Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kyllästynyt päiväkodin "väsyneeseen" henkilökuntaan.
24.08.2020 |
Provosoiva otsikko, pahoittelut siitä. Mutta päiväkotimme on ollut vasta 3 viikkoa auki, henkilökuntaa on paljon. Myös harjoittelijoita lisänä/apuna. Ymmärrän täysin hoitajien ja lto:iden työn rankkuuden, olen itsekkin aikanaan tätä työtä tehnyt.
Homma on nyt kuitenkin se että he ovat itse työnsä valinneet ja siinä pysyneet->se työ on siis vain kestettävä ja tehtävä niin hyvin kuin osaa. Niin me muutkin töissämme teemme vaikka olisi kuinka per###stä. Kyse on nyt lapsista. Ja minun lapseni ei voi hyvin. Lapsi on rohkea ja reipas missä tahansa paitsi päiväkodissa. Henkilökuntaa ei kiinnosta eikä ilmeisesti johtajaakaan.
Olen kyllästynyt. Minua ei kiinnosta jos olet väsynyt. Tee työsi. Siitä sinulle maksetaan.
Kommentit (230)
Mun pointti oli se että päiväkotilaiset /koulujen henkilökunta pitää meteliä siitä miten raskasta työ on, haluamatta ymmärtää että useimmissa tulosta vaativissa yhtiöissä on jopa rankempaa.
Mutta ne yhtiön henkilöt ei valita koska ymmärtävät pelin hengen. Ja jos on asennevamma omaa työtä ja asiakkaita kohtaan, saa potkut 100% seuraavissa yt-neuvotteluissa. Ja niitä riittää, yksityisellä ei ole mikään varmaa. Kukaan ei uskalla valittaa koska työpaikka voi mennä alta.
Tätä ongelmaa ei ole julkisella puolella, joten vuodesta toiseen työntekijät uhriutuvat ymmärtämättä että toisilla voi olla vielä tätäkin stressaavampaa, kiireisempää ja epäreilumpaa työpaikalla. Mutta silti ei saa näyttää sitä asiakkaille tai kolleegoille. Kermaperseet julkisella puolella ei tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt tätä kymmeniä kertoja myös täällä:
Olisiko työolot paremmat, jos työntekijöitä olisi enemmän?
En kuitenkaan ole saanut tähän vastausta. Halutaan lisää palkkaa, ja haukutaan sekä lapset että vanhemmat surkeiksi, huonoiksi ja syytetään heitä omista työoloista.
Kyllä ja ei. Se ei välttämättä auttaisi, että 21 lapsen ryhmässä olisi 7 aikuista. Se auttaisi, että ryhmässä olisi esimerkiksi maksimissaan 6 lasta ja aikuisia olisi ainakin 2. Ryhmäkokojen pienentäminen ja palkankorotus auttaisivat todella paljon, rauhoittaisivat pk arkea ja vähentäisivät lasten ja työntekijöiden stressiä ihan jo sillä, että melutaso laskisi ja aikuisilla olisi enemmän aikaa yksittäiselle lapselle.
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
Päiväkodin alkuun tarvittaisiin aina extra miehitys. Alkuun 2-3 kuukautta on levotonta usein...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitetaan, että nykylapset on hirveitä ongelmatapauksia.
Kukaan ei silti katsele päiväkoteihin päin, että hmm...
Tarhan hoitajat ovat nykypäivänä aika voimattomia jos lapsi käyttäytyy huonosti. Ainakaan meidän kunnassa hoitajat eivät edes saa taluttaa tai pidellä kiinni lapsesta vasten lapsen tahtoa, eli lapsella on aika lailla täysi koskemattomuus kurinpitoyrityksiä vastaan. Puhumattakaan, että lasta saisi rangaista esim. jäähyllä. Hoitajien komennot menevät useimmilla lapsilla yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, kun lapset tietävät, että pakottaa heitä ei voi tottelemaan.
Ihan jokaisessa päiväkodissa saa tarvittaessa ottaa lapsen syliin ja kantaa paikasta A paikkaan B. Aivan kuten vanhempikin saa näin tehdä.
Mutta jos haluat ymmärtää sen tuolla tavalla, ettei liiallista voimaa saa käyttää lapseen, niin minkäs me muut sille mahdetaan.
Meidän päiväkodissa lapsi siirretään tarvittaessa kantaen pois tilanteesta, ja se ei mitään lakia tai sääntöä riko. Tämä on myös lapsen itsensä turva. Lapsi siirretään myös joskus hetkeksi rauhoittumaan aikuisen kanssa toiseen tilaan, mutta palautetaan takaisin toimintaan heti kuin mahdollista. Nuo hetket eivät ole jäähyjä ja rangaistuksia, vaan mahdollisuus käydä tunteensa läpi turvallisesti aikuisen kanssa.
T. Varhaiskasvatuksen opettaja (nuhassa kotona)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkankorotus toisi lisää motivaatiota.
Tutkitusti ei tuo. Se lisää motivaatiota vain muutamaksi kuukaudeksi palkankorotuksen jälkeen. Sen jälkeen ihminen ei enää motivoidu tuosta menneestä asiasta. Ja tämä siis tukittu asia, ei mutu.
Voi jeesus mitä paskaa tämä taas on.
Joo, varmaan on niin, ettei ihminen hypi riemusta kuukausitolkulla palkankorotuksen jälkeen, mutta jos oikeasti raha ei motivoisi, niin miksi ihmeessä sitä sitten maksetaan ihan helvetisti esim. yritysjohtajille tai huippu-urheilijoille?
Kyllä minua ainakin motivoi raha työssäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on ollut jo kauan. Mammat valittavat vain, laahustavat siellä naama nyrpeänä ja mitään työniloa ei näy. Ei todellakaan ollut aikanaan kivaa jättää lastaan sinne, kun jo kaukaa näki, että lapset ovat päiväkodissa vain riesa vakkareille. Työharjoittelijat olivat hyviä ja innokkaita, mutta muita ei kiinnostanut yhtään.
Ei se työharjoittelijoidenkaan innokkuus kauaa kestä, kun pääsevät tositoimiin. Sitten näkee millaista se työ todellisuudessa on. Paljon on myös harjottelijoita, jotka jo heti päättävät, etteivät todellakaan ala tekemään töitä päiväkodissa...
Millaista se työ todellisuudessa on?
Ainakin niissä päiväkodeissa missä työskentelin aikanaan pitkäänkin, se oli kaikkein kuluttuvinta, että suurimman osan ajasta sai pelätä ettei nyt vaan sattuisi mitään. EIkä työtä ollut mahdollista tehdä kovinkaan lapsilähtöisesti.
Onneksi tajusin vaihtaa alaa.
Voin vain kuvitella mikä stressi siellä on nyt, kun on vielä lisätyötä tämän korona-ajan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitetaan, että nykylapset on hirveitä ongelmatapauksia.
Kukaan ei silti katsele päiväkoteihin päin, että hmm...
Tarhan hoitajat ovat nykypäivänä aika voimattomia jos lapsi käyttäytyy huonosti. Ainakaan meidän kunnassa hoitajat eivät edes saa taluttaa tai pidellä kiinni lapsesta vasten lapsen tahtoa, eli lapsella on aika lailla täysi koskemattomuus kurinpitoyrityksiä vastaan. Puhumattakaan, että lasta saisi rangaista esim. jäähyllä. Hoitajien komennot menevät useimmilla lapsilla yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, kun lapset tietävät, että pakottaa heitä ei voi tottelemaan.
Ihan jokaisessa päiväkodissa saa tarvittaessa ottaa lapsen syliin ja kantaa paikasta A paikkaan B. Aivan kuten vanhempikin saa näin tehdä.
Mutta jos haluat ymmärtää sen tuolla tavalla, ettei liiallista voimaa saa käyttää lapseen, niin minkäs me muut sille mahdetaan.
Meidän päiväkodissa lapsi siirretään tarvittaessa kantaen pois tilanteesta, ja se ei mitään lakia tai sääntöä riko. Tämä on myös lapsen itsensä turva. Lapsi siirretään myös joskus hetkeksi rauhoittumaan aikuisen kanssa toiseen tilaan, mutta palautetaan takaisin toimintaan heti kuin mahdollista. Nuo hetket eivät ole jäähyjä ja rangaistuksia, vaan mahdollisuus käydä tunteensa läpi turvallisesti aikuisen kanssa.
T. Varhaiskasvatuksen opettaja (nuhassa kotona)
Ei saa yleensä. Lapsen fyysinen rajoittaminen on monissa kunnissa kielletty, pois lukien ne tilanteet, joissa lapsi on vaarassa. Niissäkin tilanteissa fyysisestä rajoittamisesta on täytettävä erillinen lomake jossa tilanne perustellaan ja tämä lomake arkistoidaan kunnan virastoon.
Peruste tälle lienee se, että kurinpitoa on alettu pitää lapselle haitallisena, ja siksi kurinpito pyritään korvaamaan tunnekasvatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkankorotus toisi lisää motivaatiota.
Tutkitusti ei tuo. Se lisää motivaatiota vain muutamaksi kuukaudeksi palkankorotuksen jälkeen. Sen jälkeen ihminen ei enää motivoidu tuosta menneestä asiasta. Ja tämä siis tukittu asia, ei mutu.
Voi jeesus mitä paskaa tämä taas on.
Joo, varmaan on niin, ettei ihminen hypi riemusta kuukausitolkulla palkankorotuksen jälkeen, mutta jos oikeasti raha ei motivoisi, niin miksi ihmeessä sitä sitten maksetaan ihan helvetisti esim. yritysjohtajille tai huippu-urheilijoille?
Kyllä minua ainakin motivoi raha työssäni.
Olisin valmis antamaan kaikille näille märisijöille (päiväkodit, opettajat, sh:t) esim. 200 euron palkankorotuksen sillä ehdolla ettei mikään liitto enää ikinä märise arvostuksen puutetta tai työn raskautta eikä työntekijät tule julkisuuteen valittamaan työolojaan tai palkkaustaan. Jos se työn kauheus kerta kuittaantuu palkankorotuksella. Mutta epäilemään ettei diili kelpaisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja kotiin niin ei tartte valittaa.
Mun myötätunto on lastentarhatätien puolella. Pitää kuunnella kiljuntaa aamusta iltaan, saa varmasti ensimmäisenä kaikki tartuntataudit niistä räkälingoista.
Bonus: pakko asioida nyrpeiden vanhempien kanssa.Siis millä perusteella sun myötätuntosi on heidän puolella? Hehän ovat ITSE valinneet alansa. ITSE!!!!! Ja vuodesta toiseen siellä pysyvät. Ensin saivat viettää koko kevään vain muutamien lapsien kanssa ja kahvitellen rauhassa. Meidänkin päiväkodissa oikein kehuskelivat kun on ihanan rauhallista ja vähän tekemistä. Sitten pitivät kesälomansa. Nyt olleet hetken OMASSA VALITSEMASSAAN työssä ja yhyyyyyy en jaksa ja sitten ollaan naama nyrpeänä. Lapset itkevät ahdistuneena pihalla kun henkilökuntaa ei kiinnosta. Kenkää tällaisille vätyksille, te ette missään nimessä ansaitse enempää palkkaa!!
Sinä ITSE päätit tehdä lapsen ja ITSE laitoit sen päiväkotiin kotona hoitamisen tai perhepäivähoidon sijaan huutomerkki x 10 Vaikea uskoa että sillä sun lapsella on kotonakaan kauhean hyvä olla kun äidin sijaan siellä on tuohon sävyyn kirjoittava aikuislapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Amen. Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Meillä jokaisella on työmme ja monilla se on hyvinkin raskas, jopa raskaampaa kuin päiväkodin henkilökunnalla. Minä hyppisin ilosta jos voisin tehdä vaikka vuoden päiväkodissä työtä, se olisi rentoa ajanvietettä nykyiseen työhöni verrattuna. Johdan nykyisessä työssäni globaalin pörssiyhtiön IT-organisaatiota ja palveluaika on aamu klo 7 - ilta klo 20. Välissä yritän sitten kulkea kodin ja toimiston väliä tehden osan työstä etänä kotoa käsin.
Oma lapsi ei ole enää onneksi päiväkodissa vaan jo koulussa. Mutta kyllä muistan kuinka kihisin joskus muinoin kiukkua, kun talvipakkasella hain lasta työpäivän jälkeen päiväkodista. 4 hoitajan rinki juoruili keskenään yhdessä pihan nurkassa ja kaikki lapset 1- vuotiaasta 6 - vuotiaaseen olivat isolla pihalla keskenään. Kuka kiusasi yhtä, 1- vuotiaat itkivät lumeen kaatuneina, kun eivät toppapuvuista tönkköinä päässet omin avuin ylös.
Miten hel*etin vaikeaa se on hajaantua niiden lasten luo siellä pihalla? Auttaa ylös niitä maahan kaatuneita, pyyhkiä räkää ja kyyneleitä itkeviltä, pitää sylissä niitä 1- vuotiasita ja isompiakin ja välillä leipoa muutama hiekkakakku lasten kanssa? Ja välillä hiukan vetää lapsia pulkassa ja antaa keinussa vaihtia? Jos tähän ei pysty ja jos tämä on liian haastavaa aikuiselle niin sitten on väärässä paikassa töissä. Minusta tuo touhu vaikutti lähinnä ihmisarvoa halveksivalta heittellepanolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
Miten voit tietää, miten niitä lapsia on tuettu vasun mukaisesti ryhmässä, jos et ole itse ollut paikalla kuin hakutilanteet? Tätä itse aina ihmettelen näissä keskusteluissa, ja minä olen vanhempi itsekin.
Hienoa että sinun lapsi on täydellinen, eikä ole koskaan tarvinnut tukea mihinkään ja ilman mitään mutkia on myös sopeutunut ryhmässä oppimisen tilanteisiin yms. Ota huomioon kuitenkin, että meillä muilla on ihan tavallisia lapsia, joilla on myös niitä kehittämisen kohteita, varsinkin kun harjoittelevat ikätovereiden kanssa ryhmässä oloa ja valmistautuvat koulunkäyntiin.
Minä olen todella iloinen, ettemme elä sellaisessa maassa missä kuka tahansa keittäjä voi päättää lapsesi saamasta tuesta päiväkodissa, ja kuka tahansa teini voi mennä hoitamaan lapsiasi päivittäin ja sitten kirjoittaa lapsesta mitä mieleen juolahtaa erilaisiin tietokantoihin. Olemme todella etuoikeutettuja Suomessa. En ymmärrä miksi vanhemmat eivät vaadi pienempiä ryhmiä ja tunnusta lastensa hoitajien ja opettajien koulutuksen ja ammattitaidon merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Minä olen maisteri. Olen töissä päiväkodissa ja en vaihda vaippoja.
Miksi te vanhemmat halveksutte omien lastenne hoitamista, kasvattamista ja opettamista noin paljon? Jos minulla olisi lapsia, niin toivoisin omalle parasta mahdollista hoitoa ja opetusta ihan taaperosta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
Jos aikaa ei tarvitsisi tuhlata vasujen tekemiseen, niin sitten olisi kenties ihan oikeasti aikaa myös huomioida niitä lapsia yksilöinä.
Vasu on vaan pala paperia, joka arkistoidaan mappiin.
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko ap, että sun mieliala ja fiilis on tasan sama kuin mistä valitat? Ne tunteet ja paikan mieliala on voinut tarttua mistä vaan, henkilökunnasta, korona lannistanut vanhemmat, kaikki stressaa. Kaikki kuitenkin ylläpidätte sitä, jokainen voi vaikuttaa siihen, ettei ainakaan pahenna tilannetta. Aamulla jo itse heijastat lapsellesi viestiä, onko odotettavissa mukavan hoitopaikan mukava päivä, vai odotatko kohtaavasi nyrpeää ja tympeää henkilökuntaa ja näin käydessä lapsesi voi lukea sinusta reaktion. Varmasti lukee sinua, kun kerta henkilökunnankin mieliala vaikuttaa. Vanhempien positiivinen palaute, kannustus, osallistuminen jonkun mukavan suunnitteluun auttaa paljon. Etenkin vaikeina aikoina. Jos siellä on työyhteisössä jotain ongelmaa, niin he tarvitsevat tukea, työnohjausta tms. sinne.
Sinä olet siellä töissä. Ei se asiakas voi sun puolesta kaikkea tehdä!
Kun olin tarhassa töissä kiinnitin huomiota siihen, että hoitajia ei kiinnostanut lasten leikitys. Juttelivat keskenään pihalla. Itse halusin leikkiä lasten kanssa erilaisia leikkejä, lapsenmielinen kun olen. Mikä ahdisti ja miksi en alalle kuitenkaan halunnut oli ryhmäkoot.
Koin, että en kestäisi sitä jos jollekin lapselle sattuisi jotain yhtenä pienenä hetkenä kun en näkisi tilannetta...niin en sitten päätynyt tuohon. Mutta mistäs tietää jos jäänkin lapsettomaksi jolloin työ voisi hyvin sopiakin täyttämään ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Kyllä minunkin työ on enimmäkseen suorittavaa työtä ja nautin siitä. Voin yhdistää teoriaa ja käytäntöä, sekä soveltaa niitä oman asiantuntijuuteni avulla. Käyn myös päiväkodeissa töissä (en nyt korona-aikana), ja näen kyllä siellä aikuisten toimivan ihan samalla tavalla kuin minä.
Kaikki eivät halua elämältä toimistotyötä, vaikka olisi kuinka maisterin paperit.
T. Puheterapeutti
Mä teen asiakkaalta suoraan laskutettavaa työtä ja tasan tarkkaan asiakkaan ensimmäinen ilme palaverissa ei ole oikeutus omalle asiattomalle käytökselle. Jos mulla on ongelmia työnantajan kanssa, sitä ei näytetä asiakkaalle.
En ymmärrä, miten julkisiin palveluihin on voinut päästä valloilleen kulttuuri, jossa on oikeus näyttää maksavalle asiakkaalle pitkää naamaa työpaikan ongelmien takia. Ja se että yhteiskunta maksaa osan maksusta, ei ole mikään syy käyttäytyä huonosti. Aika moni vanhempi maksaa kuussa aivan varmasti veroja kattaakseen koko maksun.