Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Miten muka mies pelkää turhaan? Kyllä lapsen myötä menettää erittäin paljon. Omaa aikaa ei pikkulasten vanhemmilla juurikaan ole, et saa nukkua silloin kun huvittaa, et voi lähteä kotoa silloin kun huvittaa, et voi syödä mitä haluat silloin kun huvittaa jne jne. Vastaavasti lista asioista joita sinun on pakko joka päivä tehdä kasvaa huikeisiin mittoihin verrattuna lapsettoman ihmisen pakollisiin hommiin. On pakko herätä aikaisin, pakko huolehtia lapsen vaatetuksesta, ruokailuista, kasvatuksesta, ulkoiluista, leikeistä, askarteluista, päikkäreistä, pesuista, nukuttamisista ja usean vuoden ajan ihan joka päivä. Lomaa et saa ikinä vaikka olisit kuinka väsynyt. Jossain vaiheessa helpottaa kun lapsi oppii itse pukeutumaan ja menemään pesulle ja nukkumaan. Mutta kasvatusvastuu, ruoka ja vaatehuolto säilyy niin kauan kuin lapsi on saman katon alla.
Joku sanoi että viisas ihminen ei lopeta harrastuksia ja huoltaa parisuhdetta entiseen tapaan vaikka lapsi tulee. No jotkut harrastukset on sellaisia, että jos ehdit niihin tunniksi kerran viikossa niin se on aivan sama harrastatko ollenkaan, koska siinä tunnissa et saa yhtään mitään aikaiseksi. Ja kuinka parisuhdetta huolletaan samalla tavalla kuin ennen? Ennen lasta saat olla puolison kanssa kahden 365 päivää vuodessa, lapsen jälkeen vain jos satut saamaan jostain hoitajan lapselle.
Aivan kaikki muuttuu, turha yrittää lässyttää edes muuta. Ja jokaisen mielestä se muutos ei ole parempaan suuntaan vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tyydytystä täällä jotkut saavat siitä, että listaavat lapsiperheellisen ihmisen velvollisuuksia? Eiköhän jokainen lapsia toivova tiedosta, että lasta kuuluu hoitaa, rakentaa arkeen turvallinen rytmi ja huolehtia lapsen perusoikeuksien toteutumisesta. Ja hui, monet saattavat jopa ihan odottaa uutta elämänvaihetta jossa ei olekaan enää itse keskiössä vaan saa muuta sisältöä ja roolin elämässä - vanhemman roolin. Ei nuo ole mitään lälläslää, sun pitää huolehtia päikyt, nukuttamiset ja ruokailut! Tottakai pitää ja niin haluankin tehdä jotta lapsellani olisi turvallinen ja hyvä elämä.
Ne jotka sanovat, ettei lastenhankinta muuta koko elämää ovat niitä jotka tiedostavat vastuun joka lapsen mukana tulee - ja haluavat sen vastuun kantaa ja tehdä parhaansa. Kaikki eivät halua elää koko elämäänsä vain itselleen.
Huhhuh, enpä uskonut millaisen keskustelun tämä minun dilemma aiheutti! Mielenkiintoista on ollut lukea teidän vastauksia, ideoita ja pohdintoja (niitä asiallisia), kiitos että olette ottaneet osaa keskusteluun.
Otin eilen härkää sarvista, istutin puolison alas ja kerroin mitä haluan. Kerroin tilastoista, naisen hedelmällisyydestä ja siitä, että minä aion mennä unelmaani kohti. Olin päättäväinen sen suhteen, että luultavasti parisuhde on tässä. Joten tämä seuraava nyt ei sitten varmaan ilahduta ketään joka käski "jättää sen sian" tai kertoi että mies ei halua lasta kanssani.
Hän oli hiljaa ja kuunteli mitä sanoin. Ja sitten aristellen tunnusti että lapsien hankinta pelottaa ja jännittää häntä ihan jumalattomasti. On itsekseen miettinyt asiaa paljon ja tulevaisuus on stressanut häntä, siksi on vältellyt asiaa. Mutta hän on valmis yrittämään kanssani vaikka jännittää.
Nyt sitten jää ehkäisy pois ja mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Varmasti tämä herättää fiiliksiä että onko tää edes totta (koska näin itse ajattelin kun mies sanoikin että on valmis yrittämään??). Mutta ehkä tämä on minulle (ja muillekin) hyvä muistutus että vaikeista asioista kannattaa puhua ja kaikki miehet ei ole mitään itsekkäitä sikoja..... niitä voi vaan joskus pelottaa tulevaisuus niin paljon että ei saa sitä sanotuksi. Pelkohan ei ole niin "siistiä".
Kiitos teille jotka annoitte minulle rohkeutta avata suu ja seisoa tiukasti unelmani kannalla. Nyt me ruvetaan suunnitelmaan loppuelämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Tuon pakottamisen/uhkavaatimuksesi tulet vielä löytämään edestäsi, ennemmin tai möhemmin, kunhan asia riittävän monta vuotta marinoituu ja kiehuu miehen sielussa.
At84 kirjoitti:
Huhhuh, enpä uskonut millaisen keskustelun tämä minun dilemma aiheutti! Mielenkiintoista on ollut lukea teidän vastauksia, ideoita ja pohdintoja (niitä asiallisia), kiitos että olette ottaneet osaa keskusteluun.
Otin eilen härkää sarvista, istutin puolison alas ja kerroin mitä haluan. Kerroin tilastoista, naisen hedelmällisyydestä ja siitä, että minä aion mennä unelmaani kohti. Olin päättäväinen sen suhteen, että luultavasti parisuhde on tässä. Joten tämä seuraava nyt ei sitten varmaan ilahduta ketään joka käski "jättää sen sian" tai kertoi että mies ei halua lasta kanssani.
Hän oli hiljaa ja kuunteli mitä sanoin. Ja sitten aristellen tunnusti että lapsien hankinta pelottaa ja jännittää häntä ihan jumalattomasti. On itsekseen miettinyt asiaa paljon ja tulevaisuus on stressanut häntä, siksi on vältellyt asiaa. Mutta hän on valmis yrittämään kanssani vaikka jännittää.
Nyt sitten jää ehkäisy pois ja mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Varmasti tämä herättää fiiliksiä että onko tää edes totta (koska näin itse ajattelin kun mies sanoikin että on valmis yrittämään??). Mutta ehkä tämä on minulle (ja muillekin) hyvä muistutus että vaikeista asioista kannattaa puhua ja kaikki miehet ei ole mitään itsekkäitä sikoja..... niitä voi vaan joskus pelottaa tulevaisuus niin paljon että ei saa sitä sanotuksi. Pelkohan ei ole niin "siistiä".
Kiitos teille jotka annoitte minulle rohkeutta avata suu ja seisoa tiukasti unelmani kannalla. Nyt me ruvetaan suunnitelmaan loppuelämäämme.
Olipa mukava kuulla, että teillä oli hyvä keskustelu ja katsotte samaan suuntaan asian kanssa. Sano miehellesi vielä, että kukaan ei ole valmis vanhempi - siihen kasvetaan, ja muuta ei voi tehdä kuin parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Tuon pakottamisen/uhkavaatimuksesi tulet vielä löytämään edestäsi, ennemmin tai möhemmin, kunhan asia riittävän monta vuotta marinoituu ja kiehuu miehen sielussa.
Ei ole mikään pakottaminen tai uhkavaatimus, kun olen ilmaissut miehelle kuinka tärkeä tämä asia minulle on, sekä lopulta kyyneleet silmissä sanoen ettei voida jatkaa jos tulevaisuuden suunnitelmat eroavat näin paljon.
Edestä tulen joka tapauksessa löytämään vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyydytystä täällä jotkut saavat siitä, että listaavat lapsiperheellisen ihmisen velvollisuuksia? Eiköhän jokainen lapsia toivova tiedosta, että lasta kuuluu hoitaa, rakentaa arkeen turvallinen rytmi ja huolehtia lapsen perusoikeuksien toteutumisesta. Ja hui, monet saattavat jopa ihan odottaa uutta elämänvaihetta jossa ei olekaan enää itse keskiössä vaan saa muuta sisältöä ja roolin elämässä - vanhemman roolin. Ei nuo ole mitään lälläslää, sun pitää huolehtia päikyt, nukuttamiset ja ruokailut! Tottakai pitää ja niin haluankin tehdä jotta lapsellani olisi turvallinen ja hyvä elämä.
Ne jotka sanovat, ettei lastenhankinta muuta koko elämää ovat niitä jotka tiedostavat vastuun joka lapsen mukana tulee - ja haluavat sen vastuun kantaa ja tehdä parhaansa. Kaikki eivät halua elää koko elämäänsä vain itselleen.
Jotkut saavat tyydytystä, mutta eivät suinkaan kaikki. Silti ei tarkoita että lapseton eläisi koko elämänsä vain itselleen. Moni Lapsetonkin uskaltaisi ehkä tehdä lapsen jos saisi kurkata elämää millaista on olla vanhempi. Ehkä se voisi olla kivaakin, mutta kun tulevaisuuteen ei voi nähdä niin parempi jättää tekemättä, jos yhtään epäilyttää. Kun lasta ei saa laitettua pois jos valinta olikin hirvittävä virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat eron ja menet suoraan hedelmöitysklinikalle hoitamaan asian. Uuden miehen ehtii löytämään myöhemminkin. Pahimmillaan uusikin mies jahkailee tai päätyy jättämään ,siksi suositan toimimaan.
Esimerkiksi sellainen ihminen jolle säännöllinen yksinolo on elinehto ei välttämättä halua lasta tehdä. Pikkulapsi vaiheessa varsinkin ne hetket kun saat olla yksin ja rentoutua, ovat häviävän lyhyitä silmänräpäyksiä. Isomman lapsen kanssa jo onnistuu paremmin, mutta itselle ajatus siitä että olet jonkun toisen ihmisen kanssa 24/7/365 monta vuotta on ahdistava. En haluaisi olla edes kenenkään aikuisen kanssa niin, vaikka hänestä ei edes tarvitse huolehtia mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon ap! Toivottavasti tärppää pian ja saatte suurimman onnen elämäänne!
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi sellainen ihminen jolle säännöllinen yksinolo on elinehto ei välttämättä halua lasta tehdä. Pikkulapsi vaiheessa varsinkin ne hetket kun saat olla yksin ja rentoutua, ovat häviävän lyhyitä silmänräpäyksiä. Isomman lapsen kanssa jo onnistuu paremmin, mutta itselle ajatus siitä että olet jonkun toisen ihmisen kanssa 24/7/365 monta vuotta on ahdistava. En haluaisi olla edes kenenkään aikuisen kanssa niin, vaikka hänestä ei edes tarvitse huolehtia mitenkään.
Tuossa tapauksessa haetaan vasektomia ja etsitään toinen vela kumppaniksi. Oon nytkin sellaisella saitilla missä on vela naisia/miehiä eli heitäkin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltähän näistä yksin olijoista tuntuu sitten vanhana eläkkeellä kun ei ole ketään kuka tulisi katsomaan...
Vierailija kirjoitti:
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Nyt meillä on 4 vk vanha tyttövauva ja mies onnensa kukkuloilla :) Sanoo että mä pelastin sen, kun olisi muuten käyttänyt aikansa ryyppäämiseen. Itsellä kuitenkin huono omatunto silti.
Mutta mua säälittää naiset jotka ovat miehien kanssa jotka on sanoneet tuota "joo ehkä 5 v päästä " ....
Palataan asiaan kun tyttö on 4vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah että kun saan kiillottaa sädekehääni, kun olen niin paljon parempi huolehtiessani omasta lapsistani sillä välin kun lapseton ihminen vain tyydyttää omia halujaan itsekkäästi. Minä sentään teen niin paljon tärkeämpää työtä kuin lapseton, joka on vain itsekäs omaan napaan tuijottaja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tyydytystä täällä jotkut saavat siitä, että listaavat lapsiperheellisen ihmisen velvollisuuksia? Eiköhän jokainen lapsia toivova tiedosta, että lasta kuuluu hoitaa, rakentaa arkeen turvallinen rytmi ja huolehtia lapsen perusoikeuksien toteutumisesta. Ja hui, monet saattavat jopa ihan odottaa uutta elämänvaihetta jossa ei olekaan enää itse keskiössä vaan saa muuta sisältöä ja roolin elämässä - vanhemman roolin. Ei nuo ole mitään lälläslää, sun pitää huolehtia päikyt, nukuttamiset ja ruokailut! Tottakai pitää ja niin haluankin tehdä jotta lapsellani olisi turvallinen ja hyvä elämä.
Ne jotka sanovat, ettei lastenhankinta muuta koko elämää ovat niitä jotka tiedostavat vastuun joka lapsen mukana tulee - ja haluavat sen vastuun kantaa ja tehdä parhaansa. Kaikki eivät halua elää koko elämäänsä vain itselleen.
Nimenomaan LAPSIA HALUAVA. Mutta hän joka ei ole varma ja epäröi asian kanssa, onko reilua lässyttää hänelle, ettei lapsen tulo muuta juuri mitään ja jos muuttaakin niin vain parempaan suuntaan...
Mitäs teidän lapsi on tehnyt sitten? Jonkin ilkeän kolttosen vai?
Vierailija kirjoitti:
Ah että kun saan kiillottaa sädekehääni, kun olen niin paljon parempi huolehtiessani omasta lapsistani sillä välin kun lapseton ihminen vain tyydyttää omia halujaan itsekkäästi. Minä sentään teen niin paljon tärkeämpää työtä kuin lapseton, joka on vain itsekäs omaan napaan tuijottaja.
Nimenomaan. Ja vaikka tästä lapsesta kasvaisi minkälainen pummi ja yhteiskunnan elätti, niin kyllä silti hänen olemassa olonsa tekee hänen vanhemmistaan kirkkaasti arvokkaampia ja parempia ihmisiä mitä itsekäs lapseton omien halujen tyydyttäjä. Siitä huolimatta että tämä itsekäs tyyppi olisi jättänyt lapsen tekemättä ihan vain sen vuoksi, että tiedostaa omat puutteensa, joiden takia ei soveltuisi vanhemmaksi. Mutta itsekäs omaan napaan tuijottaja hän on kaikesta huolimatta.
Hienoa ap! Onnea matkaan!
Itse kahden lapsen äitinä. On päiviä, jotka vaihtaisin pois. Hetkiä, jolloin kadun ikinä hankkineeni lapsia. Vastuu painaa. Mutta on lukematon määrä hetkiä, joita en ilman lapsiani olisi ikinä päässyt kokemaan! Niitä hetkiä, kun minulle soitetaan ja sanotaan, että olen maailman paras äiti!
Osan harrastuksistani olen 'joutunut' jättämään pois. Mutta yllätys yllätys... Nyt kun lapset ovat vanhempia, olen palannut niiden pariin lasteni kanssa. Heistä on tullut parhaita harrastuskavereitani!
Välillä talo on täynnä meluavaa nuorisoa. Sitten yhtäkkiä lauletaan ja soitetaan yhdessä. Käydään ihan uskomattomia keskusteluja. Nuoriso pyytää minua mukaansa mitä ihmeellisempiin juttuihin...
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmästyttää nämä ajatukset, että lasten saannin jälkeen on vapaus mennyttä. Ei ole, lasten saannin jälkeen elämä muuttuu, mutta ei sen tarvitse muuttua niin paljon.
Meillä on lapsia ja edelleen harrastamme sitä mitä haluamme. Ovatpa ne harrastukset vuosien varrella vaihtuneetkin, mutta yhtä lailla onnistuu. Matkusteltukin on perheenä ja joskus erikseenkin sekä miehen kanssa kahdestaan. Ei ongelmaa, meillä ei ole pallo jalassa. Viihdymme perheenä hyvin. Lapsetkin jo nuoria aikuisia ja kohta kokonaan omillaan.
Nuorena kun teet lapsia, voi olla että taloudellinen puoli ei ole niin vakaa, mutta olet vielä nuori kun lapset lähtevät omilleen. Me olemme lapset tehneet kolmenkympin huitteilla ja olen nyt viisissä kymmenissä, joten kohta on taas aikaa matkustella miehen kanssa kaksin ja viettää aikaa kaksin. Toki korona tilanteen täytyy rauhoittua ensin.
Hienoa on huomata se, että yhä viihdymme mieheni kanssa kaksinkin. Ei tule järkytys, kun viimeinenkin lapsista kohta pois muuttaa, että kuka on tuo mies joka täällä asuu, pitäisikö sen kanssa tehdä jotain. Olemme olleet kiinnostuneita toistemme ajatuksista koko ajan ja puhallettu yhteen hiileen, emme unohtaneet mitä olemme ja mitä toisillemme olemme vaikka lapsia teimmekin. Lapset ovat myös meille todella rakkaita ja tärkeitä. Ennen lapsia pelotti kun en ollut lasten kanssa juuri ollut tekemisissä, mutta en hetkeäkään vaihtaisi pois. Niistä huonoimmistakin hetkistä olen oppinut paljon.
Tämä. Itse huomasin lapsen saatuani, että enemmän minua sitoo lemmikkieläimet kuin lapsi. Esimerkkinä siis lapsen kanssa voi matkustella. Kissoilleni joudun (ja olen joutunut jo 10 vuoden ajan) etsimään aina hoitajan matkailun ajalle. Lapsen voi myös helpommin saada hoitoon silloin jos on itsellä menoja, mihin lasta ei voi/halua ottaa mukaan. Kissojen hoidosta voi kieltäytyä helpommin vetoamalla allergiaan.
Ja mitä niihin harrastuksiin tulee, pystyn harrastamaan äitiyslomallakin tunnin-pari kerrallaan silloin kun lapsi nukkuu päiväunta syöttöjen välillä. Minun harrastukseni ovat siis käsitöitä. Toki hengailen ja bondaan lapsenkin kanssa muutoin kuin syötön ja vaipanvaihdon yhteydessä. Tuntuisi pahalta vain istuttaa lapsi yksikseen sitteriin hereilläollessaan ja mennä itse tekemään omia juttujaan. Lapsen kanssa voi myös käydä ulkona vaunukävelyllä tai kauppareissulla. Vauvatkin ovat yksilöitä, toiset ovat helppohoitoisempia kuin toiset. Meille sattui melko helppohoitoinen tapaus. Itkee ainoastaan ruokaa, märkää vaippaa ja (yli)väsymystä.
Ei se oma elämä lapsensaantiin pääty. Puhun vain omista tuntemuksistani, mutta minusta tuntuu, että lapsi on moninkertaistanut myös harrastuksista saadun ilon tunteen. Tuntuu, että minulta ei puutu mitään vaan elämä tuntuu nyt täydeltä. Sellaista päivittäistä onnellisuudentunnetta. Vaikka miinuksena minulla on vielä niskassani opintolaina, ei kokopäivätyötä mihin palata enkä muutenkaan ole mikään varakas. Nämä eivät silti paina mieltäni.
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Nyt meillä on 4 vk vanha tyttövauva ja mies onnensa kukkuloilla :) Sanoo että mä pelastin sen, kun olisi muuten käyttänyt aikansa ryyppäämiseen. Itsellä kuitenkin huono omatunto silti.
Mutta mua säälittää naiset jotka ovat miehien kanssa jotka on sanoneet tuota "joo ehkä 5 v päästä " ....