Lue keskustelun säännöt.
Ystävä järkyttyi vauvauutisesta - mitä tehdä?
26.08.2020 |
Ensimmäinen kolmas on nyt takana ja kerroin raskaudesta viestitse ystävilleni. Ajattelin laittaa viestiä, koska korona-ajan vuoksi emme ole livenä nähneet.
Raskaus on ollut minulle ja miehelleni hyvin toivottu asia. Olemme miehen kanssa hieman yli kolmekymppisiä, olleet yhdessä muutaman vuoden ja asumme avoliitossa. Elämämme on tasaista, on vakityöt jne. Olen puhunut ystäville, että lapset kuuluvat tulevaisuuden suunnitelmiin. Eli ei ole kyse mistään "yllätysraskaudesta". Olin varautunut raskauden yrittämisen kestävän kauankin, mutta raskaus alkoi iloksemme muutamassa kuukaudessa.
Muuten ystävät ovat ottaneet raskausuutisen hyvin, iloinneet kanssamme ja kyselleet kaikkea, mutta yksi ystävä ei osannut suhtautua asiaan. Olen tuntenut tämän ystävän kanssa yli vuosikymmenen. Tiedän, että hän on lapsirakas ja haluaa perheen joskus. Hän on kuitenkin sanonut tänä vuonna, ettei vielä ole ajankohtaista/pohtii, koska olisi tai uskaltaisi yrittää. Kun kerroin raskaudesta, hän vastasi "Onneksi olkoon, onpa yllätys. Minä en muuten ole raskaana. Nyt täytyy sulatella tätä raskausuutistasi."
Ihmettelin ystävän vastausta, sillä en ole kysynyt mitään siihen viittaavaakaan, onko hän raskaana. En koskaan kysele, onko joku raskaana. Ihmettelin myös, miksi hieman yli kolmekymppisen, lapsia halunneen ystävän raskautuminen on yllätys ja sulateltava asia? Jäin myös miettimään, onko ystäväni oikeasti yrittänyt lasta, mutta lasta ei ole kuulunut ja raskauteni on siksi sulateltava asia? Miten tällaisen tilanteen kanssa kannattaisi edetä, jotta huomioisin hänet mahdollisimman hyvin? Ystävästä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun kerroin raskaudesta (yleensä hän viestittelee).
Ap
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Eipä voi sinunkaan empatiaa siskoasi kohtaan kehua. Pystytkö yhtään eläytymään siihen kun ei voisi saada lapsia, vaikka haluaisi? Oletko ihan ymmärtämätön siihen, että hän haluaa olla vanhempiensa kanssa jouluna ja juhannuksena? Lapsuudenperhe on hänen ainoa perheensä kun omia lapsia ei tullut. Kuulostat tosi kylmältä ihmiseltä, vaikka sinulle ne lapsetkin suotiin. Toivoyttavasti et ole yhtä kylmä äitinä kuin siskona.
10 vuotta kriiseilyä, niin ettei muut voi olla normaalisti paikalla? Tuohan on vain vallankäyttöä, hankalaa persoonaa "pitää" ymmärtää tai sitten ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Eipä voi sinunkaan empatiaa siskoasi kohtaan kehua. Pystytkö yhtään eläytymään siihen kun ei voisi saada lapsia, vaikka haluaisi? Oletko ihan ymmärtämätön siihen, että hän haluaa olla vanhempiensa kanssa jouluna ja juhannuksena? Lapsuudenperhe on hänen ainoa perheensä kun omia lapsia ei tullut. Kuulostat tosi kylmältä ihmiseltä, vaikka sinulle ne lapsetkin suotiin. Toivoyttavasti et ole yhtä kylmä äitinä kuin siskona.
10 vuotta kriiseilyä, niin ettei muut voi olla normaalisti paikalla? Tuohan on vain vallankäyttöä, hankalaa persoonaa "pitää" ymmärtää tai sitten ei pidä.
Aika ei yksin paranna haavoja. Mikäli on mätäkuu, niin olosuhteiden vuoksi haava vain tulehtuu. Ikä ei myöskään lisää kivunsietokykyä. Ikä ei poista yksinäisyyden tunnetta. Ehkäpä lämpimämpi sisko olisi osannut hoitaa asiat toisin. Vaikka ei olisi, niin ei ainakaan syyttelisi ja olisi katkera sitä lapsetonta kohtaan. Onneksi vanhemmat sentään ymmärtävät lapsetonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, jos hän on itsekin yrittänyt lasta ja ystävä saakin sen nopeammin. Mutta silti kummallinen vastaus, koska tosiaan, mitäpä sulateltavaa tuossa on. Ei toisen raskaus ole häneltä mitenkään pois.
Miksi on harmillista, jos toinen raskautuu nopeammin kuin toinen? Raskautuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa monet seikat. Kaikki ei tässä ole samalla viivalla eikä ole sellaista "ekana yrityksen aloittaneet saa lapsen ensin" listaa.
Tahattomasti lapsettomasta on epäreilua, kun kuka tahansa muu saa lapsen ennen häntä. Sen kun vielä ymmärtäisi, että näissä asioissa ei ole kyse reiluudesta, vaan tuurista, geeneistä ja sattumasta.
Kyllä kaikki tahattomasti lapsettomat ymmärtävät tuon. Siksi se onkin niin epäreilua, että toisilla on vaan parempi _tuuri_ asiassa.
Miksi se epäreiluuden kokemus pitää purkaa kiukuttelemalla tai tylyillä kommenteilla niihin henkilöihin, jotka saavat lapsia? Eihän se heidän vikansa ole, jos toisille ei syystä tai toisesta kuulu lasta. Toki voi tuntua epäreilulta, jos itse ei ole lasta saanut, mutta ei se lapsen saamattomuus toisten syytä ole. Siksi pidän ikävänä sitä, että pahaa oloa lapsettomuudesta puretaan täysin ulkopuolisiin ihmisiin, joilla ei ole mitään tekemistä ko. tapauksessa raskauden yrittämisen kanssa.
Et kai laittanut hölmöä jenkkihenkistä viestiä "me ollaan raskaana"?
Mä laittaisin viestin ”moi, mitä kuuluu? jäin vähän ihmettelemään sitä sun aiempaa viestiä, oletteko siis yrittäneet lasta kun suhtauduit jotenkin yllättyneesti? en tiennytkään yhtään kun ei ole tullut puheeksi. toivottavasti tämä ei vaikuta meidän väleihin tai mitään”. jotain tollasta. Josei nosta kissaa pöydälle kaveruus väljähtyy.
Ei sillä, oli mullakin kaveri joka oli tosi yllättynyt kun kerroin parisuhteesta, eikä ole sen jälkeen ollut tekemisissä. Ilmeisesti ajatteli että olen jotenkin ikisinkku? Tai sitten häntä alkoi kipuiluttaa oma sinkkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Lapsettomuudesta tai muusta surusta kärsivää voidaan ottaa huomioon monin tavoin keskustelemalla, tukemalla, kuuntelemalla - kahden kesken tai pienemmässä porukassa. Toki myös muiden raskausuutiset pitää kertoa suurella hienotunteisuudella ja varautua siihen, että reaktio on esim. itku.
Kuitenkin ymmärtämämisellä on rajansa. Jos lapseton ei kestä esimerkiksi vauvojen tai lasten läsnäoloa tai heistä puhumista, silloin täytyy vetäytyä seurasta pois. Muille nämä ovat niin isoja asioita elämässä, että yhden surevan takia ei niitä valitettavasti voi häivyttää olemattomiin. Muilla on oikeus järjestää esimerkiksi iloisia perhejuhlia. Sureva voi tietenkin osallistua omien voimavarojen mukaan, mutta ei ole oikein kääntää jokaista perhejuhlaa omaksi tukiryhmäksi.
Itsekkyydellä ja epäkohteliaisuudella lapsettomuudesta kärsivä saattaa karkoittaa ympäriltään sen empatian ja tuen, mitä muut olisivat valmiita ja halukkaita antamaan.
Minä tein juuri noin, eli jättäydyin pois. Vaan sekin koettiin loukkaavaksi. Että enkö nyt vaan voi yrittää olla ja pitää kunnioittaa muita.
Eipä se tahattomasti lapseton voi tehdä mitään oikein. Pitäisi vain hymyillä nätisti ja riemuita muiden raskauksista, vaikka itse olisi ihan rikki.
Sain lopulta lapsen. En pitänyt raskaudestani meteliä, enkä odottanut onnitteluita. Lähipiiri raskaudestani toki alusta asti tiesi, mutta esimerkiksi töissä työkaverit saivat tietää asiasta vasta mahani kasvettua selkeäksi raskausmahaksi.
Olin itse onnellinen. En kaivannut siihen muita hehkuttamaan ja riemuitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ymmärtää, että tahaton lapsettomuus on monelle tosi kova paikka. Mutta eikö voisi vaikka opetella ennalta onnittelurepliikin, jonka voi sitten autopilotilla laukaista, kun joku tuttu tai ystävä kertoo raskaudestaan? Se tilanne on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin edessä. Niin ei tarvitse tökerösti sanoa.
Jokaisen ihmisen kannattaa opetella valmiit sanat tiettyihin tilanteisiin, esim. osanotto, raskausonnittelut, jne.
Tämä.
Mulle muiden odotusuutisten kuuleminen ei ollut helppoa, kun kaipasin kipeästi omaa lasta. Silti näissä tilanteissa kasvotusten reippaasti onnittelin ja kysyin vointia/miten muu perhe esim. tuleva isosisarus suhtautuu odotukseen. Viestillä ei tarvitse laittaa mitään ihmeellistä "Onneksi olkoon koko perheelle ❤️ Koska teillä on laskettu aika?😊" riittää mun mielestä. Tällaisen viestin laitoinkin eräällä ystävälle, vaikka samalla odotusuutinen teki mulle tosi kipeää. Ystävä ei kuitenkaan ollut se osoite, johon omaa suruani tuossa tilanteessa olisin purkanut, vaan puhuin surusta mieheni kanssa.
Onhan sellaisia tilanteita elämässä muutenkin, että toisen ihmisen elämän muutokset tekevät itselle kipeää. Jos esim. mukava työkaveri muuttaa toiselle puolelle Suomea, en mä kommentoi "Onpa kurjaa, en halua sun lähtevän. Miten sä voit lähteä ja jättää mut tähän työpaikkaan ilman sua?!", vaikka mulle asia sellaisena näyttäytyisi. Sen sijaan kommentoin, kuinka kivaa työkaveria tulee ikävä, miltä muutto työkaverista tuntuu ja millainen tuleva koti on. Ei kaikista omista tunteista tarvitse puhua ääneen ja kääntää tilannetta itseensä, vaan voi keskittyä iloitsemaan toisen onnesta.😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Ovatko vanhempasi isovanhempia lapsillesi vai onko sisko kieltänyt senkin?
Tahattomasti lapsettomat tai raskautta jo pitkään yrittäneet ja lapsettomuutta pelkäävät ovat usein ehkä tahtomattaan tosi nuivia muiden raskauksien kanssa. Oma tunnekuorma on heillä niin valtava, ettei siitä välttämättä vaan pääse irti. Pahimmillaan elää kuukauden sykleissä pettyen ja pohtien, tärppääkö tässäkään kuussa. Tiedän, kun olin itse aikanaan tuollainen ja stressasin raskauden alkamista valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.
Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.
Omaan raskauteeni oli muutamilla kavereilla ja tutuilla tosi vaikea suhtautua. Yllätyin jopa siitä, että osa ihan suoraan raskaudesta kertoessani kysyi, kuinka nopeasti raskaus alkoi (itse en tätä tutulta tai etäisemmältä kaverilta kysyisi).
Minulla raskaus alkoi 2 kk yrityksen jälkeen. Äitini on myös kertonut, että hänellä raskaudet ovat alkaneet helposti, vaikka hänelläkin oli ikää yli 30 v. Miehen äidillä raskauden alkamisessa kesti 5 vuotta ja mieheni on ainoa lapsi. Miehelläni on myös nuoresta iästään huolimatta matalat testosteroniarvot. Etukäteen olin valmistunut siihen, että yrittäminen voi viedä kauankin tai ei onnistu lainkaan.
Näiden raskauteeni vaikeasti suhtautuneiden kohdalla tuntui suunnilleen siltä, että olisi pitänyt pyytää anteeksi, kun raskaus alkoi noin nopeasti. En ymmärrä, miksi tämä asia oli noille muutamille ihmisille niin kipeä paikka. Raskauden alkaminen on todella yksilöllistä, eikä ihmisten kehoja, perintötekijöitä ja muita voi vertailla keskenään. Eikä rehellisesti sanottuna tee mieli selostaa tutuille miehen suvun lisääntymishaasteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kyllä ihmetellä että miksi juuri lapsettomat saa olla noin avoimesti katkeria ja surullisia. Ei koskaan ääneen puhuta noin suoraan että vaikka oma sinkkuus harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.
Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.
Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.
Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.
Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.
Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan outo toi ap:n ystävän kommentti "mä en sitten ole raskaana". Eihän kukaan kommentoi toiselle "onneksi olkoon uudesta autosta/talosta/työpaikasta, mulla ei ole suunnitelmissa hankkia uutta".
Eiköhän kyse ole siitä, että raskaus on aiheena ystävälle kipeä. Joko hän haaveilee lapsesta, mutta ei ole uskaltanut yrittää/puoliso ei vielä halua tai sitten ei ole saanut lasta yrityksestä huolimatta.
En silti ymmärrä, miksi pitää mennä ylipäätään kommentoimaan ettei ole raskaana. Jos ap:llä ei ole tapana udella moista, niin olisiko koko asia tullut edes muuten puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä ihmetellä että miksi juuri lapsettomat saa olla noin avoimesti katkeria ja surullisia. Ei koskaan ääneen puhuta noin suoraan että vaikka oma sinkkuus harmittaa.
Kuka on kieltänyt kertomasta, että sinkkuus harmittaa? Kyllä minä sinkkuaikana kerroin rehellisesti, etten tykännyt olla sinkku ja haluan löytää puolison, jonka kanssa jakaa elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.
Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.
Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.
Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.
Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.
Saa pelätä, olla hämmentynyt ja surullinen. Mutta miksi ne tunteet pitää näyttää voimakkaasti sille ihmiselle, joka on raskaana? Eikö noita tunteita voi puida terapiassa, puolison kanssa tai saman läpikäyneen kanssa, joka ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?
No mä ainakin ymmärsin, että tilanne on tämä:
Kirjoittajalle olisi ok, että sekä hänen perheensä että sisko ovat vanhempien luona juhlimassa.
Siskon mielestä ei ole ok, vaan kirjoittaja ja perheensä eivät saisi olla vanhempien luona samaan aikaan, koska kirjoittajan perheeseen kuuluu lapsi.
Kyllä mä tässä tilanteessa olisin sitä mieltä, että olisi kohtuullista, että sisko joko käsittelee lapsettomuutensa ja opettelee sietämään sisarensa lapsia, tai on sitten yksin niinä vuosina, kun kirjoittaja haluaisi juhlia vanhempiensa kanssa.
t. Vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.
Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.
Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.
Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.
Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.Saa pelätä, olla hämmentynyt ja surullinen. Mutta miksi ne tunteet pitää näyttää voimakkaasti sille ihmiselle, joka on raskaana? Eikö noita tunteita voi puida terapiassa, puolison kanssa tai saman läpikäyneen kanssa, joka ymmärtää?
Eihän toisen niskaan pidäkään mitään kaataa. Mutta toisaalta, pitääkö myöskään juuri sen tahattomasti lapsettoman olla riemuitsemassa muiden raskauksista? Kun usein tunnutaan odottavan sitä iloitsemista ja myötäelämistä.
Tahattomasti lapseton ei välttämättä ole oikea ihminen, jolle valitella raskausvaivoja ja jolle pohtia, että kauanko sitä olisi vanhempainvapaalla jne.
Eli molemminpäin kunnioitusta vaikeassa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.
Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.
Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.
Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.
Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.Saa pelätä, olla hämmentynyt ja surullinen. Mutta miksi ne tunteet pitää näyttää voimakkaasti sille ihmiselle, joka on raskaana? Eikö noita tunteita voi puida terapiassa, puolison kanssa tai saman läpikäyneen kanssa, joka ymmärtää?
Eihän toisen niskaan pidäkään mitään kaataa. Mutta toisaalta, pitääkö myöskään juuri sen tahattomasti lapsettoman olla riemuitsemassa muiden raskauksista? Kun usein tunnutaan odottavan sitä iloitsemista ja myötäelämistä.
Tahattomasti lapseton ei välttämättä ole oikea ihminen, jolle valitella raskausvaivoja ja jolle pohtia, että kauanko sitä olisi vanhempainvapaalla jne.Eli molemminpäin kunnioitusta vaikeassa asiassa.
Mun mielestä pitää! Ei tee hyvää ihmiselle olla kateellinen ja katkera. Ei sitä ainakaan saa näyttää. Eli pitää sanoa onneksi olkoon vähintään. Sen enempää myötäelää ei tarvitse.
Jatka samoin kuin ennenkin, viestittele hänelle normaalisti. Jollei hän vastaa, niin kysy suoraan onko jokin vialla, kun ennen viestittelitte (useinkin?). Ei varmaan ole pahitteeksi sanoa myös, että haluat pitää hänet ystävänäsi edelleen. Jos siis itse haluat jatkaa ystävyyttä.
Syitä tosiaan voi olla moniakin, myös ihan vain hämmennys siitä, että sun elämä muuttuu paljonkin ja hänelle se ei vielä ole ajankohtaista. Häntä voi vaikka pelottaa, että aika ystävän kanssa vähenee vauvan myötä.