Lue keskustelun säännöt.
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enään yli viittä kertaa samana yönä, vituttaa. M53
Jos jaksat vaan viisi kertaa niin sittenhän se jää sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Samat aatteet ja vaatteet kuin 20 vuotta sitten. Mies tykkää edelleen ja jos ei pidä, moikka moi!
Tää kuvaakin hyvin asiaa, liika kiltteys ja myöntely on kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että facebook on turha ja poista se ei enää kiinnosta muiden kuvien tai tarinoiden katsominen.
Huomaat olevasi vanha kun et saa enää baarista ketään mukaasi vaikka kuinka flirttailisi, shame.
Kylmää ei kestä vaikka miten rakastaisi raitista ilmaa ja pukisi paljon vaatteita päälle.
Väsynyt 24/7.
Kahvia menee monta litraa päivässä.
Koti on paras paikka ja sohva!
Mikään ei nouse päähän vaikka kuinka vetäisi lärvit.
Kaikki alkaa ärsyttämään.
N.26
Ihanko tosi. Vasta 26V, ei ole ihan normaalia. Itselläni ikääntyminen alkoi vasta 40V jälkeen painamaan ja koti sohvan vetovoima.
Huomaat, että töissä nuoremmat esittävät uutena juttuna asioista, joita on kokeiltu ja kehitetty jo aikoja sitten. Keksitään pyörää uudelleen.
Tuntuu siltä, että avoimia ovia elämässä ei ole niin paljon kuin nuorena, jolloin kaikki tiet ja vaihtoehdot oli avoinna.
En enää tavoittele niin suuria kuin nuorempana, olen tyytyväinen rauhalliseen ja arkiseen elämään, löydän siitä iloa, vaikka tietty haikeus on tullut elämään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen ajatus, miten maailmasta tehdään parempi paikka, on karissut.
Huomaat, miten vähän loppujen lopuksi voit vaikuttaa asioihin ja maailma vain menee hullummaksi, kaikesta hyvätahtoisuudesta huolimatta.
Aina on kyse vallasta jo muinaisista ajoista alkaen, se ei muuksi muutu, ihminen on läpeensä tyhmä, eikä koskaan opi.
Näin on. Jokunen hyvä ihminen löytyy vielä. Pahoja ihmisiä on olemassa vaikka sitä ei haluaisi edes uskoa. Itse en usko juuri mihinkään enää. Rakkauteen uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveet elämäntavat ovat tulleet tärkeiksi. Nuorena söin ja join liikaa ja vääränlaista ruokaa. En liikkunut.
Nyt nelikymppisenä havahduin, että keho ei anna enää snteeksi kuten nuorena. Tajusin, että jos en ala huolehtia itsestäni, sairastun ja alan voimaan huonosti.
Aloin liikkua ja muutin elintapojani terveelliseksi. Nykyään syön ravintorikkaasti ja kuunnellen omaa kehoa, laihdutin liikakilot pois ja aloin liikkua.
Kiinnitän huomiota myös riittävään unen saamiseen.
Myös henkinen hyvinvointi kiinnostaa.
Olen myös tullut suvaitsevaisemmaksi ja rennommaksi. Pätemisen sijaan olen armollinen.
40 vee, olen väsyneempi, joudun myöntämään sen itselleni. Yksikin juhlailta tarkoittaa viikon elpymistä. Kaikki näkyy naamasta, huonot yöunet, liikunnan puute, herkuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty enää juoksemaan. Alkaa joko oksettaa tai askel tömähtää ja niveliin sattuu. Olen juossut puolimaratoneja ja naisten kymppejä, mutta enää ei pysty.
Hartiat on kroonisesti kipeät. Kuntosali ei auta niihin eikä hieronta kuin tilapäisesti. Kolmen hieronnan sarjalla saa hartioista kipuja pois noin kuukaudeksi, sitten alkaa säryt taas. Joogaa on kiva harrastaa, mutta kipeillä hartioilla se on tuskaa. Syytän 25 vuoden näyttöpäätetyötä ja sitä ennen 17 vuotta koulua ja opiskeluja pöydän ääressä.
Särkylääkettä kuluu paketti viikossa. Minkä tahansa vaivan kanssa menee lääkäriin, sieltä lähtee särkylääkereseptin kanssa.
Näin täällä ja täytän 50 vasta ensi vuonna.
Saunominen oli ennen ihanaa ja nyt alkaa oksettaa ja pyörryttää.
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty enää juoksemaan. Alkaa joko oksettaa tai askel tömähtää ja niveliin sattuu. Olen juossut puolimaratoneja ja naisten kymppejä, mutta enää ei pysty.
Hartiat on kroonisesti kipeät. Kuntosali ei auta niihin eikä hieronta kuin tilapäisesti. Kolmen hieronnan sarjalla saa hartioista kipuja pois noin kuukaudeksi, sitten alkaa säryt taas. Joogaa on kiva harrastaa, mutta kipeillä hartioilla se on tuskaa. Syytän 25 vuoden näyttöpäätetyötä ja sitä ennen 17 vuotta koulua ja opiskeluja pöydän ääressä.
Särkylääkettä kuluu paketti viikossa. Minkä tahansa vaivan kanssa menee lääkäriin, sieltä lähtee särkylääkereseptin kanssa.
Näin täällä ja täytän 50 vasta ensi vuonna.
Saunominen oli ennen ihanaa ja nyt alkaa oksettaa ja pyörryttää.
Mene osteopaatille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty enää juoksemaan. Alkaa joko oksettaa tai askel tömähtää ja niveliin sattuu. Olen juossut puolimaratoneja ja naisten kymppejä, mutta enää ei pysty.
Hartiat on kroonisesti kipeät. Kuntosali ei auta niihin eikä hieronta kuin tilapäisesti. Kolmen hieronnan sarjalla saa hartioista kipuja pois noin kuukaudeksi, sitten alkaa säryt taas. Joogaa on kiva harrastaa, mutta kipeillä hartioilla se on tuskaa. Syytän 25 vuoden näyttöpäätetyötä ja sitä ennen 17 vuotta koulua ja opiskeluja pöydän ääressä.
Särkylääkettä kuluu paketti viikossa. Minkä tahansa vaivan kanssa menee lääkäriin, sieltä lähtee särkylääkereseptin kanssa.
Näin täällä ja täytän 50 vasta ensi vuonna.
Saunominen oli ennen ihanaa ja nyt alkaa oksettaa ja pyörryttää.
Mene osteopaatille.
Olen käynyt osteopaatilla ja fysioterapiassa. Hartiasärkyyn osteopatiasta oli tilapäisesti apua, suunnilleen saman verran kuin hieronnasta. Fysioterapeutilla tehtiin kuntoutusta, kun pää ei kunnolla kääntynyt toiselle sivulle. Siellä on virheasennoista aiheutunutta kulumaa ja kroonisia jumeja lihaksissa ja kudoksissa. Minua on kehotettu välttämään pitkää työskentelyä staattisissa asennoissa. Sepäs vasta helppoa onkin, kun melkein kaikki työtehtävät tietokoneen äärellä. Fysioterapeutti antoi myös kotijumppaohjeita ja kehotti joogaan. Jännä juttu, että olen käynyt joogassa (erilaisissa muodoissa) kohta 15 vuotta. Vasta viime vuosina joogassa on tuntunut kipua.
Kyllä on tuttuja melkein kaikki kirjoittamanne. Elämä on muuttunut painon vahtimiseksi, pissalle juoksemiseksi, ihon rasvaamiseksi ym.
Tenavaippoja on jo kaapissa, ei vielä housuissa kuin harvoin. Kumppania sekä kaipaa ja toisaalta haluaisi olla yksin. Lapset selkeästi vaivaantuu jos tarviin apua. Vieraat ihmiset ärsyttää, varsinkin narisevat mummot. En jaksa kohdata pihalla naapureita, ne vaan jaarittaa omia vaivojaan. Siksi luikin pyörävaraston kautta ulos. Elämä on aika tylsää. Valivali.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt lähellä 50 kymmentä mikään ei vaan enää tunnu oikein miltään, tuntuu että lähes kaikki on koettu. Ei ole sitä uutuudenviehätystä ja jännitystä esim.. Elokuvat ei tunnu miltään kaikki on jo koettu ja nähty samalla kaavalla menevät kaikki. Leipähyllyllä kymmeniä vaihtoehtoja kelaan siinä leipien edessä missä olisi todella hyvä suutuntuma ja maku ,mutta kaikkia on jo maistettu, ei uutta, ostan vanhan tutun leivän. Haen myös sisältöä elämään addiktioista esim.päihteistä,uskonnosta ,pelaan, autan muita ja ostelen kaikkea, mikään ei helpota pidemmän päälle. Tarvitsisin hyviä ihmissuhteita ,mutta niiden luominen todella vaikeaa tässä iässä .Hylkäsin kaverit kun menin naimisiin nuorena.
Odotan kuolemaa ,sillä tuntuu ettei elämä anna enää mitään.
Kokeile Jeesusta? Meditaatiota? Tarvitset hyväksyntää ja lempeyttä itseäsi ja elämää kohtaan, armollisuutta ja sen hyväksymistä, että me kaikki vanhenemme ja kuolemme, emme voi sille mitään, mutta sille,miten otamme rajan tuollepuolelle siirtymisen vastaan, voimme tehdä jotain. Elä tässä ja nyt-hengitä. Olet arvokas sinäkin..ja kas-leipäsikin alkaa taas maistua joltain.
Aiemmin uskoin että pystyn mihin vain. Olin utelias, energinen ja rohkea. Nyt olen kyyninen, edelleen kyllä energinen muttei ole enää mitään intoa oikein mihinkään. Haluaisin vaan hullun lailla rahaa jotta voisin elää niin kuin haluan, ja taata lapsilleni hyvän elämän.
Minä joka olen aina rakastanut seksiä puolisoni kanssa, en enää oikein halua sitäkään vaikka en panttaa. Olin aiemmin hulluna puolisooni, nyt en jaksa edes kuunnella hänen viisauksiaan. Puolison komea ulkonäkökään ei enää herätä minussa tunteita, aiemmin oli perhosia vatsassa kun katselin häntä. Nyt en edes katso.
En jaksa tavata uusia ihmisiä ja yrittää luoda tyhjänpäiväsiä kontakteja. Osa kavereistakin on alkanut ärsyttämään ja vietän mielelläni aikaa meren äärellä yksikseni.
Matkustan edelleen mutta en saa enää ahaa elämyksiä uusista paikoista.
Olen edelleen hyvännäköinen ja jaksan onnekseni urheilla, tosin en enää edes katso ketään ”sillä silmällä”. Olen enemmän kiinnostunut koirista kuin miehistä. Liikun koska haluan olla terve, en ulkonäön vuoksi.
Luonto ja metsä tuo iloa ja rauhaa, sampin keskustelut Taivaan isän kanssa.
Tv:stä tulee niin paljon kuraa etten viitsi katsoa. Yle Arenan sarjat kiinnostaa jos on pakko katsoa jotain. Ostan vain laadukkaita vaatteita, kenkiä ja laukkuja, ja harkitsen tarkkaan mitä ostan.
Nukkuminen on tärkeää ja olen onnellinen kun pääsen yöunille. Hyvää yötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan ja ymmärrän Päivi Räsäsen näkemyksiä. Olen 45v lapseton bi-nainen ja kaikenlaista on tullut tehtyä ja kokeiltua elämässä. Nyt ajattelen, että kumpa olisin tehnyt enemmän sellaisia valintoja kuin Päivi.
Täysin epäironisesti tämä mielipide.
Olen tullut hyvin introvertiksi ja vieläkin rauhallisemmaksi kuin nuorena. Tunteet ovat tasoittuneet mukavasti enkä enää kimpoilee oikeastaan mistään.
Arvostan arjen kauneutta, olen tyytyväinen pieniin asioihin enkä tavoittele taivaita. Harrastuksista on tullut entistä tärkeämpiä ja niitä osaa arvostaa eri lailla kuin nuoruudessa. Asioita ei enää pidä itsestään selvyyksinä.
Joskus kaipaan nuoruuden hersyvää energiaa ja huolettomuutta. Valitettavasti sairauksia on tullut sukurasitteena vaikka pidän hyvää huolta itsestäni. Pitää kuunnella tarkasti kehon jaksamista ja kipujen kertomaa, että jaksaa töissä sekä arjessa.
Luin palstaa ja hämmästyin, miten nuorina (35-50) ihmiset kokevat ikääntymisen huonot puolet. Onkohan kyseessä enemmänkin tylsistyminen oman elämän yksitoikkoisuuteen, kun somessa näkee kiillotettua kuvaa muiden menevästä elämäntyylistä. Mistä löytyisi ilo nauttia omista pienistä jutuista? Kirjoita paperille kaikki ne asiat, jotka tuovat sinulle mielihyvää, niin uskon, että lista on pitkä. Tsemppiä ja elämäniloa ennenkuin ne "oikeat vanhuudenvaivat" saapuvat.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan ja ymmärrän Päivi Räsäsen näkemyksiä. Olen 45v lapseton bi-nainen ja kaikenlaista on tullut tehtyä ja kokeiltua elämässä. Nyt ajattelen, että kumpa olisin tehnyt enemmän sellaisia valintoja kuin Päivi.
Täysin epäironisesti tämä mielipide.
Mutta sinähän olisit täysin kelvoton Päivin mielestä. Joudut h*lvettiin. Minä olen kasvanut lapsuuteni tuomitsevassa ympäristössä. Tiesin mitä olen, enkä uskaltanut sitä kenellekään kertoa. Ei siihen auta eheytyminen. Ydinperhe, ainoa oikea malli.
Vierailija kirjoitti:
Luin palstaa ja hämmästyin, miten nuorina (35-50) ihmiset kokevat ikääntymisen huonot puolet. Onkohan kyseessä enemmänkin tylsistyminen oman elämän yksitoikkoisuuteen, kun somessa näkee kiillotettua kuvaa muiden menevästä elämäntyylistä. Mistä löytyisi ilo nauttia omista pienistä jutuista? Kirjoita paperille kaikki ne asiat, jotka tuovat sinulle mielihyvää, niin uskon, että lista on pitkä. Tsemppiä ja elämäniloa ennenkuin ne "oikeat vanhuudenvaivat" saapuvat.
Ei se siitä johdu. Meitä 35-50 v. naisia sattuu olemaan paljon palstalla, minä 57-vuotiaana varmaankin vanhimmasta päästä. Monet ikätoverit halveksuvat, jos kertoo palstailevansa ja pitävät pinnallisena. Minun äitini ikäluokka yli 80 v. taas ei osaa kirjoitella kokemuksiaan ikääntymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Huomaat, että töissä nuoremmat esittävät uutena juttuna asioista, joita on kokeiltu ja kehitetty jo aikoja sitten. Keksitään pyörää uudelleen.
Tuntuu siltä, että avoimia ovia elämässä ei ole niin paljon kuin nuorena, jolloin kaikki tiet ja vaihtoehdot oli avoinna.
En enää tavoittele niin suuria kuin nuorempana, olen tyytyväinen rauhalliseen ja arkiseen elämään, löydän siitä iloa, vaikka tietty haikeus on tullut elämään.
Tuo on totta! Luen juuri Kirsti Paakkasesta kertovaa kirjaa. Hän on vuosikymmeniä sitten jo osannut käyttää niitä markkinointikeinoja, joita konsultit nyt opettavat. Töissä turhauttaa, kun on joku koulutus, jossa keksitään pyörää uudelleen. ”Ai, enpä ole kuullutkaan, että asiakkaaseen kannattaa luoda henkilökohtainen suhde, antaa kasvot yritykselle, varmistaa tasaisin väliajoin että asiakas on tyytyväinen, kysyä asiakkaalta ideat ja sitten jalostaa ne mielikuvaksi”
Näkee mainokset ja blogistit älyttöminä eikä haluaisi olla koskaan noiden kaltainen.