Suutuinko miehelle liikaa ja miten voin asian korjata?
Olimme miehen kanssa suunnitelleen tekevämme jotain lauantaina, kun hän on ensin saanut autettua veljeään muutossa. Emme siis asu vielä yhdessä. Laitoin hänelle sitten päivällä vielä viestiä, että nähdäänkö tämän jälkeen. Hän aukaisi viestin, mutta ei vastannut.
Odottelin n. Tunnin ja kun vastausta ei kuulunut, laitoin hänelle hieman kiukkuista viestiä.
Sitten kului useampi tunti ja illemmasta huomasin, että hän on ollut muualla somessa paikalla, mutta ei vastannut minulle. Suutuin tästä ja laitoin todella vihaista viestiä, ja spämmäsin usealla viestillä syyttäen häntä esim. valehtelijaksi. Ja tiedän, että tuo oli lapsellista ja typerää, mutta mielestäni hän teki väärin kun ei laittanut minulle edes yhtä viestiä ja ilmoittanut mitään, kun ensin kysyin ihan asiallisesti.
Illalla hän sitten lopulta vastasi olevansa kavereilleen kuskina, ja vastasi myös kiukkuisesti takaisin että ei ole valehdellut jne. Sen jälkeen hän ei ole vastannut, spämmäsin siis taas vihaisilla viesteillä.
Suutuinko mielestänne turhasta? Ja jos kyllä, niin voiko tilanteen enää korjata? Ahdistaa kun hän ei ole vieläkään eilisillan viestejäni edes lukenut... Ja joku kuitenkin kohta täällä haukkuu minua hulluksi, niin kyllä, tiedostan että spämmääminen vihaisilla viesteillä menee yli ja oli typerää.
Kommentit (112)
Ehkä tämä raivoamiseni johtuu tosiaan siitä, että mies ei muutenkaan tunnu välittävän ja kohtelevan hyvin. En koskaan tule hänelle ensimmäisenä. Esim. Lupausten rikkomisia tapahtuu lähes viikottain. Jos kaveri/veli kysyy jonnekin, niin mies lähtee, vaikka on sopinut olevansa kanssani, eikä pyydä minua mukaan minnekään.
En minä kellekään kaverillenikaan ala raivoamaan, jos he ovat useamman tunnin vastaamatta/avaavat viestin mutta eivät vastaa. Siitäkin päättelen tämän johtuvan vain siitä, että mies ei arvosta minua ja olen siihen vain niin loppu.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin itse muuttamassa kaveria, kiireessä lukisin viestin ja miettisin vastaavani kohta, vain huomatakseni että tunnin päästä raivoviestejä pukkaa, en vastaisi enää ollenkaan. Ihan vaan siksi, että jätän tuollaisen käytöksen omaan arvoonsa. Vähän kuin uhmaikäisen kiukkukohtaukset karkkiosastolla. Koska niinhän sinä AP käyttäydyit.
Oma käytöksesi ei siinä tapauksessa olisi millään lailla kypsempää. Kai sen tiedostit?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä raivoamiseni johtuu tosiaan siitä, että mies ei muutenkaan tunnu välittävän ja kohtelevan hyvin. En koskaan tule hänelle ensimmäisenä. Esim. Lupausten rikkomisia tapahtuu lähes viikottain. Jos kaveri/veli kysyy jonnekin, niin mies lähtee, vaikka on sopinut olevansa kanssani, eikä pyydä minua mukaan minnekään.
En minä kellekään kaverillenikaan ala raivoamaan, jos he ovat useamman tunnin vastaamatta/avaavat viestin mutta eivät vastaa. Siitäkin päättelen tämän johtuvan vain siitä, että mies ei arvosta minua ja olen siihen vain niin loppu.
- Ap
No eroa hyvä ihminen. Miksi roikotat itseäsi tuollaisessa suhteessa? Mitä iloa tuosta on, kun alati olet vihainen ja suuttunut miehelle.
Joko AP ja mies ovat istuneet ja keskustelleet nenäkkäin? Eli onko AP pyytänyt anteeksi suoraan silmitöntä kontrollointitarvettaan ja mies reagoimattomuuttaan viesteihin? Naisena en kestäisi AP:n tapaista ihmistä hetkeäkään. En minäkään aina heti vastaa miesystävän viesteihin, jos en ole varma päivän suunnitelmista ja osa on vielä vaiheessaan. Minkä ikäisiä mahdatte olla, kovin tuntuu nuoruutta olevan ilmassas,. :)
Vierailija kirjoitti:
Joko AP ja mies ovat istuneet ja keskustelleet nenäkkäin? Eli onko AP pyytänyt anteeksi suoraan silmitöntä kontrollointitarvettaan ja mies reagoimattomuuttaan viesteihin? Naisena en kestäisi AP:n tapaista ihmistä hetkeäkään. En minäkään aina heti vastaa miesystävän viesteihin, jos en ole varma päivän suunnitelmista ja osa on vielä vaiheessaan. Minkä ikäisiä mahdatte olla, kovin tuntuu nuoruutta olevan ilmassas,. :)
Ei olla vielä keskusteltu, koska mies ei ole vieläkään viestejäni aukaissut. Pyytäisin ilman muuta anteeksi ja keskustelisin mieluiten kasvotusten, mutta vaikuttaa siltä että mies ei välitä muutenkaan. Eiköhän muuten haluaisi itsekin edes keskustella. Ja ikää minulla 24v, miehellä 28.
- Ap
Ei tunnu kovin vakuuttavalta. Unohda.
No, onko tilanne edennyt illan aikana? Otitko yhteyttä? Ottiko mies?
Vierailija kirjoitti:
No, onko tilanne edennyt illan aikana? Otitko yhteyttä? Ottiko mies?
Mies otti yhteyttä, laittoi viestiä että ei ole lopettanut meidän juttuamme. Kysyin pitäisikö meidän puhua, niin vastasi että kunhan on selvinnyt kuskin hommista, kun lähti kaverilleen ajamaan autoa. Laittoi myös sydämen, eli oletan että ei ole vihainen.
Nyt virheestä oppineena en ala ainakaan raivoamaan, vaikka hänestä ei tänään kuuluisikaan.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Joko AP ja mies ovat istuneet ja keskustelleet nenäkkäin? Eli onko AP pyytänyt anteeksi suoraan silmitöntä kontrollointitarvettaan ja mies reagoimattomuuttaan viesteihin? Naisena en kestäisi AP:n tapaista ihmistä hetkeäkään. En minäkään aina heti vastaa miesystävän viesteihin, jos en ole varma päivän suunnitelmista ja osa on vielä vaiheessaan. Minkä ikäisiä mahdatte olla, kovin tuntuu nuoruutta olevan ilmassas,. :)
Minkä ikäinen olet itse kun et tajua kuitenkin vastata miehellesi, että et ole vielä varma suunnitelmista ja että kerrot hänelle kun tiedät paremmin? Enkä tajua näitäkään, jotka kyllä lukevat viestin, mutta eivät vastaa. Montako sekuntia menee viestiin: ”En nyt ehdi kunnolla vastata, vastaan myöhemmin paremmalla ajalla”.
Mun eksä teki jatkuvasti noita temppuja että oli sovittu että nähdään ja sitten ei ilmestynyt paikalle. Annoin aina anteeksi ja se oli todellista tyhmyyttä. Kunnon parisuhteessa ei tuollaista ole.
Mutta jos jatkat tuon tyypin kanssa, ensi kerralla soitat hänelle ja kysyt tapaatteko tänään. Jos hän ei vastaa tai ei aio tavata, tee itse jotakin muuta. Kiukkuspämmäyksellä et pääse mihinkään. Erolla pääsee.
Voiko olla mahdollista että mies valehtelee olevansa tosissaan ja haluavansa vakavaa?
Aloin miettimään, että miten viestittely on eri asia kuin kasvokkain juttelu. Sä katsot toista kun kysyt jotain, toinen katsoo sua ja tiedät hänen kuulleen.
Onko ok, että ei kuitenkaan vastaa tai reagoi mitenkään?