Lue keskustelun säännöt.
Saitko selkäsaunoja tms sinä 60-70 -luvulla syntynyt?
25.09.2013 |
Meillä isä antoi monta kertaa remmistä, repi housut kinttuun ja nöyryytti. Lisäksi hakkasi sateenvarjolla joskus.
Näin teki sekä minulle, että veljelleni. Veli kosti aikuisena isälle ja veti sitä kuonoon. Minulle tuosta seurasi huono itsetunto, alemmuuden tunto ja auktoriteettien pelko.
Kommentit (87)
Remmistä kerran pyllylle ja muistan sen vieläkin elävästi. Muistan esim mitkä vaatteet silloin päällä jne...Tukkapöllyä useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Olen todella vapaan kasvatuksen saanut. Yökaudet ulkona avain kaulassa. Ei kotiintuloaikoja, nukkumaanmenoaikoja, ruoka-aikoja, läksyjen kuulusteluja tms. Söin, mitä hellalla oli ja joskus olin syömättä kun ei ollut mitään.
Olen syntynyt 1973, ja muutaman kerran sain jostain remmistä pyllylle jotain 4-6-vuotiaana. Mitään traumoja ei jäänyt - päinvastoin, tiesin olleeni ilkeä ja ansaitsevani jotain rangaistusta. Se rangaistus sitten tuli pehmeämmän pään kautta mutta siis toimi. Omalle lapselleni olen kerran antanut läpsäyksen pepulle enkä toista kertaa anna fyysistä rangaistusta, sen olen päättänyt (vaikka lapsi nauroikin, kun olin läpsäissyt talvihaalarin läpi eikä se siis onneksi edes sattunut).
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 20:48"]Jonkun pienen läpsäisyn takalistolle tai tukkapöllyä olen saanut. Erittäin harvinaista se oli ja aina aiheellista.[/quote]
Samoin. Tosin olen syntynyt vasta 80-luvulla.
No minkälainen susta sitten tuli?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:04"]
En ole. Olen todella vapaan kasvatuksen saanut. Yökaudet ulkona avain kaulassa. Ei kotiintuloaikoja, nukkumaanmenoaikoja, ruoka-aikoja, läksyjen kuulusteluja tms. Söin, mitä hellalla oli ja joskus olin syömättä kun ei ollut mitään.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta muistelen että veli olisi saanut kerran peräti aivotärähdyksen tukkapöllystä. Se ainakin on varmaa että siitä tuli todella huono olo. Mietin monesti onkohan siitä voinut jäädä jotain aivovaurioita.
Turpaan tuli monesti, milloin mistäkin syistä... Siis ihan todellisista (joskin mitättömistä) syistä, eikä vain silmittömän raivon takia. Useimmiten syitä olivat tappelut sisarusten kanssa, koulunkäynnin "laiminlyönti", ruma puhe tai vaikka vaatteiden sotkeminen.
Näin oli asiat siihen asti kunnes huusin ekan kerran murrosikäisenä helvetin lujaa vastaan... Sitten eivät enää koskeneet. Olen tosin syntynyt 90-luvulla, eli en nyt ihan gallupin kohderyhmään kuulu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Vanhin meistä on saanut pari kertaa selkääni ja äitini katui sitä syvästi, toisen kerran oli antajana äiti ja toisen kerran mummo, joka asui meillä. 60-lukulaisia ollaan. Meistä kaikista on tullut "kunnon kansalaisia", emmekä ole lapsena tai teininäkään tehneet mitään ilkivaltaa. Veljen selkäsaunat on karkailusta ja äiti sanoi, että liian mitättömästä ja niinhän se onkin.
En ole selkäsaunaa saanut, mutta vitsasta olen kerran. Siitä opin sen verran, etten koskaan jäänyt kiinni uudelleen mistää kolttosista. Pienempänä sain tukkapöllyä joitain kertoja. -75
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:14"]
No minkälainen susta sitten tuli?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:04"]
En ole. Olen todella vapaan kasvatuksen saanut. Yökaudet ulkona avain kaulassa. Ei kotiintuloaikoja, nukkumaanmenoaikoja, ruoka-aikoja, läksyjen kuulusteluja tms. Söin, mitä hellalla oli ja joskus olin syömättä kun ei ollut mitään.
[/quote]
[/quote]
Olen lääkäri ja omalla lapsellani on ollut aamupuurot ja kotiintuloajat. Tosin olen eronnut ja sikäli epäsosiaalinen, etten ole toista miesetä vaivoikseni ottanut.
Olen saanut muutamat kerrat piiskaa. Tyhmää touhua vanhemmilta. Äiti on vieläkin ihan typerä kaikissa tunneasioissa eikä ymmärrä että joskus asioista olisi syytä jopa keskustella. En usko että pelkkä piiska ketään traumatisoi kun ei se ole mitään silmitöntä väkivaltaa vaan luuserivanhemman keinottomuutta. Piiskan ja vapaan kasvatuksen väliin sentään mahtuu aika paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut mitään ruumiillista kuritusta, olen syntynyt -74. Meillä oli kyllä muuten kuri kotona, vaadittiin esim. julkisilla paikoilla asiallista käytöstä ja piti usein jaksaa tuntikausia olla tylsissä aikuisten paikoissa eikä saanut marista (eli käytännössä olin mukana esim. äidin tai isän työpaikalla iltaisin jos ei ollut hoitajaa, isän iltaopiskelutunneilla jos äiti oli illan töissä, jne). Mutta ihan riitti se, että vanhemmat selitti, miksi täällä nyt ei saa juosta/puhua/kiljua tai sitten komensi vähän tiukemmin ja kurtisti kulmia.
Muuten meillä oli siinä mielessä vapaata, että ei ollut tiettyjä ruoka- tai nukkumaanmenoaikoja (toki huolehdittiin, että aina on ruokaa, meillä ei ole koskaan ollut jääkaappi tyhjänä ja että tuli tarpeeksi unta). Läksyt ym kouluasiat hoidin itse, niitä ei kontrolloitu, enkä 8 huonompaa arvosanaa saanut koskaan, yläasteen keskiarvo oli 9,4. Apua toki sai - ja jos oli joku asia, jossa vanhemmat ei osanneet auttaa, niin maksoivat yksityistunteja. Ja leikkiä sai vapaasti kotona, ulkona, levittää leikit vaikka olohuoneeseen.
Eli meillä oli hyvä tasapaino tervettä kuria, muttei mitään ruumiillista kuritusta ja sitten aika vapaata toisaalta kotioloissa.
Niin, 29 tähdentää, että kyllä meilläkin oli aina aamupuuroa ja lounasta ja illallista ja välipaloja. Ja äiti oli tarkka terveellisten juttujen kanssa, meille ei ostettu muroja tai kaupan mehuja, yms. Mutta meillä ei ollut mitään sellaista, että klo 17 on ruoka, silloin on oltava kotona, muuten ei ruokaa tipu (kuten monilla kavereilla). Ruokaa sai silloin, kun oli nälkä ja sopi syödä.
Ja kouluaikana oli sitten nukkumaanmenoajat. Ennen sitä ja lomilla oli vapaampaa, sai nukkua sitten aamulla, jos illalla ei nukuttanut.
Mun mielestä mulla oli paras lapsuus ikinä! Oli niin henkiset kuin materiaalisetkin asiat kunnossa. Tehtiin paljon kivoja juttuja perheen kanssa - vaikka se, että isä oli yksityisyrittäjä usein rajoitti niitä yhteisiä menoja aika paljon, mutta kaiken liikenevän ajan vanhemmat omisti kyllä perheelle, ei heillä ollut työn lisäksi mitään ylimääräisiä harrastuksia tms. Ottivat joka paikkaan mut ja siskon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran piiskaus risulla. Muuten tukkapöllyjä tämän tuosta (tukasta vietiin mm. omaan huoneeseen). -79 syntynyt olen.
Olen syntynyt -64 ja nelilapsisen perheen toiseksi nuorin. Olemme kaikki syntyneet 60-luvun puolivälin hujakoilla.. Ja selkään tuli. Hyppynarulla, nahkavyöllä. Läpsäisyjä, lyöntejä. Hiuksista repimistä. Ei luunappeja, ne eivät olleet mitään, kunnon lyönti. Syynä oli vanhempien oma hermostuminen johonki tilanteeseen, eli heillä ei ollut minkäänlaista ongelmanratkaisukykyä tai keskustelukykyä mihinkään asiaan, vaan aina tuli selkään. Jos me lapset riitelimme, toinen vanhemmista tuli remminsä kanssa ja löi, yleensä minua, koska olin kovaäänisin, koska muut sisaret kiusasi minua. Minä sain selkääni koska esim. illalla - nukuimme samassa huoneessa kaikki neljä lasta - isommat sisaret härnäsi minua, minä olin väsynyt ja aloin huutamaan ja vaatimaan hiljaisuutta. tai jos uhkasin, että laitan valot päälle tms. jos ette anna minun nukkua (valokatkasin oli minun sängyn jalkopäässä) muut sisaret alkoivat huutaa, että minä kiusaan enkä anna heidän nukkua ja niin minä sain taas selkääni. Tämä oli sisaruksista hauskaa. Että toinen vahemmista tuli raivopäänä huoneeseen, hakkasi ja repi minua, minä itkin. Sisaret nauroivat.
Kerran sain talvikengästä päähän. Äiti suuttui siskolle, nakkasi MINUN talvikengällä kohti, sisko kumartui ja kenkä osui minua. Minä aloin itkeä. Sisko nauroi. Äiti ei pyytänyt anteeksi. Meillä ei koskaan pyydetty anteeksi. Eikä lohdutettu.
kerran myöhästyin kotiintuloajasta, koska pyörän kumi hajosi matkalla. Ajattelin, että nyt ei voida suuttua, mulla on ihan todellinen syy eik ämikää "en huomannut kelloa" Äiti oli kotona, isä ei. Sisko juoksi vastaan, sanoi että äiti on raivona koska olen myöhässä. Sanoin syyn. Kotona ei selityksen auttaneet. Sain selkääni, raivoavan äidin hiuksiini kiinni, rieputusta, läpisimistä. olin noin 10-12 v.
Kahdesti minun on pahoinpidelty. Ensimmäisen kerran olin 6-7 v ja isä hakkasi minut uimarannalla. Toisen kerran olin 12 v ja äiti hakkasi minua kotona koko päivän samalla raivoten ja karjuten. Sisaret olivat minulle vihaisia, koska minun takiani äiti on raivona ja kävivät välillä saomassa että ihan oikein minulle, että saan selkääni jne.
Muistan sen vieläkin. Oman päättäymättömän itkuni ja hakkaamisen. Siskojen kasvot kiinni omissani, heidän siniset silmät vihaa täynnä: ihan oikein sulle.. sinun vika...
teini-iässä repesin ja aloin ryypätä, riidellä äidille. '
¨Koulu meni aina vaan huonosti.
Ajattelin, että lähden, enkä takaisin katso.
Ei mennyt ihan niin,. Alistettua on helppo alistaa jatkossakin.
Meni kauan ennenkuin pääsin lähtemään ja laitoin välit poikki. Sisarten mielestä minä olen se vittumainen ja hankala, kun en enää vuosikymmeneen ole suostunut olemaan heidän sylkykuppinaan ja haukun kohteena, vaan laitoin välit poikki.
19 jatkaa. Minullakin oli ihan hyvä lapsuus. -70 luvulla lapset kulkivat lösseissä ja meilläkin oli koko pihan kakarat yhdessä leikkimässä ja pelaamassa. Kaltaisiani ei kotiintuloaikoja oli 5 ja me sitten teimme öisiä seikkailuja niin järvessä kuin hautausmaallakin. Kaatopaikallekin pyöräiltiin kerran yöllä. Suojelusenkeli teki kolmivuorotöitä, mutta hengissä olemme kaikki.
Hiukan kaivelee se, ettei läksyistäni pidetty huolta. Olisi tasoittanut elämääni huomattavasti. Huonoista koenumeroista kyllä huudettiin, mutta siitähän selvisi kun tuli kotiin vasta kun vanhemmat oli jo nukkumassa.
90-luvulla olen syntynyt ja sain vyöstä pyllylle ja tukkapöllyjä. Täytyy sanoa että kyllä opetti! Olisin paljon kurittomampi ilman sitä ja osaan näin "isona" jo arvostaakin sitä. Ei todellakaan tuonut mitään arvottomuuden tunteita tms, koska selkäsauna annettiin kun se ansaittiin. Oon vanhemmille kiitollinen tuosta opetuksesta.
Olen tämä -64 synt. ja mulle ei kyllä selkäsaunat - hakkaamiset - mitään opettaneet. Ruokaa meillä oli, säännölliset ruoka-ajat ja puhtaus sen ajan tavan mukaisesti. Myös koti oli helvetin siisti ja kaikki paikallaan. Nyt kun miettii, asuimme kaksiossa, 6-henkinen perhe - toki tavaraa oli vähemmän silloin kun nyt, ja kaikin puolin oli vaatimattomampaa, mutta silti,. se oli aivan neuroottisen siisti asunto.
Myös ne kotiintuloajat oli.
Pahoinpitely-selkäsaunan sain, kun en toden totta noudattanut mitään kotiintuloaikaa.... ja minut sitten etsittiin kotiin.... ymmärrän, että vanhemmat olivat huolissaan. Ja vihaisia. Mutta silti.
Alle kouluikäisenä saamani pahoinpitely uimarannalla isän kädestä ei ole missään ymmärryksen tasossa. Sisaret ja äiti katsoivat vieressä ja isä nakkasi minut sitten telttaan - olimme telttaretkellä ja jäin sinne itkemään. Äiti tuli hakemaan syömään. En tullut. En syönyt varmaankaan sinä päivänä sitten.
Minua tuo ei ole ylevöittänyt eikä kasvattanut.
Läksyjä meillä ei tarkistettu eikä neuvottu. Hyviä numeroita odotettiin ja äiti valitti kun ei tullut. Ajattelin lapsena, että miten tässä talossa voi edes lukea, kun aina huudetaan ja riidellään ja hakataan. ja kun se ja sekin lapsi saa hyviä numeroita, muistan ajatelleeni, että ehkä heidän kotona on toisenlaista. Ja näin minä ajattelin 9-12 vuotiaana.
Tukkapöllyä ja luunappeja, ei onneksi sen enempää! 91-syntynyt
Jotakin "pientä" fyysistä kuritusta olemme veljeni kanssa aikoinaan 70-luvun alkupuolella saatu. Onneksi hyvin harvoin. Luunappi tai kevyt tukkapölly oli isälläni käytössä. Ja koivuniemen herralla joskus uhkailua. Koskaan ei sitä saatu, mutta risu jossakin oven päällä näkyvissä kyllä hieman rauhoitti menoamme. En muistele pahalla.