Takapenkille joutuminen miehen autossa
Asutaan miehen kanssa yhdessä ja ollaan päälle parikymppisiä. Oon alkanut kyllästymään siihen, että joudun istumaan miehen autossa aina takapenkillä. Totta kai jos kahdestaan ollaan liikkeellä saan istua edessä. Mutta jos lähdemme kahdestaan johonkin, ja myöhemmin haemme kyytiin miehen ystävän, käskee mies minun nousta autosta ja mennä takapenkille, jotta kaveri pääsee eteen. Sen jälkeen mies ikään kuin unohtaa, että olen edes mukana. Esimerkiksi keskustelut käydään vain tämän edessä istuvan kaverin kanssa, minulle ei vastata jos yritän liittyä keskusteluun.
Minusta on vähän nöyryyttävää, että mies tuolla tavalla pistää kaverit aina edelle. Vaikka olen ennen näitä ystäviä autossa on minun pakko nousta ja vaihtaa paikkaa. Miksei ystävät välillä voisi istua takapenkillä? Erityisen ärsyttävää on, jos mies hakee jonkun toisen naisen kyytiin, joudun antamaan paikkani tälle toiselle naiselle. Minulle tulee todella toisarvoinen olo siitä.
Kun kysyn mieheltä tästä hän vastaa "mitä väliä sillä on kuka istuu edessä?", mutta kun kysyn miksi sitten minä en voi välillä olla edessä jos sillä ei ole miehelle väliä, hän suuttuu.
Sinänsä pieni asia, mutta vaivaa mua joka kerta. Se että saisin edes välillä istua miehen vieressä edessä tekisi mut tosi onnelliseksi, niin miksi mies ei voi tehdä niin vuokseni?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Sä odotat että mies ratkaisee asian. Mies tekee sen päätöksen ottaa sut huomioon. Tämä on nyt miehesyä kiinni.
EI!
Ihan itse nyt kovetut sen verran että opetat miten sinua kohdellaan. Elämässä ei saa mitään hyvää olemalla vetätyvä vässykkä koiranpentukatseella. Jos sä haluat kunnioitusta niin vaadit sitä. Älä mene sinne taakse jos se on kynnyskysymys sinulle. Eikä sen tartte olla mikään. Etkö sä tunne yhtään Naista, sellasta itsevarmaa ja iloista? Mieti miten hän toimisi siinä tilanteessa, vedä syvään henkeä ja tee samoin.Ja moni "riita" laukeaa ihan sillä että nauraa. Väläytä iloinen hymy ja sano että "täh, no enkä mene taakse. Hah, hei Paavo istu sinä tällä kertaa taakse, mulla on kuule ihan mukavaa tässä." Enkä tarkota mitään kettuilua vaan itseluottamusta, rentoutta. Miksi sä luikkisit nyökytellen taakse jos et kerran halua mennä? Onko se nyt niiiiin iso shokki ja draama vaan sanoa että "njääh, enpä taida".
Jos oot muutenkin elämässäsi kaikkia yhteenottoja välttävä niin aidosti voisit hyötyä terapiasta. Elämä on kuluttavaa niille jotka jäävät kynnysmatoiksi. Usein heitä ei kukaan muu siihen asemaan alista kuin omat pelot ja epävarmuudet.
Ohops jäi sana puuttumaan. Pitäisi siis lukea "Eikä sen tartte olla mikään riita".
Kuvittele itsesi tilalle sun äiti. Oisko ok että häntä kohdellaan noin? Kun äitisi yrittäisi puhua tunteistaan, hänelle suututaan ja tiuskitaan? Sun parhaalle kaverille? Sun siskolle? Toivoisitko että heitä kohdellaan paremmin?
Mistä ihmeestä te oikein
A) Keksitte näitä juttuja, tai
B) Löydätte näitä miehiä?
Siis ei luoja mitä settiä. :D
Kiitos kaikille kommenteista! Tällanen potku perseelle oli tarpeen. Ootte ihan oikeassa, että mun nyt pitää vaan sanoa jämäkästi, eikä hissutella.
Mä en ymmärrä tota kohtaa kun kirjotit että kun joskus sais istuu miehen vieressä niin se tekis sut onnelliseksi. Mä en haluis istuu tommosen miehen vieressä hetkeäkään.
Tuota noin.. En katselisi tällaista käytöstä sinuna, enkä todellakaan siirtyisi taakse. Tosin minun ei ole koskaan tarvinnut edes miettiä tällaisia, koska auto on ollut joko minun (olen nainen) tai nykyään meillä on perheessä kaksi yhteistä autoa, joita molempia olen ollut ostamassa. Mutta tuo kertomasi on alentavaa käytöstä, istut joko edessä tai ihan muissa autoissa, missä sinulla on tasavertainen ihmisarvo.
Onko sinulla kortti? Ole itse välillä kuskina ja anna miehelle sama käsittely. Ehkä sitten ymmärtää yskän.
Mistä miehestä tässä puhutaan? Eihän tuon ikäistä ja käytökseltään olevaa voi edes mieheksi sanoa. Poika taitaa enemmän vielä olla.
69:
Mulla ei ole omaa autoa, joten kuskina pääsen olemaan vaan harvoin. Mies haluaa pääsääntöisesti ajaa kun on hänen auto.
Kannattaa ranklata ikkunaa ylos ja alas koko matka.
En itsekään kyllä alistuisi tuollaiseen. Jokin raja minullakin on, vaikka melko epävarma ja ujo ihminen olenkin. Sen takia päätin jo aiemmin, että jos seurustelen niin en koskaan kenenkään ikävän ihmisen kanssa ja jos toinen sellaiseksi paljastuu niin se on sitten ohi koko juttu. En tietenkään täydellinen olo itsekään, mutta toista pitää kuitenkin arvostaa ja kohdella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
35:
En tappele paikasta. Siirryn miehen käskiessä takapenkille, ja vasta kotona sopivalla ajalla olen yrittänyt keskustella asiasta. Olen samaa mieltä, että siinä tilanteessa vastaan vänkääminen tai kiukuttelu ei johtaisi mihinkään.
Mun mielestä ei kannata tehdä näin. Asia pitää hoitaa juuri silloin kun tilanne on käsillä. Minua ei ainakaan mies kavereiden edessä komentele eikä määrää väistämään, enkä minä häntä. Ei tulisi kuuloonkaan. Kavereiden edessä osoitetaan toiselle aina kunnioitusta.
Ei ole vastaan vänkäämistä eikä kiukuttelua sanoa: "Eikun mä haluan istua nyt tässä, mee sä Make taakse". Tuskin sitä Makea tai Kallea haittaa yhtään mennä takapenkille.
Miehesi saa lopettaa sinun hyppyyttämisen kavereiden edessä ja oppia kohtelemaan sinua arvostavasti.
Sinänsähän sillä ei olekaan väliä, kuka missäkin istuu. Jos rupeat tästä kotona keskustelemaan, et luultavasti tule koskaan saamaan miestä ymmärtämään (tai haluamaan ymmärtää) tuota valta-asemaa, joka tekee paikkojen osoittelusta sitä varsinaista "paikan näyttämistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35:
En tappele paikasta. Siirryn miehen käskiessä takapenkille, ja vasta kotona sopivalla ajalla olen yrittänyt keskustella asiasta. Olen samaa mieltä, että siinä tilanteessa vastaan vänkääminen tai kiukuttelu ei johtaisi mihinkään.Olen täysin eri mieltä. Nimenomaan siinä tilanteessa tai matkalla ennen kaverin hakemista sun pitää sanoa asiasi. Jos sä siinä vaan kainosti hymyilet ja iloisesti hyppäät takapenkille, siellä vähän hiljaa kuiskien yrität osallistua keskusteluun.. Niin ei ihme jos mies ei tajua mitä sä päivän päätteeksi kotona valitat ja mökötät :D Ole rehellinen äläkä feikkaa siinä tilanteessa jotain täydellistä pikkuvaimoa, jos et halua sellainen olla.
Mielestäni on noloa alkaa tappelemaan miehen ystävien nähden. Ei heille kuulu meidän erimielisyytemme ja se olisi muutenkin myös heille noloa.
Ethän sinä tappele, jos sanot ihan ystävällisesti, että haluat istua siinä missä jo valmiiksi olet. Jos mies suuttuu, se on hänen häpeänsä eikä sinun. Silloin näette, että teillä on suurempiakin ongelmia kuin istumapaikat autossa. Jos aina väistät, asia ei tule koskaan ratkeamaan ja mies jatkaa sinun pompotustasi. Omien rajojen laittaminen ja konfliktin MAHDOLLISUUS ei ole sama kuin riita ja tappelu. Joskus se täytyy nimenomaan tehdä julkisesti.
Ja sitä paitsi, mikäli kaverit ovat ihan moderneja miehiä eivätkä vanhan liiton sovinisteja, heitä varmasti hävettää jo valmiiksi, että mies käskee puolisoa antamaan paikkansa.
Mihin te noita ihmisiä kuskaatte? Jättäkää käveleen.
Päästä pitkä pieru niin koko auto tyhjenee.
Mulla ei itselläni ole parisuhteita, mutta luonnollisestikkin muilla on ja kyllä itse olen istunut AINA takapenkillä, jos olen jonkun pariskunnan autossa istunut, ellei sitten pariskunnalla ole lapsi takapenkillä ja toinen vanhemmista halua sinne pitämään lapselle seuraa.
Aika erikoisen kuuloista jotenkin, jos aina pistetään puoliso istumaan taakse että kaveri pääsee siihen viereen :D
vaan takapenkkipä on parasta autossa!
🐗
Sä odotat että mies ratkaisee asian. Mies tekee sen päätöksen ottaa sut huomioon. Tämä on nyt miehesyä kiinni.
EI!
Ihan itse nyt kovetut sen verran että opetat miten sinua kohdellaan. Elämässä ei saa mitään hyvää olemalla vetätyvä vässykkä koiranpentukatseella. Jos sä haluat kunnioitusta niin vaadit sitä. Älä mene sinne taakse jos se on kynnyskysymys sinulle. Eikä sen tartte olla mikään. Etkö sä tunne yhtään Naista, sellasta itsevarmaa ja iloista? Mieti miten hän toimisi siinä tilanteessa, vedä syvään henkeä ja tee samoin.
Ja moni "riita" laukeaa ihan sillä että nauraa. Väläytä iloinen hymy ja sano että "täh, no enkä mene taakse. Hah, hei Paavo istu sinä tällä kertaa taakse, mulla on kuule ihan mukavaa tässä." Enkä tarkota mitään kettuilua vaan itseluottamusta, rentoutta. Miksi sä luikkisit nyökytellen taakse jos et kerran halua mennä? Onko se nyt niiiiin iso shokki ja draama vaan sanoa että "njääh, enpä taida".
Jos oot muutenkin elämässäsi kaikkia yhteenottoja välttävä niin aidosti voisit hyötyä terapiasta. Elämä on kuluttavaa niille jotka jäävät kynnysmatoiksi. Usein heitä ei kukaan muu siihen asemaan alista kuin omat pelot ja epävarmuudet.