Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijöiden työ
30.08.2020 |
Harkitsen alanvaihtoa IT-alalta johonkin pehmeämpään, sellaiseen jossa voisin kokea tekeväni arvokasta työtä. Yksi vaihtoehto, jota pyörittelen mielessäni, on sosiaalityö.
Voisitteko sosiaalityöntekijät kertoa ihan konkreettisella tasolla työtehtävistänne ja työpäivistänne? Ajatuksena lastensuojelu tuntuisi tosi tärkeältä työltä, sellaiselta ettei ikinä joutuisi kyseenalaistamaan oman työn mielekkyyttä. Mutta kertokaa stressistä, jota niissä tehtävissä joutuu kokemaan. Mun nykyinen työ on ajoittain stressaavaa, veemäisiä asiakkaita joita pitää miellyttää ja palvella, deadlinet painaa päälle, vastaat asioista joihin et pysty kunnolla vaikuttamaan, painostavat pomot. Kestän kyllä tehdä töitä paineen alla, mutta kun itse työn sisältö ei enää motivoi niin en jaksaisi sen vuoksi kärsiä stressiäkään. Eniten mulle aiheuttaa kuormitusta,
ei kiire, vaan agressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat - joutuuko sosiaalityöntekijä kohtaamaan paljon vastaavaa? Ollaanko niissä tilanteissa usein yksin vai työparin kanssa?
Adoptioneuvonta tuntuisi myös mielenkiintoiselta työltä sosiaalityöntekijänä. Katselin että kaupunkien palveluksessa heitä on, mutta lieköhän ihan marginaaliala johon päätyy vain muutamia?
Mitä muita sellaisia ”kivoja” työtehtäviä sos.työntekijöille on, missä ollaan tekemisissä suht järjissään olevien ihmisten kanssa ja heitä pääsee oikeasti auttamaan?
Ajattelen että sosiaalityö voisi sopia mulle, koska tosiaan haikailen ”työtä jolla on väliä” (muuta kuin bisnesmielesså). Yhteiskunnalliset asiat ja ilmiöt kiinnostaa. Toisaalta mua varmaan stressaisi jatkuva vihaisten asiakkaiden agression kohteena oleminen. Lähestyn neljääkymppiä joten tässä on toimittava pikimmiten jos vielä uutta uraa meinaan. Mulla on akateeminen tutkinto toiselta alalta, ja muutaman vuoden tauko työelämästä opiskellen tuntuisi ihanalta. Sen verran ”snobi” olen silti, että akateemisuus vetoaa tässä myös vs esimerkiksi sosionomin tai vaikkapa sairaanhoitajan tutkinto. Ja on kai palkkakin vähän parempi. Missä vaiheessa opintoja voi alkaa tehdä sijaisuuksia ja onko niitä helppo saada? Tiedän ettei opiskelemaan ensinnäkään ole helppo päästä, mutta aina voi yrittää 😊
Tuhannesti kiitos jos joku jaksaa kommentoida asiallisesti!
Kommentit (167)
^annoin yläpeukun, vaikka vähän ehkä ylimiellisyys paistoi läpi tuossa lääkärikommentissa. No täydentävä toimeentulotuki on yleensä aika suoraviivaista työtä. Ja toisaalta vai että lääkärin työ ei ole vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^annoin yläpeukun, vaikka vähän ehkä ylimiellisyys paistoi läpi tuossa lääkärikommentissa. No täydentävä toimeentulotuki on yleensä aika suoraviivaista työtä. Ja toisaalta vai että lääkärin työ ei ole vaikeaa?
Se täydentävä ttt on hyvin pieni osa sossun työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^annoin yläpeukun, vaikka vähän ehkä ylimiellisyys paistoi läpi tuossa lääkärikommentissa. No täydentävä toimeentulotuki on yleensä aika suoraviivaista työtä. Ja toisaalta vai että lääkärin työ ei ole vaikeaa?
Se täydentävä ttt on hyvin pieni osa sossun työtä.
"Vastaavaa luksusta sossu ei koe ikinä". Valehtelit kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
o
Vierailija kirjoitti:
^annoin yläpeukun, vaikka vähän ehkä ylimiellisyys paistoi läpi tuossa lääkärikommentissa. No täydentävä toimeentulotuki on yleensä aika suoraviivaista työtä. Ja toisaalta vai että lääkärin työ ei ole vaikeaa?
Se täydentävä ttt on hyvin pieni osa sossun työtä.
"Vastaavaa luksusta sossu ei koe ikinä". Valehtelit kuitenkin.
Mä oon hakenut normi tt-tukea Kelalta ja täydentävää sossulta nuoren opiskelujuttuihin ja mun psykoterapian omavastuuseen. Nuo täydentävät perustuu perheen kokonaistilanteeseen enemmän kuin siihen laskutoimitukseen mitä kela tekee.
En ihmettele toisen kirjoittajan katkeruutta, tai näin ainakin tulkitsin, lastensuojelua kohtaan. Lueskelin juuri paperini ja kyllä tuossa näkyy aika paljon faktoja, että paremmin olisi pitänyt puuttua. Ihmettelen miksi ei.
Eräässä palaverissa, jotka asiantuntijat ovat näyttäneet keksenään pitävän ja tietenkin sossu kirjannut sen on kirjoitettu pyritään keskustelemaan perheen tilanteesta ja tukea vanhepia, erityisesti äitiä kasvatus- ja hoitotyössä, koska ennen kaikkea äidin ote tuntuu olevan tällä hetkellä olematon ja äiti väsynyt.
Tiedän että ensisijaisesti tuette perheitä, mutta missä vaiheessa te oikeasti puututte? Siis ehdottomasti tilanteessani olisi pitänyt puuttua, koti ei olisi ollut minulle oikea paikka elää.
Muutamia faktoja noista papereista ja siltikin mulla hyvä isä ja mahtava koti? oli puukottanut omaa äitiään minun ollessa 4 kk ikäinen, useita putkapidätyksiä, naapurin lasu "asunnosta kuuluu jatkuvaa riitelyä ja itkua, kohtelevat lapsia kovakouraisesti, lapset eivät ulkona"; päiväkodin ja neuvolan havaintoja ollessani 4 v; säikky, herää ja huutaa kesken unen, usein omissa maailmoissaan, hyvin likainen...
Ja psykan opinnot eivät ole mitenkään pakolliset sosiaalityöntekijöille, sen tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele toisen kirjoittajan katkeruutta, tai näin ainakin tulkitsin, lastensuojelua kohtaan. Lueskelin juuri paperini ja kyllä tuossa näkyy aika paljon faktoja, että paremmin olisi pitänyt puuttua. Ihmettelen miksi ei.
Eräässä palaverissa, jotka asiantuntijat ovat näyttäneet keksenään pitävän ja tietenkin sossu kirjannut sen on kirjoitettu pyritään keskustelemaan perheen tilanteesta ja tukea vanhepia, erityisesti äitiä kasvatus- ja hoitotyössä, koska ennen kaikkea äidin ote tuntuu olevan tällä hetkellä olematon ja äiti väsynyt.
Tiedän että ensisijaisesti tuette perheitä, mutta missä vaiheessa te oikeasti puututte? Siis ehdottomasti tilanteessani olisi pitänyt puuttua, koti ei olisi ollut minulle oikea paikka elää.
Muutamia faktoja noista papereista ja siltikin mulla hyvä isä ja mahtava koti? oli puukottanut omaa äitiään minun ollessa 4 kk ikäinen, useita putkapidätyksiä, naapurin lasu "asunnosta kuuluu jatkuvaa riitelyä ja itkua, kohtelevat lapsia kovakouraisesti, lapset eivät ulkona"; päiväkodin ja neuvolan havaintoja ollessani 4 v; säikky, herää ja huutaa kesken unen, usein omissa maailmoissaan, hyvin likainen...
Ja psykan opinnot eivät ole mitenkään pakolliset sosiaalityöntekijöille, sen tiedän.
Uskon tarinaasi ja olen pahoillani puolestasi. Kansa pelkää, että sossut tekevät mielivaltaisia huostaanottoja, tavallisiin perheisiin. Alan sisällä koetaan ahdistusta siitä, että täytyy vain "tehdä kotiin päin" ja syitä siihen on kaksi; laki ja säästösyyt. Ylipäätään ne lait, joita sosiaalihuoltoa varten on säädetty on lakeja vanhempien oikeuksista, ei lasten suojelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa?
Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia.
Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa? Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?
Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu? Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä? Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista.
Sosiaalityö on muutostyötä. Ei sillä niin ole väliä millaisia huonoja valintoja ihminen on eläessään tehnyt, oleellisinta on, millaisia valintoja hän tekee jatkossa. Jos läheisverkostoa on pelkkä suku ja sekin kaukana, voi pohtia millä tavalla saisi niitä ihmissuhteitä sinne missä asuu. Voisiko jossain tavata toisia ihmisiä, jotenkin päästä ihmisten pariin. Alkoholi ja muut päihteet ovat sellaisia asioita, että niistä voi yrittää poiskin, jos vaikuttaa siltä, että elämä kärsii niistä. Ihmistä itseään haastetaan näkemään niitä vaihtoehtojaan, valitsemaan toisin kuin aikaisemmin, jos ne aikaisemmat valinnat ovat olleet huonoja. Sossu ei ole poliitikko eikä ratkaise yhteiskunnallisia kysymyksiä, mutta sen yksilön kohdalla voi auttaa tätä jalkeilleen, jos se yksilö itse sitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nämä ilkeät kommentoijat ovat sosiaalityöntekijöitä, niin suosittelen alanvaihtoa. Ap kuulostaa paljon kypsemmältä ja pätevämmältä alalle kuin yksikään teistä. Yök !
Vierailija wrote:
Jos nämä ilkeät kommentoijat ovat sosiaalityöntekijöitä, niin suosittelen alanvaihtoa. Ap kuulostaa paljon kypsemmältä ja pätevämmältä alalle kuin yksikään teistä. Yök !
Ketjussa on paljon asiallisia kommentteja sossuilta ja asiattomia kommentteja heidän asiakkailtaan. Kumpia tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko mielipidekirjoituksia? Parempi tietenkin kuin ei mitään. Mutta miksi ette laadi yhteistyössä raporttia, jossa asiallisesti näitä ongelmia tuotaisiin esiin ihan numeroilla ja esimerkeillä, luonnollisestikin salassapitovelvollisuus huomioiden? Jotenkin kuvittelisin, että akateeminen koulutus valmistaa juuri tämäntyyppiseen kannaottoon, mutta saatan toki olla väärässä.
Sosiaalityötä tutkitaan tieteellisesti koko ajan. Sen sijaan yksittäinen sosiaalityöntekijä ei ole tutkija eikä hänellä ole pääsyä kertomiisi numeroihin. Jokainen saa tiedot vain omista asiakkaistaan. Raportilla ei olisi mielekkyyttä, jos sosiaalityöntekijä x kertoisi, että omassa asiakaskunnassaan isoimpia ongelmia ovat päihteet, nyt tänä vuonna enemmän bentsot kuin viina ja persoonallisuushäiriöt.
Sossut aiheuttaa pahaa mieltä ja nuorten aggressioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossut on ite vittumaisia. Emme me asiakkaat.
Sosiaalityön sektoreilla on melkoista vaihtelua. Olen kuluneen melkein 20v aikana ollut aikuissosiaalityössä, gerontologisessa, asunnottomien sosiaalityössä ja viimeiset 5 vuotta lastensuojelussa. Lastensuojelu on minusta kaikkein mukavin paikka missä olen ollut. Itä-Helsingissä. Tietysti paikan tai tiimin ilmapiirin merkitys on suuri. Minulla on ollut onni siinä että on mukava tiimi. Lastensuojelussa työtehtävät, palvelut joita järjestän asiakkaille ja toimintaa ohjaava lainsäädäntö ovat työntekijän kannalta selkeät. Peruspalkka on kohtuullinen, 4300/kk. Vaihdoin aikoinaan aineenopettajan työstä sosiaalityöntekijäksi ja olen ollut tyytyväinen. Aina vakituinen virka tarjolla, ei mitään määräaikaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä vaan niin sosiaalialalta mennä IT-alalle. Alalle pääsemiseksi vaaditaan korkeakoulututkintoa, mielellään yliopistotasoinen. Tarvitaan harrastuneisuutta ja vapaa-ajan projekteja.
Pysyviä ja hyviä tuotehommia ei helposti löydä kun AI puskee päälle ja korvaa perus rivikoodarit, tai ne työt on jo viety Intiaan. Konsultiksi voi päästä, mutta jos ei löydy huippuosaamista, tulee olemaan hankalaa ja raastavaa peläten yt-neuvotteluita jos ei ole onnistunut myymään itseään ja laskuttamaan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityön sektoreilla on melkoista vaihtelua. Olen kuluneen melkein 20v aikana ollut aikuissosiaalityössä, gerontologisessa, asunnottomien sosiaalityössä ja viimeiset 5 vuotta lastensuojelussa. Lastensuojelu on minusta kaikkein mukavin paikka missä olen ollut. Itä-Helsingissä. Tietysti paikan tai tiimin ilmapiirin merkitys on suuri. Minulla on ollut onni siinä että on mukava tiimi. Lastensuojelussa työtehtävät, palvelut joita järjestän asiakkaille ja toimintaa ohjaava lainsäädäntö ovat työntekijän kannalta selkeät. Peruspalkka on kohtuullinen, 4300/kk. Vaihdoin aikoinaan aineenopettajan työstä sosiaalityöntekijäksi ja olen ollut tyytyväinen. Aina vakituinen virka tarjolla, ei mitään määräaikaisuuksia.
Omien kokemuksieni perusteella tuo ns. työ on vain turhan jauhamista,kyttäämistä, kontrollointia ja nöyryytystä, mutta mitään käytännön apua ei kuitenkaan anneta. Olen itse hyvin vaikeassa tilanteessa ja yrittänyt saada apua itselleni ja vanhemmalleni ja tehnyt huoli-ilmoituksen, mutta mitään apua mihinkään ei edelleenkään ole tulossa. Tilanne on hyvin vaikea ja olen ihan lopussa kaikin tavoin. Ongelmia on paljon. Olen lisäksi yrittänyt saada yhteyttä sosiaalityöntekijään, mutta en ole saanut yhteyttä. Ehkä pitää vielä kirjoittaa kirje. Oikeasti tarvitsen apua kaikkeen ja vanhempani vielä enemmän, mutta oman onneni nojassa vanhempani kotiorjana olen ilman mitään toivoa paremmasta tai muutoksesta. Tätä tämä on varmaan vanhempani loppuelämän ajan. Olen hyvin pettynyt sosiaalitoimeen ja kohtelu on ollut kohdallani jopa traumaattisen huonoa alkaen siitä, että aikoinaan jouduin miessosiaalityöntekijän ahdistelemaksi.
Sosiaaliohjaajaksi kaupungille työttömien kuntakokeiluun. Hyvä palkka, eikä mitään tarvitse tehdä. No joskus joku lappunen kirjoittaa jollekin. Loput työajasta voi käyttää juoruamiseen ja työttömien haukkumiseen.
Sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa ja vastuuta, jota kuitenkin käytetään törkeästi väärin. Sosiaalityöntekijä ei käytännössä auta apua tarvitsevaa millään tavalla, vaan apu on keskustelua, nöyryytystä, alistamista, kontrollointia jne. Itselläni ei oikeastaan ole mitään positiivista sanottavaa sosiaalityöstä tai sosiaalityöntekijöistä. Olen joutunut asioimaan näiden kanssa useaan otteeseen 20 vuoden aikana, ei koko aikaa ja se käytännön apu on ollut nollassa. Sen sijaan samat asiat on pitänyt jauhaa miljoonaan kertaan. Ongelmani ovat pahentuneet ihan katastrofaalisiin mittasuhteisiin, mutta apua ei ole tulossa. Jos ongelmiini olisi aikoinaan haluttu perehtyä ja käytännön apua antaa en olisi nykyisessä tilanteessa. Ihmettelen suuresti koko sosiaalityön olemassaoloa kun todellisuudessa se on pelkkää byrokratiaa ilman mitään halua tai kykyä oikeasti auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^annoin yläpeukun, vaikka vähän ehkä ylimiellisyys paistoi läpi tuossa lääkärikommentissa. No täydentävä toimeentulotuki on yleensä aika suoraviivaista työtä. Ja toisaalta vai että lääkärin työ ei ole vaikeaa?
Se täydentävä ttt on hyvin pieni osa sossun työtä.
Minä en sossuna käsittele ollenkaan täydentävää toimeentulotukea. Sen tekee meidän etuuskäsittelijät, joilla voi olla esim. merkonomin paperit.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa ja vastuuta, jota kuitenkin käytetään törkeästi väärin. Sosiaalityöntekijä ei käytännössä auta apua tarvitsevaa millään tavalla, vaan apu on keskustelua, nöyryytystä, alistamista, kontrollointia jne. Itselläni ei oikeastaan ole mitään positiivista sanottavaa sosiaalityöstä tai sosiaalityöntekijöistä. Olen joutunut asioimaan näiden kanssa useaan otteeseen 20 vuoden aikana, ei koko aikaa ja se käytännön apu on ollut nollassa. Sen sijaan samat asiat on pitänyt jauhaa miljoonaan kertaan. Ongelmani ovat pahentuneet ihan katastrofaalisiin mittasuhteisiin, mutta apua ei ole tulossa. Jos ongelmiini olisi aikoinaan haluttu perehtyä ja käytännön apua antaa en olisi nykyisessä tilanteessa. Ihmettelen suuresti koko sosiaalityön olemassaoloa kun todellisuudessa se on pelkkää byrokratiaa ilman mitään halua tai kykyä oikeasti auttaa.
Rahaako olit vailla vai mitä?
On tosi vaikea kertoa siitä, mitä sosiaalityö on. Siinä on jotain samaa, kuin vanhemmuudessa. Kun olet lapseton, osaat kertoa tarkasti mitä näet vanhempien tekevän väärin ja keksit paljon keinoja tehdä kasvatyö paljon paremmin. Odotusaikana luet pinon kasvatuskirjoja ja ajattelet, että kyllä homma hoituu; löytyy paljon hienoja periaatteita ja teorioita siitä millainen on lapsi ja miten siitä tehdään kunnon kansalainen. Sitten saat sen lapsen ja se illuusio alkaa murtumaan. Mietit, miksi juuri tähän yksilöön ei toimi neuvolantädin ohjeet, eikä kasvatusoppaiden ohjeet. Kokeilet, ihmettelet, erehdyt. Ja lopulta toteat, että tämä lapsi on uniikki ja jotain saadaan aikaan, kun hyväksyy sen. Keksit jonkin toimivan tavan ja pääset sillä palan matkaa eteenpäin, kunnes lapsi kasvaa, planeettojen asento muuttuu tai jokin muu miljoonasta olosuhdetekijästä muuttuu juuri sen verran, että taas joudut keksimään uudelleen miten nyt taas toimittaisiin.
Onnistumiset on euforisia, epäonnistumiset katastrofaalisia. Laki rajaa usein ulos sen, mikä tuntuisi parhaalta tavalta toimia. Jos tekee pitkän uran sossuna, ehtii kokea kuinka poliittinen asenneilmasto vaikuttaa sosiaalityöhön; lamassa arvot kovenee ja hyvinä aikoina taas muistetaan ennaltaehkäisy.
Asiakkaille sossu näyttäytyy samoin, kuin vanhempi taaperolle; ikäänkuin yksi ihminen pitäisi käsissään kaikkea maailman valtaa. Ei ole asiakkaan tehtävä hahmottaa, millainen synteesi asiasta kootaan esim huostaanottoa valmisteltaessa ja miten moni ihminen osallistuu päätöksentekoon. Eikä asiakkaan tarvitse ymmärtää, että laki antaa asioille melkoiset raamit, vaikka meidän tehtävä onkin sitä asiakkaalle selittää. Me otetaan vastaan tunteet. Ja sitten vapaa-ajalla itketään, kirotaan, mennään raivolenkeille tai mikä kenellekin toimii. Asiakkaan silmissä et ole ihminen, olet..noh, sossu. Tuntuu, että se on usein ihmisen vastakohta.
Jos tykkäät varmuudesta, niin älä lähde. Lääkäri voi katsoa läpi labrat ja päättää mikä on toimenpide. Vastaavaa luksusta sossu ei koe ikinä. Koulutus vastaa huonosti niihin tarpeisiin, mitä työn arki on. Ja joku edellä valehteli, että jos sulla on maisterin tutkinto jostain niin alle 2v olet sossu. Höpöhöpö. Jos olet sosiaalityöstä tehnyt aineopintoihin saakka ja kaikki sivuaineet, esim avoimessa, niin sitten ehkä. Sijaisuuksia saa laudaturvaiheessa, kandityön ja ekan pitkän harkan jälkeen. Ja on vaikea päästä harkkaamaan, koska sijaiset on käytännössä vain tiellä. Mutta se on pulmista pienin, jos kerran sossuksi haluat.