Ystävä järkyttyi vauvauutisesta - mitä tehdä?

mua ihmetyttää, miksi niin moni lapseton vetää tuollaisessa raskauden kertomistilanteessa huomion lapsettomuuteensa? lapsettomuudesta saa toki puhua, mutta onko oikea paikka se hetki, kun toinen kertoo raskaudesta? ei mullakaan ole tapana voivotella omaa surkeaa työtäni, jos kaveri kertoo saaneensa kaipaamansa työpaikan, vaan silloin jutellaan tuosta kaverin uudesta työstä. jos kaveri kertoo menneensä naimisiin, niin en mä silloin mene puhumaan, kuinka tuli riideltyä miehen kanssa ja kylläpä avioliitto on joskus hanurista. siitä omasta surkeasta työstäni tai riidasta puolison kanssa ehdin valittaa joku toinen kerta. olisi kohteliasta antaa toisen tärkeälle uutiselle (raskaus tai joku muu) tilaa, sitä oman elämän kipeää asiaa voi jauhaa sitten seuraavalla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Osa tahattomasti lapsettomista osaa suhtautua asiallisesti muiden odotukseen. Osaavat onnitella ja kysyä joskus jotain odotukseen/lapseen liittyvääkin tai jopa viihtyvät lapsen seurassa. Oman kokemuksen perusteella tahattomasti lapsettomilla on yleensä kahdenlaista suhtautumista tilanteissa, jossa kaveri/ystävä/sukulainen kertoo raskaudesta:

A) Uppoudutaan niin voimakkaasti omaan pettymykseen, vihaan ja suruun, että toisen kanssa iloitsemiselle ei ole tilaa. Osa sulkeutuu täysin, eikä kykene jatkamaan keskustelua. Osa kääntää jutun itseensä ja lapsettomuutensa voivotteluun. Osa kuittailee piikikkäästi toisen raskaudesta, kun asia tekee itselle kipeää. Eikö näitä tilanteita varten voisi opetella pari kysymystä, jotka voi kysyä vaikka unissaan? Jos ei halua puhua odotukseen liittyvistä tunteista, eikö voi kysyä onko vauvalle jo tehty hankintoja tms.

B) Oma lapsettomuus satuttaa niin, että halutaan vertailla omaa tilannetta toisten tilanteeseen. Kysellään suunnilleen kaikki yrityskiertojen määrästä asentoihin ja greippimehukikoista aiempiin mahdollisiin keskenmenoihin. Halutaan vertailla, miten omat ja Mirkun raskausyritykset suhteutuvat toisiinsa. Mielessä vertaillaan happamana, miksi Mirkun raskaus alkoi jo, vaikka Mirkulla tärppäsi ekasta kierrosta ja itse on yrittänyt vuosia tai litkinyt enemmän sitä greippimehua. En ymmärrä, miksi kukaan käy kysymässä todella henkilökohtaisia yksityiskohtia raskauden alkamisesta ja sitten itseään kiduttaakseen vertaa omaa tilannettaan toisen elämään.

Lapsettomuus on rankkaa, tiedän, kun itse siitä pitkään kärsin. Sitä en tajua, miksi muiden pitäisi naama hymyillen sietää tuollaista ikävää käytöstä. Lapsettomuus ei oikeuta käyttäytymään ilkeästi, vaikka kuinka kipeää tekisi.

Mun mielestä on tilanteen eskaloimista ja liioittelua sanoa että toi ystävä on on ilkeä ja sen käytöstä pitäisi naama hymyillen sietää.. Ei se mitään ilkeää kirjoittanut noissa ap:n viesteissä, vaikkei reagoinutkaan tasan samoin kuin on meidän kulttuurissa tapana. Tosin tässä näkee senkin miten tärkeitä on sosiaalisessa kanssakäymisessä tutut kohteliaisuusfraasit, ei niitä jo lapsille turhaa toitoteta... No mä luen noi ystävän viestit enemmän tunteellisina ja hämmentyneinä, mutta toisaalta se myös onnitteli ja sanoi tokassa viestissä olevansa onnellinen heidän puolesta. Ehkei hän nyt pysty enempään. Mutta onko se sitten ILKEÄÄ tai onko joku huono ystävä tuollaisen takia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa tahattomasti lapsettomista osaa suhtautua asiallisesti muiden odotukseen. Osaavat onnitella ja kysyä joskus jotain odotukseen/lapseen liittyvääkin tai jopa viihtyvät lapsen seurassa. Oman kokemuksen perusteella tahattomasti lapsettomilla on yleensä kahdenlaista suhtautumista tilanteissa, jossa kaveri/ystävä/sukulainen kertoo raskaudesta:

A) Uppoudutaan niin voimakkaasti omaan pettymykseen, vihaan ja suruun, että toisen kanssa iloitsemiselle ei ole tilaa. Osa sulkeutuu täysin, eikä kykene jatkamaan keskustelua. Osa kääntää jutun itseensä ja lapsettomuutensa voivotteluun. Osa kuittailee piikikkäästi toisen raskaudesta, kun asia tekee itselle kipeää. Eikö näitä tilanteita varten voisi opetella pari kysymystä, jotka voi kysyä vaikka unissaan? Jos ei halua puhua odotukseen liittyvistä tunteista, eikö voi kysyä onko vauvalle jo tehty hankintoja tms.

B) Oma lapsettomuus satuttaa niin, että halutaan vertailla omaa tilannetta toisten tilanteeseen. Kysellään suunnilleen kaikki yrityskiertojen määrästä asentoihin ja greippimehukikoista aiempiin mahdollisiin keskenmenoihin. Halutaan vertailla, miten omat ja Mirkun raskausyritykset suhteutuvat toisiinsa. Mielessä vertaillaan happamana, miksi Mirkun raskaus alkoi jo, vaikka Mirkulla tärppäsi ekasta kierrosta ja itse on yrittänyt vuosia tai litkinyt enemmän sitä greippimehua. En ymmärrä, miksi kukaan käy kysymässä todella henkilökohtaisia yksityiskohtia raskauden alkamisesta ja sitten itseään kiduttaakseen vertaa omaa tilannettaan toisen elämään.

Lapsettomuus on rankkaa, tiedän, kun itse siitä pitkään kärsin. Sitä en tajua, miksi muiden pitäisi naama hymyillen sietää tuollaista ikävää käytöstä. Lapsettomuus ei oikeuta käyttäytymään ilkeästi, vaikka kuinka kipeää tekisi.

Mun mielestä on tilanteen eskaloimista ja liioittelua sanoa että toi ystävä on on ilkeä ja sen käytöstä pitäisi naama hymyillen sietää.. Ei se mitään ilkeää kirjoittanut noissa ap:n viesteissä, vaikkei reagoinutkaan tasan samoin kuin on meidän kulttuurissa tapana. Tosin tässä näkee senkin miten tärkeitä on sosiaalisessa kanssakäymisessä tutut kohteliaisuusfraasit, ei niitä jo lapsille turhaa toitoteta... No mä luen noi ystävän viestit enemmän tunteellisina ja hämmentyneinä, mutta toisaalta se myös onnitteli ja sanoi tokassa viestissä olevansa onnellinen heidän puolesta. Ehkei hän nyt pysty enempään. Mutta onko se sitten ILKEÄÄ tai onko joku huono ystävä tuollaisen takia..

Miksi sitä hämmentyneisyyttä täytyy aapeelle näyttää? Eikö voi vain sanoa ne kohteliaisuusfraasit ja hämmästellä vaikka jollekin toiselle kaverille/omalle kumppanille? Eihän monissa muissakaan tilanteissa ole kohteliasta hämmästellä ääneen. "En tajunnut Pirjo, kuinka sulle on kertynyt painoa sitten viime näkemän." "Oletko Pena vieläkään löytänyt uutta työpaikkaa vai vieläkö sitä ollaan työttömänä?"

juo vaikka kännit. V'''''uakos sua se sun kaveris draama haittaa  ?

Häiritseekö muita näiden simpukoiden ja muiden lapsettomuutta esillä pitävien organisaatioiden negatiivinen viestintä? On hyvä, että lapsettomuudesta puhutaan, mutta tuo haastatteluiden ja muiden sävy on usein ikävä. Kuvaillaan, kuinka rankkaa lapsettomuus on, kukaan ei voi koskaan ymmärtää ja on liuta loukkaavia kommentteja, joita ei koskaan pitäisi sanoa lapsettomalle. Miten kamalia ovat äitienpäivät, isänpäivät ja perheille suunnatut jutut. Teksteissä ja haastatteluissa paistaa vihamielisyys siitä, kuinka lapsettomia ei ymmärretä ja olla riittävän sensitiivisiä. Entäs sitten se lapsettomien ymmärrys raskaana olevia tai perheellisiä kohtaan? Mihin unohtuu tuo sensitiivisyys ja "näin ei kannata sanoa raskaana olevalle" -kommentit, kun lapsellisella on paha mieli? Minusta on kaksinaismoralistista, että lapsetonta pitäisi ymmärtää maailman tappiin asti ja lapseton saa kiukutella, "koska lapsettomuus tekee niin kipeää, etten pysty käyttäytymään järkevästi".

täällä joku lapseton alapeukuttaa. kyllä, osa teistä käyttäytyy ikävästi raskautuneiden seurassa.

Yritettiin aikanaan lasta todella kauan ja muistan, kuinka vaikeita nuo vuodet olivat. Itkin ystävien ja serkkujen raskauksista kuultuani yksin ja miehen olkaa vasten. Toivoin saavani raskausuutiset tekstarilla, jotta saatoin onnitella, kysyä ne rutiinikysymykset laskettuine aikoineen ja sitten saatoin porata loppuillan sohvalla toisen näkemättä.

Puhuin lapsettomuudesta vain yhden ystävän kanssa, joka oli kokenut saman. Mielessäni oli välillä aivan hirveitä tunteita ja ajatuksia, kun kerta toisensa jälkeen kuulin taas jonkun odottavan. Ei olisi käynyt mielessäkään avautua kamalista tunteistani ystäville ja serkuille, jotka odottivat. En usko, että he olisivat ymmärtäneetkään tunteitani. Kun lopulta itsekin kuulin olevani raskaana, niin katosin itsekin siihen vauvakuplaan joksikin aikaa. Osaan silti arvostaa lastani, koska hänen syntymänsä ei ollut itsestäänselvyys.

Kannattaa siis etsiä tukea sellaisista ihmisistä, jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa - olit sitten raskaana, perheellinen tai lapseton. Toisenlaisessa tilanteessa elävä ei osaa nähdä asiaa sinun kannaltasi niin hyvin kuin saman kokenut.

Jaa, no varmaan abortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, Ap täällä tilannepäivittelee.

Laitoin tuolle ystävälleni viestiä eilisiltana ja kysyin suoraan, jäikö raskausuutiseni jotenkin vaivaamaan häntä, kun hänestä ei ole kuulunut/ystävän vastausta raskausuutiseeni. Ystävä kommentoi vain lyhyesti takaisin "Ei vaivaa, oon vaan onnellinen teidän puolesta." Laitoin vielä tämän jälkeen ystävälle viestiä, mutta siihen viestiin hän ei enää vastannut.

Ap

Ei varmaan vaivaa tosta vastauksesta päätellen :D Uskokoon ken tahtoo!

Komppaan! Jos ap:n raskaus ei vaivaisi, miksi tuo ystävä ei selvästi halua jutella aiheesta mitään? Ei jatkanut keskustelua eikä ilmeisesti ole viestitellyt enää entiseen malliin? Jos joku työkaverini/ystäväni tms on raskaana, niin musta on kohteliasta osoittaa kiinnostusta asiaa kohtaan.

Anna ystäväsi rauhassa sulatella asiaa. Hänelle on lapsiasia jotenkin herkkä asia ja kärsii lapsettomuudesta. Itse olen saanut säilytettyä lapsettoman ystävän vaikka hänen oli alkuun todella vaikea hyväksyä että sain n 40-vuotiaana kaksi lasta, olinhan jo liian vanhakin ja ollut sinkkuina kauan ennen avioliittoa ja näin olisi kai pitänyt jatkua ym. Vieläkin käyttäytyy välillä oudosti esim lupaa lapsilleni rahaa joululahjaksi ja sitten ei kuitenkaan anna ja katoaa pitkäksi aikaa. Hän on meistä varakkaampi koska minun rahani menee lapsiin.

Voisiko joku kertoa, miksi lapsettomana saa osoittaa näkyvästi muille omaa pettymystä ja kiukkua? Miksi juuri lapsettomuus antaa oikeuden käyttäytyä noin?

Mulle opiskelu ja työ on ollut todella tärkeää niin kauan kuin muistan. Työura on elämäni ykkösintohimo ja nään paljon vaivaa sen eteen. Vaivannäkö ei silti takaa, että pääsen tulevaisuudessa huippupaikalle tai unelmatyöhöni. Ei se silti oikeuta siihen, että kiukuttelen muille, jos he menestyvät omalla urallaan. T. Työnarkomaani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmillista, jos hän on itsekin yrittänyt lasta ja ystävä saakin sen nopeammin. Mutta silti kummallinen vastaus, koska tosiaan, mitäpä sulateltavaa tuossa on. Ei toisen raskaus ole häneltä mitenkään pois.

Entisenä tahattomasti lapsettomana en koskaan ole ymmärtänyt tuon "ei ole muilta pois" - kommentin pointtia.

Niin, ei ole pois. Mutta kyllähän se monet kerrat pisti miettimään, kun jotkut tulivat raskaaksi kertalaakista, kun itsellä oli yrittämistä jo toista vuotta. Eikä mitään taetta, että lapsia saisi ikinä.

Mutta se ei kuitenkaan ole niiden lapsen saaneiden vika, että joku toinen ei tule raskaaksi. Ei ole olemassa mitään vakiomäärää vauvoja, joita jostain jaetaan ja joku jäisi ilman, koska oma läheinen sattuu vauvan saamaan. On ihan turhaa katkeroitua siitä, että joku toinen tulee raskaaksi, vaikka itse ei, koska niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ap:n kaveri ei olisi tullut raskaaksi sen ansiosta/siitä huolimatta, että ap:kaan ei olisi raskautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, Ap täällä tilannepäivittelee.

Laitoin tuolle ystävälleni viestiä eilisiltana ja kysyin suoraan, jäikö raskausuutiseni jotenkin vaivaamaan häntä, kun hänestä ei ole kuulunut/ystävän vastausta raskausuutiseeni. Ystävä kommentoi vain lyhyesti takaisin "Ei vaivaa, oon vaan onnellinen teidän puolesta." Laitoin vielä tämän jälkeen ystävälle viestiä, mutta siihen viestiin hän ei enää vastannut.

Ap

Ai ei vaivaa? Eli ystävä saa lapsen, mutta lapsirakkaalla ystävällä ei ole mitään intressiä jutella aiheesta sen enempää?

Mulla oli vastaavanlainen tyyppi kaverina. Tämä lapseton kaveri kyseli aina kuulumisista ummet ja lammet kaikista elämänmuutoksistani. Miltä tuntuu, kun tulit valituksi uuteen työpaikkaan? Millainen haastattelu oli? Koska työ alkaa? Tunnetko sieltä entuudestaan ketään? Jne. Sitten kun kerroin olevani raskaana, oli vastassa muuri. Hyvä kun jotenkin sai soperrettua onnittelut, mitään ei halunnut kysyä. Olin jo odottanut kasaa kysymyksiä odotusajasta ja vauva-arjesta, mutta hän ei halunnut puhua koko aiheesta. Tiesin, että kaverini tykkäsi lapsista, joten lasten inhoamisesta ei ollut kyse. Oikeasti se lapsettomuuden katkeruus ja suru paistaa kilometrin päähän näistä ihmisistä vaikkei ne sitä ääneen sanoisi.

Olen vela ja kävin ottamassa kaverin puolesta muistiinpanot jostain mammojen kerhosta kun hän ei päässyt sillä kerralla paikalle :D

Tosin täytyy sanoa, että eipä sitä hirveästi ole puhuttavaa jostain raskaus- ja vauvajutuista, eikä ne hirveästi edes aiheena kiinnosta. Samoin lapsettoman ja lapsellisen on luonnostaan kasvaa erilleen, koska heillä lakkaa olemasta yhteistä aikaa ja yhteistä ylipäätään. Siinä on vähän sama juttu kuin joku jättää kaverinsa aina kun löytää miehen ja palaa sitten taas muina miehinä takaisin ystäväpiiriin eron tullessa. Nyt vaan lapsi on se, jolle huomio annetaan. ÄÄidiksi tulevat unohtavat, että he muuttavat ystävyyssuhteen ja jättävät ystävän perheensä vuoksi. Tämäkin on toki luonnollista, mutta kyllä pitäisi ymmärtää, että se yksin jäävään ystävään tulee kolahtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi lapsettomana saa osoittaa näkyvästi muille omaa pettymystä ja kiukkua? Miksi juuri lapsettomuus antaa oikeuden käyttäytyä noin?

Mulle opiskelu ja työ on ollut todella tärkeää niin kauan kuin muistan. Työura on elämäni ykkösintohimo ja nään paljon vaivaa sen eteen. Vaivannäkö ei silti takaa, että pääsen tulevaisuudessa huippupaikalle tai unelmatyöhöni. Ei se silti oikeuta siihen, että kiukuttelen muille, jos he menestyvät omalla urallaan. T. Työnarkomaani

Et vertaa edes samaa asiaa. Samassa suhteessa ovat ikuisesti työtön useista tutkinnoista (vastaavat yrityksiä saada lapsia) ja sellainen, joka saa aina helposti töitä (joka ei ole edes kouluttautunut yhtä paljon kuin työttömäksi jäänyt). Kyllä siinäkin tilanteessa on luonnollista tuntea "maailman vääryyttä" työttömän osassa.

Ilmeisesti Ap:n ystävä ei ole kertonut, että olisi yrittänyt lasta mutta ei ole saanut? Miten tuossa tilanteessa voisi edes tukea ystävää, jos ei tiedä, ettei yrittäminen ole hänellä onnistunut?

Mulle puhkesi vaikea sairaus joitakin vuosia sitten. Sairastuminen oli ns. huono sattuma, koska perinnöllistä alttiutta ei ollut. En tule paranemaan koskaan ja kärsin välillä hirveistä kivuista. Sairaus muutti elämäni haaveita siten, etten voi koskaan hakeutua palkitsevaan, mutta superstressaavaan ja haastavaan työhön, josta haaveilin. Olen joutunut luopumaan monista harrastuksistani enkä voi osallistua kaikkiin menoihin, jotka ovat muille arkisia. Sairauden takia en juuri voi matkustella, en jaksa eikä sairauden pahenemisvaihe ulkomailla houkuttele. Jos viikonloppuna olisi kaverin synttärit, tiedän vasta juhlapäivänä, kykenenkö osallistumaan juhliin. Pahimpina aikoina elämä on neljän seinän sisällä olemista ja sängyssä makaamista. Alkuun sairaus oli tosi kipeä paikka mulle, mutta heikoimpinakin hetkinä sanoin "tervettä" elämää eläville kavereille, että "muistakaa arvostaa sitä, että olette terveitä". Mitään tuon "ilkeämpää" en kavereilleni sanonut, vaikka oma olo oli todella kurja ja olin joutunut luopumaan monista arkisista asioista ja haaveistani.

Voisin valita, että katkeroituisin, koska huonon sattuman kautta sairastuin ja elämä meni uusiksi. Kukaan ei ole minulle tervettä elämää velkaa. Samalla tavalla lapsetonkin voi valita, katkeroituuko ja syyllistääkö muita siitä, että heillä on lapsia. Tai sitten voi opetella elämään sen kanssa, että elämä ei aina ole reilua ja oppii hyväksymään oman tilanteensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmillista, jos hän on itsekin yrittänyt lasta ja ystävä saakin sen nopeammin. Mutta silti kummallinen vastaus, koska tosiaan, mitäpä sulateltavaa tuossa on. Ei toisen raskaus ole häneltä mitenkään pois.

Entisenä tahattomasti lapsettomana en koskaan ole ymmärtänyt tuon "ei ole muilta pois" - kommentin pointtia.

Niin, ei ole pois. Mutta kyllähän se monet kerrat pisti miettimään, kun jotkut tulivat raskaaksi kertalaakista, kun itsellä oli yrittämistä jo toista vuotta. Eikä mitään taetta, että lapsia saisi ikinä.

Mutta se ei kuitenkaan ole niiden lapsen saaneiden vika, että joku toinen ei tule raskaaksi. Ei ole olemassa mitään vakiomäärää vauvoja, joita jostain jaetaan ja joku jäisi ilman, koska oma läheinen sattuu vauvan saamaan. On ihan turhaa katkeroitua siitä, että joku toinen tulee raskaaksi, vaikka itse ei, koska niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ap:n kaveri ei olisi tullut raskaaksi sen ansiosta/siitä huolimatta, että ap:kaan ei olisi raskautunut.

Miksi tätä alapeukutetaan? Ihan tottahan tää on. Kai te lapsettomat tajuatte, ettei niitä vauvoja ole jotain vakiomäärää? On myös hyvä muistaa, että muut eivät voi olla saamatta lapsia siksi, ettei teille tulisi paha mieli. Perheen perustaminen ei ole solidaarisuusasia.

Aikoinaan ajattelin raskaudesta kertomisen olevan ihana hetki. Kuvittelin kuinka toiset iloitsisivat kanssani, puhuttaisiin aiheeseen liittyen jne. Tiesin monien tykkäävän lapsista, joten en ajatellut asian olevan ikävä. Halusin kertoa kasvotusten ihanat uutiset minulle tärkeille ihmisille.

Eipä nuo hetket niin ihania olleetkaan. Suurin osa suhtautui kivasti, mutta osan reaktiot yllättivät. Noille kurjasti kommentoineille se saattoi olla suusta lipsahtanut sammakko, mutta minä muistan nuo kommentit yhä. Kyllä, joidenkin kanssa etäännyin raskausaikana, kun suhtautuminen oli ikävää jo alusta asti. Erästä ystävää olin ajatellut jo ennen raskautta lapsen kummiksi, mutta hänen reaktionsa mun raskauteen sai minut muuttamaan mieltäni.

jännä, miten ketjun sävy on muuttunut. alkuun ihmeteltiin ystävän reaktiota ja nyt lapsettomat alapeukuttaa, kun toisten lisääntyminen ottaa kupoliin.

Vierailija kirjoitti:

mua ihmetyttää, miksi niin moni lapseton vetää tuollaisessa raskauden kertomistilanteessa huomion lapsettomuuteensa? lapsettomuudesta saa toki puhua, mutta onko oikea paikka se hetki, kun toinen kertoo raskaudesta? ei mullakaan ole tapana voivotella omaa surkeaa työtäni, jos kaveri kertoo saaneensa kaipaamansa työpaikan, vaan silloin jutellaan tuosta kaverin uudesta työstä. jos kaveri kertoo menneensä naimisiin, niin en mä silloin mene puhumaan, kuinka tuli riideltyä miehen kanssa ja kylläpä avioliitto on joskus hanurista. siitä omasta surkeasta työstäni tai riidasta puolison kanssa ehdin valittaa joku toinen kerta. olisi kohteliasta antaa toisen tärkeälle uutiselle (raskaus tai joku muu) tilaa, sitä oman elämän kipeää asiaa voi jauhaa sitten seuraavalla kerralla.

Tämä! Musta on epäkohteliasta, jos toisen ihmisen tärkeänä päivänä huomio käännetään toisen tärkeästä päivästä pois. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi nämä, jotka toisten häissä menevät kihloihin tai kertovat odottavansa perheenlisäystä. Eikö sitä kihlautumista voi hoitaa jonain toisena päivänä tai raskaudesta kertoa vaikka häiden jälkeen? Samalla tavalla koen ikäväksi sen, jos toisen kertoessa raskaudestaan keskustelu viedään lapsettomuuden ympärille. Siitä tulee sellainen olo, ettei raskaudesta saisi iloita lainkaan.