Lue keskustelun säännöt.
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
Iän myötä olen erakoitunut entistä enemmän. Suurin osa ihmisistä on mielestäni ikäviä. Minulla ei ole mitään asiaa kenellekään. Viihdyn paremmin ulkona kuin sisällä. Olen edelleen lapsekas siten, että tykkään keinumisesta, pallolla pelailusta, kaikenlaisesta ulkona heilumisesta. En välitä mitä minusta ajatellaan. En jaksa meikata. Olen kovin vahva ja itsenäinen. Parisuhde ei huvita, seksi ei kiinnosta. En jaksa oikein keskittyä ohjelmiin, mutta tykkään lukea. Haaveilen yksinkertaisesta, tätäkin pienemmästä elämästä. Olen tajunnut, etten tarvitse kovin paljon ollakseni tyytyväinen. Pidän mielenrauhaa tärkeämpänä asiana kuin onnellisuutta. On ollut paljon huolta ja vastoinkäymisiä joiden myötä elämä on tullut terävämmäksi, hetket selkeämmiksi. Näin kerran unta, jossa kuolin. Nyt en enää pelkää kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti olen jämähtänyt jonnekin 25-27 ikävuoden nurkille.
Kroppa on toki läsähtänyt ja ilme väsähtänyt, mutta sisäisesti olen vielä nuori.
vm-70
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut valtavasti sekä ihmisenä ja inhimillisenä toimijana että työyhteisön jäsenenä.
Sinä onnenmyyrä!
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä, että ei jatkuvasti tee mieli nousta jonkun selkään
mies52v
Taas näkyy miesten ja naisten ero ! Miehet puhuu vain yhdestä asiasta, naiset kuvaa herkästi ja syvällisesti tuntemuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis aamut, jos aina olen ollutkin aamulla hitaasti käyntiin lähtevä, niin nyt menee helposti 2 h ja ylikin, että pääsee liikkeelle.
En käsitä miten uloslähtö voi olla niin pitkissä kantimissa: Missä avaimet? Missä silmälasit ja mitkä silmälasit? Ei, en mä tätä puekaan päälle, vaan tuon. Missä koira? Onko se etu- vai takapihalla, mistä ovesta mä heivaan sen mukaan helpoiten? Missä koiran fleksi? Ai niin, roskapussi piti viedä, ai niin vienpä pahvit, muovit, lehdet samalla. Aurinkolasit unohtu. Onko ne sisällä ja missä laukussa, autossa vai missä? Joo, ois sen käsidesinkin voinut ottaa mukaan, jos käyn kaupassa vai käynkö sittenkään? Olikohan meillä maitoa, pitää tarkistaa? Voi prkle otin väärän auton avaimet, meen taas sisään ja ulos, prkele aurinkolasit jäi sisälle. Ei mutta, pakko juoda vettä, ei jaksa vetää lenkkiä muuten, no nyt pissattaa....pikkuhiljaa hiki valuu norona selkää pitkin ja väsymys ja raivo valtaa alaa, haluttaisi jättää koko aamulenkki väliin.
Ei mulla ennen tällaista ollut tai sitten oli, en vaan muista, läheiset varmaan muistaa.
😂 tämä on niin minä. Tällä viikolla miettinyt monena päivänä että miten voi olla mahdollista että ulos pääsemiseen mulla menee nykyään puoli tuntia, ellei enemmänkin, ja sitten kun pääsee autolle tai pihaan niin pitääkin kaivaa avaimet ja käydä vielä ainakin kerran tai kaksi sisällä.
Enkä voi syyttää koiraakaan, ihan joku oma sekalainen sekoilu on lähtö ihan mihin vaan, kauppaan, lenkille, asioita hoitamaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hidastunut olen ja muisti pätkii. Polviin koskee ja kävely välillä vaikeaa - sellaista töpöttelyä. Ei kiinnosta pätkän vertaa opetella esimerkiksi uuden kännykän käyttöä. Moniteholasit ovat syvältä. Kuuulo on huonontunut. Yöunet kehnot.
Positiivisia asioita: en jaksa enää riidellä. Temperamentti on jotenkin laantunut nuoruusvuosista. Muutenkin olen rauhallisempi enkä hötkyile suotta. Kotona viihdyn erittäin hyvin eivätkä baarit voisi vähempää kiinnostaa.
Mulle on entistä tärkeämpää että ihmiset joutuu vastuuseen rötöksistään. Ennen joku ketkuilija oli vaan huvittava, mutta kun ymmärtää kuinka monen ihmisen yksi paskapää voi sotkea, toivoo todella että jäävät kiipeliin ja viruvat vankilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen ajatus, miten maailmasta tehdään parempi paikka, on karissut.
Huomaat, miten vähän loppujen lopuksi voit vaikuttaa asioihin ja maailma vain menee hullummaksi, kaikesta hyvätahtoisuudesta huolimatta.
Aina on kyse vallasta jo muinaisista ajoista alkaen, se ei muuksi muutu, ihminen on läpeensä tyhmä, eikä koskaan opi.
Jep. Minä olen hyvin tyytyväinen, kun elämää on jo paljon enemmän takana kuin edessä, olisi kauheaa olla nuori parikymppinen nykymaailmassa. Ei tämä tästä parane eikä muuksi muutu, valtaapitävät ihmiset ovat ahneuksissaan koko maapallon pilanneet ja vain huonoa on edessä. Kun nyt jollakin tavalla vielä pystyssä pysyisi sen korkeintaan kolmekymmentä vuotta, mikä minulla on vielä mahdollisesti elinaikaa - todennäköisesti vielä paljon vähemmän - niin hyvä olisi. Muusta en kyynikkona jaksa välittää. Pitäkää tunkkinne, sano.
Omat huonot puolet ovat korostuneita, koska ei jaksa enää kiinnostaa p***an vertaa mitä muut ajattelee. Nuorempana oli vieraskorea ja teeskentelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut arkiliberaali.
En esim. enää päivittele sitä, miten pariskunnat käyvät Prismassa verkkahousut jalassa. Ajattelen vain että saahan niin tehdä.
Olisinpa ollut tämän ikäinen 70-luvulla.
Hesarissa olisi paljon luettavaa, lapset leikkisivät pihalla.
Ei olisi kännyköitä. Työpäivä olisi päättynyt aikaisin. Televisiotakaan ei ehkä olisi, radiosta tulisi klo 17:30 alkava Päivän peili ja se kestäisi puoli tuntia. Se riittäisi uutistarjonnaksi.
Kotona ei olisi tietokoneita. Kirjoja luettaisiin.
Katselen haikeasti valokuvia, joissa vanhempani työntävät minua pienissä kärryissä kerrostalon pihalla.
Ennen oli kaikki paremmin.
M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tiedostanut ja hyväksynyt introverttiyteni ja alkanut elää sitä kunnioittaen.
Olen luopunut halustani ja yrityksestäni muokata ja manipuloida muita ihmisiä.
Väärässä asennossa istuminen tai makaaminen kostautuu aivan liian nopeasti kramppeina ja jumeina. Nivelkipuja ilmaantunut.
Roman Schatz on sanonut:
"Kun sä olet kaksikymppinen, sä olet hirveän huolestunut siitä, mitä muut susta ajattelevat. Kun sä olet nelikymppinen, sä olet päättänyt, että se on sulle s**tana ihan yksi hailee, mitä muut susta ajattelevat. Mutta kun sä olet kuusikymppinen, sä saat huomata, että ei ne muut koskaan ajatelleetkaan sua."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kroppa enää ihan samassa kunnossa kuin nuorena ja rauhallisempi elämänmeno tuntuu nykyään mukavammalta. Ajattelin, että vaihdevuodet toisivat jotain mielialavaihteluita tms, eivät tuoneet. Positiivista on kun ei ole enää pinna kireällä ja muutenkin levollinen mieli, rauhallisuus.
Ikääntyessäni olen oppinut olemaan armollinen itselleni.
Olen oppinut erottelemaan todella tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Todella tärkeät teen / suoritan 100% tunnollisuudella, vähemmän tärkeät sen mukaan kuinka jaksan.
Tällä hetkellä yksi todella tärkeä koskee terveyttäni. Olen juuri muuttanut ruokavaliotani niin että se maksimoi terveyshyödyt koskien uutta kremppaa mikä on tullut ikääntyessäni.
Olen itsevarmempi enkä viitsi enää riidellä. Jos joku tekee jotain loukkaavaa niin sanon asiasta asiallisesti mutta en ala enää vauhkota ja riidellä. Ei ole niin isoja tunnekuohuja kuin ennen vaan osaa hallita tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Roman Schatz on sanonut:
"Kun sä olet kaksikymppinen, sä olet hirveän huolestunut siitä, mitä muut susta ajattelevat. Kun sä olet nelikymppinen, sä olet päättänyt, että se on sulle s**tana ihan yksi hailee, mitä muut susta ajattelevat. Mutta kun sä olet kuusikymppinen, sä saat huomata, että ei ne muut koskaan ajatelleetkaan sua."
Hyvin sanottu. Pari välihuomautusta:
Kun sä olet kolmekymppinen, sä ajattelet että nyt on sun vuoro olla se, joka ajattelee asioita muista.
Kun sä olet viisikymppinen, sä huomaat, että on olemassa äänekäs vähemmistö, joka on jäänyt henkisesti kolmekymppisen tasolle.
Osaan nauraa itselleni entistä enemmän, myöntää virheet ja todeta, että sori - en oo täydellinen. Luotan kuitenkin enemmän omaan osaamiseeni ja ymmärrän, että virheitä sattuu, rapatessa roiskuu.
En jaksa katsoa ohjelmien osalta muuta kuin komediaa, elämä on tarpeeksi raskasta muutenkin. En jaksa katsoa sen enempää leffoja kuin tv-ohjelmiakaan uusintana.
Pidän itsestäni enemmän ja hyväksyn (erityisesti ulkonäköni) virheet.
Puolustan itseäni herkemmin, enkä jaksa ottaa vastaan bs:iä.
Pidän nuorison kuuntelemasta musiikista, grunge ja metal rock puree yhä. En siedä kuunnella nuoruuteni musiikkia yhtään, enkä jotain Popedoita tai Kaija Koita, jotka tekevät uutta tulemista.
Illanvietto on parasta, jos siihen kuuluu kiireettömyys, hyvä ruoka, viini ja miellyttävä, puhelias seura. En jaksa festareita, baareja tai muuta kovaäänistä paikkaa, jossa parveilee ihmisiä.
Olen koko ajan iloisempi, sosiaalisempi ja pitkäpinnaisempi.
Saan hurjasti energiaa teinien kanssa työskentelystä. Että ne on rasittavia, mutta samalla niin ihanan keskenkasvuisia ja herttaisia!
Kotityöt eivät jää enää roikkumaan ja siivoan kokatessakin kaikki esille otetut tavarat heti pois. Ennen ne jäivät pitkin poikin ja stressasivat, kun olisi pitänyt siivota. Kotini on muutenkin suht koht siisti koko ajan. Ennen ei ollut.
Olen tullut koko ajan konservatiisisemmaksi. Nuorena irtosuhteet oli ok ja suojaamminenkin niin ja nin. Nykyään en halua mitään irtosuhteita, koska niissä on niin suuri riski saada tauteja. Mieluummin ilman kuin riskillä.
Haaveilen muutosta lämpimään, mutta eläke ja terveydenhoidon edulisuus/toimivuus kiinnostaa enemmän. Jos lähtee ulkomaille, mmiten käy eläkkeen tai onko terveydenhoito kunnollista?
Kyllähän sitä on muuttunut, eikä kuitenkään mittarissa kuin VASTA 47 vuotta.
Silloin kannattaa tiedostaa se, että ko. tunne tulee siitä, että uskot median ja "koko maailman" (=joidenkin tuntemattomien nettikirjoittajien) huuhaa-juttuja. Kannattaa kysyä, ovatko nämä väittämät totta ja mihin ne perustuvat. Kun tajuat, että heikko itsetuntosi juontuu siitä, että annat muiden ihmisten määrittää, millainen sinun tulisi olla, voit vapautua tietoisesti noista valheellisista kuvitelmista ja päättää itse, mikä sinulle oikeasti on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista.
(En ole se, jolle kommentoit.)