Asioita, jotka ärsyttävät vain sua, ei yleisesti kaikkia ihmisiä?

Minua ärsyttävät suunnattomasti ne onnettomat vanhemmat, jotka edelleen viitsivät lapsensa kasteilmoituksessa käyttää ilmaisua "sai kasteessa nimen". Joka saamarin sunnuntai joutuu Hesaria lukiessaan kipeyttämään silmänsä ja pahoittamaan mielensä näiden urpojen ilmoituksista.

Uskokaa jo, kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Se, että lapsen nimi ehkä (vanhempien - ei niinkään muiden mielestä) jännitävän salailuleikin jälkeen "paljastetaan" samassa tilaisuudessa, on sitten ihan toinen juttu.

Mua ärsyttää varmaan aika paljon keskimääräistä enemmän kovaääniset ihmiset. Erityisen ärsyttävä on yhdistelmä kova ja kirkas ääni, joten kaikkein ärsyttävimpiä ovat lasten, toiseksi naisten äänet.

Tilanne, jossa useita kovaäänisiä ihmisiä on äänessä yhtäaikaa (esim. useita työpaikan kälättäjänaisista sattuu kahville samaan aikaan, tai juhlat, tai baari-ilta) on jo jotain erittäin vaikeasti siedettävää. Tekisi mieli vaan pitää korvia käsillä koko ajan.

Tykkään kyllä muuten lapsista eikä mulla nyt yleisesti ihmisiä vastaan ole muutenkaan mitään, mutten tästä syystä voi kuvitellakaan että työskentelisin esim. päiväkodissa. Lapset, joilla on luonnostaan miellyttävä, pehmeä ja hiljainen ääni, saavat multa suhteettoman paljon ylimääräistä sympatiaa (tämähän ei tarkoita, että lapsi muuten olisi mitenkään erityisen rauhallinen).

Myös muut äkilliset ja kovat äänet ovat todella hermojaraastavia, esim. moottoripyörät. Tasainen melu (esim. tasaisen kovaääniset työkoneet) ei häiritse niin paljon.

Nyt just mua ärsyttää nuo "USAssa sitä ja tätä"-rutisijat, jotka ilman mitään omaa kokemusta valittaa, miten siellä on huonoa tämä ja tuo ja vielä tuokin, kaikki asuu trailereissä ja tekee kahta työtä ilman lomia ja maksaa satojatuhansia lasten kouluista. Kalakin on kallista. Nih.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 13:03"]

Minua ärsyttävät suunnattomasti ne onnettomat vanhemmat, jotka edelleen viitsivät lapsensa kasteilmoituksessa käyttää ilmaisua "sai kasteessa nimen". Joka saamarin sunnuntai joutuu Hesaria lukiessaan kipeyttämään silmänsä ja pahoittamaan mielensä näiden urpojen ilmoituksista.

Uskokaa jo, kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Se, että lapsen nimi ehkä (vanhempien - ei niinkään muiden mielestä) jännitävän salailuleikin jälkeen "paljastetaan" samassa tilaisuudessa, on sitten ihan toinen juttu.

[/quote]

Samaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota. Joskus näkee muotoa "on saanut kasteen yhteydessä nimen X". Tämä on mun mielestä ihan ok.

mua ärsyttää nyky yhteiskunnan kauneusihanteet ja että kaikki hölmöt naiset lähtevät niihin hömpötyksiin mukaan. Omassa kaveripiirissäkin on niitä joilla on sellaiset kamalat hämähäkinkoivet ripsinä tai jotain täytettä huulissa. Tekokynnet, tekotukka jne...ärsyttää, että muilla naisilla on niin heikko itsetunto, että lähtevät tohon järjettömään peliin mukaan. 

Se että palstalla aina joku vetää herneet nenään jos käyttää sanaa lihota, vaikka se on ihan oikea muoto.

Kovat äänet kans ärsyttää täällä, moottoripyörät ja se ääni mikä kuuluu busseista (posahdus/sihahdus) paineilmajarruistakohan se johtunee. Tai kun joku naapuri poraa seinää..

Mua ärsyttää kovaääninen, sellainen vähän teatraalinen nauru. Se hohotus tai hirnunta kuulostaa joka kerta yhtä teennäiseltä ja huomiohakuiselta, samaan aikaan myös tosi vajaaälyiseltä. Päässäni vuorottelevat kuvotus, inho, myötähäpeä ja pelko uudesta naurunäytöksestä tällaisen naurajan ollessa kuuloetäisyydellä. Yleensä nämä ovat naisia.

Itse olen sellainen äänettömästi hihittävä hytkyjä, ja varmaan ärsytän jotakin ihmistä sen vuoksi.

Muoviset puutarhatuolit.

Mä olen äärimmäisen yliherkkä äänille, ja eritoten maiskuttelu, kovaääninen huokailu ja haukottelu, juomien ryystäminen, kynsien napsuttelu yms äänet saa mut aivan raivon valtaan.

Myös se, kun jotkut ihmiset korostaa R-kirjainta puhuessaan.

Argh.

Kotimaisten ohjelmien äänimiehet, jotka eivät osaa hommaansa. Elokuviin ja sarjoihin tarvittaisiin tekstitys, kun taustamusat on aivan tolkuttoman kovalla eikä puheesta saa selvää. Livelähetyksissä jotenkin homma toimii yleensä paremmin. (Tosin yleensä kotimaiset juontajat huutaa mikkiin, mutta ehkä ne on jo oppineet, ettei ääni muuten kanna). 

Ärsyttää ruotsalaiset. Ne läskeimmät, rumimmat ja junteimmatkaan ruotsalaiset eivät tajua mahdollisuutta, että saattaisivat olla ankeita (niin kuin me lähes kaikki suomalaiset). Ja kas, he onnistuvat ihan aina näyttämään kadehdittavan tyytyväisiltä, iloisilta, sosiaalisilta, tyylikkäiltä, tasaisen ruskettuneilta ja viehättäviltä. 

Siis vaikka kaksi hyllyvää ylipainoista viiden lapsen äitiä (tai isää tai ne lapset) makaisi hotellin aurinkotuoleissa samoissa hm:n kesäretkuissa, niistä tunnistaa aina kumpi on ruotsalainen ja kumpi suomalainen. Ärsyttävää.

Kovat äänet, kun koira juo vesikupista, purkan jauhaminen, jonossa kovaan huokailu ja silmien pyörittely, liian lähelle tuleminen, hanan avaaminen täysille...

Ärsyttää kun joku aivastaa perkeleen kovaa, yleensä se on aina mieshenkilö

Mua ärsyttää ihmisten tuomat lahjat, kukat, kahvipaketit ym tullessansa kylään. Ärsyttää se teennäinen 'voi kiitos, onpa ihania, tätä mä oon aina halunnut, ei olis tarvinnut, tosi nätti, aah, ooh' -episodi, joka pitää näytellä, etsiä sopiva maljakko, sijoittaa kukat keskeiselle paikalle. Silti on aina sellainen olo, että kiitinköhän nyt tarpeeksi, osoitinko riittävästi huomiota tuomisiin, katsoinko riittävän haltioituneen näköisenä sitä kukkapuskaa.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:51"]

Kävelen liikennevaloihin, joissa on nappi, josta pitää painaa, että valo vaihtuu. Painan nappia ja laitteeseen syttyy valo tästä merkiksi. Odottelen aikani valon vaihtumista ja taakseni tulee joku toinen. Tämä jostain syystä kuvittelee, että huvikseni seison valoissa ja että laitteessakin palava valo on vain hämäystä, ja menee itse painamaan nappia uudelleen. Ja juuri sillä hetkellä valojen kierto tulee vaiheeseen, jossa kävelijöille on vihreä, ja se taakseni tullut pääsee myhäilemään omahyväisesti kuvitellen, että juuri hän sai omalla toiminnallaan aikaan valojen vaihtumisen.

[/quote]

Yllättävän usein noissa valoissa seisoo ihmisiä, jotka eivät ole älynneet painaa nappia. Erityisesti täällä meillä päin liikkuu paljon turisteja. Joskus aurinko heijastaa sen verran, että valo näyttää olevan päällä, mutta painettuani huomaan, ettei se ollutkaan vaan räpsähtääkin painaessa triplasti kirkkaamaksi. Siksi en aina luota noihin valoihin.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:51"]

Kävelen liikennevaloihin, joissa on nappi, josta pitää painaa, että valo vaihtuu. Painan nappia ja laitteeseen syttyy valo tästä merkiksi. Odottelen aikani valon vaihtumista ja taakseni tulee joku toinen. Tämä jostain syystä kuvittelee, että huvikseni seison valoissa ja että laitteessakin palava valo on vain hämäystä, ja menee itse painamaan nappia uudelleen. Ja juuri sillä hetkellä valojen kierto tulee vaiheeseen, jossa kävelijöille on vihreä, ja se taakseni tullut pääsee myhäilemään omahyväisesti kuvitellen, että juuri hän sai omalla toiminnallaan aikaan valojen vaihtumisen.

[/quote]

Tää sama pätee 'julkisiin ulko-oviin' juuri ennen esim. viraston aukeamisaikaa. Oven edessä seisoo ODOTTAMASSA jopa 10 ihmistä ja aina jostain tulee se uuvatti paikalle, joka menee nykimään lukossa olevaa ovea.

Joo, me muut ei keksitykään tota, eikä itseasiassa olla edes tulossa sisälle, me seistään MUUTEN VAAN tässä pihalla klo. 07.58 vaikka sataakin räntää.

Mua ärsyttää kun mun mies ei ikinä lastaa kunnolla pesuhuoneen lattiaa suihkun jälkeen. Pikkasen vaan näön vuoksi heilauttaa lastaa. Ällöttää yli kaiken se vesi lillumassa siellä pitkin lattioita......vihaan kävellä siellä märällä lattialla paljain jaloin.

Viereisen työhuoneen kollega, joka paukuttelee huoneensa ovea täydellä volyymilla kiinni ja auki. Säikähtää aina ihan kauheasti tuota rysäystä, ärsyttävää!

Lapsille ja lemmikeille lässyttäminen. Hirvittävän usein ihan fiksun oloinen aikuinen taantuu joksikin vähä-älyiseksi lälleröksi puhuessaan lapselle tai koiralle. Muistan, että tämä otti päähän jo silloin kun olin itse lapsi. Kotona meille puhuttiin kuin ihmisille ja koirille kuin koirille.