Lue keskustelun säännöt.
Eikö ylioppilaan äiti enää hanki/käytä lyyra-korua lakkiaisissa?
30.08.2020 |
Muistelen tämän olleen aikoinaan omalle äidilleni suuri ylpeydenaihe kun hän sai pitää useampaa lyyraa rinnuksissaan. Neljä lasta siis ylioppilaita. Nykyään en muista nähneeni näitä.
Kommentit (85)
20-luvulla syntyneelle isoäidilleni oli iso ylpeyden aihe saada neljä tyttöä koulutettua hyvin papereiden ylioppilaaksi ja hän kantoi neljää lyyraa ylpeydellä. Hän itse oli käynyt vain muutaman vuoden kansakoulua vaikka älyä olisi ollut, rahaa ja mahdollisuutta koulunkäyntiin taas ei. Oli varmasti hänelle hieno tunne vielä, kun köyhän maalaispirtin tyttäret jatkoivat yhtä lukuunottamatta Helsingin yliopistoon asti.
Sen sijaan oma äitini ja tätini eivät lastensa takia enää mitään lyyria hankkineet, heille ylioppilaaksi valmistuminen ja yliopisto-opinnot tuntuivat itsestäänselvyydelta. Niin lyhyt on ihmisen muisti. Omissa yo-juhlissani olikin vähän hassua, kun isovanhemmat olivat eniten liikuttuneita ja minusta niin ylpeitä. Valitettavasti heistä kaikista on aika jättänyt jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä turha perinne tänäpäivänä kuin lyyra on ylioppilaslakki. Joskus kauan sitten molemmilla oli merkitystä, mutta miksi tänä päivänä joku lakki? Itse heitin lakkini menemään suursiivouksen yhteydessä vuosikymmeniä sitten.
Tällä kerrot enemmän itsestäsi kuin arvaatkaan. Tosin teekkarit ei tee yo-lakilla mitään.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä turha perinne tänäpäivänä kuin lyyra on ylioppilaslakki. Joskus kauan sitten molemmilla oli merkitystä, mutta miksi tänä päivänä joku lakki? Itse heitin lakkini menemään suursiivouksen yhteydessä vuosikymmeniä sitten.
Minä lainasin omaa lakkiani pikkusiskolleni. Esikoiseni ei olisi koko lakkia ostanut, mutta kun sai tädiltään "lakkirahat", pitihän se lakki ostaa. Mutta hän möi sen vuoden kuluttua pikkusiskolleen. Olisin kyllä voinut omaanikin lainata, mutta se on jo niin kellastunut, etteivät tytöt sitä halunneet lainata.
Kyllä touvon lasteni hankkivan minulle ne.
Olen tukenut koulunkäyntiä kuitenkin tosi paljon.
Jo vuonna -79 ja -85 äitini kielsi ostamasta hänelle lyyria. Lasten saavutukset olivat hänestä lasten omia eivätkä hänen, ja kun omat lapseni pääsivät ylioppilaiksi 2010, ymmärsin hyvin äitiäni ja tein samoin.
Jotkut perinteet joutavat syystäkin jäädä unholaan, ja tämä on yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä?! Mä ainankin toivon saavani sellaisen jos rakas 5-vuotiaani joskus kirjoittaa ylioppilaaksi. Todellakin ihana perinne.
Todellakin olen panostamut lasten koulunkäyntiin. Kyytinyt vuosikausia, opettanut kotona, kestinnyt vaihtaria vuoden ka maksanut useamman leirikoulun.
Eli kyllä, lyyrat kannan ylpeydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa noudattaa perinteitä. Minulla on kolme IB-ylioppilasta ja tietenkin minulla on kolme yhteenjuotettua lyyraa rintakoruna, kun osallistun kenen tahansa yo-juhliin, muissa juhlissa en sitä käytä.
Ihmettelen, miksi jotkut haluavat lytätä perinteet, mollata ylioppilaita ja väittää yo-juhliakin turhiksi?
Itse 70-luvun ylioppilaana painan edelleen yo-lakin päähäni vappuna ja pidetään riehakkaat vappujuhlat samppanjoineen ja silliaamiaisineen, perinteistä vappulounasta unohtamatta.Eläkää ihan rauhassa sitä harmaata arkeanne, meillä osataan juhlia ja tehdään niin milloin mistäkin syystä. Meillä juhlitaan joulu, uusi vuosi, laskiainen, vappu, juhannus, rapujuhlat, sadonkorjuujuhlat sekä koko perheen kaikki syntymäpäivät, eli 8 yhteensä. Elämä on kivaa!
Niin meilläkin juhlitaan. Miten se lyyraan liittyy? Vai voivatko vain rintarossin käyttäjät mielestäsi viettää juhlapäiviä?
Minusta se on ihana perinne. Olin iloinen kun minä kolmantena lapsena viimeisenä sain lakin ja juhlissa oli äidillä kolme lyyraa. Minusta se oli vain herttaista. Mutta ei edes silloin 15v sitten kaikki tienneet mikä on lyyra, eikä kaverin juhlissa suurimman osan äideillä ollut. Voisin itsekin sellaista kantaa, tosin olen lapseton niin käytännössä en toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini koruja jakaessa totesimme siskoni kanssa, että olipa hyvä, ettei äidillä ollut lyyrat yhteenjuotettuna vaan erikseen. Muuten emme olisi voineet jakaa niitä.
Minusta lyyrat heijastavat sitä aikaa ja ajattelua, että naisen tärkein ja ehkä ainoa rooli on vaimo ja äiti. Eli siksi pitää kohdistaa valokeilaa myös perheen äitiin, kun joku muu perheenjäsen saavuttaa jotain hienoa; muutenhan äiti jäisi aina vaille kehuja ja kiitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on mukava perinne. Itse halusin lyyran ja se mekon rintamuksessa oli. Netistä hopeinen tilattiin ylioppilaan kanssa ja oli todella edullinen.
Ikävää, kun ei enää valita perinteitä...
Mun äiti ei myöskään lyyraa halunkut, kun itse kirjoitin v. 1994. Anoppi taasen kantaa edelleen ylioppilasjulhissa rintapielessään kuutta lyyraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa noudattaa perinteitä. Minulla on kolme IB-ylioppilasta ja tietenkin minulla on kolme yhteenjuotettua lyyraa rintakoruna, kun osallistun kenen tahansa yo-juhliin, muissa juhlissa en sitä käytä.
Ihmettelen, miksi jotkut haluavat lytätä perinteet, mollata ylioppilaita ja väittää yo-juhliakin turhiksi?
Itse 70-luvun ylioppilaana painan edelleen yo-lakin päähäni vappuna ja pidetään riehakkaat vappujuhlat samppanjoineen ja silliaamiaisineen, perinteistä vappulounasta unohtamatta.Eläkää ihan rauhassa sitä harmaata arkeanne, meillä osataan juhlia ja tehdään niin milloin mistäkin syystä. Meillä juhlitaan joulu, uusi vuosi, laskiainen, vappu, juhannus, rapujuhlat, sadonkorjuujuhlat sekä koko perheen kaikki syntymäpäivät, eli 8 yhteensä. Elämä on kivaa!
Niin meilläkin juhlitaan. Miten se lyyraan liittyy? Vai voivatko vain rintarossin käyttäjät mielestäsi viettää juhlapäiviä?
No jösses sentään tätäkin kommenttia.
Tytär ei tiennyt siitä perinteestä mitään kun pääsi ylioppilaaksi, eivät kai sitten sellaisia nykyään lukioissa enää opeta. Itse muistin vasta vuosien päästä että ai niin, ennen oli niitä lyyria kun itsekin niitä vielä myin 20 vuotta sitten. Eipä ole instat ja facet täynnä lyyrarintaisia naisia nykyään, eli varmasti sitä ei kukaan enää oikein muista.
Minulla on lyyra vanhassa yo-lakissa, kokardi teekkarilakissa ja kolmen lyyran rintaneula, jota kannan ylpeänä ja lapsiani arvostaen muissa yo-juhlissa. Lapset ovat halunneet noudattaa perinnettä ja hankkineet lyyratsydeemit itse ansaitsemillaan rahoilla kesätöissä.
Tässä näkee taas suomalaisten junttiuden ;-) omista perinteistä ei uskalleta pitää kiinni. Jos Jenkeissä olisi tällainen tapa, niin äkkiä matkittaisiin. Äitini kantoi 3 lyyra, vaikka hänellä oli 2 lasta. Siskonsa antoi hänelle, kun pääsi ylioppilaaksi.
Miksei lyyra voisi ostaa isällekin?
Vierailija kirjoitti:
Eivät, nämä nykyäidit eivät edes tiedä sellaisen olemaasolosta.
Eikös nykyäidit ole niitä, jotka itse ovat omille äideilleen lyyran hankkineet? Minäkin hankin 90-luvulla. En kyllä perinteestä mitään tiennyt ennen kuin kavereilta kuulin. Äiti ei itse ole ylioppilas.
Minulle saa oma lapseni aikanaan lyyran hankkia tai olla hankkimatta. Ajattelen kyllä, etten sitä välttämättä tarvitse, kun olen itse ylioppilas ja jatko-opinnotkin suorittanut.
Minusta on hienoa noudattaa perinteitä. Minulla on kolme IB-ylioppilasta ja tietenkin minulla on kolme yhteenjuotettua lyyraa rintakoruna, kun osallistun kenen tahansa yo-juhliin, muissa juhlissa en sitä käytä.
Ihmettelen, miksi jotkut haluavat lytätä perinteet, mollata ylioppilaita ja väittää yo-juhliakin turhiksi?
Itse 70-luvun ylioppilaana painan edelleen yo-lakin päähäni vappuna ja pidetään riehakkaat vappujuhlat samppanjoineen ja silliaamiaisineen, perinteistä vappulounasta unohtamatta.
Eläkää ihan rauhassa sitä harmaata arkeanne, meillä osataan juhlia ja tehdään niin milloin mistäkin syystä. Meillä juhlitaan joulu, uusi vuosi, laskiainen, vappu, juhannus, rapujuhlat, sadonkorjuujuhlat sekä koko perheen kaikki syntymäpäivät, eli 8 yhteensä. Elämä on kivaa!