Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Minun mieheni halusi lapsen ex- vaimonsa kanssa. Vaimo ei yllättäen halunnutkaan, vaan halusi jatkaa maisterin tutkintoa vielä pyrkimällä lukemaan lääkäriksi. Mies oli valmistunut jo silloin kun menivät naimisiin. Koko opiskelun ajan mies elätti opiskelevaa vaimoa. No vaimo pääsi muutaman yrittämisen jälkeen toiseen kaupunkiin lääkikseen. Vuotta ennen valmistumista vaimo tuli raskaaksi, mutta teki salaa abortin. Siitä seurasi että vamistuessaaan he olivat valmiita eroamaan. Ennen eroa hän jäi kuitenkin kiinni pettämisestä. No sen jälkeen minä aloin seurusteelmaan miehen kanssa , olimme olleet työtovereita, menimme myös nopeasti naimisiin ja saimme vuoden kuluttua esikoisen. Tämän kerron siksi että voi joskus nainenkin kusettaa ja petkuttaa miehen kustantamaan vain 8 vuoden opiskelut. Tätä juttua saan usein anopilta kuulla, kuinka kylmä ja katala oli se eka vaimo.
Kamalaa että noinkin iäkkäälle naiselle sanotaan vielä tyyliin että katellaan ja odotellaan, ehkä puolen vuoden päästä tms. hyvä jos edes pystyy enää sen yhdenkään lapsen saamaan. Ratkaisut on tehtävä tässä ja nyt, eikä yhtään enää yrittää ostaa aikaa epämääräisillä puheilla ja lupauksilla.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni halusi lapsen ex- vaimonsa kanssa. Vaimo ei yllättäen halunnutkaan, vaan halusi jatkaa maisterin tutkintoa vielä pyrkimällä lukemaan lääkäriksi. Mies oli valmistunut jo silloin kun menivät naimisiin. Koko opiskelun ajan mies elätti opiskelevaa vaimoa. No vaimo pääsi muutaman yrittämisen jälkeen toiseen kaupunkiin lääkikseen. Vuotta ennen valmistumista vaimo tuli raskaaksi, mutta teki salaa abortin. Siitä seurasi että vamistuessaaan he olivat valmiita eroamaan. Ennen eroa hän jäi kuitenkin kiinni pettämisestä. No sen jälkeen minä aloin seurusteelmaan miehen kanssa , olimme olleet työtovereita, menimme myös nopeasti naimisiin ja saimme vuoden kuluttua esikoisen. Tämän kerron siksi että voi joskus nainenkin kusettaa ja petkuttaa miehen kustantamaan vain 8 vuoden opiskelut. Tätä juttua saan usein anopilta kuulla, kuinka kylmä ja katala oli se eka vaimo.
Tosin tyhmä tuo miehesikin. Sinänsä jos mies vaikka kaksiossa asumisen Susirajan ulkopuolella maksanut niin saman olisi maksanut sinkkunakin. Nörttinainen varmaan sentään maksoi omat ruokansa ja kirjansa... Ehkä sittenkin on tuo anoppi vaan rasittava, jopa se joka niistä laps(enlaps)ista haaveili silloin. Onneksi on nyt anopille kelpaava vaimo eikä yks kaks vaan syyttä suotta pettävä lääkäri.
Jätä ehkäisy ja tee lapsi ei siinä tarvita molempien suostumusta. Mies maksaa elatuksen lapsesta siitä huolimatta erositte tai ette. Ero varmaan tulee muutenkin ellet tee sitä ipanaa.
En voinut ennen uskoa, että joku olisi niin pihalla, että ajattelee lapsen saamisen olevan mahdollista tuosta vaan suunnilleen minkä ikäisenä tahansa. Nyt kun olen lukenut aiheesta ihmisten keskusteluja ja kuunnellut tuttujenkin juttuja, yllättävä monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että kiirettä ei ole, koska joku tutun kummin kaimakin sai lapsen 47-vuotiaana tuosta vaan. Tosi harva tuntuu myöskään ymmärtävän sitä, etteivät ne miehenkään sukusolut iän kanssa parane. Vanhoilla isillä on huomattavasti enemmän sairaita lapsia, esim. riksi skitsofreniaan kasvaa, jos siittiöit ovat vanhoja.
Pyydän: Älkää kertoko noita ihmetarinoita vanhoina vanhemmiksi tulleista rentoutumisohjeina muille. Jos nainen saa nelikymppisenä lapsen helposti, se alkaa olla jo todellinen tilastopoikkeama. Älkää myöskään uskoko julkkistarinoita, joissa joku viisikymppinen tähtönen saa lapsia tuosta vaan. Ne lapset eivät ole omilla soluilla syntyneet, ja kyseessä on todennäköisesti ollut sijaissynnyttäjä tai adoptio. Suomessa sijaissynnytys ei ole mahdollinen ja adoptio on vuosikausien vaikea ja kallis prosessi, sitä kautta ei lasta mitenkään varmasti voi saada. Ja ikärajoja on näissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni halusi lapsen ex- vaimonsa kanssa. Vaimo ei yllättäen halunnutkaan, vaan halusi jatkaa maisterin tutkintoa vielä pyrkimällä lukemaan lääkäriksi. Mies oli valmistunut jo silloin kun menivät naimisiin. Koko opiskelun ajan mies elätti opiskelevaa vaimoa. No vaimo pääsi muutaman yrittämisen jälkeen toiseen kaupunkiin lääkikseen. Vuotta ennen valmistumista vaimo tuli raskaaksi, mutta teki salaa abortin. Siitä seurasi että vamistuessaaan he olivat valmiita eroamaan. Ennen eroa hän jäi kuitenkin kiinni pettämisestä. No sen jälkeen minä aloin seurusteelmaan miehen kanssa , olimme olleet työtovereita, menimme myös nopeasti naimisiin ja saimme vuoden kuluttua esikoisen. Tämän kerron siksi että voi joskus nainenkin kusettaa ja petkuttaa miehen kustantamaan vain 8 vuoden opiskelut. Tätä juttua saan usein anopilta kuulla, kuinka kylmä ja katala oli se eka vaimo.
Tämän vuoksi miehen ei koskaan kannata kustantaa naisen opiskeluja tai edes elättää opiskelujen aikana. Itsekin olen kokenut hieman samankaltaisen tilanteen. Nainen jätti minut kun ei pystynyt enempää hyötymään. Lapset onneksi sentään suhteesta sain.
Kannattaa kylla nyt miettia omalta kannaltakin tata asiaa. Asun ulkomailla ja olin lastenhoitajana yhdessa (kamalassa) perheessa. Perhe halusi etta menen aamuseitsemalta jo heille aloittamaan tyot, etta aiti paasee lahtemaan toihin. Isa oli siis kotona, mutta vetelehti sangyssa viela tunnin taman jalkeen kunnes meni akkia suihkuun ja juoksi ovesta ulos ettei tarvitse lapsiin kiinnittaa mitaan huomiota.
Kerran isa poti miesflunssaa kotona (olin silti 12 tunnin paivan toissa hoitamassa hanen lapsiaan) ja tokaisi yhtakkia kysymyksen etta mahdanko haluta poikaystavani kanssa lapsia piakkoin. Vastasin ja han jatkoi tarinaa miten perheen aiti oli antanut vaihtoehdon etta he eroavat tai tekevat lapsen. Tama vassykka sitten oli tehnyt lapsen vaikkei halunnut, ja tekivat viela toisenkin. Ikaa molemmilla 35-45 ettei todellakaan mistaan nuorista aikuisista kyse.
Tama ei ole ainut kokemus ihmisesta joka ei halua lasta. Isan osallistuminen perheensa elamaan oli lahinna rahallista tukea, aiti ja lastenhoitaja tekivat kaiken tyon.
Kysy mieheltä, että teettekö yhteisen lapsen vai hankitko sen muualta? Aika on tullut vastaan ja päätös pitää tehdä nyt.
Nettideittimaailmassa yli 35-vuotiaaseen naiseen ottaa usein yhteyttä viisikymppinen mies, joka on juuri tajunnut olevansa valmis vanhemmaksi. Sitten ihmetellään, että miksi ei kelvatakaan nuorelle naiselle kumppaniksi. Kolmekymppiset miehet taas ovat usein varattuja tai jo lapsensa tehneet. Tai sitten eivät todellakaan koe vielä olevansa valmiita vanhemmuuteen. 15 vuoden päästä sitten pitää yrittää heidänkin löytää itseään huomattavasti nuorempi kumppani, jos alkaa tuntua, että aika olisi sopiva.
Tässä on aika iso syy siihen, miksi syntyvyys laskee. Ihmiset eivät löydä kumppaneita, koska monesti miehet ja naiset ovat nykyään eritahtisia näiden asioiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen sitä mieltä että mies ei välttämättä halua ollenkaan lapsia. Yleensä tuo hiljaisuus kertoo sen, että aihe on epämieluinen ja se saa miehen sulkeutuun. Ei osaa tai rohkene oikeasti sanoa mitä mieltä on.
Mulla mies tekee kans noin et menee hiljaiseksi jos esim. Joku kysyy et koska me mennään naimisiin.
Pirullisinta täs on se et ku saatiin lapsi ja mies halus sukunimensä lapselle niin sano mulle et voidaan mennä kesällä naimisiin. Myöhemmin peru puheensa;eihän meidän naimisiin tarvi mennä. Noh lapsi sai sen sukunimen ja mua vituttaa niin et voisin haljeta.
Eli älä ota enempää vaikka tulisit kin raskaaksi suht helposti joka vuosi lisää riskisynnytystä yms. Ja jos mies ei haluakkaan lapsia niin sitten onkin enemmän mietittävää
Sinuna minä vaihtaisin ihan piruuttainkin sukunimeni samaksi kuin lapsen ja miehen sukunimi on. Sukunimilaki sallii sen.
Olisipa helppoa, jos koko asia voisi jättää "herran huomaan " kuten ennen.
Lapsia vaan tuli tai ei. Yleensä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaalla naisella ei ole kyllä yhtään aikaa odotella josko mies yhtäkkiä haluaisikin lasta. On ihan mahdollista että tulisit kertalaakista raskaaksi, mutta yhtä lailla mahdollista että edessä on kuukausien/vuosien yritys. Miten olet edes uskaltanut jättää asian näin viime tippaan? Tuntuu kuitenkin, että lapset ovat selvästi kuuluneet tulevaisuuden unelmiisi. Nyt alat toimia, otat härkää sarvista, sanot miehelle että aikaa ei enää ole ja oikeasti joku mietintäaika miehelle (esim pari kk) Sitten alat miettiä muita vaihtoehtoja.
Hirveä asenne elämään tässä. Ap:n mies ja ap voisivat olla oikeasti ihan rauhassa vauvajuttujen kanssa. tää vouhkaaminen ja asiaton ikärajojen asettelu sille että milloin voita ja saat tehdä lapsia siitä ja siitä syystä on saanut ap:n käyttäytymään mielivaltaisesti miestään kohtaa. Olethan itsekin ap nauttinut vauvattomista vuosista miehesi kanssa, turha syyttää yhtään mistään ja jaälkikäteen voivotella että olis pitäny sitä ja tätä vuosia sitten. Nyt on nyt. Tehkää ne mukulat myöhemmin, vain jos kumpikin haluaa. Tuollaisella kohkaamisella ei varmana tule vauvoja ja syynä ei ole ikä, että ne lapset olisi pitänyt tehdä viimeistään 24-vuotiaana ja sen jälkeen kaikki on riskikäyttäytymistä sen asia suhteen. Joku haluaa että tässä maassa ei tehdä lapsia siinä iässä, kun se järki alkaa pelaamaan siellä nupissa.
Koeta nyt uskoa, että 36-vuotias nainen ei voi biologisista syistä enää juurikaan odottaa, jos tietää haluavansa lapsen. Ja pahintahan tuossa on se, että mies ei suostu puhumaan asiasta ja empii ja empii. Kertomansa mukaan ap on myös jo odottanut jonkin aikaa eikä "nauttinut vauvattomista vuosista".
Ootko THl:n asialla. Ja synnytysosastolla töissä tietenkin. Sehän olisikin poikkeus, kun annettaisiin ihmisten ajatella ihan itse. Vaarana on, että kaikki naiset siirtyvät tekemään nelikymppisenä lapsia ja sitten kaikista, myös niistä naisista tulee vammaisia. Tämä on suomalainen yhteiskunta ja sen sallittu aivopesu. Tiivistettynä. Tuota jankutusta on ollut ensin naistenlehdet täynnä, sitten muu media perässä ja silleen ne jää ne lapset tekemättä. Tai tehdään väksin. Ja mihiltä salaa. Tai jotain tekoputki näyte lapsia. Ei huolta tekoäly hoitelee teidät kaikki. Tähän helevettiin ei ehkä kannatakaan fiksujen lapsia enää vääntää?
Vierailija kirjoitti:
En voinut ennen uskoa, että joku olisi niin pihalla, että ajattelee lapsen saamisen olevan mahdollista tuosta vaan suunnilleen minkä ikäisenä tahansa. Nyt kun olen lukenut aiheesta ihmisten keskusteluja ja kuunnellut tuttujenkin juttuja, yllättävä monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että kiirettä ei ole, koska joku tutun kummin kaimakin sai lapsen 47-vuotiaana tuosta vaan. Tosi harva tuntuu myöskään ymmärtävän sitä, etteivät ne miehenkään sukusolut iän kanssa parane. Vanhoilla isillä on huomattavasti enemmän sairaita lapsia, esim. riksi skitsofreniaan kasvaa, jos siittiöit ovat vanhoja.
Pyydän: Älkää kertoko noita ihmetarinoita vanhoina vanhemmiksi tulleista rentoutumisohjeina muille. Jos nainen saa nelikymppisenä lapsen helposti, se alkaa olla jo todellinen tilastopoikkeama. Älkää myöskään uskoko julkkistarinoita, joissa joku viisikymppinen tähtönen saa lapsia tuosta vaan. Ne lapset eivät ole omilla soluilla syntyneet, ja kyseessä on todennäköisesti ollut sijaissynnyttäjä tai adoptio. Suomessa sijaissynnytys ei ole mahdollinen ja adoptio on vuosikausien vaikea ja kallis prosessi, sitä kautta ei lasta mitenkään varmasti voi saada. Ja ikärajoja on näissäkin.
Juu tämäkin on vain sattumaa varmaan, mutta isäni isä oli 45 v isäni syntyessä. Sairasrui skitsofreniaan. Isäni oli 40 v kun saivat kuopuksen. Sairastui skitsofreniaan. Isällä ja meistä nuorimmalla on yhteistä muutakin häikkää, mutta siitä jo tunnistaisi, en kerro. Jos mies ei halua lapsia niin kannattaa katsella nuorempia.
TÄRKEÄ KOMMENTTI:
Pystytkl vannomaan käsi raamatun päällä ja kirjallisekka sopimuksella että jos teette lapset ja eroatte... käyttäydyt ystävällisesti:
Et vaadi yksinhuoltajuutta.
Et vaadi elatusmaksuja.
Et ole katkera jos eroatte etkä kirustä lapsilla.
Et petä tai jätä miestäsi missään tilantessa kun teillä on lapsia.
Pystytkö vannomaan oman henkesi ja sovitun 50 000€ pantin nimeen tämän kaiken?
Ei, etkä haluakaan. Älä pakota miestä loukkuun. Tiedät että ero tulee 60% varmuudella lapsiperheillä ennen kuin penskat on 18v.
Lupaatko olla nöyrä,joustava ja kaikkeen suostuva jos ero todella tulee?
Silti sun sana ei riitä vaikka iki ihana mutsis, Anoppi tulisi asiaa takaamaan. Silti mutsis olis sun puolella vaikka pettäisit miestäsi.
Neuvon miestäsi juoksemaan karkuun, ja sua tai sukuasi ottamasn 50 000€ kiinnelainan että sinä et ainakaan kierolle. Haluan että vannot.
Tämä asia on vakava ja etäisänä elo on yhtä h.elve.ttiä. Viisas mies sulla, osaa harkita..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaalla naisella ei ole kyllä yhtään aikaa odotella josko mies yhtäkkiä haluaisikin lasta. On ihan mahdollista että tulisit kertalaakista raskaaksi, mutta yhtä lailla mahdollista että edessä on kuukausien/vuosien yritys. Miten olet edes uskaltanut jättää asian näin viime tippaan? Tuntuu kuitenkin, että lapset ovat selvästi kuuluneet tulevaisuuden unelmiisi. Nyt alat toimia, otat härkää sarvista, sanot miehelle että aikaa ei enää ole ja oikeasti joku mietintäaika miehelle (esim pari kk) Sitten alat miettiä muita vaihtoehtoja.
Hirveä asenne elämään tässä. Ap:n mies ja ap voisivat olla oikeasti ihan rauhassa vauvajuttujen kanssa. tää vouhkaaminen ja asiaton ikärajojen asettelu sille että milloin voita ja saat tehdä lapsia siitä ja siitä syystä on saanut ap:n käyttäytymään mielivaltaisesti miestään kohtaa. Olethan itsekin ap nauttinut vauvattomista vuosista miehesi kanssa, turha syyttää yhtään mistään ja jaälkikäteen voivotella että olis pitäny sitä ja tätä vuosia sitten. Nyt on nyt. Tehkää ne mukulat myöhemmin, vain jos kumpikin haluaa. Tuollaisella kohkaamisella ei varmana tule vauvoja ja syynä ei ole ikä, että ne lapset olisi pitänyt tehdä viimeistään 24-vuotiaana ja sen jälkeen kaikki on riskikäyttäytymistä sen asia suhteen. Joku haluaa että tässä maassa ei tehdä lapsia siinä iässä, kun se järki alkaa pelaamaan siellä nupissa.
Koeta nyt uskoa, että 36-vuotias nainen ei voi biologisista syistä enää juurikaan odottaa, jos tietää haluavansa lapsen. Ja pahintahan tuossa on se, että mies ei suostu puhumaan asiasta ja empii ja empii. Kertomansa mukaan ap on myös jo odottanut jonkin aikaa eikä "nauttinut vauvattomista vuosista".
Ootko THl:n asialla. Ja synnytysosastolla töissä tietenkin. Sehän olisikin poikkeus, kun annettaisiin ihmisten ajatella ihan itse. Vaarana on, että kaikki naiset siirtyvät tekemään nelikymppisenä lapsia ja sitten kaikista, myös niistä naisista tulee vammaisia. Tämä on suomalainen yhteiskunta ja sen sallittu aivopesu. Tiivistettynä. Tuota jankutusta on ollut ensin naistenlehdet täynnä, sitten muu media perässä ja silleen ne jää ne lapset tekemättä. Tai tehdään väksin. Ja mihiltä salaa. Tai jotain tekoputki näyte lapsia. Ei huolta tekoäly hoitelee teidät kaikki. Tähän helevettiin ei ehkä kannatakaan fiksujen lapsia enää vääntää?
Hedelmällisyyden lasku iän myötä ei ole politiikkaa vaan biologinen fakta. Tässä on linkki, josta voit nähdä naisen hedelmällisyyden laskun ikävuosien mukaan. Kuukausittainen raskaaksitulomahdollisuus on 22-vuotiaalla 25 %. 36-vuotiailla enää 10 % ja 40-vuotiailla enää 5 %. Se tarkoittaa sitä, että silloinkin kun kaikki on kunnossa, 40-vuotias joutuu todennäköisesti yrittämään raskaaksi tuloa niin kauan, ettei se enää onnistu ollenkaan. 46-vuotias ei enää käytännössä tule raskaaksi.
http://infertilityhelp.in/best-ivf-specialist-doctor-in-delhi-womens-ag…
Olisi tärkeää, että hedelmöityshoitoklinikoilla vuodatettaisiin mahdollisimman vähän kyyneleitä sen vuoksi, että tämä tulee ihmisille yllätyksenä. Raskaaksi tulo ei ole asennekysymys.
Ap, toivottavasti tulet sitten kertomaan mihin ratkaisuun päädyitte. Me tsempataan sua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voinut ennen uskoa, että joku olisi niin pihalla, että ajattelee lapsen saamisen olevan mahdollista tuosta vaan suunnilleen minkä ikäisenä tahansa. Nyt kun olen lukenut aiheesta ihmisten keskusteluja ja kuunnellut tuttujenkin juttuja, yllättävä monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että kiirettä ei ole, koska joku tutun kummin kaimakin sai lapsen 47-vuotiaana tuosta vaan. Tosi harva tuntuu myöskään ymmärtävän sitä, etteivät ne miehenkään sukusolut iän kanssa parane. Vanhoilla isillä on huomattavasti enemmän sairaita lapsia, esim. riksi skitsofreniaan kasvaa, jos siittiöit ovat vanhoja.
Pyydän: Älkää kertoko noita ihmetarinoita vanhoina vanhemmiksi tulleista rentoutumisohjeina muille. Jos nainen saa nelikymppisenä lapsen helposti, se alkaa olla jo todellinen tilastopoikkeama. Älkää myöskään uskoko julkkistarinoita, joissa joku viisikymppinen tähtönen saa lapsia tuosta vaan. Ne lapset eivät ole omilla soluilla syntyneet, ja kyseessä on todennäköisesti ollut sijaissynnyttäjä tai adoptio. Suomessa sijaissynnytys ei ole mahdollinen ja adoptio on vuosikausien vaikea ja kallis prosessi, sitä kautta ei lasta mitenkään varmasti voi saada. Ja ikärajoja on näissäkin.
Juu tämäkin on vain sattumaa varmaan, mutta isäni isä oli 45 v isäni syntyessä. Sairasrui skitsofreniaan. Isäni oli 40 v kun saivat kuopuksen. Sairastui skitsofreniaan. Isällä ja meistä nuorimmalla on yhteistä muutakin häikkää, mutta siitä jo tunnistaisi, en kerro. Jos mies ei halua lapsia niin kannattaa katsella nuorempia.
Meinaatko tosissasi, että skitsofrenia puhkesi siitä syytä, että tuli isäksi 40 tai 45? Miksei olisi siis tullut vaikka olisi ollut 35 v? Onko skitsofrenialla joku kyky erottaa neljänkympin raja? Tiesitkö että skitsofrenia puhkeaa tyypillisesti juuri nuoriin aikuisiin, siinä 25-50? Ja todella nuoriin aikuisiin, siis alle viisikymppisiin! Ei ole keinotekoista ikärajaa: 34, 35, 37, 39, 45 tai 46 vaan ALLE 50 V?
Vierailija kirjoitti:
Miten niin 36 vuotias liian vanha saamaan lapsia? Minä muumioina te nykyihmisiä pidätte? Eräs sukulainen sai iltatähtensä 47-vuotiaana ja ihan normaaliraskaus,synnytys ja terve parikymppinen poika nykyään.
Biologia ei ole mikään "nykyihmisen keksintö". Se että sinun tuttusi on saanut lapsen vanhoilla päivillään, ei poista sitä tosiasiaa että 36-vuotiaan naisen munasolut alkavat tilastollisesti olla jo parhaat päivänsä nähnyt. En ap:na uskaltaisi luottaa olevani tällainen poikkeus sääntöön, jos lapsensaanti kuitenkin kuuluu selkeästi tulevaisuudensuunnitelmiin.
Hyi, toivottavasti tämä ei ole tositarina :(
Eihän 36-vuotiaalle naiselle VOI enää sanoa, että kattellaan sitten syssymmällä! Siis minkälainen ihmishirviö ihan oikeasti sulla ap on kumppanina? Mies, joka on tiennyt kohta vuosikymmeniä, että haluat lapsia. Ja antaa odotuttaa. Ei se ole rakkautta eikä sellaista tarvitse ymmärtää, ei millään perusteilla.
Olen nähnyt läheltä kaksi todella kivuliasta avioeroa, jossa molemmissa nainen odotti että miehen ”vähän myöhemmin” tulisi. Kummassakin tuli ero kun nainen ei enää jaksanut odotella, ja miehet totesivat etteivät he oikeasti halunneetkaan lapsia.
Ja molemmissa, siis tosiaan molemmissa tapauksissa, ei mennyt kuin kaksi vuotta erosta että mies oli löytänyt nuoremman ja pisti pullat uuniin. Niinpä on kummankin tapauksen naisella tästä kriisistä johtuen puhjennut ongelmia, jotka ovat lopulta estäneet lasten saannin.
Uuteen, turvalliseen ja onnelliseen parisuhteeseen ei tuosta vain ryhdytä tuollaisen hyökytyksen jälkeen. Etenkin kun hyvät isäkandidaatit ovat 90% varattuja tai eronneita isiä, jotka haluavat elää juuri ne naiselle kriittiset vuodet hieman vapautta ekan avioliiton jälkeen.
Eikä itsetuhoinen ja psykoosilääkityksellä oleva nainen saa hedelmöityshoitoja, tai masennuksen takia sairaspäivärahalla kitkutteleva voi niitä maksaa.
En voi muuta kuin halveksua näitä miehiä, jotka varastivat naisilta heidän hedelmällisimmät vuotensa valheilla. Ja syyttää kulttuuriin pesiytynyttä piilomisogyniaa, jonka tähden nämä naiset kuvittelivat, että heissä on jotain vikaa, kun halusivat lapsia. Yrittivät sitä halua sitten dempata ja peesasivat miestensä ”eksistentiaalisia angsteja”.
Ei taida sinun kanssasi haluta. Nosta kytkintä.