Eikö ylioppilaan äiti enää hanki/käytä lyyra-korua lakkiaisissa?

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulin ekan kerran tästä lyyraperinteestä 90-luvulla ylioppilasjuhlan aamuna, kun alkoivat vanhemmat kysellä missä se hankkimani lyyra äidille viipyy. No isä sitten ajoi äkkiä keskustaan kultasepänliikkeeseen. 

Minä kuulin tästä perinteestä ensimmäisen kerran ylioppilasjuhlissani, kun eräs sukulainen ihmetteli kovaan ääneen että mikäs ylioppilas se tämmöinen on kun ei ole äidilleen lyyraa hommannut. Nolotti, mutta ei niin paljon kuin äitiä selvästi. Olen perheen nuorin eikä isommatkaan sisarukset ole lyyraa äidille hankkineet vaikka ylioppilaita ovat. Tietenkin minun juhlissa tämä paljastui.

Onpa negatiivista kommentointia täällä. Ei naimisiinmenokaan ole mikään saavutus, eikä liiton onnellisuus ole kiinni siitä, käyttääkö sormusta, mutta silti on yleinen tapa hankkia vihkisormukset. Kyse on symbolisesta eleestä. Symbolisesta eleestä on kyse myös ylioppilaan äidille ostamassa lyyrassa. Annetaanhan äidille lahja ja häntä kiìtetään myös äitienpäivänä. Yleensä äidillä on kuitenkin jonkinlainen merkitys ollut lapsen opintojen tukemisessa, ja harva ylioppilas selviää juhlien järjestämisestä ilman äidin apua. Uskaltaisin väittää, että äidin rooli on tyypillisessä perheessä isän roolia isompi ylioppilasjuhlajärjestelyissä.

Kuten Väinö Linna kirjoitti niin sota aikana oli jopa niin sieluttomia naisia että tunsivat jonkinlaista ilonsekaista ylpeyttä kun lapsensa kuoli rintamalla.

Minun mielestäni äidille ostettavan lyyran sijaan ylioppilas voisi ostaa papalle pilsneripullon.

Vierailija kirjoitti:

Tytär ei tiennyt siitä perinteestä mitään kun pääsi ylioppilaaksi, eivät kai sitten sellaisia nykyään lukioissa enää opeta. Itse muistin vasta vuosien päästä että ai niin, ennen oli niitä lyyria kun itsekin niitä vielä myin 20 vuotta sitten. Eipä ole instat ja facet täynnä lyyrarintaisia naisia nykyään, eli varmasti sitä ei kukaan enää oikein muista.

Onko lyyran hankkimisesta joskus lukiossa sitten opetettu? Ei ainakaan silloin, kun itse olis lukiossa 90-luvulla.

Suvussani ei ollut ylioppilaita, niin enpä edes tiennyt tuollaisesta perinteestä. Joutaa kyllä unohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär ei tiennyt siitä perinteestä mitään kun pääsi ylioppilaaksi, eivät kai sitten sellaisia nykyään lukioissa enää opeta. Itse muistin vasta vuosien päästä että ai niin, ennen oli niitä lyyria kun itsekin niitä vielä myin 20 vuotta sitten. Eipä ole instat ja facet täynnä lyyrarintaisia naisia nykyään, eli varmasti sitä ei kukaan enää oikein muista.

Onko lyyran hankkimisesta joskus lukiossa sitten opetettu? Ei ainakaan silloin, kun itse olis lukiossa 90-luvulla.

Ei sitä erikseen opeteta. Koulussa ei myöskään opasteta lakin tai juhla-asun hankinnassa eikä anneta vinkkejä juhlatarjoiluihin. Oletetaan, että nämä tapakulttuuriin kuuluvat asiat opetellaan kotona.

Äiti aikoinaan arvosti koulutusta. Isä ei sitä kestä, vaan on kateellinen siitä.

Mä en koe perinnettä turhana, poika osti mulle lyyran ja kyllä laitoin sen juhliin. Musta se on kaunis perinne ja pojalta kaunis ele.

Ostin aikoinaan äidilleni lyyran koska olin perheen ensimmäinen ylioppilas. Lapsiltani en ole lyyria odotellut eivätkä ole niitä hankkineet.

Tällaiset muinaisjäänetavat on hyväkin lopettaa. Ihan niinkuin valkolakki olisi joku isokin meriitti muiden rinnalla.

Äitini halusi ostaa itselleen lyyran, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Itse en olisi halunnut edes lakkia, kun eihän tuo yo-tutkinto enää nykyään mikään suuri asia ole (tutkinto v. 2005). 

En tajunnut humppaa koko jutun ympärillä. Tutkinto millä et pääse edes siivoamaan vessoja. Kouluihin sillä voi hakea, mutta sillä on yhtä paljon arvoa kuin vessapaperilla elämässä muuten. Nolotti se patsastelu ja juhliminen ihan tyhjänpäiväisestä asiasta. Äidille jäi lakkikin enkä ole sitä ikinä päähäni sen jälkeen laittanut. Mitään lyyria en muista.

Kyllä nyt v 2023 ainakin lapseni lukiolla tuo perinne on voimissaan. Samalla kun tilasivat ylppärilakit, pystyi samasss tilauksessa ostaa äidin lyyran (oli halpaa ja kallista mallia). Kyllä oman lapseni kaveriporukassa tuo peinne tiedettiin ja pojat tilasivat lyyrat lakkien kanssa.

Sitä mietin, että missä välissä se lyyra äidin rintaan laitetaan? Muistelen itse antaneeni sen äidille koulun pihalla koulun juhlallisuuksien jälkeen. Mutta minulla olikin käsilaukku mukana, pojalla lyyra pyörisi taskussa.

Kaksi lyyraa olen saanut, 2013 ja 2015. Ylioppilasjuhlissa ne olivat käytössä. Perinne joka ei herätä minussa suuria tunteita puolesta eikä vastaan. Joku ylioppilas sen hankkii ja joku ei, kukin tyylillään.

Minä pidän kahta lyyraa yo-juhlissa. Olen ylpeä lapsistani. Toki olisin vaikka eivät olisi ylioppilaita. Mutta arvostan koulutusta ja olen siihen lapsiani kannustanut. Itse olin ensimmäinen ylioppilas isäni puolelta. Työläissukua ollaan.

Täytyykin kaivaa oman äidin lyyrat esiin ja jakoon, nyt kun hänen lapsenlapsistaan eka kirjoittaa ensi keväänä. Ei niitä enempää kannata säilytykseen ostaa, kierrätetään mieluumin :)

Tietenkin käytän, miksen käyttäisi kun sellaiset kerran on mulle lapset antaneet  :D

Jos joku muu ei halua käyttää, niin se ei kyllä kiinnosta ollenkaan. 

Älkää ottako elämää niin kauhean negatiivisesti ja vakavasti, etenkään tällaisissä asioissa  <3 

En edes harkinnut ostavani lyyraa äidilleni. Vanhempani erosivat lukioni aikana äitini alkoholismin takia ja asuin isäni luona. Yo-juhlissa mua korpesi kun vieraat onnittelivat äitiänikin, vaikka akka ei muuta ollut tehnyt kuin ryypännyt. Isäni olisi ehdottomasti ansainnut lyyran ja kaikki vieraiden onnittelut, hän onnistui kasvattamaan täyspäisen tyttären rapajuoppo-äidistä huolimatta.

Muuten lyyra-perinne on kiva ja olen aina ollut vähän kateellinen toisten lämpimistä äitisuhteista. Minusta on herttaista, jos nuori lyyran äidilleen ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset muinaisjäänetavat on hyväkin lopettaa. Ihan niinkuin valkolakki olisi joku isokin meriitti muiden rinnalla.

Sama porukka juhlii jotain Halloweenia, vaikka ei liity meihin mitenkään.

Mutta kun amerikkalaiset perinteet on vaan niiin paljon parempia. Ehkä kiitospäiväkin otetaan listalle ja jätetään vapun juhlinta pois, se kun on niin pelleä.