Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini, joka eli 89-vuotiaaksi. Hoiti pyörätuolissa istuvan isoisän 87-vuotiaaseen saakka. Kun pappa kuoli, isoäitini jatkoi pyöräilyä, lenkkeilyä, käsitöitä ( kutoi mattoja ja teki ryijyjä, neuloi, virkkasi ), hoiti kasvimaata, kävi kansalaisopiston jumpassa, leikkasi nurmikon isolta okt:n pihalta, pyöräili kauppaan päivittäin, teki ruokaa, leipoi, teki ristisanoja, luki kirjoija. Valitettavasti aggressiivinen syöpä iski ja hän kuoli alle 4kk sairastamisen jälkeen 89,5-vuotiaana. Ilman syöpää hän olis varmaan edelleen sydämen ja peruskuntonsa puolesta elossa.
Hieman ihmetyttää nämä kommentit täällä, että joku 69-vuotias olis "superVANHUS". Edes isoäitini ei ollut vanhus, vaikka hän oli vanha. Pyörätuolissa istuva 91v isoisäni oli loppuaikoinaan vanhus; autettava ja ymmärrys oli jo hämärtynyt.
Todellakin. Itse nyt 65+ ja en tunne olevani edes vanhus, enkä odota niin olevan myöskään 5 vuoden kuluttua.
Portaat juoksen edelleen ylös, jos on edes hiukan kiire, tosin vain 2 kerrosta, kun aiemmin, työpaikalla meni helposti 4 kerrosta, ruokalasta toimistoon.
Omassa kodissa elän, eikä ole aikomusta muuttaa muualle. Onhan tämä iso yhdelle, kun kolmessa kerroksessa asuintilat ja siivous siksi hiukan hankalaa verrattuna yksitasoiseen ratkaisuun. Pihaa hoidan, käyn marjassa ja joskus myös kalassa, kaikki asiat hoidan itse. Välillä autan poikaa asioissa, jotka hän kokee hankaliksi, mutta kun asuu eri kaupungissa on yhteydenpito enimmäkseen Skypen varassa.
Miten pyöräily olisi muka hankalaa vanhukselle, sitä hiukan ihmettelen? Nyt korona-aikaan hankittiin pojalle sähköpyörä työmatkaa varten - 10 km ja jonkin verran mäkiä matkan varrella, eikä ollut soveliasta mennä töihin hikisenä. Todettiin, että pyöräily oli minulle helpompaa ja tutumpaa, kun viime kesänä selviteltiin yhdessä, miten pyöräily soveltuisi hänen työmatkoihinsa. Eli pyöräily ei ole ikäriippuvaista toimintaa.
Nykyaikana vanhus ei ole ehkä täysin ikäriippuvainen määritelmä? Tiedän itseni ikäisiä, joita voi sanoa vanhuksiksi, mutta myös itseäni yli 10 vuotta vanhempia, joita en vielä sanoisi vanhuksiksi. Mistä alkaa super-vanhuus? 85-95 vuotiaista, ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen ja tiedän paljonkin vanhuksia jotka hoitaa sairastunutt puolisoaan.
Moni hoitaa lisäksi lastenlapsiakin koska eivät uskalla kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.
Olen mummosi kanssa saman ikäinen, en myönnä olevani vanhus.
Sairasta nuoruuden palvontaa ja tosiasiain kiistämistä.
En tunne otsikon vanhuksia. Sen sijaan itsekkäitä hedonisteja ja loputtomasti valittavia mummoja. Lääkkeitä ei voi ottaa kun ne ovat aina pahasta mutta kun on kipuja ja hoitamattomia sairauksia niin pitää valittaa.
Ennen oli ihmiset rautaa! Nykyään es-jonne saa paniikkikohtauksen jos pitää päivä olla ilman pleikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetki aikaa sitten kuuntelin radiota, sinne soitti mieshenkilö, äänestä päätellen ikää oli jo. Kertoi olevansa keski-ikäinen, toimittaja tarkensi, minkä ikäinen mies on? Kertoi olevansa 75v. Ja huh, vanhushan hän on. Kuinka kauan luulee elävänsä? Vanhenemisen (kuoleman) pelko on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vanhus?
Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.
Meille kakaroille tulee joskus vielä vaikeaa, kun karkailee laitoksesta tansseihin salaa miestään tapaamaan.
Jos 65 on vanhus niin huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia vanhusten elämäähän tuo on. Alle 70 v.ei ole edes vanhus. Voi olla. Että kerrostalossa asuva taantuu sohvaperunaksi, mutta maalla kasikymppiset elää vielä täyttä elämää..
äitini kasvoi 17 henkisessä uuslestadiolaisperheessä maaalla, ja sodanaikana syötiin pettuleipääkin, oppi tekemään kaikkea
kotona siivosi, teki ruoat,, oli koulun opettaja, opetti lapset, kävi marjassa sienessä, opiskeli ranskaa, hiihti paljon ja pyöräili
vielä 73 vuotiaana vaikka oli saanut syöpädiagnoosin ja maksaan vielä, kävi hiihtämässä ja 25 km polkaisi mökillekin. pari vuotta diagnoosita kuoli ja maksa oli ihan riekaleina jo.
ei halunnut kuolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.
Monet 69 -vuotiaat ovat vielä täysillä työelämässä. Nyt taidettiin puhua ihan vanhoista ihmisistä eli + 85 iäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vanhus?
Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.
Meille kakaroille tulee joskus vielä vaikeaa, kun karkailee laitoksesta tansseihin salaa miestään tapaamaan.
Kauheaa, minä olen sitten varmaan vanhus. Täytän 64 tänä vuonna, enkä pidä itseäni supervanhuksena. Kyllähän tässä iässä yleensä vielä ollaan täysillä työelämässä ja hoidetaan oma huusholli ja tarvittaessa lapsenlapsetkin. Pyöräilen töihin 3,5 km/suunta, koska en omista autoa. Sen verran huomaa iän tuomia muutoksia, että polvia kolottaa sadesäällä.
Äitini on 85 v. ja asuu yksin. Valmis ruoka tulee päivittäin kotiin ja minä käyn auttamassa isommissa siivouksissa, mutta hänkin itse pesee pyykit ja tekee pikkusiivoukset (imuroi keskilattialta ja pyyhkii pölyt). Hän kävelee vielä parin kilometrin lenkkejä kodin lähellä ja muisti on hyvä, mutta diabetes on tehnyt tuhojaan. Lääkkeet ja hygienian huolehtii itsenäisesti, eikä ole mitään kotihoidon palveluita toistaiseksi tarvinnut. Mummoni eli äidin äiti eli 97-vuotiaaksi ja makasi viimeiset 20 vuotta vanhainkodissa. Lopulta Alzheimerin tauti vei muistin ja liikuntakyvyn, sitä ennen aivohalvaus ja puhekyvyn menetys. Niitä en toivoisi omalle kohdalleni, mutta se on otettava, mitä elämä suo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.
Olen mummosi kanssa saman ikäinen, en myönnä olevani vanhus.
Saatko vanhuuseläkettä? Vai joko sen nimi on sinun takiasi vaihdettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, omassa suvussani on useita 85-90-vuotiaita, jotka asuvat kotona, autoilevat itse kauppaan, tekevät piha-ja lumityöt, maksavat laskunsa nettipankissa, hoitavat kotinsa, kommunikoivat lastenlasten tai lastenlastenlasten kanssa whatsappilla tms. ja käyvät jossain jumppakerhoissa tms.
Täällä maalla noita on joka talossa.
Kyllä tunnen. Äitini täyttää ensi kuussa 85, asuu itsekseen, ajaa pyörällä, käy marjassa (poimii marjat käsin eikä koneella), hoitaa kasvimaata, siivoaa itse, laittaa ruokansa itse yms. Niitä marjoja ja kasvimaan tuotoksia riittää myös meille kolmelle lapselle sekä lastenlapsille. Isän hoiti myös kotona niin kauan kun isä eli. Muistikin toimii erittäin hyvin.
Tunnen 79-vuotiaan, joka tekee mm. vapaaehtoistyötä auttamalla muita.
Lipsasen sugardaddyn ikä eli Danny
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin, appiukon. Kävi joka aamu uimassa lähijärvessä kesä tai talvi, kalasti, pilkkoi puut... Vireä leskimies, . Sitten muistisairaus iski ja muuttui marisevaksi, persuksellään kaikki päivät istuvaksi raihanaiseksi vanhukseksi parissa vuodessa :( 71v eli oli kun muistisairaus todettiin ja vain 80v kun kuoli hoitokodissa, uskon että ilman tuota sairautta olisi elänyt 100vuotiaaksi ja omassa talossaan.
Vahdettiinko hänen marevanlääkitys johonkin toiseen? Monella se "isku" alkoi muutama kuukausi sen jälkeen:-(
Marevan on verenohennuslääke laskimotukoksia saaville, eikä liity muistisairauksiin mitenkään.
Toki, jos on verisuonitauti, toki aivovaltimotkin tukkeutuvat ilman lääkitystä. On olemassa verisuoniperäinen dementian muoto.
On outo tuo rahvaan tapa yhdistellä asioita, todella.
Ennen ihmiset olivat vanhuksia jo 5-kymppisinä nykyään vielä melko lapsellisia. Ei siis mikään ihme, että ei myönnetä että vanhuksia ollaan 7-kymppisinä. Kuinka moni oikeasti jaksaa esim. pyöräillä tuossa iässä? Helposti tehdään yleistyksiä niistä harvoista jotka jaksavat.