikaa, mutta trauma taisi aktivoitua.
Miksi ihmeessä vain poliiseille tulossa kypäräkamerat? Noille hoitajille ja kätilöille kanssa, ainakin nauhoittava laite rintaan. Saavat sitten osastokokouksessa selitellä sanojansa parhain päin. Tollaiselle tyypille pitäis sanoa vaan samantien, että nauhoitan muuten kaikki hoitotilanteet jotta potilaan oikeudet toteutuvat. Ja puhelimen sanelin rullaamaan sängylle. Heittäisin kyllä myös ne veriset lakanat tollaisen silmille. Siitähän voi muuten ainakin Helsingissä ottaa taksin ja siirtyä toiseen HUS:in sairaalaan. Tuskin ne ovelta käännyttäis vauvan kanssa.
Minulla on sentään aina tullut vastaan vain hyviä kätilöitä. Toisten kanssa kemiat tietty pelasi paremmin kuin toisten, mutta työnsä tekivät asiallisesti. Vasta-alkaja oli yksi, ei ollut tilanteen tasalla koko ajan, mutta oli huolellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käveleminen sektion jälkeen estää vaarallisen veritulpan muodostumisen! Siksi sun täytyy heti alkaa kävellä kävellä kävellä. Vaikka kamalaa onkin.
On eri asia kävellä hissukseen, kuin joutua vaihtamaan lakanoita ja noutamaan ruokatarjottimia.
Eli turha tuota samaa mantraa hokea.Veritulppariskihän ilmeisesti on myös muiden leikkauksien jälkeen, eli miksi muiden leikkauksien jälkeen ei joudu vaihtamaan lakanoitaan?
Tähän voisi nyt oikeasti joku asiasta tietävä vastata. Eli joutuuko muidenkin leikkauksien jälkeen itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan itse ruokatarjottimen käytävältä?
Mun 100 osastooni mahtuu kirurgiankin osastoja. Täällä ruoanjako kuuluu sairaalahuoltajille (tarjotin viedään akuuttiosastoilla potilaalle saakka, 5 kertaa päivässä). Poikkeuksena osastot, joissa kokoonnutaan ruokasaliin (psykiatriat, neurot, geriatriat....). Ja se lakananvaihto: sahu tekee sen pestessään sängyn potilaiden välissä, saman potilaan aikana lakanat vaihtaa hoitaja. Käytäntö varmaankin vaihtelee eri paikoissa, ja multa tosiaan puuttuu synnärikokemus.
Oma lapsi syntyi TAYSissa 19 v sitten, en muista enää käytäntöjä, vain sen, kuinka levotonta oli 3 hengen huoneessa....ja sen tuskallisesti viivästyneen katetroinnin.
Mun mielestä koko synnytyksessä oli kamalinta ne päivät osastolla. Monta ihmistä samassa huoneessa, et pysty nukkumaan silmällistäkään, kun koko ajan vauvoja raahattiin edestakaisin. Kuuma, muovi lakanan alla hiosti. Kamala suihku, jonne ei ilman suihkutossuja ollut asiaa. Kurja ruoka. Ota edes omat vaatteet mukaan, ne sairaalan kamppeet ovat ihan järkyttäviä.
Kokemusta 2 sektiosta. Jorvi ja naistenklinikka.
Ruoka tuotiin tarjottimella viereen, kertaakaan ei tarvinnut itse hakea. Ehkä yhden kerran joku ateria jäi väliin, mutta olin niin pöllyssä etten edes huomannut sitä.
Lakanat vaihdettiin, koska en itse niitä tiennyt & osannut vaihtaa. Ei tullut mieleenkään. Joku veriläikkä saattoi olla mutt so what.
Jorvissa kipulääkkeiden perään sai välillä kysellä, välillä tulivat automaattisesti. Naistenklinikalla ei mitään ongelmia, itse taisin jossain välissä pienentämään annosta.
Ikävää oli kipu ja epämukava olo, mutta koin kyllä että minusta huolehdittiin.
Ei mikään kauhea kokemus, mutta en kyllä ole mikään "kyykytettävissä" oleva tyyppikään eli en ala vaihtaa itse lakanoita jos en koe siihen pystyväni ja jankkaan kipulääkkeistä ja muista tarpeista kyllä tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Tämä on suurin epätasa-arvo Suomessa. Me naiset emme saa sallia tällaista! Olkaa fiksuja ja laittakaa aina palaute sairaalalle. Myös lasten kanssa työskentelevät voisivat puuttua näihin räikeisiin epäkohtiin.
Karmeaa, ja toivottavasti tää ketju vuotaa iltapäivälehtiin ja joku tutkiva journalisti lähtee keikalle valeasussa. En ole edes tiennyt että vielä 2000-luvulla tällaisia mätäpaiseita sairaalaosastoissa.
Mulla kolme lasta (pk-seutu), yhdenkään kohdalla ei ole rintoja puristeltu, vierestä vaan katseltiin imuotetta. Lisämaitoa annettiin kun maidonnousussa kesti, hienosti tuettiin imetyksen alkua kuitenkin ja kotona en enää korviketta tarvinnut. Lakanoita ei perhepesässä koskaan vaihdettu 2-3 yön aikana, mulla oli siinä sellainen suoja lakanan päällä jonka kai pari kertaa vaihdoin. Kipulääkkeet sain 3 krt/vuorokausi, hoitajat toi huoneeseen tai hain kansliasta. Mitään ei niistäkään mukistu, vaikka olin synnyttänyt ilman lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Missä sairaalassa vauva nukkuu äidin kanssa samassa sängyssä? Kyllä minulla oli joka kerta vauvalla sellainen kärrättävä oma sänky. Ei vauvaa saanut ainakaan naistenklinikalla edes kantaa mihinkään vaan aina piti kärrätä siinä sängyssä.
Voi, vaikka kuinka monessa sairaalassa. Omista synnytyksistä Taysissa kahdeksan ja kuusi vuotta aikaa, enkä tainnut edes nähdä yhtään vauvansänkyä.
En ollut sektio- vaan alatiesynnyttäjä. En myöskään saanut apua mihinkään. Hirveän vähän kätilöitä tai hoitajia näin lasten synnyttyä. En muista saaneeni varsinaista imetysohjausta, joku kävi katsomassa et ”näyttää sujuvan”.
Sattumalta minäkin olen synnyttänyt Taysissa 6 ja 8 vuotta sitten, ja kyllä kaikilla mun näkemillä vauvoilla oli oma sänky.
Anteeksi, en vaan voi uskoa tällaista kirjoitusta. Yksinkertaisesti nii monta kohtaa, jotka tuskin pitää paikkaansa.