Esikoisromaani nostaa esiin lestadiolaisäidin uupumuksen
Hienoa että romaani on näin näkyvästi huomioitu. Hatunnosto Pauliina Rauhalalle.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288597119927.html#comments-anchor
Oululainen Pauliina Rauhala tarttuu esikoisromaanissaanTaivaslaulu arkaan aiheeseen: vanhoillislestadiolaisen perheen äiti väsyy ja sairastuu vakavaan uupumukseen. Raskaus toisensa jälkeen vie voimat.
"Olen vatsani vanki, enkä pysty suunnittelemaan elämää yhdeksää kuukautta edemmäs. Ainoa kalenterini on kuukautiskierto. Minä vuodan verta, minä lakkaan vuotamasta, minä kannan lasta, minä lakkaan kantamasta ja vuodan taas, ja siinä on kaikki, mitä minun on lupa odottaa."
Pauliina Rauhala arvioi, että lestadiolaisliikkeessä naisten uupumus on yhä vaiettu asia.
- Naisilla on lämmin ja lohduttava ymmärrys toinen toistaan kohtaan varsinkin, kun väsymys pysyy jollain tavalla hallinnassa. Sen sijaan totaalinen uupumuksen tila on aika vaativa puheenaihe etenkin, jos sille pitäisi tehdä jotakin, Rauhala sanoo.
Hän itse on kasvanut liikkeen piirissä ja jo pikkutytöstä lähtien miettinyt uskoon, rakkauteen ja äitiyteen liittyviä kysymyksiä.
- Tarkkailin seurapenkissä perheitä ja mietin, miksi toiset perheet ovat iloisia ja miksi toiset näyttävät aina surullisilta. Minua on askarruttanut pitkään, kuinka voimakkaasti usko on naisen kehossa.
Rauhala kertoo, että lestadiolainen liike on hänelle yhä tärkeä. Hän ei kuitenkaan ole enää aktiivisesti sen toiminnassa mukana.
Kritiikille väylä netissä
Taivaslaulu-kirja kertoo lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin fiktiivisen tarinan.
Haaveet ja arjen todellisuus eivät kohtaa uskonyhteisön tiukkojen sääntöjen keskellä. Kuudes raskaus on Viljalle liikaa.
Kirjassa lestadiolaisliikkeen kipukohtia käsitellään myös blogikirjoitusten kautta. Niissä tulee esille muun muassa uskonyhteisön hoitokokoukset, ehkäisykielto ja pedofiilikohu.
Rauhala halusi nostaa blogikirjoitukset romaaniin ajankuvana.
- Liikkeen piirissä kriittisen keskustelun mahdollisuus on aika olematon. Väylä on löytynyt netistä.
Vaikka Taivaslaulu tuo esiin vaikeita asioita, se on myös rakkausromaani. Aleksi on osallistuva perheenisä, joka tukee vaimoaan. Hän tekee ratkaisuja, joiden hän toivoo helpottavan perheen arkea.
- Perhekeskeisen ja sitoutuvan rakkauden ideaali on sinänsä kaunis. Vaikka usko vaatii naiselta ja perheeltä paljon, se voi samalla tuoda turvan ja lohdun.
Kommentit (114)
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 21:12"]
22-vuotias, toivon kovasti ettei siitä tulisi kovin musta pilvi. Siihen on kyllä kaikki ainekset. Teiltä voi jommalta kummalta lähteä usko ja sitten koko perhe-elämä muovataan uusille arvoille plus suru omasta tai toisen luopumuksesta. Voi olla, että ette ole yhtä samanmielisiä enää ehkäisyn lopettamisajankohdstakuin helposta aloittamisestia ja mieltä painava omatunto vaikuttaa kaikkeen olemiseen, kuten tiedät. Tulee hetki, kun ei tunnu enää hyvältä laulaa siionin lauluja seurapenkissä eikä voi olla oma itsensä muiden kanssa, alkaa tuntea olevansa erilainen. Uskosta katoaa ilo ja se ihana uskovaisen vapaus ja hyvä olo, joka valtaa mielen kun tietää ja tuntee, että kaikki on hyvin. Siitäkin voi tulla keskinäisiä ristiriitoja, jos toinen haluaa tehdä parannuksen ja toinen ei tai myöhemmin toinen syyttä toista tästä valinnasta.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Muistattehan, että koska tahansa voitte heittää tuon mustan pilven harteiltanne. Teidän ei tarvitse kantaa sitä mukananne.
[/quote]
Siinäpä sitä lähimmäisen rakkautta taas täyslaidallinen. Tämä on kyllä jo silkkaa pahuutta. Kannattaisi varmaan sinunkin mennä johonkin manattavaksi, jos vaikka lähtisi tuo julma ja tuomitseva sarvipää sinusta.
Kyllähän vl-liikkeen johto on voimakkaasti ottanut kantaa ehkäisyyn ja nimenomaan sitä vastaan. Aivan selkeä kanta; ehkäisy on syntiä. Ja lisäksi liikkeessä puhujat puhuvat tähän tyyliin: me uskovaiset emme edes halua ehkäistä (tai mistä onkaan kyse), eli et ole uskova, jos teet jotain "kiellettyä", kuten ehkäiset. Pienestä asti aivopestyt ihmiset eivät voi eivätkä uskalla rikkoa kirjaamattomia sääntöjä vastaan. He ihan oikeasti pelkäävät, että taivaaseenpääsy on kiinni sellaisista asioista kuin ehkäisy, korvakorut, meikkaaminen jne.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 21:12"]
22-vuotias, toivon kovasti ettei siitä tulisi kovin musta pilvi. Siihen on kyllä kaikki ainekset. Teiltä voi jommalta kummalta lähteä usko ja sitten koko perhe-elämä muovataan uusille arvoille plus suru omasta tai toisen luopumuksesta. Voi olla, että ette ole yhtä samanmielisiä enää ehkäisyn lopettamisajankohdstakuin helposta aloittamisestia ja mieltä painava omatunto vaikuttaa kaikkeen olemiseen, kuten tiedät. Tulee hetki, kun ei tunnu enää hyvältä laulaa siionin lauluja seurapenkissä eikä voi olla oma itsensä muiden kanssa, alkaa tuntea olevansa erilainen. Uskosta katoaa ilo ja se ihana uskovaisen vapaus ja hyvä olo, joka valtaa mielen kun tietää ja tuntee, että kaikki on hyvin. Siitäkin voi tulla keskinäisiä ristiriitoja, jos toinen haluaa tehdä parannuksen ja toinen ei tai myöhemmin toinen syyttä toista tästä valinnasta.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Muistattehan, että koska tahansa voitte heittää tuon mustan pilven harteiltanne. Teidän ei tarvitse kantaa sitä mukananne.
[/quote]
Haluan vielä lisätä että ei ollut ehkäisyn aloittaminen helppoa, vaikka aloitimme sen heti naimisiinmenon jälkeen. Kunnioitamme toisiamme ja jätämme ehkäisyn pois sitten kun kumpikin siihen on valmis. Ymmärrän ettei kaikilla ole tälläista avioliittoa kuin minulla, puolisoni kanssa rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja olemme valmiit tekemään kaikkemme toisen onnellisuuden eteen. Kaikilla ei ole näin. Omastani olen luonnollisesti kiitollinen Jumalalle.
t. 22-vuotias
Tässä on muuten mielenkiintoinen esimerkki kun puhutaan vl ja ehkäisystä, yleensä vedotaan aina väsyneisiin suurperheen äiteihin, jotka horjuvat jaksamisen äärirajoilla. Nyt ei ole kyse siitä vaann omasta mukavuudesta, ehkä opiskeluista jne. K
Mitä vikaa on omassa mukavuudessa ja opiskelussa? Miksi lapsia pitäisi tehdä ennen kuin on siihen valmis ja lapsia todella haluaa?
En usko, että jossain koulussa ihan jokaisella lestalapsella puutteita perushoidossa, siis jokaisella!
Get a life. Omapahan on häpeänne, jos elämänlaatu sen sorttista, että joutuu täällä arvostelemaan ja yleistämään ihmisryhmää. Tasan on vl-perheissä turvallisempaa asua keskimäärin kuin ei vl-perheissä. Ei päihteitä, ei avioeroja jne.
Nämä on niitä julkituloja, jotka tekee minusta ja perheestäni kummajaisia. Väitetään, ettei syliä riitä tarpeeksi kaikille, meillä on kaksi aikuista, jotka voi pitää sylissä ja kummankin syliin mahtuu enemmän kuin yksi lapsi.
Olen halunnut jokaisen näistä pikkuisista (6v, 5v, 4v, 3v, 1v9kk ja 7kk) ja haluaisin vielä lisääkin. Mutta koska olen lestadiolainen, kukaan ei usko, että ei ole ollut "pakko tehdä" lapsia. Itse asiassa sanomme aina, että emme ole tehneet lapsia, olemme saaneet lahjoja. Jatkossakaan emme tee, mutta otamme vastaan, jos annetaan.
Ikinä en ole kokenut olevani synnytyskone tai pelkkä äiti, jonka ainoa kalenteri on kuukautiskierto. Miksi kaltaiseni äiti ei ponkaise otsikoihin... siksi, että on paljon mehukkaampaa herkutella sillä, että joku voidaan pakottaa synnyttämään yli voimiensa. Sitä on niin raadollisen ihana arvostella ja pyöritellä ja unohtaa kokonaan ihmiset siinä takana. Uskotaan, että on joku kummallinen SRK:n sääntökirja, jonka ohjeista ei saa poiketa. Tottahan sellainen ohje onkin: Raamattu. Mutta ei ole mitään valvontakomissiota, joka kävis ratsaamassa lääkekaapit ja yöpöydän laatikot, ettei kukaan vaan rajoita syntyvyyttä. Lopultahan aina on kyse yksilön valinnoista.
Mun täytyy sanoa että ei vois vähempää kiinnostaa. Olen niin kyllästynyt näihin lestadiolais-vouhkaamisiin. Tässä maassa nainen kyllä pystyy karistamaan kultin helmoistaan ja aloittamaan oman itsenäisen elämän. (Toista on esim. jossain islaminuskoisissa maissa.) Ottakaa lestamammat itseänne niskasta kiinni, jättäkää se hullu lahko ja ottakaa ITSE VASTUU elämästäne. Ei tuota jatkuvaa rutinaa jaksa kuunnella, kun ette mitään asioille kuitenkaan tee.
Ja kyllä, tiedän todellakin mistä puhun. Lähipiirissäni näitä lestalahkolaisia pyörii usemapikin.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 13:16"]
Hienoa että romaani on näin näkyvästi huomioitu. Hatunnosto Pauliina Rauhalalle.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288597119927.html#comments-anchor
Oululainen Pauliina Rauhala tarttuu esikoisromaanissaanTaivaslaulu arkaan aiheeseen: vanhoillislestadiolaisen perheen äiti väsyy ja sairastuu vakavaan uupumukseen. Raskaus toisensa jälkeen vie voimat.
"Olen vatsani vanki, enkä pysty suunnittelemaan elämää yhdeksää kuukautta edemmäs. Ainoa kalenterini on kuukautiskierto. Minä vuodan verta, minä lakkaan vuotamasta, minä kannan lasta, minä lakkaan kantamasta ja vuodan taas, ja siinä on kaikki, mitä minun on lupa odottaa."
Pauliina Rauhala arvioi, että lestadiolaisliikkeessä naisten uupumus on yhä vaiettu asia.
- Naisilla on lämmin ja lohduttava ymmärrys toinen toistaan kohtaan varsinkin, kun väsymys pysyy jollain tavalla hallinnassa. Sen sijaan totaalinen uupumuksen tila on aika vaativa puheenaihe etenkin, jos sille pitäisi tehdä jotakin, Rauhala sanoo.
Hän itse on kasvanut liikkeen piirissä ja jo pikkutytöstä lähtien miettinyt uskoon, rakkauteen ja äitiyteen liittyviä kysymyksiä.
- Tarkkailin seurapenkissä perheitä ja mietin, miksi toiset perheet ovat iloisia ja miksi toiset näyttävät aina surullisilta. Minua on askarruttanut pitkään, kuinka voimakkaasti usko on naisen kehossa.
Rauhala kertoo, että lestadiolainen liike on hänelle yhä tärkeä. Hän ei kuitenkaan ole enää aktiivisesti sen toiminnassa mukana.
Kritiikille väylä netissä
Taivaslaulu-kirja kertoo lestadiolaisparin Viljan ja Aleksin fiktiivisen tarinan.
Haaveet ja arjen todellisuus eivät kohtaa uskonyhteisön tiukkojen sääntöjen keskellä. Kuudes raskaus on Viljalle liikaa.
Kirjassa lestadiolaisliikkeen kipukohtia käsitellään myös blogikirjoitusten kautta. Niissä tulee esille muun muassa uskonyhteisön hoitokokoukset, ehkäisykielto ja pedofiilikohu.
Rauhala halusi nostaa blogikirjoitukset romaaniin ajankuvana.
- Liikkeen piirissä kriittisen keskustelun mahdollisuus on aika olematon. Väylä on löytynyt netistä.
Vaikka Taivaslaulu tuo esiin vaikeita asioita, se on myös rakkausromaani. Aleksi on osallistuva perheenisä, joka tukee vaimoaan. Hän tekee ratkaisuja, joiden hän toivoo helpottavan perheen arkea.
- Perhekeskeisen ja sitoutuvan rakkauden ideaali on sinänsä kaunis. Vaikka usko vaatii naiselta ja perheeltä paljon, se voi samalla tuoda turvan ja lohdun.
[/quote]
Ai niin, ikinä en ole hävennyt lapsimäärää. Mun mielestä se olis väärin lapsia kohtaan, hehän ovat syyttömiä olemassaoloonsa.
18
Sinulle 18, sinä kuulut taas niihin, joiden mielestä kellään muulla ei voi olla asiat huonosti, koska sinulla ei ole.
Siitä vaan kirjoittamaan omaa kirjaa, jos noin ottaa päähän, että muiden kokemiin epäkohtiin kiinnitetään huomiota.
18, olen todella iloinen, että teidän perheessä asiat on noin hyvin ja olet onnellinen. Uskon, että lestadiolaisperheet eivät todellakaan ole samasta muotista veistettyjä ja vaikka itse ateisti olenkin, uskossanne on varmasti myös paljon hyvää.
Silti pidän Taivaslaulu - romaaniakin tärkeänä ulostulona, eikä se minusta leimaa koko liikettä mitenkään. Tarinassa on myös paljon kaunista. Suosittelen kaikille!
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 21:21"]
Nämä on niitä julkituloja, jotka tekee minusta ja perheestäni kummajaisia. Väitetään, ettei syliä riitä tarpeeksi kaikille, meillä on kaksi aikuista, jotka voi pitää sylissä ja kummankin syliin mahtuu enemmän kuin yksi lapsi.
Olen halunnut jokaisen näistä pikkuisista (6v, 5v, 4v, 3v, 1v9kk ja 7kk) ja haluaisin vielä lisääkin. Mutta koska olen lestadiolainen, kukaan ei usko, että ei ole ollut "pakko tehdä" lapsia. Itse asiassa sanomme aina, että emme ole tehneet lapsia, olemme saaneet lahjoja. Jatkossakaan emme tee, mutta otamme vastaan, jos annetaan.
Ikinä en ole kokenut olevani synnytyskone tai pelkkä äiti, jonka ainoa kalenteri on kuukautiskierto. Miksi kaltaiseni äiti ei ponkaise otsikoihin... siksi, että on paljon mehukkaampaa herkutella sillä, että joku voidaan pakottaa synnyttämään yli voimiensa. Sitä on niin raadollisen ihana arvostella ja pyöritellä ja unohtaa kokonaan ihmiset siinä takana. Uskotaan, että on joku kummallinen SRK:n sääntökirja, jonka ohjeista ei saa poiketa. Tottahan sellainen ohje onkin: Raamattu. Mutta ei ole mitään valvontakomissiota, joka kävis ratsaamassa lääkekaapit ja yöpöydän laatikot, ettei kukaan vaan rajoita syntyvyyttä. Lopultahan aina on kyse yksilön valinnoista.
[/quote]
Eikös tuon jutunkin mukaan kirjan kirjoittamisen innoittajana ollut kirjoittajan mietiskely siitä, miksi jotkut perheet näyttävät onnellisilta, toiset taas surullisilta aina. Eli kirjoittajakin tiedostaa, että kaikenlaisia perheitä löytyy, tällaisia onnellisia kuten tässä lainauksessa ja sellaisia kipuilevia ja väsyneitä, mistä kirjoitti. Samahan se on meillä ei-lestadiolaisillakin: yksi jaksaa, joku toinen ei.
Olen onnellinen 10 lapsen äiti. Vaikka perheessämme on paljon lapsia, meillä ei ole yhtään ylimääräistä. Lasten koulumenestykset ovat hyviä. Ylioppilaita, on kohta kolmas, vanhimmasta päästä lukemassa tulevaisuuden ammateihin. Itse olen esimies ammatissa ja mieheni on yrittäjä. Lapsilla on aina ruokaa, puhtaat vaatteet, kotimme on aina siisti.(allergiankin vuoksi) Lapsemme rakastavat ja pitävät huolta toisistaan sekä vahemmistaan sekä Rakastamme ja huolehdimme lapsistamme. ja toisistamme Meillä ei ole velkaa, asumme n. 300 neliön omakotitalossa joka on varustettu isolla puutarhalla. ym. Monet tahot ( esim. Neuvola, Lääkärit, Koulun opettajat, Rehtorit ym) ovat sanoneet miten hyvin kasvatamme lapsemme. Me olemme lestadiolaisia. En häpeä olla uskovainen. Jos ihminen on uskovainen sehän on ihmiselle hyve ei pahe. Tämän kaikki olemme saaneet lahjaksi Jumalalta. Haluaisin lisää lapsia, mutta... ikää alkaa olla jo 50+. täytyy sanoa, että raskauden loppuvaiheet ovat olleet tukalaa jos lapsi on ollut kovin rinnan alla. Mutta on maailman ihaninta aikaa hoitaa pientä lasta. imettää ja helliä vauvaa. MIKÄ IHMEEN LAPSENTEKOKONE? Voiko joku olla ylen tyhmä, kun ei tajua miten ihania kaikki lapset on. Väsymys? uupumus? lapsistahan sitä lisä virtaa saa omaan elämään. Lapsethan syntyvät rakkauden lahjoina aviopuolisoiden välisestä rakastelusta. Se on herkkä ja arvokas asia. Ei niitä kukaan käske " tehdä". Eikö oikeasti ihmiset tajua ihan normaalia elämää? Elämä on muutenkin arvokasta ja ihanaa. Pitääkö joku vielä mennä lapsen synnyttämistä mustamaalaamaan?
Olen onnellinen 10 lapsen äiti. Vaikka perheessämme on paljon lapsia, meillä ei ole yhtään ylimääräistä. Lasten koulumenestykset ovat hyviä. Ylioppilaita, on kohta kolmas, vanhimmasta päästä lukemassa tulevaisuuden ammateihin. Itse olen esimies ammatissa ja mieheni on yrittäjä. Lapsilla on aina ruokaa, puhtaat vaatteet, kotimme on aina siisti.(allergiankin vuoksi) Lapsemme rakastavat ja pitävät huolta toisistaan sekä vahemmistaan sekä Rakastamme ja huolehdimme lapsistamme. ja toisistamme Meillä ei ole velkaa, asumme n. 300 neliön omakotitalossa joka on varustettu isolla puutarhalla. ym. Monet tahot ( esim. Neuvola, Lääkärit, Koulun opettajat, Rehtorit ym) ovat sanoneet miten hyvin kasvatamme lapsemme. Me olemme lestadiolaisia. En häpeä olla uskovainen. Jos ihminen on uskovainen sehän on ihmiselle hyve ei pahe. Tämän kaikki olemme saaneet lahjaksi Jumalalta. Haluaisin lisää lapsia, mutta... ikää alkaa olla jo 50+. täytyy sanoa, että raskauden loppuvaiheet ovat olleet tukalaa jos lapsi on ollut kovin rinnan alla. Mutta on maailman ihaninta aikaa hoitaa pientä lasta. imettää ja helliä vauvaa. MIKÄ IHMEEN LAPSENTEKOKONE? Voiko joku olla ylen tyhmä, kun ei tajua miten ihania kaikki lapset on. Väsymys? uupumus? lapsistahan sitä lisä virtaa saa omaan elämään. Lapsethan syntyvät rakkauden lahjoina aviopuolisoiden välisestä rakastelusta. Se on herkkä ja arvokas asia. Ei niitä kukaan käske " tehdä". Eikö oikeasti ihmiset tajua ihan normaalia elämää? Elämä on muutenkin arvokasta ja ihanaa. Pitääkö joku vielä mennä lapsen synnyttämistä mustamaalaamaan?
Olen onnellinen 10 lapsen äiti. Vaikka perheessämme on paljon lapsia, meillä ei ole yhtään ylimääräistä. Lasten koulumenestykset ovat hyviä. Ylioppilaita, on kohta kolmas, vanhimmasta päästä lukemassa tulevaisuuden ammateihin. Itse olen esimies ammatissa ja mieheni on yrittäjä. Lapsilla on aina ruokaa, puhtaat vaatteet, kotimme on aina siisti.(allergiankin vuoksi) Lapsemme rakastavat ja pitävät huolta toisistaan sekä vahemmistaan sekä Rakastamme ja huolehdimme lapsistamme. ja toisistamme Meillä ei ole velkaa, asumme n. 300 neliön omakotitalossa joka on varustettu isolla puutarhalla. ym. Monet tahot ( esim. Neuvola, Lääkärit, Koulun opettajat, Rehtorit ym) ovat sanoneet miten hyvin kasvatamme lapsemme. Me olemme lestadiolaisia. En häpeä olla uskovainen. Jos ihminen on uskovainen sehän on ihmiselle hyve ei pahe. Tämän kaikki olemme saaneet lahjaksi Jumalalta. Haluaisin lisää lapsia, mutta... ikää alkaa olla jo 50+. täytyy sanoa, että raskauden loppuvaiheet ovat olleet tukalaa jos lapsi on ollut kovin rinnan alla. Mutta on maailman ihaninta aikaa hoitaa pientä lasta. imettää ja helliä vauvaa. MIKÄ IHMEEN LAPSENTEKOKONE? Voiko joku olla ylen tyhmä, kun ei tajua miten ihania kaikki lapset on. Väsymys? uupumus? lapsistahan sitä lisä virtaa saa omaan elämään. Lapsethan syntyvät rakkauden lahjoina aviopuolisoiden välisestä rakastelusta. Se on herkkä ja arvokas asia. Ei niitä kukaan käske " tehdä". Eikö oikeasti ihmiset tajua ihan normaalia elämää? Elämä on muutenkin arvokasta ja ihanaa. Pitääkö joku vielä mennä lapsen synnyttämistä mustamaalaamaan?
No kun teitä onnellisia lestadiolaisia kerran on, niin miksi ette kerro siitä julkisuudessa? Antakaa haastatteluja lehtiin, menkää telkkariin ja radioon, kirjoittakaa yleisönosastoihin ja kirjoittakaa kirjoja hyvästä ja onnellisesta elämästänne, eihän teitä mikään estä. Ihan teidän omasta piiristänne nämä pahimmat valitukset kuuluu. Me muut vain säälimme teitä äitejä, liian vähälle hoidolle jääviä lapsia ja toki isiäkin. Ainoa joille teidän liikkeessänne ei sääliä ja ymmärrystä heru, ovat teidän liikkeenne johtajat, jotka eivät hekään tunne sääliä muita kohtaan. Heille ei lapsen kärsimys pedofilian uhreina ole ollut minkään arvoista.
Miksi se onnellisuus ei loista teistä lestadiolaisista? Olen pahoillani, mutta tunnen tasan yhden suhteellisen tasapainoisen lestadiolaisperheen, tosin heillä on "vain" 7 lasta ja hekin ovat syntyneet siedettävin 2-3 vuoden välein. Jokaikisessä muussa tuntemassani vl-perheessä on isoja tai vielä isompia ongelmia. Ja tunne paljon lestadiolaisia, sillä isäni puolen suku on umpilestadiolaisia ja lisäksi täällä seudulla lestadiolaisia on todella paljon.
Ja mitä tulee esim. vl-perheiden avioeroihin, niin vähemmänhän niitä on kuin muilla, mutta kyllä niitäkin on. Tuttavapiirissä on vuoden sisällä ollut 3 avioeroa, lapsia. Yksi ero tuli, koska äiti enää halunnut synnyttää ja ihan itse tämä äiti kertoi asian minulle. Perheen isän mielestä ehkäisy tai selibaatti ei tullut kysymykseen. Toisessa perheessä ero tuli kun mies petti vaimoaan ja kolmannessa koska mies oli lapsille liian ankara vaimon mielestä. Eli käytti fyysistä väkivaltaa kasvatuskeinona.
Yläkouluikäiset vl-pojat on ehkä pahimpia kiusaajia ja häiriköitä mitä koko koulussa on. Tupakointi ja nuuskaus tuntuu olevan heidän yleisin harrastuksensa, samoin lintsaus ja opettajille haistattelu, puhumattakaan muiden oppilaisen kiusaamisesta. Eikä tämä ole yleistämistä, vaan karu totuus. Miksi teidän on niin vaikea myöntää, että elämäntapanne ei vain toimi?
Miksi vl-perheiden lapsista suurin osa ei jää lestadiolaisiksi, vaikka elämänne on niin onnellista?
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 18:50"]
Olen viiden lapsen kotiäiti, en kylläkään vl. Aikaa on lapsille, eikä kenenkään tarvitse mennä ennen eskari-ikää päivähoitoon (en laittaisi omiani)
Paljon tehdään ja touhutaan perheenä ja minä lasten kanssa.
Illalla kun olen lukenut lapsille iltasadun ja jokaiselle halit ja hyvät yöt toivotettu sänkyihin niin lähden itsekseni lenkille. Sitten tulen hiljaiseen kotiin ja rakkaat nukkuu sängyissään. Se iltalenkki on mulle voimavara, huolehdin siinä niin henkisestä kuin fyysisestä hyvinvoinnistani.
Päivät tulee oltua lasten kanssa ja aina lauantaisin käyn kaupassa ja jossain kahvilassa jätskillä vain yhden kanssa, no, nuorimmainen 6kk, ei vielä ole mukana ollut.
Mutta jos mulla olisi 12 lasta niin tilanne olisi toki ihan eri.
[/quote]
Jos sulla olis kolme niin kävisit niiden kaikkien kans siel jätskillä
Tämä kirja on todella tarpeellinen ja toivon sille mahdollisimman paljon lukijoita. On kuitenkin syytä kysyä, miten tämä palvelee uupuneita vl-liikkeen äitejä ? Miten romaani parantaa heidän elämänlaatuaan ?
Voin valitettavasti yhtyä 13 & 24:n kokemuksiin. Olen kasvanut Pohjois-Pohjanmaalla pikkukunnassa. Jokaisella luokalla oli viidestä kymmeneen lestadiolaista lasta meidän muiden lisäksi.
Alakoulun lopulla he alkoivat tiedostaa kuuluvansa "erityisryhmään". Toisin sanoen he pääsisivät taivaaseen ja me muut joutuisimme kiinni naulattuun arkkuun ja tulimereen kuoleman koittaessa. Nyt nuo jutut naurattavat, mutta silloin pelkäsin aivan kamalasti.
Helvetillä uhkailun lisäksi lestadiolaiset kadehtivat ei-uskovaisten koulumenestystä, uusia vaatteita, harrastusmahdollisuuksia, pyörää, kenkiä, puhelinta, tietokonetta... kaikkea mahdollista. Yleinen uhri on luokan menestynein tyttö jota vastaan hyökätään joukolla. Ystäväni lytättiin henkisesti kaikin mahdollisin keinoin. Myös siskoni kärsi saman kohtalon.
Ja siitä perushuollosta.. Kolmen oikeasti varakkaan lestadiolaisperheen lapset oli vaatetettu ja hoidettu samalla tavoin kuin ei-uskovaisten akateemisten ja duunariperheiden lapset. Muilla oli monesti juuri likaiset/rikkinäiset vaatteet, puutteelliset varusteet liikuntatunnilla jne.
Nämä lasten sekoilut ja huonot oltavat eivät kuitenkaan ole heidän itsensä syytä. Tietysti kiusaaminen on väärin, mutta näin aikuisena ymmärrän heidän motiivejaan. Totta kai se vituttaa jos luokkakaveri saa harrastaa liikuntaa urheiluseurassa, vanhemmat kuskaavat harrastuksiin, matkoja tehdään kotimaassa ja välillä myös ulkomaille, kotoa saattaa löytyä piano ja soittotunneilla käydään, on kauniita vaatteita ja teini-ikäisenä saa oman huoneen. Peruskoulun päättyessä vl-tytöt menevät amikseen opiskelemaan lähihoitajaksi tai lukioon josta yrittävät ponnistaa yliopistoon. Ja se yliopisto-opiskelu on tietenkin hankalaa, koska on koko ajan raskaana ja vauvaa pitää myös hoitaa.
Mikäli lasten äiti ( ja isä myös !! ) nämä asiat tiedostavat, aivan varmasti ahdistaa.
Lasten kasvatuksen aion hoitaa jossain ihan muualla kuin kotipaikkakunnallani. En tahdo traumoja omille lapsilleni. Vanhempani tekivät kaikkensa, jotta meitä ei olisi kiusattu. ( Mm loputtomat vierailut naapuriin ja muihin vl-perheiden koteihin asioita selvittämään ) Se ei kuitenkaan riittänyt, olisi pitänyt vaihtaa maisemaa.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 21:12"]
22-vuotias, toivon kovasti ettei siitä tulisi kovin musta pilvi. Siihen on kyllä kaikki ainekset. Teiltä voi jommalta kummalta lähteä usko ja sitten koko perhe-elämä muovataan uusille arvoille plus suru omasta tai toisen luopumuksesta. Voi olla, että ette ole yhtä samanmielisiä enää ehkäisyn lopettamisajankohdstakuin helposta aloittamisestia ja mieltä painava omatunto vaikuttaa kaikkeen olemiseen, kuten tiedät. Tulee hetki, kun ei tunnu enää hyvältä laulaa siionin lauluja seurapenkissä eikä voi olla oma itsensä muiden kanssa, alkaa tuntea olevansa erilainen. Uskosta katoaa ilo ja se ihana uskovaisen vapaus ja hyvä olo, joka valtaa mielen kun tietää ja tuntee, että kaikki on hyvin. Siitäkin voi tulla keskinäisiä ristiriitoja, jos toinen haluaa tehdä parannuksen ja toinen ei tai myöhemmin toinen syyttä toista tästä valinnasta.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Muistattehan, että koska tahansa voitte heittää tuon mustan pilven harteiltanne. Teidän ei tarvitse kantaa sitä mukananne.
[/quote]
Jepjep. Ja ei ole mitään painostusta ehkäisyn lopettamiseen? Miksi muuksi tällaista voi kutsua kuin painostamiseksi?
Onneksi en ole kyseiseen uskoon syntynyt. Muutama lapsuuden ystäväni on, mutta hekin ovat nykyään jättäneet tuon taakseen.