Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.

Seela Sella

Ja isoisäni 91v. Vaikka hän jo selkävaivojen takia käyttää muuten rollaattoria, ni kävi silti vielä marjametsässä kävelysauvojen avulla. Hoitaa kaikki asiansa itse. Ja muisti ja äly pelaa kuin partaveitsi. On aika kova äijä.

Joka rapussahan näitä on. Ja lähipubista löytyy lisää. Ovat närkästyneitä kun jaksa levittää mattoa heidän eteensä kun paskattavat pihalla lihavaksi pilattua mäyräkoiraansa.

Järkyttävää, miten äällä suhtaudutaan alentavasti ja rasistisesti yli 50-vuotiaisiin ihmisiin! Täytän itse pian 75 enkä ole juurikaan erilainen kuin kolmekymppisenä. Viisaampi,rohkeampi ja vähän ryppyisempi - muuten sama. Hoidan itseni, taloni ja pihani huomattavasti paremmin kuin useimmat nuoremmat naapurini. Ostin juuri uuden auton, tilaan netin kautta vaatteet ja kengät Italiasta, sisustan kotiani designilla silloin kun huvittaa. Koronan takia en nyt matkustele ulkomailla tapaamassa kavereitani,mutta skypetetään ja IG:ssä seurataan toistemme elämää. Mites teillä?

Mun vanhemmat, ei toki vielä ole supervanhoja vaan vasta 75 ja 77. Mutta heillä ei ole mitään lääkityksiä edes, ja elävät erittäin aktiivista elämää. Purjehtimista, matkustelua, käyvät kuntosalilla, pelaavat tietokoneella ja käyttävät kaikenlaisia nykyaikaisia sovelluksia ja palveluita (ovat kyllä insinöörejä entisiltä ammateiltaann joten tekniikkakiinnostus selittyy sillä). 

Supervanhus mikä on sellainen? Naurettava termi! Ihmiset vain vanhenevat eri tavalla, toiset pysyvät terveempinä kuin toiset. Ihmisen vanhetessa korostuu koko elämän elintavat. Terveellinen ruoka, liikunta, tupakoimaton ja alkoholiton elämä tai ainakin kohtuukäyttö sekä geenit. Sukulaiseni on 102v ja oli omassa kodissa 101v asti. Muisti alkoi pätkiä lähempänä 100 vuotta siihen asti kävi kaupassa, laittoi ruokansa yms. Hän liikkui joka päivä kertoen että saa olla ihan mahdoton koiranilma ettei hän menisi ulos. Toivon että itsekkin olen saanut edes osan noista geeneistä, mutta ainakin vielä jaksan hoitaa lastenlapsia, harrastaa hiihtoa,vaellusta (Saana on valloitettu ja pieni karhunkierros kierretty yms.) vaikka onhan tässä vielä matkaa 100 v enkä tiedä haluanko elää niin vanhaksi jos joutuu toisten hoidettavaksi. Se on ainakin varmaa että jos jää kiikkustuoliin istumaan niin ei hyvä seuraa, ihminen on luotu liikkumaan ja sitä kun vanhenee niin se on entistä tärkeämpää. T. Mummo 69v

Olin aikanaan työharjoittelussa kotihoidossa maaseudulla ja kerran viikossa kävimme 99-vuotiaan mummelin luona, joka asui keskellä ei mitään jossain varmaan hometta täynnä olevassa mörskässä. Oli syksy ja hänen kodissaan tuntui kylmyys ja kosteus, mutta mummeli eleli onnellisena. Hän oli täysin itsenäinen, kerran sinne mennessämme hän oli pihalla hakkaamassa polttopuita. Hän kokkaili kaikki ruokansa, teki pihatyöt ym. Ja pää oli terävä kuin partaveitsi. Ei hän mikään nuorekas mummo ollut, vaan sellainen huivipäinen, köyryselkäinen. Mutta häntä jaksoin ihailla ja ihmetellä.

Suomi on näitä täynnä  ja pakko jaksaa kun puolisoa tai omaista ei saa hoivakotiin.

Ei ole kuulemma paikkoja,  eikä hoitajia tässä maassa.  Ja tilannehan vaan pahenee jatkossa.

Minulla on sukulaissetä, joka täytti juuri 93 v. Asuu yksin omakotitalossa, autoilee, ajaa pyörällä, hoitaa talon pihan ja viettää aktiivista seuraelämää. 

Äitini on juuri tällainen: ikää yli 80 ja paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin useimmat tuntemani viisikymppiset. Hoitaa itse ison puutarhansa, marjastaa, sienestää, hakkaa polttopuunsa, kiipeilee puissa, hoitaa suvun lapset (puolisoa ei ole), kävelee tuntitolkulla/päivä, harrastaa kielten opiskelua ja reppureissuilua ympäri maailmaa (ennen koronaa) ja rentoutuu lukemalla nykykirjallisuutta. Sanomattakin selvää, ettei tarvitse/halua apua siivoukseen, säilöntään tai ruoanlaittoon.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini 79v. juoksee kahdesti viikossa aamulenkillä ulkokuntosalille 5km, minkä jälkeen ui luonnonvedessä. Niinä päivinä kun ei juokse, kävelee 10-15km. Talvisin hiihtää, luistelee ja uimahalli 3x/viikko. Joogaa, jumppaa, pyöräilee, kiipeilee, hulahulaa jne. Talossa tulisijat, hakkaa halot itse.

Lukee sanomalehdet neljällä kielellä joka päivä. Kirjoja menee 2-5 viikossa. Suosittelee ja lainaa minulle uutuuksia, joista en ole ehtinyt kuullakaan. Osallistuu mielenosoituksiin, yleisöluennoille, avoimen yliopiston kursseille, harrastaa itseään kiinnostavien aiheiden väitöstilaisuuksissa käyntiä. Soittaa pianoa ja kirjoittaa. Opettaa vapaaehtoisena suomea pakolaisille ja tekee juristin hommia pro bono kansalaisjärjestöille. Koronan myötä alkoi keräämään nettituttuja ympäri maailman.

Marjastaa ja sienestää, leipoo omasta taikinajuuresta leivät. Ompelee ja korjaa vaatteita. Ostaa nettikirppiksiltä kledjuja, jotka tuunaa ja antaa eteenpäin lahjaksi. Osaa yrttilääkintää ja akupunktiota, hoitaa ystäviään. Käynnisti toisen lapsemme synnytyksen akupainelulla. Toimi siskonsa kotiapuna 3 vuotta, ja lopussa omaishoitajana. Teki siskon uurnan itse ja opetteli hautajaisiin Chopinin pianokonserton.

Hoitaa neljää lastenlastaan joka viikko, usein yöpyy veljeni luona vanhempien yövuorojen ajan. Meidän isompia muksuja vie taidenäyttelyihin, päivävaelluksille, skeittaamaan, tutustumaan uusiin ruokakulttuureihin jne. Tällä hetkellä puhuu ranskaa vanhimman kanssa, jotta tämä oppisi paremmin.

Tapailee kahta itseään nuorempaa miestä, ilmeisesti vain seksin tähden koska me emme tapaa heitä ikinä. Näyttää 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin minulla.

On sanonut elämänsä kunnolla vasta alkaneen kun erosi miehestään jäätyään eläkkeelle. Pitää elinvoimansa salaisuutena ruusunmarjateen juontia ja aktiivista radion kuuntelua 😀

Ihana! Tässä mallia meille nuoremmille! Täyttä elämää! Tv 65-vuotias , joka ei jaksa  ruuanlaiton ja siivouksen lisäksi kuin  lukea kaiket yöt. Omaishoitajana olen kylläkin, se vie paljon voimia.

Mummoni 90w.. tekee kaiken tuon..

Oma äitini 85 v

Kyllähän nuo appivanhemmat reiluina (höhö) kahdeksankymppisinä tekevät paljon: asuvat itsenäisesti, hoitavat kaikki asiat itse, opettelevat uutta, esim. korona-aikana oppivat säännöllisesti käyttämään Zoomia yhteisönsä kokouksiin jne. Toki lasten apua tarvitaan tekniikan kanssa, ja etenkin isompien ratkaisuiden tekemisessä. 

Appiukko. Remppaa museoautoaan ja ajelee sillä milloin mihinkin ralleihin. Siivoaa ja kokkaa, koska juoposta eukosta ei ole siihenkään.

Aika tavallista nykyään. He , keitä ei ole kuolo vielä korjannut, eli tullut vakavampaa sairautta, he elävät

normaalia elämää. Jopa parempaa kuin nuorempi polvi.

Mummo 75v ja käy kävelylenkeillä vaikka nivelrikot ja polvissa tekonivelet. Ne haittaa ollenkaan liikkumista, eli on hoitanut mallikkaasti kuntoutumisen ja liikkuu kuin nuorempana.

Ei käy kapakoissa tms. Käy taidenäyttelyissä, konserteissa ( laaja kirjo) shoppailee, kuuntelee korvanapeista musiikkia/radiota lenkeillä. Osaa käyttää ja hänellä on kaikki ATK välineet. Neljä nettilähdettä kaikkiaan. Marjassa ei enää käy jalkojen vuoksi, mutta kykenee tasaisella kävelemään.

Eikä häntä uskois mitenkään että on 75v!  Ollut aina nuoremman näköinen kuin ikä osoittaa. Menee kuuskymppisestä täysin.

Ihmettelen kysymyksen asettelua. Olen erään 83 v rouvan ystävä. Hän usein puhuu väsymyksestä ja ottaa sivulauseissa esiin, ettei häntä kohta enää ole ja miten vaikealta kaikkien asioiden hoitaminen iäkkäänä tuntuu.

Kun ikää tulee 70+ vaivat ja krempat lisääntyy. Se on fysiologinen fakta.

Suomalaisiin on iskostettu pakko pärjäämisen kulttuuri. Sisulla mennään, koska tuntuu ettei kukaan auta ja on pakko pärjätä.

Olen yhä useammin ja useammin törmännyt siihen, että ihmiset ikääntyessään toivovat elämän helpottuvan.

Että joskus saisi apua askareisiin, pääsisi valmiiseen pöytään.

Kovinkin superihminen väsyy ja toivoo huolenpitoa.

Kyllähän ihminen tekee jos on pakko, mutta jos 96v saisi valita, niin ehkä mieluummin hänkin istuisi valmiiseen pöytään ja jättäisi hösäämisen nuoremmille.

T. Palliatiivisen osaston hoitaja

Mummini joka on 101 vee, käy itse kaupassa vaikka avannepussi vatsassa, siihen ei tehoa pumppuhaulikkokaan. Oon koettanu räjäyttää sen muutaman kerran mut ei tehoa ei niin ei... Joulupäivinä on puukotkin viuhunu. Pitää varmaan värvätä joku palkkamurhaaja seuraavan kerran, tod näk sekin saa vaan köniin, joten oon tullu siihen tulokseen että kysymyksessä on kyborgi eli siis mummini on terminaattori.

Mielestäni se ei ole supervanhuutta lainkaan, vaan aivan normaalia. 94-vuotias mummoni asuu yksin, käy kaupassa kävellen, talvella potkulaudalla. Laittelee puutarhaansa. Kokkaa päivittäin. Leipoo jos vieraita käymässä (kaikki sisarukset ja ystävät vain jo kuolleet). Täyttelee sudokuja, ristisanoja, neuloo, katsoo tv:tä, lukee. 

Kaamosaikoina valittelee pimeyttä ja kylmyys saa niveliä kolottamaan, mutta muuten on "perusterve". Näkee laseilla hyvin, muisti pelaa ja on fyysisesti vielä ok kunnossa. Kesällä ui. 

Hän ei vain milloinkaan jäänyt "eläkkeelle", alkanut vanhaksi. On aina seurannut "muotia" ja pitänyt ulkonäöstään huolta.

Kaverini vanhemmat reilu 80-vuotiaat hoitavat kokopäivätoimisesti (perhepäivähoitotyyppisesti) kaverini lapset 3 kpl, arkisin kun vanhemmat töissä. Hoitavat myös jos toinen / molemmat vanhemmat reissuhommissa yön ylikin. 

Ovat todella aktiivisia näiden lasten kanssa, kuskaavat myös harrasteisiin, judo, käyvät uimassa niiden kanssa joka viikko, partio, taidekerho. 

Naapuri ikää en tiedä mutta näyttää 80+.Koko ajan lenkkeilee tai on pihatöissä.