Lue keskustelun säännöt.
Särkynyt sydän tekee kusipääksi?
16.10.2013 |
Tiedättekö ketään, jonka suhtautuminen rakkauteen ja parisuhteeseen olisi muuttunut kokonaan tärkeän suhteen päätyttyä vastoin omaa tahtoa? Tai onko teille itsellenne käynyt niin? Korjaantuuko tilanne?
Mies, jota elämäni rakkaudeksi luulin, jätti minut yks kaks. Asiasta on jo aikaa ja huomaan muuttuvani kyynisemmäksi tai ainakin itsekkäämäksi. Teen asioita, joita en ennen olisi tehnyt - esim olen pettänyt uutta miesystävääni (kerran) ja tapaillut erästä vanhaa heilaa, eikä minulla ole mitään tunnontuskia. Ajattelen, että kolmiodraama johtaa joka tapauksessa kyyneliin ja siihen että minuu sattuu, enkä halua satuttaa ketään muuta. Silti suhtaudun välinpitämättömästi. Tuntuu, että eron tuska oli niin suuri, että sen jälkeen kaikki on yhdentekevää.
Muilla samanlaista? Meneekö tämä joskus ohi?
Kommentit (9)
No mä mietin, että tämä pallottelu (eli siis omasta mielestäni kusipäisyys) on juuri tuota itsesuojelua. Heittäydyin suhteeseen täysillä ja rakastin ehdoitta - nyt en ehkä enää uskalla. Haluaisin rakastaa miesystävääni ja omistautua hänelle, mutta en pysty. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta huolestuttaa tämä tietty välinpitämättömyyteni myös itseäni kohtaan.
Ehkä tämä on ihan klassista. Rosvo-Roopestakin tuli ryöväri ja sydäntensärkijä koska "tyttö jota lempi hän oli petturi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sams vika..Kun elämäni rakkaudelle annoin kaikkeni ja yritin eikä se riittänyt niin antaa olla. Olen niin kyyninen etten voi rakastua enää ja jos olisin vielä parisuhteessa pettäisin varmasti. Koska mitä väliä.
Mun nykyinen mieheni on juuri tuollainen. Eka tyttöystävä petti ja vaimokin petti. Niinpä hän alkoi käyttää naisia vain hyväksi ja edelleenkään ei uskalla rakastaa vaan ajattelee että kaikki käyttää vain hyväksi ja haluaa satuttaa. Että jos vain viitsitte niin ajatelkaa vähän millaisia seurauksia omalla välinpitämättömällä toiminnallanne saatatte itsekin aiheuttaa.
Kyllä kusipää aina selityksen keksii.
Kakkonen tarkentaa:
Sydän särkyi siis nelisen vuotta sitten ja mä olen uskaltautunut vain parille treffeille sen jälkeen (sama mies molemmilla treffeillä)! Ja eihän siitä mitään tullut, kun varautuneisuuteni, tai pelkoni, sammutti kipinän hyvin pian :( .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin tuota varautuneisuutta ja lähdin äkisti hakemaan seuraa, ystävyyttä lähinnä ja uusia näkökulmia. Löytyikin ihminen joka rakastaa ja jota koitan parhaani mukaan rakastaa takaisin.
En koita löytää kusipäisyydelleni syitä, vaan kakkein mieluiten omistautuisin taas toiselle ihmiselle ja rakastaisin ehdoitta - samoin kuin rakastin elämäni miestä. Siihen pyrin, mutta tunnen itseni kummallisen välinpitämättömäksi ja se huolestuttaa.
Edellinen oli siis ap. Yleensä ajattelen aina toisten tunteita ja kannan liiankin paljon syyllisyyttä. Tätä siis juuri pelkään, 5.
4, juuri tuolta minusta tuntuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän elämä ja siinä eteen tulleet kokemukset ihmistä muuttaa ihan missä iässä tahansa, ketä sitten mihinkin suuntaan on kanssa asia erikseen. Särkyneestä sydämestä toipumiseen voi mennä ainakin aivan valtavasti aikaa, eikä sitä sellaisessa muutostilassa välttämättä ihmisenä parhaimmillaan olekaan.
Otsikkosi kysymykseen olin vastaamassa, että mua ei tehhnyt kusipääksi vaan kyyniseksi. Ilmeisesti sä miellät ne lähes samaksi asiaksi.
Mutta siis mulle on käynyt niin, että oon ihan järkyttävän kyyninen ja varautunut miesten suhteen! Tuntuu, "etten vaan voi" päästää ketään lähelleni, ei se musta kuitenkaan tykkäis... Mä kärsin tästä eniten ite, joten siksi en ajattele olevani kusipää :)
En tiedä, pääseekö tästä ikinä eroon, ja jos, niin miten!