Ketään jaksanut sitoutumiskammoisen jahkailua onnistunein lopputuloksin?

Kukaan. Ystävä kallis, se on kukaan.

Lyhyt aika. Katso nyt vuosi tai kaksi.

Mulla meni 6 vuotta hukkaan tollasen pellen kanssa. Että suosittelen poistumaan jo nyt eri suuntaan.

Mä onneksi hukkasin tollaseen "vain" pari vuotta.

Mulla meni 4 vuotta jahkailun katseluun. Ei siitä miehestä valmiimpaa sitoutumaan koskaan tullut. Älä ap ainakaan vuosikausia odottele kuten minä tein.

Pari vuotta meni mullakin. Sitten kun olin lopullisesti saanut tarpeekseni, tyyppi kulutti puoli vuotta ruikuttamalla mua takaisin. En ottanut ja nyt mulla on perhe ihanan, sitoutuneen miehen kanssa. Sääliksi käy tollaset, jotka ei ymmärrä tarttua tilaisuuteen silloin kun se olisi tarjolla, vaan ruikuttaa kun ei ymmärtäneet.

Onko sinulla kiire jonnekin? Jos osaat nauttia tilanteesta ja suhtautua itsekin niin, että tässä nyt ollaan ja katsellaan mitä elämä tuo niin mikäs siinä. Jos tahdot selvyyttä, päätöksiä ja päämääriä niin sano että nyt on valinnan paikka jatketaanko pariskuntana vai täysin erossa.

Mun mies ei halunnut seurustella vaan tapailla ekat 2kk. Meni vuosi ennen kuin se pystyi sanomaan ääneen, että rakastaa mua. Naimisissa tai kihloissa ei olla, mutta avoliitossa. Koetan ajatella asiaa niin, että meillä on kaikki aika maailmassa. Kyllä me joku päivä naimisiin päädytään, jos mä en painosta miestä liikaa. Toiset on hitaampia kuin toiset :)

Sorry tuo kukaan/ketään... :P

On silleen "kiire", että haluaisin suhteen silleen olevan virallinen, että voisin esitellä minulle tärkeän ihmisen ystävilleni ja viettää aikaa yhdessä ilman stressiä. Ja tavata ihan kunnon treffeillä enkä ex tempore miehen fiilisten mukaan.

Eikö kenelläkään ole yhtään onnistunutta tarinaa? Voi ei....

t. ap

Minä! Tosin seurustelun suhteen ei ollu mitään epäselvää, mutta kihloja ja häitä saatiinki sitten odottaa 10v ja sen jälkeen lapsen hankkimistakin jonkun aikaa. Tosin em oli mulle useamman vuoden ok. Jossain vaiheessa alkoi ottaa pattiin kun suhde ei edennyt, olisin itse ollut valmis etenemään aiemmin. Edelleen siis naimisissa, edelleen mies kammoaa isoja päätöksiä ym. mutta jos sen kestää niin mikäs siinä, on hyvä mies ja hyvä isä ja ollaan oltu onnellisia. 

Mistä sen sitoutumiskammon tempaisit? He's just not into you TAI sitten on muuten vain hitaasti etenevää sorttia. Minäkin olen jälkimmäistä, ei parissa kuukaudessa tarvitse paljon tapahtuakaan. Aika näyttää, mutta älä jää roikkumaan. Puhu, ja tee johtopäätökset keskustelujen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 22:21"]

Mistä sen sitoutumiskammon tempaisit? He's just not into you TAI sitten on muuten vain hitaasti etenevää sorttia. Minäkin olen jälkimmäistä, ei parissa kuukaudessa tarvitse paljon tapahtuakaan. Aika näyttää, mutta älä jää roikkumaan. Puhu, ja tee johtopäätökset keskustelujen jälkeen.

[/quote]

Kyllä luulen että on ihan into to me, mutta jotenkin elämä koulinut sellaiseksi, että on tosi varovainen ja tosi nihkee tekee päätöksiä. Huoh, täytyy kai sitten vielä katsella vähän aikaa. Ei kai muutakaan voi, kun tykkää niin paljon toisesta...

t. ap

Juu yhdessä ja naimisissa ollaan oltu melkein 10 vuotta ja 2 lasta.

Juu yhdessä ja naimisissa ollaan oltu melkein 10 vuotta ja 2 lasta.

Pidä myös omista jutuistas kiinni ettei käy liiaks harmittaa miehen hidas eteneminen. Näet omia kavereita ym. Ko ominaisuus näkyy varmaan jatkossakin eri elämänalueilla jos olette pidempään yhdessä. Miten kestät sitä jatkossa?

Minunkin mieheni on sellaista sorttia, meni puolisen vuotta ennen kuin siirryimme seurustelupuolelle tapailusta. Hermothan siinä meinasi mennä, mutta hän ei nyt vain ole erityisen innoissaan sitoutumisesta. Luotettava ja rehellinen on, tuntuu vain että kahlitsen häntä, parikymppisenä kun kuulemma haluaisi vielä elää nuoruuttaan. Huoh.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 22:21"]

Mistä sen sitoutumiskammon tempaisit? He's just not into you TAI sitten on muuten vain hitaasti etenevää sorttia. Minäkin olen jälkimmäistä, ei parissa kuukaudessa tarvitse paljon tapahtuakaan. Aika näyttää, mutta älä jää roikkumaan. Puhu, ja tee johtopäätökset keskustelujen jälkeen.

[/quote]

Kyllä luulen että on ihan into to me, mutta jotenkin elämä koulinut sellaiseksi, että on tosi varovainen ja tosi nihkee tekee päätöksiä. Huoh, täytyy kai sitten vielä katsella vähän aikaa. Ei kai muutakaan voi, kun tykkää niin paljon toisesta...

t. ap

[/quote]

Onko aikataulunne muuten samankaltaisia, vai tekeekö toinen vuorotyötä tms? Se voi miehen mielestä "vaikeuttaa" säännöllisten tapaamisten järjestämistä, jostain käsittämättömästä syystä...

Kokemusta on. Mutta kannatti odottaa.
Äläkä missään nimessä painosta, vaan hanki oma elämä.

mun kokemuksen mukaan kun miehet löytää tarpeeksi kiinnostavan naisen kaikki sitotumisongelmat loppuu siihen. tarpeeksi hyvää odotellessa hengaillaan sitten muiden naisten kanssa miesten ehdoilla. ei näihin kannata tyytyä. ota, ap, miehestä etäisyyttä ja katso miten reagoi. tollanen miehen mukaan menevä tapailu ei hyvää lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

mun kokemuksen mukaan kun miehet löytää tarpeeksi kiinnostavan naisen kaikki sitotumisongelmat loppuu siihen. tarpeeksi hyvää odotellessa hengaillaan sitten muiden naisten kanssa miesten ehdoilla. ei näihin kannata tyytyä. ota, ap, miehestä etäisyyttä ja katso miten reagoi. tollanen miehen mukaan menevä tapailu ei hyvää lupaa. 

 

Jos nyt ihan kokonaan ottaa etäisyyttä, niin eihän sitten kumpikaan kyllä näe toistaan enää. Molemmat pitävät päänsä ja etäisyytensä.

Tuntuu ajan haaskaukselta murehtia "virallisista" titteleistä. Minusta kannattaisi ennemmin keskustella siitä, mitä juttuja haluatte tehdä ja mitä ei suhteeseenne tule kuulumaan. Minä voin kyllä sanoa seurustelevani vaikka ensi treffeistä, mutta se ei vielä tarkoita mitään.