Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijöiden työ
30.08.2020 |
Harkitsen alanvaihtoa IT-alalta johonkin pehmeämpään, sellaiseen jossa voisin kokea tekeväni arvokasta työtä. Yksi vaihtoehto, jota pyörittelen mielessäni, on sosiaalityö.
Voisitteko sosiaalityöntekijät kertoa ihan konkreettisella tasolla työtehtävistänne ja työpäivistänne? Ajatuksena lastensuojelu tuntuisi tosi tärkeältä työltä, sellaiselta ettei ikinä joutuisi kyseenalaistamaan oman työn mielekkyyttä. Mutta kertokaa stressistä, jota niissä tehtävissä joutuu kokemaan. Mun nykyinen työ on ajoittain stressaavaa, veemäisiä asiakkaita joita pitää miellyttää ja palvella, deadlinet painaa päälle, vastaat asioista joihin et pysty kunnolla vaikuttamaan, painostavat pomot. Kestän kyllä tehdä töitä paineen alla, mutta kun itse työn sisältö ei enää motivoi niin en jaksaisi sen vuoksi kärsiä stressiäkään. Eniten mulle aiheuttaa kuormitusta,
ei kiire, vaan agressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat ja kollegat - joutuuko sosiaalityöntekijä kohtaamaan paljon vastaavaa? Ollaanko niissä tilanteissa usein yksin vai työparin kanssa?
Adoptioneuvonta tuntuisi myös mielenkiintoiselta työltä sosiaalityöntekijänä. Katselin että kaupunkien palveluksessa heitä on, mutta lieköhän ihan marginaaliala johon päätyy vain muutamia?
Mitä muita sellaisia ”kivoja” työtehtäviä sos.työntekijöille on, missä ollaan tekemisissä suht järjissään olevien ihmisten kanssa ja heitä pääsee oikeasti auttamaan?
Ajattelen että sosiaalityö voisi sopia mulle, koska tosiaan haikailen ”työtä jolla on väliä” (muuta kuin bisnesmielesså). Yhteiskunnalliset asiat ja ilmiöt kiinnostaa. Toisaalta mua varmaan stressaisi jatkuva vihaisten asiakkaiden agression kohteena oleminen. Lähestyn neljääkymppiä joten tässä on toimittava pikimmiten jos vielä uutta uraa meinaan. Mulla on akateeminen tutkinto toiselta alalta, ja muutaman vuoden tauko työelämästä opiskellen tuntuisi ihanalta. Sen verran ”snobi” olen silti, että akateemisuus vetoaa tässä myös vs esimerkiksi sosionomin tai vaikkapa sairaanhoitajan tutkinto. Ja on kai palkkakin vähän parempi. Missä vaiheessa opintoja voi alkaa tehdä sijaisuuksia ja onko niitä helppo saada? Tiedän ettei opiskelemaan ensinnäkään ole helppo päästä, mutta aina voi yrittää 😊
Tuhannesti kiitos jos joku jaksaa kommentoida asiallisesti!
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen kommenteista, luen vielä ketjua ja olen saanut siitä hyvää realismia asiaan. Olen tiennyt jo aiemmin kyllä mm tuon, että lastensuojelussa omat yhteystiedot salaisiksi turvallisuussyistä jne. Eli minulla ei ole ollut alasta ruusuinen kuva, ja tosiaan sekään ei ole yllätys, että asiakkaat tuolla alalla usein ovat eri tavoin hyvinkin haasteellisia. En siis ole päättänyt lähteä hakeutumaan alalle, ja pohtimisen aihetta onkin, jaksaisinko aidosti noita kohtaamisia ja rajuakin palautetta. Tai sitä, ettei ihmisiä järjestelmän puitteissa välttämättä pysty auttamaan siten, kuin tarvetta olisi.
Korostan vielä, että en tosiaan oleta että tuo työ olisi yhtään helpompaa kuin nykyinen, varmasti päinvastoin. Mutta aivan erilaista se kyllä olisi ja työn merkittävyyttä tuskin tarvitsisi kyseenalaistaa. Työstressiin olen tottunut ja kiire sinänsä ei minua juuri häiritse. Mutta työn sisällön tulisi olla sellaista, minkä koen itse arvokkaaksi. Olen myös äiti ja sitä kautta lasten asiat ovat entistä lähempänä sydäntä.
Hyvä tieto on myös se, että nuo helpommat sos.työn paikat järjestöissä jne, eivät ole niitä, joita on helppo saada.
-ap
Terveyssosiaalityöhön (mm. sairaalat, psykiatrian poliklinikat) on helppo päästä töihin, ja siellä työorientaatio on ihan erilainen kuin viranomaisroolissa. Itse aloitin urani sairaalan sosiaalityöntekijänä, hyppy päätöksiä tekevän viranomaisen rooliin oli aikoinaan iso ja vihamielinen asiakaspalaute sekä asiakkaiden rajaton käyttäytyminen olivat kova pala oppia sietämään. Kuitenkin 90% asiakkaista on mukavia ja asiallisia - silloinkin, kun näkemykset palvelujen tarpeesta eriävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen kommenteista, luen vielä ketjua ja olen saanut siitä hyvää realismia asiaan. Olen tiennyt jo aiemmin kyllä mm tuon, että lastensuojelussa omat yhteystiedot salaisiksi turvallisuussyistä jne. Eli minulla ei ole ollut alasta ruusuinen kuva, ja tosiaan sekään ei ole yllätys, että asiakkaat tuolla alalla usein ovat eri tavoin hyvinkin haasteellisia. En siis ole päättänyt lähteä hakeutumaan alalle, ja pohtimisen aihetta onkin, jaksaisinko aidosti noita kohtaamisia ja rajuakin palautetta. Tai sitä, ettei ihmisiä järjestelmän puitteissa välttämättä pysty auttamaan siten, kuin tarvetta olisi.
Korostan vielä, että en tosiaan oleta että tuo työ olisi yhtään helpompaa kuin nykyinen, varmasti päinvastoin. Mutta aivan erilaista se kyllä olisi ja työn merkittävyyttä tuskin tarvitsisi kyseenalaistaa. Työstressiin olen tottunut ja kiire sinänsä ei minua juuri häiritse. Mutta työn sisällön tulisi olla sellaista, minkä koen itse arvokkaaksi. Olen myös äiti ja sitä kautta lasten asiat ovat entistä lähempänä sydäntä.
Hyvä tieto on myös se, että nuo helpommat sos.työn paikat järjestöissä jne, eivät ole niitä, joita on helppo saada.
-ap
On meillä kuule sosiaalityössäkin ihan mukavia hetkiä. On vietetty mm. kahvihetkiä asiakasperheen kanssa sen kunniaksi, että ollaan voitu purkaa huostaanotto ja saatu maailmaan nuori, jolla on koulut kunnossa ja tavoitteet reilassa mitä haluaa elämältään tai perhetyllä saatu vaikka vanhemman ja lapsen surkeita välejä avattua ja parannettua. Tällaiset hetket tuntuvat paljon lämpimämmiltä kuin mitä kova bisnesmaailma ikinä kykenee tarjoamaan. Tämä oli se syy miksi itse keski-iässä vaihdoin bisneksen puolelta sosiaalialalle enkä ole katunut. Meillä on toki kuormittaviakin asiakkaita ja tilanteita, mutta ei ne enemmistö ole, sitäkin raskaampia pahimillaan kyllä pitää rehellisesti tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2019 Helsingin ylopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden yo-arvosana oli keskimäärin hieman alle M. Eli jos M on 5, niin opiskelijoilla oli 4,95. Vielä pari vuotta aikaisemmin se oli 5,28. Pudotusta on, taso laskee. Samanlaista pudotusta näkyy kasvatusalalla jossa oltiin jopa menty niin alas kuin 4,36, mutta kaiken kaikkiaan on vaikeaa löytää oppiainetta jossa olisi noin matalat akateemiset alkuvaatimukset. Se on huolestuttavaa, miläli todella on niin, että yksittäinen sosiaalityöntekijä tekee itsenäisesti päätöksiä ja valvonta sekä johtajuus ei ole toimivaa. Siinä tilanteessa tarvittaisiin yhteiskunnan kaikkein välkyimmät tyypit tekemään näitä päätöksiä jotka kajoavat ihmisten elämään. https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiYzYwOWYyOWMtNTllZC00MzU1LTk2OWIt…;
Sori, mutta keskiarvo sosiaalityöhön sisäänpääsyyn on kylläkin E, eikä mikään alle M.
Onko sulla dataa? Tosta mun linkistä slide 4 huomaat, että sostieteet ei ole koskaan 2016-2019 välillä ole vaatineet E:n papereita. Tuo on Opetushallinnon tilastopalvelusta.
Vierailija kirjoitti:
Tai okei, mä poimin tästä yhden sun esimerkin joka ei kohdistu ap:een. "Monet sosiaalityöntekijät luulevat olevansa maailmanvaltiaita ja osaavansa ja tietävänsä kaiken." Tällainen kommentti ei ole sossun henkilökohtaisuuksiin menemistä. Tämän voi muokata akateemisempaan muotoon, että mitä siinä kritisoidaan tai millaisena esitetään ammattikunnan työkulttuuri, työmoraali ym. Sitten pitäis olla halua pohtia voiko asia tosiaan olla näin, voiko se ainakin osittain olla näin, miten sen voisi selvittää? Jos ei kiinnostaa selvittää, vaan haluaa mennä laput silmillä sen 40h ja iloita suht muhkeasta pankkitilistä...niin ainakin eettisesti olisi oikein katsoa näkyykö tätä omassa toiminnassa tai omassa työyhteisössä, pyrkiä vaikuttamaan siihen.
Sossujen työmoraali on hyvä. Työn järjestely sen sijaan ei. Sijaisia ei ole. Jos on sairas, kukaan ei tee töitäsi vaan asiakkaat odottavat paluutasi. Jos sosiaalityöntekijä on vaikka viikonkin pois, hän korvaa vielä kuukaudenkin päästä tätä poissaoloaan, koska kaikki tapaamiset pitää sopia uusiksi, päätökset ovat tekemättä jne. Käytännössä ei siis hirveästi saikutella ellei ole ihan pakko. Saldot on kaikilla punaisella, kun tulee selvästi päälle 40h/viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2019 Helsingin ylopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden yo-arvosana oli keskimäärin hieman alle M. Eli jos M on 5, niin opiskelijoilla oli 4,95. Vielä pari vuotta aikaisemmin se oli 5,28. Pudotusta on, taso laskee. Samanlaista pudotusta näkyy kasvatusalalla jossa oltiin jopa menty niin alas kuin 4,36, mutta kaiken kaikkiaan on vaikeaa löytää oppiainetta jossa olisi noin matalat akateemiset alkuvaatimukset. Se on huolestuttavaa, miläli todella on niin, että yksittäinen sosiaalityöntekijä tekee itsenäisesti päätöksiä ja valvonta sekä johtajuus ei ole toimivaa. Siinä tilanteessa tarvittaisiin yhteiskunnan kaikkein välkyimmät tyypit tekemään näitä päätöksiä jotka kajoavat ihmisten elämään. https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiYzYwOWYyOWMtNTllZC00MzU1LTk2OWIt…;
Sori, mutta keskiarvo sosiaalityöhön sisäänpääsyyn on kylläkin E, eikä mikään alle M.
Onko sulla dataa? Tosta mun linkistä slide 4 huomaat, että sostieteet ei ole koskaan 2016-2019 välillä ole vaatineet E:n papereita. Tuo on Opetushallinnon tilastopalvelusta.
Harva tulee suoraan lukiosta ja E:tä ei ainakaan silloin ollut edes olemassa kun itse tein yo -kokeen. Valmistuin tänä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityötä kannattaa hakea opiskelemaan. Jos sulla on jo maisterintutkinto, niin saat sijaispätevyyden 1,5 vuodessa, ja opinnot on oikeasti kasassa parissa vuodessa, riippuen tietty siitä miten paljon panostaa graduun. Pääsykoe on helppo, opintojen alkuun otat kesäloman ja sitten haet opintovapaa. Opiskelua voit edistää helposti myös työn ohessa.
Mulla oli maisterintutkinto alla, joten sain paljon hyväksi lukuja, ja olin töissä 2 vuotta opintojen aloittamisesta. Paperit sain kolmessa vuodessa. Stressi ja paine on erilaista kuin it-alalla molemmista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen kommenteista, luen vielä ketjua ja olen saanut siitä hyvää realismia asiaan. Olen tiennyt jo aiemmin kyllä mm tuon, että lastensuojelussa omat yhteystiedot salaisiksi turvallisuussyistä jne. Eli minulla ei ole ollut alasta ruusuinen kuva, ja tosiaan sekään ei ole yllätys, että asiakkaat tuolla alalla usein ovat eri tavoin hyvinkin haasteellisia. En siis ole päättänyt lähteä hakeutumaan alalle, ja pohtimisen aihetta onkin, jaksaisinko aidosti noita kohtaamisia ja rajuakin palautetta. Tai sitä, ettei ihmisiä järjestelmän puitteissa välttämättä pysty auttamaan siten, kuin tarvetta olisi.
Korostan vielä, että en tosiaan oleta että tuo työ olisi yhtään helpompaa kuin nykyinen, varmasti päinvastoin. Mutta aivan erilaista se kyllä olisi ja työn merkittävyyttä tuskin tarvitsisi kyseenalaistaa. Työstressiin olen tottunut ja kiire sinänsä ei minua juuri häiritse. Mutta työn sisällön tulisi olla sellaista, minkä koen itse arvokkaaksi. Olen myös äiti ja sitä kautta lasten asiat ovat entistä lähempänä sydäntä.
Hyvä tieto on myös se, että nuo helpommat sos.työn paikat järjestöissä jne, eivät ole niitä, joita on helppo saada.
-ap
On meillä kuule sosiaalityössäkin ihan mukavia hetkiä. On vietetty mm. kahvihetkiä asiakasperheen kanssa sen kunniaksi, että ollaan voitu purkaa huostaanotto ja saatu maailmaan nuori, jolla on koulut kunnossa ja tavoitteet reilassa mitä haluaa elämältään tai perhetyllä saatu vaikka vanhemman ja lapsen surkeita välejä avattua ja parannettua. Tällaiset hetket tuntuvat paljon lämpimämmiltä kuin mitä kova bisnesmaailma ikinä kykenee tarjoamaan. Tämä oli se syy miksi itse keski-iässä vaihdoin bisneksen puolelta sosiaalialalle enkä ole katunut. Meillä on toki kuormittaviakin asiakkaita ja tilanteita, mutta ei ne enemmistö ole, sitäkin raskaampia pahimillaan kyllä pitää rehellisesti tunnustaa.
Kiitos tästä, ja kiva kuulla että joku muukin on miettinyt siirtymää bisnesmaailmasta sosiaalityöhön - ja vielä toteuttanut sen ja ollut tyytyväinen. On hyvä saada kommentteja tuostakin, että suuri osa asiakkaista on kuitenkin ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityötä kannattaa hakea opiskelemaan. Jos sulla on jo maisterintutkinto, niin saat sijaispätevyyden 1,5 vuodessa, ja opinnot on oikeasti kasassa parissa vuodessa, riippuen tietty siitä miten paljon panostaa graduun. Pääsykoe on helppo, opintojen alkuun otat kesäloman ja sitten haet opintovapaa. Opiskelua voit edistää helposti myös työn ohessa.
Mulla oli maisterintutkinto alla, joten sain paljon hyväksi lukuja, ja olin töissä 2 vuotta opintojen aloittamisesta. Paperit sain kolmessa vuodessa. Stressi ja paine on erilaista kuin it-alalla molemmista kokemusta.
Kiitos tästä kannustavasta kommentista! Tosiaan mulla on maisterintutkinto, joten varmaan ainakin kieli- ym yleisopinnot saa hyväksiluettua. Mielenkiintoista, että sullakin kokemusta juuri it-alasta. Mielellään kuulisin vähän lisääkin vertailua miten koet työn nyt uudella alalla vs IT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2019 Helsingin ylopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden yo-arvosana oli keskimäärin hieman alle M. Eli jos M on 5, niin opiskelijoilla oli 4,95. Vielä pari vuotta aikaisemmin se oli 5,28. Pudotusta on, taso laskee. Samanlaista pudotusta näkyy kasvatusalalla jossa oltiin jopa menty niin alas kuin 4,36, mutta kaiken kaikkiaan on vaikeaa löytää oppiainetta jossa olisi noin matalat akateemiset alkuvaatimukset. Se on huolestuttavaa, miläli todella on niin, että yksittäinen sosiaalityöntekijä tekee itsenäisesti päätöksiä ja valvonta sekä johtajuus ei ole toimivaa. Siinä tilanteessa tarvittaisiin yhteiskunnan kaikkein välkyimmät tyypit tekemään näitä päätöksiä jotka kajoavat ihmisten elämään. https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiYzYwOWYyOWMtNTllZC00MzU1LTk2OWIt…;
Sori, mutta keskiarvo sosiaalityöhön sisäänpääsyyn on kylläkin E, eikä mikään alle M.
Onko sulla dataa? Tosta mun linkistä slide 4 huomaat, että sostieteet ei ole koskaan 2016-2019 välillä ole vaatineet E:n papereita. Tuo on Opetushallinnon tilastopalvelusta.
Harva tulee suoraan lukiosta ja E:tä ei ainakaan silloin ollut edes olemassa kun itse tein yo -kokeen. Valmistuin tänä vuonna.
On vähän vanhempaa joo, koska 25-34 vuotiaita hyväksyttiin melkein yhtä paljon kuin alle 25 vuotiata. Mutta Eximia otettiin käyttöön jo vuonna 1996. Sellainen hakija jolla ei E:tä ollut käytössä olisi kirjoittanut 1995 tai aiemmin. Hän olisi nyt iältään vähintään 44 vuotias. Tämän ikäisiä ei otettu sisään kuin ehkä yksi. Samoin edellisinä vuosina hän olisi ollut siinä ikähaitarissa mistä ihan muutama otettiin sisään. Ei siis selitä tuota tasoa. https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/H…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen sos. työntekijä voisi hetken miettiä miten nämä arvot toteutetaan ja miten niitä itse toteuttaa omassa työssään.
https://vnk.fi/toimi/ilmiot/arvot-ja-ihmiskasitys
Jos työyhteisössä ei ole mahdollista toteuttaa näitä arvoja, niin miten se tuodaan esille? Kirjataanko missään kritiikkiä, vai uskaltaako sitä edes ääneen ja omalla nimellä esittää?
Ei tarvitse ryhtyä politikoksi, mutta yhteisvastuullisuus ja oman tontin hoito pitää jokaisen tehdä kunnialla.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityötä kannattaa hakea opiskelemaan. Jos sulla on jo maisterintutkinto, niin saat sijaispätevyyden 1,5 vuodessa, ja opinnot on oikeasti kasassa parissa vuodessa, riippuen tietty siitä miten paljon panostaa graduun. Pääsykoe on helppo, opintojen alkuun otat kesäloman ja sitten haet opintovapaa. Opiskelua voit edistää helposti myös työn ohessa.
Mulla oli maisterintutkinto alla, joten sain paljon hyväksi lukuja, ja olin töissä 2 vuotta opintojen aloittamisesta. Paperit sain kolmessa vuodessa. Stressi ja paine on erilaista kuin it-alalla molemmista kokemusta.
Onpa nopeaa. Minulla on maisteri ja opiskelen psykologiaa. Meidän maisteri koostuu 150 op (eli normistikin pidempi kuin muilla) + 40 op siltaopintoja niille joilla ei ole psykan kandia. Eli valmistumiseen menee arviolta vähän yli kolme vuotta. Siihen kuuluu 5kk työharjoittelu. Kuinka pitkä sosiaalityöntekijöiden työharjoittelu on ja minkälaisia kokemuksia siitä?
Minua kiinnostaisi myös kuulla minkälaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on psykologeista moniammatillisessa yhteistyössä (tai toisin päin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2019 Helsingin ylopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden yo-arvosana oli keskimäärin hieman alle M. Eli jos M on 5, niin opiskelijoilla oli 4,95. Vielä pari vuotta aikaisemmin se oli 5,28. Pudotusta on, taso laskee. Samanlaista pudotusta näkyy kasvatusalalla jossa oltiin jopa menty niin alas kuin 4,36, mutta kaiken kaikkiaan on vaikeaa löytää oppiainetta jossa olisi noin matalat akateemiset alkuvaatimukset. Se on huolestuttavaa, miläli todella on niin, että yksittäinen sosiaalityöntekijä tekee itsenäisesti päätöksiä ja valvonta sekä johtajuus ei ole toimivaa. Siinä tilanteessa tarvittaisiin yhteiskunnan kaikkein välkyimmät tyypit tekemään näitä päätöksiä jotka kajoavat ihmisten elämään. https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiYzYwOWYyOWMtNTllZC00MzU1LTk2OWIt…;
Sori, mutta keskiarvo sosiaalityöhön sisäänpääsyyn on kylläkin E, eikä mikään alle M.
Onko sulla dataa? Tosta mun linkistä slide 4 huomaat, että sostieteet ei ole koskaan 2016-2019 välillä ole vaatineet E:n papereita. Tuo on Opetushallinnon tilastopalvelusta.
Sosiaalityön tutkinto-ohjelmaan haetaan erillisellä pääsykokeella, joten sosiaalitieteiden statistiikat eivät päde yksyhteen. Sosiaalityön aloituspaikoista on prosentuaalisesti kovempi kilpailu, kuin yleisitä sosiaalitieteista tai yhteiskuntatieteistä, riippuen yliopistosta, minkä alla kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2019 Helsingin ylopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden yo-arvosana oli keskimäärin hieman alle M. Eli jos M on 5, niin opiskelijoilla oli 4,95. Vielä pari vuotta aikaisemmin se oli 5,28. Pudotusta on, taso laskee. Samanlaista pudotusta näkyy kasvatusalalla jossa oltiin jopa menty niin alas kuin 4,36, mutta kaiken kaikkiaan on vaikeaa löytää oppiainetta jossa olisi noin matalat akateemiset alkuvaatimukset. Se on huolestuttavaa, miläli todella on niin, että yksittäinen sosiaalityöntekijä tekee itsenäisesti päätöksiä ja valvonta sekä johtajuus ei ole toimivaa. Siinä tilanteessa tarvittaisiin yhteiskunnan kaikkein välkyimmät tyypit tekemään näitä päätöksiä jotka kajoavat ihmisten elämään. https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiYzYwOWYyOWMtNTllZC00MzU1LTk2OWIt…;
Sori, mutta keskiarvo sosiaalityöhön sisäänpääsyyn on kylläkin E, eikä mikään alle M.
Onko sulla dataa? Tosta mun linkistä slide 4 huomaat, että sostieteet ei ole koskaan 2016-2019 välillä ole vaatineet E:n papereita. Tuo on Opetushallinnon tilastopalvelusta.
Harva tulee suoraan lukiosta ja E:tä ei ainakaan silloin ollut edes olemassa kun itse tein yo -kokeen. Valmistuin tänä vuonna.
On vähän vanhempaa joo, koska 25-34 vuotiaita hyväksyttiin melkein yhtä paljon kuin alle 25 vuotiata. Mutta Eximia otettiin käyttöön jo vuonna 1996. Sellainen hakija jolla ei E:tä ollut käytössä olisi kirjoittanut 1995 tai aiemmin. Hän olisi nyt iältään vähintään 44 vuotias. Tämän ikäisiä ei otettu sisään kuin ehkä yksi. Samoin edellisinä vuosina hän olisi ollut siinä ikähaitarissa mistä ihan muutama otettiin sisään. Ei siis selitä tuota tasoa. https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/H…
Kirjoitin 1992 ylioppilaaksi. Valmistuin sosiaalityöntekijäksi tänä vuonna. Kun katselin gradupiiriä, niin en suinkaan ollut edes vanhin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka sosiaalityötä julkisuudessa tuodaankin esiin 100% työllistävänä alana, jossa töihin pääsee heti, minne tahansa, ja tilipussikin on ihan passeli (tässäkin ketjussa esitetty 3500e/kk - 4400 palkkoja), kannattaa huomioida se, että jos on alaa vaihtamassa sosiaalityön puolelle ja on jo ehtinyt omistusasunnon hankkia paikkakunnalta jossa sosiaalityön opetusta järjestetään, niin nämä eivät koske useitakaan tälläisiä paikkakuntia! Tokihan sen asunnon voi pistää myyntiin, mutta jos siis on jo perhettä, kumppanille työpaikka lähellä asuntoa ym. niin tämä kannattaa huomioida.
Näiden paikkakuntien työpaikoissa vaihtuvuus on suurta, joten jalkansa voi saada oven väliin, mutta palkka on sitten 2900-3100e ja paikka pyörii opintojensa ohella työskentelevien ja uraansa aloittavien varassa. Työoloja (eli esim. asiakasmääriä) ei ole painetta saada kuntoon, kun ainahan on tulossa seuraava loppuvaiheen opiskelija oven takana jos joku uupuu.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sos. työntekijä voisi hetken miettiä miten nämä arvot toteutetaan ja miten niitä itse toteuttaa omassa työssään.
https://vnk.fi/toimi/ilmiot/arvot-ja-ihmiskasitys
Jos työyhteisössä ei ole mahdollista toteuttaa näitä arvoja, niin miten se tuodaan esille? Kirjataanko missään kritiikkiä, vai uskaltaako sitä edes ääneen ja omalla nimellä esittää?
Ei tarvitse ryhtyä politikoksi, mutta yhteisvastuullisuus ja oman tontin hoito pitää jokaisen tehdä kunnialla.
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/66973
Tutkimusta palvelujärjestelmästä ja kohtuuttomista tapauksista on tehty ja keskustelua käydään edelleen sekä lisätutkimusta aiheesta. Työyhteisössämme olemme raportoineet (anonyymisti) Metterille tutkimusta varten asiakkaille kohtuuttomalta tuntuvista tapauksista, joihin olemme törmänneet. Keskustelua työyhteisössä kollegojen kanssa käymme säännöllisesti asiakkaiden palveluiden mahdollistumisen, niiden rajoitteiden ja käytäntöjen, eettisten kysymysten sekä oikeusturvan kannalta. Sosiaalityöntekijät uskaltavat mielestäni rohkeasti tuoda epäkohtia esiin ja asiakkaiden asioiden ajo otetaan tärkeäksi osaksi työnkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sos. työntekijä voisi hetken miettiä miten nämä arvot toteutetaan ja miten niitä itse toteuttaa omassa työssään.
https://vnk.fi/toimi/ilmiot/arvot-ja-ihmiskasitys
Jos työyhteisössä ei ole mahdollista toteuttaa näitä arvoja, niin miten se tuodaan esille? Kirjataanko missään kritiikkiä, vai uskaltaako sitä edes ääneen ja omalla nimellä esittää?
Ei tarvitse ryhtyä politikoksi, mutta yhteisvastuullisuus ja oman tontin hoito pitää jokaisen tehdä kunnialla.
Tämä on mielestäni hyvä pointti. Olen eri alan työntekijä, mutta pyrin tuohon samaan eli näen roolini myös epäkohtiin puuttujana ja niiden esiin nostajana. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja meillä (myös?) on ollut aika vahva salaamisen/vaikenemisen kulttuuri. Ehkä johtuu siitä, että oltiin ennen sosiaalihuollon lain alaisuudessa ja sen toimialan johtamia. Onneksi on nyt tullut uusia tuulia ja ihmiset rohkeammin ottaa puheeksi myös systeemissä itsessään olevaa mätää. Niinhän siihen sitten voidaan yhdessä puuttua. Keskiössä on lapsen etu ja mielestäni se ei toteudu, jos ei oteta tarmokkaasti puheeksi niitä asioita jotka estävät meidän työntekoa.
Toinen asia mikä tuli tässä keskustelussa mieleen on se, että me olemme päiväkodeissa joskus aika yksin näissä vaikeissa lastensuojelutilanteissa. Esimerkiksi on hyvin yleistä, että ryhmässä on lapsi jonka kotona ei kaikki ole hyvin tai joka esimerkiksi on perheväkivallan kohde/silminnäkijä, päihteet ym. Meidän tehtävä on tehdä lasu ja joskus perhe raivostuu. No eipä siinä mitään, mutta me olemme sikäli aika suojattomia, että perhe voi paukahtaa paikalle milloin sattuu ja olet siinä käytännössä yksin vaikka 21 lapsen kanssa. Meillä on hänen lapsensa 8-10 tuntia päivässä, viikosta toiseen, ja kiukustuneella perheellä voi olla vaikka mitä sanomista ihan kaikkeen mitä ollaan tehty. Siis se "keissi" on ikään kuin silmiemme edessä koko päivän ja toimintamme kohteena. Ei ole kalenteria, että hänen tapaustaan hoidetaan klo 10 tiistaina, vaan se on siinä koko ajan ja perhe voi tulla milloin vain, minne vain, sisälle ryhmään tai puistoon... En tarkoita, että lasta katsoisin eri tavalla tai jotenkin pahasti, mutta luonnollisesti pieni hiki nousee pintaan jos päivän aikana kaikki ei menekään hyvin ja jos tietää perheen olevan räjähdysherkkä. Joskus on sosiaalipuolelta tullut ohje soittaa poliisille heti jos vanhemmat näkyvät päiväkodin lähelläkään. Päiväkodin johtajien taidot ja aika tukea työntekijää vaihetelevat suuresti. Toivottavasti en nyt anna sellaista kuvaa, että ruikutan turhasta, mutta halusin vaan heittää tämän keskusteluun mukaan. Niin ja sen viel haluan sanoa, että lähes 100% olen tullut tosi hyvin toimeen meidän perheiden kanssa, myös (ja joskus erityisesti!) niiden haastavampien.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sosiaalityötä julkisuudessa tuodaankin esiin 100% työllistävänä alana, jossa töihin pääsee heti, minne tahansa, ja tilipussikin on ihan passeli (tässäkin ketjussa esitetty 3500e/kk - 4400 palkkoja), kannattaa huomioida se, että jos on alaa vaihtamassa sosiaalityön puolelle ja on jo ehtinyt omistusasunnon hankkia paikkakunnalta jossa sosiaalityön opetusta järjestetään, niin nämä eivät koske useitakaan tälläisiä paikkakuntia! Tokihan sen asunnon voi pistää myyntiin, mutta jos siis on jo perhettä, kumppanille työpaikka lähellä asuntoa ym. niin tämä kannattaa huomioida.
Näiden paikkakuntien työpaikoissa vaihtuvuus on suurta, joten jalkansa voi saada oven väliin, mutta palkka on sitten 2900-3100e ja paikka pyörii opintojensa ohella työskentelevien ja uraansa aloittavien varassa. Työoloja (eli esim. asiakasmääriä) ei ole painetta saada kuntoon, kun ainahan on tulossa seuraava loppuvaiheen opiskelija oven takana jos joku uupuu.
Toisaalta opiskelupaikkakunnalla ei ole mikään pakko asua. Nykyinen yliopistojärjestelmä mahdollistaa sen, että kursseja tehdään etänä ja yliopistolla käydään esim. vain kerran kuukaudessa. Itse asun ja olen töissä Helsingissä. Kolleegojani opiskelee työn ohessa niin Jyväskylässä, Turussa, Kuopiossa kuin Rovaniemelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityötä kannattaa hakea opiskelemaan. Jos sulla on jo maisterintutkinto, niin saat sijaispätevyyden 1,5 vuodessa, ja opinnot on oikeasti kasassa parissa vuodessa, riippuen tietty siitä miten paljon panostaa graduun. Pääsykoe on helppo, opintojen alkuun otat kesäloman ja sitten haet opintovapaa. Opiskelua voit edistää helposti myös työn ohessa.
Mulla oli maisterintutkinto alla, joten sain paljon hyväksi lukuja, ja olin töissä 2 vuotta opintojen aloittamisesta. Paperit sain kolmessa vuodessa. Stressi ja paine on erilaista kuin it-alalla molemmista kokemusta.
Onpa nopeaa. Minulla on maisteri ja opiskelen psykologiaa. Meidän maisteri koostuu 150 op (eli normistikin pidempi kuin muilla) + 40 op siltaopintoja niille joilla ei ole psykan kandia. Eli valmistumiseen menee arviolta vähän yli kolme vuotta. Siihen kuuluu 5kk työharjoittelu. Kuinka pitkä sosiaalityöntekijöiden työharjoittelu on ja minkälaisia kokemuksia siitä?
Minua kiinnostaisi myös kuulla minkälaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on psykologeista moniammatillisessa yhteistyössä (tai toisin päin).
Missä opiskelet psykologiaa? Olen juuri valmistumassa maisteriksi eri alalta ja pohdin, että psykologin työ voisi olla kiinnostavaa. Etkö joutunut tekemään psykologian perus- ja aineopintoja ennen kuin pystyit edes hakemaan psykan maisteriopintoihin? Vai mitä noi siltaopinnot oli? Voitko opiskella työn ohella vai onko maisteriopinnot täysipäiväisiä?
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityötä kannattaa hakea opiskelemaan. Jos sulla on jo maisterintutkinto, niin saat sijaispätevyyden 1,5 vuodessa, ja opinnot on oikeasti kasassa parissa vuodessa, riippuen tietty siitä miten paljon panostaa graduun. Pääsykoe on helppo, opintojen alkuun otat kesäloman ja sitten haet opintovapaa. Opiskelua voit edistää helposti myös työn ohessa.
Mulla oli maisterintutkinto alla, joten sain paljon hyväksi lukuja, ja olin töissä 2 vuotta opintojen aloittamisesta. Paperit sain kolmessa vuodessa. Stressi ja paine on erilaista kuin it-alalla molemmista kokemusta.
Haitko siis opiskelemaan sosiaalityötä ihan kandista lähtien vai aloititko opinnot maisteritasolta? Jos aloitit maisteritasolta, niin eikö sitä ennen pitänyt olla jotain sosiaalityön kandiopintoja suoritettuna?
Sori, mutta keskiarvo sosiaalityöhön sisäänpääsyyn on kylläkin E, eikä mikään alle M.