Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.
Kommentit (752)
Mun äiti. 80 v asuu yksin kun isäni kuoli 67-vuotiaana. Pyöräilee, siivoaa itse, tekee ruoan, muisti pelaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vanhus?
Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.
Aika turhaa yrittää kuvitella noin monen vuoden päähän, mutta toki voit yrittää päteä äitisi puolesta, jos se tuntuu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vanhus?
Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.Aika turhaa yrittää kuvitella noin monen vuoden päähän, mutta toki voit yrittää päteä äitisi puolesta, jos se tuntuu hyvältä.
65 vuotias on vielä nuori. Oikeasti. Ei hädän päivää. Se 30 vuotta lisää ihan todennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se ei ole supervanhuutta lainkaan, vaan aivan normaalia. 94-vuotias mummoni asuu yksin, käy kaupassa kävellen, talvella potkulaudalla. Laittelee puutarhaansa. Kokkaa päivittäin. Leipoo jos vieraita käymässä (kaikki sisarukset ja ystävät vain jo kuolleet). Täyttelee sudokuja, ristisanoja, neuloo, katsoo tv:tä, lukee.
Ja epänormaaleja ovat ne vanhukset, jotka tarvitsevat hoitoa? Ok, asenne tuokin. Mummollasi ei varmaan ole yhtään ystävää, joka esim. olisi joutunut hoitokotiin, koska kukapa sitä epänormaalien kanssa viitsisi olla. Mokomatkin laiskat, sairaat ja tylsämieliset. Kaikki sairaudetkin on heillä varmasti täysin omaa syytä. "Pyh ja hyi," sanoo mummosikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vanhus?
Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.Aika turhaa yrittää kuvitella noin monen vuoden päähän, mutta toki voit yrittää päteä äitisi puolesta, jos se tuntuu hyvältä.
65 vuotias on vielä nuori. Oikeasti. Ei hädän päivää. Se 30 vuotta lisää ihan todennäköistä.
On todennäköistä, mutta ei varmaa. Ei kukaan tiedä noin monen vuoden päähän, ei edes huomiseen. Joku ajaa autolla ylitsesi, niin siinä se oli. Eikä tarvita kuin yksi kompastuminen, niin nilkutetaan loppuelämä.
Tiedän itse, koska loukkaannuin onnettomuudessa ja olen reilusti alle 65-vuotias. Siihen ei vaikuttanut mikään, mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä elämässäni ennen sitä.
Naurettavaa kuvitella, että koska on reipas nyt, niin 30 vuoden päästä on sama tilanne. Ne voivat täällä puhua, jotka ovat jo aktiivisia 8-kymppisiä, tai tuntevat sellaisia, mutta ennakkoon puhuminen ei ole muuta kuin itsetehostusta.
Mulla on hyvin nuorekas täti. Ikää on tosin vasta 72 vuotta, mutta hän näyttää ainakin kymmenen vuotta nuoremmalta. Liikkuu ja kävelee niin lujaa, että en meinaa perässä pysyä, ja pää on täysin terävä. En edes ajattele häntä "vanhuksena", tuntuu ihan hullulta, kun hän pohtii esimerkiksi tulevaisuudessa asumista hoivakodissa.
Isäni koko suku on pitkäikäistä ja tervettä, toivottavasti olen saanut heidän geeninsä.
Äitini täytti juuri 80 vuotta mutta hän asuu yksin ilman mitään apua rivitalokaksiossa (johon hän muutti aikoinaan isäni kanssa mutta isä kuoli muutama vuosi sitten). Hän käy itse kaupassa, laittaa kaikki ruokansa itse, tiskaa, siivoaa kotinsa, hoitaa apteekkiasiat itse, jakaa itse lääkkeensä dosettiin ja muistaa ottaa lääkkeet ajallaan ilman mitään muistutuksia, vaihtaa itse sänkyyn lakanat, pesee itse pyykit ja tekee muutenkin kaikki kotityöt itse. Kun hänellä käy kylässä ja tarjoaa apua jonkun työn tekemisessä, niin hän kieltäytyy avusta ja sanoo, että hän tekee ne itse eikä teetä niitä vieraalla koska esim. minä hänen luonaan ollessaan olen kylässä eikä vieraita laiteta töihin. Hän muistaa kaikki lääkäriajat ja muut sellaiset ajat milloin hänen pitää käydä missäkin ja käy kodin ulkopuolella aktiivisesti erilaisissa senioreille tarkoitetuissa ryhmissä, kuten bingossa ja jumpassa. Hänellä ei ole selvästikään mitään muistisairauden merkkiä koska hän muistaa esim. kaikki lääkäriajat ilman että hänen täytyy tarkistaa ne jostain ja muistaa hoitaa kaikki asiat silloin kuin pitää. Tietysti hänelläkin on jo vanhuudesta johtuvia vaivoja mutta silti hän on mielestäni ikäisekseen erittäin ahkera ja aktiivinen. Hän ei tarvitse todellakaan mitään kotiapua joka tarkistaa, että hän olisi ottanut lääkkeet tai mitään ruoka-apua jossa valmiit ateriat tuotaisiin valmiina kotiin jolloin hänen tarvitsi vain lämmittää ne. Hän haluaa esim. itse käydä kaupassa ostamassa ruoka-aineet, tehdä ruoat alusta alkaen itse ja tiskata tiskit koska hänellähän olisivat päivät muuten todella tylsiä kun ei olisi mitään tekemistä jos ei saisi vaikka laittaa ruokaa, tiskata tai siivota. Nyt syksyllä hän on itse ilman apua haravoinut pihaansa ja vienyt lehdet kompostiin vaikka me hänen lapset olemme yrittäneet ehdottaneet, että me auttaisimme häntä siinä. Juuri muutama päivä sitten hän kertoi puhelimessa, että kuinka hän haravoi pihaa ja että lehtiä tuli iso säkillinen jonka hän itse veti perässään kompostille, nosti sen sinne ylös ja tiputti lehdet kompostiin vaikka se ottikin voimille mutta apua hän ei huoli.
Lähes kaikki tuntemani vanhukset ovat olleet tällaisia. Miten ovatkin niin kovaa tekoa.
Mulla oli tällainen sukulaistäti, joka hyppäsi kylillä menemään satavuotiaana ja kuoli 104-vuotiaana.
Toinen joka tulee mieleen on Aira Samulin, vaikka en häntä henk. koht. tunnekaan. Hän juhli 90v synttäreitään yökerhossa.
Itse olen 38v, ja katsoin Kevan sivuilta, että eläkkeelle pääsen joskus 70-vuotiaana. Työni on fyysistä. Katson, että jos vielä 70-vuotiaana hyppään työpaikallani vuorotyössä sinne tänne niin olen supervanhus. Airaan verrattuna olen jo väsähtänyt: En jaksa juhlia synttäreitäni yökerhossa.
Kaikki on niin suhteellista.
Minun mummo 85v. Tosin ei taida kovinkaan paljon enää pyöräillä, mutta ajaa kyllä autoa, kävelee ja marjastaa, hoitaa puutarhaa, asuu puulämmitteisessä omakotitalossa (tosin poikansa pihapiirissä, eli poika hoitaa myös lämmitystä ja monia talon töitä), laulaa kirkkokuorossa, on aktiivinen kyläilemään sisarustensa luona (samanlaisia menijöitä melkein kaikki) ja käy eläkeläisyhdistyksen matkoilla.
65v ei ole vielä vanhus vaan ihan työikäinen, minun 65v isä käy vielä töissä ja rakentaa samalla taloa. Mutta tiedän senkin, ettei aktiivisuus tuossa iässä takaa sitä että eläisi pitkään hyväkuntoisena. Vaarikin vielä muutama vuosi sitten liki 80-vuotiaana ajoi kaivuria ja teki tilan töitä, kunnes haimasyöpä vei puolessa vuodessa. Yksi sukulaismies 72v kamppailee syövän kanssa parhaillaan, eikä ennuste ole hyvä. Kunto voi romahtaa siis nopeastikin.
Mummoni on 84v käy itse kaupoissa ja harkitsee vasta nyt siivoojaa.
Hänen sisko on 90v ja huristelee kylille hoitaa asioitaan, ja hänen kaverinsa on 86v ajelee autolla vaikka oli kuolemankielissä joku aika sitten.
naapurini on 95v ja sauvakävelee paljon, välillä näen että kävelee kauppaan mutta nyt on tullut kauppakuljetus hänen kotiovelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.
Olen mummosi kanssa saman ikäinen, en myönnä olevani vanhus.
69-vuotias ei ole vanhus. Tämä on 36-vuotiaan mielipide. Vanhuus alkaa joskus reilusti 7kympin jälkeen.
Hirvenmetsästyspiireistä tunnen 3 yli 80- vuotiasta, jotka ovat virkeitä ja aktiivisia.
Tunnen. He ovat suurin osa nyt yli 90 vuotiaita. Näiden kuoltua alkaakin se Suomen laiskoin sukupolvi. Eivät viitsi leipää edes voidella, ei pesuja tee. Kotihoidon työntekijöitä pitävät palvelijoina . Useamman vuoden ollaan oltu eläkkeelle ja senkin aika kulutettu Espanjaan. Suomeen tullaan vaivojen myötä takasin ja ollaan niin maailman matkaajia. Alle 70 vuotiaiden polvi alaspäin jo alkaa näyttää paremmalta.
Naapurissa asuu yli 80-v nainen yksin. En osaa häntä mummoksi tai vanhukseksi sanoa, kun on niin nuorekas kaikinpuolin. Tekee itse kaikki kotityöt, hoitaa upeaa puutarhaansa, hiihtää, pyöräilee, marjastaa, sienestää, hoitaa isot kasvimaat ja kasvihuoneen, pilkkoo puut ja viime kesänä teki metsässään (talonsa vieressä) risusavottaa. Käsitöitä tekee, ratkoo ristikoita ja sudokuja, leipoo leipää. Muisti ja järki pelaa ihan täpöllä, on hoikka ja näyttää ainakin 10 v nuoremmalta mitä on. Sosiaalista elämää ei varmaan paljon ole, kun ei hänellä ole ajokorttia ja asutaan maalla. Lähinnä on tekemisissä lastensa ja heidän perheidensä kanssa. Kerran viikossa käy kaupassa ja jollain luontaishoitajalla on sanonut käyvänsä. Mielenkiintoinen ihminen, olisi mukava käydä hänellä joskus kylässä, mutta hän ei koskaan kutsu, vaikka ollaan vuosia asuttu naapureina. Eikä hän itse käy, vaikka olen kutsunut. Kai hän tykkää yksinolosta.
Sukulaisen entisen osoitteen naapuri oli yli 70-vuotias pappa, joka hakkasi kesähelteillä pihalla halkoja - toppahaalarissa tuntikausia. Nuoremmat hikoili pelkästä katsomisesta.
Minusta tuntuu, että olen saattanut vastata tähän ketjuun jo aiemmin, tämähän on jo niin vanha. Mutta vuoden verran vanhempia ovat taas supervanhusvanhempanikin. Olen itse siinä iässä, kun joku ketjussa puhui vanhuksista, yli 60v, mutta en koe itseäni vanhukseksi, olenhan töissä, hyväkuntoinen, urheilen paljon. Vanhempani ovat yli 90-vuotiaita. Tekevät lumityöt, haravoinnit syksyllä, pihatyöt jne. Käyvät kaupassa autolla tai pyörällä. Laittavat itse ruokansa ja siivoavat huushollinsa. Laskujen maksu hoituu tietokoneella, ja yhteydenpito lapsenlapsiin ja lapsenlapsenlapsiin whatsuppilla. Heillä ei ole kummallakaan mitään lääkitystä. Voi kun eläisin noin pitkälle noin hyväkuntoisena. Olen niin paljon nuorempi ja minulla on jo nyt vaikka mitä lääkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vanhus?
Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.
Meille kakaroille tulee joskus vielä vaikeaa, kun karkailee laitoksesta tansseihin salaa miestään tapaamaan.
65 nyt ei kai kuitenkaan ole vanhus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vanhus?
Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.Aika turhaa yrittää kuvitella noin monen vuoden päähän, mutta toki voit yrittää päteä äitisi puolesta, jos se tuntuu hyvältä.
65 vuotias on vielä nuori. Oikeasti. Ei hädän päivää. Se 30 vuotta lisää ihan todennäköistä.
On todennäköistä, mutta ei varmaa. Ei kukaan tiedä noin monen vuoden päähän, ei edes huomiseen. Joku ajaa autolla ylitsesi, niin siinä se oli. Eikä tarvita kuin yksi kompastuminen, niin nilkutetaan loppuelämä.
Tiedän itse, koska loukkaannuin onnettomuudessa ja olen reilusti alle 65-vuotias. Siihen ei vaikuttanut mikään, mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä elämässäni ennen sitä.
Naurettavaa kuvitella, että koska on reipas nyt, niin 30 vuoden päästä on sama tilanne. Ne voivat täällä puhua, jotka ovat jo aktiivisia 8-kymppisiä, tai tuntevat sellaisia, mutta ennakkoon puhuminen ei ole muuta kuin itsetehostusta.
Kukaan ei todellakaan tiedä, montako vuotta on jäljellä. Voihan sitä kuolla vaikka kolmekymppisenä. Mutta ei se tee kolmekymppisestä vanhusta. Eikä 65-vuotiaasta.
Onneksi elämä opettaa näitä, jotka näkevät yli 50-vuotiaat jo ikäloppuina. Ikinä ei oo porukka ollut niin hyväkuntoista kuin tänä päivänä. Suorastaan absurdia tuo ymmärtämättömyys!