Ystävä järkyttyi vauvauutisesta - mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

jännä, miten ketjun sävy on muuttunut. alkuun ihmeteltiin ystävän reaktiota ja nyt lapsettomat alapeukuttaa, kun toisten lisääntyminen ottaa kupoliin.

Eiköhän tahattomasti lapsettomien elämä ole ihan tarpeeksi surullista ilman, että empatiakyvyttömät haukkuvat heitä tässä keskustelussa kilpaa.

Voitaisiinko siis keskustella aloituksesta hyvässä hengessä?

huomioita siltä ajalta, kun yritimme lasta ja stressasin mahdollista lapsettomuutta/kun lopulta tulin raskaaksi:

-vaikka olin tosi iloinen muiden vauvauutisista, niin kyllä ne myös teki tosi kipeää. pahinta oli kuulla jonkun raskaudesta esim. kesken työpäivän tai juhlien. helpoimmalla pääsi, kun luki somesta tai sai viestin, jossa kerrottiin raskaudesta. toki nuokin viestit kirveli, mutta sai sentään olla yksin. moni odottanut halusi nähdä muiden ilmeet raskaudesta kertoessaan, mutta lapsettomuutta stressaavalle nuo ei ole kivoja hetkiä.

-pahinta oli saada mukahuomaamattomia kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tienneet tilanteestamme. "oletteko mikon kanssa ajatelleet lapsen hankkimista?", "sitten kun teilläkin on joskus lapsia...", "ei kannata jättää lasten hankintaa liian myöhään, ettei jää lapsettomaksi" jne. mitäpä noihin sanoisi "kuule, mulla olisi just ovulaatio alkamassa, niin sopiiko että lähden kotiin panemaan"?

-kun tulin raskaaksi pidemmän yrittämisen jälkeen, se oli lapsettomien kesken "jotenkin hyväksytympää". jos olisin tullut raskaaksi nopeammin, olisi siihen suhtauduttu penseämmin. kai tässä on kyse siitä, että koetaan toisellekin raskautumisen olleen vaikeaa ja hänen ymmärtävän, kuinka vaikeaa se voi olla.

-raskaana sain tosi ilkeitäkin kommentteja. "halusitteko te molemmat todella lasta vai vain sinä?", "saattaahan se vielä kesken mennä tai kuolla, ei se ole vielä elävä lapsi" jne. 

summasummarum. jos olet raskaana, ole hienotunteinen kertoessasi raskaudesta. olisin arvostanut itse ap:n tapaa laittaa viestiä puhelun tai kasvotusten kertomisen sijaan. jos olet lapseton, älä pura lapsettomuuteen liittyviä tunteita raskaana oleviin.

Kaverin vastaus oli tökerö, mutta en usko, että hän tarkoitti sillä loukata. Jos olisin ap, antaisin kaverille nyt tilaa. Asiaan voi palata sitten myöhemmin, hän saattaa sitten itsekin ymmärtää reagoineensa asiaan töksähtävästi.

Tahaton lapsettomuus on todella kipeä asia. Tuntuu tosi pahalta lukea näitä kommentteja, joissa meitä tahattomasti lapsettomia haukutaan ja syytetään ties mistä. Monesti lapsettomuuteen liittyy myös traumaattisia kokemuksia, kuten esim. omalla kohdallani useampi kohdunulkoinen raskaus.

Itse yritän parhaani olla kaatamatta omaa suruani muiden niskaan ja iloita läheisteni raskauksista. Ulospäin saatan vaikuttaa reagoivani vaisusti, koska yleensä pidättelen itkua, kun kuulen vauvauutisia. Enkä tietenkään halua alkaa itkeä, kun toinen kertoo elämänsä onnellisimmasta tapahtumasta.

Eihän toi Ap:n ystävä hyvin käyttäytynyt ton raskausasian kanssa, mutta toisaalta se on inhimillistä. Eräs ystäväni haaveili perheestä todella paljon. Raskaudet alkoivat aina heti, mutta päättyivät toistuvasti keskenmenoihin. Lopulta odotus yhden lapsen kohdalla jatkui, mutta lapsi kuoli lopulta kohtuun. Vihdoin ystävälleni syntyi elävä lapsi tänä vuonna ja hän on ollut onnensa kukkuloilla.

Ystäväni käytös oli todella raskasta noina vuosina, kun hän koki keskenmenoja ja lapsen kuoleman. Ystävä tenttasi aina tavatessamme, olinko raskaana ja aionko yrittää raskautta. Koin nuo kysymykset tungetteleviksi ja epämukaviksi. En ollut raskaana eikä raskaus ollut tuolloin vielä ajankohtaista, mutta pohdin asiaa. Ystävä oli myös todella piikikäs ja huomautteli arjen valinnoistani ollessaan itse raskaana. "Minä en kyllä riskeeraisi terveyttäni syömällä sipsejä/matkustamalla ulkomaille helmikuussa ennen koronarajoituksia/tapaamalla sukulaisia nyt korona-aikana". Ystävän vointia kysyessäni hän suuttui, koska koki meidän vointia kyselevien epäilevän, ettei tämä raskaus päättyisi hyvin. Ystäväni oli todella raskasta seuraa ja jaksaakseni oli pakko ottaa etäisyyttä. Lapsen saatuaan ystäväni on taas palannut "normaaliksi". Ymmärrän, että hänellä on ollut raskasta ja olen yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää. Ehkä Ap sinunkin ystävälläsi on nyt vain niin paljon kipeitä tunteita mielen päällä, ettei hän pysty olemaan tukenasi ja iloitsemaan lapsestasi? Toivottavasti sinulla riittää ymmärrystä myös hänelle, vaikka hänen käytöksensä ei kivalta tuntuisikaan. Mukavaa odotusaikaa! <3

Vierailija kirjoitti:

Häiritseekö muita näiden simpukoiden ja muiden lapsettomuutta esillä pitävien organisaatioiden negatiivinen viestintä? On hyvä, että lapsettomuudesta puhutaan, mutta tuo haastatteluiden ja muiden sävy on usein ikävä. Kuvaillaan, kuinka rankkaa lapsettomuus on, kukaan ei voi koskaan ymmärtää ja on liuta loukkaavia kommentteja, joita ei koskaan pitäisi sanoa lapsettomalle. Miten kamalia ovat äitienpäivät, isänpäivät ja perheille suunnatut jutut. Teksteissä ja haastatteluissa paistaa vihamielisyys siitä, kuinka lapsettomia ei ymmärretä ja olla riittävän sensitiivisiä. Entäs sitten se lapsettomien ymmärrys raskaana olevia tai perheellisiä kohtaan? Mihin unohtuu tuo sensitiivisyys ja "näin ei kannata sanoa raskaana olevalle" -kommentit, kun lapsellisella on paha mieli? Minusta on kaksinaismoralistista, että lapsetonta pitäisi ymmärtää maailman tappiin asti ja lapseton saa kiukutella, "koska lapsettomuus tekee niin kipeää, etten pysty käyttäytymään järkevästi".

No, sinä et ainakaan näytä ymmärtävän muita ihmisiä ollenkaan.

Tahattomasti lapsettomat, minulla olisi teille pyyntö.

Kertokaa lapsettomuudestanne ja mahdollisista keskenmenoista läheisillenne. Näin voimme olla tukena parhaamme mukaan. Ymmärrän, että aihe on todella herkkä ja kipeä, mutta se on todella raskas aihe kantaa yksin. Emme osaa olla tukena, jos emme tiedä asian olevan elämässäsi kipeä paikka. Ulospäin ei voi tietää, kenelle lapsettomuus on kipeä paikka ja kenelle oma valinta. Meiltä voi pyytää, ettemme kysele onko raskaus alkanut tai muutenkaan ota asiaa esille ilman, että pyydätte. Meiltä voi pyytää, jos toivoo tietynlaista suhtautumista omaan tilanteeseensa. Jos tietäisin esimerkiksi ystäväni kärsivän lapsettomuudesta, voisin olla mahdollisimman sensitiivinen asiaan viittaavien aiheiden kanssa. Haluaisin olla tukena ja kuunnella, jos toinen haluaa lapsettomuuteen liittyvistä tunteistaan puhua. Pyydän, puhukaa lapsettomuudesta luottamuksella ystävien, perheenjäsenten ja läheisten sukulaisten kanssa. Ymmärrystä on tarjolla, kunhan sitä vain uskaltaa ottaa vastaan.<3

Kertoessani raskaudestani yksi kaverini päätti kommentoida asiaa mm. seuraavasti:

"Mitenkäs miehesi tähän tulevaan lapseen suhtautuu?" (ööö...olen sanonut hänelle, että molemmat olemme kovasti toivoneet lasta eli tottakai on yhtä iloinen kuin minäkin)

"Teidän Musti-koira jää nyt sitten vähemmälle huomiolle, kun taloon tulee vauva. Eipä tiedä Musti, mikä sitä odottaa." (ei vauvan syntymä tarkoita, että lemmikistä ei huolehdittaisi kuten ennenkin. eikä vauva estä sitä, etteikö koiraa voisi rapsutella, lenkkeillä normaalisti ja leikittää)

"Onpas yllätys, että teille tulee lapsi" (todella yllättävää, että vakituisessa parisuhteessa oleva, lapsesta haaveillut ja lisääntymisiässä oleva pariskunta yrittää lasta...)

Itselle tuli noista kommenteista sellainen "happamia sanoi kettu..." olo. Joskus toivoisin, että ihmiset muistaisivat vanhan viisauden eli silloin kannattaa olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa...

Vierailija kirjoitti:

Tahattomasti lapsettomat, minulla olisi teille pyyntö.

Kertokaa lapsettomuudestanne ja mahdollisista keskenmenoista läheisillenne. Näin voimme olla tukena parhaamme mukaan. Ymmärrän, että aihe on todella herkkä ja kipeä, mutta se on todella raskas aihe kantaa yksin. Emme osaa olla tukena, jos emme tiedä asian olevan elämässäsi kipeä paikka. Ulospäin ei voi tietää, kenelle lapsettomuus on kipeä paikka ja kenelle oma valinta. Meiltä voi pyytää, ettemme kysele onko raskaus alkanut tai muutenkaan ota asiaa esille ilman, että pyydätte. Meiltä voi pyytää, jos toivoo tietynlaista suhtautumista omaan tilanteeseensa. Jos tietäisin esimerkiksi ystäväni kärsivän lapsettomuudesta, voisin olla mahdollisimman sensitiivinen asiaan viittaavien aiheiden kanssa. Haluaisin olla tukena ja kuunnella, jos toinen haluaa lapsettomuuteen liittyvistä tunteistaan puhua. Pyydän, puhukaa lapsettomuudesta luottamuksella ystävien, perheenjäsenten ja läheisten sukulaisten kanssa. Ymmärrystä on tarjolla, kunhan sitä vain uskaltaa ottaa vastaan.<3

Tämä on hyvä ja asiallinen pyyntö.

Ikävä kyllä kaikki eivät ole yhtä mukavan ja myötätuntoisen oloisia ihmisiä kuin sinä. Itse olen saanut mm. kuulla, että kohdunulkoista on turha surra, pitäisi vaan lähteä lenkille niin unohtuu (enpä lähtenyt, kun liikunta sattui vietävästi oli muutenkin pitkään kiellettyä repeytymisvaaran takia).

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ajattelin raskaudesta kertomisen olevan ihana hetki. Kuvittelin kuinka toiset iloitsisivat kanssani, puhuttaisiin aiheeseen liittyen jne. Tiesin monien tykkäävän lapsista, joten en ajatellut asian olevan ikävä. Halusin kertoa kasvotusten ihanat uutiset minulle tärkeille ihmisille.

Eipä nuo hetket niin ihania olleetkaan. Suurin osa suhtautui kivasti, mutta osan reaktiot yllättivät. Noille kurjasti kommentoineille se saattoi olla suusta lipsahtanut sammakko, mutta minä muistan nuo kommentit yhä. Kyllä, joidenkin kanssa etäännyin raskausaikana, kun suhtautuminen oli ikävää jo alusta asti. Erästä ystävää olin ajatellut jo ennen raskautta lapsen kummiksi, mutta hänen reaktionsa mun raskauteen sai minut muuttamaan mieltäni.

Sehän ihmisissä on vikana, että he asettavat odotuksia TOISILLE ihmisille, jolloin mennään vikaan eli joudut itse pettymään, koska joku ei reagoinut pillisi mukaan. Sinulla ei ole oikeutta asettaa odotuksia muille ihmisille, kuten ei muillakaan ihmisillä ole oikeutta asettaa odotuksia sinulle. Olette erillisiä ihmisiä. Miksi ihmeessä tarvitset unelmakannustusjoukot raskauttasi ihastelemaan ja hehkuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahattomasti lapsettomat, minulla olisi teille pyyntö.

Kertokaa lapsettomuudestanne ja mahdollisista keskenmenoista läheisillenne. Näin voimme olla tukena parhaamme mukaan. Ymmärrän, että aihe on todella herkkä ja kipeä, mutta se on todella raskas aihe kantaa yksin. Emme osaa olla tukena, jos emme tiedä asian olevan elämässäsi kipeä paikka. Ulospäin ei voi tietää, kenelle lapsettomuus on kipeä paikka ja kenelle oma valinta. Meiltä voi pyytää, ettemme kysele onko raskaus alkanut tai muutenkaan ota asiaa esille ilman, että pyydätte. Meiltä voi pyytää, jos toivoo tietynlaista suhtautumista omaan tilanteeseensa. Jos tietäisin esimerkiksi ystäväni kärsivän lapsettomuudesta, voisin olla mahdollisimman sensitiivinen asiaan viittaavien aiheiden kanssa. Haluaisin olla tukena ja kuunnella, jos toinen haluaa lapsettomuuteen liittyvistä tunteistaan puhua. Pyydän, puhukaa lapsettomuudesta luottamuksella ystävien, perheenjäsenten ja läheisten sukulaisten kanssa. Ymmärrystä on tarjolla, kunhan sitä vain uskaltaa ottaa vastaan.<3

Tämä on hyvä ja asiallinen pyyntö.

Ikävä kyllä kaikki eivät ole yhtä mukavan ja myötätuntoisen oloisia ihmisiä kuin sinä. Itse olen saanut mm. kuulla, että kohdunulkoista on turha surra, pitäisi vaan lähteä lenkille niin unohtuu (enpä lähtenyt, kun liikunta sattui vietävästi oli muutenkin pitkään kiellettyä repeytymisvaaran takia).

Kannustan rohkeasti tunnustelemaan ilmapiiriä, löytyisikö ymmärrystä. Aina ei voi tietää, keneltä voisi löytyä yllättävästikin ymmärrystä lapsettomuuden tai keskenmenojen kanssa. Joskus empaattiselta muuten vaikuttava ihminen voi olla näissä asioissa todella ymmärtämätön. Joskus elämässä on yllättänyt, että ei-niin-empaattiselta vaikuttanut ihminen onkin ymmärtänyt asiaa hyvin tai on jopa ollut omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta/keskenmenoista/lapsen kuolemasta. Esimerkiksi eräs iäkäs sukulaiseni kertoi kohtukuolemastaan minulle, tapahtuneesta on yli 40 vuotta aikaa eikä aiheesta silloin puhuttu. Arvostan sitä, että saatoimme käydä asiaa läpi. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta raskaudesta/siihen liittyvistä vaikeuksista, mutta olen paljon puhunut aiheesta menetyksiä kokeneiden kanssa. Ajattelen, että jokainen kohdunulkoinen raskaus/tuulimuna/keskenmeno/lapsen kuolema on kipeä paikka. Eikä se seuraava raskaus tai elävä lapsi poista sitä surua, joka aiempaan menetykseen liittyy, vaan noita menetyksiä saa surra ja niistä on hyvä puhua. Toivon, että jokainen teistä menetyksiä kohdanneista löytää tukea ympäriltään. <3

T. Se aiempi kommentoija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ajattelin raskaudesta kertomisen olevan ihana hetki. Kuvittelin kuinka toiset iloitsisivat kanssani, puhuttaisiin aiheeseen liittyen jne. Tiesin monien tykkäävän lapsista, joten en ajatellut asian olevan ikävä. Halusin kertoa kasvotusten ihanat uutiset minulle tärkeille ihmisille.

Eipä nuo hetket niin ihania olleetkaan. Suurin osa suhtautui kivasti, mutta osan reaktiot yllättivät. Noille kurjasti kommentoineille se saattoi olla suusta lipsahtanut sammakko, mutta minä muistan nuo kommentit yhä. Kyllä, joidenkin kanssa etäännyin raskausaikana, kun suhtautuminen oli ikävää jo alusta asti. Erästä ystävää olin ajatellut jo ennen raskautta lapsen kummiksi, mutta hänen reaktionsa mun raskauteen sai minut muuttamaan mieltäni.

Sehän ihmisissä on vikana, että he asettavat odotuksia TOISILLE ihmisille, jolloin mennään vikaan eli joudut itse pettymään, koska joku ei reagoinut pillisi mukaan. Sinulla ei ole oikeutta asettaa odotuksia muille ihmisille, kuten ei muillakaan ihmisillä ole oikeutta asettaa odotuksia sinulle. Olette erillisiä ihmisiä. Miksi ihmeessä tarvitset unelmakannustusjoukot raskauttasi ihastelemaan ja hehkuttamaan?

Mulla on tapana iloita läheisteni kanssa, jos joku saa itselleen mieluisia uutisia. On sitten kyse työpaikasta, kodin ostosta, lapsesta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ajattelin raskaudesta kertomisen olevan ihana hetki. Kuvittelin kuinka toiset iloitsisivat kanssani, puhuttaisiin aiheeseen liittyen jne. Tiesin monien tykkäävän lapsista, joten en ajatellut asian olevan ikävä. Halusin kertoa kasvotusten ihanat uutiset minulle tärkeille ihmisille.

Eipä nuo hetket niin ihania olleetkaan. Suurin osa suhtautui kivasti, mutta osan reaktiot yllättivät. Noille kurjasti kommentoineille se saattoi olla suusta lipsahtanut sammakko, mutta minä muistan nuo kommentit yhä. Kyllä, joidenkin kanssa etäännyin raskausaikana, kun suhtautuminen oli ikävää jo alusta asti. Erästä ystävää olin ajatellut jo ennen raskautta lapsen kummiksi, mutta hänen reaktionsa mun raskauteen sai minut muuttamaan mieltäni.

Sehän ihmisissä on vikana, että he asettavat odotuksia TOISILLE ihmisille, jolloin mennään vikaan eli joudut itse pettymään, koska joku ei reagoinut pillisi mukaan. Sinulla ei ole oikeutta asettaa odotuksia muille ihmisille, kuten ei muillakaan ihmisillä ole oikeutta asettaa odotuksia sinulle. Olette erillisiä ihmisiä. Miksi ihmeessä tarvitset unelmakannustusjoukot raskauttasi ihastelemaan ja hehkuttamaan?

Mulla on tapana iloita läheisteni kanssa, jos joku saa itselleen mieluisia uutisia. On sitten kyse työpaikasta, kodin ostosta, lapsesta jne.

Se on sinun valintasi, eikä velvoita muita ihmisiä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Tahattomasti lapsettomat, minulla olisi teille pyyntö.

Kertokaa lapsettomuudestanne ja mahdollisista keskenmenoista läheisillenne. Näin voimme olla tukena parhaamme mukaan. Ymmärrän, että aihe on todella herkkä ja kipeä, mutta se on todella raskas aihe kantaa yksin. Emme osaa olla tukena, jos emme tiedä asian olevan elämässäsi kipeä paikka. Ulospäin ei voi tietää, kenelle lapsettomuus on kipeä paikka ja kenelle oma valinta. Meiltä voi pyytää, ettemme kysele onko raskaus alkanut tai muutenkaan ota asiaa esille ilman, että pyydätte. Meiltä voi pyytää, jos toivoo tietynlaista suhtautumista omaan tilanteeseensa. Jos tietäisin esimerkiksi ystäväni kärsivän lapsettomuudesta, voisin olla mahdollisimman sensitiivinen asiaan viittaavien aiheiden kanssa. Haluaisin olla tukena ja kuunnella, jos toinen haluaa lapsettomuuteen liittyvistä tunteistaan puhua. Pyydän, puhukaa lapsettomuudesta luottamuksella ystävien, perheenjäsenten ja läheisten sukulaisten kanssa. Ymmärrystä on tarjolla, kunhan sitä vain uskaltaa ottaa vastaan.<3

Ei se aina ole näin. Minä kerroin läheiset lamaantuivat. Kukaan ei uskalla kysyä mitään ja välttelevät aiheitta. Muutamalta työkaverilta sain aidosti tukea.

Aloittajalle, lapsettomuutemme on kestänyt yli 10v. Edessä on kohdun poisto. Lapsettomuus on minulle tarkoittanut jatkuvaa surua, kuin amputoidun raajan aavekipua. Käyn töissä ka olen toimiva, mutta suru ei vain poistu, se on jotain joka laahustaa mukana. Ei mene päiväkään etten mieti asiaa, lukuisia kertoja. En silti koe katkeroituneeni.

Toivo on vielä viheliäisempi, se ei kuole millään. Vieläkin ole toivonut, että ”jos sittenkin tapahtuisi ihme”. No ei tapahdu. Kuljen lasten syntymäpäivät, ostan lahjat ja onnittelen, olen iloinen. Kotona itken yksin.

Ennen, kuin joku sanoo, että ”miksi et adoptoi”. Odotimme adoptiolasta useista vuosia, sitten huomaa, että ikä tulee vastaan. Kouluikäisen ja usein traumatisoituneemman lapsen adoptointiin osaamiseni ei riitä.

Lapsettomuus on suurempi trauma, kuin kukaan sitä läpikäymätön voi ymmärtää. Luulen, että tämän vuoksi lapsettomia voidaan pitää itsekkäinä.

En tiedä oliko tästä apua aloittajalle. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Lapsettomuus on suuremp

Tulipa paljon virheitä kännykällä kirjoittaessa, anteeksi. Ehkä saat selvän.

T. Nro 193

Saisko tän keskustelun takaisin ap:n aiheeseen tästä lapsettomuuskeskustelusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ajattelin raskaudesta kertomisen olevan ihana hetki. Kuvittelin kuinka toiset iloitsisivat kanssani, puhuttaisiin aiheeseen liittyen jne. Tiesin monien tykkäävän lapsista, joten en ajatellut asian olevan ikävä. Halusin kertoa kasvotusten ihanat uutiset minulle tärkeille ihmisille.

Eipä nuo hetket niin ihania olleetkaan. Suurin osa suhtautui kivasti, mutta osan reaktiot yllättivät. Noille kurjasti kommentoineille se saattoi olla suusta lipsahtanut sammakko, mutta minä muistan nuo kommentit yhä. Kyllä, joidenkin kanssa etäännyin raskausaikana, kun suhtautuminen oli ikävää jo alusta asti. Erästä ystävää olin ajatellut jo ennen raskautta lapsen kummiksi, mutta hänen reaktionsa mun raskauteen sai minut muuttamaan mieltäni.

Sehän ihmisissä on vikana, että he asettavat odotuksia TOISILLE ihmisille, jolloin mennään vikaan eli joudut itse pettymään, koska joku ei reagoinut pillisi mukaan. Sinulla ei ole oikeutta asettaa odotuksia muille ihmisille, kuten ei muillakaan ihmisillä ole oikeutta asettaa odotuksia sinulle. Olette erillisiä ihmisiä. Miksi ihmeessä tarvitset unelmakannustusjoukot raskauttasi ihastelemaan ja hehkuttamaan?

Kohteliaisuus/käytöstavat ei tarkoita unelmakannustusjoukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Tahattomasti lapsettomat, minulla olisi teille pyyntö.

Kertokaa lapsettomuudestanne ja mahdollisista keskenmenoista läheisillenne. Näin voimme olla tukena parhaamme mukaan. Ymmärrän, että aihe on todella herkkä ja kipeä, mutta se on todella raskas aihe kantaa yksin. Emme osaa olla tukena, jos emme tiedä asian olevan elämässäsi kipeä paikka. Ulospäin ei voi tietää, kenelle lapsettomuus on kipeä paikka ja kenelle oma valinta. Meiltä voi pyytää, ettemme kysele onko raskaus alkanut tai muutenkaan ota asiaa esille ilman, että pyydätte. Meiltä voi pyytää, jos toivoo tietynlaista suhtautumista omaan tilanteeseensa. Jos tietäisin esimerkiksi ystäväni kärsivän lapsettomuudesta, voisin olla mahdollisimman sensitiivinen asiaan viittaavien aiheiden kanssa. Haluaisin olla tukena ja kuunnella, jos toinen haluaa lapsettomuuteen liittyvistä tunteistaan puhua. Pyydän, puhukaa lapsettomuudesta luottamuksella ystävien, perheenjäsenten ja läheisten sukulaisten kanssa. Ymmärrystä on tarjolla, kunhan sitä vain uskaltaa ottaa vastaan.<3

Moni lapseton saa niin tökeröjä kommentteja, että ymmärrän hyvin sen, etteivät he halua asiasta kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Saisko tän keskustelun takaisin ap:n aiheeseen tästä lapsettomuuskeskustelusta?

No ap:han kysyi miksi ystävä käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Todennäköisiin syy on ystävän lapsettomuus. Haluaisitko, että vastaus on, että hänen ystävänsä on kus ipää?

Turha on selittää asiaa syvällisemmin, jonka ymmärryskyky ei riitä asian sisäistämiseen.

Tökerö kommentti AP:n kaverilta, mutta on päivänselvää, että kaveri on yrittänyt jo pidemmän aikaa eikä ole tärpännyt. Anna hänelle aikaa toipua uutisista ja eiköhän kaverikin osaa iloita puolestasi. Itse olen yrittänyt lasta yli 2 vuotta mieheni kanssa ja jos joku idiootti kyselee tai vihjailee lapsista niin vastaan aina tyyliin ”ehkä joskus” tai ”en tiedä hankitaanko ikinä lapsia”. En vaan halua puhua lapsettomuudesta ihmisten kanssa, koska se on mulle vaikeaa enkä halua alkaa itkeä ihmisten edessä. Viime aikoina moni kaverini on ilmoittanut perheenlisäyksestä ja vaikka olen aina onnellinen heidän puolestaan ja osaan näyttää iloista naamaa, niin fakta on, että myöhemmin itken yksin kotona lapsettomuuttani. Muiden onni ei tietenkään ole minulta pois, mutta kyllä jokainen raskausuutinen muistuttaa siitä mitä minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, Ap täällä tilannepäivittelee.

Laitoin tuolle ystävälleni viestiä eilisiltana ja kysyin suoraan, jäikö raskausuutiseni jotenkin vaivaamaan häntä, kun hänestä ei ole kuulunut/ystävän vastausta raskausuutiseeni. Ystävä kommentoi vain lyhyesti takaisin "Ei vaivaa, oon vaan onnellinen teidän puolesta." Laitoin vielä tämän jälkeen ystävälle viestiä, mutta siihen viestiin hän ei enää vastannut.

Ap

Ai ei vaivaa? Eli ystävä saa lapsen, mutta lapsirakkaalla ystävällä ei ole mitään intressiä jutella aiheesta sen enempää?

Mulla oli vastaavanlainen tyyppi kaverina. Tämä lapseton kaveri kyseli aina kuulumisista ummet ja lammet kaikista elämänmuutoksistani. Miltä tuntuu, kun tulit valituksi uuteen työpaikkaan? Millainen haastattelu oli? Koska työ alkaa? Tunnetko sieltä entuudestaan ketään? Jne. Sitten kun kerroin olevani raskaana, oli vastassa muuri. Hyvä kun jotenkin sai soperrettua onnittelut, mitään ei halunnut kysyä. Olin jo odottanut kasaa kysymyksiä odotusajasta ja vauva-arjesta, mutta hän ei halunnut puhua koko aiheesta. Tiesin, että kaverini tykkäsi lapsista, joten lasten inhoamisesta ei ollut kyse. Oikeasti se lapsettomuuden katkeruus ja suru paistaa kilometrin päähän näistä ihmisistä vaikkei ne sitä ääneen sanoisi.

Olen vela ja kävin ottamassa kaverin puolesta muistiinpanot jostain mammojen kerhosta kun hän ei päässyt sillä kerralla paikalle :D

Tosin täytyy sanoa, että eipä sitä hirveästi ole puhuttavaa jostain raskaus- ja vauvajutuista, eikä ne hirveästi edes aiheena kiinnosta. Samoin lapsettoman ja lapsellisen on luonnostaan kasvaa erilleen, koska heillä lakkaa olemasta yhteistä aikaa ja yhteistä ylipäätään. Siinä on vähän sama juttu kuin joku jättää kaverinsa aina kun löytää miehen ja palaa sitten taas muina miehinä takaisin ystäväpiiriin eron tullessa. Nyt vaan lapsi on se, jolle huomio annetaan. ÄÄidiksi tulevat unohtavat, että he muuttavat ystävyyssuhteen ja jättävät ystävän perheensä vuoksi. Tämäkin on toki luonnollista, mutta kyllä pitäisi ymmärtää, että se yksin jäävään ystävään tulee kolahtamaan.

No minulla kävi kyllä niin päin, että lapseton ystävä häipyi kun sain lapsen. Tai no, ei täysin häipynyt mutta otti etäisyyttä ja muuttui nihkeäksi. Tämä siitä huolimatta, että tosiaan yritin pitää yhteyttä kuin ennen (asumme eri paikkakunnalla ja välimatkaa on), jatkaa samoista yhteisistä aiheista juttelua enkä edes ottanut vauvaa puheeksi ellei hän siitä kysynyt. Sain osakseni myös suoranaista ilkeilyä ja oikeesti olen edelleen vähän katkera asiasta enkä usko ystävyytemme koskaan palaavan ennalleen.