Tänään alkaa uusi elämä. Tavoitteena 20 kg laihtuminen. Anna yksi hyvä neuvo!

Lääkärin kanssa keskustelemaan jos ylipainoa on reilusti että olisiko lääkitys juuri sinulle tarpeen

Päinvastoin, kuin jotkut väittävät, niin läski ei voi tulla tyhjästä. Ainoa toimiva ja yksinkertainen neuvo on: Älä syö liikaa!

Uusi elämä ja laihdutus ei sovi yhteen. Se laihdutushan on vanhoja läskikertymiä.

Paras neuvo on, että älä anna kilojen tulla takaisin.

Olen itse aikuisiän jojoilija. Kiloja alkoi hiipiä joskus 24-25-vuotiaana. Oli rahaa syödä paremmin, kun oli työpaikka, ja miehen ruokatottumukset vaikuttivat myös. Kun opiskeluaikaan oli tullut syötyä paljon kaaliruokia ja erilaisia keittoja, ne jäivät käytännössä pois, koska mies ei tykännyt. Ensimmäisen kerran muistan laihduttaneeni oikein tosissaan 28-vuotiaana, kun olin äitiyslomalla. Laskin kaikki kalorit. Sen vuoden lopussa painoin 7 kg vähemmän kuin ennen raskautta, eli laskemalla lähti raskauskilot ja ylimääräistä. 

Minulle se laihduttaminen ei ole ollut vaikeus, vaan mitä sen jälkeen tapahtuu, kun tavoitepainoon päässyt. Viimeksi kun pudotin tavoitteellisesti painoa, päätin vakaasti, että muutan elämäntavat ja opettelen syömään oikein, ei onnistunut. Siinä on se vuosi tai korkeintaan puolitoista, kun on motivaatio. Sitten paino alkaa hiipiä huomaamatta ylöspäin. Sen jos jotenkin ratkaisisi, miten saa laihdutetut kilot pysymään poissa. Vaatekaapissa on vaatteita koossa 38-42. Kerran kun laihdutin, lahjoitin pois paljon 42-koon vaatteita. Ei sekään auttanut. 

Pysyvään muutokseen pitäisi päästä. Nuo spurtit ei tuo pyysyvvää lopputulosta, eikä ole terveellisiäkään.

Minä aloitin tällä viikolla uuden elämän. Ja aion jättää sokerin pikkuhiljaa kokonaan pois. 

Minäkin voisin sanasen sanoa. Olen laihduttanut yli 50 kiloa. Kilot ovat pysyneet poissa.

Ei kannata innoissaan ja kärsimättömän katsoa sinne kaukaisuuteen, missä  ihanan hoikalta, vaan tajuta se, että se on taas TÄMÄ PÄIVÄ, mistä sinun täytyy jälleen selvitä ilman mieliteoille repsahtamista. Oikotietä onneen ei ole.

Kun pikku hiljaa alkaa itsetunto nousta ja huomaat, että prkle, mä pystyn olemaan lujana ja paino alkaa pudota, rupeaa helpottamaan.

Ja tokihan repsahtaminen kuuluu asiaan, mutta siitä selviää kyllä. Eiku uudelleen vaan puhti päälle. Lisäksi pitää keksiä itselleen niin intensiivistä tekemistä, että ei ole koko ajan ruoka mielessä.

Puntarilla ei kannata laukata joka päivä, muutos kun voi olla tuskallisen hidas (joskus paino jämähtää kokonaan, vaikka kuinka noudattaisi suunnitelmaansa) ja tuntuu siltä, että mitäs hemmetin hyötyä tuosta parinsadan gramman pudotuksesta taaskaan oli, kun haluan 20 kiloa pois???? Tuo vaan masentaa.

Mutta parin, kolmen viikon jälkeen, kun on jo enemmän kadonnutta läskiä jossain muualla, tulee uutta innostusta ja jaksaa paremmin.

Tsempit!

Aineenvaihdunta laskee huimasti yli 40+ vuotiaana. Ruokaa tulee vähentää senmukaisesti 30-50% verrattuna mitä söi aikaisemmin,muuten ei hoikkana pysy.

Ei kannata masentua, koska laihdutettaessa on aina syötävä vähemmän kuin kuluttaa, mutta kun on tavoitepaino saavutettu, syödään sen mukaan. Joskus siis voi vaikka vetää mätöt, kunhan kiristää seuraavan päivän syömisistä.

Tietenkin laihempi kuluttaa vähemmän kuin painavampi, mutta kun kroppa tottuu niihin pienempiin annoksiin, tuntuu joku pizzerian pitsa tms. aivan järkyttävän kokoiselta. Mulla menee "kotipakettiin" vähintään puolikas, jos käyn ulkona syömässä. Ja ähky kestää todella pitkään.

Muinoin, lihavana, kiskaisin melkein kaksi pitsaa, enkä ollut moksiskaan.

Ole vähintään 12 tuntia syömättä joka päivä, mutta älä lisää annoskokoja muina aikoina. Pyri vaikka syömään päivällinen niin, että olet lopettanut klo 18 mennessä, ja et syö mitään ennen aamukuutta. Vettä toki voit juoda. Jos voit olla pidemmän 14h, niin sitä parempi. Tekee muutenkin elimistölle hyvää. Ja toi on tosiaan se yks asia vain, ei mikään koko ratkaisu, tai oikotie onneen. Päivällisellä voi syödä ihan reilusti, mutta ei nyt ehkä ahmia. Sen verran että pärjää ilman iltapalaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata masentua, koska laihdutettaessa on aina syötävä vähemmän kuin kuluttaa, mutta kun on tavoitepaino saavutettu, syödään sen mukaan. Joskus siis voi vaikka vetää mätöt, kunhan kiristää seuraavan päivän syömisistä.

Tietenkin laihempi kuluttaa vähemmän kuin painavampi, mutta kun kroppa tottuu niihin pienempiin annoksiin, tuntuu joku pizzerian pitsa tms. aivan järkyttävän kokoiselta. Mulla menee "kotipakettiin" vähintään puolikas, jos käyn ulkona syömässä. Ja ähky kestää todella pitkään.

Muinoin, lihavana, kiskaisin melkein kaksi pitsaa, enkä ollut moksiskaan.

Ei seuraavana päivänä mitään kiristää pidä, siitä seuraa vaan seuraavat mätöt. Jos vedät mätöt, niin jatkat niin kun mitään ei ois tapahtunut. Myös henkisesti voit jättää itsesi syyttelyn tekemättä. Sitten yrität vain, että seuraavat mätöt tulee vasta mahdollisimman monen päivän päästä. Tai viikon. 

Ole 14 h vuorokaudessa syömättä. 

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihdunta laskee huimasti yli 40+ vuotiaana. Ruokaa tulee vähentää senmukaisesti 30-50% verrattuna mitä söi aikaisemmin,muuten ei hoikkana pysy.

Laske.  Kevyttä työtä tekevä tarvii sen 1500-2000 kaloria. Jos aikoo laihtua on kalorit laskettava 1000:een.  Se täyttyy hyvin helposti jo muutamasta leipäviipaleesta päällyksineen.  Kalorityhjiä voi sitten syödä mahan täytteeksi, pureskella vihanneksia ja hedelmiä.  Ehkä pitää ottaa vitamiinit ja proteiinilisät valmiina, kun ei tuohon kalorimäärään mitään ihmeitä voi koostaa ja haluaa päästä helpolla.  

Sitten voi miettiä mikä siinä syömisessä niin kiehtoo. Sanotaan että ihminen on onnellisimmillaan syödessään, kun perustarve on siinä täyttymässä.  Onko se leukojen jauhaminen, nieleminen?  Tämän voi korvata jauhamalla niitä vihanneksia ja juomalla vettä. Elimistöparka ei tiedä jääkö ne sokerit ja rasvat puuttumaan.  Rasittuu vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata masentua, koska laihdutettaessa on aina syötävä vähemmän kuin kuluttaa, mutta kun on tavoitepaino saavutettu, syödään sen mukaan. Joskus siis voi vaikka vetää mätöt, kunhan kiristää seuraavan päivän syömisistä.

Tietenkin laihempi kuluttaa vähemmän kuin painavampi, mutta kun kroppa tottuu niihin pienempiin annoksiin, tuntuu joku pizzerian pitsa tms. aivan järkyttävän kokoiselta. Mulla menee "kotipakettiin" vähintään puolikas, jos käyn ulkona syömässä. Ja ähky kestää todella pitkään.

Muinoin, lihavana, kiskaisin melkein kaksi pitsaa, enkä ollut moksiskaan.

Ei seuraavana päivänä mitään kiristää pidä, siitä seuraa vaan seuraavat mätöt. Jos vedät mätöt, niin jatkat niin kun mitään ei ois tapahtunut. Myös henkisesti voit jättää itsesi syyttelyn tekemättä. Sitten yrität vain, että seuraavat mätöt tulee vasta mahdollisimman

En tarkoita mätöllä mitään 16 kilon Hese-ateriaa ja kaikista rasvaisimpia suurherkkuja, kahden päivän koomassa, vaan voi siis poiketa siitä terveellisestäkin ruokavaliosta, kunhan tuntee omat rajansa, ja kiskaista vaikka sen pitsan naamariin.

Ja kyllä seuraavana päivänä voi olla vaikka kasvismehupaastolla. Tekee hyvää. Ei tietenkään näin säännöllisesti, vaan joskus, kun oikein tekee mieli. Eikä satunnainen herkkupäiväkään ilman kiristyksiä varsinaisesti nosta painoa sen kummemmin, jää vaikka bussista pari pysäkinväliä aiemmin ja kävelee rivakasti, niin homma pysyy hanskassa, jos pelko iskee.

Jos jatkuvasti panttaa, eikä anna itselleen lupaa mihinkään "syntiseen", räjähtää koko paska tuulettimeen.

Kaikki on toki yksilöllistä. Moni laittaa rajaksi vaikka 2 kiloa, jota ei saa missään tapauksessa ylittää. Onhan keväällä aika kurjaa alkaa sitä talven aikana tullutta "kymppiä" pudottamaan, jos on päässyt mopo karkaamaan.

Kannattaa muistaa se, että myös tiettyjen juomien ylimääräinen juominen lihottaa, ei pelkästään syöminen. Noin saa yllättävää energiaa, vaikka luulee, että minähän tässä vain terveellisesti tuoremehua juon, enkä mä mitään edes syö.

Hanki Ozempic resepti niin ei tarvitse kärsiä kuin ristiinnaulittu. Pano tippuu kun ei ole nälän tunnetta

1. Ota ensin tiukka linja herkuttelun kanssa. Kestää n. pari kuukautta kun totut herkuttomuuteen ja sokerinhimo häviää. Sokeri koukuttaa pahemmin kuin nikotiini. 

2. Älä pidä herkkuja kotona kaapissa. Varmista, ettö siellä on pikanälkään jotain terveellsitä popsittavaa.

3. Opettele laittamaan maistuvampaa terveellistä ruokaa.

4. Ruokajuomaksi vain vesi. 

5. Älä unohda lihaskuntoa. Lihakset kuluttavat kaloreita, ja hyvä lihaksisto tekee kaikesta liikkumisesta miellyttävämpää.

Vierailija kirjoitti:

1. Ota ensin tiukka linja herkuttelun kanssa. Kestää n. pari kuukautta kun totut herkuttomuuteen ja sokerinhimo häviää. Sokeri koukuttaa pahemmin kuin nikotiini. 

2. Älä pidä herkkuja kotona kaapissa. Varmista, ettö siellä on pikanälkään jotain terveellsitä popsittavaa.

3. Opettele laittamaan maistuvampaa terveellistä ruokaa.

4. Ruokajuomaksi vain vesi. 

5. Älä unohda lihaskuntoa. Lihakset kuluttavat kaloreita, ja hyvä lihaksisto tekee kaikesta liikkumisesta miellyttävämpää.

Näinhän asia pitäisi hoitaa, mutta minä kyllä vähän epäilen, kuinka moni pystyy moiseen kurinalaisuuteen :D Taitaa olla vieläpä valtava muutos siihen mihin lihava on tottunut. Laihduttamisen pitäisi olla myös "omalla tavallaan miellyttävä" asia, mikä kannustaa etenemään, ei mitään kidutusta.

Itse laihdutin aika isosti ja pakko oli sallia jotain hyvää, kuten sokeriton Pepsi ja keksi tai pari silloin tällöin. Onnistuin hyvin, ja herkkuhimot ja muut ovat hallinnassa. Kohtuudella mennään. Kaikkea ei voi kerralla ottaa pois. Onnittelut jos tuohon pystyy. 

Ihan ensimmäiseksi tulee tarkkailla, että milloin ja missä tilanteessa mässäily tai kalorivaje tai väsymys (mitä haluaa hoitaa sokerilla) alkaa. Ateriarytmi tulee säätää niin, että aina on energiaa tehdä asioita aktiiviseen aikaan ilman väsymystä ja sokeripiikkejä. Pitää syödä tarpeeksi aktiiviseen aikaan, muuten ei jaksa ja sokerihimo iskee. Illat tulisi rauhoittaa. Iltapala on hyvä jättää väliin, kalorivaje on kivempi levossa kuin valveilla. 

Aamupalasta ollaan montaa eri mieltä, mutta olen itse huomannut, että puuron syöminen aamulla saa aikaiseksi aivan kiljuvan nälän lounastaukoon mennessä. Venyttää vatsalaukkua ja on aika energiaköyhää ravintoa. Jos olet jättänyt iltapalan pois, sinulla on nälkä aamulla ja silloin hyvä vaihtoehto on esimerkiksi tuhti munakas. Siitä riittää energiaa tosi pitkään ja nälkä tulee vasta työpäivän loppupuolella. Silloin esimerkiksi puuro on loistava välipala (vaikkapa annospikapuuro mikrossa höystettynä turkkilaisella tai bulgarialaisella jugurtilla ja tuoreilla marjoilla). Päivällinen voi olla oikeastaan mitä vain, mutta omalle lautaselle ottaisin pääosin vain proteiinia ja tuoreita kasviksia. Ja lähdet heti aterian syötyäsi vaikka vain 15 min kävelylle tai kitkemään rikkaruohoja oikeastaan mitä vain fyysistä, että saat pahimman sokeripiikin kulutettua (eli sen ruokakooman/sokeripiikin)

Ja ihan ennenkaikkea kortisolitasot laskuun...stressihormonit saa läskit pysymään maagisesti paikoillaan vaikka ruokavaliota kohentaisi ja aktiivisuutta lisäisi. Eliminoi kaikki stressitekijät mitä pystyt. Älä ota kontaktia toksisiin tai stressaaviin ihmisiin. Tee jotain mistä nautit itse (lukuunottamatta mässäily ja napostelu) ja anna toisille vastuuta. Tee itsellesi omaa aikaa, milloin et koita miellyttää ketään muuta kuin itseäsi.

Tällä metodilla tippui 20 kg vuodessa itsellä. Eli kaikki ylipaino. Ei ollut vaikeaa vaan tosi helppoa. Pysynyt hoikkana yli 10 vuotta :)