Olen työkyvytön masennuksen takia, haluatko kysyä jotain?

Kyllä ihmisellä on oikeus olla väsynyt ja voimaton. Ei kenenkään ole pakko tsempata itseään sen takia, että jonkun mielestä on väärin, että yhteiskunta auttaa heikompia. Kyllä ihminen sa ajäädä ns. tuleen makaamaan jos itse niin haluaa eikä jaksa muutakaan tehdä. Minusta on kammottavaa lukea teidän joidenkin jyrkkiä ja ilkeitä mielipiteitä. Toivottavasti te oman onnenne sepät joku päivä joudutte huomaamaan, että vaikka kuinka ponnistelette, touhunne valuu ihan tyhjiin. Ehkä sitten ymmärrätte millaista on olla masentunut.

Mikä on painoindeksisi?Syötkö d-vitamiinia?(Jos,kuinka paljon?)

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:37"]

1113 euroa kuussa.

Juuri laskin oman tulevan eläkkeeni, kun jään eläkkeelle ja olen ehtinyt olla työelämässä 47v

1590 euroa

Ei paljon kannata töitä tehdä, vaan jäädä kolmikymppisenä lepäämään ahdistavassa maailmassa

[/quote]

Onks nää siis bruttoja vai nettoja? Tuo 1590 varmaan on, mutta entä ap:n 1113?

Saatko ap vielä kansaneläkettäkin lisäksi?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 13:02"]

Ei masennus ole aina samanlainen kaikilla. Yksi jaksaa tehdä jotain, toinen taas ei. Silti saattaa olo olla ihan kamala molemmilla. Ei tämä ole mikään vertailujuttu, että et voi olla masentunut jos jaksat sitäsuntätä. Tämä tauti on pääpiirteissään samankaltainen, oireet saattavat suurinpiirtein olla yhtäläisiä, mutta erojakin on. Paranemisessakin on eroja, joku ei parane koskaan, jonkun elämä on matalalentoa loppuun saakka, jotkut paranee kokonaan, jotkut onnettomat luovuttavat ja päättävät päivänsä. Ja se mikä yhdellä toimii ja auttaa ei toisella välttämättä auta ollenkaan.

Ihan kamala lukea tuollaista varsinkin entiseltä masentuneelta, että masentunut ei halua parantua. Hä? Masennus nimenomaan on tauti, mistä ihmisen on vaikea parantua sen vuoksi, että on masentunut! Sehän on se kyseisen sairauden vaarallisuus. Siihen ei jossakin taudin vaiheessa kykene itse vaikuttamaan. Masentunut ei pysty päättämällä paranemaan, varsinkin jos vaihe on vakava. Masennus on sellainen tauti mikä myrkyttää ihmisen mielen uskomaan, että on huono ja arvoton ihminen ja ei edes ansaitse parempaa ja ihminen ohjautuu sen mukaan mitä hän uskoo itsestään. Jos tuon myrkyn saa edes jollakin keinolla laimenemaan, niin paraneminen saattaa alkaa. 

Minä olen nyt keskivaikeassa masennuksessa, vaikka noin 2 vuotta sitten tajusin, että saattaisin jopa parantua. Keinot vaan on hukassa, vaikka terapiassa käynkin. Ihminen kun jollakin tapaa myös sabotoi yrityksiään, ei tartu kaikkeen mikä auttais, antaa tilaisuuksien mennä ohi, ei uskalla, pelkää, ei usko ansaitsevansa tuota hyvää, velloo paikallaan, pysyy huonoissa suhteissa, huonossa työssä, pitää yllä olosuhteita, mitkä eivät auta paranemisessa. Minä kuitenkin haluan parantua ja menen sitä kohti, analysoin päätöksiä, jotka vaikuttavat siltä, että ne pitää minua masentuneessa tilassa.

kaikkea hyvää sinulle ap. toivon, että osaisit löytää oman elämäsi ytimen ja onnen ja tietäisit missä olet hyvä ja miten haluat rakentaa elämäsi. Ja parane omaa tahtia.

[/quote]

Minä en sanonut, ettei ap olisi masentunut! Te kun luette niin puolueellisesti noita tekstejä. Kaikki ei kaikilla toimi, mutta ap ei halua edes yrittää! Haluan sanoa sen, että ei meillä muillakaan masentuneilla ole helppoa ollut se asioiden käsittely, mutta pakko se on ollut ainakin minulla tehdä että pääsisin edes eteen päin jotenkin. Ja olen pahoillani, mutta olen valitettavasti nähnyt liikaa näitä masentuneita, jotka jaksaa just ne asiat jotka haluaa ja ei jaksa niitä joita ei halua. On nimittäin todella ihmeellistä masennusta, ettei jaksa käydä töissä, ei terapiassa tms. ikävää, mutta jaksaa hoitaa lapset, kotityöt, harrastukset jne. Itse olen kokenut niin kuin monet läheiseni että vaikeassa ei masennuksessa ei valita asioita, joita jaksetaan ja joita ei. Masennus on helvettiä, ihan maanpäällistä helvettiä pahimmillaan, mutta osa käyttää tätä myös hyväkseen. Ollaan masentuneita, vaikka oikeasti olo ei niin kamala olisikaan mutta on helppo vedota siihen ja sitten toimia sen mukaan. Valitettavasti on näitäkin. Ja toki on myös näitä jotka ei parane, mutta jos edes kaikkia keinoja ei haluta käyttää niin onhan se ihmeellistä. Ja surullista, etenkin lasten kannalta. Ja miehen, joka ei loputtomiin jaksa :(

[/quote]

Mitä hittoa minä just luin...! Sinä syyllistät masentuneita, jotka haluavat tehdä mukavia asioita, jotta mieliala paranisi ja usko elämään palaisi? Mitä vittua masentuneen sitten pitäisi tehdä? Mahdollisimman inhottavia asioita, ettei vaan missään nimessä pääse IKINÄ siitä suosta ylös? Ja jos erehtyy tekemään jotain kivaa, niin vastapainoksi pitää tehdä myös ne kaikista rasittavimmat ja inhottavimmat asiat, koska eihän masentunut nyt missään nimessä saa alkaa nauttimaan elämästään, vaan kärsittävä on kuten kaikkien muidenkin kunnon marttyyrien?

Tajua, että masennuksia on erilaisia, masennus on eri ihmisillä eri vaiheessa. Pohjalla kun ollaan, niin sitä ei todellakaan paranna mikään helvetin työskentely (ellei nauti työstään eikä sekään aina auta jos voimat on L-O-P-P-U), ap:lla kyllä vaikutti lasten sairauksien ja hometalon lisäksi olevan ihan tarpeeksi työtä äitiydessä, vaimona olemisessa ja hengissä pysymisessä.

Miten voi masennuksen kokenut ihminen olla noin YMMÄRTÄMÄTÖN ja kapeakatseinen? Missä hiton pullossa sinä oikein kypsyit?

Täällä kanssa yksi masentunut, joka meinasi viikonloppuna vetää kolmiolääkkeitä aimo annoksen, koska elämästä ei vaan meinaa tulla mitään. Yritän jatkaa ja keskityn tekemään niitä asioita, jotka saa elämän tuntumaan valoisammalta, paremmalta. Ja haistatan suoraan sanoen paskat sinun kaltaisille tyypeille. Yritän vain pysyä hengissä, päivä kerrallaan.

Tsemppiä ap, ota sinäkin hetki kerrallaan. Yritä nauttia pienistä ilonhetkistä äläkä missään nimessä välitä tuosta tunnevammaisesta. Meitä lapsuudesta vammautuneita on paljon.

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[/quote]No sit se on masentuneen oma vika. Se ei tahdokaan parantua vaan velloo mieluummin kurjuudessaan. Tähän tuli jo selväksi.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[/quote]No sit se on masentuneen oma vika. Se ei tahdokaan parantua vaan velloo mieluummin kurjuudessaan. Tähän tuli jo selväksi.

[/quote]

Ilmeisesti...paljon mielummin minä itken silmäni punaiseksi ja mietin epätoivoisesti, miten sitä jaksaisi, kuin vain reipastuisin ja olisin iloinen. On tämä paska olo vaan niiiiiiiiiiiin paljon mukavampaa :)! 57

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[/quote]No sit se on masentuneen oma vika. Se ei tahdokaan parantua vaan velloo mieluummin kurjuudessaan. Tähän tuli jo selväksi.

[/quote]

Ilmeisesti...paljon mielummin minä itken silmäni punaiseksi ja mietin epätoivoisesti, miten sitä jaksaisi, kuin vain reipastuisin ja olisin iloinen. On tämä paska olo vaan niiiiiiiiiiiin paljon mukavampaa :)! 57

[/quote]

Hei, jos kukaan ei ole sinulle vielä tätä sanonut niin ota itseäsi niskasta kiinni! Älä murehdi, niin elämä on paljon onnellisempaa. Älä ajattele vain omaa napaasi, sehän masentaa. Mene vaikka lenkille. En ole itse masentunut, mutta jos vituttaa niin kyllä lenkki auttaa. 

T: toinen masentunut, joka on kuullut nämä kaikki ja ajatteli että kun näistä ei ollut itselleni apua, ehkä sinulle olisi :)

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:12"]

Mitä hittoa minä just luin...! Sinä syyllistät masentuneita, jotka haluavat tehdä mukavia asioita, jotta mieliala paranisi ja usko elämään palaisi? Mitä vittua masentuneen sitten pitäisi tehdä? Mahdollisimman inhottavia asioita, ettei vaan missään nimessä pääse IKINÄ siitä suosta ylös? Ja jos erehtyy tekemään jotain kivaa, niin vastapainoksi pitää tehdä myös ne kaikista rasittavimmat ja inhottavimmat asiat, koska eihän masentunut nyt missään nimessä saa alkaa nauttimaan elämästään, vaan kärsittävä on kuten kaikkien muidenkin kunnon marttyyrien?

Tajua, että masennuksia on erilaisia, masennus on eri ihmisillä eri vaiheessa. Pohjalla kun ollaan, niin sitä ei todellakaan paranna mikään helvetin työskentely (ellei nauti työstään eikä sekään aina auta jos voimat on L-O-P-P-U), ap:lla kyllä vaikutti lasten sairauksien ja hometalon lisäksi olevan ihan tarpeeksi työtä äitiydessä, vaimona olemisessa ja hengissä pysymisessä.

Miten voi masennuksen kokenut ihminen olla noin YMMÄRTÄMÄTÖN ja kapeakatseinen? Missä hiton pullossa sinä oikein kypsyit?

Täällä kanssa yksi masentunut, joka meinasi viikonloppuna vetää kolmiolääkkeitä aimo annoksen, koska elämästä ei vaan meinaa tulla mitään. Yritän jatkaa ja keskityn tekemään niitä asioita, jotka saa elämän tuntumaan valoisammalta, paremmalta. Ja haistatan suoraan sanoen paskat sinun kaltaisille tyypeille. Yritän vain pysyä hengissä, päivä kerrallaan.

Tsemppiä ap, ota sinäkin hetki kerrallaan. Yritä nauttia pienistä ilonhetkistä äläkä missään nimessä välitä tuosta tunnevammaisesta. Meitä lapsuudesta vammautuneita on paljon.

[/quote]

En jaksa minäkään enää yrittää hyvällä. Ota ne lasit pois silmiltäsi ja lue minun kaikki kommentit ajatuksella, ilman loukkaantumisia niin se pointti ehkä avautuu. Minä EN sanonut, ettei saa tehdä kivoja asioita vaan toisessa kommentissani juuri päinvastoin. Lue! Minä olen eritellyt ihan koko ajan sen pohjalla olemisen ja paremman vaiheen. Lue ja sisäistä! (jos osaat) Mutta ei se niinkään mene, että masentunut jää pois työelämästä, ei hoida lapsiaan, kotitöitä tms. ikävää (en puhu aapeesta) vaan jättää kaiken puolison harteille ja tekee vaan kivaa, kun kaikki inhottavat asiat niin masentaa. Koska tätä tapahtuu ja se on väärin! Haistata ihmeessä mitä haistatat mutta sinä et tule ikinä paranemaan tuolla asenteella, et ikinä, koska masennuksesta nouseminen vaatii myös saatanasti asennetta jota sinulla ei ole. Ja nyt voit taas nyyhkiä, kuinka hirveä ja kamala ja ymmärtämätön ihminen minä olen. Masennus ei ole sairastuneen vika, mutta muut ei sinua siitä nosta. Varsinkaan toisille haistattelu. Jos yhteiskunta paapoo liikaa masentuneita (ja tätä myös tapahtuu!) niin ihminen pääsee niin hyvään asemaan ettei välttämättä haluakaan parantua. Vaikka olo olisi jo parempi (koska toden totta on monen asteista masennusta!) niin on helpompi hyväksikäyttää järjestelmää ja jäädä kotiin kuin lähteä inhottavaan työelämään ja kantaa vastuu. TÄMÄ EI TIETENKÄÄN KOSKE KAIKKIA! Oikea, vaikea masennus ja uupumus on pahimmillaan helvettiä ja silloin pitää keskittyä siihen, että selviää siitä hetkestä. Kukaan, ei kukaan halua tuota tilaa mutta niin kuin itsekin sanoit, masennusta ja "masennusta" on monenlaista. Jos olisit lukenut kommenttini ennen hiiltymistäsi niin olisit huomannut, että olen listannut monia asioita jotka voisivat auttaa. Kaikkiahan ne ei tietenkään auta, mutta esim. ap ei mene edes siihen terapiaan, josta voisi olla valtava apu. Ja näitä minä en ymmärrä, jotka luovuttavat eivätkä edes yritä. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:45"]

Sinua minä en ainakaan kiitä koskaan, sillä et todellakaan edes ymmärrä lukemaasi. Sinä se tässä vaikutat siltä, joka ei ymmärrä ja tiedä mistään yhtään mitään. 

Ap

[/quote]

En jaksa enää olla enää avulias. Näiden av-mammojen "empatia" ei tule sinua auttamaan etkä sinä tuolla asenteella pääse eteen päin. Jossain vaiheessa lapsesi tulevat oireilemaan, mies ja lähipiiri uupuu mutta pääasia tietenkin että sinun ei tarvitse mennä terapiaan eikä tehdä muutakaan ikävää. Kyllä, nyt sanoin ikävästi ja voit taas loukkaantua. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:52"]

Ja näitä minä en ymmärrä, jotka luovuttavat eivätkä edes yritä. 

[/quote]

Jos sinä et ymmärrä, eihän se silloin tarkota ettei ilmiötä olisi olemassa. Jos sinä olet saanut elämäsi järjestykseen terapiassa, se ei tee sinusta kaikkien masennuksen asiantuntijaa, vain omasi.

Entä ne masentuneet, jotka ovat käyneet terapiassa, ehkä vuosia, ja päätyvät silti esimerkiksi itsemurhaan? Olisiko sinulla ollut joku taikakeino, millä heidät olisi voinut pelastaa? Jos oikeasti koet tietäväsi miten masennuksesta parannutaan, kirjoita kirja tai ala itse terapeutiksi. Yli viidesosa suomalaisista kärsii mielenterveysongelmista ja sinun kaltaisiasi asiantuntijoita todella tarvitaan.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[/quote]

Eihän kaikki kaikkia auta, mutta pelkästään se terapeutti tai terapia ei ketään auta. Tiedän terapiassa käyviä, jotka silti ovat täysin epärehellisiä itselleen. On todella kivuliasta katsoa rehellisesti itseään ja muita ja väitän, että läheskään kaikki eivät siihen pysty. Ja kun heitä tästä "syyllistää" alkaa muille haistattelu, vittuilu, muiden syyttäminen jne. En toki tiedä miten sinulla, mutta itsestäni tiedän että oli ja on todella rankkaa olla täysin rehellinen sen sijaan että syyttäisi aina muita. Koska kyllä noissa teidän loukkaantumisissa on loppujen lopuksi takana jotain muuta kuin se, että minä olen niin paska ja tunnevammainen ja mitä kaikkea muuta. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[/quote]

Ja lisään vielä, että luuletko että mulle ei tule takapakkeja? Jos luulet, olet totaalisen väärässä. Tulee ja välillä tuleekin pahoja ja vie toimintakyvyn, Silloin teen vähemmän töitä, keskityn itseeni, lepään jne. Terapian avulla nämä takapakit on onneksi lieventyneet ja helpottuneet paljon. En tiedä pääsenkö niistä koskaan eroon, toivottavasti. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:37"]

1113 euroa kuussa.

Juuri laskin oman tulevan eläkkeeni, kun jään eläkkeelle ja olen ehtinyt olla työelämässä 47v

1590 euroa

Ei paljon kannata töitä tehdä, vaan jäädä kolmikymppisenä lepäämään ahdistavassa maailmassa

[/quote]

Se on suoraan sidonnainen siihen palkkaan, mitä sain ennen kuin jäin töistä pois. Pääkaupunkiseudun palkka, huom. Ja ihan oikeasti, sinä voit vaikka opiskella lisää jos haluat tai vaihtaa työpaikkaa ja palkkasi kehittyy kyllä ajan mittaan, turhaan tuhahtelet minun PIENTÄ eläkettäni siellä. 

Ap

[/quote]

No jonkun on tässä maassa hoidettava teitä hullujakin ja ei hoitsujen palkat kovin isoja ole.

Joten helpompaa olisi viettää omaa aikaa elämässään ja jäädä kolmikymppisenä eläkkeelle.

Lehdissähän paljon lukee juuri tästä, että on oikein muoti-ilmiö, että kolmikymppisiä siirtyy joukoittain pois työelämästä muodikkaan masennuksen vuoksi.

Mitenhän se sodan kärsinyt sukupolvi selvisi, kun oli oikeitakin traumoja ja silti rakennettiin rintsutalo ja käännettiin maa ja muutamalla lehmällä elätettiin perhe

[/quote]

Ootko sä ajatellut että joku siinä sotien jälkeen myös kärsi? Jostain se oli pois vaikka rakennettiin sitä omaa elämää uudestaan niin lapset oli aika paljon heitteillä. Nämä heitteillä olevat lapset on jatkaneet samaa kasvatuslinjaa joka poikii uusia heitteille jätettyjä lapsia. Koska eivät osanneet olla oikeasti läsnä ja kuunnella kun piti niin perkeleesti niitä töitä ja rahaa takoa. 

Ja jos hoitsuna itse puhut "hulluista" ja siitä että sinun on heitä hoidettava niin tarkista omaa asennettasi tai opiskele uusi ammatti. Et ole näköjään mitään töissä tai koulussa oppinut.

t:itsekin hoitsu

[/quote]

No jos hullut leveilee eläkkeellään ja jaksaa lenkkeillä ja juosta kursseilla, niin sitten ei ole oikeasti niin hullu, että pitäisi olla eläkkeellä.

Ap.llakin jos olisi pienempi eläke, alkaisi pönttö kummasti parantua ja työhalut tulla takaisin.

Ei ihme, että lama iskee, kun nuoret ihmiset makaavat perse homeessa eläkkeellä.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[/quote]

Eihän kaikki kaikkia auta, mutta pelkästään se terapeutti tai terapia ei ketään auta. Tiedän terapiassa käyviä, jotka silti ovat täysin epärehellisiä itselleen. On todella kivuliasta katsoa rehellisesti itseään ja muita ja väitän, että läheskään kaikki eivät siihen pysty. Ja kun heitä tästä "syyllistää" alkaa muille haistattelu, vittuilu, muiden syyttäminen jne. En toki tiedä miten sinulla, mutta itsestäni tiedän että oli ja on todella rankkaa olla täysin rehellinen sen sijaan että syyttäisi aina muita. Koska kyllä noissa teidän loukkaantumisissa on loppujen lopuksi takana jotain muuta kuin se, että minä olen niin paska ja tunnevammainen ja mitä kaikkea muuta. 

[/quote]

Miten monta vuotta sitä paskaa on kuunneltava itsestään? Kerro? Jos sulla kerran siitä on niin hirveesti tietoa niin kerro meille "masentuneille" 

Oikeasti, miksi sä avasit tän ketjun ja rupesit edes vastaamaan muuta kuin vittuillaksesi. Ja empatiaa sulla ei ole yhtään.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:00"]

Kyllä ihmisellä on oikeus olla väsynyt ja voimaton. Ei kenenkään ole pakko tsempata itseään sen takia, että jonkun mielestä on väärin, että yhteiskunta auttaa heikompia. Kyllä ihminen sa ajäädä ns. tuleen makaamaan jos itse niin haluaa eikä jaksa muutakaan tehdä. Minusta on kammottavaa lukea teidän joidenkin jyrkkiä ja ilkeitä mielipiteitä. Toivottavasti te oman onnenne sepät joku päivä joudutte huomaamaan, että vaikka kuinka ponnistelette, touhunne valuu ihan tyhjiin. Ehkä sitten ymmärrätte millaista on olla masentunut.

[/quote]

Pakkohan se on jonkun tehdä töitä, että saadaan elätettyä nämä nuoret ja väsyneet kolmikymppiset, jotka ei jaksa töitä tehdä, mutta jaksaa netissä roikkua ja lenkkeillä ja juosta kaikenmaalman pilipalikursseilla. Ja valittaa.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:52"]

Ja näitä minä en ymmärrä, jotka luovuttavat eivätkä edes yritä. 

[/quote]

Jos sinä et ymmärrä, eihän se silloin tarkota ettei ilmiötä olisi olemassa. Jos sinä olet saanut elämäsi järjestykseen terapiassa, se ei tee sinusta kaikkien masennuksen asiantuntijaa, vain omasi.

Entä ne masentuneet, jotka ovat käyneet terapiassa, ehkä vuosia, ja päätyvät silti esimerkiksi itsemurhaan? Olisiko sinulla ollut joku taikakeino, millä heidät olisi voinut pelastaa? Jos oikeasti koet tietäväsi miten masennuksesta parannutaan, kirjoita kirja tai ala itse terapeutiksi. Yli viidesosa suomalaisista kärsii mielenterveysongelmista ja sinun kaltaisiasi asiantuntijoita todella tarvitaan.

[/quote]

Huoh. Jos on käynyt terapiassa, siis toimivassa terapiassa, koska ainahan kemiat ei synkkaa jne niin silloinhan potilas ei ole luovuttanut! Mutta nämä jotka eivät edes kokeile kaikkia keinoja, eivät edes terapiaa ovat eri asia. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:37"]

1113 euroa kuussa.

Juuri laskin oman tulevan eläkkeeni, kun jään eläkkeelle ja olen ehtinyt olla työelämässä 47v

1590 euroa

Ei paljon kannata töitä tehdä, vaan jäädä kolmikymppisenä lepäämään ahdistavassa maailmassa

[/quote]

Onks nää siis bruttoja vai nettoja? Tuo 1590 varmaan on, mutta entä ap:n 1113?

Saatko ap vielä kansaneläkettäkin lisäksi?

[/quote]

1590 on brutto. Normi eläke, minkä tulee saamaan perushoitaja tehtyään töitä päälle 40v

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:45"]

Sinua minä en ainakaan kiitä koskaan, sillä et todellakaan edes ymmärrä lukemaasi. Sinä se tässä vaikutat siltä, joka ei ymmärrä ja tiedä mistään yhtään mitään. 

Ap

[/quote]

En jaksa enää olla enää avulias. Näiden av-mammojen "empatia" ei tule sinua auttamaan etkä sinä tuolla asenteella pääse eteen päin. Jossain vaiheessa lapsesi tulevat oireilemaan, mies ja lähipiiri uupuu mutta pääasia tietenkin että sinun ei tarvitse mennä terapiaan eikä tehdä muutakaan ikävää. Kyllä, nyt sanoin ikävästi ja voit taas loukkaantua. 

[/quote]

Jos ei kukaan muu voi masentunutta auttaa kuin masentunut itse, ja masentunut on tiennyt tämän jo ennen kuin luki sinun ensimmäistäkään viestiä, niin mistä tarkalleen ottaen sinua pitää kiittää? Ymmärtämättömyydestä? Siitä, ettet itse edes lue kenenkään viestejä? Siitä, että väität tietäväsi mikä auttaa, mutta et sitten kuitenkaan ota huomioon mitään muuta kuin oman kantasi asiaan?

Ei minnekään yksityiseenkään terapiaan mennä tuosta noin vain. Ja olen sen verran sinut itseni ja tilani kanssa, että tunnen koska ei ainakaan kannata mennä syvälle (kuten psykoterapiassa mennään). Mutta luonnollisesti sinä tiedät tästäkin aiheesta paremmin? 

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:25"]

57 jatkaa

Täällä kun on näitä empaattisia mielenterveystyöntekijöitä linjoilla (tai mitälie puoskareita), jotka edelleen yrittää inttää sitä, että kun vaan oikein yrittää ja jaksaa ja syö ja urheilee ja hymyilee ja vaan tekee ja vaikka mitä, niin lopussa kaikki on hyvin. Entäs jos on käynyt jo pitkäkestoisessa terapiassa, syö kasvisruokaa, välttää lisäaineita eli puhdasta lähiruokaa pääosin, syö d-vitamiinia, raakaruokaa, urheilee ja on jo pitkään urheillut, ollut työelämässä, opiskelee, tavoitellut unelmia jne. ja kaikesta työstä, hymyistä, iloista ja kaikesta huolimatta se saatanan totaaliromahdus tulee aina ja erittäin voimakas halu kuolla, niin mitä tässä pitäisi yrittää vielä enemmän? On joogailtu, meditoitu, on tehty sitä ja tätä ja yritetty ihan 100 lasissa, kaikessa tosissaan. Mitäs sitten, kun nekään ei paranna?

[/quote]No sit se on masentuneen oma vika. Se ei tahdokaan parantua vaan velloo mieluummin kurjuudessaan. Tähän tuli jo selväksi.

[/quote]

Juuri näin- Ei edes yritystä ja halua päästä sieltä paskasta ylös- No kuka sitä haluaa, kun toisten veroeuroista maksetaan 1100 euron eläkkeitä näitä makaajille, jotka saa kiertää omaa napaansa 50 vuotta eläkkeellä, kun muut painaa töitä väsyneenä.