Miksi absolutisti ei kerro syytä juomattomuuteen?

Mun ei tarvitse kertoa yhtään mitään syytä miksi teen yhtään mitään.

Alkoholi on myrkkyä ja pitäis kieltää lailla, kuin myös tupakkatuotteet.

Itse en yksinkertaisesti vain tykkää näistä, jo pelkkä haju on paha ja pistää oksettaan.

Minä olen oma itseni enkä laumanmukana menevä lammas.

Alkoholi ei koskaan ole luonut itselleni mitään eufoorista hyvänolontilaa, päinvastoin. Enkä ole kertaakaan elämäni aikana ollut kännissä, en ymmärrä kännäämistä. Minulle tulee jo yhdestä annoksesta huono olo, miksi siis joisin? Valitettavan usein kohtaan ap:n ja kaltaistensa ihmisiä ja heille juomattomuuteni on suuri ongelma, en tajua miksi? Niin, enkä jaksa perustella joka kerta koska sitä olen joutunut tekemään useamman kerran aina samoille ihmisille, alkoholi näköjään turruttaa aivoja niin pahasti että heillä muisti pettää joka kerta. Muutama tällainen tuttu on jopa tilanneet baarissa minulle drinkkejä minulta kysymättä ja vielä kehtaavat suuttua kun en halua juoda. 

Ehkä utelijat ovat niitä, jotka ovat hiljalleen alkaneet tiedostamaan omaa ongelmaansa suhteessa alkoholiin? Saattavat jopa ärsyyntyä absolutistiin, koska projisoivat omat fiilikset omasta juomisesta siihen toiseen? Jos näin on, ja joku tällainen henkilö tämän lukee, niin hyvä, ja yhteys AA ja siitä se alkaa järjestymään. :) 

-Anonyymi alkoholisti 

Itse olen olen ollut juomatta nyt noin 2 vuotta, jouduin lopettamaan juomisen kun sain todella pahan sairauskohtauksen. Välillä tekee mieli lähteä juhlimaan ja juhlapyhät on pahimpia koska silloin ystävät ottaa alkoholia, olen todella paljon etääntynyt ystävistäni ja olen aika yksinäinen jo. 

Pienimuotoista masennusta ja joskus jopa itsetuhoisia ajatuksia minulla on ollut tämän takia kun en voi enään juhlia tai pitää hauskaa ystävieni kanssa. 

Nyt olen lähes kaikki juhlapyhät ja viikonloput yksin, olen hieman jo tottunut tähän.

Eniten minua ärsyttää se kun meitä raittiita luullaan ex-alkoholisteiksi tai sitten että muutumme hulluiksi kun saamme alkoholia.

M28

alkoholi tuottaa hyvän olon keholle ja se rauhoittaa usein mieltä.

alkoholi myös on sosiaalisuutta edistävä nautintoaine eli absolutistit ovat yksinäisiä.

Minulla on juomattomuuteen ainakin viisi eri syytä, en jaksa alkaa niitä eritellä. Sen pitäisi riittää, ettei halua juoda. 

Mielestäni jos ihmiselle ei alkoholi sovi, siitä todellakin kannattaa kieltäytyä, jottei sotke asioitaan. Nimittäin suurin osa ei mitään rajoja pysty jo juodessaan vetelemään, vaikkei mikään alkoholisti olisikaan tai vaikka kuinka on kupille lähtiessään kuvitellut. Se on nähty. Ja jos mies tulee väkivaltaiseksi kännissä edes kerran, ehkä seuraava kerta kannattaa jättää viimeisen voitelun ehtoollismaljaan.

Itse en "humallu" helposti, ts. voin juoda paljonkin ilman, että sitä käytöksestäni huomaa. Käytöksen kontrollia en ole koskaan menettänyt. En hölmöile ja vielä vähemmän olen rähinöinyt kännissä. Päinvastoin olen humalassa lauhkea kuin lammas. Ja koska olen ujo, alkoholi tekee sosiaalisesta kanssakäymisestä nautinnollisempaa, vaikka olen kännissäkin syrjäänvetäytyvä. Tykkään silloin jopa enemmän kuunnella muita kuin ehkä normioloissa. Voisi siis sanoa, että alkoholi sopii minulle erinomaisesti, mutten kumma kyllä koe mitään kummempaa tarvetta juoda. Ehkä juuri siksi, ettei muutos ole kummoinenkaan. Humala on nautinnollisen mukava tila, mutta periaatteessa se ei juuri eroa normiolotilastani.

Erikoista on ollut elämän varrella huomata, miten tällainen hentoinen nainen ei ala horjua, rähinöidä, kaatuilla ja mokailla juotuaan saman, minkä ojan pohjia rintsikoissa ryömivät kaverit. Mutta eivät hekään tietty ajatelleet päätyvänsä ojan pohjalle, kun viihteelle lähtivät... :D Tai ehkä vain muistin syödä ennen baarikierrokselle lähtöä. Laatta onkin kyllä lentänyt useasti, että ihan kaikilta alkoholin fyysisiltä vaikutuksilta en ole sentään välttynyt.

Tämä nyt oli tällainen turha analyysi elämän varrelta, mutta ihmisten humaltumisen erilaiset tavat ovat olleet minulle aina suuri mysteeri. Mistä lie johtuvat...

Vierailija kirjoitti:

Vastaan toki, jos joku kysyy. Se vapauttaa sosiaalisista estoista ja tulee iloisempi fiilis. 

Ap

Minä olen iloinen ja estoton luonnostani, enkä pidä siitä, miten alkoholi hidastaa keskushermostoa. Sen huomaa itsestä ja sen huomaa muista. Se tekee idiootiksi enkä pidä idiooteista. Kuka pitää, persut?

Minulla ei ole minkäänlaista alkoholistigeeniä. Suvuissa ei tietääkseni ole yhtään ongelmakäyttäjää. Nuorempana kävin paljon baareissa, mutta en ole ikinä tykännyt olla humalassa. Kaikki alkoholinkäyttö loppui 35-vuotiaana kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Sen jälkeen ei ole ollut aikaa eikä kiinnostusta käyttää. Meillä ei alkoholi kuulu juhliin yms muutenkaan. Muutaman kerran tässä 12 vuoden aikana olen ottanut, mutta se loppuu pariin väkisin juttuun annokseen, ei vaan maistu, tulee huono olo. Eli joillakin suomalaisilla se alkoholistigeeni myös puuttuu.

Kiva kuulla oikeita vastauksia eikä vain sitä ”miksi sitä pitäisi perustella”. Juomista tai juomattomuutta ei mielestäni tarvitse varsinaisesti perustella, mutta on ikävää, jos kummastakaan ei voi lainkaan puhua. Minusta se on puheenaihe siinä missä mikä tahansa muukin, ja on ihan kiinnostavaa tietää ihmisistä monenlaista muutakin. Jos se on tosi henkilökohtainen ja kipeä asia, ymmärrän kyllä ettei siitä halua puhua. Ehkä senkin voi sitten jotenkin sanoa tai antaa ymmärtää. Monelle juominen tai juomattomuus ovat kuitenkin aika arkipäiväisiä valintoja, eikä niihin liity välttämättä mitään kauheuksia. Jos siis aina ajatellaan, että aiheesta puhuminen olisi jotain ihmeen tenttausta tai kyvyttömyyttä tajuta, että joku tosiaan ei juo alkoholia, niin väärin menee. Se on ihan vaan keskustelua, aika pinnallistakin jopa. Samaan tapaan voisin kysäistä valinnasta jotakin, jos illallisella kaikki muut ottavat jälkkäriksi jäätelöä, mutta yksi valitsee juustolautasen. En epäile heti, että tuon ihmisen perheessä on varmaan jotain kamalia laktoosivaikeuksia, joista puhuminen on tuskallista, enkä ajattele, että hän tekisi sen vain erikoisuuden tavoittelemisen vuoksi. Kiinnittäisin siihen kuitenkin huomiota, ja voisin ihan vaan juttelun vuoksi ottaa asian puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Sen sijaan kuulee naurettavia selityksiä, että ei vaan pidä alkoholin mausta. Juu juu, ei kukaan varmasti pidä alkoholin mausta alun perin. Se vaatii totuttelua. Ajan myötä voi oppia tykkäämään alkoholijuomien aromeista. 

Alkoholiton olutkin maistuu oluelta, ei siihen alkoholia tarvita.

Alkoholiton olut ei ole olutta vaan olutta josta on poistettu sielu.

Vierailija kirjoitti:

alkoholi tuottaa hyvän olon keholle ja se rauhoittaa usein mieltä.

alkoholi myös on sosiaalisuutta edistävä nautintoaine eli absolutistit ovat yksinäisiä.

Ihminen joka tarvitsee humaltumisen kyetäkseen sosiaaliseen kohtaamiseen, on joko arka, ujo, huono itsetunto, miten selvinpäin kohtaamisesta selviää ihminen, ollaan tuppisuita jopa pelätään.

Alkoholi ei ole vähemmässäkään määrin tarpeellista kenellekään.

Seurustelujuomana käy kahvi yhtä hyvin, limsatkin.

En koe asiakseni selitellä juomattomuuttani. Mun kroppa ei ole koskaan oikein kestänyt alkoholia, joskus hypännyt hallitsemattomasti pidempää sylkeä ylös puolesta lasillisesta viiniä tai olutta (tai tervetuliaisskumpasta). Ei varsinkaan virallisemmissa tilaisuuksissa kauhean kiva sosiaalinen icebreaker..

En nyt kovin mielelläni ala ihmisille selittelemäänkään, koska niinä kertoina kun olen sanonut, että tulen huonovointiseksi alkoholista herkästi, on vastauksena yleensä ollut tämä "no kyllä sä nyt lasillisen voit, ei sillä nyt mitään vaikutusta ole".

En ole absolutisti. Jos joku alkaa tuputtaa alkoholia vielä "ei kiitos" jälkeen niin jatkan että "juon vain hyvässä seurassa".

En käytä alkoholia, mutta ei siitä kyllä ovin montaa kertaa ole kysytty missään. Joskus jossain on tarjottu, ja kun olen kieltäytynyt, on saatettu hetki puhua aiheesta, mutta ei siihen ole ikinä liittynyt mitään jankkaamista tai vastaavaa. En siis ole ollenkaan kokenut, että aina pitäisi selitellä asiaa tai että sitä pidettäisiin outona. Koskaan asiasta puhuminen ei ole ollut sellaista, että joku järjetön ryyppääminen olisi nähty normiksi ja minun olisi pitänyt puolustaa omaa toimintaani. Usein vastaus saattaa olla vaikka että olenko autolla tai ihan vaan toteamus, että haetaan joku toinen annos. Meillä on työpaikallakin monenlaisia alkoholista kieltäytyjiä, ja syitä on tosi monia. Jotkut kieltäytyy uskonnon takia, jotkut vaativan urheiluharrastuksen, osalla on joku ruokavalio, johon ei käy, osa ei tykkää, osa on tosiaan aina autolla, osa on raskaana, osalla on lääkekuuri. Voihan joku olla alkoholistikin, en tiedä, eikä kenenkään ole ollut pakko selittää omaa kantaansa. Mutta noi muut syyt tiedän, koska niistä kyllä on juteltu. Itselläni ei ole erityistä syytä, arvelen että kun jäi nuorempana kokeilematta, niin en ole oikein vanhempanakaan osannut kokeilla. Sen olen kertonut kyllä, mutta ei sitä sen ihmeemmin ole kukaan jäänyt puimaan.

Miten te muut vietätte juhlapyhät? Viikonloput? Tai entä firman saunaillat tai vaikka kaveriporukan juhlat? Kun noihin kyseisiin tapahtumiin liittyy usein alkoholi omassa kaveri ja työporukassa?

Ei ole mukavaa olla ainoa selväpäinen humalaisten porukassa.

Täh? En ole ajatellut että se ketään kiinnostaisi. Jos lasissani on spritea, käytökseni on aika samaa mitä silloin jos lasissani olisi kossua. Kukaan ei kysele mitä juon ja tulen silti juttuun alkoa juovien kanssa.

Jotenkin juomattomuus on samanlaista kuin vegaanius, ihmiset haluavat kattavat perustelut ja vänkäävät tai sitten ovat yllättyneitä kun paljastuu et TOI ON OLLU KOKO AJAN SALAA SELVINPÄIN >:(

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut vietätte juhlapyhät? Viikonloput? Tai entä firman saunaillat tai vaikka kaveriporukan juhlat? Kun noihin kyseisiin tapahtumiin liittyy usein alkoholi omassa kaveri ja työporukassa?

Ei ole mukavaa olla ainoa selväpäinen humalaisten porukassa.

Juhlapyhät ja viikonloput, kaveriporukan juhlat: valitsen seurani, ei känniörveltäjiä. En paheksu hillittyä alkoholinkäyttöä.

Firman saunaillat, pikkujoulut yms: poistun paikalta kun meno alkaa käydä rasittavaksi.

Jos kavereittesi lärvääminen häiritsee, niin ala vähitellen etsiä toisenlaisia kavereita.

Ei todellakaan ole mukava olla ainoana selvänä humalaisten joukossa. Täysin hukkaanheitettyä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut vietätte juhlapyhät? Viikonloput? Tai entä firman saunaillat tai vaikka kaveriporukan juhlat? Kun noihin kyseisiin tapahtumiin liittyy usein alkoholi omassa kaveri ja työporukassa?

Ei ole mukavaa olla ainoa selväpäinen humalaisten porukassa.

Juhlapyhät ja viikonloput, kaveriporukan juhlat: valitsen seurani, ei känniörveltäjiä. En paheksu hillittyä alkoholinkäyttöä.

Firman saunaillat, pikkujoulut yms: poistun paikalta kun meno alkaa käydä rasittavaksi.

Jos kavereittesi lärvääminen häiritsee, niin ala vähitellen etsiä toisenlaisia kavereita.

Ei todellakaan ole mukava olla ainoana selvänä humalaisten joukossa. Täysin hukkaanheitettyä aikaa.

Voi kun se olisi vain niin helppoa valita "seura".

Minulla on alle 10 ystävää ja muutama heistä on hiukan läheisempi ja kaikki heistä käyttää alkoholia.

Uusien ystävien löytäminen aikuisiällä on aika haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Veikko juo, koska minä olen tällainen.

Minä en juo, koska Veikko juo siksi, että minä olen tällainen.

Jos taas Veikko ei joisi siksi, että minä olen tällainen, niin minä

voisin siis juoda, koska minä en olisi nähnyt sitä, minkälainen joku on,

jos hän juo siksi, että joku toinen on jonkinlainen.

Eikö siis ole iha hyvä, että Veikko juo?

Klassinen juoppo ja juopon puoliso.