Saitko selkäsaunoja tms sinä 60-70 -luvulla syntynyt?

Saatiin vuotta nuoremman siskon kanssa piiskaa vähintään kerran kuukaudessa. Meillä oli koivuniemen herra eteisessä odottamassa josta se piti toisen meistä käydä hakemassa ja ojentaa isälle. Isä komensi laskemaan housut alas ja tulemaan polvelle piiskattavaksi. Toinen odotti pelokkaana vuoroaan.

Jos meistä vain toinen piiskattiin toinen sisko joutui katsomaan vierestä. Piiskan jälkeen jouduimme nurkkaan häpeämään ja miettimään tekosiamme. Olemme syntyneet 60-luvun alussa ja piiskaus jatkui murrosikään asti.

Niin fyysinen kuin psyykkinen väkivalta olivat käytössä. Isäni hakkasi minua itkemisenkin vuoksi ja lopuksi mykistyin.

Lienee sanomattakin selvää etten ole halunnut olla heidän kanssaan tekemisissä täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen. En ymmärrä keskustelupalstoilla lasten pahoinpitelemisten ja väkivallan puolustelua.

Muista että ihan yhden tai kaksi kertaa olisin pelännyt saavani tukkapöllyä, en muista sainko silloinkaan, mutta äiti oli sen verran raivona että sellainen uhka oli ilmassa.

En eikä saanut veljenikään. Koskaan ei rangaistu fyysisesti. Huudettiin kyllä ja komennettiin tiukasti.

On se kyllä kumma jos pitää lasta satuttaa fyysisesti. Sääliksi käy lapsia ja vanhempiakin kun ei luonnostaan saa itselleen auktoriteettia. Koskekoon tämä valitus entisajan vanhempia ja nykyajan vanhempia, jotka pienintäkään fyysisen väkivallan muotoa käyttävät. Tietysti henkinenkin väkivalta on väärin. Ei mitään sellasta pitäis opettaa, mitä ei lapsessa halua nähdä.

kinttulle olen saanut mutta kunnon selkäsaunaa en ole olisin kaivannut

Olen syntynyt v.-78. Eniten sain tukkapöllyjä, korvatillikoita ja äiti lapsi poskelle. Ehkä noin 10 kertaa sain vitsasta (piti itse hakea ja paljaalle pyllylle lyötiin). Vanhemmat syntyivät -40 luvun lopulla. Tukkapöllyt ja naamalle läpsimiset loppuivat vasta, kun olin tarpeeksi iso käymään äitiäni vastaan, kun hän tuli käsi ojossa lyömään. Löin takaisin. Taisin olla yläaste ikäinen.

Tulihan minusta kunnon kansalainen, mutta ikinä en ole äitini kanssa toimeen tullut, en koskaan kertonut omia ajatuksiani enkä aikuisena koskaan tukeudu häneen. Puhumme säästä ja lapsistani.

Omia lapsiani en ole ikinä tukistanut, lyönyt tai edes uhannut sellaisella.

-93 syntynyt ja olen saanut! Housuja ei ole revitty alas, mutta kaikkea muuta kamalaa. Sen takia kun pelkäsin pienenä selkäsaunoja, en osaa sanoa kenellekään ei ja olen hivenen alistuva

-90 syntyneenäkin voin sanoa, että kyllä meillä vaan sai remmistä jos ei kunnolla oltu.
Aina tosin syystä ja ihan ollaan menestyneitä ja kunnollisia kansalaisia (jos nyt noin saa sanoa) kaikki sisarukset nykyään (itse olen siis nuorin perheessä).
Omia lapsiani en tosin ikinä tohtisi remmillä huitoa!

Kyllä sain, aikuisena miehenäkin. Kotona käydessä äiti katsoi silloin tällöin parhaaksi antaa vitsaa, ei

vihaisena mutta varmuuden vuoksi.

Kyllä. Ruumiillinen kuritus oli ihan tavallista. Lisäksi julkista nöyryyttämistä, mitätöintiä, nolaamista. Meluaminen ja nauraminen oli kielletty. Näin pääkaupunkiseudulla 60-70 - luvuilla.

Sain ja lisäksi läimäytyksia kasvoille sekä vaatteista repimistä ilman syytä.  Samoin sai velikin. Kerran isä retuutti itkevää veljeä joka oli tuolloin noin 7v ja ja minulla hirtti kiinni, loikkasin  isää päin huutaen   että päästä irti seurauksella että isä  kaatui portaisiin ja loukkasi lonkkansa. Äiti vai itki ja voivotteli, että miten se tyttö tuollain, hullu se on.. Nyt isä on kumarainen,  ontuva vanhus joka   karjuu  minulle puhelimessa  mutta kasvokkain on niin nöyrää ja hiljaista. Olen naiseksi pitkä ja lähes pituuteni levyinen, joten tietää että jää alakynteen jos jotain yrittää. Mitään rakkautta en tunne, auttelen vain velvollisuuden tunteesta ja siitä tiedosta että minulla on valta  jättää ukko vaikka tk:n vessaan ja kaasuttaa pois.

En, mutta isä kyllä uhkasi selkäsaunalla, ja otti mustan nahkavyönsä jopa pari kertaa esiin. Se riitti. :)

Tukistettu on ja nippailtu, ihan varmaan, en edes muista. Minulla oli maailman parhaat vanhemmat. Sain runsaasti hellyyttä mutta oli myös rajat. Tosin olin niin kiltti ja rauhallinen lapsi teini-ikään asti, ettei mulle paljon lakia tarvinnut edes lukea, pikkusiskoni taas oli vastakohtani, villi kuin mikä.

Vanhempani väittävät minun muistavan väärin kaikki lapsuuden (aiheetta) tulleet rangaistukset ja että esim. arpi silmäkulmastani ei suinkaan tullut siitä,  kun äiti tuuppasi minut  rappurallia päin. Näen kuitenkin siitä miten äiti välttelee katsettani, että kyllä muistaa. Hoidan heidän asioitaan koska kukaan muukaan ei sitä tee, mutta muuten en istuskele siellä syömässä pullaa ja juomassa kahvia, minulla ei ole mitään  hinkua viettää heidän kanssaan aikaa enemmän kuin on pakko . Äitini koettaa joskus halata minua ja sanon että älä koske. Et halannut kun olin pieni, enkä todellakaan halua niitä halauksia nyt.  Muut näkevät herttaisen varovasti liikkuvan mummelin, mutta minä näen sen läpi  pitkän ja voimakkaan naisen joka töni ja löi pientä lastaan ilman syytä.

Olen syntynyt 1978. Mies olen. Äitini piiskasi minua todella paljon. Ihan pienestä asti. Tuskin vauvana mutta niin kauan kuin omat muistikuvat riittää piiskaa tuli melkeen kerran viikossa. Viimeisen kerran ollessani 21-vuotias. Piiskaa tuli aina paljaalle ja ihan kunnolla. Itkin joka kerralla myös viimeisellä. Kipu oli aivan kauheaa. Oma vyö piti aina riisua ja antaa äidille piiskaus välineeksi. Onneksi nuo ajat on ohi. No äiti oli mielen vikainen. Pahinta se oli kesäaikaan ulkona pihalla kun serkkutytöt ja vanhempansa kuuli ja luultavasti halutessaan näkikin tapahtuman. Heillä oli mökki meidän pientilan mailla ihan pusikon takana.

Olen syntynyt 1968 ja ainoa lapsi. Kyllä olen saanut selkääni, tukkapöllyä jne. Tekijä oli aina isä, joka kärsi mt-ongelmista, omasi traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden ja todennäköisesti vain kopio itse kokemiaan pula-aikojen kasvatusmenetelmiä minuun. Hän saattoi saada ihan mitättömistä asioista raivareita ja silloin kärsi se, joka oli lähellä, syy saattoi olla mitätön... Välit isään eivät todellakaan olleet milläänlailla lämpimät, ja hän on kuollut jo aikoja sitten. Ja omaa, ainoaa, lastani en todellakaan ole fyysisesti rankaissut koskaan, ei ole tarvinnut.

N56

Kyllä sain joo. -77.

Lyömistä, hakkaamista ja väkivaltaa

En saanut. Äiti ei hyväksynyt kuritusta. 77

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani väittävät minun muistavan väärin kaikki lapsuuden (aiheetta) tulleet rangaistukset ja että esim. arpi silmäkulmastani ei suinkaan tullut siitä,  kun äiti tuuppasi minut  rappurallia päin. Näen kuitenkin siitä miten äiti välttelee katsettani, että kyllä muistaa. Hoidan heidän asioitaan koska kukaan muukaan ei sitä tee, mutta muuten en istuskele siellä syömässä pullaa ja juomassa kahvia, minulla ei ole mitään  hinkua viettää heidän kanssaan aikaa enemmän kuin on pakko . Äitini koettaa joskus halata minua ja sanon että älä koske. Et halannut kun olin pieni, enkä todellakaan halua niitä halauksia nyt.  Muut näkevät herttaisen varovasti liikkuvan mummelin, mutta minä näen sen läpi  pitkän ja voimakkaan naisen joka töni ja löi pientä lastaan ilman syytä.

Tuosta tulee mieleen oma äitini, joka on syntynyt 50-luvulla, eikä milloinkaan osoittanut mitään kiintymystä minua kohtaan. Koskaan ei kehunut mistään asiasta ja koko elämäni ajan olen saanut tuntea olevani toisen luokan kansalainen. Muut nuoremmat sisarukset kyllä saivat kaikkea, vietiin matkoille ja muuta. Itse sain selvitä omillani niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Ei vahtinut koskaan lapsianikaan, koirat ei saaneet tulla kylään ja jouluna muita sisaruksia muistetaan kalliilla lahjoilla, itse olen tottunut että saan yhden lahjan ja siinä se on. Perheaterioilla olen ilmaa, ketään ei kiinnosta mitä kuuluu. Revipä siitä itsetuntoa.