Meille ei tulekaan vauvaa...

Heippa! Ajattelin, että mun täytyy tulla tähän viestiketjuun kirjoittaa. Itse sain vuosi sitten tuulimunadiagnoosin saatuani näistä viesteistä apua ja tukea. Hain myös netistä muita keskusteluita. Joten ajattelen, että olisin ns. velkaa sen että kerron omat kuulumiseni näin n. vuoden jälkeen.

Toivoa antoivat ihmisten kirjoitukset, jotka kirjoittelivat, että olivat raskautuneet tuulimunan jälkeen. Itselleni kävi samoin. Nyt meillä on oma nyytti. Voimia kaikille, jotka kohtaavat tuulimunan tai keskenmenon. Voimia siihen tilanteeseen, älkääkä heittäkö toivoa menemään. Usko huomiseen, niin minäkin uskoin. <3 

Voimia ♡ Mulla keskenmeno vuosi sitten ja saman tien uutta yrittämään. Kesti tulla uudestaan raskaaksi,  mutta nyt odotan kaksosia ja viikot 24. Tutulla tärppäsi heti keskenmenon jälkeen, joten taitaa olla tuurista kiinni..

Kiitos <3

onnittelut kaksosista! :)

Mulla mies "uhkaillut" (lohduttaakseen) että ens kerralla on tuplat :D

Samoin kävi itselle viime vuoden vaihteessa että nt ultrassa ei näkynyt kun 5 viikkonen alkio. Tietenkään ei meinannut lääkkeillä tyhjentyä ensin kunnolla ja hormoonit pysy pitkään keskeytyksen jälkeenkin koholla. Nyt menossa rv 15 jah keskenmenon tuoma pelko helpottanut pikkuhiljaa..

Heippa!

Olen rikki, poikki, väsynyt. Eilen todettu ultrassa yksityisellä: tyhjä ruskuaispussi. Mikä se on. Tapaamisesta en muuta muistakkaan. Järkytys oli suuri. Viikkoja piti olla 9-10. Huhtikuussa piti syntyä esikoinen, haluttu ja rakastettu. Sairaalasta odottelen yhteydenottoa. Hiljaisena seurailin huhtikuisten palstoja, vertailin oireitani muiden oireisiin ja onnella odotin. Odotin julkista ultraa, jonka jälkeen olisin liittynyt ryhmiin ja keskusteluihin. Minulla oli kaikkia raskaudenoireita. Nyt olen vain turta. Mietin ja lueskelen juttuja. Kuinka päästä yli. Kumpi tulisi ottaa: kaavinta vai lääketieteellinen. Haenko sairaslomaa töistä. Töissä ei kukaan tiedä, enkä halua kertoa.

Voimia sinulle heilagh. Sinun kirjoituksen vuoksi päätin rekisteröityä. Halusin jakaa tunteen sen, että huhtikuussa ei tulekaan omaa kääröä. Samoja ajatuksia mietin kuin sinä, mites tästä jatkuu...

Kiitos :) Voimia myös sinulle Kultapöly <3 mulla tehtiin lääkkeellinen keskeytys viikko sitten ja edelleen vuodan ku seula, eli kaavinnalla ois kai päässyt vähemmällä veren vuodatuksella.. mutta sitten taas se kaavinta on kuulemma rankempi muuten kohdulle, saattaa tulla arpia tms..? 3vrk tulee saikkua jos lääkkeellinen keskenmeno, mäkään en töissä kertonut kenellekkään, toimitin vaan pomolle saikkutodistuksen, jossa ICD-10 koodi O02.1... eli sit jos sen googlaa, niin saa tietää..

tuo ylipääseminen onkin sitten hankalampi juttu, just eilen ystävän kanssa sitä mietittiin että aikamoisista aineksista meidät on tehty, kun näin ison menetyksen jälkeen pystyy vielä arkea pyörittämään, töissä käymään jne.. juttelu ystävien kanssa auttaa ja "Yli" pääsee pikkuhiljaa, luulen että helpottaa kunhan vuoto on loppuu ja päästään aloittamaan uutta, toki mielen pohjalla kummittelee vielä ajatus, mitä jos se tapahtuu uudestaan?

Voi ei :( Kovasti voimia ja voimahalauksia !! <3

Keskenmenosta nyt 6 päivää. alkoi ihan pienellä vuodolla, joka todella yleistä alkuraskaudessa. Soitin sitten tottakai heti ja sanoivat että tule käymään ensiavussa näytillä niin tarkistetaan. Diagnoosiksi 8h tunnin jälkeen kohdunulkoinen. Seuraavana yönä alkoi se vuotaminen ja todella kovat kivut. Ensiapuun takaisin ja katsottiin hcg joka oli puolittunut edellisestä ja ultrattiin vielä varmuuden  vuoksi. Normaali keskenmeno sain dignoosiksi. Kaiken tämän odottelun ja jälkeen ja varailtiin melkein jo leikkausaikaa normaali keskenmeno oli melkein jopa helpotus. Kovasti suretti kuitenkin, mutta mieli parempi kuin kohdun ulkoinen diagnoosin jälkeen. Raskausviikkoja oli kun km tuli niin 7. Koko raskauden ajan vasemmanpuoleisen munasarjoja särkeyt kovasti. Ei ollut pahoinvointia mutta rinnat kipeät ja muita pieniä raskausoireita. Ilmeisesti nämä kivut eivät olleet missään kohtaa normaaleja ja alussa jo mennyt jotain pieleen. Jos on epämäräisiä kipuja teillä raskaudessa niin heti lääkäriin. vaikka neuvolaan soittelin joka viikko kivuista niin sanoivat että kuuluu asiaan. Vain sinä voit tuntea oman kroppasi ja jos silt tuntuu niin hakeutukaa heti tarkistuttavaksi. Luojan lykky että ei tarvinut pistosta eikä kaavintaa ja tuli itsellään pihalle kovista kivuista huolimatta. Vuoto kesti 5 päivää. Koska oli spontaanikeskenmeno niin uutta saamme heti yrittää ja kuulemma nappaakin helposti kun kohtu ja valmiina vastaanottamaan uutta tulokasta. Jos olisi joutunut pistoksen ottaa niin 1kk olisi pitänyt odottaa tai jos useampia niin yli 3kk. Aika parantaa haavat ja ollaan jo innoissamme odottamassa ovulaatiota. Tänään kp 7. plussatuulia kaikille. Ainiin koska teillä on keskenmenon jälkeen lämmöt laskeneet. edelleen lämpöä 37.2 :( Hcg pitäisi olla j lähes 0. keskiviikkona tarkistetaan

Eilen lopulta pääsin kaavintaan. Itse halusin kaavinnan. Lääkäri ja hoitajat olivat tosi mukavia. Lääkäri rauhoitteli, että harvinaista ja tuskin mitään kiinikkeitä/arpia tulee. Asia olisi eri jos kaavintoja olisi tehty useita kertoja. Uuden yrittämisen sanoi että kannattaa odottaa ensimmäiset kuukautiset, mutta jos hommaillaan sitä ennen niin ei tarvi ehkäisyä käyttää. Sanoi että todennäköisesti n. 4kk jälkeen raskautuu uudelleen. Ja että harvinaista on, että tm osuisi kahta kertaa peräkanaa.

Ennen kaavintaa olin saanut illalla otettavaksi kotona 2x cytotecit alakautta. Yö olikin sitten helvettiä. Vuoto alkoi, tuli klimppejä, oksensin, säryt oli kovat. Sairaalassa ihmettelivät miksi olin saanut lääkkeet. Ymmärsivät avaavan ajatuksen, mutta silti kummastelivat asiaa. Totesivat minun kokevan vähän niin kuin molemmat tyhjennystavat. Lääkäri ultras ennen kaavintaa. Sinne oli jäänyt jotain niin pääty kaavintaan nyt varmuuden vuoksi kun aika kerta oli, ettei esim. ensi viikolla tarvitsisi tulla jos materiaali ei poistuisikaan.. 

Vuoto loppui kotona heti. Masukivusta ei tietoakaan. Seuraavava päivänä, eli tänään kipua/tuntemuksia iltapäivällä, mutta ei semmoisia, johon pitäisi lääkkeitä ottaa. Nyt rauhallisesti tämä viikonloppu ja maanantaina töihin. Katsellaan hiljalleen miten tämä etenee. Fiiliksetkin alkaa helpottaa pikku hiljaa :)

Miten H sinä voit?

Onko muita saman kokeneita jotka haluisivat jakaa ajatuksiaan?

Heips!

LA piti olla 11.4.14. Rusehtava vuoto alkoi pari viikkoa ennen ensimmäistä ultraa. Rusehtavaa oli pari päivää ja sitten olikin kun kuukautiset. En soittanut neuvolaan enkä mennyt ultraan, ajattelin odottaa ultraa joka oli nyt 1pv. Vaikka olinkin ehtinyt jo varautua asiaan, koska tiesin jo ekasta vuoto päivästä alkaen mistä on kyse, ei ollut helppoa olla ultrassa. Kerroin tapahtuneesta kätilölle ja ultrattuaan hän sanoi että kyllä valitettavasti olit oikeassa ei täällä vauvaa ole... Siinä vielä sain pidettyä itseni jotenkin kasassa. Piti sitten vielä jäädä lääkäriä odottelemaan ja sielläkin muutamaa kyyneltä lukuunottamatta olin ihan ok. Vielä piti odottaa että saa kätilöltä lääkkeet mukaan. Kätilön huoneeseen astuttuani, hän kysyi tarvitsenko nenäliinaa ja se oli mulle liikaa.

Siinä sitten itkin ja koitin kuunnella kätilön ohjeistusta. Eikun taas odotushuoneeseen odottamaan verenpaineen mittausta... Siinä oli sitten kiva itkeskellä ja vältellä muiden äitien sääliviä katseita. Ja koska verenpaine oli aika korkea, odotus jatkui vielä... Siinä vaiheessa mies menikin jo tyttöjen kanssa autoon kun tytöt ei jaksanu enää odotella... kunhan olin hetken rauhoittunut ja verenpaine laski sain lähteä..

nyt on kohduntyhjennyslääkkeet otettu jo kahteen kertaan ja ei ole tullut vuotoa ollenkaan. Maanantaihin piti odottaa ja jos ei vieläkään vuoda pitää ottaa taas yhteyttä polille... En vaan haluis tota kaavintaa, jostain syystä en haluis siihen täytyy kysyä jos saisin vielä koittaa lääkettä kolmannen kerran ja vaikka suunkautta jos toimia paremmin...

Muuten on jo parempi mieli, mutta haluisin saada tän hoidettua mahd. pian...

jaksamisia teille muille!!!

Heippa

Täällä ollaan samassa veneessä :( 

Sain keskenmenon keskiviikkona ja viikkoja oli 10+1

kaikki alkoi pienellä vuodella ja lähdettiin päivystykseen ja siiten alkoi vatsa kipuilla.

Illansuussa kättärin pihalle saapuessa verta tuli kun saavista kuin olisi maitopurkin kaatanut.

ei syytä tälle ikinä saada, kehityskelvoton istukka tai sikiö. Ultrassa kävimme 8+0 ja kaikki oli vielä hyvin ja sydänäänet vahvat.

Suru on kova :( meidän pieni lähti enkelten taivaaseen <3 

Moikka,
tapahtuneesta on kohta neljä viikkoa, ja vuoto senkun jatkuu... vuodon määrä ja koostumus on vaihdellut ja kahden viikon kohdalla näytti jopa loppuneen, mutta alkoi uudestaan parin päivän päästä.. mietin johtuiko ehkä siitä että miehen kanssa harrastettiin seksiä? nyt illalla yö-työvuoron ratoks alkoi kivut ja kovempi vuoto, tuli taas vähän isompi veriklimppi ulos, n. 5cm mittainen "naru".. Aamulla ajattelin tehdä raskaustestin ja soitella kättärille, ja kysellä onko tää nyt ihan normaalia..?
Pikkuhiljaa alan olemaan jo hieman paremmissa henkisissä kantimissa, vuodon jatkuminen vaan stressaa ja muistuttaa tapahtuneesta päivittäin :(

mulla huhtikuussa viikoilla 11 todettin alkio kuuolleeksi viikoille 6, lääkkeellinen tyhjennys mikä meni minun osilta niin pieleen kun voi vaan mennä. Vuodin kotona lähes kuiviin ja mies löysi minut tajuttomana vessasta. Sairaalassa kiirelliseen kaavintaan ja punasolutiputukseen,leikkurissa meinasi toisen kerran henki lähteä kun olin jostain syystä lakannut hengittämästä. Mutta ruvettiin heti yrittämään uudestaan kun vuoto oli loppunut,joka loppuu yleensä kaavinnan jälkeen paljon nopeammin,ekan kerrran tunsin ovulaation heinäkuussa josta raskauduin heti, nyt siis viikkoja 13. Raskaudut heti uudestaan kun kohtu on valmis siihen eli ns. parantunut. :) kaikkea hyvää ja zemppiä <3

Niin ja vaikka km kauhea asia onkin niin itseäni on auttanut yli ajatus että kaikella on tarkoitus ja että sillä pienelä ihmeellä ei ollut kaikki hyvin :/ 

Kuinkas sattuikaan, luin Mamiin viestin sunnuntain yövuorossa ja paria tuntia myöhemmin alkoi helvetillinen vuoto.. työskentelen Helsingissä kipeän lapsen kotihoitajana perheessä, joten piti käydä lapsen äiti herättämässä, jolle selitin koko stoorin ja että nyt vuotaa ja pahasti ja on pakko lähteä kesken valvomisen. Perheen äiti oli tosi ymmärtäinen ja ihana, tarjoutui jopa viemään mut sairaalaan/soittamaan ambulanssin, mutta päätin valita vähemmän dramaattisen tavan ja mennä omakustanteisesti taksilla. Ulkona, matkalla taksiin soitin kättärin päivystykseen ja kerroin tulostani, hoitaja kyseli kysymyksiä ja totesi loppuun että voin ihan hyvin vielä odotella kotona vuodon loppumista.. pysyin lujana ja sanoin vaan että tulen nyt ja sillä hyvä, hoitaja varoitteli "saatat kyllä sitten joutua vähän odottelemaan täällä".. Taksista pistin miehelle viestiä ja koitin pitää jalat ristissä ettei veri sotke penkkejä. Päivystysosastolle päästyäni tuli hoitaja vastaan ja vei vessaan jossa tarkastettiin verimäärä, samalla hulahti varmaan pari desiä farkuille ja hoitaja totesi, että heti mentävä lääkärille. Lääkäri ultras, ja sano että kaikki raskausmateriaali olisi vielä siellä, mukaanlukien 7vkonen alkio. Kerroin että olen varma siitä että alkio tullut pois, kerta näin sen, mua ei oikein uskottu. Sain peti paikan, jolloin pääsin tarkistamaan myös kännyn, mieheltä tullut kolme  hätäistä viestiä ja viimeisessä että on taksilla tulossa sairaalaan. Hoitaja oli hetkeä aikasemmin sanonut, että jos vaan mitenkään kestetään olla erillään tää yö niin hyvä, koska lähtö kaavintaan voi tulla milloin vaan.. Mies kuitenkin kerkes paikalle ja sai jäädä mun vierelle. Verenvuoto alkoi rauhoittua jolloin hoitaja totesi että mikäli tilanne jatkuu näin hyvänä, voidaan kaapia vasta paljon myöhemmin. Mulle laitettiin tippa, ja nestettä suoneen koko yön ja aamupäivän, kunnes 11.30 hoitaja tuli ilmoittamaan että nyt mennään kaavintaan. Miehen piti lähteä 7 aikaan aamulla kouluun, joten olin ihan yksin kun tuli lähtö, pelotti ihan hirveesti, ei se kaavinta vaan nukutus :( leikkaussalissa ei yhtään huomioitu mun paniikkia ja hätää vaan komenneltiin vaan makuulle leikkauspöydälle jne. nukutuslääkäri tuli ja sanoi että kohta väsyttää, pisti kanyyliin lääkkeen ja käski hengittää syvään, silloin rupes päässä kihlemöimään ja taju lähti. N. 20min myöhemmin heräsin limayskään, olin matkalla heräämöön, enkä sen jälkeen enää nukkunutkaan. Hoitajat kehui että miten hienosti mä heräsin nyt jo! Ihmettelin sitä itsekin, enhän ollut nukkunut vuorokauteen.. Pääsin takaisin osastolle ja sain ruokaa, hoitaja sanoi tilanneensa mulle kasvisruoan koska olin ilmoittanut ruokavaliokseni halal-ruokavalion, se pihvi kuitenkin näytti ihan joltain leivitetyltä jauhetulta possun/minkälien lihalta, joten jäi syömätä, samoin se kiisseli kun en tiennyt sisältääkö liivatetta.. sain leivän syödäkseni :/

Mies tuli koulun jälkeen, ja hoitaja tuli päästämään kotiin, olinhan ollut jo hienosti jalkeilla ja käynyt pissalla. Lääkärin raportista selvis, että saaliiksi saatu kokonainen istukka ja muuta materiaalia, mutta alkiota ei ollut! Ihan niin kuin sanoinkin, kävi kyllä mielessä oliko siellä ollut kaksoset?

Vuorokauden oon nyt ollut kotona, verinen vuoto tosi vähäistä ja pikkusen vaan menkka-kipuja, jospa tää viiden viikon kestänyt keskenmeno olisi nyt tällä ohi?

Heippa kaikki!

Tuntui tosi pahalta lukea Heilag sun kokemusta. Paljon voimia sinne ja toivottavasti nyt alkaisi parantuminen. Mamii:lle kiitoksia, on jotenkin mukava kun ihmiset tulevat kertomaan kuulumisia tapahtumien jälkeen. Jotenkin ajattelee, että itselläkin on toivoa. Losthighway:lle, todella paljon voimia. Toivottavasti lääkkeet lopulta tehosivat. Ps. ei se kaavinta ole niin paha/pelottava kuin jotkut antavat ymmärtää.

Omat kuulumiset: En edes viikkoja laske, kuinka kauan kaavinnasta on aikaa. Sairaalasta kotiuduttua vuoto loppui hetkeksi, mutta jatkui hyvin pieninä verisinä vuotoina. Kunnes lopulta tuli vain vähän valeanruskeaa vuotoa silloin tällöin. Kotiuduttuani jokaisen vessassakäynnin yhteydessä pesin alapääni ja vaihdoin siteen/pikkuhousunsuojan. Pelkäsin myös että mitä tapahtuu alapään ph:lle, joten otin alakautta otettavia maitohappobakteereita ja alapään omaa ph:ta tasapainottavia lääkkeitä pari kertaa n. viikko keskeytyksen jälkeen.

Mulla jotenkin ulostaminen oli tosi hankalaa. Silloin aina sattui masuun. Soitin sinne sairaalaan ja olisin aikaa halunnut. Lääkäri vakuutteli hoitajalle, hoitajan konsultoidessa lekurilta asiaa, minun roikkuessani puhelimessa, että ei voi johtua toimenpiteestä/keskeytyksestä. Joten ohjasivat menemään omalle terveysasemalle. En suostunut. Menin yksityiselle. Eli kävin yksityisellä ultrassa n. reilu puolitoista viikkoa tapahtuneesta. Ultralla näkyi että kaikki oli ok, ja että kohdussa oli vielä tilkka verta/nestettä. Tämän ultran jälkeen multa ei enää tullut verta pois, vain vaaleanruskehtavaa valkovuotoa pitemmän aikaa. Toivon vaan, että loput nesteet on tulleet ulos ja kaikki olisi kunnossa. Kalenterista laskiskelin, että viim. marraskuun lopulla pitäisi menkat alkaa ja jos ei ala, meen taas yksityiselle. Muuten en enää aikaa/kalenteria seuraile. Vaikka yksityisellä käynti on kallista, niin ajattelen, että mielenterveyteni on tärkeämpää ja kuulla sen, että kaikki on hyvin. Nyt muutenkin olen huomannut kroppani voivan ok:sti, eli tuntuu että kroppa on palautunut ennalleen.

Paljon voimia kaikille sekä parempia vointeja. <3 

Pakko todeta, että kyllä tämä on ollut rankka kokemus, eikä tällaista toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Eikä tätä ymmärrä kun toinen ihminen, sellainen joka on tämän joutunut itse kokemaan. Siksi varmaan itsekin tänne kirjoittelen. Kiitos kaikille, kun kirjoittelette.

Heippa taas!

otin ne tokat tyhjennyslääkkeet, eikä niilläkään tapahtunut mitään. Menin äitiyspolilla käymään ja siellä sanottiin että kaavitaan sitten. Menin ihan sekaisin siitä koko ajatuksesta ja sainkin sitten vielä puhuttua kolmannet lääkkeet suunkautta otettavaksi, samalla kuitenkin sovittiin jo kaavinta päivä perjantaille jonka sai perua jos lääkkeet toimisikin... No ei toiminut ja se perjantain odottelu oli jotain ihan hirveetä. Pelkäsin sitä ihan kamalasti, yritin olla ajattelematta ja puhumatta siitä etten sekoa kokonaan. Ja välillä taas olin hyvinkin reippaalla mielellä menossa...  Perjantaina mies sitten vei mut aamulla osastolle ja sinne jäin yksinäni odottelemaan. Odotusta kestikin aika monta tuntia.  sitten hoitaja kärräsi mut sängyllä leikkaussaliin. Jotain asioita kyselivät samalla kun laittoivat kaiken valmiiksi. Sitten nukutuslääkäri sanoi että kohta voi tuntua oudolta  päässä, laitan vahvaa särkylääkettä. Ja se tosiaan oli jotenkin outo ja samalla tavallaan hyvä tunne, laitoin silmät kiinni ja joku sanoi että pidä vaan silmät auki niin kauan kuin pystyt. Aloin sitten tuijottamaan kattolamppua ja seuraava muistikuva onkin kun joku kysyi oletko jo hereillä, ilmeisesti et...  Avasin sitten silmät ja samantien alkoi kyyneleet valua, en oikein vieläkään tiedä oliko se  helpotus siksi että se oli vihdoin ohi vai se että tajusi ettei sitä vauvaa enää tosiaan ole.. Tai ehkä se oli kaiken sen jännityksen ja pelon yhteissumma... Mutta nyt on ohi, vuotoa ei ole ollut ollenkaan ennen kuin nyt n.4 viikkoa kaavinnasta on ekat kuukautiset. Näiden jälkeen saisi yrittää uudelleen, mutta mä luulen ettei meidän kohdalla sitä tule, voi olla ettei ikinä. En pysyisi tähän toista kertaa, ainakin siltä nyt tuntuu.  Tää oli niin henkisesti rankkaa että en mitenkään voi ottaa sitä riskiä että näin käy uudestaan, harvoinhan näin käy montaa kertaa peräkkäin mutta musta ei nyt ole siihen... Meillä on kolme ihanaa lasta ja se riittää meille...

Hei,

Kurkatkaapa tämä linkki. Olen itse blogin takana. Uusi tapa yrittää lähestyä asiaa. Sain keskenmenon 20.8. eli jo 12 viikkoa sitten. LA piti olla 3.4. ja nyt on takana kahdet tyhjennyslääkkeet ja edelleen 12 viikon jälkeen pohditaan mitä tehdään. Seuraavana on kaavinta.

http://aamualkoisuudelmilla.blogspot.fi/2013/11/12-viikkoa.html#comment-form

moikka, mitä teille muille kuuluu? Mun kuulumisia voi käydä lukemassa täältä:http://piuskinpaivakirja.vuodatus.net/