Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?
02.09.2020 |
Erityisesti sinä joka olet ollut synnytyksen/sektion jälkeen huonossa kunnossa: Olen kuullut juttuja, että kuntouttavan työotteen varjolla äitejä kyykytetään osastoilla tavoilla, joita muut pienemmistäkään leikkauksista toipuvat ei kyllä joudu kokemaan. Vaikka meinaa pyörtyä kipuun ja verenhukkaan esim sektion jälkeen, niin ruoka on haettava itse vaikka tarjotin ei pysyisi kädessä, lakanat on jaksettava vaihtaa tai muuten makaat veressä, imetysohjaus on piinaavaa vaikka maito ei ole noussut ym. Pitääkö kauhujutut paikkansa?
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:
Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta.
Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?
Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.
Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.
Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.
Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.
Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.
Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.Normaali leikkauksen jälkeinen annostelu on 3 x 1g Panadol ja 3 x 600 mg Burana (tai muut vastaavat parasetamolia ja ibuprofeenia sisältävät eri nimellä myytävät valmisteet) vuorokaudessa. Jos lääkkeidenottoväli venyy 12 tuntiin, ei ne edelliset juurikaan enää auta. Neljässä tunnissa kipeytyy aika paljon, eli tulee takapakkia toipumiseen, jalkeillaoloon ja vauvan hoitamiseen. Sitten äidin pitää odottaa kauemmin, että kipulääke taas auttaa. Kokonaisuudessaan siis jos annostus ei mene luokkaa, aamulla heti herätessä, iltapäivällä ja juuri ennnen nukkumaanmenoa, ei kivunhoito ole onnistunutta ja palvele tarkoitustaan eli varhaista kotiutumista ja hyvää toimintakykyä.
Suosittelen opiskelemaan vaikka avoimen amk kautta akuutin kivun ja kivunhoidon 5 op kurssin vaikka CampusOnlinestä, että tietosi olisivat totuudenmukaisia.
Sanoinko että kipulääkkeitä ei pidä syödä? tarkoitin korostaa sitä että jos meinaa itse tuoda kipulääkkeitä pitää olla ottamatta niitä sairaalan, koska sairaalassa oletettavasti annetaan oikeat määrät oikeaan aikaan. Jos vedät sairaalan lääkkeiden lisäksi myös omiasi kertomatta sitä sairaalahenkilökunnalle, tulee yliannostus.
Minulle ainakin annettiin sekä parasetamolia ja buranaa oikeisiin aikoihin ja kerrottiin määrät sekä annostusaikataulut kotiin, väliliha oli jouduttu leikkaamaan jotta lapsi syntyisi nopeammin.
Harmillista jos kaikissa sairaaloissa ei kivunhoito toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun kerrotte rehellisesti kokemuksistanne, hyvistä ja huonoista. Nämä kertomukset ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, ettei (ainakaan naisen) kannata lapsia hankkia, ellei niitä todella palavasti halua.
Pitää myös muistaa, että sanomiset, ihmiset ja kohtelu voidaan kokea huonoksi vaikkei se sitä olisikaan. Olemme niin tottuneet saamaan kaikkea ja olemaan oikeutettuja ja aikuisen tuntuu olevan vaikeaa ottaa vastaan sana "ei". Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät, niin kullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Tottakai henkilökunnassa riittää monelsi ja on oikeasti sellaista paikkansa näyttämistä ja pinttyneitä tapoja, mutta ei kaikissa. Ei muuta, kun rohkeasti lapsia tekemään ja silmät avoimina synnyttämään.
Jos Suomessa todella halutaan että lapsia syntyisi enemmän, pitäisi saada edes tällaiset alkeelliset perusasiat kuntoon. Antti Rinteestä ja muista vauvatalkoista haaveilevista päättäjistä voi tuntua vaikealta ottaa vastaan sana ”ei” lisääntymisikäisiltä naisilta. Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät niin kuullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Ei muuta kuin rohkeasti synnyttäjien asioita parantamaan ja silmät avoimina asenteita muuttamaan.
Mistä perusasioista puhut? Eli jos pyydetään nousemaan ylös avustettuna jottet saa laskimoveritulppaa, niin kieltäydyt synnyttämästä lisää koska et saa maata sängyssä kun haluat? Lue mitä tarkoittaa kuntouttava työote, hoitotyön peruspilareita.
Sellaisista perusasioista, ettei potilas/asiakas/synnyttäjä koe tulevansa huonosti kohdelluksi. Kuuluuko se hoitotyön peruspilareihin? Jos näin moni tälläkin palstalla tuntee tulleensa kaltoin kohdelluksi, kyse tuskin on enää vain parista epäonnisesta sattumasta. Raskaus ja synnytys ovat myös siinä mielessä poikkeuksellisia asioita, että ainakin nyky-Suomessa nainen voi lähes täysin valita, haluaako hän niihin lainkaan ryhtyä. Koska ilmeisesti naisten toivottaisiin lastentekoon nykyistä useammin ryhtyvän, olisi perusteltua parantaa järjestelmää niin, etteivät he tunne tulevansa kaltoinkohdelluiksi tässä prosessissa. Jos tällaiseen ei ole varaa, ei voi kuin todeta että voi voi, sitten ei varmaan saada lisää lapsia. Minullakaan ei ole varaa kaikkeen mitä haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:
Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta.
Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?
Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.
Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.
Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.
Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.
Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.
Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.Normaali leikkauksen jälkeinen annostelu on 3 x 1g Panadol ja 3 x 600 mg Burana (tai muut vastaavat parasetamolia ja ibuprofeenia sisältävät eri nimellä myytävät valmisteet) vuorokaudessa. Jos lääkkeidenottoväli venyy 12 tuntiin, ei ne edelliset juurikaan enää auta. Neljässä tunnissa kipeytyy aika paljon, eli tulee takapakkia toipumiseen, jalkeillaoloon ja vauvan hoitamiseen. Sitten äidin pitää odottaa kauemmin, että kipulääke taas auttaa. Kokonaisuudessaan siis jos annostus ei mene luokkaa, aamulla heti herätessä, iltapäivällä ja juuri ennnen nukkumaanmenoa, ei kivunhoito ole onnistunutta ja palvele tarkoitustaan eli varhaista kotiutumista ja hyvää toimintakykyä.
Suosittelen opiskelemaan vaikka avoimen amk kautta akuutin kivun ja kivunhoidon 5 op kurssin vaikka CampusOnlinestä, että tietosi olisivat totuudenmukaisia.
Paracetamolin annostus on kinkkinen, siinä yliannostuksen ja riittävän kivunlievityksen raja tulee nopeaan vastaan.
Kaikki annokset yli 4g/vrk ovat todella vaarallisia maksalle ja tappaviakin
https://sic.fimea.fi/1_2012/hyva_paha_parasetamoli
Muut lääkkeetkin ja perustaudit vaikuttavat lääkkeen annostukseen.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Paracetamol_poisoning
Mä menin synnytyksen jälkeen itse suihkuun, ja sain haukut kun itsekseni menin. Mutta kun ei muita näkynyt, ja jotenkin onnistuin sinne taapertamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:
Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta.
Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?
Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.
Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.
Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.
Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.
Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.
Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.Ai 500 mg parasetamolia eikä mitään muuta pitää riittää vuorokauden ajaksi? Olen aiempi kommentoija, jolle ei annettu enempää, koska minuun ei voinut sattua.
No tuo ei ole oikein, luulin että täysmääriä annetaan, ja kirjoittajat kuvittelevat että pihdataan.
Ei tullut mieleenkään että kivunlievitys (tai siis sen puute) olisi tuota tasoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:
Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta.
Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?
Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.
Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.
Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.
Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.
Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.
Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.Normaali leikkauksen jälkeinen annostelu on 3 x 1g Panadol ja 3 x 600 mg Burana (tai muut vastaavat parasetamolia ja ibuprofeenia sisältävät eri nimellä myytävät valmisteet) vuorokaudessa. Jos lääkkeidenottoväli venyy 12 tuntiin, ei ne edelliset juurikaan enää auta. Neljässä tunnissa kipeytyy aika paljon, eli tulee takapakkia toipumiseen, jalkeillaoloon ja vauvan hoitamiseen. Sitten äidin pitää odottaa kauemmin, että kipulääke taas auttaa. Kokonaisuudessaan siis jos annostus ei mene luokkaa, aamulla heti herätessä, iltapäivällä ja juuri ennnen nukkumaanmenoa, ei kivunhoito ole onnistunutta ja palvele tarkoitustaan eli varhaista kotiutumista ja hyvää toimintakykyä.
Suosittelen opiskelemaan vaikka avoimen amk kautta akuutin kivun ja kivunhoidon 5 op kurssin vaikka CampusOnlinestä, että tietosi olisivat totuudenmukaisia.
Sanoinko että kipulääkkeitä ei pidä syödä? tarkoitin korostaa sitä että jos meinaa itse tuoda kipulääkkeitä pitää olla ottamatta niitä sairaalan, koska sairaalassa oletettavasti annetaan oikeat määrät oikeaan aikaan. Jos vedät sairaalan lääkkeiden lisäksi myös omiasi kertomatta sitä sairaalahenkilökunnalle, tulee yliannostus.
Minulle ainakin annettiin sekä parasetamolia ja buranaa oikeisiin aikoihin ja kerrottiin määrät sekä annostusaikataulut kotiin, väliliha oli jouduttu leikkaamaan jotta lapsi syntyisi nopeammin.
Harmillista jos kaikissa sairaaloissa ei kivunhoito toimi.
Eniten häiritsi väärä tietosi kipulääkkeistä ja niiden yliannostuksista ja haittavaikutuksista.
Ensinnäkin 3 g Panadolia/vuorokaudessa ei ole yliannostus, vaan normaali leikkauksenjälkeisen kivunhoidon annostelu. Myös 4 g/vurokaudessa on mahdollinen lääkärin määräämä annostelu, jos tilanne sitä vaatii, muut lääkeaineet eivät sovi ja potilas on isokokoisempi. Eli annos ei ole aikuiselle tappava, niin kuin väitit. Vasta yli 4 g/vrk vaurioittaa maksaa. Tällöinkin vaurion oireet ilmaantuvat vasta useiden päivien viiveellä. Pahimmillaan yliannostuksen oireet ovat 4-6 päivää yliannostuksesta. Ei siis parissa päivässä, kuten väitit. Yliannostukseen puuttuminen varhain tarkoittaa 10-12 tuntia.
Ibuprofeeinia voi lääkäri annostella jopa 4 x 600 mg/vrk. Oikein vaikeissa kiputiloissa maksimiannos kerralla voi olla 1 600 mg ja vuorokaudessa max 3 200 mg. Munuaisten vajaatoimintaa tulee alle promillelle käyttäjistä. Oireilevan mahahaavan tai sairaalahoitoa vaativan ruoansulatuskanavan yläosan vuodon todennäköisyys on 3-5/ 1 000 käyttövuotta kohti. Lähde: Käypä Hoito -suositus tulehduskipulääkkeiden turvallisesta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.
Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.
No eihän ole. Oletus on, että saa vaivoihinsa ja kysymyksiinsä asiallista ja myötätuntoista kohtelua. Mielellään sellaista, ettei potilas koe olevansa tiellä ja riesa. Vaikka toisaalta jouduttaahan se kotiinlähtöä, kun nyt muutenkin synnyttäneet äidit halutaan pois sairaalan käytäviltä maleksimasta. Mitäs läksivät.
Tietysti joku vähä-älyisempi ja ilkeämielisempi voi pitää normaaleja hoitotyön minimivaatimuksia "täysihoitona", mikä sitten heijastuu heidän tekemässään työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:
Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta.
Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?
Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.
Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.
Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.
Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.
Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.
Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.Normaali leikkauksen jälkeinen annostelu on 3 x 1g Panadol ja 3 x 600 mg Burana (tai muut vastaavat parasetamolia ja ibuprofeenia sisältävät eri nimellä myytävät valmisteet) vuorokaudessa. Jos lääkkeidenottoväli venyy 12 tuntiin, ei ne edelliset juurikaan enää auta. Neljässä tunnissa kipeytyy aika paljon, eli tulee takapakkia toipumiseen, jalkeillaoloon ja vauvan hoitamiseen. Sitten äidin pitää odottaa kauemmin, että kipulääke taas auttaa. Kokonaisuudessaan siis jos annostus ei mene luokkaa, aamulla heti herätessä, iltapäivällä ja juuri ennnen nukkumaanmenoa, ei kivunhoito ole onnistunutta ja palvele tarkoitustaan eli varhaista kotiutumista ja hyvää toimintakykyä.
Suosittelen opiskelemaan vaikka avoimen amk kautta akuutin kivun ja kivunhoidon 5 op kurssin vaikka CampusOnlinestä, että tietosi olisivat totuudenmukaisia.
Paracetamolin annostus on kinkkinen, siinä yliannostuksen ja riittävän kivunlievityksen raja tulee nopeaan vastaan.
Kaikki annokset yli 4g/vrk ovat todella vaarallisia maksalle ja tappaviakin
https://sic.fimea.fi/1_2012/hyva_paha_parasetamoli
Muut lääkkeetkin ja perustaudit vaikuttavat lääkkeen annostukseen.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Paracetamol_poisoning
Siksi lääkäri ei määrääkkään 4 g/vrk, ellei sille ole todella hyvää syytä. Tuo 3 x 1 g on normaali annostus. Ja parasetamolia ei käytetä mahdollisuuksien mukaan ollenkaan, jos potilas käyttää reilusti alkoholia arjessaan. Vähän niin kuin ibuprofeenia ei käytetä reilusti astmaatikoille, koska sillä on 10-20% todennäköisyys, että se supistaa keuhkoputkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain yksi kysymys: mikä ihme saa teidät vapaaehtoisesti hakeutumaan noihin tilanteisiin ja alistumaan tuollaiseen kohteluun? Oletteko karjaa vai ihmisiä? Lakatkaa porsimasta, niin teitä ei kohdella emakkoina.
Juu, ei kannata elää elämäänsä, kun jotain ikävää voi aina sattua! Muistakaa nyt nämä viisaat sanat!
Onko elämän eläminen sinulle = kakaroiden puskeminen toosastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ne kauhujutut on totta. Mutta aina on toki myös niitä, joilla on helppo synnytys, imetys sujuu heti ja rauhallinen vauva. Heille kokemukset synnärillä on varmasti ihan positiivisia. Aina voi toivoa pääsevänsä siihen sakkiin...
Minä olen yksi tällainen äiti. Mutta ei se silti estänyt tiuskimista, yöherättelyä, rintojen puristelua ja ylimielisiä kommentteja.
Suomalaisissa sairaaloissa on jotain pahasti vialla. Ja ei, se ei ole palkkaus. Ei mikään raha paranna hoitajien asennetta.
Tämä on aivan totta ja näkyy varsinkin vanhusten hoidossa. Siellä toimitaan päin vastoin, eli liikkuvat asukkaat pyritään saamaan helpommin hoidettaviksi vuoteeseen. Kuntouttava hoito-ote on vanhusten laitoshoidossa täysin vierasta, vaikka asiantuntijat ovat ajaneet sitä kuin käärmettä pyssyyn jo vuosikymmeniä. Ei auta geriatrigurujen eikä omaisten vaatimukset, koska "meillä on aina tehty näin".
Tästä ehkä jää nyt uupumaan se pointti, että hoitoalalla on ihan hirveä kiire, koska mitoitus on niin tiukka. Mun äitini teki elämäntyönsä vanhustenhoidossa. Hän koulutti itseään todella paljon ja oli perustamassa myös asuinkuntaansa uutta muistisairaiden hoitoyksikköä, jossa kuntoutus ja mahdollisimman vähäinen lääkkeiden käyttö olivat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Mutta kun mitoitusta kiristetään koko ajan, käy se hoidon ja hoitajien terveyden päälle. Kun kaikki on vedetty äärimmilleen, missään ei voida ottaa huomioon sitä, että joku hoitaja on ehkä raskaana ja joku työuransa viime metreillä eikä enää pysty fyysiseen työhän samalla tavalla kuin nuoret.
Niin, mutta kun hoitajat haluaa lisää liksaa, ei lisää hoitajia.
Eipä nämä miksikään tule muuttumaan, ja se on hoitajien ihan oma vika.
Eli hoitajien ei kuuluisi haluta omasta työstään palkkaa siinä missä muutkin työntekijät? Onpa jotenkin... erikoinen ajatus.
Luuletko urpo, että kaikilla muilla ammattiryhmillä sitten on palkkaus kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehoitan kaikkia luottamaan itseensä ja poistumaan synnäriltä ASAP (onkohan se 6 tuntia plus lääkärintarkastus?), jos vauvan kunto suinkaan sallii. Ja älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan - kokemusta on, että hoitajat ja lääkäritkin joskus valehtelevat saadakseen tahtonsa läpi.
Anteeksi, mikä mahtaa olla tämä lääkäreiden ja hoitajien tahto? Miksi ihmeessä lääkärit ja hoitajat valehtelisivat? Se henkilökuntaa ole siellä sinua ja lastasi varten. Lääkärin ja hoitajan tehtävä on pitää teidät hengissä ja olosuhteet huomioiden saada äiti liikkeelle että synnytyksen jälkeisiltä komplikaatioilta vältyttäisiin. Kyllä synnytys on sairaalan henkilökunnan silmissä iloinen perhetapahtuma, lääkärit ja hoitajat vaan näkevät sen surullisenkin puolen ja tietävät miten ikävät asiat on vältettävissä.
Valitettavan usein synnyttäneellä on oletus, että tullaan täysihoitolaan. Tuosta mielikuvasta on rankka pudotus todellisuuteen.
Sairaalassa yleensä ollaan täysihoidossa. Synnyttänyt voi liikkua paremmin, kun hänen ei tarvitse kannella ruokatarjottimia.
Itse kärsin osastolla eniten siitä, että siellä joutui olemaan likaisissa vaatteissa. Hikoilin kuin pieni sika, rinnoista valui maitoa ja alapäästä verta, niin mieluusti olisin vaihtanut puhtaat vaatteet päivittäin, mutta puhtaita vaatteita ei ollut tarpeeksi. Monta vuorokautta pikku pätkissä nukkuen oli kamalaa, kun takana oli loppuraskauden huono nukkuminen ja pitkä valvominen synnytyksen aikaan.
Ei tiedä mistä olet saanut käsityksen, että ollaan täysihoidossa. Vaikka olisi lonkkaleikkauksessa ollut niin mahdollisimman nopeasti pitäisi päästä liikkeelle. En tiedä missä olet ollut, mutta ainakin Hyvinkäällä hyllyt vääränään kaapuja, vauvan vaatteita ja petivaatteita. Itse otin tosin omat vaatteet. Jokaiselle päivälle oma pyjama, vain sairaalan alushousuja käytin.
Sinä et taida edes tietää, mitä sana täysihoito tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme sektiota kolmessa eri synnärissä. Ap:n kysymykseen yhdessä synnärissä (kätilöopisto jota ei enää ole) toimittiin aloituksen kuvaamalla tavalla mutta toisissa synnärissä sektioäidit sai parempaa kohtelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä äitien ala-arvoinen kohtelu synnytysosastoilla on olevinaan jonkun sortin tasa-arvoa. 80-luvulla äidit oli sairaalassa viikon, vauvat nukkui vauvalassa ja tuotiin hoitajien toimesta syömään. Ruoat tuotiin sänkyyn ja äidit sai oikeasti levätä.
Sitten 90-luvun lamassa vähennettiin hoitohenkilökuntaa ja keksittiin ettei raskaus ole sairaus. Koska raskaus ja synnytys ei ole enää naisen päätehtävä, niitä ei tarvitse erikseen huomioida eikä antaa mitään painoarvoa niille eikä varsinkaan suoda äideille mitään erityiskohtelua.
"Raskaus ei ole sairaus"-mantraahan hoetaan jo ensimmäisestä neuvolasta ettei nyt yksikään tuleva äiti vaan ala luulla että raskaus oikeuttaisi johonkin erityiskohteluun.Asenne äitejä kohtaan on yleensä se että raskaus, synnytys ja lapsi pitäisi vaan hoitua tosta noin vaan ohimennen, 9kk jälkeen käydä vaan nopeasti pöräyttämässä vauva ulos, mahdollisimman pienillä kustannuksilla ja siitä mahdollisimman nopeasti taas tuottavaksi veronmaksajaksi.
Omani synnytin suunnitellulla sektiolla ja ainoat hyvät muistot jäi kätilöopiskelijoista. Näytettiin kyllä mistä löytyy lakanat, puhtaat sairaalavaatteet ja ruoka. Ruoan hain sitten aina huoneeseen ja sitä tarjotinta siinä pöydällä sitten mulkoiltiin jos en heti jaksanut palauttaa, muistutettiin myös että se täytyy itse palauttaa.
Paljon oli muutakin ja päällimmäisenä jäi mieleen, ei todellakaan mitkään onnelliset ensihetket, vaan ettei ole edes ihminen eikä mikään elävä, vaan tuottava kone.Jouduitko kotona tulemaan toimeen kaksin sen vauvasi kanssa?
Toki on yh-äitejä, mutta kyllä valtaosalla on vielä tuossa vaiheessa se puoliso, joka pitää äidin kotiuduttua lyhyen vapaan. Eli suurin osa ei joudu pärjäämään ensipäiviä yksin vauvan kanssa. Sitäpaitsi kotiutuessaan äiti on luonnollisesti paljon paremmassa kunnossa kuin heti synnytyksen jälkeen, jolloin sitä apua enemmän tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain yksi kysymys: mikä ihme saa teidät vapaaehtoisesti hakeutumaan noihin tilanteisiin ja alistumaan tuollaiseen kohteluun? Oletteko karjaa vai ihmisiä? Lakatkaa porsimasta, niin teitä ei kohdella emakkoina.
Juu, ei kannata elää elämäänsä, kun jotain ikävää voi aina sattua! Muistakaa nyt nämä viisaat sanat!
Onko elämän eläminen sinulle = kakaroiden puskeminen toosastasi?
Monille omat lapset ovat tärkeä osa elämää. Tämä asia ei mitenkään estä sinua elämään omaa elämääsi ilman lapsia.
Oi kyllä. Yksi tarttuu kipeeseen ja turvonneeseen rintaan kiinni ja painaa vauvan päätä rintaa vasten. Samalla toinen kätilö (tai sh tai kuka nyt ikinä olikaan) repii toista turvonnutta rintaa ja näyttää, kuinka kuinka voin siitä samalla pumpata maitoa kun toisessa rinnassassa on vauva imemässä. Sattuu ihan järkyttävästi ja muutenkin tilanne ahdistaa. Rinnat vuotaa maitoa (tai vaihtoehtoisesti ensin ei tuu yhtään mitään). Alapää riekaleina, istumaan et pysty. Käveleminenkin sattuu. MUTTA IMETÄ IMETÄ IMETÄ!
Ihmeellistä vääntöä tässäkin ketjussa. Kyllä, valtaosa erityisesti alateitse synnyttäneistä toipuu nopeasti ja kykeneekin liikkumaan ja hoitamaan vauvaa ilman suurempaa apua.
On kuitenkin selvää, että kaikki eivät toivu nopeasti. Jos on esimerkiksi kovia kipuja tai huimausta, ei silloin ole asiaa lähettää äitiä vaeltamaan käytäville tarjotinta kantamaan. Ei se, että tilastollisesti suurin osa toipuu nopeasti, ole mikään syy antaa puutteellista hoivaa lopuille.
Ja tuo omien sänkyjen petaus on loppupeleissä kyllä ihan vaan sairaalan toimintojen siirtämistä alimitoitetulta ja kiireiseltä henkilökunnalta potilaille eikä kuntoutusta, vaikka sitä tällä ajatuksella myydään. Siitä voi sitten henkilökunta erikseen vääntää, kuuluisiko tämä tehtävä hoitajille vai sairaala-apulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun kerrotte rehellisesti kokemuksistanne, hyvistä ja huonoista. Nämä kertomukset ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, ettei (ainakaan naisen) kannata lapsia hankkia, ellei niitä todella palavasti halua.
Pitää myös muistaa, että sanomiset, ihmiset ja kohtelu voidaan kokea huonoksi vaikkei se sitä olisikaan. Olemme niin tottuneet saamaan kaikkea ja olemaan oikeutettuja ja aikuisen tuntuu olevan vaikeaa ottaa vastaan sana "ei". Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät, niin kullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Tottakai henkilökunnassa riittää monelsi ja on oikeasti sellaista paikkansa näyttämistä ja pinttyneitä tapoja, mutta ei kaikissa. Ei muuta, kun rohkeasti lapsia tekemään ja silmät avoimina synnyttämään.
Jos Suomessa todella halutaan että lapsia syntyisi enemmän, pitäisi saada edes tällaiset alkeelliset perusasiat kuntoon. Antti Rinteestä ja muista vauvatalkoista haaveilevista päättäjistä voi tuntua vaikealta ottaa vastaan sana ”ei” lisääntymisikäisiltä naisilta. Vaikka perustelut olisivat kuinka hyvät niin kuullaan vaan se etten saa jotain mitä haluan saada ja sitten loukkaannutaan. Ei muuta kuin rohkeasti synnyttäjien asioita parantamaan ja silmät avoimina asenteita muuttamaan.
Mistä perusasioista puhut? Eli jos pyydetään nousemaan ylös avustettuna jottet saa laskimoveritulppaa, niin kieltäydyt synnyttämästä lisää koska et saa maata sängyssä kun haluat? Lue mitä tarkoittaa kuntouttava työote, hoitotyön peruspilareita.
Kuntouttava työote? Onko se esimerkiksi tätä:
- väliliha repesi ilmeisesti enemmän kuin olisi tarvinnut, koska kätilö päätti, ettei lapsi synny vielä, ja käänsi selkänsä, eikä ehtinyt ajoissa
- repeämät ommellaan niin, että yhteen kursituilla osilla on turvotuksen laskettuakin senttien ero (repaleet vaivasi vuosia eri yhteyksissä)
- kätilö huutaa, kun synnyttäjä ei pysty siirtymään kuljetussänkyyn, kun tunto on vyötäröstä alaspäin pois
- kätilö huutaa ja haukkuu laiskaksi, kun samasta syystä ei pääse suihkuun, vessaan ja ruokaa hakemaan eikä pysty vaihtamaan petivaatteita ("Täällä ei laiskoja passata, olet synnyttänyt ja se ei ole sairaus, ylös siitä nyt!!!").
- huutaa ja pilkkaa sotkettua sänkyä
- viiltävän ivallinen vastaus särkylääkepyyntöön
- itkun pilkkaaminen em. tilanteissa
En vieläkään tiedä, onko selkäydinpuudutuksen yhteydessä normaalia että kaikki tunto häviää vyötäröstä alaspäin ainakin vuorokaudeksi, ehkä kahdeksi, ihan niin kuin olisi vain puolikas. Olin menettänyt myös verta niin paljon, että puhuttiin verensiirrosta, mutta sitä ei kuitenkaan annettu, en tiedä miksi. Neuvolan terkkari sanoi paperit luettuaan myös että ihmetteli tätä.
Näistä on kauan aikaa, mutta trauma taisi aktivoitua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:
Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta.
Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?
Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.
Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.
Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.
Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.
Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.
Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.Normaali leikkauksen jälkeinen annostelu on 3 x 1g Panadol ja 3 x 600 mg Burana (tai muut vastaavat parasetamolia ja ibuprofeenia sisältävät eri nimellä myytävät valmisteet) vuorokaudessa. Jos lääkkeidenottoväli venyy 12 tuntiin, ei ne edelliset juurikaan enää auta. Neljässä tunnissa kipeytyy aika paljon, eli tulee takapakkia toipumiseen, jalkeillaoloon ja vauvan hoitamiseen. Sitten äidin pitää odottaa kauemmin, että kipulääke taas auttaa. Kokonaisuudessaan siis jos annostus ei mene luokkaa, aamulla heti herätessä, iltapäivällä ja juuri ennnen nukkumaanmenoa, ei kivunhoito ole onnistunutta ja palvele tarkoitustaan eli varhaista kotiutumista ja hyvää toimintakykyä.
Suosittelen opiskelemaan vaikka avoimen amk kautta akuutin kivun ja kivunhoidon 5 op kurssin vaikka CampusOnlinestä, että tietosi olisivat totuudenmukaisia.
Sanoinko että kipulääkkeitä ei pidä syödä? tarkoitin korostaa sitä että jos meinaa itse tuoda kipulääkkeitä pitää olla ottamatta niitä sairaalan, koska sairaalassa oletettavasti annetaan oikeat määrät oikeaan aikaan. Jos vedät sairaalan lääkkeiden lisäksi myös omiasi kertomatta sitä sairaalahenkilökunnalle, tulee yliannostus.
Minulle ainakin annettiin sekä parasetamolia ja buranaa oikeisiin aikoihin ja kerrottiin määrät sekä annostusaikataulut kotiin, väliliha oli jouduttu leikkaamaan jotta lapsi syntyisi nopeammin.
Harmillista jos kaikissa sairaaloissa ei kivunhoito toimi.Eniten häiritsi väärä tietosi kipulääkkeistä ja niiden yliannostuksista ja haittavaikutuksista.
Ensinnäkin 3 g Panadolia/vuorokaudessa ei ole yliannostus, vaan normaali leikkauksenjälkeisen kivunhoidon annostelu. Myös 4 g/vurokaudessa on mahdollinen lääkärin määräämä annostelu, jos tilanne sitä vaatii, muut lääkeaineet eivät sovi ja potilas on isokokoisempi. Eli annos ei ole aikuiselle tappava, niin kuin väitit. Vasta yli 4 g/vrk vaurioittaa maksaa. Tällöinkin vaurion oireet ilmaantuvat vasta useiden päivien viiveellä. Pahimmillaan yliannostuksen oireet ovat 4-6 päivää yliannostuksesta. Ei siis parissa päivässä, kuten väitit. Yliannostukseen puuttuminen varhain tarkoittaa 10-12 tuntia.
Ibuprofeeinia voi lääkäri annostella jopa 4 x 600 mg/vrk. Oikein vaikeissa kiputiloissa maksimiannos kerralla voi olla 1 600 mg ja vuorokaudessa max 3 200 mg. Munuaisten vajaatoimintaa tulee alle promillelle käyttäjistä. Oireilevan mahahaavan tai sairaalahoitoa vaativan ruoansulatuskanavan yläosan vuodon todennäköisyys on 3-5/ 1 000 käyttövuotta kohti. Lähde: Käypä Hoito -suositus tulehduskipulääkkeiden turvallisesta käytöstä.
Edelleen, jos ottaa omat lääkkeet sairaalaan, kannattaa se sanoa sinne sairaalaan, jotta niitä yliannostuksia ei tule.
Ja jos meinaa nappailla niitä ominpäin kannattaa todellakin tutustua tuohon kivunhoitoon ja annosmääriin jotta sitten ottaa niitä riittävästi ja oikeaan aikaan. Lisäksi kun tietää mitkä on annokset voi vaatia lisää lääkettä siellä sairaalassa jos ainoa mitä tarjotaan on tyyliin 500mg/pv
Tiedän miten sattuu jos epiosotomiaan määrättyjä lääkkeitä ei ota ajoillaan. En päässyt ottamaan niitä oikeaan aikaan koska ajattelin että pärjäisinkin jo 4. päivänä ilman ja kipu oli järkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:
Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta.
Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?
Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.
Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.
Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.
Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.
Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.
Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.Normaali leikkauksen jälkeinen annostelu on 3 x 1g Panadol ja 3 x 600 mg Burana (tai muut vastaavat parasetamolia ja ibuprofeenia sisältävät eri nimellä myytävät valmisteet) vuorokaudessa. Jos lääkkeidenottoväli venyy 12 tuntiin, ei ne edelliset juurikaan enää auta. Neljässä tunnissa kipeytyy aika paljon, eli tulee takapakkia toipumiseen, jalkeillaoloon ja vauvan hoitamiseen. Sitten äidin pitää odottaa kauemmin, että kipulääke taas auttaa. Kokonaisuudessaan siis jos annostus ei mene luokkaa, aamulla heti herätessä, iltapäivällä ja juuri ennnen nukkumaanmenoa, ei kivunhoito ole onnistunutta ja palvele tarkoitustaan eli varhaista kotiutumista ja hyvää toimintakykyä.
Suosittelen opiskelemaan vaikka avoimen amk kautta akuutin kivun ja kivunhoidon 5 op kurssin vaikka CampusOnlinestä, että tietosi olisivat totuudenmukaisia.
Sanoinko että kipulääkkeitä ei pidä syödä? tarkoitin korostaa sitä että jos meinaa itse tuoda kipulääkkeitä pitää olla ottamatta niitä sairaalan, koska sairaalassa oletettavasti annetaan oikeat määrät oikeaan aikaan. Jos vedät sairaalan lääkkeiden lisäksi myös omiasi kertomatta sitä sairaalahenkilökunnalle, tulee yliannostus.
Minulle ainakin annettiin sekä parasetamolia ja buranaa oikeisiin aikoihin ja kerrottiin määrät sekä annostusaikataulut kotiin, väliliha oli jouduttu leikkaamaan jotta lapsi syntyisi nopeammin.
Harmillista jos kaikissa sairaaloissa ei kivunhoito toimi.Eniten häiritsi väärä tietosi kipulääkkeistä ja niiden yliannostuksista ja haittavaikutuksista.
Ensinnäkin 3 g Panadolia/vuorokaudessa ei ole yliannostus, vaan normaali leikkauksenjälkeisen kivunhoidon annostelu. Myös 4 g/vurokaudessa on mahdollinen lääkärin määräämä annostelu, jos tilanne sitä vaatii, muut lääkeaineet eivät sovi ja potilas on isokokoisempi. Eli annos ei ole aikuiselle tappava, niin kuin väitit. Vasta yli 4 g/vrk vaurioittaa maksaa. Tällöinkin vaurion oireet ilmaantuvat vasta useiden päivien viiveellä. Pahimmillaan yliannostuksen oireet ovat 4-6 päivää yliannostuksesta. Ei siis parissa päivässä, kuten väitit. Yliannostukseen puuttuminen varhain tarkoittaa 10-12 tuntia.
Ibuprofeeinia voi lääkäri annostella jopa 4 x 600 mg/vrk. Oikein vaikeissa kiputiloissa maksimiannos kerralla voi olla 1 600 mg ja vuorokaudessa max 3 200 mg. Munuaisten vajaatoimintaa tulee alle promillelle käyttäjistä. Oireilevan mahahaavan tai sairaalahoitoa vaativan ruoansulatuskanavan yläosan vuodon todennäköisyys on 3-5/ 1 000 käyttövuotta kohti. Lähde: Käypä Hoito -suositus tulehduskipulääkkeiden turvallisesta käytöstä.
jos napsii parasetamolia kuin karkkia ja mielinmäärin tietämättä tosiasioita, onkin sitten jo maksa mennyttä ja kuolo voipi korjata.
Hoitaako se myös toista ihmistä samalla?