Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Tähti☆ kirjoitti:
Ap:lle vielä, että vauva avasi miehen silmät...siis ihan kongreettisesti silloin, kun pieni nyytti tuli ekan kertaa syliin❤
Mies rakastui lapseen niin suunnattomasti jo synnytyssairaalassa, että päätettiin hankkia toinen lapsi heti perään, ennen, kuin mun hedelmällisyyden aika on ohitse.
Nyt näyttää siltä, että aika todella loppuu, sillä on yritetty lähes 3-vuotta.... turhaan....rahaa on palanut hedelmöityshoidoissa....koska olen ylittänyt hoidettavien naisten ikärajan, enää ei saada hoitoja rahallakaan, vaikka haluttaisiin yhä jatkaa. Vastaan tulee lainsäädäntö Suomessa, joka sanoo, että 45-vuotiaana voidaan hoitaa sovittu hoito loppuun, mutta ei enää aloiteta uutta hoitoa. Kävin IVF-hoidon 45-vuotiaana ja useita inseminaatioita sen jälkeen. Viimeinen hoitojakso loppui 47-vuotiaana. Mikään hoito ei tuonut tulosta.
Mies halusi siis heti toisen lapsen ja on myöntänyt jälkeenpäin, että ei ihan käsittänyt sitä, että mikä oma lapsi oikastaan on ja pelkäsi etukäteen, ettei osaa hoitaa vauvaa, sekä pelkäsi sitä vastuuta, joka lapsen myötä tulee.
Hän myös myönsi, että on luullut naisten synnyttävän helposti vielä 50-vuotiaana. Ehkäisyvalistus on liiankin voimakasta Suomessa, jo melkein alaluokilta saakka.
Meiidän hoidot on Suomessa siis ohi, joten näin 47-vuotiaana pitäisi hakeutua ulkomaille, jos haluaa jatkaa hoitoja, koska on maita, joissa voi saada hedelmöityshoitoja ihan 50-vuotiaaksi saakka. Meille se ei ole mahdollista, eikä varsinkaan nyt korona-aikaan.
Mutta onneksi saatiin lapsi❤ vaikka toista ei taida enää tulla(?)😪 Nyt neuvon, että sinun kannattaa tosiaan laittaa faktat pöytään, printtaa jostain vaikka käppyrä paperille ja kerro suoraan, että lapsenhankintaa ei voi lykätä sellaisella ajatuksella, että vielä 50-vuotiaana tulee äidiksi. Harhaluulot pois!
Tule kertomaan mitä mies sanoo, kun kerrot faktat ja kuvailet hänelle teidän tulevaa onnea lapsen kanssa. Kerro myös suoraan se, että mistä te jäätte paitsi, jos juna nyt ajaa ohitse.
Kannattaa myös ajatella se, että kaikki eivät saa koskaan lasta, vaikka tekisivät kaikkensa asian eteen. Hedelmöitys hoidotkin voi ottaa vuosia. Meillä lapsettomuus asia oli puhuttu etukäteen niin, että riitämme sitten tosillemme ikuisesti, jos niin kävisi, ettei lasta tule. Jos näin ei olisi sovittu etukäteen, en olisi luottanut siihen, että asioita lykätään.
Toivon, että saat asian perille miehelle ja häneltä selvän vastauksen, että koska lähdette yrittämään raskautta! Paljon tsemppiä tämän asian kanssa!❤, tiedän miltä sinusta tuntuu🤗
Toivon että saatte sisaruksen pikkuisellenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ketään voi pakottaa lapsettomuuteen! Ihan samalla tavalla lapsia haluava on vapaa päättämään parisuhteen, jos kokee sen rajoittavan omia haluja! Meillä mies tietää etten halua lasta ja jos siitä huolimatta päättää jatkaa elämää kanssani, niin en todellakaan ala ottamaan vastaan minkään valtakunnan katkeruutta. Hän voi jättää minut vaikka heti tänään ja lähteä etsimään äitiä lapselleen. Se on hänen oma vapaa valintansa. Minä tunnen itseni ja voimavarani ja tiedän kokeilemattakin etten jaksaisi lapsiperhe elämää. Oma lapsi on ajatuksena aivan ok, mutta se elämä, jonka se tuo tullessaan ei ole minua varten. Jos mies alkaa haluamaan lasta ja lapsiperhe elämää hänen velvollisuutensa on minusta tehdä omat ratkaisunsa. En minä "pakota" häntä olemaan kanssani.
Tähti☆ kirjoitti:
Ap:lle, että tätä lukiessa, kirjoitit, kuin suotaan elämästäni. Muistan miehen "vetkuttelut" että ei vielä...myöhemmin!
Muistan myös ne omat pelot, että juna menee ohi.Minusta on silti ihan mahdollista, että miehesi haluaa kanssasi lapsen❤ Ei kirvestä kaivoon vielä! Miehet ei selvästi ymmärrä, että naisilla biologinen kello IHAN OIKEASTI tikittää...joten laitahan ihan faktat pöytään, kerro munasoluista ja näytä tilastotietoa hedelmällisyyden laskusta.
Miehet kun on opetettu (=aivopesty) kouluajoista saakka olettamaan, että nainen tulee paksuksi kertalaakista oli ikä mikä tahansa.
Me ollaan oltu yhdessä yli 30-vuotta. Mies siis vuosia vakuutti, että haluaa lapsen, mutta ei vielä. Uskoin ja kyllä hän sen sitten halusikin ollessaan lähempänä 50-vuotta.. Nyt .olen siis 47-vuotias ja meidän esikois lapsi täytti juuri 4-v. ❤
Lapsi on miehelle kaikki kaikessa ja hän on hyvä isä❤
Meillä oli myös urat ja vapaa elämätyyli, mikä pitkälti vaikutti siihen, että lapsen hankinta siirtyi aina vaan vuosilla eteenpäin. Nyt elämä perheenä on erilaista, mutta silti niin onnellista❤
TSEMPPIÄ!👍❤
Ihana, olen onnellinen puolestasi ❤️❤️❤️ Halauksia !
Helsinkiläinen kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä yli 30-vuotta. Mies siis vuosia vakuutti, että haluaa lapsen, mutta ei vielä. Uskoin ja kyllä hän sen sitten halusikin ollessaan lähempänä 50-vuotta.. Nyt .olen siis 47-vuotias ja meidän esikois lapsi täytti juuri 4-v. ❤
Meillä oli myös urat ja vapaa elämätyyli, mikä pitkälti vaikutti siihen, että lapsen hankinta siirtyi aina vaan vuosilla eteenpäin.
Niin, no teilläkin kävi noin, että lapsiluku jäi vain yhteen miehen vetkuttelun takia ja sinä olisit halunnut enemmän lapsia, ainakin allekirjoituksesi perusteella. Kamalaa tuollainen.
Hei, meillä jäi yhteen, ellei sitten vielä jokin luomuihme tapahdu....yritetään sinne 50-vuoden tietämille saakka.
Mies vetkutteli. Myös töitä hänellä oli paljon. Mutts nyt töitä hänellä on vielä enemmän, vaikka lapsikin onkin. Mies ottaa hyvin vastuun silti lapsesta ja on hyvä isä❤
Mutta vetkuttelussa oli muitakin syitä, esim. se että haluaa vielä elää vapaasti, olla kaksistaan ja huoletta. Matkustella vapaasti ja harrastaa. Lapsen hoito pelotti suotta, koska osasi hoitaa vauvaa jo sairaalassta saakka, siis pesi vauvan, laittoi vaipan ja puki.
Minusta tässä on iso syy Suomalaisessa ehkäisyvalistuksessa , jossa miehet aivopestään jo kouluajoista saakka. Mun mies todella totesi, että hän on vähän hämmentynytkin siitä, ettei nainen tule raskaaksi tuosta vaan, kun koulujärjestelmä on kertonut asioista ihan muuta. Hän myös sanoi, että tämän perusteella oli tehnyt laskelmia meidän talousbudjettiin, kun tiesi milloin tulen raskaaksi, sen perusteella, millä hetkellä lähdetään lasta yrittämään. EI PITÄNYT ajatusmalli ihan kutinsa!
Itsellä kesti aika pitkään tajuta miehen "luulojat" asioista. Hän todellakin luuli, että tulen raskaaksi kertalaakista 42-vuotiaana. Slloin näytin faktat ja käppyrät asiasta miehelle...
Hän kyllä sitten uskoi minua ja lähdettiin yrittämään raskautta. Eka lapsi tuli helpolla 43-vuotiaana, toinen taitaa jäädä vain haaveeksi..
Tähtitaivas☆
Totta kai lapsia saadessa joutuu luopumaan monesta asiasta. Kysymys on siitä, onko valmis muutokseen. Kun itse tuijotin ällistyneenä positiivista raskaustestiä, päällimmäisin tunteeni oli, että nyt alkaa elämä, jota minä en voi kontrolloida. Mutta minä olin valmis siihen muutokseen.
Jostain syystä erityisesti milleniaalimiehet pelkäävät vastuuta lapsesta aivan käsittämättömän paljon. Vaikka olisi varallisuutta ja hyvä parisuhde, niin silti. Että elää pelon kautta, peläten ettei saa nukkua enää koskaan kunnolla, joutuen luopumaan täysin vanhasta identiteetistään ja menoistaan, peläten että jotenkin turmelee lapsen. Että lapsi onkin vammainen tai siitä tulee väkivaltainen narkkari. Tai ettei siedä ajatusta, että muuttuu salskeasta nuorukaisesta setämieheksi jalkapallokentän laidalle. Jotenkin näiden ajatuksissa se lapsi sitoo enemmän keskiluokkaiseen, keski-ikäiseen elämään. Niin, kyllä ihminen ikääntyy, vaikkei hankkisi lapsia. Vaimoonsakin todennäköisesti kyllästyy, vaikka kroppa ei muuttuisi raskauden ja imetysten myötä.
Ja pelko siitä, että lapsi joutuu aikuiseksi kasvaessaan kohtaamaan ilmastonmuutoksen tai muut epävakaan tulevaisuuden tuomat kauhuskenaariot. Sen ymmärrän vähän paremmin, mutta samalla mietin, miten paljon tärkeämpää on kasvattaa lapsia rakkauteen, kuin antaa pelkojen vääristää maailmankuvaa. Tuskaa ja kärsimystä on jokaisen meidän elämässämme. Ei vanhempi saa (syntymättömän) lapsen puolesta päättää, mitkä kamppailut hänen polullaan tulevat olemaan ne vaikeimmat.
Terapeutti sanoisi ap:lle, että katso elämääsi 10 vuoden kuluttua ja kerro, mitä näet. Kun itse angstaavana milleniaalina vielä 8 vuotta sitten pohdin, tahdonko lapsia vai enkö, eikä biologinen kello tikittänyt vielä, näin kuitenkin kodin, jossa eteisessä kenkiä hujan hajan ja keittiön pöydän ääressä lapsia, koulupäivän jälkeen syömässä välipalaa ja nauramassa hölmöille vitseille. Ja 20 vuoden päässä näin itseni puhelimessa, jakamassa neuvoja sydämensä juuri särkeneelle nuorelle aikuiselle.
En tosiaan nähnyt itseäni yhä edelleen konttorilla, juoksemassa pitkäksi venyneestä palaverista joogatunnille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ex nainen veti järkyttävät pultit kun tein vasektomian.
Tiesin jo nuorena etten halua lapsia. En koskaan sanonut ehkä, sanoin aina ei.
Ex vitsaili että kyllä sä sitten joskus. Itse en tästä aiheesta vitsaillut.
30v kun alkoi lähestyä aloitti nainen vauvakuumeilun. Itse pysyin kannassani ja se johti huutamisen ja mykkäkouluun. Lopulta nainen alkoi tehdä asioita tilanteen muuttamiseksi. Hän lopetti ehkäisyn hyvin dramaattisesti ja ilmoitti sen olevan nyt mun vastuulla.
Ajallisesti tämä osui hyvin. Täytin juuri 30v ja pääsin vasektomiaan.
Ilmoitin exälle että ehkäisy on nyt hoidossa. Että usko mitkä kilarit voi nainen ottaa. Onneksi ei sentään käynyt käsiksi. Omaisuutta kyllä hajosi.
Mä kuulemma varastin häneltä mahdollisuuden saada lapsia.
Tästä aikaa jo yli 10v.
Uusille kumppaneille olen kertonut vasektomiasta heti jos suhde on ”vakavoitunut”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Aikuiset ja kypsät miehet haluavat olla lastensa isiä. Tunnen lähes pelkästään sellaisia miehiä.
Jos sinä haluat elää pinnallista ja vain omaan nautintoon tähtäävää lapsetonta elämää, niin se on sinun valintasi, mutta kuulut siinä miesten vähemmistöön.
Sinun kannattaa siis tapailla vain sellaisia naisia, joilla on samat elämänarvot kuin sinulla.Miksi vain omaan nautintoon? Miksi lapseton on sen itsekkäämpi kuin omiin tarpeisiinsa lapsia tehtaileva hormooni huuruinen mamma? Lapseton sentään rajaa asiat itseensä. Mamman pitää vielä vetää lapset samaan lokaan.
Luuletteko todella että se "mies päälle ja pulla uuniin" suhde on lapselle oikea paratiisi? Tai "teimme lapsen koska muutoin nainen olisi jättänyt"?
Miksi lapseton velvoitetaan etsimään toinen lapseton. Ihmset kun tapailevat toisiaan ja sitten toinen haluaa lapsen. Alkuun he olivat kahdestaan. Eikö siis olisi viisaampaa että lapselliset etsisivät toisensa ja jättäisivät muut rauhaan.
Kyllähän lapsia haluavat nimenomaan yrittävät etsiä kaltaisensa puolison ja jättää velat rauhaan. Ongelma tulee silloin, kun vela valehtelee haluavansa joskus lapsia ja tuomitsee kumppaninsa lapsettomuuteen kun aikaa kuluu liikaa.
Olisikin näin. Olen vela, ja avoin asiasta sieltä n.20v asti kun olen ollut vakavissa suhteissa. Ensimmäinen pitkä suhde kaatui osittain siihen että miehelle iski vauvakuume. Luojan kiitos en lähtenyt mukaan. Vuoden päästä erosta miehellä olikin jo kaksosvauvat.
Seuraava, jonka kanssa ehdittiin naimisiinkin, oli tietoinen siitä etten halua lapsia mutta kuvitteli sen olevan ohi menevä "vaihe" ja että kyllä mekin lapsia saadaan +30v kun ollaan naimisissa. No ei saatu, kun en halunnut. Kun miehelle valkeni tämä totuus- josta tosin olin suoraan sanonut koko suhteen ajan, joka kerta kun asiasta oli puhuttu- alkoi suhde kylmenemään. Odotin miehen mieliksi sterin hakemista lähes 40-vuotiaaksi, näin jälkikäteen ajatellen olisi tietty kannattanut hakea aiemmin niin olisi välttynyt paljolta stressiltä. Silti steri oli miehelle järkytys -vaikka siis hain sen 40-v jolloin hedelmällisyys nyt muutenkin on jo alhaalla. Erohan siitäkin lopulta tuli.
Parhaani tein, mutta kun ei viesti mene perille niin se ei mene. Mielelläni olisin vaihtanut vauvakuumeilijoiksi paljastuneet velamieheen, mutta eipä sellaista silloin tarjolla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Se on ihan luonnollinen vietti, että toivoo lapsia tai edes yhden lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ymmärrän miestä hyvin. Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde.
"Eroat ja etsit miehen joka haluaa lapsia", siis kuka vaan kunhan lapsia. Miesten vastine samalle ilmiölle on, "kuka vaan kunhan saa p***ua".
Miestä tilanteessa ahdistaa juuri se parisuhteen kulahtaminen joka lasten myötä tapahuu. Miksi kukaan sitä vapaaehtoisesti haluaisi, nainen tai mies?
Luulevatko ihmiset täällä että lapsista haaveileva nainen haluaa vain lapsen? Lapsen mukana tulee koko perhe-elämä. Uusi asunto pitää laittaa, auto pitää turvallinen/uusi, ystävät vaihdettava sopiviin ja ennenkaikkea käytös ja ulkoinen olemus on vastattava prismaperheen vaatimuksia. Radikaalit ajatukset ovat pahasta ja toiminnan on oltava "sopivaa", ettei tule vaan mitään sanomista.
Lapsettomuus ja "huoleton parisuhdeaika" kuuluu tuomittaviin ilmiöihin. Kuka täysjärkinen nyt sellaista haluaisi kun voi saada huutavan lapsen ja siihen päälle vielä huutavan vaimon.
Perhe jossa miehen on mukava olla on erittäin harvinainen ilmiö. Ei kukaan nauti siitä suursiivousten ja remonttien täyttämästä harrastuskalenterista, jota ylläpidetään "koska kunnon ihmiset" ideologian takia.
Yritä AP vakuuttaa miehesi siitä että tulevaisuuden perheessänne on kivaa asua myös perheen isänä, niin mies voisi jopa suostua. Tämä ei sitten tarkoita että vain isällä pitää olla kivaa. Perheessä kivaa on mahdollisuus oltava ihan kaikilla isällä, äidillä, lapsilla jopa lemmikeillä.
En usko tähän, että miestä ahdistaisi "parisuhteen kulahtaminen" vaan se, ettei itse olisi naiselle ykkönen. Ja tietenkään ei olisi: perhehelvettejä ovat ne, joissa äiti laittaa miehen tarpeet lasten tarpeiden edelle. Sellainen isä on tyranni. Oikeasti kysymys on siitä, että mies ei halua aikuistua. Näitä "ikiteinejä" huppari-tennari-lippistyyppejä tuntuu nykyään olevan suurin osa kolme- ja nelikymppisistä miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut itse kommentteja, mutta jos tuleekin esim yhtäkkiä, niin niistä kyllä useimmiten kuoriutuukin mahtavia isiä....
Pelko estää, se on inhimillistä
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä erityisesti milleniaalimiehet pelkäävät vastuuta lapsesta aivan käsittämättömän paljon. Vaikka olisi varallisuutta ja hyvä parisuhde, niin silti. Että elää pelon kautta, peläten ettei saa nukkua enää koskaan kunnolla, joutuen luopumaan täysin vanhasta identiteetistään ja menoistaan
Jospa ne on lukenut vauvapalstalta, että nämähän pitää aika pitkälti paikkansa.
Sekä sen, että parisuhde menee pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on suunnilleen yhtä yleistä molemmille sukupuolille. Eli noin 5-10%. Lisäksi päälle ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat tyytyneet siihen, ts eivät halua aloittaa hoitoja tai adoptiota. Kyseessä ei siis todellakaan ole mahdoton tehtävä, ja sun kannattaa kriittisesti arvioida omia valintakriteereitäsi jos et koskaan kohtaa veloja.
Tässä ei oteta huomioon että valtaosa miehistä pääty isäksi koska haluat pitää naisen. Joskus siinä käy jopa tosi hyvin. Olen siis itse kahden lapsen isä ja hyvin onnellinen. Onnellinen isänä ja aviomiehenä.
Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että jos päätös lapsista olisi ollut yksin minun, heitä tuskin olisi. Syy on muutosten pelko. Kuka mies haluaa riskeerata hyvää parisuhdetta. Kaikki tiedämme riskit.
Mitä jos vaimosi muuttuu 100% äidiksi. Kehtaako joku väittää ettei näin joskus käy? Nainen käytännössä lopettaa parisuhteen ja aloittaa elämän joka pyörii VAIN JA AINOASTAAN lapsen/lapsien ympärillä. Syy miksi mies on naisen kanssa niinkin pitkään ollut, että lapsi on yleensä toiveissa, on varmasti kiintymys/rakkaus.
Tämä oli itselläni suuri pelko joka ei onneksi toteutunut. Ymmärrän epäröintiä, mutta yritän myös ymmärtää naisia joilla ei ole asiassa varaa epäröidä maailman tappiin.
Maailma ei ole reilu, tässäkään asiassa. Jos toinen ei tiedä haluaako ja epäröi. Se ei poista hänen oikeuttaan muuttaa kantaansa kun hän sen valitsee. Tai muuttaa vaikka olisi jo kerran valinnut toisin. Ei tarkoittaa ei vaikka olisi kuinka kuuma tunnelma jo viritelty. Se voi pilta elämän, kuten aina yllättävän pienet jutut. Universumi ei valitettavasti ole meille mitään velkaa.
Vastaus alkuperäiseen. Vaikka minulla on lapsia, on minulla niitä koska vaimoni olisi tehnyt niitä joko minun tai toisen kanssa. Pitäisikö minut tilastoida vapaaehtoisestilapseton sarakkeeseen, jotta tilasto näyttäisi todellisuutta vastaavia lukuja. En todella ole miehenä ainutkertainen tapaus. Keskustelujeni perusteella hyvinkin tavallinen.
Sinä olet kuitenkin ratkaisusi tehnyt ja ilmeisesti vastuun myös kannat siitä.
Teit kompromissin tietäen tekevän sen etkä siis huijannut etkä itse tullut huijatuksi.
Tässä puhutaan nyt epärehellisyydestä eikä rehellissistä kompromisseista.On se vastahakoinen isyyskin "rehellinen kompromissi".
Tietenkin on.
Jos mies laskee että on parempi suostua vastahakoisesti isäksi , ei se naisen vika ole.
Jos naisen pitäminen on niin tärkeää, että pitää tehdä lapsia vaikka ei haluaisi, niin se on kyllä miehen oma ongelma ( toki siitä helposti tulee myös naiselle ongelmia).
At84 kirjoitti:
On tämä tarina ihan totta kyllä ja täällä on oikea ihminen, joka stressaa tätä tilannetta ihan hirveästi tällä hetkellä. Hyviä pointteja tullut esiin tässä ketjussa, kiitos niistä.
Keskustelen puolison kanssa tänään kun palaa työmatkalta. Kerron sitten mikä on lopputulos.
Tuli mieleen myös sellainen vaihtoehto, että miehellä saattaa olla sivusuhde tai useampiakin meneillään. Kerroit, että teillä on pitkä suhde ja mies käy työmatkoilla. Minulla oli aikoinaan muutama vastaava mies rakastajana. Mies on päässyt makean elämän ja vapauden makuun, eikä tämän takia halua saada ¨'palloa jalkaansa'. Vaikka teillä ei olisikaan taustalla näin radikaalia syytä miehen haluttomuudelle lisääntymiseen, niin joka tapauksessa suhteenne kuulostaa tuhoon tuomitulta, olipa keskustelun lopputulos mikä tahansa. Kummallakin on niin erilaiset toiveet elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari näkökohtaa tulee mieleeninoiden edellä mainittujen lisäksi.
1. Mies ei ole ollut hereillä biologian tunneilla eikä käsitä, että vaikka mies on siitoskykyinen korkeaan ikään asti, niin naisen kohdalla tilanne on toinen. Vaikka vaihdevuodet eivät vielä puolivälissä neljääkymppiä ovelle kolkuttelekaan, niin hedelmällisyys on jo alkanut alentua ja vaara saada kehitysvammainen lapsi kasvaa koko ajan.
2. Mies on nuoruudessaan sairastanut sikotaudin ja todennäköisesti menettänyt siitoskykynsä, mitä hän ei ole halunnut tai uskaltanut kertoa. Ei ole ehkä itsekään varma, koska ei ole käynyt tutkimuksissa. Kiemurtelulla yrittää vain suojata selustaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on suunnilleen yhtä yleistä molemmille sukupuolille. Eli noin 5-10%. Lisäksi päälle ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat tyytyneet siihen, ts eivät halua aloittaa hoitoja tai adoptiota. Kyseessä ei siis todellakaan ole mahdoton tehtävä, ja sun kannattaa kriittisesti arvioida omia valintakriteereitäsi jos et koskaan kohtaa veloja.
Tässä ei oteta huomioon että valtaosa miehistä pääty isäksi koska haluat pitää naisen. Joskus siinä käy jopa tosi hyvin. Olen siis itse kahden lapsen isä ja hyvin onnellinen. Onnellinen isänä ja aviomiehenä.
Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että jos päätös lapsista olisi ollut yksin minun, heitä tuskin olisi. Syy on muutosten pelko. Kuka mies haluaa riskeerata hyvää parisuhdetta. Kaikki tiedämme riskit.
Mitä jos vaimosi muuttuu 100% äidiksi. Kehtaako joku väittää ettei näin joskus käy? Nainen käytännössä lopettaa parisuhteen ja aloittaa elämän joka pyörii VAIN JA AINOASTAAN lapsen/lapsien ympärillä. Syy miksi mies on naisen kanssa niinkin pitkään ollut, että lapsi on yleensä toiveissa, on varmasti kiintymys/rakkaus.
Tämä oli itselläni suuri pelko joka ei onneksi toteutunut. Ymmärrän epäröintiä, mutta yritän myös ymmärtää naisia joilla ei ole asiassa varaa epäröidä maailman tappiin.
Maailma ei ole reilu, tässäkään asiassa. Jos toinen ei tiedä haluaako ja epäröi. Se ei poista hänen oikeuttaan muuttaa kantaansa kun hän sen valitsee. Tai muuttaa vaikka olisi jo kerran valinnut toisin. Ei tarkoittaa ei vaikka olisi kuinka kuuma tunnelma jo viritelty. Se voi pilta elämän, kuten aina yllättävän pienet jutut. Universumi ei valitettavasti ole meille mitään velkaa.
Vastaus alkuperäiseen. Vaikka minulla on lapsia, on minulla niitä koska vaimoni olisi tehnyt niitä joko minun tai toisen kanssa. Pitäisikö minut tilastoida vapaaehtoisestilapseton sarakkeeseen, jotta tilasto näyttäisi todellisuutta vastaavia lukuja. En todella ole miehenä ainutkertainen tapaus. Keskustelujeni perusteella hyvinkin tavallinen.
Sinä olet kuitenkin ratkaisusi tehnyt ja ilmeisesti vastuun myös kannat siitä.
Teit kompromissin tietäen tekevän sen etkä siis huijannut etkä itse tullut huijatuksi.
Tässä puhutaan nyt epärehellisyydestä eikä rehellissistä kompromisseista.Epäröinti näin isossa asiassa ei ole epärehellisyyttä. Mielensä muuttaminen näin isossa asiassa ei ole huijaamista. Tämä ei tarkoita ettei epäröinnilla tai mielenmuutoksella ole seurauksia.
Jos väitämme että epäröivä osapuoli on syyllinen epäröintinsä aiheuttamaan tilanteeseen. Eli tässä tapauksessa mies on epäröimällä "ryövännyt" vaimon hedelmälliset vuodet.
Mikä on sitten vaimon vastuu joka tekee lapsen "epäröivän" miehen kanssa? Onko vaimo velvollinen korvaamaan jos mies tulevaisuudessa väittää perhe-elämän "ryövänneen" hänen elämänsä/vuotensa.
Yritän siis todistaa ettei toisen elämää voi mitenkään ilman väkivaltaa "ryövätä". Me aikuiset olemme itse vastuussa valinnoistamme ja niiden seurauksista.
Kyllä näin on.
Tämä on iso asia ja siksi nainen joka haluaa lapsen , jättää ajoissa epäröivän miehen ja etsii miehen joka tietää haluavansa lapsen myös.
Miehen ei tarvitse eikä pidä tehdä lapsia jos ei näitä halua.
Naisen ei pidä jäädä liian kauaksi aikaa odottelemaan , että saako mies epäröintinsä joskus päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voinut ennen uskoa, että joku olisi niin pihalla, että ajattelee lapsen saamisen olevan mahdollista tuosta vaan suunnilleen minkä ikäisenä tahansa. Nyt kun olen lukenut aiheesta ihmisten keskusteluja ja kuunnellut tuttujenkin juttuja, yllättävä monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että kiirettä ei ole, koska joku tutun kummin kaimakin sai lapsen 47-vuotiaana tuosta vaan. Tosi harva tuntuu myöskään ymmärtävän sitä, etteivät ne miehenkään sukusolut iän kanssa parane. Vanhoilla isillä on huomattavasti enemmän sairaita lapsia, esim. riksi skitsofreniaan kasvaa, jos siittiöit ovat vanhoja.
Pyydän: Älkää kertoko noita ihmetarinoita vanhoina vanhemmiksi tulleista rentoutumisohjeina muille. Jos nainen saa nelikymppisenä lapsen helposti, se alkaa olla jo todellinen tilastopoikkeama. Älkää myöskään uskoko julkkistarinoita, joissa joku viisikymppinen tähtönen saa lapsia tuosta vaan. Ne lapset eivät ole omilla soluilla syntyneet, ja kyseessä on todennäköisesti ollut sijaissynnyttäjä tai adoptio. Suomessa sijaissynnytys ei ole mahdollinen ja adoptio on vuosikausien vaikea ja kallis prosessi, sitä kautta ei lasta mitenkään varmasti voi saada. Ja ikärajoja on näissäkin.
Juu tämäkin on vain sattumaa varmaan, mutta isäni isä oli 45 v isäni syntyessä. Sairasrui skitsofreniaan. Isäni oli 40 v kun saivat kuopuksen. Sairastui skitsofreniaan. Isällä ja meistä nuorimmalla on yhteistä muutakin häikkää, mutta siitä jo tunnistaisi, en kerro. Jos mies ei halua lapsia niin kannattaa katsella nuorempia.
Meinaatko tosissasi, että skitsofrenia puhkesi siitä syytä, että tuli isäksi 40 tai 45? Miksei olisi siis tullut vaikka olisi ollut 35 v? Onko skitsofrenialla joku kyky erottaa neljänkympin raja? Tiesitkö että skitsofrenia puhkeaa tyypillisesti juuri nuoriin aikuisiin, siinä 25-50? Ja todella nuoriin aikuisiin, siis alle viisikymppisiin! Ei ole keinotekoista ikärajaa: 34, 35, 37, 39, 45 tai 46 vaan ALLE 50 V?
Sanoi sattumaksi, että lähipiirinsä vanhojen isien lapset sairastuivat skitsofreniaan. Isät eivät sairastuneet saatuaan lapsia (verraten) vanhoina.
Tähti☆ kirjoitti:
Helsinkiläinen kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä yli 30-vuotta. Mies siis vuosia vakuutti, että haluaa lapsen, mutta ei vielä. Uskoin ja kyllä hän sen sitten halusikin ollessaan lähempänä 50-vuotta.. Nyt .olen siis 47-vuotias ja meidän esikois lapsi täytti juuri 4-v. ❤
Meillä oli myös urat ja vapaa elämätyyli, mikä pitkälti vaikutti siihen, että lapsen hankinta siirtyi aina vaan vuosilla eteenpäin.
Niin, no teilläkin kävi noin, että lapsiluku jäi vain yhteen miehen vetkuttelun takia ja sinä olisit halunnut enemmän lapsia, ainakin allekirjoituksesi perusteella. Kamalaa tuollainen.
Hei, meillä jäi yhteen, ellei sitten vielä jokin luomuihme tapahdu....yritetään sinne 50-vuoden tietämille saakka.
Mies vetkutteli. Myös töitä hänellä oli paljon. Mutts nyt töitä hänellä on vielä enemmän, vaikka lapsikin onkin. Mies ottaa hyvin vastuun silti lapsesta ja on hyvä isä❤
Mutta vetkuttelussa oli muitakin syitä, esim. se että haluaa vielä elää vapaasti, olla kaksistaan ja huoletta. Matkustella vapaasti ja harrastaa. Lapsen hoito pelotti suotta, koska osasi hoitaa vauvaa jo sairaalassta saakka, siis pesi vauvan, laittoi vaipan ja puki.
Minusta tässä on iso syy Suomalaisessa ehkäisyvalistuksessa , jossa miehet aivopestään jo kouluajoista saakka. Mun mies todella totesi, että hän on vähän hämmentynytkin siitä, ettei nainen tule raskaaksi tuosta vaan, kun koulujärjestelmä on kertonut asioista ihan muuta. Hän myös sanoi, että tämän perusteella oli tehnyt laskelmia meidän talousbudjettiin, kun tiesi milloin tulen raskaaksi, sen perusteella, millä hetkellä lähdetään lasta yrittämään. EI PITÄNYT ajatusmalli ihan kutinsa!
Itsellä kesti aika pitkään tajuta miehen "luulojat" asioista. Hän todellakin luuli, että tulen raskaaksi kertalaakista 42-vuotiaana. Slloin näytin faktat ja käppyrät asiasta miehelle...
Hän kyllä sitten uskoi minua ja lähdettiin yrittämään raskautta. Eka lapsi tuli helpolla 43-vuotiaana, toinen taitaa jäädä vain haaveeksi..
Älä luovuta, tulee jos tulee ei auta kuin jatkaa eteenpäin ja yrittää jos mahdollista :)
Ehkä hän pitää sinua tyhmänä ja pelkää, että tuleva lapsi saisi sinun IQsi.
Minua hämmästyttää nämä ajatukset, että lasten saannin jälkeen on vapaus mennyttä. Ei ole, lasten saannin jälkeen elämä muuttuu, mutta ei sen tarvitse muuttua niin paljon.
Meillä on lapsia ja edelleen harrastamme sitä mitä haluamme. Ovatpa ne harrastukset vuosien varrella vaihtuneetkin, mutta yhtä lailla onnistuu. Matkusteltukin on perheenä ja joskus erikseenkin sekä miehen kanssa kahdestaan. Ei ongelmaa, meillä ei ole pallo jalassa. Viihdymme perheenä hyvin. Lapsetkin jo nuoria aikuisia ja kohta kokonaan omillaan.
Nuorena kun teet lapsia, voi olla että taloudellinen puoli ei ole niin vakaa, mutta olet vielä nuori kun lapset lähtevät omilleen. Me olemme lapset tehneet kolmenkympin huitteilla ja olen nyt viisissä kymmenissä, joten kohta on taas aikaa matkustella miehen kanssa kaksin ja viettää aikaa kaksin. Toki korona tilanteen täytyy rauhoittua ensin.
Hienoa on huomata se, että yhä viihdymme mieheni kanssa kaksinkin. Ei tule järkytys, kun viimeinenkin lapsista kohta pois muuttaa, että kuka on tuo mies joka täällä asuu, pitäisikö sen kanssa tehdä jotain. Olemme olleet kiinnostuneita toistemme ajatuksista koko ajan ja puhallettu yhteen hiileen, emme unohtaneet mitä olemme ja mitä toisillemme olemme vaikka lapsia teimmekin. Lapset ovat myös meille todella rakkaita ja tärkeitä. Ennen lapsia pelotti kun en ollut lasten kanssa juuri ollut tekemisissä, mutta en hetkeäkään vaihtaisi pois. Niistä huonoimmistakin hetkistä olen oppinut paljon.
Miehelle voi myös vinkata, että voi sitten esim. koulun kevätjuhlissa nolottaa, kun on itse muiden lasten isovanhempien ikäinen.