Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Ehkäisy pois ja menee sitten miten menee, ainakin saat sen lapsen. Vahinkojahan sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla kannalla aiempien viestien kanssa. Jos miehellä vielä hyvä tulot niin voit vaatia itselles hyvät elarit jos mies ei suostu sun ehtoihin
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempien ikä estää esimerkiksi sisarusten hankinnan, ja mahdolliset serkut ovat 10-15 vuotta vanhempia, niin eikö tuon lapsen elämä ole kolmekymppisenä aika yksinäistä? Hän ei ehkä ole tuntenut omia isovanhempiaan, sillä voidaan olettaa heidän olleen jo erittäin iäkkäitä hänen ollessaan leikki-ikäinen, ja samalla hänen omat lapsensa syntyvät todennäköisesti aikana jolloin isovanhemmat ovat jo täysin autettavia, jos edes elävät enää. Tädit, sedät sama juttu. Serkut ovat viisikymppisiä, joilla mahdollisesti teini-ikäisiä lapsia tai aikuisia.
Ennen kuin alatte kivittämään, niin totta kai on itsestäänselvää että ihmiset hankkivat elämänsä aikana ystäviä ja muita läheisiä, eivätkö kaikki suvut ole läheisiä keskenään muutenkaan, mutta onhan nelikymppisten vanhempien lapsella nyt selkeästi todennäköisemmin yksinäisempää hänen eläessään itse ruuhkavuosia. (Ja hän voi tietenkin olla myös lapseton, se on selvää)
Hei, täälläpäin on niinpäin, että serkkuja löytyy moneata....ihan ikärintamalla 5v.- 30v.
Ei suinkaan niin, että olisi mahdotonta tutustua serkkuihin, koska ollaan muutoikin niin läheisissä väleissä ja serkuillakin on jo myös vauva/ taaperoikäistä jälkikasvua, jotka nyt hyvin leikkivät meidän eskoisen 4v. kanssa!❤
Isovanhemmat on eläneet 90+ että nähtiin paljon ja usein. Meille oli täysin mahdollista olla yhteyksissä 3-4polvea taaksepäin.
Oma esikoisen sain 43-vuotiaana, mutta hän tiedostaa ja tuntee kaikki sukuun kuuluvat❤
Sinulle kirjoittaja sanoisin, että tämä elämä ei ole ihan mustavalkoista!😅
Tähtitaivas☆
Ap, oletko keskustelut mieheesi kanssa?
En ihmettele. Kuka hullu haluaa lapsia jos asuu Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri pitkitti ja venytti lastenhankintaa 6 vuotta. Onneksi naisystävänsä tajusi erota, olisiko ollut 36-vuotias silloin, ja nyt hänellä on kaksi pientä lasta uuden miehen kanssa. Tällä kaverillani ei ole edes parisuhdetta. Kuka tuommoisen edes ottaisi, kun tuolla tavalla lupaa, ja aina keksii jotain ihme syitä. Viimeinen niitti oli se että naisen olisi pitänyt laihduttaa 10kg, niin sitten ehkä tehtäisiin lapsi. HEhe.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kuulostaa uskomattomalta, että olet päästänyt asian näin pitkälle. Olet jo 36-vuotias! Asia olisi ehdottomasti pitänyt päättää jo pari vuotta sitten. Nyt sinun on aika epätodennäköistä ehtiä löytämään uutta vakaata suhdetta, jos mies ei haluakaan lasta ollenkaan.
Kenties pelkäät muutenkin ottaa suhteessa tilaa itsellesi, laittaa omia rajojasi tai ilmaista tunteitasi? Se, että pelkäät kovasti uhkavaatimuksia, ei kuulosta hyvältä. Minun mielestäni se, että ilmoittaa rauhallisesti omat suurimmat elämänhaaveet ja kertoo että niiden toteutumisen mahdollisuus on suhteen edellytys, ei ole uhkavaatimus. Tarkoitushan ei ole kiristää toista omaan tahtoon vaan ilmaista selkeästi missä asioissa ei ole lainkaan joustovaraa.
Tai voisiko olla mahdollista, ettet oikeastaan itsekään halua lasta ja olet itse yhtä muutospelkoinen? Miehen epäröinti on ehkä ollut tekosyy omalle epävarmuudellesi?
Jos kuitenkin olet varma, että haluat lapsen, asiassa on edettävä heti. Miehellä on ollut jo paljon miettimisaikaa, nyt sitä ei enää kannata antaa kuin korkeintaan pari päivää. Jos mies haluaa senkin jälkeen lisää aikaa, eroa. Jos mies haluaa jatkaa suhdetta mutta ei lapsia, mieti voitko jatkaa suhteessa ja hyvästellä lapsihaaveet. Jos et, eroa.
Uutta suhdetta on jo tosi kiire alkaa etsimään! En tiedä otetaanko sinkkunaista hedelmöityshoitoon, jos hän on juuri eronnut. Tätäkin vaihtoehtoa kannattaa ruveta viipymättä selvittämään.
Ei itse asiassa oteta, pitää olla ainakin puoli vuotta erosta kulunut. Liittyy käsittääkseni siihen, että ei ole erosta johtuva paniikkipäätös (vaikka lapsiasia olisi ollut eron syy). Esimerkkicaseja löytyy itsellisten ryhmistä, jos haluaa lisätietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina välillä mietin pitäisikö miesten tulla mukaan tyttöystävien ja vaimojen gynekelogikäynneille, jotta saisivat tietoa naisten hedelmällisyydestä niin yleisemmällä, tilastollisella tasolla kuin oman kumppaninkin kohdalla. Tai jokin vastaava miesten lääkäri check-up muutaman vuoden välein. Aika usein tuntuu siltä, että moni mies on vaan ihan kujalla biologisista faktoista. Ovat aikoinaan saaneet vain ehkäisyvalistusta, sitäkin niukasti. Ja niin monessa pitkässä parisuhteessa ehkäisy jää naisen harteille, jopa taloudellisesti (tämäkin ennemmin sääntö kuin poikkeus) ja lopulta siitä hedelmällisyydestäkin huolehtiminen.
Itse olin pitkään yhdessä miehen kanssa, joka teki kyllä alkuhuumassa sen yhden lapsen, mutta painoi sen jälkeen jarrua. "Ei vielä", tätä kuulin vuosia. Lopulta jätti minut, olin kuulemma vapaa löytämään uuden miehen, jonka kanssa voisin perustaa vielä suurperheen. Ainoa vain, että tässä vaiheessa se 40 oli jo aika lähellä mittarissa. No, onneksi tulin sentään äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisy pois ja menee sitten miten menee, ainakin saat sen lapsen. Vahinkojahan sattuu.
Jos olisi vahinko, niin miehellä on oikeus aborttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei halua. Sinun kanssasi. Kun teet jovhtopäätökset niin on kohta toisen kanssa tekemässä. Been there.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ymmärrän miestä hyvin. Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde.
"Eroat ja etsit miehen joka haluaa lapsia", siis kuka vaan kunhan lapsia. Miesten vastine samalle ilmiölle on, "kuka vaan kunhan saa p***ua".
Miestä tilanteessa ahdistaa juuri se parisuhteen kulahtaminen joka lasten myötä tapahuu. Miksi kukaan sitä vapaaehtoisesti haluaisi, nainen tai mies?
Luulevatko ihmiset täällä että lapsista haaveileva nainen haluaa vain lapsen? Lapsen mukana tulee koko perhe-elämä. Uusi asunto pitää laittaa, auto pitää turvallinen/uusi, ystävät vaihdettava sopiviin ja ennenkaikkea käytös ja ulkoinen olemus on vastattava prismaperheen vaatimuksia. Radikaalit ajatukset ovat pahasta ja toiminnan on oltava "sopivaa", ettei tule vaan mitään sanomista.
Lapsettomuus ja "huoleton parisuhdeaika" kuuluu tuomittaviin ilmiöihin. Kuka täysjärkinen nyt sellaista haluaisi kun voi saada huutavan lapsen ja siihen päälle vielä huutavan vaimon.
Perhe jossa miehen on mukava olla on erittäin harvinainen ilmiö. Ei kukaan nauti siitä suursiivousten ja remonttien täyttämästä harrastuskalenterista, jota ylläpidetään "koska kunnon ihmiset" ideologian takia.
Yritä AP vakuuttaa miehesi siitä että tulevaisuuden perheessänne on kivaa asua myös perheen isänä, niin mies voisi jopa suostua. Tämä ei sitten tarkoita että vain isällä pitää olla kivaa. Perheessä kivaa on mahdollisuus oltava ihan kaikilla isällä, äidillä, lapsilla jopa lemmikeillä.
"Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde." Voi hitto eiköhän jokainen saa määrittää itse millaista parisuhdetta arvostaa. Jos yksin jääminen vauvahaaveensa säilyttäen on tärkeämpää kuin jatkaa miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhdisteisiä unelmia, niin eiköhän se ole kaikin puolin fiksu valinta? Moni haluaa parisuhteelta enemmän kuin passiivisen olemisen ja jämähtämisen. Moni muu taas kokee, ettei elämä voi paremmaksi muuttua jos muuttuu niin löytäköön samanlaisen.
Naisena... joka saa pelkkää miinusta, yli kahden lapsen äitinä, jopa sellaisena korkeakoulutujen suoritusten tarpeellisuutta arvioivana ja liian varhaisessa iässä lapsiaan rakastavana äitinä... Voin sanoa, että aika tylsää se on elämä enemmistöllä velojakin. Lapsen kanssa olisi useilla vaan vähän toisella tavalla tylsää.
Ja on aika nuivaa jos elämänvalinnat täytyy muka perustaa muiden kulisseihinsa kuihtuvien vertaishyväksyntään koska on saanut lapsia. Velana on vapaa... Hyvin harva on. No joo esim. baareissa en minäkään käy lasten takia koska en halua lasteni joutuvan pelkäämään humalaisia enkä pidä krapulasta ja rappiosta. Ei "voi" käydä kun on lapsia, joista välittää. Mikä menetys... Ja miesseuraakin löytää paremmin/vaihtelevasti netistä. Todellisuudessa hyvin pitkälle voi tehdä niin kuin itse kokee parhaaksi, elää omien arvojen mukaan. Se on tietysti se mihin sitä vertaa jos on aina vertaamassa. Jos lapsettomuus on mielessäsi vapain mahdollisin olotila (ei oo) niin näät tietysti vain miten omat lähtökohtasi vertautuvat johonkin "normiin" (siihen mitä pidät lasten saannissa välttämättömänä vaikka useinkaan - ei oo). Myös vanhemmat sortuvat näköalattomuuteen.
Varsinkin jos arvostat eniten kulisseissaan kituuttelevien, somesta ja kasvatusoppaista (kaikki mitä teet on vahingollista) ahdistuvien, itsensä paineisiin hukanneiden vanhempien ihailusta niin tylsää tulee olemaan. Ai et? Jos nainen arvostaa sen porukan suosiota eniten maailmassa niin ehkä parempi, ettei lapsia senkään naisen kanssa.
Mutta on pas.. pötypuhetta, että lapsen kanssa elämä on X, vaihtelematta X. On fakta, että mun mielestä aktiivisimmat velat täällä ovat surkeita hahmottamaan asioita ja ihmisten erilaisia toiveita kun ainoa päämäärä on vakuuttaa kaikki siitä, että olet tehnyt ainoan oikean valinnan. Ei välitetä hetkeen heidän linkatuista jorinoistaan ja näkemyksistään. (Ja sanoinhan, etten ole suosittu.)
Lapset ovat erilaisia, usein muistuttavat vanhempiaan ja ne saa aika vapaasti kasvattaa kuten parhaaksi näkee. Kaikkea ei tarvitse tuoda julkisuuteen tietenkään. Jos niitä ei halua ollenkaan niin se on ok. Mutta se, että vanhemmuus ja perheet ovat aina yllä esitettyä työleiriä ei pidä paikkaansa. Itse en ole kuuteen vuoteen tehnyt lapsilleni oikeaa kotiruokaa vaan ovat aikalailla kolmivuotiaasta ehtineet havahtua nälkäänsä ennen minua ja huolehtineet jotain evästä. Kaupassa olen toki käynyt tai lähtenyt käymään, pitäähän minun itsenikin syödä joskus. Mieheni on liittänyt pesutornin seinään, siinä välttämättömät rempat vuokralla, puumaja on myös saatu valmiiksi. On tehty niin kuin on haluttu ja lapset ovat sosiaalisia, hyväkäytöksisiä, aidosti muita ihmisiä arvostavia ja sopeutuvaisia, hyvinvoivia lapsia. Yksi äitikaverikin minulla on vaikkei uskoisi.
Osa ihan aidosti nauttii sellaisesta aika tavanomaisesta perhe-elämästä. Osa ei nauti, mutta kokee sen elämän ainoaksi vaihtoehdokseen ja kituu menemään, luovaa.. ja aika moni tekee asiat omalla tyylillään, aivan toisin kuin ylemmän kommentin mies osaa kuvitella, ovat sellaisia kuin ovat ja hyväksyvät itsensä ja monia muitakin. Monella tavalla voi olla ihan oikea, hyvä perhe.
Jos ei halua lapsia niin ei halua tietysti, liiaksi meitä onkin jo.
OHIS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheesta hiukan sivuun (minun mielestäni ap:n pitäisi sanoa miehelle, että aikoo hankkia lapsen yksin), onhan se totta, että lapsen hankkimalla avaa myös tavallaan kotinsa ovet koko yhteiskunnalle. Tulee kaikkea kilpavarustelua, tuntuu kuin se olisi vain pahentunut 2000-luvulla. Pienten lasten vanhempien elämää koneisto kontrolloi hyvin monin tavoin. Käytännössä kuitenkin erityisesti äitien. Aina joku voi ”huolestua”, ja koneiston kynsissä voi olla hyvin avuton. Tästä syystä en itse varmaan enää hankkisi Suomessa lapsia. Yksi on ja muuttaa pian kotoa. Ja olen kuitenkin kokopäivätyössä, maisteri, omistusasunnossa. En sano sitä siis vinoillakseni, vaan että näistäkin spekseistä (joita systeemi usein arvostaa) huolimatta koen tämän nykyisen ”varhaisen puuttumisen” kulttuurin niin ahdistavaksi ja vanhemman aseman niin alistetuksi, etten lähtisi tähän Suomessa enää uudestaan. Jatkuvasti joutuu teeskentelemään ja vastaamaan ”oikeita” vastauksia lomakkeisiin neuvolassa, ihan joutavaa. Pitää syödä klo 17, ei klo 20. Ei voi ottaa yhtä lasillista viiniä illalla, koska heti saatetaan epäillä, että yksi on oikeasti monta tai lasi on puoli pulloa. Tai jos ei nyt, niin myöhemmin tulee olemaan. No, fiksut tietää, miten näille ”martoille”, ”Lydia-tädeille” vastataan. Melkein väittäisin, että tämä kiristynyt systeemi on syy siihen, ettei lapsia enää synny kovin paljon. Kun sitten jos oikeasti tarvis apua, sitä ei julkiselta juurikaan saa vaan riskinä on huostaanotto ja monenlainen häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ymmärrän miestä hyvin. Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde.
"Eroat ja etsit miehen joka haluaa lapsia", siis kuka vaan kunhan lapsia. Miesten vastine samalle ilmiölle on, "kuka vaan kunhan saa p***ua".
Miestä tilanteessa ahdistaa juuri se parisuhteen kulahtaminen joka lasten myötä tapahuu. Miksi kukaan sitä vapaaehtoisesti haluaisi, nainen tai mies?
Luulevatko ihmiset täällä että lapsista haaveileva nainen haluaa vain lapsen? Lapsen mukana tulee koko perhe-elämä. Uusi asunto pitää laittaa, auto pitää turvallinen/uusi, ystävät vaihdettava sopiviin ja ennenkaikkea käytös ja ulkoinen olemus on vastattava prismaperheen vaatimuksia. Radikaalit ajatukset ovat pahasta ja toiminnan on oltava "sopivaa", ettei tule vaan mitään sanomista.
Lapsettomuus ja "huoleton parisuhdeaika" kuuluu tuomittaviin ilmiöihin. Kuka täysjärkinen nyt sellaista haluaisi kun voi saada huutavan lapsen ja siihen päälle vielä huutavan vaimon.
Perhe jossa miehen on mukava olla on erittäin harvinainen ilmiö. Ei kukaan nauti siitä suursiivousten ja remonttien täyttämästä harrastuskalenterista, jota ylläpidetään "koska kunnon ihmiset" ideologian takia.
Yritä AP vakuuttaa miehesi siitä että tulevaisuuden perheessänne on kivaa asua myös perheen isänä, niin mies voisi jopa suostua. Tämä ei sitten tarkoita että vain isällä pitää olla kivaa. Perheessä kivaa on mahdollisuus oltava ihan kaikilla isällä, äidillä, lapsilla jopa lemmikeillä.
"Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde." Voi hitto eiköhän jokainen saa määrittää itse millaista parisuhdetta arvostaa. Jos yksin jääminen vauvahaaveensa säilyttäen on tärkeämpää kuin jatkaa miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhdisteisiä unelmia, niin eiköhän se ole kaikin puolin fiksu valinta? Moni haluaa parisuhteelta enemmän kuin passiivisen olemisen ja jämähtämisen. Moni muu taas kokee, ettei elämä voi paremmaksi muuttua jos muuttuu niin löytäköön samanlaisen.
Naisena... joka saa pelkkää miinusta, yli kahden lapsen äitinä, jopa sellaisena korkeakoulutujen suoritusten tarpeellisuutta arvioivana ja liian varhaisessa iässä lapsiaan rakastavana äitinä... Voin sanoa, että aika tylsää se on elämä enemmistöllä velojakin. Lapsen kanssa olisi useilla vaan vähän toisella tavalla tylsää.
Ja on aika nuivaa jos elämänvalinnat täytyy muka perustaa muiden kulisseihinsa kuihtuvien vertaishyväksyntään koska on saanut lapsia. Velana on vapaa... Hyvin harva on. No joo esim. baareissa en minäkään käy lasten takia koska en halua lasteni joutuvan pelkäämään humalaisia enkä pidä krapulasta ja rappiosta. Ei "voi" käydä kun on lapsia, joista välittää. Mikä menetys... Ja miesseuraakin löytää paremmin/vaihtelevasti netistä. Todellisuudessa hyvin pitkälle voi tehdä niin kuin itse kokee parhaaksi, elää omien arvojen mukaan. Se on tietysti se mihin sitä vertaa jos on aina vertaamassa. Jos lapsettomuus on mielessäsi vapain mahdollisin olotila (ei oo) niin näät tietysti vain miten omat lähtökohtasi vertautuvat johonkin "normiin" (siihen mitä pidät lasten saannissa välttämättömänä vaikka useinkaan - ei oo). Myös vanhemmat sortuvat näköalattomuuteen.
Varsinkin jos arvostat eniten kulisseissaan kituuttelevien, somesta ja kasvatusoppaista (kaikki mitä teet on vahingollista) ahdistuvien, itsensä paineisiin hukanneiden vanhempien ihailusta niin tylsää tulee olemaan. Ai et? Jos nainen arvostaa sen porukan suosiota eniten maailmassa niin ehkä parempi, ettei lapsia senkään naisen kanssa.
Mutta on pas.. pötypuhetta, että lapsen kanssa elämä on X, vaihtelematta X. On fakta, että mun mielestä aktiivisimmat velat täällä ovat surkeita hahmottamaan asioita ja ihmisten erilaisia toiveita kun ainoa päämäärä on vakuuttaa kaikki siitä, että olet tehnyt ainoan oikean valinnan. Ei välitetä hetkeen heidän linkatuista jorinoistaan ja näkemyksistään. (Ja sanoinhan, etten ole suosittu.)
Lapset ovat erilaisia, usein muistuttavat vanhempiaan ja ne saa aika vapaasti kasvattaa kuten parhaaksi näkee. Kaikkea ei tarvitse tuoda julkisuuteen tietenkään. Jos niitä ei halua ollenkaan niin se on ok. Mutta se, että vanhemmuus ja perheet ovat aina yllä esitettyä työleiriä ei pidä paikkaansa. Itse en ole kuuteen vuoteen tehnyt lapsilleni oikeaa kotiruokaa vaan ovat aikalailla kolmivuotiaasta ehtineet havahtua nälkäänsä ennen minua ja huolehtineet jotain evästä. Kaupassa olen toki käynyt tai lähtenyt käymään, pitäähän minun itsenikin syödä joskus. Mieheni on liittänyt pesutornin seinään, siinä välttämättömät rempat vuokralla, puumaja on myös saatu valmiiksi. On tehty niin kuin on haluttu ja lapset ovat sosiaalisia, hyväkäytöksisiä, aidosti muita ihmisiä arvostavia ja sopeutuvaisia, hyvinvoivia lapsia. Yksi äitikaverikin minulla on vaikkei uskoisi.
Osa ihan aidosti nauttii sellaisesta aika tavanomaisesta perhe-elämästä. Osa ei nauti, mutta kokee sen elämän ainoaksi vaihtoehdokseen ja kituu menemään, luovaa.. ja aika moni tekee asiat omalla tyylillään, aivan toisin kuin ylemmän kommentin mies osaa kuvitella, ovat sellaisia kuin ovat ja hyväksyvät itsensä ja monia muitakin. Monella tavalla voi olla ihan oikea, hyvä perhe.
Jos ei halua lapsia niin ei halua tietysti, liiaksi meitä onkin jo.
OHIS
kroooh pyyyyhh zzz
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ymmärrän miestä hyvin. Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde.
"Eroat ja etsit miehen joka haluaa lapsia", siis kuka vaan kunhan lapsia. Miesten vastine samalle ilmiölle on, "kuka vaan kunhan saa p***ua".
Miestä tilanteessa ahdistaa juuri se parisuhteen kulahtaminen joka lasten myötä tapahuu. Miksi kukaan sitä vapaaehtoisesti haluaisi, nainen tai mies?
Luulevatko ihmiset täällä että lapsista haaveileva nainen haluaa vain lapsen? Lapsen mukana tulee koko perhe-elämä. Uusi asunto pitää laittaa, auto pitää turvallinen/uusi, ystävät vaihdettava sopiviin ja ennenkaikkea käytös ja ulkoinen olemus on vastattava prismaperheen vaatimuksia. Radikaalit ajatukset ovat pahasta ja toiminnan on oltava "sopivaa", ettei tule vaan mitään sanomista.
Lapsettomuus ja "huoleton parisuhdeaika" kuuluu tuomittaviin ilmiöihin. Kuka täysjärkinen nyt sellaista haluaisi kun voi saada huutavan lapsen ja siihen päälle vielä huutavan vaimon.
Perhe jossa miehen on mukava olla on erittäin harvinainen ilmiö. Ei kukaan nauti siitä suursiivousten ja remonttien täyttämästä harrastuskalenterista, jota ylläpidetään "koska kunnon ihmiset" ideologian takia.
Yritä AP vakuuttaa miehesi siitä että tulevaisuuden perheessänne on kivaa asua myös perheen isänä, niin mies voisi jopa suostua. Tämä ei sitten tarkoita että vain isällä pitää olla kivaa. Perheessä kivaa on mahdollisuus oltava ihan kaikilla isällä, äidillä, lapsilla jopa lemmikeillä.
"Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde." Voi hitto eiköhän jokainen saa määrittää itse millaista parisuhdetta arvostaa. Jos yksin jääminen vauvahaaveensa säilyttäen on tärkeämpää kuin jatkaa miehen kanssa, jonka kanssa ei ole yhdisteisiä unelmia, niin eiköhän se ole kaikin puolin fiksu valinta? Moni haluaa parisuhteelta enemmän kuin passiivisen olemisen ja jämähtämisen. Moni muu taas kokee, ettei elämä voi paremmaksi muuttua jos muuttuu niin löytäköön samanlaisen.
Naisena... joka saa pelkkää miinusta, yli kahden lapsen äitinä, jopa sellaisena korkeakoulutujen suoritusten tarpeellisuutta arvioivana ja liian varhaisessa iässä lapsiaan rakastavana äitinä... Voin sanoa, että aika tylsää se on elämä enemmistöllä velojakin. Lapsen kanssa olisi useilla vaan vähän toisella tavalla tylsää.
Ja on aika nuivaa jos elämänvalinnat täytyy muka perustaa muiden kulisseihinsa kuihtuvien vertaishyväksyntään koska on saanut lapsia. Velana on vapaa... Hyvin harva on. No joo esim. baareissa en minäkään käy lasten takia koska en halua lasteni joutuvan pelkäämään humalaisia enkä pidä krapulasta ja rappiosta. Ei "voi" käydä kun on lapsia, joista välittää. Mikä menetys... Ja miesseuraakin löytää paremmin/vaihtelevasti netistä. Todellisuudessa hyvin pitkälle voi tehdä niin kuin itse kokee parhaaksi, elää omien arvojen mukaan. Se on tietysti se mihin sitä vertaa jos on aina vertaamassa. Jos lapsettomuus on mielessäsi vapain mahdollisin olotila (ei oo) niin näät tietysti vain miten omat lähtökohtasi vertautuvat johonkin "normiin" (siihen mitä pidät lasten saannissa välttämättömänä vaikka useinkaan - ei oo). Myös vanhemmat sortuvat näköalattomuuteen.
Varsinkin jos arvostat eniten kulisseissaan kituuttelevien, somesta ja kasvatusoppaista (kaikki mitä teet on vahingollista) ahdistuvien, itsensä paineisiin hukanneiden vanhempien ihailusta niin tylsää tulee olemaan. Ai et? Jos nainen arvostaa sen porukan suosiota eniten maailmassa niin ehkä parempi, ettei lapsia senkään naisen kanssa.
Mutta on pas.. pötypuhetta, että lapsen kanssa elämä on X, vaihtelematta X. On fakta, että mun mielestä aktiivisimmat velat täällä ovat surkeita hahmottamaan asioita ja ihmisten erilaisia toiveita kun ainoa päämäärä on vakuuttaa kaikki siitä, että olet tehnyt ainoan oikean valinnan. Ei välitetä hetkeen heidän linkatuista jorinoistaan ja näkemyksistään. (Ja sanoinhan, etten ole suosittu.)
Lapset ovat erilaisia, usein muistuttavat vanhempiaan ja ne saa aika vapaasti kasvattaa kuten parhaaksi näkee. Kaikkea ei tarvitse tuoda julkisuuteen tietenkään. Jos niitä ei halua ollenkaan niin se on ok. Mutta se, että vanhemmuus ja perheet ovat aina yllä esitettyä työleiriä ei pidä paikkaansa. Itse en ole kuuteen vuoteen tehnyt lapsilleni oikeaa kotiruokaa vaan ovat aikalailla kolmivuotiaasta ehtineet havahtua nälkäänsä ennen minua ja huolehtineet jotain evästä. Kaupassa olen toki käynyt tai lähtenyt käymään, pitäähän minun itsenikin syödä joskus. Mieheni on liittänyt pesutornin seinään, siinä välttämättömät rempat vuokralla, puumaja on myös saatu valmiiksi. On tehty niin kuin on haluttu ja lapset ovat sosiaalisia, hyväkäytöksisiä, aidosti muita ihmisiä arvostavia ja sopeutuvaisia, hyvinvoivia lapsia. Yksi äitikaverikin minulla on vaikkei uskoisi.
Osa ihan aidosti nauttii sellaisesta aika tavanomaisesta perhe-elämästä. Osa ei nauti, mutta kokee sen elämän ainoaksi vaihtoehdokseen ja kituu menemään, luovaa.. ja aika moni tekee asiat omalla tyylillään, aivan toisin kuin ylemmän kommentin mies osaa kuvitella, ovat sellaisia kuin ovat ja hyväksyvät itsensä ja monia muitakin. Monella tavalla voi olla ihan oikea, hyvä perhe.
Jos ei halua lapsia niin ei halua tietysti, liiaksi meitä onkin jo.
OHIS
kroooh pyyyyhh zzz
Oliko raskasta jättää lukematta vai saatko vain jonkun ekoboostin olemalla ilkeä? Varmaan koska sata peukkua tuosta napsahtaa, on niin kiero palsta
Vaikea tilanne, jos mies ei halua ymmärtää, että naiselle lapsen aika on nyt.
Tosiasia on, että mieskin väsyy vanhetessaan. Nyt kolmikymppisenä vielä hyvin jaksaa fyysisesti esim. lapsen mahdollisesti tuoman ylimääräisen valvomisen vauva-aikana.
Ap:n on vielä kerran nätisti selitettävä miehelle nuo fyysiset näkökohdat.
Sitäpaitsi viisas ihminen ei lopeta kaikkea muuta elämää sen takia, että perheessä on lapsi. Harrastuksia saa ja tulee olla edelleen ja parisuhdetta hoidetaan ihan entiseen tapaan.
At84 kirjoitti:
Kiitos noista muutamista asiallisista vastauksista. Kyllä 84 on ikävuoteni ja TIEDÄN että aikaa ei ole hukattavaksi - tätä olen yrittänyt painottaa puolisollenikin.
Olemme olleet vuosia yhdessä ja kaikki elämässämme on tähdännyt siihen viime vuosina että urat on kunnossa jotta lapsia voidaan alkaa hankkia. Siksi ihmettelen suuresti JOS kaikkien näiden vuosien jälkeen yhtäkkiä hän ei haluakaan lapsia.
Tuntuu että alan olemaan epätoivoinen asian suhteen. Olen aina halunnut lapsia ja hän tietää sen. Olen laittanut uran omasta valinnastani lastenhankinnan edelle ja pari viime vuotta käyttänyt puolison herättelemiseen ajatukselle. Tähänkö nyt on tultu että on urat ja koti kunnossa ja sitten hän ei haluakaan? Ja minkälainen ihminen tekisi edes noin että elättelee toiveita toiselle ja sitten sulkeutuu odottaen että asia menee ohi??
Mies.
Oisko se parempi ettei puhuisi asiasta mitään, antaisi vain vahingon sattua. Mikään ehkäisy ei ole sataprosenttisen varma muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Oisko se parempi ettei puhuisi asiasta mitään, antaisi vain vahingon sattua. Mikään ehkäisy ei ole sataprosenttisen varma muutenkaan.
Tai ihan rehellisesti sanoo, ettei ehkäise enää.
Mies sitten osallistuu lapsen tekoon tai nainen hakee hedelmöitysapua toisaalta.
Tässä mies nyt pelkää ihan turhaan menettävänsä jotain, vaikka todellisuudessa lapsi todella avaa aivan uuden näkäkulman suhteessa maailmaan, luo sen perheen ja muuttaa kyllä molempien elämää ennen kokemattomalla tavalla - mutta hyvään suuntaan:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko se parempi ettei puhuisi asiasta mitään, antaisi vain vahingon sattua. Mikään ehkäisy ei ole sataprosenttisen varma muutenkaan.
Tai ihan rehellisesti sanoo, ettei ehkäise enää.
Mies sitten osallistuu lapsen tekoon tai nainen hakee hedelmöitysapua toisaalta.
Tässä mies nyt pelkää ihan turhaan menettävänsä jotain, vaikka todellisuudessa lapsi todella avaa aivan uuden näkäkulman suhteessa maailmaan, luo sen perheen ja muuttaa kyllä molempien elämää ennen kokemattomalla tavalla - mutta hyvään suuntaan:)
Tuo lopun hehkutuksesi on kyllä niin hevonpaskaa kuin olla ja voi. Yritä ymmärtää, että on ihmisiä jotka eivät saa perhe-elämöstä tai lasten saamisesta mitään.
Tuollaiset halvat myyntipuheet haisevat siltä että yrität vain saada muita toistamaan virheitäsi.
T. Kolmen lapsen isä
Jätä ehkäisy pois miehen tietämättä