Ystävä järkyttyi vauvauutisesta - mitä tehdä?

Kysy kirjoitti:

Jatka samoin kuin ennenkin, viestittele hänelle normaalisti. Jollei hän vastaa, niin kysy suoraan onko jokin vialla, kun ennen viestittelitte (useinkin?). Ei varmaan ole pahitteeksi sanoa myös, että haluat pitää hänet ystävänäsi edelleen. Jos siis itse haluat jatkaa ystävyyttä.

Syitä tosiaan voi olla moniakin, myös ihan vain hämmennys siitä, että sun elämä muuttuu paljonkin ja hänelle se ei vielä ole ajankohtaista. Häntä voi vaikka pelottaa, että aika ystävän kanssa vähenee vauvan myötä.

Älä kuitenkaan viestittele raskauteen liittyvistä aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.

Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.

Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.

Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.

Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.

Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.

Mutta miksi se raskautunut on se tämän syvän hätäännyksen tunteen likasankko? Ja siis itsekin lasta pitkään yrittäneenä nuo tunteet on tuttuja. Mutta en kyllä tuntenut mitään halua loukata tuttujani, jotka kertoivat raskaudestaan. Itse asiassa, vaikka näissä tilanteissa välillä pisti rinnassa, että miksi minä en tule raskaaksi, kun joku kertoi omasta raskaudestaan, niin itselle se oli kuitenkin erillinen tunne suhteessa ystävän ilmoitukseen. Eihän hänellä ollut mitään tekemistä minun kroppani toimimisen kanssa. En tiedä. En oikein osaa ymmärtää sellaisia tahattomasti lapsettomia, jotka kaataa sen pahanolon toisten niskaan. Eihän se ole hyväksyttyä muissakaan elämänpettymyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä ihmetellä että miksi juuri lapsettomat saa olla noin avoimesti katkeria ja surullisia. Ei koskaan ääneen puhuta noin suoraan että vaikka oma sinkkuus harmittaa.

Kuka on kieltänyt kertomasta, että sinkkuus harmittaa? Kyllä minä sinkkuaikana kerroin rehellisesti, etten tykännyt olla sinkku ja haluan löytää puolison, jonka kanssa jakaa elämäni.

Siis ei kukaan, mutta oon saanut juuri tuollaisia nuivia reaktioita ja sellainen on jännä kun siitä ei puhuta mitään että harmittaa ja siksi nuivailee, Toisin kuin lapsettomat nuivailijat ihan avoimesti kertoo miksi häiritsee. oisko sitten se aspekti että lapsettomuus ei johdu itsestä. Tai siis siihen ei voi vaikuttaa. Jotkut voi ajatella että olen sinkku koska olen huono ja häpeää. Siksi ei niin avointa. Ja mä puhun nyt vaan niistä jotka on happamia, ei kaikista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua? 

Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?

Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.

-ohis

Eli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.

Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Lapsettomuudesta tai muusta surusta kärsivää voidaan ottaa huomioon monin tavoin keskustelemalla, tukemalla, kuuntelemalla - kahden kesken tai pienemmässä porukassa. Toki myös muiden raskausuutiset pitää kertoa suurella hienotunteisuudella ja varautua siihen, että reaktio on esim. itku.

Kuitenkin ymmärtämämisellä on rajansa. Jos lapseton ei kestä esimerkiksi vauvojen tai lasten läsnäoloa tai heistä puhumista, silloin täytyy vetäytyä seurasta pois. Muille nämä ovat niin isoja asioita elämässä, että yhden surevan takia ei niitä valitettavasti voi häivyttää olemattomiin. Muilla on oikeus järjestää esimerkiksi iloisia perhejuhlia. Sureva voi tietenkin osallistua omien voimavarojen mukaan, mutta ei ole oikein kääntää jokaista perhejuhlaa omaksi tukiryhmäksi.

Itsekkyydellä ja epäkohteliaisuudella lapsettomuudesta kärsivä saattaa karkoittaa ympäriltään sen empatian ja tuen, mitä muut olisivat valmiita ja halukkaita antamaan.

Minä tein juuri noin, eli jättäydyin pois. Vaan sekin koettiin loukkaavaksi. Että enkö nyt vaan voi yrittää olla ja pitää kunnioittaa muita.

Eipä se tahattomasti lapseton voi tehdä mitään oikein. Pitäisi vain hymyillä nätisti ja riemuita muiden raskauksista, vaikka itse olisi ihan rikki.

Sain lopulta lapsen. En pitänyt raskaudestani meteliä, enkä odottanut onnitteluita. Lähipiiri raskaudestani toki alusta asti tiesi, mutta esimerkiksi töissä työkaverit saivat tietää asiasta vasta mahani kasvettua selkeäksi raskausmahaksi.

Olin itse onnellinen. En kaivannut siihen muita hehkuttamaan ja riemuitsemaan.

Ihan vastaavasti voisi sanoa, että ei sen tahattomasti lapsettoman ystävä voi tehdä mitään oikein. Jos saat lapsen, niin loukkaannutaan, koska "kyllä se nyt vaan tunnetasolla on multa pois". Jos et hanki lasta, niin suututaan, kun tuokin voisi ehkä saada lapsen, mutta kehtaa olla haluamatta, vaikka minä niin kovasti haluaisin. Jos huomioit asian, niin olet julma, koska muistutat siitä. Jos et koko ajan muista huomioida, olet julma, koska koko maailman pitäisi pyöriä sen tahattomasti lapsettoman surun ympärillä.

Onneksi kuitenkaan kaikki tahattomasti lapsettomat eivät oikeasti ole tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä ihmetellä että miksi juuri lapsettomat saa olla noin avoimesti katkeria ja surullisia. Ei koskaan ääneen puhuta noin suoraan että vaikka oma sinkkuus harmittaa.

Kuka on kieltänyt kertomasta, että sinkkuus harmittaa? Kyllä minä sinkkuaikana kerroin rehellisesti, etten tykännyt olla sinkku ja haluan löytää puolison, jonka kanssa jakaa elämäni.

Saitko myös itkupotkuraivarit kun siskosi alkoi deittailla jotain tyyppiä? Että sisko ei saa tuoda kumppaniaan kylään vanhemmille jos sä olet siellä? Jotenkin ajattelisi että et ehkä välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.

Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.

Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.

Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.

Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.

Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.

Saa pelätä, olla hämmentynyt ja surullinen. Mutta miksi ne tunteet pitää näyttää voimakkaasti sille ihmiselle, joka on raskaana? Eikö noita tunteita voi puida terapiassa, puolison kanssa tai saman läpikäyneen kanssa, joka ymmärtää?

Eihän toisen niskaan pidäkään mitään kaataa. Mutta toisaalta, pitääkö myöskään juuri sen tahattomasti lapsettoman olla riemuitsemassa muiden raskauksista? Kun usein tunnutaan odottavan sitä iloitsemista ja myötäelämistä.

Tahattomasti lapseton ei välttämättä ole oikea ihminen, jolle valitella raskausvaivoja ja jolle pohtia, että kauanko sitä olisi vanhempainvapaalla jne.

Eli molemminpäin kunnioitusta vaikeassa asiassa.

Mun mielestä pitää! Ei tee hyvää ihmiselle olla kateellinen ja katkera. Ei sitä ainakaan saa näyttää. Eli pitää sanoa onneksi olkoon vähintään. Sen enempää myötäelää ei tarvitse.

Eli tahattomasti lapsettoman pitää myötäelää raskaana olevan onnea, mutta raskaana olevan ei tarvitsisi kuulla sanaakaan lapsettomuudesta?

Ja kyse on sitten ihan tasa-arvoisesta ystävyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua? 

Olet kauhea. Sinun lapsillasi on sinut ja ilmeisesti lasten isä. Siskollasi on omat vanhempansa. Sinulla on muuta ja hänellä ei. Miksi haluaisit ottaa joulunkin siskoltasi pois?

Voi luoja. Ainoa, joka on "ottaisi joulun siskolta pois", jos kirjoittaja menisi jouluna vanhemmilleen, on sisko itse.

Hän on se, joka määrittelee, että ei voi olla siellä, jos kirjoittaja lapsineen on. Tässä keskustelussa esitettyjen tietojen perusteella kukaan ei ole hänen läsnäoloaan kieltämässä. Hän on myös ainoa, joka voi tehdä asialle mitään, eli työstää omia lapsettomuustraumojaan niin, että kestää edes oman lähisukunsa lapset.

Jos joku on kauhea, niin tuo sisko ja hänen toimintaansa puolustelevat.

t.Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.

Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.

Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.

Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.

Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.

Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.

Saa pelätä, olla hämmentynyt ja surullinen. Mutta miksi ne tunteet pitää näyttää voimakkaasti sille ihmiselle, joka on raskaana? Eikö noita tunteita voi puida terapiassa, puolison kanssa tai saman läpikäyneen kanssa, joka ymmärtää?

Eihän toisen niskaan pidäkään mitään kaataa. Mutta toisaalta, pitääkö myöskään juuri sen tahattomasti lapsettoman olla riemuitsemassa muiden raskauksista? Kun usein tunnutaan odottavan sitä iloitsemista ja myötäelämistä.

Tahattomasti lapseton ei välttämättä ole oikea ihminen, jolle valitella raskausvaivoja ja jolle pohtia, että kauanko sitä olisi vanhempainvapaalla jne.

Eli molemminpäin kunnioitusta vaikeassa asiassa.

Mun mielestä pitää! Ei tee hyvää ihmiselle olla kateellinen ja katkera. Ei sitä ainakaan saa näyttää. Eli pitää sanoa onneksi olkoon vähintään. Sen enempää myötäelää ei tarvitse.

Eli tahattomasti lapsettoman pitää myötäelää raskaana olevan onnea, mutta raskaana olevan ei tarvitsisi kuulla sanaakaan lapsettomuudesta?

Ja kyse on sitten ihan tasa-arvoisesta ystävyydestä?

Siis sun mielestä jos tahattomasti lapseton ei juuri siinä onnitteluviestissä saa käsitellä lapsettomuuttaan, niin se tarkoittaa, että koskaan ei saa?

t.Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä ihmetellä että miksi juuri lapsettomat saa olla noin avoimesti katkeria ja surullisia. Ei koskaan ääneen puhuta noin suoraan että vaikka oma sinkkuus harmittaa.

Kuka on kieltänyt kertomasta, että sinkkuus harmittaa? Kyllä minä sinkkuaikana kerroin rehellisesti, etten tykännyt olla sinkku ja haluan löytää puolison, jonka kanssa jakaa elämäni.

Saitko myös itkupotkuraivarit kun siskosi alkoi deittailla jotain tyyppiä? Että sisko ei saa tuoda kumppaniaan kylään vanhemmille jos sä olet siellä? Jotenkin ajattelisi että et ehkä välttämättä.

Juuri näin. Jos joku selittäisi, että mä kiellän sisariani tulemasta jouluna vanhemmillemme, koska niillä on miehet ja mä olen sinkku, niin veikkaan, että aika vähissä olisi ymmärtäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua? 

Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?

Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.

-ohis

Eli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.

Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.

Se, että vuodesta toiseen määrittelee, ketkä saavat viettää perhejuhlaa yhdessä, on vähän eri asia kuin se, että kertoo omasta tilanteestaan ja tunteistaan. Ei tuossa missään sanottu, että oltaisiin oltu katkaisemass välejä heti, kun sanallakaan mainitsee lapsettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

Minusta ei kyllä vaikuttanut siltä, että tuo ylempi kirjoittaja olisi käyttäytynyt ikävästi siskoaan kohtaan. Tietenkään emme voi varmasti tietää, mutta aika törkeää mielestäni on nimenomaan tuon siskon käytös. Niikuin joku tuolla aiemmin kirjoitti kateus on sielun home. Usein ihmiset eivät kateuksissaan pysty ajattelemaan yhtään oman napansa ulkopuolelle. Koskaan ei voi tietää toisen vaikeuksista, eli se raskautunut ystävä/sisko on myös saattanut yrittää lasta jo kauan. Tai hänellä voi olla ja luultavasti onkin muita vakavia vastoinkäymisiä. Niinkuin meillä kaikilla.

Monesti vaan sitä tahattoman lapsettomuuden tuomaa tunnetta ei ymmärrä kuin toinen saman kokenut.

Se ei ole kateutta samalla tavalla, kuin olisi kateellinen vaikkapa toisen hyvästä työpaikasta.

Se on niin syvä tunne, ettei voi kuvailla. Omalla kohdallani siinä oli hätäännystä, että miksi en ollut saanut kahden vuoden yrittämisenkään jälkeen nähdä ainuttakaan positiivista raskaustestiä, kun taas joku toinen jättää ehkäisyn pois ja on jo kuukauden päästä raskaana.

Se ei ole kateus, vaan täysi hämmennys ja suru, että miksi näin käy. Miksen minä saa lasta, vaikka muille se on ihan normaali asia ja voidaan jopa "ajoittaa" syntymään tiettynä vuodenaikana.

Ei ole kyse siitä, kuka saa lapsen ekana. Vaan hirveä pelko siitä, että mitä jos itse ei saa lasta ollenkaan.

Saa pelätä, olla hämmentynyt ja surullinen. Mutta miksi ne tunteet pitää näyttää voimakkaasti sille ihmiselle, joka on raskaana? Eikö noita tunteita voi puida terapiassa, puolison kanssa tai saman läpikäyneen kanssa, joka ymmärtää?

Eihän toisen niskaan pidäkään mitään kaataa. Mutta toisaalta, pitääkö myöskään juuri sen tahattomasti lapsettoman olla riemuitsemassa muiden raskauksista? Kun usein tunnutaan odottavan sitä iloitsemista ja myötäelämistä.

Tahattomasti lapseton ei välttämättä ole oikea ihminen, jolle valitella raskausvaivoja ja jolle pohtia, että kauanko sitä olisi vanhempainvapaalla jne.

Eli molemminpäin kunnioitusta vaikeassa asiassa.

Mun mielestä pitää! Ei tee hyvää ihmiselle olla kateellinen ja katkera. Ei sitä ainakaan saa näyttää. Eli pitää sanoa onneksi olkoon vähintään. Sen enempää myötäelää ei tarvitse.

Eli tahattomasti lapsettoman pitää myötäelää raskaana olevan onnea, mutta raskaana olevan ei tarvitsisi kuulla sanaakaan lapsettomuudesta?

Ja kyse on sitten ihan tasa-arvoisesta ystävyydestä?

Siis sun mielestä jos tahattomasti lapseton ei juuri siinä onnitteluviestissä saa käsitellä lapsettomuuttaan, niin se tarkoittaa, että koskaan ei saa?

t.Eri

Jos puhutaan tämän aloituksen viestistä, niin itse en tuosta kyllä edes pahastuisi. Jos ystäväni laittaisi tuollaisen viestin, niin kysyisin onko jokin hätänä.

Miksi niin moni tahattomasti lapseton ei sano ääneen, että kärsii lapsettomuudesta? On oikeasti kurjaa raskaudesta kertoessa pohtia, pahastuuko tämä ihminen tästä. Tai olisi kiva tietää, jos se nihkeä reaktio raskauteen johtuu henkilön omasta lapsettomuudesta. Ainakin omalla kohdalla olen törmännyt siihen, että lapsettomat eivät halua kertoa lapsettomuudestaan ääneen, mutta silti asia pitäisi osata aavistaa, ymmärtää ja huomioida. Pahimmillaan on nihkeilty raskausuutisen kanssa ja kun kysyy, vaivaako tässä jokin, niin vastataan vaan kipakasti "Ei mua mikään vaivaa".

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni tahattomasti lapseton ei sano ääneen, että kärsii lapsettomuudesta? On oikeasti kurjaa raskaudesta kertoessa pohtia, pahastuuko tämä ihminen tästä. Tai olisi kiva tietää, jos se nihkeä reaktio raskauteen johtuu henkilön omasta lapsettomuudesta. Ainakin omalla kohdalla olen törmännyt siihen, että lapsettomat eivät halua kertoa lapsettomuudestaan ääneen, mutta silti asia pitäisi osata aavistaa, ymmärtää ja huomioida. Pahimmillaan on nihkeilty raskausuutisen kanssa ja kun kysyy, vaivaako tässä jokin, niin vastataan vaan kipakasti "Ei mua mikään vaivaa".

Tämä! Mä suhtaudun lapsettomuuteen empaattisesti, jos tiedän siitä. En ole kuitenkaan ajatusten lukija. En voi tietää lapsettomuudesta tai ko. henkilön tavasta suhtautua raskaus/lapsijuttuihin, jos hän ei niistä mulle kerro.

Jos tiedän, että toinen kärsii lapsettomuudesta, huomioin asian jo kun kerron raskaudesta. Vältän myös ylenpalttista puhumista raskausajasta ja lapsesta eli keskityn muihin juttuihin ko. ihmisen seurassa.

Ja tottakai lapsettomuudesta voi puhua myös mun kanssa, jos ihminen siitä haluaa puhua. Siitä en kuitenkaan perustaisi, jos oman lapsettomuuden takia mulle sanottaisiin ikävästi tai kommentoitaisiin raskauteni olevan jotenkin "häneltä pois". Lohduttaa voin, mutta likaämpäri en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä. 

Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein. 

Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain. 

Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".

Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?

En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan". 

Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?

Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.

Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.

Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".

Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.

Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.

Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.

No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua? 

Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?

Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.

-ohis

Eli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.

Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Lapsettomuudesta tai muusta surusta kärsivää voidaan ottaa huomioon monin tavoin keskustelemalla, tukemalla, kuuntelemalla - kahden kesken tai pienemmässä porukassa. Toki myös muiden raskausuutiset pitää kertoa suurella hienotunteisuudella ja varautua siihen, että reaktio on esim. itku.

Kuitenkin ymmärtämämisellä on rajansa. Jos lapseton ei kestä esimerkiksi vauvojen tai lasten läsnäoloa tai heistä puhumista, silloin täytyy vetäytyä seurasta pois. Muille nämä ovat niin isoja asioita elämässä, että yhden surevan takia ei niitä valitettavasti voi häivyttää olemattomiin. Muilla on oikeus järjestää esimerkiksi iloisia perhejuhlia. Sureva voi tietenkin osallistua omien voimavarojen mukaan, mutta ei ole oikein kääntää jokaista perhejuhlaa omaksi tukiryhmäksi.

Itsekkyydellä ja epäkohteliaisuudella lapsettomuudesta kärsivä saattaa karkoittaa ympäriltään sen empatian ja tuen, mitä muut olisivat valmiita ja halukkaita antamaan.

Minä tein juuri noin, eli jättäydyin pois. Vaan sekin koettiin loukkaavaksi. Että enkö nyt vaan voi yrittää olla ja pitää kunnioittaa muita.

Eipä se tahattomasti lapseton voi tehdä mitään oikein. Pitäisi vain hymyillä nätisti ja riemuita muiden raskauksista, vaikka itse olisi ihan rikki.

Sain lopulta lapsen. En pitänyt raskaudestani meteliä, enkä odottanut onnitteluita. Lähipiiri raskaudestani toki alusta asti tiesi, mutta esimerkiksi töissä työkaverit saivat tietää asiasta vasta mahani kasvettua selkeäksi raskausmahaksi.

Olin itse onnellinen. En kaivannut siihen muita hehkuttamaan ja riemuitsemaan.

Onnea lapsesta! Ihanaa, että sinulle kävi lopulta hyvin.

Mielestäni sinä toimit ihan oikein ja tottakai kenellä tahansa on oikeus vetäytyä seurasta, jos sen kokee raskaaksi. Mitä olisit voinut muka tehdä enemmän. Törppöä ja itsekeskeistä käytöstä on toki muillakin kuin lapsettomuudesta kärsivillä. He eivät sinua osanneet tai halunneet tukea ja olen puolestasi pahoillani.

t. Lainaamasi viestin kirjoittaja

Hei, Ap täällä tilannepäivittelee.

Laitoin tuolle ystävälleni viestiä eilisiltana ja kysyin suoraan, jäikö raskausuutiseni jotenkin vaivaamaan häntä, kun hänestä ei ole kuulunut/ystävän vastausta raskausuutiseeni. Ystävä kommentoi vain lyhyesti takaisin "Ei vaivaa, oon vaan onnellinen teidän puolesta." Laitoin vielä tämän jälkeen ystävälle viestiä, mutta siihen viestiin hän ei enää vastannut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei, Ap täällä tilannepäivittelee.

Laitoin tuolle ystävälleni viestiä eilisiltana ja kysyin suoraan, jäikö raskausuutiseni jotenkin vaivaamaan häntä, kun hänestä ei ole kuulunut/ystävän vastausta raskausuutiseeni. Ystävä kommentoi vain lyhyesti takaisin "Ei vaivaa, oon vaan onnellinen teidän puolesta." Laitoin vielä tämän jälkeen ystävälle viestiä, mutta siihen viestiin hän ei enää vastannut.

Ap

Ei varmaan vaivaa tosta vastauksesta päätellen :D Uskokoon ken tahtoo!

Mulla eräs kaveri totesi jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin kertonut tulevasta vauvasta "mä en oo sisäistänyt tätä asiaa".

Anteeksi, mutta mitä sisäistämistä on siinä, että vakituisessa parisuhteessa oleva 30 v nainen lisääntyy?? Ja en siis ollut mitään bilettävää velatyyppiä, vaan kotona viihtyvä ja "tylsä" tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Hei, Ap täällä tilannepäivittelee.

Laitoin tuolle ystävälleni viestiä eilisiltana ja kysyin suoraan, jäikö raskausuutiseni jotenkin vaivaamaan häntä, kun hänestä ei ole kuulunut/ystävän vastausta raskausuutiseeni. Ystävä kommentoi vain lyhyesti takaisin "Ei vaivaa, oon vaan onnellinen teidän puolesta." Laitoin vielä tämän jälkeen ystävälle viestiä, mutta siihen viestiin hän ei enää vastannut.

Ap

No sehän on ihanaa että on onnellinen tai yrittää olla onnellinen teidän puolesta. Tuskin se raskausuutinen häntä vaivaakaan, vaan se oma lapsettomuus. Eli ei ehkä halua tekstailla mistään vauvajutuista juuri nyt, kun tunnevyöry on iso. Ja silti se voi olla onnellinen teidän puolesta

Olen mäkin kipeästi yksinäni itkenyt useita kertoja kun joku tuttu tai sukulainen on raskaana! Mutta silti toivonut heille kaikkea hyvää. Oma tilanne vaan on voinut olla niin kipeä ja herkkä, etten osaa välttämättä sen enempää jutustella..

Vierailija kirjoitti:

Hei, Ap täällä tilannepäivittelee.

Laitoin tuolle ystävälleni viestiä eilisiltana ja kysyin suoraan, jäikö raskausuutiseni jotenkin vaivaamaan häntä, kun hänestä ei ole kuulunut/ystävän vastausta raskausuutiseeni. Ystävä kommentoi vain lyhyesti takaisin "Ei vaivaa, oon vaan onnellinen teidän puolesta." Laitoin vielä tämän jälkeen ystävälle viestiä, mutta siihen viestiin hän ei enää vastannut.

Ap

Ai ei vaivaa? Eli ystävä saa lapsen, mutta lapsirakkaalla ystävällä ei ole mitään intressiä jutella aiheesta sen enempää?

Mulla oli vastaavanlainen tyyppi kaverina. Tämä lapseton kaveri kyseli aina kuulumisista ummet ja lammet kaikista elämänmuutoksistani. Miltä tuntuu, kun tulit valituksi uuteen työpaikkaan? Millainen haastattelu oli? Koska työ alkaa? Tunnetko sieltä entuudestaan ketään? Jne. Sitten kun kerroin olevani raskaana, oli vastassa muuri. Hyvä kun jotenkin sai soperrettua onnittelut, mitään ei halunnut kysyä. Olin jo odottanut kasaa kysymyksiä odotusajasta ja vauva-arjesta, mutta hän ei halunnut puhua koko aiheesta. Tiesin, että kaverini tykkäsi lapsista, joten lasten inhoamisesta ei ollut kyse. Oikeasti se lapsettomuuden katkeruus ja suru paistaa kilometrin päähän näistä ihmisistä vaikkei ne sitä ääneen sanoisi.

Osa tahattomasti lapsettomista osaa suhtautua asiallisesti muiden odotukseen. Osaavat onnitella ja kysyä joskus jotain odotukseen/lapseen liittyvääkin tai jopa viihtyvät lapsen seurassa. Oman kokemuksen perusteella tahattomasti lapsettomilla on yleensä kahdenlaista suhtautumista tilanteissa, jossa kaveri/ystävä/sukulainen kertoo raskaudesta:

A) Uppoudutaan niin voimakkaasti omaan pettymykseen, vihaan ja suruun, että toisen kanssa iloitsemiselle ei ole tilaa. Osa sulkeutuu täysin, eikä kykene jatkamaan keskustelua. Osa kääntää jutun itseensä ja lapsettomuutensa voivotteluun. Osa kuittailee piikikkäästi toisen raskaudesta, kun asia tekee itselle kipeää. Eikö näitä tilanteita varten voisi opetella pari kysymystä, jotka voi kysyä vaikka unissaan? Jos ei halua puhua odotukseen liittyvistä tunteista, eikö voi kysyä onko vauvalle jo tehty hankintoja tms.

B) Oma lapsettomuus satuttaa niin, että halutaan vertailla omaa tilannetta toisten tilanteeseen. Kysellään suunnilleen kaikki yrityskiertojen määrästä asentoihin ja greippimehukikoista aiempiin mahdollisiin keskenmenoihin. Halutaan vertailla, miten omat ja Mirkun raskausyritykset suhteutuvat toisiinsa. Mielessä vertaillaan happamana, miksi Mirkun raskaus alkoi jo, vaikka Mirkulla tärppäsi ekasta kierrosta ja itse on yrittänyt vuosia tai litkinyt enemmän sitä greippimehua. En ymmärrä, miksi kukaan käy kysymässä todella henkilökohtaisia yksityiskohtia raskauden alkamisesta ja sitten itseään kiduttaakseen vertaa omaa tilannettaan toisen elämään.

Lapsettomuus on rankkaa, tiedän, kun itse siitä pitkään kärsin. Sitä en tajua, miksi muiden pitäisi naama hymyillen sietää tuollaista ikävää käytöstä. Lapsettomuus ei oikeuta käyttäytymään ilkeästi, vaikka kuinka kipeää tekisi.