Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Kannattaa AP googlettaa tätä aihetta niin löydät lukuisia artikkeleita ja muiden naisten aloittamia keskusteluita. Lähes jokaisella on tuo tismalleen sama tarina: mies teoriassa kyllä haluaa lapsia, mutta ei vielä. Käytännössä sitä päivää ei kuitenkaan tule. Todella moni nainen on odottanut ja lopulta luovuttanut. Ja todella monella mies on jättänyt ja perustanut sen perheen toisen kanssa.
Mies todennäköisesti haluaakin lapsia, mutta ei sinun kanssasi. Mitä nopeammin tämän hyväksyt, sen parempi. Ihan oikeasti, ei se ole niin vaikeaa ja hankalaa, sitten kun tapaat miehen joka niitä lapsia haluaa. Eikä sen kuulu olla noin vaikeaa edes! Mies kyllä tekisi sen päätöksen tässä vaiheessa, jos hän sitä haluaisi. Nyt selkeästi häntä arveluttaa sitoutua suhteeseen sinun kanssasi lapsen kautta ja pitkittää tilannetta. Ei se ahdistus ja epävarmuus ajan kanssa kuitenkaan itsestään helpota, jokainen tässä tilanteessa ollut ihminen tietää tämän. Yleensä se ahdistus vain kasvaa kunnes on vain pakko tehdä päätös. Tai tapahtuu se klassinen, tapaa toisen ja rakastuu. Varmoja merkkejä tällaisesta suhde ahdistuksesta on haluttomuus seksiin miehen osalta, läheisyyden puute, kiinnostus yhteiseen ajanviettoon on käytänössä loppunut jne.
Mitä nopeammin hyväksyt, ettei mies muuta mieltään sinun kanssasi, sen parempi. Sinun pitää tehdä päätös: otatko riskin, että jäät suhteeseen, jonka kestosta ei ole takeita ja luovut haaveesta saada se lapsi. Tässä on riskinä se, että mies perustaa perheen kun itse jäät ilman.
Tiedän kokemuksesta, että pitkästä vakiintuneesta suhteesta on vaikea lähteä. Sinun on nyt kuitenkin pakko tehdä se päätös itse. Miehestä et tule mitään saamaan irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi oikeasti haluaisi olla kanssasi hautaan asti ja rakastaa sua, hän tekee ne lapset kanssasi nyt. Julmaa ja itsekästä mieheltä. Äkkiä vaihtoon.
Itsekästä on myös pakottaa mies tekemään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa parisuhteeseenne , kannattaa muistaa, että lasten hankkiminen ei tarkoita sitä, että elämä loppuu siihen. Kaikkea, ihan kaikkea voi tehdä lapsen saamisen jälkeenkin.
Eikö valehtelua pidetty pahana juttuna tässä keskustelussa.
Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että jauhaa jotain tällaista paskaa? Elämä joo muuttuu yleensä lasten saamisen jälkeen, mutta ei se mihinkään lopu. Enkä nyt kertakaikkiaan keksi, mitä lapsen saamisen jälkeen ei voisi tehdä? Joo, moni asia pienten lasten kanssa vaatii enemmän suunnittelua, mutta toisaalta niitä asioita myös arvostaa enemmän, kun joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa.
Lisäksi on sellainen yllärijuttu, kuin lasten kasvaminen. Mulla on jo isot lapset, ja niiden kanssa on ihan mahtavan kivaa. On mukavaa ajatella, että noin ihanien ihmisten kanssa saa mitä todennäköisimmin olla tekemisissä koko elämänsä ajan.
Opetatko tuollaista älykästä argumentointia lapsillesikin? "Miten tyhmä pitää olla että jauhaa tällaista paskaa?"
Yksi esimerkki mitä ei voi tehdä: otat aamulla kupin kahvia ja hyvän kirjan, istut puutarhaan ja nautit rauhasta ja hiljaisuudesta niin kauan kuin haluat, ilman huolta mistään. Lomalla haluan tehdä noin joka ikinen aamu.
Selkeintä olisi vaihtaa toinen mies, semmoinen jolle sopii lasten teko ja asiat kanssasi sekä nautit hänen kanssaan elämisestä. Tietenkinhän tuohon voi mennä vuosi pari mutta huomaat nopeaa. Suhteet ovat aina kahden kesken.
Tosi vaikeita ongelmia ratkaistavaksi. Sitä tietenkin toivoisi tuossa tilanteessa, että jos ei halua lapsia niin kertoisi suoraan asian. Tulisi jonkinlainen päätös epämääräiselle jahkailulle. Ja jos haluaa lapsen niin ei vähättelisi asiaa "eihän tässä ole kiire" tyylisesti koska se ei ole totta. Jotkut asiat on pystyttävä ratkaisemaan silloin kun ne ovat ajankohtaisia. Kohta ei ehkä enää onnistu eikä ole mahdollista valinnoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin mennessä mies olisi halunnut lapsen heti. Minä jarruttelin koska olimme melko tuore pari. Kuinkas sitten kävikään, mies ei enää halunnutkaan reilun vuoden päästä lapsia. Toki hän ei sitä ihan suoraan sanonut, mutta väisteli erittäin hyvin. Lopputulemana ero (minun aloitteestani) mutta tätä venkoilua oli kestänyt jo niin monta vuotta että itseltäni lapsi-ikkuna oli jo sulkeutunut. Joskus tulee katkeruuden hetkiä ja itsesyytöksiä siitä etten lähtenyt aikaisemmin mutta sellaista tämä elämä on. Näillä korteilla mennään.
Toivosta ei kannate luopua vaan tehdä lapsi jos se on mahdollista.
Vaikka kuinka muut viisaat yrttäisivät muuta sanoa.
Mites inseminaatio omilla tai luovutetuilla sukusoluilla, jos nainen on nelikymppinen? Eikö siinä ole paljon suuremmat todennäköisyydet saada lapsi kuin perinteisellä tavalla.
Toki jälkimmäinen tapa tarkoittaa sitä, että munasolu voi olla lahjoitettu. Kuinka paljon arvostaa omia geenejään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Miksi miehet huijaavat haluavansa lapsia saadakseen naisen koukkuun, mutta eivät sitten haluakaan? Eivätkä yleensä edes pysty sanomaan tätä myöhemminkään suoraan, vaan kiertelevät ja kaartelevat ap:n kuvaamalla tavalla.
Korjaus viestiin 210: tarkoitin siis inseminaation sijaan koeputkihedelmöitystä. Joko omilla tai luovutetuilla sukusoluilla. Eikö ole niin, että siinä onnistumisen todennäköisyys ei merkittävästi pienene, vaikka nainen ikääntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on kovin työorientoutunut, kannattaa muistaa sekin, että vaikka lapsi tulisikin, mies edelleen haalii projekteja ja se lapsi ei estä miestä tekemästä niin,todennnäköisesti sinä hoidat lapsen ja mies viettää aikansa koneella projektien parissa. Sitten voi ihmetellä, mihin katosi hyvä parisuhde, kun mies mennä viilettää töiden mukana sillä aikaa kun itse raijaat lasta vaunuihin että saisit sen ulos,
Ei tuossa vaiheessa enää voi odotella ja mietiskellä. Asialle on tehtävä jotain nyt. Olen samanikäinen, omat lapset jo tehty. Osa minun ikäluokastani ovat viime vuonna saaneet ekan lapsensa, osa on tehnyt kolmannen tai neljännen viime tai tänä vuonna, heilläkin ollut siis vanhempia, jo kouluikäisiä lapsia.
Mutta kukaan omista kavereistani, jotka ovat kans syntyneet vuonna -84, enää odottele, vaan heillä on kova yritys päällä ollut jo vuosia.
En usko että miehesi voisi olla niin tyhmä, ettei tajua että nainen joka on jo hyvin lähellä neljääkymppiä, voisi vaan odotella. Eli miehesi ei oikeasti halua lapsia tai ei halua niitä sinun kanssasi. Ihan hirveätähän tuo on jos on antanut sinun vuosikausia uskoa että "joo joo kohta kohta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Vuonna -84 syntynyt on joko 35 tai 36, ei lähes 40. Minä olen vm 80 ja minä olen lähes 40, synttärit muutaman kuukauden päästä. Ap:n ikäisenä olin lapseton ja nyt kolmen lapsen äiti. Samaa mieltä että ap:lla on kiire, mutta jotain rotia nyt sentään. Onko 15 v sinusta lähes 20?
Siinä pitää nyt tehdä valintaa, onko mies tärkeämpi vai potentiaalinen lapsi. Voi olla, että saatte vielä sen lapsen yhdessä tai ette.
Kun olin nuorempi, lähdin suhteesta, koska halusin todella kovasti perheen ja tajusin, etten missään tapauksessa halua eksää lasteni isäksi. (En kyllä tarkemmin ajateltuna myöskään omaksi kumppanikseni.) Myöhemmin tapasin miehen, joka tuntui sielunkumppanilta, siltä oikealta jne. Hänen kanssaan en kuitenkaan pystynyt lapsia hankkimaan, mutta halusin silti jäädä miehen luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä pitää nyt tehdä valintaa, onko mies tärkeämpi vai potentiaalinen lapsi. Voi olla, että saatte vielä sen lapsen yhdessä tai ette.
Kun olin nuorempi, lähdin suhteesta, koska halusin todella kovasti perheen ja tajusin, etten missään tapauksessa halua eksää lasteni isäksi. (En kyllä tarkemmin ajateltuna myöskään omaksi kumppanikseni.) Myöhemmin tapasin miehen, joka tuntui sielunkumppanilta, siltä oikealta jne. Hänen kanssaan en kuitenkaan pystynyt lapsia hankkimaan, mutta halusin silti jäädä miehen luo.
Vaikea valinta mutta sinä päätät asiassa.
Tutkimuksissa on todettu naisen munasolut valitsevat mitkä miehen siittiöt sopivat eli ehkäpä vain lisää yritystä lisää peliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa parisuhteeseenne , kannattaa muistaa, että lasten hankkiminen ei tarkoita sitä, että elämä loppuu siihen. Kaikkea, ihan kaikkea voi tehdä lapsen saamisen jälkeenkin.
Eikö valehtelua pidetty pahana juttuna tässä keskustelussa.
Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että jauhaa jotain tällaista paskaa? Elämä joo muuttuu yleensä lasten saamisen jälkeen, mutta ei se mihinkään lopu. Enkä nyt kertakaikkiaan keksi, mitä lapsen saamisen jälkeen ei voisi tehdä? Joo, moni asia pienten lasten kanssa vaatii enemmän suunnittelua, mutta toisaalta niitä asioita myös arvostaa enemmän, kun joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa.
Lisäksi on sellainen yllärijuttu, kuin lasten kasvaminen.
Lasten tekemisen jälkeen ei voi elää lapsivapaata elämää. Esim itse en halua missään nimessä elää samassa taloudessa kenenkään alle 20v kanssa enkä hoitaa mitään lapsiin liittyviä velvollisuuksia kuten tarha, neuvola, koulu yms velvollisuudet, joten lisääntymisen jälkeen haluamani elämän eläminen ei olisi mahdollista, ihan yksityiskohtiin menemättä. En myöskään missään nimessä halua lapsenlapsia, joten voisi olla että lasten aikuistuttuakaan en voisi palata haluamaani elämään.
Olen myös elämäni aikana joutunut näkemään ihan tarpeeksi vaivaa kaiken haluamani eteen, ja sillä kokemuksella sanon että paskapuhetta, vaivalloisuus ei tee asioista yhtään sen ihanampia, vain elämästä vaikeampaa ja stressaavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Miksi miehet huijaavat haluavansa lapsia saadakseen naisen koukkuun, mutta eivät sitten haluakaan? Eivätkä yleensä edes pysty sanomaan tätä myöhemminkään suoraan, vaan kiertelevät ja kaartelevat ap:n kuvaamalla tavalla.
saadakseen naisen koukkuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Miksi miehet huijaavat haluavansa lapsia saadakseen naisen koukkuun, mutta eivät sitten haluakaan? Eivätkä yleensä edes pysty sanomaan tätä myöhemminkään suoraan, vaan kiertelevät ja kaartelevat ap:n kuvaamalla tavalla.
Usein kyse ei ole edes siitä ettei niitä haluta, vaan niitä ei haluta kyseisen kumppanin kanssa. Tyypillisesti seuraavassa suhteessa on emännällä hyvin nopeasti maha pystyssä. Ja exän osalta juna meni jo. Älkää naiset menkö tähän halpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Vuonna -84 syntynyt on joko 35 tai 36, ei lähes 40. Minä olen vm 80 ja minä olen lähes 40, synttärit muutaman kuukauden päästä. Ap:n ikäisenä olin lapseton ja nyt kolmen lapsen äiti. Samaa mieltä että ap:lla on kiire, mutta jotain rotia nyt sentään. Onko 15 v sinusta lähes 20?
Oho, hurjan tiiviisti olet saanut lapset, ikäeroa 1-2 vuotta.
Naimisiin mennessä mies olisi halunnut lapsen heti. Minä jarruttelin koska olimme melko tuore pari. Kuinkas sitten kävikään, mies ei enää halunnutkaan reilun vuoden päästä lapsia. Toki hän ei sitä ihan suoraan sanonut, mutta väisteli erittäin hyvin. Lopputulemana ero (minun aloitteestani) mutta tätä venkoilua oli kestänyt jo niin monta vuotta että itseltäni lapsi-ikkuna oli jo sulkeutunut. Joskus tulee katkeruuden hetkiä ja itsesyytöksiä siitä etten lähtenyt aikaisemmin mutta sellaista tämä elämä on. Näillä korteilla mennään.