Lue keskustelun säännöt.
Esikoisromaani nostaa esiin lestadiolaisäidin uupumuksen
08.09.2013 |
Hienoa että romaani on näin näkyvästi huomioitu. Hatunnosto Pauliina Rauhalalle.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288597119927.html#comments-anchor
Oululainen Pauliina Rauhala tarttuu esikoisromaanissaanTaivaslaulu arkaan aiheeseen: vanhoillislestadiolaisen perheen äiti väsyy ja sairastuu vakavaan uupumukseen. Raskaus toisensa jälkeen vie voimat.
"Olen vatsani vanki, enkä pysty suunnittelemaan elämää yhdeksää kuukautta edemmäs. Ainoa kalenterini on kuukautiskierto. Minä vuodan verta, minä lakkaan vuotamasta, minä kannan lasta, minä lakkaan kantamasta ja vuodan taas, ja siinä on kaikki, mitä minun on lupa odottaa."
Pauliina Rauhala arvioi, että lestadiolaisliikkeessä naisten uupumus on yhä vaiettu asia.
- Naisilla on lämmin ja lohduttava ymmärrys toinen toistaan kohtaan varsinkin, kun väsymys pysyy jollain tavalla hallinnassa. Sen sijaan totaalinen uupumuksen tila on aika vaativa puheenaihe etenkin, jos sille pitäisi tehdä jotakin, Rauhala sanoo.
Hän itse on kasvanut liikkeen piirissä ja jo pikkutytöstä lähtien miettinyt uskoon, rakkauteen ja äitiyteen liittyviä kysymyksiä.
- Tarkkailin seurapenkissä perheitä ja mietin, miksi toiset perheet ovat iloisia ja miksi toiset näyttävät aina surullisilta. Minua on askarruttanut pitkään, kuinka voimakkaasti usko on naisen kehossa.
Rauhala kertoo, että lestadiolainen liike on hänelle yhä tärkeä. Hän ei kuitenkaan ole enää aktiivisesti sen toiminnassa mukana.
Kritiikille väylä netissä
Taivaslaulu-kirja kertoo lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin fiktiivisen tarinan.
Haaveet ja arjen todellisuus eivät kohtaa uskonyhteisön tiukkojen sääntöjen keskellä. Kuudes raskaus on Viljalle liikaa.
Kirjassa lestadiolaisliikkeen kipukohtia käsitellään myös blogikirjoitusten kautta. Niissä tulee esille muun muassa uskonyhteisön hoitokokoukset, ehkäisykielto ja pedofiilikohu.
Rauhala halusi nostaa blogikirjoitukset romaaniin ajankuvana.
- Liikkeen piirissä kriittisen keskustelun mahdollisuus on aika olematon. Väylä on löytynyt netistä.
Vaikka Taivaslaulu tuo esiin vaikeita asioita, se on myös rakkausromaani. Aleksi on osallistuva perheenisä, joka tukee vaimoaan. Hän tekee ratkaisuja, joiden hän toivoo helpottavan perheen arkea.
- Perhekeskeisen ja sitoutuvan rakkauden ideaali on sinänsä kaunis. Vaikka usko vaatii naiselta ja perheeltä paljon, se voi samalla tuoda turvan ja lohdun.
Kommentit (114)
Kyllä Pohjois-Pohjanmaa vaan nousee esiin noissa lapsikuolemissa kun uutisia seuraa. Nytkin on lööpeissä kaksi 1-vuotiasta kuollut tänään siellä päin. Eivät tietenkään välttämättä ole liikkeen lapsia, mutta enpä taas ihmettelisi. On se nyt vaan helpompi pitää silmällä kahta lasta kuin kymmentä.
En syytä yksittäisiä perheitä ja äitejä, koska heitä vastaan käytetään armotonta painostusta tässä lapsiasiassa. Liikkeen johdon pitäisi ymmärtää faktat. Yksi aikuinen ei voi pitää ruodussa lukematonta määrää pikkulapsia ja hoitaa kotia samaan aikaan. Jossain vaiheessa ei enää vain ole mahdollisuus pitää kaikkia lapsia silmällä. Siksi meillä on säännöt siitäkin, montako hoitajaa pitää olla päivähoitoryhmissä.
En ihmettele että uupuvat. Väittäisin melkein että valehtelevat tai ovat välinpitämättömiä, jos eivät uuvu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26:lle, voisit samalla kertoa, että tulet kai jostain tuppukylästä, etkä ymmärrä, että todellisuus on hieman muuta kuin mitä haluat uskoa. Kuvailusi ei ole normaalia.
Toiselle kommentoijalle, miksi ihmeessä tavallisten ihmisten pitäisi alkaa jotenkin kertoa elämästään, pyrkiä jonnekin (??) julkisuuteen vakuuttelemaan, että ihan ollaan ihmisiä? Eihän siihen ole mitään syytä, ennen kuin elämäntapa kyseenalaistetaan. Ja sittenkin, eipä paljon kiinnosta.
Yleensä nämä marisijat, (ilmaisu lainattu edellisiltä), ovat yhteisön jättäneitä tai rajoilla horjuvia, ja heidän ulostulonsa vl:stä ei ole neutraali tai objektiivinen, vaan samalla työstävät omaa ehkä kriisiäänkin. Hieman kannustaisin medialukutaitoon ihmisiä.
Tässä hetken aikaa tätä asiaa mietittyäni piti tulla kirjoittamaan... Mietin tässä, että onhan kaikenlaisista ongelmista kirjoitettu maailman sivu. Huumeongelmista, rikoksista, hyväksikäytöistä, pakkoavioliitoista, perheväkivallasta, ja siis nämä ei-lestadiolaisista kertoen. Ei silloinkaan suuri enemmistö nouse huutamaan, että ei meillä ainakaan tällaista ole, vaan ymmärretään, että joo, tarina on fiktiota, mutta sillä saattaa olla joku todellisuuspohja.
Ja nyt kun kirjoitettiin kirja väsyneestä lestadiolaisperheestä, niin onnellista elämää elävät lestadiolaiset joukolla vakuuttelevat, että ei meillä ole näin. Ja samaan aikaan ei-lestadiolaiset huutavat, että valehtelet tai että kyllähän lestadiolaiset kaikki ovat väsyneitä / lapsistaan huolehtimattomia / eriarvoistavia jne.
Miksi lestadiolaisuus nostaa näin suuren äläkän?
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 15:05"]
Varmasti ihan hyvä kirja,ehkä ei itsellä kuitenkaan tule tuota luettua.
Eiköhän suurin osa vl-perheistä lapsensa hoida ihan hyvin ja äiditkin jaksaa.
Mutta toki poikkeuksiakin on kuten myös pienemmissä perheissä
[/quote]
Tämä on totta, mutta ongelma onkin siinä, että, kun joku voi kahden lapsen jälkeen sanoa, että meidän jaksamisen raja on tässä ja käyttää ehkäisyä, niin vl-perhe ei niin voi tehdä - kun sen asian harkinta on jossakin srk:n hallinnossa mietitty toisin! Lisäksi uupunut vl-perhe tuottaa maailmaan sanotaan nyt vaikkapa 10 "rikkinäistä, lapsuudessaan vaille jäänyttä" ihmistä, jotka usein, sekin tiedetään sekä vl-ihmisistä että muistakin, siirtävät omia kokemuksiaan tuleville sukupolville! Kumpa edes saivivat avoimesti tunnustaa tilanteensa ja ottaa vastaan apua!
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 15:51"]
Sama kuin päivähoidossa olevilla lapsilla, perushoitoon aikaa, ei muuhun
Sääli niitä vl-perheen lapsia, jotka päivät hoidossa äidin ollessa vauvan kanssa kotona ja illalla kotonakaan ei saa sitten aikaa!
[/quote]
Eipä sitä ole tavisperheessäkään lapsille hoitopäivän jälkeen aikaa. Isi lähtee harrastuksiinsa, äiti vie lapset lasten harrastuksiin ja käy siinä välissä lenkillä, kotiin, iltapala ja nukkumaan. Viikonloppuna lapset on mummolassa, kun tarvitaan parisuhdeaikaa.
[/quote]
Vaikka teillä onkin näin, älä luule että meillä kaikilla muilla olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lestadiolaisuus herättää niin paljon tunteita (ainakin minussa, ei-lestadiolaisessa) että liikkeestä on viime aikoina paljastunut paljon mätää. Ihan konkreettista, vastenmielistä vallankäyttöä ja heikompien rääkkäämistä. Ei se mene niin, että lestadiolaisliike voi olla valtio valtion sisällä, jossa lapsille ja liikkeen jäsenille ylipäänsä saa tehdä ihan mitä vain, eikä laki ulotu sinne asti. Meillä jokaisella on oikeus koskemattomuuteen, itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvoon, ja jos niitä yritettään rajoittaa tai loukata, oli rajoittaja sitten uskonnollinen liike tai mikä tahansa, niin se on yhteiskunnan, meidän kaikkien asia. Yksikin särjetty ihminen on liikaa, eikä sitä saa katsoa sivusta vaan siksi, ettei liikkeen johdolle tule paha mieli, kun ei saa enää leikkiä Jumalaa.
Mielestäni synnytyskone on todella ruma sana ja nimitys useamman lapsen synnyttäneestä naisesta. Todella halventava nimitys.
Itse olen kahden lapsen onnellinen äiti ja lapset mulle niin rakkaita ja arvokkaita, en ikinä nimittäisi ketään synnytyskoneeksi! Mielestäni ihan sama onko perheessä 1, 2 vaiko 12 lasta jos kaikki hoidettuja ja rakastettuja!
Mutta kuinka kukaan nainen voi sanoa toista naista synnytyskoneeksi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä 22v. tyttö; iloitse elämästäsi ja rakkaasta puolisostasi äläkä tunne yhtään huonoa omaatuntoa ehkäisystä!
Jokaisella on oma elämä elettävänä ja siitä saa ihan itse päättää niissä rajoissa, ettei aiheuta vahinkoa ja surua toisille ihmisille.
Olisi mielenkiintoista, jos vl-johto tekisikin päätöksen ehkäisyn hyväksymisestä. Miten moni perhe edelleen haluaisi lapsia niin paljon kuin suodaan, miten moni rajoittaisi?
Miten voi sanoa toiselle hänen luopuneen uskosta, jos ei käytä ehkäisyä? Todella vääristynyttä manipulointia. En ole Raamatusta tuollaista elämänohjetta löytänyt.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 08:12"]
En ymmärrä tuota jos kerran on oikeasti uupunut ja loppuun palanut niin kuinka ei voi vain pidättäytyä ehkäisystä? Tai jos kerran kuukautiskierto on ainut kalenteri, niin koittais edes laskea varmoja päiviä. Voi sen miehen hoidella myös käsin tai suulla ja miestä voi kehoittaa vetämään vehkeen pois ennenkuin ruikkii mällinsä on tupaan asti. On se kumma jos oma aviomies ei ymmärrä vaimonsa hyvinvointia sen verran, että olis siittämättä vaimoaan jatkuvasti. Ei tarvitse yrittää olla mikään siitosori.
[/quote]
Ehkäisystähän siinä juuri on pidättäydytty, jos lapsia syntyy niin paljon kuin luontaisesti on mahdollista syntyä. Ja kun se kuuluu siihen uskontoon ilmeisesti, niin ei sitä silloin rajoiteta siittämistä.
Mutta vakavasti puhuen, jokaisella pitäisi olla itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa ilman, että jokin yhteisö sanelee ehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"26:lle, voisit samalla kertoa, että tulet kai jostain tuppukylästä, etkä ymmärrä, että todellisuus on hieman muuta kuin mitä haluat uskoa. Kuvailusi ei ole normaalia."
25 vuoden kokemuksella en ole havainnut lestadiolaisuuden olevan kovin erilaista Oulussa tai sitä ympäröivissä kehyskunnissa. Oulun kaupunginosat ydinkeskustaa lukuun ottamatta ovat oikeastaan melko sama asia kuin esimerkiksi Kempele, Oulunsalo, Haukipudas jne..
Pohjois-Pohjanmaa on lestadiolaisuuden keskittymä. Nykyään asun Helsingissä ja täällä heidän on pakko sopeutua jossain määrin valtavirran elämää, koska he ovat niin pieni vähemmistö.
Jos ei ole kasvanut lestadiolaisten parissa, on paha tulla huutelemaan mitään. Minulla ja perheelläni on oma kokemuksensa, joka valitettavasti on hyvin negatiivinen. Luonnollisesti olemme puhuneet paljon myös ystävieni kanssa, miten he ovat kokeneet asian ollessamme lapsia ja teini-ikäisiä.
Kiusaajia löytyy ei-uskovaisista ja kaikista muista ryhmistä myös. Sitä en kieltänyt. Kerroin vain, millaista on lestadiolaislapsille tyypillinen kiusaaminen. En tiedä, kuinka monta samanlaista lausuntoa pitää olla, jotta voidaan yleistää. Omalla kohdallani riittävät minun ja monien muiden samanlaiset muistot/traumat.
Lestadiolaislapsi on tavallaan syytön käytökseensä, kuten sanoin. Eihän lapsi voi ymmärtää, miksi hän ei voi saada samoja mukavia asioita kuin luokkakaverinsa. Koska omaa perhettä vastaan ei voi hyökätä, aletaan kiusata luokkakaveria.
Onko liikkeestä eronneen/erotetun kertoma värittynyttä ja vääristynyttä ?
Omat ex-vl-tuttuni ovat ainakin olleet erittäin niukkasanaisia kertomaan mitään liikkeen asioista tai kritisoimaan sitä. Päällimmäinen tunne on suru, koska ei voi enää osallistua tapahtumiin tms. Tämä tietysti vaihtelee. Yksi perhe hyväksyi ongelmitta poikansa homouden ja hän on edelleen tervetullut kotiin jne.
Kuka on vl-liikkeen asiantuntija ?! Liikkeen jäsenet tietysti.. Heidän kanssaan varttuneet/samalla paikkakunnalla asuneet lapsesta lähtien. Ei esimerkiksi helsinkiläinen voi mitenkään ymmärtää, mihin kaikkeen tuollaisen herätysliikkeen voimakas läsnäolo vaikuttaa.
Kyllä minäkin voin lukea kirjoja esimerkiksi hindulaisuudesta, mutta ymmärrykseni ja kokemukseni olisivat ihan erit jos olisin elänyt kaksikymmentä vuotta heidän parissaan.
Samaa mieltä 57n kanssa. Naiset huutaa tasa-arvon ja arvostuksen perään ja samaan aikaan alentuvat kutsumaan toisia erilaisessa elämäntilanteessa eläviä naisia synnytyskoneiksi, hävetkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika mielenkiintoista, sillä kirja "Taivaslaulu" on kirjastoissa jonotetuimpia ja ompa kolmas painoskin menossa. Aihe siis kiinnostaa laajasti. Itsellenikin tilasin kirjan.
Olen VL-äiti, pikkulapsivaihe on elettyä elämää. Meillä ei ole "VL-mittapuun" mukaan suurperhettä, mutta nykynormien mukaan on. ; )
Olen läheltä seurannut monenkin suurperheen elämää ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että hyvinvointi on riippuvainen yksinomaan vanhempien henkisestä ja fyysisestä jaksamisesta. Iso merkitys on sillä, saavatko vanhemmat ja lapset olla terveitä. Etenkin, jos kotiäiti on terve, virkeä ja rakastava, jolla on psykologista silmää uhmaikäisten, murrosikäisten ja aikuistuvien lasten kanssa. Jos odotusajat ja synnytykset ovat helppoja ja vauvat eivät huuda koliikkia, äitiydestä voi nauttia, päinvastaisessa tapauksessa se voi olla painajaista. Isän aktiivinen osallistuminen perheen arkeen on äärettömän tärkeää. Kaikista ei ole suurperheen vanhemmiksi, olipa vakaumus tai ei.
Taloudellinen tilanne merkitsee paljon suurperheen elämään. Vähävaraisena ison sakin kanssa on raastavaa.
Iso merkitys on myös sillä, syntyykö lapsia 1 vuoden vai 2-3 vuoden välein. Autan perhettä, jossa lapsia on syntynyt samana vuonna jopa kaksikin (ei kaksoset). Monenlaista apua tarvitsevat, näin koko perhe voi paremmin.
Eräs VL-äiti (10 lasta "esimies ammatissa") joka aiemmin kehui rinta rottingilla onnistumistaan, ei ollut aito. En usko, että kenenkään elämä voi olla niin erinomaisen onnistunutta, olipa yksi tai 18 lasta.
Positiivisena asiana on todettava, että suurperheistä kasvaa pääosin reippaita veronmaksajia, nuoret ovat kysyttyä/arvostettua työvoimaa mm. Etelä-Suomessa. Uusavuttomuutta ei juurikaan ole.
Jos tehtäisiin tilasto Suomen sosiaalipuolen avusta perheille, ehkä suurperheet eivät ykkössijalla kuitenkaan ole, vaan aivan toisenlaiset perheet, jossa on alkoholismin tuomia ongelmia tai niin sekava uusperheen yhdistelmä, että opettajan on pikkukoululaiselle piirrettävä ihmissuhdekartta, että pieni lapsi käsittäisi ketä hänen perheeseen kuuluu.
Mutta Rauhalan kirjaan vielä, luulenpa, että itken sitä lukiessa. Nuoret perheet ovat ahtaalla 2010 luvulla. Voimia ja halauksia teille <3
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 22:58"]
Minäpä tiedän miten saadaan selville lestojen uskonkestävyys ehkäisyn suhteen: lopetetaan lapsilisät. Aivan satavarmasti lapsilykky heikkenee. Ei ole enää siunausta, ei.
Huvittavinta lestoissa on se, että toistensa seurassa ovat niin uskovaisia ja kun paikalla on ei-lestoja, puhutaan järkyttävän rivoja, kiroillaan ja useimmat tunnustavat käyttävänsä ehkäisyä, katsovansa telkkaa. Kaikki tietokonekorjaajat ym. tietävät, että lestamiesten koneet menee tukkoon lähinnä sinne ladatusta pornosta. Työmatkoilla lestamiehet juopottelevat ja pettävät vaimojaan aivan yleisesti. Ei siinä mitään tuohan on kaikki aivan "normaalia" nykymaailman menoa, mutta kun sitten sunnuntaina mennään ry:lle lapsilauman ja maha pystyssä olevan riutuneen vaimon kanssa ja ollaan niin uskovaista. Ette ymmärrä miten hölmöltä tuo teatteri näyttää.
[/quote]
Tunnen tuhansia lestadiolaisia, mutta kuvauksesi mukaisia vain muutaman. On muuten Raamatun mukaista, että uskovaisten joukossa kulkee noita susia lammasten vaatteissa (Lue esim. vertaus kymmenestä neitseestä.) Kaikki uskovaisten nimissä kulkevat eivät ole sydämestään uskovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 23:32"]
Varmasti on onnellisia perheitä,siinä missä onnettomiakin. Mietin miten yhteisössä on tilaa uupuneille,jotka kuitenkin ystäviä ja uskoa muutoin tarvitsisi. Jos jotkut väsyneet vanhemmat julkisesti myöntävät ehkäisevänsä,niin miten muut heihin suhtautuvat? Joskus jaksamisen raja voi tulla vastaan,eikä se korjaannu muutoin kuin sillä,että elämä helpottuu..
[/quote]
Olen kokenut, että on muitakin tapoja saada helpotusta elämään kuin ehkäisy. Esim. kotiapu, omien työaikojen muuttaminen, oman vaatimustason laskeminen tarpeeksi alas kotiaskareiden osalta. Lapset tarvitsevat silti aina runsaasti tukea ja ohjausta kasvaakseen fiksuiksi aikuisiksi. Heitä ei voi koskaan sivuuttaa.
Niin - oliko kukaan lukenut tuota Taivaslaulua? Minä ostin ja luin sen eilen. Olipa ajatuksia herättävä kirja. Kieli on aivan henkeäsalpaavan kaunista. Itku kurkussa moneen kertaan sitä lukiessa. Huomaa kyllä, että kirjoittaja itse tietää mistä puhuu, kun on itse liikkeessä kasvanut ja elänyt. Itse en ole vl mutta kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa lestadiolaisuus hyvin yleistä ja esim. ala- ja yläasteen luokilla monta lestadiolaisperheen lasta kerrallaan, osa opettajista liikkeeseen kuuluvia, samoin kunnan hallinnossa ym. lestadiolaisilla merkittävä osuus. Omissa koulukavereissakin vl- perheen lapsia, ei heidän kanssaan toki sydänystäviksi päädy, enhän itse ollut saman lahkon lapsia.
Itse olen miettinyt noita samoja uskonasioita moneen kertaan sisälläni ja etsinyt vastausta niihin. Toki ehkäisykielto ei ole oma ongelma, koska en lahkoon kuulu. Mutta lapsuudesta tuttu on tuo kaiken näkevä, tuomitseva, miehinen jumalakuva. Ehkä lestadiolaisilla tässä on kuitenkin tuota armoa, rakkautta, jumalan suojassa olemista vielä enemmän kuin mitä omassa uskonkäsityksessä lapsena oli ja siksi olen pettynyt ja joutunut aika kauas perusluterilaisuudesta. Kuulun evlut kirkkoon edelleen (täällä päin kuuluu kuulua kirkkoon....) mutta ajatuksiltani enemmän agnostikko kuin uskova ja uskonajatukset viime aikoina seilanneet "usko on ihmisaivojen ominaisuus ja mitään jumalaa ei oikeasti ole" ja wicca-tyyppisen dualistisen/panteistisen "jumaluus on elämänvoimaa ja energiaa ja kaikki jumaluudet ovat samaa - ihminen näkee vain yhden puolen asiasta"- välillä. Kuitenkin siis jotain ihan muuta kuin tämä perinteinen sääntökirjalla päätä paukuttava, tuomitseva, kaikennäkevä paternaalinen jumaluus ( tai ei ehkä jumaluus mutta seurakunta).
Oli uskonto mikä tahansa, sen pitäisi tuoda elämään voimaa, toivoa, rakkautta, uskoa tulevaisuuteen, jatkuvuutta, yhteisöllistä turvaa - ei tuskaa, rajoituksia, lannistamista, luokittelua, kilpailua, väsymystä, sairautta, pettymystä, pelkoa. Kukin löytäköön sen oman uskon ja ajattelutavan ilman arvostelua, tuomitsemista tai pelkoa hylkäämisestä.
Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista - niin uskoville kuin uskottomille, niin lestadiolaisille kuin tapakristityille tai ateisteillekin. Jo pelkästään kirjan kieli on niin kaunista, että sen takia kannattaa kirja jo lukea.
Up!
Pitäisiköhän laittaa tuo kirja uudestaan ihan omaksi otsikoksi, koska useimmat ei jaksa lukea monen sivun väittelyä lestadiolaisuudesta - vasta viimeinen kirjoittaja oli kirjan itse lukenut!
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 22:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 23:32"]
Varmasti on onnellisia perheitä,siinä missä onnettomiakin. Mietin miten yhteisössä on tilaa uupuneille,jotka kuitenkin ystäviä ja uskoa muutoin tarvitsisi. Jos jotkut väsyneet vanhemmat julkisesti myöntävät ehkäisevänsä,niin miten muut heihin suhtautuvat? Joskus jaksamisen raja voi tulla vastaan,eikä se korjaannu muutoin kuin sillä,että elämä helpottuu..
[/quote]
Olen kokenut, että on muitakin tapoja saada helpotusta elämään kuin ehkäisy. Esim. kotiapu, omien työaikojen muuttaminen, oman vaatimustason laskeminen tarpeeksi alas kotiaskareiden osalta. Lapset tarvitsevat silti aina runsaasti tukea ja ohjausta kasvaakseen fiksuiksi aikuisiksi. Heitä ei voi koskaan sivuuttaa.
[/quote]
Suurista perheistä lestadioalisnaisten selviytymisarinoista kirjoitetaessa sivuutetaan lapset.
Suuressa perheessä lapselle jää usien loppuiäkseen hellyyden, huomioimisen ja aikuisen nälkä. Se syö itsetuntoa ja kostautuu aikuisuudessa. Esimerkiksi ylisuorittamisen pakkona. Rakkauden puute on vakava asia kasvuiässä. Tosi monet suuressa perheissä kasvaneet joutuvat turvautumaan terapiaan aikuisuudessa.
"Moni vl nainen on myös lapseton, käytännön syistä, liikeessä on paljon enemmän naimattomia naisia kuin miehiä."
Käytännön syyt ? Ymmärtääkseni kyse on pakosta, koska vaihtoehto ei ole hankkia muutamaa lasta ja käyttää ehkäisyä. Perheen perustaminen ehkäisyä käyttäen on siis mahdotonta, ellei ole yhtä kovanaamainen kuin 22-vuotias kirjoittaja.
Tiedän muutaman lapsettoman vl-naisen. Kaksi opettajaa ja yksi sairaanhoitaja : onko mukavaa elää ilman parisuhdetta ?! He ovat varmasti tyytyväisiä ja ylpeitä urastaan, mutta toinen puoli elämästä jää saamatta koska perheen perustaminen tarkoittaisi kymmentä lasta. Suurperheen ja uran yhdistäminen vaatii kovaa sisua ja ymmärrän miksi jotkut eivät tahdo siihen ryhtyä. Mielestäni vaihtoehdot eivät vain ole reilut !
A) suurperhe & ura
B) ura & ei perhettä
Sellaiset käytännön syyt.. ihan vihaksi pistää. Lapsena ihmettelimme, miten ja miksi vl-nainen voi olla sinkku ilman lapsia.
Enkä usko heidän harrastavan irtosuhteita tai seurustelevan, koska nämä naiset ovat tiiviisti vl-yhteisön jäseniä.
Ja siitä kiusaamisasiasta vielä:
Lestadiolaislasten julmat kiusaamismenetelmät kuulostavat varmasti valehtelulta tai liioittelulta. Kun lestadiolaisuudesta tuli ensi kerran puhetta helsinkiläisten opiskelukavereiden kanssa, he eivät olleet uskoa juttujani. Hullun horinaltahan ne kuulostavat, mutta valitettavasti ne ovat totta.
Kielletty hedelmä -elokuva on mielestäni melko todenmukainen kuvaus vl-liikkeen elämästä autenttisia kuvauspaikkoja ( joissa myös itse vartuin...) ja murretta myöten. Kannattaa tutustua !
Ja muutama sana tuosta synnyttämisestä ja omien valintojen tekemisestä..
Jos ei lapsia kuulu eikä näy, ollaan yhteisössä " huolissaan " asiasta. Tilannetta sitten aletaan selvittää.
Tämä ei ole mielikuvitukseni tuotetta, ( valitettavasti ), vaan kahden ystäväni, ex-vl-naisen kertomaa.
Näennäisesti asia on siis yksilön päätettävissä, mutta totuus onkin sitten toinen.
Entisen lukioni vl-tyttöjä alkoi myös riivata voimakas laihduttamisen vimma. Kuulin sitten lääkäriltä, että pyrkimys on pudottaa painoa niin paljon, että kuukautiset jäävät pois. Tällä menetelmällä luodaan pelivaraa seksin suhteen.
Hätä keinot keksii..