Meille ei tulekaan vauvaa...

Meille piti tulla juhannus vauva. Täällä takana kohdun ulkoinen. Tänään tuli postissa loppulausunto. "erittäin hyvä kuntoinen".... Niin, fyysisesti kyllä. Olen toipunut tosi hyvin ja melkoisen nopeastikin. Hcg enää 3, joka tulkittiin nollaksi. Metotreksaatti pistoksesta on nyt 18 pv.  Mutta edelleen ei mene päivääkään etten miettisi asiaa. Uutta yritystä kohden, mutta arvet tämä jätti.  Odotan sitä päivää kun en kertaakaan mieti tapahtumia. tai ajatusta "jos kaikki ois mennyt toisiin niin nyt..." Ja toivoisin että raskautuisin uudelleen pikaisesti.. Ja niin että se olisi onnistunut raskautuminen.

Meillekään ei tule vauvaa :(, mutta ainakin viikkojen vuotopiina on ohi jos jotain hyvää voi sanoa koko farssista. Vuodot alkoivat yli kuukausi sitten ensin runsaana yhden päivän ja sitten oli neljä viikkoa niukahkoa ruskeaa vuotoa. Sitä ehti jo ajatella, että ehkä se onkin harmitonta vuotoa. Lääkäriinkään en mennyt kun ajattelin, että se menee kesken jos on mennäkseen. Siihen ei auta vaikka näkisi mitä ultrassa. Tosin näin jälkeenpäin ajateltuna tämä keskenmeno oltaisiin ehkä todettu aikaisemmin ja olisin säästynyt viikkokausien murehtimiselta ja isommalta veren vuodatukselta. Reilu viikko sitten vuoto runsastui ja joka toinen päivä holahteli ihan kirkasta verta, mutta edelleen itsepäisesti ajattelin luonnon hoitavan hommansa jos on hoitaakseen ja kun ei kipujakaan ollut niin pieni toivonkipinä vielä oli.

Keskiviikko aamuyöllä rv 10+5 alkoi supistelemaan ja silloin arvasin kuinka siinä käy. Vuotoa tuli paljon ja ensin helpotuin, että nyt on ainakin ohi epävarmuus ja luonto hoitaa hommansa. Päivällä sitä alkoi olemaan jo vähän heikko happi, vuoto oli edelleen yhtä runsasta. Makasin vessan lattialla ja tuntui, että en huimaukselta enää jaksa nousta ylös. Silti sitä mietti siinäkin vaiheessa onko liioittelua lähteä päivystykseen, että miten niin itsepäinen. Ei sitä aina tarvitse pärjätä, apu on joskus ihan hyväksi. Lähdettiin miehen kanssa päivystykseen ja autosta ylös noustessa holahti verta niin, että oli nilkkoja myöten housut veressä. Ei kyllä ollut ekat housut sinä päivänä joille kävi niin.

Ultrassa todettiin se minkä jo tiesinkin, että raskaus on keskeytynyt ja sikiökin jos sellainen on ollut on poissa. Keskenmenon aikana vuodin kolme litraa verta ja alimmillaan hb oli 74 ja kun lähtötaso on 140 luokkaa niin en ollut elämäni kunnossa. Jouduin kaavintaan ja jäin sairaalaan yöksi. Sain vähän verta ja nesteitä, olo on nyt fyysisesti jo aika paljon parempi, mutta henkinen puoli tietenkin vie oman aikansa.

Olisin minä sen neljännen lapsen paljon mielummin ottanut kuin tämän kokemuksen josta ei käteen jäänyt kuin muutama raskaustesti, nippu keskenmenopapereita ja paha mieli. Tuntuu niin turhalta, että jos piti mennä kesken niin miksi ei voinut mennä jo silloin kun vuodot alkoi :( Onneksi sitä tosiaan on ne kolme ihanaa lasta niin on ainakin kolme syytä olla vaipumatta täyteen epätoivoon ja suruun. Neljättä ei varmaan tule koskaan, mutta melkein jokaiselle naiselle taitaa jäädä sydämeen sellainen yhden lapsen kokoinen kolo. 

Toivon teille seuraaviin raskauksiin parempaa onnea, nopeaa tärppiä ja pienille paljon tarrasukkia matkaan.

Täällä näkyy olevan muitakin kesäkuisten ryhmästä. Surullisen paljon sieltä on väkeä tippunut. Itsellä raskaus keskeytyi 3 viikkoa sitten rajuna verenvuotona ja sitten vielä sain tyhjennyslääkkeet. Kaikki pitäisi nyt olla kunnossa ja yritän pitää itseni järjissäni. Usea tuttuni on samaan aikaan raskaana ja pystyn kyllä iloitsemaan heidän puolestaan mutta itselläni on välillä niin tyhjä olo. Meille piti tulla juhannusvauva. Iloitsin ystävieni kanssa siitä että olemme samaan aikaan sitten äitiyslomalla... no emme ole. Tämä on niin epäreilua!! Ja välillä kyrpii kun minua lohdutellaan sanomalla "alkuraskauden keskenmenot ovat todella yleisiä". Miten ihmeessä se että moni muukin on kokenut tämän surun lohduttaa minua?? entistä huonompi olo tulee.

Meillekään ei tule vauvaa. Raskausviikot piti neuvolassa olla 16+5, sydänääniä ei löytynyt ja sairaalassa todettiinkin sitten sikiön kuolleen viikolla 13+3. Keskeytynyt keskenmeno siis täälläkin. Eilen tyhjennettiin.  Eka lääkkeillä, mutta kun istukka ei suostunut tulemaan niin sitten vielä kaavittiin. Hb laski 108:aan sinä aikana kun istukka oli paikoillaan.. Vähän meinaa huimata, mutta muuten voin fyysisesti hyvin. Välillä tulee vielä itkua, mutta taisin itkuni isolta osin itkeä siinä parin päivän aikana kun odottelin tuohon tyhjennykseen pääsyä. Lohduttaa ajatus myös siitä, että kun tästä oon toipunut niin päästään yrittämään uutta vauvaa, jospa sittenkin saisin vauvan syliini vielä ensi vuoden aikana!