Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin 36 vuotias liian vanha saamaan lapsia? Minä muumioina te nykyihmisiä pidätte? Eräs sukulainen sai iltatähtensä 47-vuotiaana ja ihan normaaliraskaus,synnytys ja terve parikymppinen poika nykyään.
Biologia ei ole mikään "nykyihmisen keksintö". Se että sinun tuttusi on saanut lapsen vanhoilla päivillään, ei poista sitä tosiasiaa että 36-vuotiaan naisen munasolut alkavat tilastollisesti olla jo parhaat päivänsä nähnyt. En ap:na uskaltaisi luottaa olevani tällainen poikkeus sääntöön, jos lapsensaanti kuitenkin kuuluu selkeästi tulevaisuudensuunnitelmiin.
Järjetöntähän siihen olisikin luottaa, koska tiede sanoo muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaalla naisella ei ole kyllä yhtään aikaa odotella josko mies yhtäkkiä haluaisikin lasta. On ihan mahdollista että tulisit kertalaakista raskaaksi, mutta yhtä lailla mahdollista että edessä on kuukausien/vuosien yritys. Miten olet edes uskaltanut jättää asian näin viime tippaan? Tuntuu kuitenkin, että lapset ovat selvästi kuuluneet tulevaisuuden unelmiisi. Nyt alat toimia, otat härkää sarvista, sanot miehelle että aikaa ei enää ole ja oikeasti joku mietintäaika miehelle (esim pari kk) Sitten alat miettiä muita vaihtoehtoja.
Hirveä asenne elämään tässä. Ap:n mies ja ap voisivat olla oikeasti ihan rauhassa vauvajuttujen kanssa. tää vouhkaaminen ja asiaton ikärajojen asettelu sille että milloin voita ja saat tehdä lapsia siitä ja siitä syystä on saanut ap:n käyttäytymään mielivaltaisesti miestään kohtaa. Olethan itsekin ap nauttinut vauvattomista vuosista miehesi kanssa, turha syyttää yhtään mistään ja jaälkikäteen voivotella että olis pitäny sitä ja tätä vuosia sitten. Nyt on nyt. Tehkää ne mukulat myöhemmin, vain jos kumpikin haluaa. Tuollaisella kohkaamisella ei varmana tule vauvoja ja syynä ei ole ikä, että ne lapset olisi pitänyt tehdä viimeistään 24-vuotiaana ja sen jälkeen kaikki on riskikäyttäytymistä sen asia suhteen. Joku haluaa että tässä maassa ei tehdä lapsia siinä iässä, kun se järki alkaa pelaamaan siellä nupissa.
Koeta nyt uskoa, että 36-vuotias nainen ei voi biologisista syistä enää juurikaan odottaa, jos tietää haluavansa lapsen. Ja pahintahan tuossa on se, että mies ei suostu puhumaan asiasta ja empii ja empii. Kertomansa mukaan ap on myös jo odottanut jonkin aikaa eikä "nauttinut vauvattomista vuosista".
Ootko THl:n asialla. Ja synnytysosastolla töissä tietenkin. Sehän olisikin poikkeus, kun annettaisiin ihmisten ajatella ihan itse. Vaarana on, että kaikki naiset siirtyvät tekemään nelikymppisenä lapsia ja sitten kaikista, myös niistä naisista tulee vammaisia. Tämä on suomalainen yhteiskunta ja sen sallittu aivopesu. Tiivistettynä. Tuota jankutusta on ollut ensin naistenlehdet täynnä, sitten muu media perässä ja silleen ne jää ne lapset tekemättä. Tai tehdään väksin. Ja mihiltä salaa. Tai jotain tekoputki näyte lapsia. Ei huolta tekoäly hoitelee teidät kaikki. Tähän helevettiin ei ehkä kannatakaan fiksujen lapsia enää vääntää?
Hedelmällisyyden lasku iän myötä ei ole politiikkaa vaan biologinen fakta. Tässä on linkki, josta voit nähdä naisen hedelmällisyyden laskun ikävuosien mukaan. Kuukausittainen raskaaksitulomahdollisuus on 22-vuotiaalla 25 %. 36-vuotiailla enää 10 % ja 40-vuotiailla enää 5 %. Se tarkoittaa sitä, että silloinkin kun kaikki on kunnossa, 40-vuotias joutuu todennäköisesti yrittämään raskaaksi tuloa niin kauan, ettei se enää onnistu ollenkaan. 46-vuotias ei enää käytännössä tule raskaaksi.
http://infertilityhelp.in/best-ivf-specialist-doctor-in-delhi-womens-ag…
Olisi tärkeää, että hedelmöityshoitoklinikoilla vuodatettaisiin mahdollisimman vähän kyyneleitä sen vuoksi, että tämä tulee ihmisille yllätyksenä. Raskaaksi tulo ei ole asennekysymys.
Tuntuu että joillekin naisille on maailman suurin häpeänaihe jos ei ole enää yhtä HEDELMÄLLINEN kuin joku nuorempi ja HEDELMÄLLISEMPI. Jankutetaan tätä, että joka nainen on ikinuori, ihan yhtä nuorekas ja nuori ja kaunis ja hedelmällinen kuin nuoretkin... No ei olla, ellet ole ollut rapakuntoinen tonnikeiju aina kolmevitoseksi ja sitten tehnyt valtavan elämänmuutoksen, niin ei olla hedelmällisimmillämme nelikymppisinä. Naisen hedelmällisyys kun on aika monitahoinen juttu eikä riitä, että se munasolu irtoaa vaan pitäisi saada se kasvamaan kohdussa kokonaiseksi ihmiseksi ja synnyttää hengissä maailmaan. Kiva jos siitä vielä palautuisi ja nuori palautuukin vaikka viisikin kertaa. Mutta vanha ei enää, onneksi on toimenpiteet. Ei se ole ihmekään, ettei kaikki nelikymppiset saa enää lapsia varsinkaan jos niitä ei ole aiemmista yrityksistä saanut, ei riitä että hedelmöittyy vaan pitäisi saada kokonainen uusi ihminen leivottua. Ehdottomasti ei pidä ottaa itseensä jos on saanut nelikymppisenä lapsia, oletkin onnekas poikkeus. Jos sinulla kävi tuuri ei kaikilla silti käy. Ei varsinkaan jos sopivasta lastentekotuulesta jää haaveilemaan kaappivelan kanssa.
Jos miehesi oikeasti haluaisi olla kanssasi hautaan asti ja rakastaa sua, hän tekee ne lapset kanssasi nyt. Julmaa ja itsekästä mieheltä. Äkkiä vaihtoon.
Tapasin 18-v kivan pojan, jonka kanssa aloin seurustella. Kerroin jo seurustelun alkumetreillä hänelle, että haluan naimisiin ja lapsia mwlko nuorena. Kun olin 21, pidin huolta siitä, että mentiin kihloihin. Kun olin 23, suunniteltiin häät seuraavalle kesälle, jolloin täytin 24. 24v sain lapseni 1/4. Nyt 41 veenä sain neljänteni.
Oot ap tipahtanut siihen kuiluun, mihin moni nainen tipahtaa. Eli siihen, että nuoruus huidotaan jossain semitärkeissä asioissa, kuten harrastuksissa ja bilettelyissä. Moni huitoo ajan myös opinnoissa ja töissä, mutta unohtaa suunnitella ja varmistaa, että milloin niitä lapsia tehdään. Sitten kun on eletty ns pitkitettyä nuoruutta yhdessä kymmenkunta vuotta, havahtuu nainen biologisen kellon kilkatukseen. Ja mies on epäkiinnostunut asiasta, koska nainen on ”niin nähty” ja eroajatukset välkähtelevät mielessä silloin tällöin. Näin ollen vauvanteot ei oikein innosta.
Moni nainen jättää jahkailevan miehen tässä vaiheessa ja yrittää etsiä miestä, joka pikavauhdilla alkaisi lisääntymään. Mitä tekee mies? Lisääntyy uuden parikymppisen naisen kanssa alle 1,5v:ssa. Siinä sitten entinen nainen ajattelee, että mikä meni pieleen?
Vastaus on, että se, että nainen silloin parikymppisenä ei vaatinut miestä päättämään lastenteosta ajoissa ja vaatinut myös miestä pysymään lupauksessaan. Tai jopa se, että nainen ei itse tajunnut selvittää ajatuksiaan asian suhteen, että haluaako niitä lapsia vai ei ja milloin niitä haluaa.
Vauvantekoasiaa voi hoitaa iän suhteen ”hyväksytysti” ikäkautena 20-40. Jos nainen elää 80v, se tarkoittaa että aikaa ko. hommaan on 25% koko elämästä, aika vähän siis! Ka jos siitä ajasta vielä hukkaa puolet niin..... voi olla että jää ilman 😔
Tsemppiä sulle ap, pistä ukkos seinää vasten!
Senkus jätät ehkäisyn pois ja katot mitä tapahtuu. Ellei vuoden sisällä mitään miin jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ehdotettu että pitäisi erota. Mistä jo 36 vuotias ehtii uuden miehen pikapuolin saada, kun lapsen hankinnalla olisi jo kiire? Ei ihmissuhteita löydä noin vain eikä niitä hetkessä rakenneta, jos sopivaa ylipäätänsä enää edes löytyy. Liian myöhäiseen on jätetty tämä asia käsiteltäväksi. Jos toinen ei halua lapsia, niin mitä muuta enää voi tehdä kuin tyytyä tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Tapasin 18-v kivan pojan, jonka kanssa aloin seurustella. Kerroin jo seurustelun alkumetreillä hänelle, että haluan naimisiin ja lapsia mwlko nuorena. Kun olin 21, pidin huolta siitä, että mentiin kihloihin. Kun olin 23, suunniteltiin häät seuraavalle kesälle, jolloin täytin 24. 24v sain lapseni 1/4. Nyt 41 veenä sain neljänteni.
Oot ap tipahtanut siihen kuiluun, mihin moni nainen tipahtaa. Eli siihen, että nuoruus huidotaan jossain semitärkeissä asioissa, kuten harrastuksissa ja bilettelyissä. Moni huitoo ajan myös opinnoissa ja töissä, mutta unohtaa suunnitella ja varmistaa, että milloin niitä lapsia tehdään. Sitten kun on eletty ns pitkitettyä nuoruutta yhdessä kymmenkunta vuotta, havahtuu nainen biologisen kellon kilkatukseen. Ja mies on epäkiinnostunut asiasta, koska nainen on ”niin nähty” ja eroajatukset välkähtelevät mielessä silloin tällöin. Näin ollen vauvanteot ei oikein innosta.
Moni nainen jättää jahkailevan miehen tässä vaiheessa ja yrittää etsiä miestä, joka pikavauhdilla alkaisi lisääntymään. Mitä tekee mies? Lisääntyy uuden parikymppisen naisen kanssa alle 1,5v:ssa. Siinä sitten entinen nainen ajattelee, että mikä meni pieleen?
Vastaus on, että se, että nainen silloin parikymppisenä ei vaatinut miestä päättämään lastenteosta ajoissa ja vaatinut myös miestä pysymään lupauksessaan. Tai jopa se, että nainen ei itse tajunnut selvittää ajatuksiaan asian suhteen, että haluaako niitä lapsia vai ei ja milloin niitä haluaa.
Vauvantekoasiaa voi hoitaa iän suhteen ”hyväksytysti” ikäkautena 20-40. Jos nainen elää 80v, se tarkoittaa että aikaa ko. hommaan on 25% koko elämästä, aika vähän siis! Ka jos siitä ajasta vielä hukkaa puolet niin..... voi olla että jää ilman 😔
Tsemppiä sulle ap, pistä ukkos seinää vasten!
Tämä. Harvinaisen selkeä analyysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo ajatus joillain miehillä, että kun saa lapsen niin elämä on ohi ja sitä asiaa pitäisi kokoajan lykätä? Ihmiset kasvattaa suurperheitä ja toisilla kaikki mukava tuntuu päättyvän yhteen lapseen? Eihän se näin ole. Ikävä ajatella yksinäistä lapsetonta vanhuutta, ja varsinkin jos vielä avioero siihen lisäksi tulee. Kannattaisi oikeasti tarttua tälläisiin hyviin asioihin, kun vielä on mahdollista, tai ainakin tehdä ne päätökset selkeästi, mitä haluaa. Nyt on lykätty siihen malliin että on lopullisten päätösten aika.
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus joillain miehillä, että kun saa lapsen niin elämä on ohi ja sitä asiaa pitäisi kokoajan lykätä? Ihmiset kasvattaa suurperheitä ja toisilla kaikki mukava tuntuu päättyvän yhteen lapseen? Eihän se näin ole. Ikävä ajatella yksinäistä lapsetonta vanhuutta, ja varsinkin jos vielä avioero siihen lisäksi tulee. Kannattaisi oikeasti tarttua tälläisiin hyviin asioihin, kun vielä on mahdollista, tai ainakin tehdä ne päätökset selkeästi, mitä haluaa. Nyt on lykätty siihen malliin että on lopullisten päätösten aika.
Outo ja yksinkertainen ajatusmaailma sinulla, että kaikki haluaisivat lapsia. Yritä ymmärtää, etteivät halua. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus joillain miehillä, että kun saa lapsen niin elämä on ohi ja sitä asiaa pitäisi kokoajan lykätä? Ihmiset kasvattaa suurperheitä ja toisilla kaikki mukava tuntuu päättyvän yhteen lapseen? Eihän se näin ole. Ikävä ajatella yksinäistä lapsetonta vanhuutta, ja varsinkin jos vielä avioero siihen lisäksi tulee. Kannattaisi oikeasti tarttua tälläisiin hyviin asioihin, kun vielä on mahdollista, tai ainakin tehdä ne päätökset selkeästi, mitä haluaa. Nyt on lykätty siihen malliin että on lopullisten päätösten aika.
No onhan se elämä ainakin jäissä sen parikymmentä vuotta.
Kaikki liikenevät taloudelliset ja ajalliset resurssit imeytyvät projektiin nimeltä perhe.
Turha asiaa on vähätellä. Ne jotka ottavat päätöksen vakavasti ja jättävät koko homman väliin jos ei tunnu omalta jutulta, ovat oikeilla jäljillä.
Ei missään tapauksessa lapsia toisen mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä mies kuvittelee että ei ole elämää sen jälkeen kun lapsi syntyy? Miksi kaikkea pitää tehdä ennen kuin lapsi syntyy? Kyllä elämästä voi nauttia myös lapsen kanssa. Ilmiselvästi mies ei vain halua lapsia, joten nyt kun sinulla alkaa olla viimeiset hetket, tästä pitää keskustella kunnolla. Ehdit vielä etsiä uuden miehen joka lapsia haluaa. Itse laittaisin ehdottoman takarajan mihin mennessä pitää päätös tehdä. Nyt hän vain vetkuttelee asiasta puhumista ja päätöksen tekemistä ja odottaa sitä hetkeä kun lisääntyminen ei ole enää mahdollista.
Veljeni on melkein 50v. Heillä on kaksi pientä lasta, molempien toiveesta hankittuja. Hän totesi juuri eilen olevansa väsynyt "lapsiperheviikonlopun jälkeen". Ihmettelin sanamuotoa, luulin sen olevan heille nyt ihan "elämää", eikä erikseen "lapsiperheviikonloppuja". Hän siis ei yleensä "saa" vapaata lapsista muutenkaan kuin ehkä yhden viikonlopun vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos miehelle iskee nyt seksuaalinen haluttomuus? Saako pakottaa yhdyntöihin tai vaatia niitä? Meneekö mies rikki jos suostuu vaikkei halua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä mies kuvittelee että ei ole elämää sen jälkeen kun lapsi syntyy? Miksi kaikkea pitää tehdä ennen kuin lapsi syntyy? Kyllä elämästä voi nauttia myös lapsen kanssa. Ilmiselvästi mies ei vain halua lapsia, joten nyt kun sinulla alkaa olla viimeiset hetket, tästä pitää keskustella kunnolla. Ehdit vielä etsiä uuden miehen joka lapsia haluaa. Itse laittaisin ehdottoman takarajan mihin mennessä pitää päätös tehdä. Nyt hän vain vetkuttelee asiasta puhumista ja päätöksen tekemistä ja odottaa sitä hetkeä kun lisääntyminen ei ole enää mahdollista.
Veljeni on melkein 50v. Heillä on kaksi pientä lasta, molempien toiveesta hankittuja. Hän totesi juuri eilen olevansa väsynyt "lapsiperheviikonlopun jälkeen". Ihmettelin sanamuotoa, luulin sen olevan heille nyt ihan "elämää", eikä erikseen "lapsiperheviikonloppuja". Hän siis ei yleensä "saa" vapaata lapsista muutenkaan kuin ehkä yhden viikonlopun vuodessa.
Toki kun on elänyt 45v ilman vastuuta, se tuntuu nyt "lapsiperheviikonlopulta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus joillain miehillä, että kun saa lapsen niin elämä on ohi ja sitä asiaa pitäisi kokoajan lykätä? Ihmiset kasvattaa suurperheitä ja toisilla kaikki mukava tuntuu päättyvän yhteen lapseen? Eihän se näin ole. Ikävä ajatella yksinäistä lapsetonta vanhuutta, ja varsinkin jos vielä avioero siihen lisäksi tulee. Kannattaisi oikeasti tarttua tälläisiin hyviin asioihin, kun vielä on mahdollista, tai ainakin tehdä ne päätökset selkeästi, mitä haluaa. Nyt on lykätty siihen malliin että on lopullisten päätösten aika.
Outo ja yksinkertainen ajatusmaailma sinulla, että kaikki haluaisivat lapsia. Yritä ymmärtää, etteivät halua. Piste.
Silloin sellaisten miesten pitää sanoa suoraan, että en halua lapsia. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
No mutta sittenhän se seksipalvelu-kodinhoitaja lähtee menemään ja pitää vääntäytyä sohvalta hankkimaan uusi. Mies tietää, ettei markkina-arvonsa ole enää entisellään, joten ei halua.
Ottamatta kantaa parisuhteeseenne , kannattaa muistaa, että lasten hankkiminen ei tarkoita sitä, että elämä loppuu siihen. Kaikkea, ihan kaikkea voi tehdä lapsen saamisen jälkeenkin.
On tämä tarina ihan totta kyllä ja täällä on oikea ihminen, joka stressaa tätä tilannetta ihan hirveästi tällä hetkellä. Hyviä pointteja tullut esiin tässä ketjussa, kiitos niistä.
Keskustelen puolison kanssa tänään kun palaa työmatkalta. Kerron sitten mikä on lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa parisuhteeseenne , kannattaa muistaa, että lasten hankkiminen ei tarkoita sitä, että elämä loppuu siihen. Kaikkea, ihan kaikkea voi tehdä lapsen saamisen jälkeenkin.
Eikö valehtelua pidetty pahana juttuna tässä keskustelussa.
Taitaa olla molemmilla sukupuolilla sitten tapana kilpaa vedätyttää ( kusettaa ) puolisoa valehtelemalla lapsenhankinnasta. Aavistan että on oikeastaan PK-seudun erittäin kallista asumisesta kyse. Opiskelijavaimo tai mies asuu vuosikausia toisen 400 000 e makasvassa lukaalissa kaskellä Helsinkiä ja valmistuessaan sopii siiten jättää tuo uskollinen elättäjä.