Olen työkyvytön masennuksen takia, haluatko kysyä jotain?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[/quote]

Näitä kristallipalloja täällä riittää ja tarinaa myös. Nyt täällä nämä ennustajat jo näkevät, miten ap masiksessaan tottakai raivoaa kotona ja lapsi yrittää seittää kiltimpää ettei äiti vaan raivoaisi. Onko tullu luettua pikkasen liikaa hömppäkirjallisuutta/liikaa leffoja? Katsos kun se masennus ei oireile kaikilla samalla tavalla, kaikista ei tule raivoavia hulluja kotona. Ja sekään ei kerro mitään, jos puolustautuu netissä tämmöisiä hyökkäyksiä vastaan, niinkuin ap tekee. Oikeassa elämässä ihminen saattaa olla äärimmäisen kiltti. Minäkin olen, vaikka kirjoitan hyökkäävästi. Osaksi siitä johtuen (kiltteydestä) tässä suossa ollaan taas.

Millä tavalla hänen pitäisi näihin järjettömiin syytöksiin oikein vastata? Kyllä kyllä, oikeassa olette, vaikka koko tarina on teidän päänne tuotosta (tai sitten tämän yhden ja saman jankkaajan joka ei viitsi edes allekirjoittaa viestejään)?

57

[/quote]

Ei, vaan minä olen naimisissa masentuneen äidin pojan kanssa. Siksi minulla ainakin on omakohtaisia kokemuksia.

Jokaiselle kolmelle lapselle siinä perheessä on jäänyt ikuiset arvet äidin masennuksesta.

Se on juuri se virtahepo olohuoneessa, mitä masentunut ei halua nähdä, Masentunut on itsekäs ja ei halua nähdä vikaa kuin muissa. Siksi hän ei parannu, kun syyttää koko ajan muita. Lapsuuttaan ja muuta pahasta olostaan.

Ja siksi hän on se virtahepo, koska lapset oppivat elämään sen kanssa niin, että äiti ei mene enää huonommaksi, koska sekin olisi lasten syytä.

[/quote]

Niin ja tämä masentunut äiti on edelleen elossa ja oman jaksamisen takia olemme panneet välit hänene poikki. On kuin joku syöjätär, joka syö kaikki ympäriltään. Tulee mieleen aina Harry potterin ankeuttaja, joka syö elämänilon ympäriltään.

Suojelemme itseämme ja lapsiamme ja emme pidä anoppiin mitään yhteyttä

[/quote]

Oikein tehty, mokomatkin energian viejät. Kun kuulen vielä yhdestäkin työkyvyttömästä masentuneesta, niin osoitan kaikin tavoin mitä ajattelen, moisesta loiseläimestä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[/quote]

Näitä kristallipalloja täällä riittää ja tarinaa myös. Nyt täällä nämä ennustajat jo näkevät, miten ap masiksessaan tottakai raivoaa kotona ja lapsi yrittää seittää kiltimpää ettei äiti vaan raivoaisi. Onko tullu luettua pikkasen liikaa hömppäkirjallisuutta/liikaa leffoja? Katsos kun se masennus ei oireile kaikilla samalla tavalla, kaikista ei tule raivoavia hulluja kotona. Ja sekään ei kerro mitään, jos puolustautuu netissä tämmöisiä hyökkäyksiä vastaan, niinkuin ap tekee. Oikeassa elämässä ihminen saattaa olla äärimmäisen kiltti. Minäkin olen, vaikka kirjoitan hyökkäävästi. Osaksi siitä johtuen (kiltteydestä) tässä suossa ollaan taas.

Millä tavalla hänen pitäisi näihin järjettömiin syytöksiin oikein vastata? Kyllä kyllä, oikeassa olette, vaikka koko tarina on teidän päänne tuotosta (tai sitten tämän yhden ja saman jankkaajan joka ei viitsi edes allekirjoittaa viestejään)?

57

[/quote]

Ei, vaan minä olen naimisissa masentuneen äidin pojan kanssa. Siksi minulla ainakin on omakohtaisia kokemuksia.

Jokaiselle kolmelle lapselle siinä perheessä on jäänyt ikuiset arvet äidin masennuksesta.

Se on juuri se virtahepo olohuoneessa, mitä masentunut ei halua nähdä, Masentunut on itsekäs ja ei halua nähdä vikaa kuin muissa. Siksi hän ei parannu, kun syyttää koko ajan muita. Lapsuuttaan ja muuta pahasta olostaan.

Ja siksi hän on se virtahepo, koska lapset oppivat elämään sen kanssa niin, että äiti ei mene enää huonommaksi, koska sekin olisi lasten syytä.

[/quote]

Niin ja tämä masentunut äiti on edelleen elossa ja oman jaksamisen takia olemme panneet välit hänene poikki. On kuin joku syöjätär, joka syö kaikki ympäriltään. Tulee mieleen aina Harry potterin ankeuttaja, joka syö elämänilon ympäriltään.

Suojelemme itseämme ja lapsiamme ja emme pidä anoppiin mitään yhteyttä

[/quote]

Ai kun kiva perhe teillä siellä. No mutta asiathan sitten on kääntyneet hyvin? Vai? Löysitte syyllisen jota yhdessä syyttää aina kun tulee ongelmia. Hyvä juttu. Myös miehesi äidin kannalta. Masentunuthan haluaa vaan hyvää toisille. =) Mä olen iloinen teidän perheen puolesta. Hoitui anoppi asiakin kuntoon kerralla. ;)

Mutta asiasta kolmanteen. Voin valottaa että meillä syyllistetään myös sitä masentunutta kaikesta. Jos isä huutaa lapsille se on sen äidin vika. Eiks niin? Niinhän sen kuuluu mennä. Äiti joka puolustaa poikaansa on se masentunut ja häiriöinen. Isä saa reuhkata ja syyllistää aina yhtä ja samaa lasta. Eikö se näin kuulu ollakin? 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:43"]

Minä en tule sairastumaan, koska olen sellaisen helvetin lävitse käynyt, että ei tosikaan. Kun siitä selvisi, selviää kaikesta. Se on ollut todellinen helvetti, eikä mikään "äiti ei antanut mulle karkkia lapsena ja nyt on elämä pilalla"

[/quote]

Aika ylimielinen asenne, joka voi osua omaan nilkkaan. Minäkin ajattelin ennen etten ikinä sairastu mihinkään heikkojen "sairauteen", masennukseen. Koska olin muka niiiiiiin vahva. Loppujen lopuksi sairastuin vahvuuteen, masennuin ja paloin loppuun. Ja minä jos kuka ei kyllä töitä vieroksu, mutta työkyvyn se vei ensin kokonaan, sitten osittain. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 15:47"]

Helvetti teitä elämäntapamasentuneita. Kummasti jaksetaan kurssitella, lueskella ja hoidella kotia, työt vaan tuppaa "ahdistamaan".

No hei, ahdistaa se meillä muillakin. Mutta en jää kotiin seurustelemaan itseni kanssa.

Ja sitäpaitsi sulla on lääkitys ihan viturallaan. Abilify PIENELLÄ annoksella?

Onpa kevyttä kamaa. Nimimerkillä Seronil, Ketipinor ja Xanor/Diapam. Ja silti ahistaa. Mutta se nyt ap vaan on niin, että sun ahdistus ei siitä mikskään muutu, jos et ensinnäkään hoida itsellesi jämäkämpää lääkitystä. Toisaalta elämä on personallisuuskysymys. Jos on taipumusta melankoliaan, sitten on. Sen kanssa on elettävä. Toisin sanoen vitutus on jatkuvaa, aste vaan vaihtelee.

[/quote]

Ei masennuslääkkeet sairautta paranna, niikuin tiedät. Jotkut meistä ei vaan halua syödä niitä, tulee sivuvaikutuksia ym paskaa. Jos on ihan pakko, niin pieni määrä saattaa auttaa enemmän kuin iso. Sun lääkkeistä en laittas suuhuni mitään. Diapam? Jos haluat tappaa järkesi ja saada pään sekaisin. Narkit käyttää noita. Ketipinor pilaa keskushermostosi loppuelämäksi ja minä haluan pystyä tekemään käsilläni töitä. Onnistuuko piirtää hitaasti tarkkaa viivaa? Seronil lisää vihaa ja itsemurha- ajatuksia. 

Masennus on aivokemian häiriö, mutta ei edes tiedetä onko tila seuraus masennuksesta, vai masennus aivojen tilasta. Paras on kun selvittää omat aivonsa ja mistä kiikastaa. Kova homma ja vaatii energiaa. Ap varmaan tekee sen kun on tarpeeksi vahva. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[/quote]

Näitä kristallipalloja täällä riittää ja tarinaa myös. Nyt täällä nämä ennustajat jo näkevät, miten ap masiksessaan tottakai raivoaa kotona ja lapsi yrittää seittää kiltimpää ettei äiti vaan raivoaisi. Onko tullu luettua pikkasen liikaa hömppäkirjallisuutta/liikaa leffoja? Katsos kun se masennus ei oireile kaikilla samalla tavalla, kaikista ei tule raivoavia hulluja kotona. Ja sekään ei kerro mitään, jos puolustautuu netissä tämmöisiä hyökkäyksiä vastaan, niinkuin ap tekee. Oikeassa elämässä ihminen saattaa olla äärimmäisen kiltti. Minäkin olen, vaikka kirjoitan hyökkäävästi. Osaksi siitä johtuen (kiltteydestä) tässä suossa ollaan taas.

Millä tavalla hänen pitäisi näihin järjettömiin syytöksiin oikein vastata? Kyllä kyllä, oikeassa olette, vaikka koko tarina on teidän päänne tuotosta (tai sitten tämän yhden ja saman jankkaajan joka ei viitsi edes allekirjoittaa viestejään)?

57

[/quote]

Ei, vaan minä olen naimisissa masentuneen äidin pojan kanssa. Siksi minulla ainakin on omakohtaisia kokemuksia.

Jokaiselle kolmelle lapselle siinä perheessä on jäänyt ikuiset arvet äidin masennuksesta.

Se on juuri se virtahepo olohuoneessa, mitä masentunut ei halua nähdä, Masentunut on itsekäs ja ei halua nähdä vikaa kuin muissa. Siksi hän ei parannu, kun syyttää koko ajan muita. Lapsuuttaan ja muuta pahasta olostaan.

Ja siksi hän on se virtahepo, koska lapset oppivat elämään sen kanssa niin, että äiti ei mene enää huonommaksi, koska sekin olisi lasten syytä.

[/quote]

Niin ja tämä masentunut äiti on edelleen elossa ja oman jaksamisen takia olemme panneet välit hänene poikki. On kuin joku syöjätär, joka syö kaikki ympäriltään. Tulee mieleen aina Harry potterin ankeuttaja, joka syö elämänilon ympäriltään.

Suojelemme itseämme ja lapsiamme ja emme pidä anoppiin mitään yhteyttä

[/quote]

Oikein tehty, mokomatkin energian viejät. Kun kuulen vielä yhdestäkin työkyvyttömästä masentuneesta, niin osoitan kaikin tavoin mitä ajattelen, moisesta loiseläimestä.

[/quote]

Ei ole mitään järkeä sairastuttaa montaa ihmistä, jos vain voi suojella lapsia ja heidän tulevaa elämäänsä.

Kukaan ihminen ei ole niin tärkeä, että annan hänen syödä tulevaisuuden omilta lapsiltani.

Jossain määrin masentunut on kuin alkoholisti. Syö ihmiset ympäriltään ja sairastuttaa heidät ja ympärillä olevat ihmiset joutuvat työstämään näitä traumoja loppuikänsä.

Olen sen verran mieheni kanssa lastemme puolella, että on pakko leikata irti itsensä sairaudesta, että voimme säästää omat lapset terveinä. Emme uhraa lapsiamme anopin sairauden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:43"]

Minä en tule sairastumaan, koska olen sellaisen helvetin lävitse käynyt, että ei tosikaan. Kun siitä selvisi, selviää kaikesta. Se on ollut todellinen helvetti, eikä mikään "äiti ei antanut mulle karkkia lapsena ja nyt on elämä pilalla"

[/quote]

Aika ylimielinen asenne, joka voi osua omaan nilkkaan. Minäkin ajattelin ennen etten ikinä sairastu mihinkään heikkojen "sairauteen", masennukseen. Koska olin muka niiiiiiin vahva. Loppujen lopuksi sairastuin vahvuuteen, masennuin ja paloin loppuun. Ja minä jos kuka ei kyllä töitä vieroksu, mutta työkyvyn se vei ensin kokonaan, sitten osittain. 

[/quote]

Höpö höpö nilkkojes kans. Turhaan toivot muiden sairastuvan, jos olet itse sairastunut. Tuo on juuri niin sitä ajattelua, missä masistelijat velloo.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[/quote]

Näitä kristallipalloja täällä riittää ja tarinaa myös. Nyt täällä nämä ennustajat jo näkevät, miten ap masiksessaan tottakai raivoaa kotona ja lapsi yrittää seittää kiltimpää ettei äiti vaan raivoaisi. Onko tullu luettua pikkasen liikaa hömppäkirjallisuutta/liikaa leffoja? Katsos kun se masennus ei oireile kaikilla samalla tavalla, kaikista ei tule raivoavia hulluja kotona. Ja sekään ei kerro mitään, jos puolustautuu netissä tämmöisiä hyökkäyksiä vastaan, niinkuin ap tekee. Oikeassa elämässä ihminen saattaa olla äärimmäisen kiltti. Minäkin olen, vaikka kirjoitan hyökkäävästi. Osaksi siitä johtuen (kiltteydestä) tässä suossa ollaan taas.

Millä tavalla hänen pitäisi näihin järjettömiin syytöksiin oikein vastata? Kyllä kyllä, oikeassa olette, vaikka koko tarina on teidän päänne tuotosta (tai sitten tämän yhden ja saman jankkaajan joka ei viitsi edes allekirjoittaa viestejään)?

57

[/quote]

Ei, vaan minä olen naimisissa masentuneen äidin pojan kanssa. Siksi minulla ainakin on omakohtaisia kokemuksia.

Jokaiselle kolmelle lapselle siinä perheessä on jäänyt ikuiset arvet äidin masennuksesta.

Se on juuri se virtahepo olohuoneessa, mitä masentunut ei halua nähdä, Masentunut on itsekäs ja ei halua nähdä vikaa kuin muissa. Siksi hän ei parannu, kun syyttää koko ajan muita. Lapsuuttaan ja muuta pahasta olostaan.

Ja siksi hän on se virtahepo, koska lapset oppivat elämään sen kanssa niin, että äiti ei mene enää huonommaksi, koska sekin olisi lasten syytä.

[/quote]

Niin ja tämä masentunut äiti on edelleen elossa ja oman jaksamisen takia olemme panneet välit hänene poikki. On kuin joku syöjätär, joka syö kaikki ympäriltään. Tulee mieleen aina Harry potterin ankeuttaja, joka syö elämänilon ympäriltään.

Suojelemme itseämme ja lapsiamme ja emme pidä anoppiin mitään yhteyttä

[/quote]

Ai kun kiva perhe teillä siellä. No mutta asiathan sitten on kääntyneet hyvin? Vai? Löysitte syyllisen jota yhdessä syyttää aina kun tulee ongelmia. Hyvä juttu. Myös miehesi äidin kannalta. Masentunuthan haluaa vaan hyvää toisille. =) Mä olen iloinen teidän perheen puolesta. Hoitui anoppi asiakin kuntoon kerralla. ;)

Mutta asiasta kolmanteen. Voin valottaa että meillä syyllistetään myös sitä masentunutta kaikesta. Jos isä huutaa lapsille se on sen äidin vika. Eiks niin? Niinhän sen kuuluu mennä. Äiti joka puolustaa poikaansa on se masentunut ja häiriöinen. Isä saa reuhkata ja syyllistää aina yhtä ja samaa lasta. Eikö se näin kuulu ollakin? 

[/quote]

Miehelläni on kokemusta masentuneen lapsen roolista, joten hän ei missään nimessä halua jatkaa sitä lapsillemme.

Masentunut on kuin alkoholisti, että syö kaiken ympäriltään ja sairastuttaa lähipiirin.

Uhraisitko sinä omat lapsesi siksi, että antaisit sairaan ihmisen sairastuttaa heidät?

Mieheni ei halua samaa kohtaloa lapsillemme. Hän haluaa suojella niitä äidiltään.

Ja ymmärrän varsin hyvin hänen ratkaisunsa. Vaikka se teistä masentuneista pahalta tuntuukin. Mutta jokainen haluaa ajatella oman jälkikasvun parasta ja masentuneen äidin lapsi varmaan tietää parhaiten, mitä se elämä on ollut, eikä halua omille lapsilleen samaa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:52"]

Höpö höpö nilkkojes kans. Turhaan toivot muiden sairastuvan, jos olet itse sairastunut. Tuo on juuri niin sitä ajattelua, missä masistelijat velloo.

[/quote]

En toivoisi pahimmallekaan vihamiehelle vakavaa masennusta? Missä minä vellon? Olen sairastanut masennuksen. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:43"]

Minä en tule sairastumaan, koska olen sellaisen helvetin lävitse käynyt, että ei tosikaan. Kun siitä selvisi, selviää kaikesta. Se on ollut todellinen helvetti, eikä mikään "äiti ei antanut mulle karkkia lapsena ja nyt on elämä pilalla"

[/quote]

Aika ylimielinen asenne, joka voi osua omaan nilkkaan. Minäkin ajattelin ennen etten ikinä sairastu mihinkään heikkojen "sairauteen", masennukseen. Koska olin muka niiiiiiin vahva. Loppujen lopuksi sairastuin vahvuuteen, masennuin ja paloin loppuun. Ja minä jos kuka ei kyllä töitä vieroksu, mutta työkyvyn se vei ensin kokonaan, sitten osittain. 

[/quote]

Höpö höpö nilkkojes kans. Turhaan toivot muiden sairastuvan, jos olet itse sairastunut. Tuo on juuri niin sitä ajattelua, missä masistelijat velloo.

[/quote]

Mä en ainakaan toivo sairauksia kenellekään että ota se silmä käteen ja lue tää ketju ajatuksella uudestaan. Tässä on moniakin vastaajia. 

Onko teiltä otettu kilpirauhasarvot? Jos ei parane millään masennuksesta niin eiköhän tuossa ole kyse jo persoonallisuushäiriöstä tai muusta sen tyylisestä...?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[/quote]

Näitä kristallipalloja täällä riittää ja tarinaa myös. Nyt täällä nämä ennustajat jo näkevät, miten ap masiksessaan tottakai raivoaa kotona ja lapsi yrittää seittää kiltimpää ettei äiti vaan raivoaisi. Onko tullu luettua pikkasen liikaa hömppäkirjallisuutta/liikaa leffoja? Katsos kun se masennus ei oireile kaikilla samalla tavalla, kaikista ei tule raivoavia hulluja kotona. Ja sekään ei kerro mitään, jos puolustautuu netissä tämmöisiä hyökkäyksiä vastaan, niinkuin ap tekee. Oikeassa elämässä ihminen saattaa olla äärimmäisen kiltti. Minäkin olen, vaikka kirjoitan hyökkäävästi. Osaksi siitä johtuen (kiltteydestä) tässä suossa ollaan taas.

Millä tavalla hänen pitäisi näihin järjettömiin syytöksiin oikein vastata? Kyllä kyllä, oikeassa olette, vaikka koko tarina on teidän päänne tuotosta (tai sitten tämän yhden ja saman jankkaajan joka ei viitsi edes allekirjoittaa viestejään)?

57

[/quote]

Ei, vaan minä olen naimisissa masentuneen äidin pojan kanssa. Siksi minulla ainakin on omakohtaisia kokemuksia.

Jokaiselle kolmelle lapselle siinä perheessä on jäänyt ikuiset arvet äidin masennuksesta.

Se on juuri se virtahepo olohuoneessa, mitä masentunut ei halua nähdä, Masentunut on itsekäs ja ei halua nähdä vikaa kuin muissa. Siksi hän ei parannu, kun syyttää koko ajan muita. Lapsuuttaan ja muuta pahasta olostaan.

Ja siksi hän on se virtahepo, koska lapset oppivat elämään sen kanssa niin, että äiti ei mene enää huonommaksi, koska sekin olisi lasten syytä.

[/quote]

Niin ja tämä masentunut äiti on edelleen elossa ja oman jaksamisen takia olemme panneet välit hänene poikki. On kuin joku syöjätär, joka syö kaikki ympäriltään. Tulee mieleen aina Harry potterin ankeuttaja, joka syö elämänilon ympäriltään.

Suojelemme itseämme ja lapsiamme ja emme pidä anoppiin mitään yhteyttä

[/quote]

Ai kun kiva perhe teillä siellä. No mutta asiathan sitten on kääntyneet hyvin? Vai? Löysitte syyllisen jota yhdessä syyttää aina kun tulee ongelmia. Hyvä juttu. Myös miehesi äidin kannalta. Masentunuthan haluaa vaan hyvää toisille. =) Mä olen iloinen teidän perheen puolesta. Hoitui anoppi asiakin kuntoon kerralla. ;)

Mutta asiasta kolmanteen. Voin valottaa että meillä syyllistetään myös sitä masentunutta kaikesta. Jos isä huutaa lapsille se on sen äidin vika. Eiks niin? Niinhän sen kuuluu mennä. Äiti joka puolustaa poikaansa on se masentunut ja häiriöinen. Isä saa reuhkata ja syyllistää aina yhtä ja samaa lasta. Eikö se näin kuulu ollakin? 

[/quote]

Miehelläni on kokemusta masentuneen lapsen roolista, joten hän ei missään nimessä halua jatkaa sitä lapsillemme.

Masentunut on kuin alkoholisti, että syö kaiken ympäriltään ja sairastuttaa lähipiirin.

Uhraisitko sinä omat lapsesi siksi, että antaisit sairaan ihmisen sairastuttaa heidät?

Mieheni ei halua samaa kohtaloa lapsillemme. Hän haluaa suojella niitä äidiltään.

Ja ymmärrän varsin hyvin hänen ratkaisunsa. Vaikka se teistä masentuneista pahalta tuntuukin. Mutta jokainen haluaa ajatella oman jälkikasvun parasta ja masentuneen äidin lapsi varmaan tietää parhaiten, mitä se elämä on ollut, eikä halua omille lapsilleen samaa.

[/quote]

Sähän et oikeastaan vastannut mun kysymykseen  mutta vastataan että en halua lapsilleni samaa. Joko tuli selväksi. Teen kaikkeni etten sairastuta heitä tai he joudu kärsimään minusta. Se ei silti heitä välttämättä säästä miltään taudilta tulevaisuudessa. Kai tiedät itsekin että alttius on geeneissä+olosuhteet ja elämänkokemukset. Vai voitko vannoa jo nyt ettei lapsesi tarvitse koskaan kokea mitään kauheaa elämässään? Niin minunkin vanhempani vannoivat ja suojelivat. Ei ollut kummallakaan masennusta eikä ole vieläkään ja silti sairastuin. 

Masentuneethan käyttävät yleisesti aika paljon viinaa. Jos pitäisivät tipattomia kuukausia, aika moni masennus loppuisi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:06"]

Masentuneethan käyttävät yleisesti aika paljon viinaa. Jos pitäisivät tipattomia kuukausia, aika moni masennus loppuisi.

[/quote]

Niinhän se on. Kaikki mitä netissä lukee pitää paikkansa. Eiks jeah? ;)

itsekin olen ajatellut että pääsiskös jotenkin aina työkyvyttömyyseläkkeelle asti masennuksen vuoksi jotenkin vaikka feikkaamalla. Millaisia oireita vois luotettavasti esittää. Kattelin että pärjäisin tuolla työkyvyttämyyseläkkeellä hyvin vanhuuseläkkeeseen asti

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 06:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:40"]

itsekin olen ajatellut että pääsiskös jotenkin aina työkyvyttömyyseläkkeelle asti masennuksen vuoksi jotenkin vaikka feikkaamalla. Millaisia oireita vois luotettavasti esittää. Kattelin että pärjäisin tuolla työkyvyttämyyseläkkeellä hyvin vanhuuseläkkeeseen asti

[/quote]

Aamuyöllä herääminen. Paniikkihäiriö on helppo selittää, kun katsot netistä oireet. Heräämisen takia olet niin väsynyt, että aamulla sydän hakkaa ja et saa happea ja et voi ajaa töihin tai et voi olla bussissa. Millä sitten menetkin töihin.

Väsymyksen ja ahdistuksen takia teet virheitä. Ja se herkku loppuun, itsetuhoisuus. Sillä alkaa saikkua tippua. Kun vetaiset itsarikortin esiin, niin sillä natsaa hommat.

Ja kaikki ovat oireita, mitä lääkäri ei pysty todistamaan, toisin kuin syövässä ja selkäsäryssä, joista et eläkkeelle pääse

[/quote]

Juuri nuo seikat, että masennusta ei pystytä mittaamaan eikä sitä saada paperille kuten sydänfilmiä aiheuttaa sen, että oireet voi googlettaa ja kertoa,että ahdistaa ym. Kiitos ap vinkistä.

[/quote]

En tiedä yhtään ihmistä kuka pystyy feikkaamaan masennusta. Lääkäreillä on aika hyvä vainu ja vaisto, ovathan he muutenkin keskivertoa älykkäämpiä. Minun psykiatrini lukee jokaisen pienen eleen käynnillä. Olen jälkikäteen lukenut raportteja ja olen yllättynyt kuinka tarkkoja havaintoja hän tekee. Ja aina osunut oikeaan. Sanallisesta ja sanattomasta viestinnästä, käsien liikkeestä, jalkojen asennosta, puheesta samalla hetkellä kun liikkuu.... Ei, ei turha haaveilla feikatusta masiksesta ja eläkkeelle pääsystä kenenkään. Korkeintaan riiputetaan pätkäsaikulla ja nolaa itsensä. Ja saa kokea sen ihanan tunteen kun ihmiset alkavat hylkiä ja pitää sinua luuserina.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:14"]

Olen samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Jaksan tehdä töitä tai askareita maksimissaan neljä tuntia päivässä, pieninä pätkinä. Kotityöt vievät helposti jo sen verran. En osaa kuvitellakaan että pystyisin tekemään töitä 7,5 tuntia päivässä ja sen lisäksi vielä laittamaan ruokaa ja pyykkäämään.

Olen yrittänyt kaikenlaista. Helppoja töitä, haastavia töitä ja kaikkea siltä väliltä. Olen kuntoillut jotta saisin lisää jaksamista, meditoinut ja muuttanut ruokavaliota. Mikään ei auta. Ap on sentään eläkkeellä. Minä en saa hoitoa edes terveyskeskuksesta koska olen "vain masentunut". 

[/quote]

Jännä olisi kyllä nähdä, kuolisiko tämän kaltaiset ihmiset todella kylmään ja nälkään, jos ei yhteiskunta hyysäisi.

Maailma kun on väärällään ihmisiä, jotka on oikesti vauvasta asti kokeneet vaikka mitä laiminlyöntiä ja väkivaltaa ja riistoa, näkevät siihen päälle vielä nälkää eikä mitään ole, ja silti eivät ole länsimaiseen tapaan masentuneita.

Täällä ollaan, koska on varaa olla. Siksi sitä tautia on loputtomiin niin vaikea ottaa vakavasti.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 09:31"]

Te olette hirveitä ihmisiä. Ihan hirveitä. En arvosta teistä yhtäkään, jotka teette pilaa masentuneiden kustannuksella. Ja sitten yksi vielä syyllistää, kun masentunut EI halua kertoa tilastaan kenellekään... voi luoja oikeasti, kun tietää millaista paskaa ihmisaines tässä maassa on, kuka haluaa vapaaehtoisesti syöttää itsensä leijonille? 

Te olette paskoja kaikki nälvijät, isoja ihmispaskoja. Toivon lapsillenne syöpää ja teille ankeuttajia arkeen loppuelämäksi. Ja turha tulla itkemään mitään, itse te olette toisten vihan aiheuttaneet kamalilla puheillanne. 

[/quote]

Katsoo peiliin vaan, on hyvä. Toivon sinulle kaikkea tuota mitä muille toivotit. Olet juuri sellainen masentunut marttyyri, jolla on vaan oikeus olla sika, mitä muilla ei ole. Sellainen joka kuvittelee olevansa väärin ymmärretty maailman napa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:18"]

Mitä tarkoittaa se, että olit kuntoutusjaksolla? Mitä silloin tehdään? Mitä kautta sellaista järjestetään? Entä millaisin perustein kuntoutusjaksoon pääsee? 

 

Siis kuntoutustuella. Kävin jossain päiväkeskuksessa tekemässä käsitöitä (inhoan käsitöitä). Se ei juuri kuntouttanut, olisin halunnut jotain testejä, että mihin minä edes kelpaan, osaanko mitään.... mutta ei, piti tehdä helmikoruja. Sanoinkin, ettei tämä ole sellaista mitä tykkäisin tehdä, mutta se oli se ryhmä johon minut laitettiin vaikka muutakin olisi ollut tarjolla siellä paikassa. 

 

En tiedä, miten mihinkään pääsee, joku muu siis. En koe minkään pajan auttavan yhtään ketään sellaista, joka on ilman koulutusta ym. Siellä ihmiset vain vertaili lääkkeitään ja hoitojaksojaan ja lääkäreitään, ja loput oli hiljaa. Tosi kuntouttavaa. Tunsin itseni terveeksi siellä.

 

Ap

 [/quote

Siis sulla vaikea masennus? Vai työkyvytön ja sairaslomalla? Keskivaikeassa voi olla saikella ja vielä kokeilla pajatoimintaa, muttei vaikeassa. Jos on vaikea masennus, et kyllä jaksaisi mihinkään pajalla koruja tekemään. Ja jos sairausloma jatkuu, niin kuntoutustuki heruu vaikeasta ainoastaan ellei lisäksi rajoittavia fyysisiä sairauksia. Mul on vaikea ja kotona 4 seinän sisällä ollu 2 vuotta. Lääkkeet on. Terapiassa käyn. Sinne kyydillä. Hidasta toipua. Väsyneen heti. Plus muut oireet :(

Mullakin on ollu masennus nuoresta. Töissä ei tule mitään. Kotonakin välillä päiviä ettei nouse ylös edes sängystä

.,.,.,.,