Sosiaalityöntekijöiden työ

Minusta ap oli ihailtavan rehellinen. Siitä lähttee aito toisen ihmisen kohtaaminen.

Sosiaalialalla on paljon eri mahdollisuuksia. Sosionomin koulutus on jaettu lastentarha- vanhustyö, mielenterveys- ja päihdetyö, aikuistyö, m a a han muuttotyö Onhan niitä vaihtoehtoja siellä. Aikuissosiaalityössä voisin ajatella, että te-toimistotkin jatkossa saattaisivat käyttää sosionomeja, Kela, jne.

Sosionomi voi myös valita yhdistelmäkoulutuksen sosionomi + diakoni. Siinä on myös muitakin mahdollisuuksia työllistyä kuin seurakunta. Koulutusta on myös mahdollista jatkaa ja hankkia ylempi amk-tutkinto. Pyrkimyksenä on ollut, että koulutus lähenisi yliopistotutkintoa, mutta silloin harkitsisin sosiaalialan tutkintoa yliopistossa, jos haluaa esimerkiksi jonkinlaiseen tutkivaan työhön

Se, mitä kannattaa miettiä on työn asiakaslähtöisyys. Haluaako oikeasti olla tekemisissä ihmisten kanssa ja niiden ihmisten ehdoilla? Monesti alalle hakeutuvat työssään stressaantuneet ja lepoa kaipaavat. Ajatellaan, että haluan alalle jossa tehdään, mutta pitää muisraa, että siinä työssä joutuu kohtaamaan myös paljon pahaa, kestääkö sitä? Pitää sietää myös ns. tyhmiä ja uusavuttomia ihmisiä, kestääkö sitä? Noita uusavuttomia on nykyään hämmästyttävän paljon, ei osata ottaa selvää esimerkuksi vuokralla-asumisen säännöistä.

Suosittelisin, että kokeilet alaa vapaaehtoistoiminnan kautta. Siellä on paljon mahdollisuuksia nähdä, sopiiko siihen asiakastyöhön. Suosittelen tätä, koska se joko vahvistaa päätöstäsi tai sitten tajuat, että et haluakaan. Tähän löytyy varmaan paljon mahdollisuuksia. Googleta, minne kaikkialla tällä koulutuksella on mahdollista työllistyä. On kolmatta sektoria, säätiöitä, kunnat, jne.

Yksi mahdollinen sosiaalialan tutkinto on myös viittomakielen tulkki. On asiakaspalvelua, mutta siinä ei kohdata ihmisiä vaikeuksien kautta, vaan tulkataan, mitä ihminen sanoo. Se, mitä kerroit omasta tilanteestasi, ja miten joudut kohtaamaan aggressivisia ihmisiä, niin tämä työ voisi sopia sinulle hyvin.[/quote]

Lisäys alalle, jossa tehdään hyvää ...

Piti lisätä vielä, että tuo tutkinto ei kai vieläkään oikeuta sosiaalityöntekijän vakanssiin? Määräaikaisena voitaneen palkata? Sori jos tästä oli jo, en lukenut koko ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijät voisivat vastata, että minkälaisia työmenetelmiä he käyttävät. Miten te edesautatte asiakkaidenne mahdollisuuksia mielekkääseen elämään? Mitä kongreettista hyötyä työllänne on asiakasnäkökulmasta? Vastaavatko työn vaatimukset koulutustasoa? 

Huono sosiaalityöntekijä on suunnilleen kuin virkaan päässyt Ulla Taalasmaa, täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, tärkeänä palaverista toiseen keskustelemassa muiden tärkeiden ihmisten kanssa asiakkaan selän takana tai pään yli, lainkaan kuuntelematta tai ymmärtämättä asiakkaiden ongelmia. 

Miten suhteudutte yksinäisyyteen? Siihen, että suku asuu kaukana, ystävät ovat kenties jääneet koska työpaikan perässä on pitänyt vaihtaa tiheästi asuinpaikkaa?  Jos tällaisessa tilanteessa asiakas kärsii mielenterveysongelmista, niin syytättekö häntä itseään, nimittelette mielisairaaksi ja juoruatte ja taputtelette toisianne selkään?  

Minkälaisia psykologian opintoja koulutukseenne kuuluu? Tai mitä siihen akateemiseen koulutukseen ylipäänsä kuuluu?  Hyvien vihollisten etsiminen? Koska poltat tupakkaa, olet huono ihminen ja minä saan haukkua sinua mielin määrin? Asiakkaan syyllistäminen? Koska juot alkoholia, niin olet ihan itse aiheuttanut kaikki ongelmasi, lopeta juominen niin saat kavereita, vaikutusvaltaa, ja pääset toteuttamaan itseäsi? Nimittely? Asiakkaat ovat mielisairaita luusereita, joita pitää holhota hyysätä ja etenkin kytätä?  Kantaa ei tarvitse ottaa vaikeisiin yhteiskunnallitukeasiin kysymyksiin, koska on niin kätevää syyllistää asiakasta itseään kaikista ongelmista. 

Sosiaalityön asiakkaissa korostuu tuo porukka, jolla ei ole oikeastaan laisinkaan omia verkostoja tai ne ovat hyvin kaukana. Jotkut ovat niin omillaan, että lähin omainen on oikeasti joku viranomainen, toisilla voi olla perhe, mutta se ei sijaitse tällä mantereella tai välit siihen ovat huonot. Mitäpä tuohon muuta kuin kannustaa etsimään ja luomaan ihmissuhteita. Jos se yksinäisyys vaikuttaa esim. lapsiperheen jaksamiseen, voi perheelle antaa tukipalveluita. Sosiaalityössä aidosti pyritään auttamaan sitä asiakasta, aina vaan ne keinot eivät ole välttämättä sitä mitä asiakas haluaa.

Voisitko kuvailla mitä teet tavallisena työpäivänä ja miten se tekemisesi hyödyttää asiakastasi? Kirjoittelet raportteja, käyt palavereissa joissa luet jonkun muun kirjoittamia raportteja ja lopulta teet lausunnon, johon copypastaat raporteista luettuja yhteensopivia lauseita?  Kuka tästä hyötyy ja miten? 

Sillä asiakkaalla on tällä työllä käytössään hänelle sopivimmat ja hänen hyvinvointiaan tukevimmat palvelut. Kuka tarvitsee mitäkin, joku tarvitsee lapsen sijaishuoltoa ja lapsi siellä sijaishuollossa vaikka koulukyydit ja toiselle voidaan järjestää vaikka päihdehoitoa tai junaliput äitinsä hautajaisiin.

Minkälaista ennalta ehkäisevää työtä teette, ennen kuin on pakko järjestää huumenuori hoitoon tai alkoholiin sortunut päihdehoitoon? Miten vaikutatte yhteiskunnallisesti? Palkkaa lisää, koska koulutus ja työ ovat vaativia jne. Tämän kuulee usein. Miten te ehkäisisitte näitä lisääntyviä mielenterveys- ja päihdeongelmia? Kekusteletteko esimiestenne kanssa tai niissä lukuisissa palavereissanne siitä, minkälaista yhteistoimintaa nuorille voisi järjestää jo ennen kun he menevät ostarille keskenään ja nuoruuttaan ja tyhmyyttään aloittavat varastelun, itsensä myymisen, juopottelun tai huumeidenkäytön? Ihan kuka tahansa osaa paheksua tuollaista, mutta kuka osaa sitä ehkäistä ja millä menetelmällä? 

Puhutaan juuri tullaisesta jalkautuvasra etsiväntyöstä, etsitään ne nuoret ja luodaan heihin kontakteja. Varmaan kuntakohtaista kuinka paljon siihen resurssoidaan.

Yksi sosionomin koulutusala on myös kirkon nuoristyöntekijä, jonka voisin kuvitella saavan tähän työhön rahaa. Nämä kohtaavat nuoria erilaisissa nuorten tiloissa ja esim rippileireillä. Riippuu siitä, mihin suuntaan kirkko itsessään menee, kannattaako sille alalle kouluttautua.

Itse olen tyytyväinen, että opiskelin mieluummin sosionomiksi kuin sosiaalityöntekijäksi.

Lähden nimittäin alalta hippulat vinkuen, ja olen tyytyväinen, että opiskelin turhaan vain amk-tutkinnon.

Tässäkin ketjussa hyvin huomaa, miten paljon sosiaalityöntekijät saa kuraa niskaansa. Ei tule äkkiseltään mieleen muuta ammattia, jota haukutaan samalla tavalla kuin sossuja, menemällä heti henkilökohtaisuuksiin ja yleistämällä yhden tekemät virheet kaikkiin alalla oleviin. Jos siis haluaa ammatin, jota ei uskalla vaikkapa baarissa ääneen sanoa, sossu on hyvä valinta. Sosiaalityön asiakas en ole koskaan ollut, mutta tunnen muuta kautta useita sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Kaikki ovat empaattisia ja todella lämminsydämisiä ihmisiä, hakeutuneet alalle ajatuksena auttaa ihmisiä. En ollenkaan tunnista puhetta pahantahtoisista sosiaalityöntekijöistä, vaikka varmasti mätämunia joukkoon mahtuu niinkuin muillakin aloilla. Pahimmat m*lkut tosin tuskin sosiaalityöhön hakeutuu, juurikin siksi ettei alaa erityisemmin arvosteta eikä palkkakaan ole huikea.

Olen sosiaalityöntekijä ja minusta tässä joutuu hirveästi kyseenalaistamaan oman työn mielekkyyttä, kun palveluvalikoima on melkoisen suppea ja kaikkia asiakkaiden tarvitsemia palveluita ei voi vaan taloudellisten seikkojen vuoksi myöntää. Lastensuojelu sinällään on kyllä tärkeää työtä, mutta kyllä työn mielekkyyttä joutuu hyvinkin kyseenalaistamaan juuri melkoisen suppean palvelu/keinovalikoiman myötä.

Oma kokemus on, että vaikeimpiin tapauksiin saa työparin, mutta eri kunnissa voi olla erilaisia käytäntöjä.

Lisäksi jos yhteiskunnalliset ilmiöt aidosti kiinnostaa, niin sosiaalityössä voi tulla melkoisen ristiriitainen olo, koska esim. työttömään väestöön eli juuri palveluvalikoimaa ole. Sosiaalihuollon palvelu on kuntouttava työtoiminta, joka ei välttämättä kaikille ole se oikea palvelu. Mutta jos on työtön työnhakija eikä sairaslomalla, ja työttömyys jatkuu ja jatkuu, niin tulisi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan. Lisäksi tässä on vielä ihan älytön systeemi eli kunnille tulee sakkomaksuja, kun tietyt päivät työmarkkinatukea ylittyvät. Tämähän vaikuttaa kuntouttavaan työtoimintaan ohjaamiseen. Minusta tuo on erittäin väärin. Tässä työssä kyllä huomaa paljon yhteiskunnallisia epäkohtia. Tosin itse uskon ennemmin kannustavaan kuin ”kyttäävään” systeemin, mikä Suomen järjestelmä ikävä kyllä on. Mutta onpahan virkamiehille ja byrokraateille enemmän töitä.

Suurimmaksi osaksi asiakkaat ovat yhteistyökykyisiä ja lastensuojelusta varmaankin aika hyvin saa sijaisuuksia. Lopuksi sanoisin näin, että ehkä jota kuta voit sosiaalityön keinoin auttaa, mutta todellakaan se ei ole keino pelastaa maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa hyvin huomaa, miten paljon sosiaalityöntekijät saa kuraa niskaansa. Ei tule äkkiseltään mieleen muuta ammattia, jota haukutaan samalla tavalla kuin sossuja, menemällä heti henkilökohtaisuuksiin ja yleistämällä yhden tekemät virheet kaikkiin alalla oleviin. Jos siis haluaa ammatin, jota ei uskalla vaikkapa baarissa ääneen sanoa, sossu on hyvä valinta. Sosiaalityön asiakas en ole koskaan ollut, mutta tunnen muuta kautta useita sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Kaikki ovat empaattisia ja todella lämminsydämisiä ihmisiä, hakeutuneet alalle ajatuksena auttaa ihmisiä. En ollenkaan tunnista puhetta pahantahtoisista sosiaalityöntekijöistä, vaikka varmasti mätämunia joukkoon mahtuu niinkuin muillakin aloilla. Pahimmat m*lkut tosin tuskin sosiaalityöhön hakeutuu, juurikin siksi ettei alaa erityisemmin arvosteta eikä palkkakaan ole huikea.

Kova dilemma myös, että samaan aikaan on täydellisen osaamaton ja pahantahtoinen valehtelija ja m*lkku ja samaan aikaan pitäisi tuoda kentän ääntä politiikassa ja mediassa esiin. 

Lastensuojelutyö on henkisesti niin raskasta, että harva sitä kestää. Näet karmeita ihmiskohtaloita, etkä voi kauheasti edes auttaa. Ja jos ajattelet, että nyt btb-puolella (?) on niitä v-mäisiä asiakkaita, niin kerro se potenssiin kymmenen sosiaalialalla. Olisit kuitenkin tekemisissä mt-, päihde- ja ym. moniongelmaisten kanssa. Luuletko, että olisi helpompi asiakaskunta?

Vierailija kirjoitti:

Loppukommenttina vielä että tästä ketjusta oli oikeasti hyötyä, vaikken siitä saanut ehkä juuri sellaista tietoa mitä etukäteen ajattelin. Osittain sitäkin kyllä.

En oikein pysty ottamaan vakavasti ihmisiä jotka ovat tässä parin viestin perusteella päätelleet mun olevan täysin sopimaton alalle ja ties mitä, mutta tää on ihan oikeasti varmaan hyvä ”näyte” siitä minkälaista palautetta tuolla alalla asiakkailta voi saada.

Ei vaan se oli näyte siitä millaista palautetta voit kollegoilta saada.

Sosiaalityö ei kyllä ole helppo ala ja harvoin työtä on tarjolla niillä "helpoilla paikoilla", koska ne menevät nopeasti. Töitä löytyy niissä paikoissa, jossa on stressaavaa.

Luin vähän aikaa sitten, että lastensuojelussa työntekijät joutuvat laittamaan tietonsa salaisiksi, koska ihmiset uhkailevat heitä ja heidän perhettä.

Sosiaalityö on todella raskas työ. Ei kannata lähteä, jos ei ole henkisesti valmis siihen työtaakkaan ja stressiin, mitä se tuo. Paljon vihaisia, tyytymättömiä ja epäkunnioittavia asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tyytyväinen, että opiskelin mieluummin sosionomiksi kuin sosiaalityöntekijäksi.

Lähden nimittäin alalta hippulat vinkuen, ja olen tyytyväinen, että opiskelin turhaan vain amk-tutkinnon.

Miksi lähdet?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa hyvin huomaa, miten paljon sosiaalityöntekijät saa kuraa niskaansa. Ei tule äkkiseltään mieleen muuta ammattia, jota haukutaan samalla tavalla kuin sossuja, menemällä heti henkilökohtaisuuksiin ja yleistämällä yhden tekemät virheet kaikkiin alalla oleviin. Jos siis haluaa ammatin, jota ei uskalla vaikkapa baarissa ääneen sanoa, sossu on hyvä valinta. Sosiaalityön asiakas en ole koskaan ollut, mutta tunnen muuta kautta useita sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Kaikki ovat empaattisia ja todella lämminsydämisiä ihmisiä, hakeutuneet alalle ajatuksena auttaa ihmisiä. En ollenkaan tunnista puhetta pahantahtoisista sosiaalityöntekijöistä, vaikka varmasti mätämunia joukkoon mahtuu niinkuin muillakin aloilla. Pahimmat m*lkut tosin tuskin sosiaalityöhön hakeutuu, juurikin siksi ettei alaa erityisemmin arvosteta eikä palkkakaan ole huikea.

Tuota noin... missä vaiheessa tässä on menty henkilökohtaisuuksiin? Annapa edes yksi selkeä esimerkki. Päinvastoin tässä on puhunut useampi ihminen työn toteuttamisen raameista ja kannanottojen vähyydestä jotta tilanteet asiakaskunnan kannalta paranisivat. Ihmettelen, että eikö teillä sostieteissä opeteta ollenkaan kriittistä ja analyytttistä ajattelua, toisin kuin muissa oppiaineissa (myös lähitieteissä)? Onko teillä jo siellä opintojen aikana uhriutumisen mantra vai syntyykö se vasta kentällä? Vaikea ottaa vakavasti tuollaistakaan kommenttia minkä tohon heitit. Sitä paitsi ihan todella paljon kuraa saa niskaan monet muutkin ammattilaiset VAIKKA HE tekevät työnsä hyvin ja kehittävät sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja minusta tässä joutuu hirveästi kyseenalaistamaan oman työn mielekkyyttä, kun palveluvalikoima on melkoisen suppea ja kaikkia asiakkaiden tarvitsemia palveluita ei voi vaan taloudellisten seikkojen vuoksi myöntää. Lastensuojelu sinällään on kyllä tärkeää työtä, mutta kyllä työn mielekkyyttä joutuu hyvinkin kyseenalaistamaan juuri melkoisen suppean palvelu/keinovalikoiman myötä.

Oma kokemus on, että vaikeimpiin tapauksiin saa työparin, mutta eri kunnissa voi olla erilaisia käytäntöjä.

Lisäksi jos yhteiskunnalliset ilmiöt aidosti kiinnostaa, niin sosiaalityössä voi tulla melkoisen ristiriitainen olo, koska esim. työttömään väestöön eli juuri palveluvalikoimaa ole. Sosiaalihuollon palvelu on kuntouttava työtoiminta, joka ei välttämättä kaikille ole se oikea palvelu. Mutta jos on työtön työnhakija eikä sairaslomalla, ja työttömyys jatkuu ja jatkuu, niin tulisi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan. Lisäksi tässä on vielä ihan älytön systeemi eli kunnille tulee sakkomaksuja, kun tietyt päivät työmarkkinatukea ylittyvät. Tämähän vaikuttaa kuntouttavaan työtoimintaan ohjaamiseen. Minusta tuo on erittäin väärin. Tässä työssä kyllä huomaa paljon yhteiskunnallisia epäkohtia. Tosin itse uskon ennemmin kannustavaan kuin ”kyttäävään” systeemin, mikä Suomen järjestelmä ikävä kyllä on. Mutta onpahan virkamiehille ja byrokraateille enemmän töitä.

Suurimmaksi osaksi asiakkaat ovat yhteistyökykyisiä ja lastensuojelusta varmaankin aika hyvin saa sijaisuuksia. Lopuksi sanoisin näin, että ehkä jota kuta voit sosiaalityön keinoin auttaa, mutta todellakaan se ei ole keino pelastaa maailmaa.

No nyt oli hyvä puheenvuoro sosiaalityöntekijältä! Tällaista kaivataan lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa hyvin huomaa, miten paljon sosiaalityöntekijät saa kuraa niskaansa. Ei tule äkkiseltään mieleen muuta ammattia, jota haukutaan samalla tavalla kuin sossuja, menemällä heti henkilökohtaisuuksiin ja yleistämällä yhden tekemät virheet kaikkiin alalla oleviin. Jos siis haluaa ammatin, jota ei uskalla vaikkapa baarissa ääneen sanoa, sossu on hyvä valinta. Sosiaalityön asiakas en ole koskaan ollut, mutta tunnen muuta kautta useita sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Kaikki ovat empaattisia ja todella lämminsydämisiä ihmisiä, hakeutuneet alalle ajatuksena auttaa ihmisiä. En ollenkaan tunnista puhetta pahantahtoisista sosiaalityöntekijöistä, vaikka varmasti mätämunia joukkoon mahtuu niinkuin muillakin aloilla. Pahimmat m*lkut tosin tuskin sosiaalityöhön hakeutuu, juurikin siksi ettei alaa erityisemmin arvosteta eikä palkkakaan ole huikea.

Tuota noin... missä vaiheessa tässä on menty henkilökohtaisuuksiin? Annapa edes yksi selkeä esimerkki. Päinvastoin tässä on puhunut useampi ihminen työn toteuttamisen raameista ja kannanottojen vähyydestä jotta tilanteet asiakaskunnan kannalta paranisivat. Ihmettelen, että eikö teillä sostieteissä opeteta ollenkaan kriittistä ja analyytttistä ajattelua, toisin kuin muissa oppiaineissa (myös lähitieteissä)? Onko teillä jo siellä opintojen aikana uhriutumisen mantra vai syntyykö se vasta kentällä? Vaikea ottaa vakavasti tuollaistakaan kommenttia minkä tohon heitit. Sitä paitsi ihan todella paljon kuraa saa niskaan monet muutkin ammattilaiset VAIKKA HE tekevät työnsä hyvin ja kehittävät sitä. 

Kerrotko miten sosiaalityöntekijät eivät tekisi työtään hyvin ja pyrkisi kehittämään sitä? Lainsäädäntä tehdään muualla kuin sosiaalitoimistossa, joten siihen käytännön virkamiestyössä pitää sopeutua. 

Vuonna 2019 Helsingin ylopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden yo-arvosana oli keskimäärin hieman alle M. Eli jos M on 5, niin opiskelijoilla oli 4,95. Vielä pari vuotta aikaisemmin se oli 5,28. Pudotusta on, taso laskee. Samanlaista pudotusta näkyy kasvatusalalla jossa oltiin jopa menty niin alas kuin 4,36, mutta kaiken kaikkiaan on vaikeaa löytää oppiainetta jossa olisi noin matalat akateemiset alkuvaatimukset. Se on huolestuttavaa, miläli todella on niin, että yksittäinen sosiaalityöntekijä tekee itsenäisesti päätöksiä ja valvonta sekä johtajuus ei ole toimivaa. Siinä tilanteessa tarvittaisiin yhteiskunnan kaikkein välkyimmät tyypit tekemään näitä päätöksiä jotka kajoavat ihmisten elämään. https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiYzYwOWYyOWMtNTllZC00MzU1LTk2OWIt…;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa hyvin huomaa, miten paljon sosiaalityöntekijät saa kuraa niskaansa. Ei tule äkkiseltään mieleen muuta ammattia, jota haukutaan samalla tavalla kuin sossuja, menemällä heti henkilökohtaisuuksiin ja yleistämällä yhden tekemät virheet kaikkiin alalla oleviin. Jos siis haluaa ammatin, jota ei uskalla vaikkapa baarissa ääneen sanoa, sossu on hyvä valinta. Sosiaalityön asiakas en ole koskaan ollut, mutta tunnen muuta kautta useita sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Kaikki ovat empaattisia ja todella lämminsydämisiä ihmisiä, hakeutuneet alalle ajatuksena auttaa ihmisiä. En ollenkaan tunnista puhetta pahantahtoisista sosiaalityöntekijöistä, vaikka varmasti mätämunia joukkoon mahtuu niinkuin muillakin aloilla. Pahimmat m*lkut tosin tuskin sosiaalityöhön hakeutuu, juurikin siksi ettei alaa erityisemmin arvosteta eikä palkkakaan ole huikea.

Tuota noin... missä vaiheessa tässä on menty henkilökohtaisuuksiin? Annapa edes yksi selkeä esimerkki. Päinvastoin tässä on puhunut useampi ihminen työn toteuttamisen raameista ja kannanottojen vähyydestä jotta tilanteet asiakaskunnan kannalta paranisivat. Ihmettelen, että eikö teillä sostieteissä opeteta ollenkaan kriittistä ja analyytttistä ajattelua, toisin kuin muissa oppiaineissa (myös lähitieteissä)? Onko teillä jo siellä opintojen aikana uhriutumisen mantra vai syntyykö se vasta kentällä? Vaikea ottaa vakavasti tuollaistakaan kommenttia minkä tohon heitit. Sitä paitsi ihan todella paljon kuraa saa niskaan monet muutkin ammattilaiset VAIKKA HE tekevät työnsä hyvin ja kehittävät sitä. 

Kerrotko miten sosiaalityöntekijät eivät tekisi työtään hyvin ja pyrkisi kehittämään sitä? Lainsäädäntä tehdään muualla kuin sosiaalitoimistossa, joten siihen käytännön virkamiestyössä pitää sopeutua. 

Oletko vielä ehtinyt lukea kommentteja tässä keskustelussa? Lue ensin ne, sitten lue tämä linkki https://www.vauva.fi/keskustelu/2942240/harkitsetko-sosiaalityon-opinto…. Tule kysymään, jos vielä jotain jäi epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa hyvin huomaa, miten paljon sosiaalityöntekijät saa kuraa niskaansa. Ei tule äkkiseltään mieleen muuta ammattia, jota haukutaan samalla tavalla kuin sossuja, menemällä heti henkilökohtaisuuksiin ja yleistämällä yhden tekemät virheet kaikkiin alalla oleviin. Jos siis haluaa ammatin, jota ei uskalla vaikkapa baarissa ääneen sanoa, sossu on hyvä valinta. Sosiaalityön asiakas en ole koskaan ollut, mutta tunnen muuta kautta useita sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Kaikki ovat empaattisia ja todella lämminsydämisiä ihmisiä, hakeutuneet alalle ajatuksena auttaa ihmisiä. En ollenkaan tunnista puhetta pahantahtoisista sosiaalityöntekijöistä, vaikka varmasti mätämunia joukkoon mahtuu niinkuin muillakin aloilla. Pahimmat m*lkut tosin tuskin sosiaalityöhön hakeutuu, juurikin siksi ettei alaa erityisemmin arvosteta eikä palkkakaan ole huikea.

Tuota noin... missä vaiheessa tässä on menty henkilökohtaisuuksiin? Annapa edes yksi selkeä esimerkki. Päinvastoin tässä on puhunut useampi ihminen työn toteuttamisen raameista ja kannanottojen vähyydestä jotta tilanteet asiakaskunnan kannalta paranisivat. Ihmettelen, että eikö teillä sostieteissä opeteta ollenkaan kriittistä ja analyytttistä ajattelua, toisin kuin muissa oppiaineissa (myös lähitieteissä)? Onko teillä jo siellä opintojen aikana uhriutumisen mantra vai syntyykö se vasta kentällä? Vaikea ottaa vakavasti tuollaistakaan kommenttia minkä tohon heitit. Sitä paitsi ihan todella paljon kuraa saa niskaan monet muutkin ammattilaiset VAIKKA HE tekevät työnsä hyvin ja kehittävät sitä. 

Tiedän, että tämä ei kannata, mutta jos nyt tosissasi kysyt esimerkkejä henkilökohtaisuuksiin menemisestä tässä ketjussa:

 

"Jos tämä ei ole provo, niin älä missään nimessä edes harkitse sosiaalialaa-et saisi aikaan mitään muuuta, kuin tuskaa kohtaamillesi asiakkaille ja olisit sossu sieltä vit..maisimmasta päästä. Älä herrantähden mieti ihmislähtöistä alaa, ainakaan sosiaali/terveydenhuolto puolelta, sille ei ole henkinen kypsyytesi riittävä/et todellakaan käsitä, mitä alalla tehdään. Vai että "uraa" ja "snobi", jolle on akateemisuus ykkösasia..Ei,ei ja vielä kerran EI!"

"Hoh hoijaa, ja tuollainen ap:n kaltainen ihminen on pyrkimässä sosiaalialalle, ainakin minua kauhistuttaa jo ajatuskin."

"Lastensuojeluun ei missään nimessä saa työllistyä/työllistää ihmisiä, jotka ovat apn kaltaisella asenteella varustettuja/empatiakyvyttömiä/vallanhimoisia/pätemisen tarpeella varustettuja/ ylimielisiä ammattitaidottomia elämää ymmärtämättömiä pelkureita, jotka käyvät suurella joukolla yksittäisten ihmisten kimpuun, vain koska voivat. "

"Monet sosiaalityöntekijät luulevat olevansa maailmanvaltiaita ja osaavansa ja tietävänsä kaiken."

"Säälittävää ihmispas..en muuta voi sanoa."

"Asenteesi on oksettava, ok-set-ta-va. Jos sinulla olisi riittävä elämänkokemus/koulutus,jolla on todellista merkitystä, sinä ymmärtäisit ja sinä tietäisit. Näin ei ole, joten paljoakaan ei sinun osaltasi taida olla tehtävissä. Toivon, ettet ehdi myrkyttää kovinkaan montaa uutta työntekijää tietämättömyydelläsi ja kapeakatseisuudellasi."

"Uskon, että ilkeän kuuloiset palstalaiset ovat sossuja. Ikävä kyllä olen törmännyt tuohon samaan ilmiöön kuin joku muukin täällä, että tekevät mielipuoliia päätöksiä, mustamaalaavat ja keksivät valheita. En tiedä miksi sinne ajautuu niin ilkeitä ihmisiä."

Tuossa muutama esimerkki epäasiallisesta ja henkilökohtaisuuksiin menevästä kirjoittelusta. Mutta todennäköisesti kyseisten kommentien kirjoittajat itse kokevat antaneensa täysin korrektia ja asianmukaista palautetta (ihmisille joita eivät tunne, eivätkä ole koskaan tavanneetkaan). Sinä yksi syy, miksi he todennäköisesti kokevat olevansa loputtomalla ristiretkellä järjestelmää ja pahoja sosiaalityöntekijöitä vastaan - heidän oma käsityksensä omasta käyttäytymisestään, ulosannistaan ja asiallisesta palautteesta on kovin kaukana ns. tavanomaisesta. 

Sosiaalityöntekijänä on pakko oppia ulkoistamaan tiettyjä asioita. Ja ei, en aio mennä mukaan politiikkaan. Teen työni mahdollisimman hyvin, siinä se. Luotan myös mielummin asiakkailtani saamaani palautteeseen kuin vauva-palstalta saamaani kasvottomaan kritiikkiin.  Vapaa-ajallani keskityn omaan perheeseeni ja hyvinvointiini, jotta jaksan tätä työtä sen 40h/viikko vielä eläkeikään asti. 

Mieti tarkkaan, aloittaja. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa hyvin huomaa, miten paljon sosiaalityöntekijät saa kuraa niskaansa. Ei tule äkkiseltään mieleen muuta ammattia, jota haukutaan samalla tavalla kuin sossuja, menemällä heti henkilökohtaisuuksiin ja yleistämällä yhden tekemät virheet kaikkiin alalla oleviin. Jos siis haluaa ammatin, jota ei uskalla vaikkapa baarissa ääneen sanoa, sossu on hyvä valinta. Sosiaalityön asiakas en ole koskaan ollut, mutta tunnen muuta kautta useita sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Kaikki ovat empaattisia ja todella lämminsydämisiä ihmisiä, hakeutuneet alalle ajatuksena auttaa ihmisiä. En ollenkaan tunnista puhetta pahantahtoisista sosiaalityöntekijöistä, vaikka varmasti mätämunia joukkoon mahtuu niinkuin muillakin aloilla. Pahimmat m*lkut tosin tuskin sosiaalityöhön hakeutuu, juurikin siksi ettei alaa erityisemmin arvosteta eikä palkkakaan ole huikea.

Tuota noin... missä vaiheessa tässä on menty henkilökohtaisuuksiin? Annapa edes yksi selkeä esimerkki. Päinvastoin tässä on puhunut useampi ihminen työn toteuttamisen raameista ja kannanottojen vähyydestä jotta tilanteet asiakaskunnan kannalta paranisivat. Ihmettelen, että eikö teillä sostieteissä opeteta ollenkaan kriittistä ja analyytttistä ajattelua, toisin kuin muissa oppiaineissa (myös lähitieteissä)? Onko teillä jo siellä opintojen aikana uhriutumisen mantra vai syntyykö se vasta kentällä? Vaikea ottaa vakavasti tuollaistakaan kommenttia minkä tohon heitit. Sitä paitsi ihan todella paljon kuraa saa niskaan monet muutkin ammattilaiset VAIKKA HE tekevät työnsä hyvin ja kehittävät sitä. 

Tuossa muutama esimerkki epäasiallisesta ja henkilökohtaisuuksiin menevästä kirjoittelusta.  

Siis nuohan oli sosiaalityöntekijöiden kirjoittamia ja ap:ta haukkuvia. Niissä mennään ap:n henkilökohtaisuuksiin. Missään ei mennä sossujen henkilökohtaisuuksiin. Nää pitäis pystyy erottelee.

Kiitos edelleen kommenteista, luen vielä ketjua ja olen saanut siitä hyvää realismia asiaan. Olen tiennyt jo aiemmin kyllä mm tuon, että lastensuojelussa omat yhteystiedot salaisiksi turvallisuussyistä jne. Eli minulla ei ole ollut alasta ruusuinen kuva, ja tosiaan sekään ei ole yllätys, että asiakkaat tuolla alalla usein ovat eri tavoin hyvinkin haasteellisia. En siis ole päättänyt lähteä hakeutumaan alalle, ja pohtimisen aihetta onkin, jaksaisinko aidosti noita kohtaamisia ja rajuakin palautetta. Tai sitä, ettei ihmisiä järjestelmän puitteissa välttämättä pysty auttamaan siten, kuin tarvetta olisi. 

Korostan vielä, että en tosiaan oleta että tuo työ olisi yhtään helpompaa kuin nykyinen, varmasti päinvastoin. Mutta aivan erilaista se kyllä olisi ja työn merkittävyyttä tuskin tarvitsisi kyseenalaistaa. Työstressiin olen tottunut ja kiire sinänsä ei minua juuri häiritse. Mutta työn sisällön tulisi olla sellaista, minkä koen itse arvokkaaksi.  Olen myös äiti ja sitä kautta lasten asiat ovat entistä lähempänä sydäntä. 

Hyvä tieto on myös se, että nuo helpommat sos.työn paikat järjestöissä jne, eivät ole niitä, joita on helppo saada. 

-ap

Hakeudu jonnekin ns. rankkaan paikkaan vapaaehtoistyöhön (vaikka päihdenuorten pariin), jotta näet onko sinulla riittävää kantta alalle.

Tai okei, mä poimin tästä yhden sun esimerkin joka ei kohdistu ap:een. "Monet sosiaalityöntekijät luulevat olevansa maailmanvaltiaita ja osaavansa ja tietävänsä kaiken." Tällainen kommentti ei ole sossun henkilökohtaisuuksiin menemistä. Tämän voi muokata akateemisempaan muotoon, että mitä siinä kritisoidaan tai millaisena esitetään ammattikunnan työkulttuuri, työmoraali ym. Sitten pitäis olla halua pohtia voiko asia tosiaan olla näin, voiko se ainakin osittain olla näin, miten sen voisi selvittää? Jos ei kiinnostaa selvittää, vaan haluaa mennä laput silmillä sen 40h ja iloita suht muhkeasta pankkitilistä...niin ainakin eettisesti olisi oikein katsoa näkyykö tätä omassa toiminnassa tai omassa työyhteisössä, pyrkiä vaikuttamaan siihen.