Lue keskustelun säännöt.
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
25-vuotiaana se vanhuus alkoi siitä, etten meinannut saada hedelmäpusseja auki kaupassa.
Nyt 10 vuotta myöhemmin 35-vuotiaana se on entistäkin hankalampaa. Alla lista muutoksista kuluneen 10 vuoden ajalta, jona siis tunnen ikääntyneeni kuin olisin joku 70-vuotias.
Olen hoikka, joten nämä eivät sitten johdu ylipainosta, kun sitä täällä kuitenkin ehdotetaan. Syön terveellisesti (oikeasti, en vain luule) ja liikun niin paljon kuin kaikilta vaivoiltani kykenen. En ole hankkinut lapsiakaan, mutta silti kaikkea kamaluutta on tapahtunut keholleni.
-kaikki näppäryys on siis kadonnut, sormet tuntuvat kuin ne olisivat hanskojen sisällä esim. puhelinta näppäillessä
-olen kömpelö, törmäilen ovenkarmeihin, kompastelen omiin jalkoihini, pudottelen kaikki esineet käsistäni
-uuden oppiminen on hidasta ja vaikeaa
-hengästyttää portaita noustessa
-kunto ei ole kohonnut 10 vuoteen liikunnasta huolimatta ja suoritukset vain heikkenevät
-liikun vaappumalla
-aina kolottaa jotakin kohtaa
-turvottaa, etenkin helteellä jalat paisuvat varmaan kaksinkertaisiksi
-kasvojen iho on pehmeää ja venyvää, ihohuokoset muuttuneet suuriksi, juonteet toistaiseksi pieniä, mutta...
-silmänaluset ovat todella tummat ja silmäpussit pahemmat ja ryppyisemmät kuin monella 80-vuotiaalla (en tajua miten tämä voi olla edes mahdollista)
-kynsiin on tullut pitkittäisiä uurteita ja kynnet ovat kuivat, pikkuvarpaiden kynnet ovat muuttuneet jopa kulmikkaiksi, kuten [
-käsien iho kuivaa ja ryppyistä kuin 65-vuotiaalla äidilläni
-pää ja leuka jykevöitynyt tanttamalliseksi, pää kasvanut yläosasta
-samoin ryhti muuttunut sellaiseksi imettäneen emakon näköiseksi (en ole imettänyt eikä minulla ole lapsia), vaikka seisoisi miten suorassa
-tiimalasista on tullut kalapuikkomainen pötkylä
-rumia tummia pigmenttimuutoksia SIELLÄ
-rinnat muuttuneet oudoiksi, kuin vähärasvaisemmiksi lölleröiksi ja siirtyneet kehossani varmaan 5-10 cm alemmas, vaikka eivät siis roiku
-ei kiinnosta käydä missään tai nähdä ketään, haluaisin vain olla kotona, velvollisuudet inhottavat
-alkoholista tulee 1 annoksesta huono olo
-silmän yläluomet venyneen näköiset, poimuiset ja vaikeat meikata
-nenäkin on kasvanut
-mustelmat ja haavat eivät parane millään, yksi kissanraapaisusta tullut arpi oli 2 vuotta ennen kuin katosi
-aina väsyttää, paitsi yöllä kun pitäisi nukkua
Ja varmasti vaikka mitä muuta. Kauhistuttaa ajatella, millaista elämäni on vaikkapa 20 vuoden päästä, kun tunnen itseni jo nyt näin raihnaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raihnas kirjoitti:
25-vuotiaana se vanhuus alkoi siitä, etten meinannut saada hedelmäpusseja auki kaupassa.
Nyt 10 vuotta myöhemmin 35-vuotiaana se on entistäkin hankalampaa. Alla lista muutoksista kuluneen 10 vuoden ajalta, jona siis tunnen ikääntyneeni kuin olisin joku 70-vuotias.Olen hoikka, joten nämä eivät sitten johdu ylipainosta, kun sitä täällä kuitenkin ehdotetaan. Syön terveellisesti (oikeasti, en vain luule) ja liikun niin paljon kuin kaikilta vaivoiltani kykenen. En ole hankkinut lapsiakaan, mutta silti kaikkea kamaluutta on tapahtunut keholleni.
-kaikki näppäryys on siis kadonnut, sormet tuntuvat kuin ne olisivat hanskojen sisällä esim. puhelinta näppäillessä
-olen kömpelö, törmäilen ovenkarmeihin, kompastelen omiin jalkoihini, pudottelen kaikki esineet käsistäni
-uuden oppiminen on hidasta ja vaikeaa
-hengästyttää portaita noustessa
-kunto ei ole kohonnut 10 vuoteen liikunnasta huolimatta ja suoritukset vain heikkenevät
-liikun vaappumalla
-aina kolottaa jotakin kohtaa
-turvottaa, etenkin helteellä jalat paisuvat varmaan kaksinkertaisiksi
-kasvojen iho on pehmeää ja venyvää, ihohuokoset muuttuneet suuriksi, juonteet toistaiseksi pieniä, mutta...
-silmänaluset ovat todella tummat ja silmäpussit pahemmat ja ryppyisemmät kuin monella 80-vuotiaalla (en tajua miten tämä voi olla edes mahdollista)
-kynsiin on tullut pitkittäisiä uurteita ja kynnet ovat kuivat, pikkuvarpaiden kynnet ovat muuttuneet jopa kulmikkaiksi, kuten [
-käsien iho kuivaa ja ryppyistä kuin 65-vuotiaalla äidilläni
-pää ja leuka jykevöitynyt tanttamalliseksi, pää kasvanut yläosasta
-samoin ryhti muuttunut sellaiseksi imettäneen emakon näköiseksi (en ole imettänyt eikä minulla ole lapsia), vaikka seisoisi miten suorassa
-tiimalasista on tullut kalapuikkomainen pötkylä
-rumia tummia pigmenttimuutoksia SIELLÄ
-rinnat muuttuneet oudoiksi, kuin vähärasvaisemmiksi lölleröiksi ja siirtyneet kehossani varmaan 5-10 cm alemmas, vaikka eivät siis roiku
-ei kiinnosta käydä missään tai nähdä ketään, haluaisin vain olla kotona, velvollisuudet inhottavat
-alkoholista tulee 1 annoksesta huono olo
-silmän yläluomet venyneen näköiset, poimuiset ja vaikeat meikata
-nenäkin on kasvanut
-mustelmat ja haavat eivät parane millään, yksi kissanraapaisusta tullut arpi oli 2 vuotta ennen kuin katosi
-aina väsyttää, paitsi yöllä kun pitäisi nukkua
Ja varmasti vaikka mitä muuta. Kauhistuttaa ajatella, millaista elämäni on vaikkapa 20 vuoden päästä, kun tunnen itseni jo nyt näin raihnaiseksi.
Ja lääkärissä ei varmaan ole tullut mieleen käydä 🤦♀️?! Iso osa oireista viittaa esim mahdollisuuteen kilpirauhasen sairaudesta, tai jostain puutostaudeista tai reumasta. Terve et missään nimessä ole vaan pitää tutkia missä vika!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikääntyessä (?) on tullut sisäistä rauhaa. Ollaan miehen kanssa alettu harrastaa metsäkävelyitä ja kahveja meren rannalla. Semmoisille harrasteille olisi päästetty makeat naurut 80-90-luvulla,kun oltiin nuoria.
Sisäisen rauhan lisäksi elämisen tahti on hidastunut. Nyt saattaa suunnitella kauppaan lähtemistä tunnin, kun nuorena sinne pinkaisi 5 minuutin pikalähdöllä.
Erityisesti miehen terveysongelmien myötä on kiinnitetty huomiota siihen, mitä suuhun laitetaan. Valkoista vehnää ja sokeria ollaan vältetty jo monta vuotta. Eipä tätäkään olisi uskonut nuorena äitinä, kun leivoin perheelle kilon pullataikinan pari kertaa kuussa. Syntymäpäivillä tarjolla on sekä meillä että monilla ikätovereilla terveellisempiä herkkuja, eikä enää mitään vehnäpullia ja täytekakkuja. Eksoottisin työkaverin synttäreillä tarjottu juttu oli raakakakku, jossa oli pohjassa pelkkää taatelia ja pähkinää ja päällä banaanihyytelöä. Sirkkojakin olen maistanut, mutta kauheitahan ne oli.
Tunnistan meidän tavoissa ajatella samoja piirteitä. Minulla myös miehen sydäninfarktin jälkeen ruokavalio mennyt uusiksi. Ennen pystyi syömään huoletta fetaa, oliiveja, kinkkua, graavikalaa, silliä ja aurajuustoa. Nämä olleet ikiaikaisia suosikkejani ja erittäin suolaisia herkkuja. Ei uskalleta enää syödä suolaista eikä makeaa, kun minullakin verenpaineet olleet seurannassa jo pari vuotta ja verensokeri tuntuu olevan kroonisesti koholla. Miehen kanssa päätettiin sen infarktin jälkeen, että jos omilla toimilla pystyy lisäämään ikää, niin pakko yrittää.
Naurettiin hyvän ystäväni kanssa viime talvena vedet silmissä kahvilassa, kun minä mietin, mitä uskaltaa ottaa, kun ei saa olla rasvaista, suolaista eikä sokerista. Ystäväni kysyi myyjältä, mahtaako leivokset sisältää trans-rasvoja, kun hänellä on kolesterolit koholla. Iloinen nuori myyjätyttö sanoi, että odottakaa, mä kysyn. Hetken päästä kuului huuto takahuonetta kohti: ”Hei, onks meillä myynnissä mitään, missä olis trans-rasvaa? Täällä asiakas pyytää leivosta, jossa olis trans-rasvaa”. Voi apua, miten me naurettiin! Nuori, huoleton ihminen ei edes tiedä, mikä se trans-rasva on, ja me ikäloput leidit joudutaan katsomaan joka suupala.
Kuulostaa painajaiselta, toivottavasti kuolen nuorena.
Niin sinä nyt ajattelet. Että mieluummin kuolee kuin luopuu hyvästä ruuasta tai juomasta. Ihmeellinen on kuitenkin ihmisen mieli. Ainakin omalla kohdallani käynyt niin, että elämästä tullut yhä tärkeämpi itseisarvo. Kun on lähipiirissä tullut vakavia sairastumisia, sitä enemmän miettii, että kun saisi vielä elää. Vielä on asioita näkemättä ja kokematta. Lapsenlasten kehitystä haluaa seurata, tavata ystäviä, tehdä reissuja kotiseudulle ja Ranskan Rivieralle, josta on ihania muistoja. Kun keväällä näin meren rannalla joutsenet 2 metrin päästä, tuli kiitollinen olo, että tämänkin vielä sain nähdä.
Minulla ei ole mitään odotettavaa, vanha 35v ja elämä ohi. Toivon joka ilta etten heräisi aamulla. Mitä on edessä? Rumia ryppyjä, mulkuttomia vuosia kun ei kelpaa kenellekään. Pas ka on naisen osa vanheta.
Itsekin pelkäsin kuollakseni 20-30v vanhenemista, koska koin että elämän sisältö (hyvin pitkälle) oli juuri semmoista "jee olen kaunis ja saan huomiota" hengailua. Nykyään en ole yhtä hehkeä, mutta olen myös kasvanut henkisesti ymmärtämään joitakin faktoja:
- miehet eivät loppujen lopuksi ole niinkään nuukia siitä miltä nainen näyttää: ei tarvitse olla lähelläkään täydellistä että moni mies pitäisi kauniina! ja rumakin löytää seuraa, koska miehetkin kypsyvät iän myötä eivätkä vain katso tiukkaa vartta
- kukaan muu kuin naistenlehdet, media ja muut naiset eivät ole kiinnostuneita rypyistä. yksikään tapaamani mies ei edes tiedosta mikä on ryppy! hyvin moni muukin ulkonäkö "ongelma" on vain naisten päässä
- elämässä on muutakin sisältöä kuin flirttailu, pokailu ja hyvältä näyttäminen, kuten harrastukset; perhe; koti; juhlat; itsekehitys; jne
- mikäli olen tyytymätön ulkonäkööni, voin vaikuttaa siihen hyvin paljon pienillä ruokavalionmuutoksilla tai ylimääräisellä treenillä
Alapeukutin, koska kaikki mitä kerrot ns oppineesi, liittyy edelleen ulkonäköön ja huomion saamiseen. Eli edelleen mietit vaan samoja aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä sain jonkun herätyksen. Ainaisen valittamisen sijaan on tehtävä hommia oman itsensä eteen. Opiskelut, laihdutus, töissä eteneminen, kaikki olleet jäissä 20 vuotta, kun ei vaan huvittanut.
Nyt vihdoin tiedän kuka olen ja mitä haluan ja jos joku ei siitä pidä,noin voi voi. Miehelle oli vaikea pala opiskeluni, kun töiden ohella kävin illalla koulussa. Kuka hoitaa lapset? Kuka käy kaupassa? Mäkö joudun kaiken tekemään?
Kyllä, rakkaani, juuri sinä. Mä olen vuosia tehnyt melkein kaiken vuorotöiden ohella, nyt on sun vuoro. Aika itsenäistyä, meidän kummankin.Entinen minä olisi alistunut ja luovuttanut mutta ei enää. Ja mieskin tottui ja jopa pitää tästä koska vaikuttaahan oman itsen löytäminen myös petipuuhiin ;)
Ethän sä ole vieläkään itsenäistynyt, kaikki sun elämässä roikkuu edelleen ukon varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun otsikossa puhut ikääntymisestä ja kommentissasi kerron lapsiperheen arjesta.
Ajattelen ikäänyymisen liityvän 45-50v ylöspäin ja sen alle ollaan vielä nuoria, kun elettyä elämää on todennäköisesti takana vähemmän kuin edessä.
Itse aloin ikääntyä heti syntymän jälkeen. Miten siihen 45-50v muuten pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 59 v mies pääsin justiinsa eläkkeelle ja vauhti paranee! Ostin uuden kämpän, heitin nuorena ottamaani emännän kartanolle ja nyt minulla on uusi emäntä, joka on anellut perääni muutaman vuoden. Lenkkeilen, tosin harmittaa tuo tukena lähtö. Parasta kun pääsin narsisti työkavereista eroon, varsinainen lastentarha koko duunipaikka. Viina ei maistu, mutta lenkkeily kyllä. Paras aika nyt.
MInusta on tullut äkkipikainen ja suutun aivan mitättömistä asioista. Sen vastapainoksi olen kuitenkin pitkävihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raihnas kirjoitti:
25-vuotiaana se vanhuus alkoi siitä, etten meinannut saada hedelmäpusseja auki kaupassa.
Nyt 10 vuotta myöhemmin 35-vuotiaana se on entistäkin hankalampaa. Alla lista muutoksista kuluneen 10 vuoden ajalta, jona siis tunnen ikääntyneeni kuin olisin joku 70-vuotias.Olen hoikka, joten nämä eivät sitten johdu ylipainosta, kun sitä täällä kuitenkin ehdotetaan. Syön terveellisesti (oikeasti, en vain luule) ja liikun niin paljon kuin kaikilta vaivoiltani kykenen. En ole hankkinut lapsiakaan, mutta silti kaikkea kamaluutta on tapahtunut keholleni.
-kaikki näppäryys on siis kadonnut, sormet tuntuvat kuin ne olisivat hanskojen sisällä esim. puhelinta näppäillessä
-olen kömpelö, törmäilen ovenkarmeihin, kompastelen omiin jalkoihini, pudottelen kaikki esineet käsistäni
-uuden oppiminen on hidasta ja vaikeaa
-hengästyttää portaita noustessa
-kunto ei ole kohonnut 10 vuoteen liikunnasta huolimatta ja suoritukset vain heikkenevät
-liikun vaappumalla
-aina kolottaa jotakin kohtaa
-turvottaa, etenkin helteellä jalat paisuvat varmaan kaksinkertaisiksi
-kasvojen iho on pehmeää ja venyvää, ihohuokoset muuttuneet suuriksi, juonteet toistaiseksi pieniä, mutta...
-silmänaluset ovat todella tummat ja silmäpussit pahemmat ja ryppyisemmät kuin monella 80-vuotiaalla (en tajua miten tämä voi olla edes mahdollista)
-kynsiin on tullut pitkittäisiä uurteita ja kynnet ovat kuivat, pikkuvarpaiden kynnet ovat muuttuneet jopa kulmikkaiksi, kuten [
-käsien iho kuivaa ja ryppyistä kuin 65-vuotiaalla äidilläni
-pää ja leuka jykevöitynyt tanttamalliseksi, pää kasvanut yläosasta
-samoin ryhti muuttunut sellaiseksi imettäneen emakon näköiseksi (en ole imettänyt eikä minulla ole lapsia), vaikka seisoisi miten suorassa
-tiimalasista on tullut kalapuikkomainen pötkylä
-rumia tummia pigmenttimuutoksia SIELLÄ
-rinnat muuttuneet oudoiksi, kuin vähärasvaisemmiksi lölleröiksi ja siirtyneet kehossani varmaan 5-10 cm alemmas, vaikka eivät siis roiku
-ei kiinnosta käydä missään tai nähdä ketään, haluaisin vain olla kotona, velvollisuudet inhottavat
-alkoholista tulee 1 annoksesta huono olo
-silmän yläluomet venyneen näköiset, poimuiset ja vaikeat meikata
-nenäkin on kasvanut
-mustelmat ja haavat eivät parane millään, yksi kissanraapaisusta tullut arpi oli 2 vuotta ennen kuin katosi
-aina väsyttää, paitsi yöllä kun pitäisi nukkua
Ja varmasti vaikka mitä muuta. Kauhistuttaa ajatella, millaista elämäni on vaikkapa 20 vuoden päästä, kun tunnen itseni jo nyt näin raihnaiseksi.
Sinulla on joku sairaus, ei ole normaalia 35-vuotiaalle.
T. Yli 50 v, jolla ei ole mitään tuollaista
Vierailija kirjoitti:
Raihnas kirjoitti:
25-vuotiaana se vanhuus alkoi siitä, etten meinannut saada hedelmäpusseja auki kaupassa.
Nyt 10 vuotta myöhemmin 35-vuotiaana se on entistäkin hankalampaa. Alla lista muutoksista kuluneen 10 vuoden ajalta, jona siis tunnen ikääntyneeni kuin olisin joku 70-vuotias.Olen hoikka, joten nämä eivät sitten johdu ylipainosta, kun sitä täällä kuitenkin ehdotetaan. Syön terveellisesti (oikeasti, en vain luule) ja liikun niin paljon kuin kaikilta vaivoiltani kykenen. En ole hankkinut lapsiakaan, mutta silti kaikkea kamaluutta on tapahtunut keholleni.
-kaikki näppäryys on siis kadonnut, sormet tuntuvat kuin ne olisivat hanskojen sisällä esim. puhelinta näppäillessä
-olen kömpelö, törmäilen ovenkarmeihin, kompastelen omiin jalkoihini, pudottelen kaikki esineet käsistäni
-uuden oppiminen on hidasta ja vaikeaa
-hengästyttää portaita noustessa
-kunto ei ole kohonnut 10 vuoteen liikunnasta huolimatta ja suoritukset vain heikkenevät
-liikun vaappumalla
-aina kolottaa jotakin kohtaa
-turvottaa, etenkin helteellä jalat paisuvat varmaan kaksinkertaisiksi
-kasvojen iho on pehmeää ja venyvää, ihohuokoset muuttuneet suuriksi, juonteet toistaiseksi pieniä, mutta...
-silmänaluset ovat todella tummat ja silmäpussit pahemmat ja ryppyisemmät kuin monella 80-vuotiaalla (en tajua miten tämä voi olla edes mahdollista)
-kynsiin on tullut pitkittäisiä uurteita ja kynnet ovat kuivat, pikkuvarpaiden kynnet ovat muuttuneet jopa kulmikkaiksi, kuten [
-käsien iho kuivaa ja ryppyistä kuin 65-vuotiaalla äidilläni
-pää ja leuka jykevöitynyt tanttamalliseksi, pää kasvanut yläosasta
-samoin ryhti muuttunut sellaiseksi imettäneen emakon näköiseksi (en ole imettänyt eikä minulla ole lapsia), vaikka seisoisi miten suorassa
-tiimalasista on tullut kalapuikkomainen pötkylä
-rumia tummia pigmenttimuutoksia SIELLÄ
-rinnat muuttuneet oudoiksi, kuin vähärasvaisemmiksi lölleröiksi ja siirtyneet kehossani varmaan 5-10 cm alemmas, vaikka eivät siis roiku
-ei kiinnosta käydä missään tai nähdä ketään, haluaisin vain olla kotona, velvollisuudet inhottavat
-alkoholista tulee 1 annoksesta huono olo
-silmän yläluomet venyneen näköiset, poimuiset ja vaikeat meikata
-nenäkin on kasvanut
-mustelmat ja haavat eivät parane millään, yksi kissanraapaisusta tullut arpi oli 2 vuotta ennen kuin katosi
-aina väsyttää, paitsi yöllä kun pitäisi nukkua
Ja varmasti vaikka mitä muuta. Kauhistuttaa ajatella, millaista elämäni on vaikkapa 20 vuoden päästä, kun tunnen itseni jo nyt näin raihnaiseksi.
Sinulla on joku sairaus, ei ole normaalia 35-vuotiaalle.
T. Yli 50 v, jolla ei ole mitään tuollaista
Niinpä. Ei pitäisi olla mitään ikääntymisen merkkejä ennen keski-ikää. Silloin on jokin vialla ja on sairaus eikä ikääntynyt. Miksi ihmeessä tämä henkilö ei ole mennyt lääkäriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan jaksaisi tehdä enää kokopäivätyötä viitenä päivänä viikossa, mutta kuntoilla ja lenkkeillä jaksan päivittäin. Äskenkin oli pakko hypätä ylös ja käydä juoksu/kävelylenkillä. Tosin sellaista intervallia harrastan ja juoksin vain 300m pätkiä ja enemmän kävelin. Kotisiivous ei rasita, kun ei me sotketakkaaan ja ruuan laitto käy siinä sivussa.
Elämä on tosi leppoisaa näin 69 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Minä 59 v mies pääsin justiinsa eläkkeelle ja vauhti paranee! Ostin uuden kämpän, heitin nuorena ottamaani emännän kartanolle ja nyt minulla on uusi emäntä, joka on anellut perääni muutaman vuoden. Lenkkeilen, tosin harmittaa tuo tukena lähtö. Parasta kun pääsin narsisti työkavereista eroon, varsinainen lastentarha koko duunipaikka. Viina ei maistu, mutta lenkkeily kyllä. Paras aika nyt.
Ootko huomannut allakassa, et siellä on oma sarake vuoden 1984 säästä? Eikä se turhantakia ole:-)
https://lintukoto.wordpress.com/2009/10/14/ajoituksen-taito-suomalaisess...
on paras opetella onkimaan viimeistään nyt, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut onnellinen. Nuorena, alle nelikymppisenä siis, olin jotenkin masentunut, vihainen, kateellinen ja ahdistunut, tavoittelin materiaa, statusta ja mitä näitä nyt on turhuuksia. Suomin omia virheitäni ja painoin nuttura tiukalla eteenpäin.
Nyt olen joka päivä hykerryttävän onnellinen. Kaikesta. Suhtaudun kanssaihmisiin lempeydellä, näen kaikissa ihmisissä hyvää, koen täyttymystä kun voin auttaa toisia ja kun kuuntelen kurkien huutelua. Rakastan kehoani ja pidän itsestäni muutenkin. Nautin hiljaisuudesta ja yksinolosta. Teen mitä haluan, muiden mielipiteellä ei ole minulle merkitystä. Minusta on tullut vahva. En anna kenenkään kävellä ylitseni, eikä kukaan sitä oikeastaan enää yritäkään.
Olen kuin pieni lapsi sateella, kaikki on ihanaa ja ihmeellistä.
Ihmisvihani on vain kasvanut. Teen paljon eläinten-ja lastensuojelutyötä. Siinä näkee, miten kammottavia tekoja kaikkein viattomimmille tahallaan sadistisesti tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raihnas kirjoitti:
25-vuotiaana se vanhuus alkoi siitä, etten meinannut saada hedelmäpusseja auki kaupassa.
Nyt 10 vuotta myöhemmin 35-vuotiaana se on entistäkin hankalampaa. Alla lista muutoksista kuluneen 10 vuoden ajalta, jona siis tunnen ikääntyneeni kuin olisin joku 70-vuotias.Olen hoikka, joten nämä eivät sitten johdu ylipainosta, kun sitä täällä kuitenkin ehdotetaan. Syön terveellisesti (oikeasti, en vain luule) ja liikun niin paljon kuin kaikilta vaivoiltani kykenen. En ole hankkinut lapsiakaan, mutta silti kaikkea kamaluutta on tapahtunut keholleni.
-kaikki näppäryys on siis kadonnut, sormet tuntuvat kuin ne olisivat hanskojen sisällä esim. puhelinta näppäillessä
-olen kömpelö, törmäilen ovenkarmeihin, kompastelen omiin jalkoihini, pudottelen kaikki esineet käsistäni
-uuden oppiminen on hidasta ja vaikeaa
-hengästyttää portaita noustessa
-kunto ei ole kohonnut 10 vuoteen liikunnasta huolimatta ja suoritukset vain heikkenevät
-liikun vaappumalla
-aina kolottaa jotakin kohtaa
-turvottaa, etenkin helteellä jalat paisuvat varmaan kaksinkertaisiksi
-kasvojen iho on pehmeää ja venyvää, ihohuokoset muuttuneet suuriksi, juonteet toistaiseksi pieniä, mutta...
-silmänaluset ovat todella tummat ja silmäpussit pahemmat ja ryppyisemmät kuin monella 80-vuotiaalla (en tajua miten tämä voi olla edes mahdollista)
-kynsiin on tullut pitkittäisiä uurteita ja kynnet ovat kuivat, pikkuvarpaiden kynnet ovat muuttuneet jopa kulmikkaiksi, kuten [
-käsien iho kuivaa ja ryppyistä kuin 65-vuotiaalla äidilläni
-pää ja leuka jykevöitynyt tanttamalliseksi, pää kasvanut yläosasta
-samoin ryhti muuttunut sellaiseksi imettäneen emakon näköiseksi (en ole imettänyt eikä minulla ole lapsia), vaikka seisoisi miten suorassa
-tiimalasista on tullut kalapuikkomainen pötkylä
-rumia tummia pigmenttimuutoksia SIELLÄ
-rinnat muuttuneet oudoiksi, kuin vähärasvaisemmiksi lölleröiksi ja siirtyneet kehossani varmaan 5-10 cm alemmas, vaikka eivät siis roiku
-ei kiinnosta käydä missään tai nähdä ketään, haluaisin vain olla kotona, velvollisuudet inhottavat
-alkoholista tulee 1 annoksesta huono olo
-silmän yläluomet venyneen näköiset, poimuiset ja vaikeat meikata
-nenäkin on kasvanut
-mustelmat ja haavat eivät parane millään, yksi kissanraapaisusta tullut arpi oli 2 vuotta ennen kuin katosi
-aina väsyttää, paitsi yöllä kun pitäisi nukkua
Ja varmasti vaikka mitä muuta. Kauhistuttaa ajatella, millaista elämäni on vaikkapa 20 vuoden päästä, kun tunnen itseni jo nyt näin raihnaiseksi.
Sulla on joku vitamiinien ja kivennäisaineiden puutos! Antioksidanttiklinikalle testeihin niin se selviää. Toi ei ole normaalia!
Naiset vanhenevat ennen aikojaan ja vaihdevuodet vanhentavat naisen lopullisesti. Katsokaapa näitä 45-55-vuotiaita naisia. He ovat jo valmiiksi raihnaisia ikäloppuja! Ryhti on huono, iho on kurttuinen, ylipainoa on suurimmalla osalla, fyysinen kunto on huono ja muisti ei toimi. Vaihdevuosi-ikäiset naiset eivät jaksa mitään kotona eivätkä työelämässä. Jos he käyvät töissä, niin he ovat jatkuvasti sairauslomalla ja vielä useammin omalla "sairauslomalla" eli tekosairaana. Saavat raivokohtauksia, huutavat, kiroilevat ja kiukuttelevat kotona ja työpaikalla. Haukkuvat ja kiusaavat syyttömiä perheenjäseniä ja muita ihmisiä. Vanhenevat naiset ovat pelkkä taakka lähipiirille ja ympäristölle!
Naisen fyysinen kunto alkaa rapistua noin 40-45-vuotiaana ja muisti alkaa pätkiä. Niin kauan, kun nainen on hedelmällinen, hän pysyy jaksavana, nuorena ja hyväkuntoisena. Raskaudet, synnytykset ja imetykset pitävät naisen nuorena! Vaihdevuosissa ei ole mitään hyvää. Miehet eivät vanhene samalla tavalla kuin naiset. Mies pysyy hedelmällisenä ja voi perustaa perheen ja tulla isäksi vanhempanakin. Esimerkiksi Tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä tuli isä 69-vuotiaana. Mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut onnellinen. Nuorena, alle nelikymppisenä siis, olin jotenkin masentunut, vihainen, kateellinen ja ahdistunut, tavoittelin materiaa, statusta ja mitä näitä nyt on turhuuksia. Suomin omia virheitäni ja painoin nuttura tiukalla eteenpäin.
Nyt olen joka päivä hykerryttävän onnellinen. Kaikesta. Suhtaudun kanssaihmisiin lempeydellä, näen kaikissa ihmisissä hyvää, koen täyttymystä kun voin auttaa toisia ja kun kuuntelen kurkien huutelua. Rakastan kehoani ja pidän itsestäni muutenkin. Nautin hiljaisuudesta ja yksinolosta. Teen mitä haluan, muiden mielipiteellä ei ole minulle merkitystä. Minusta on tullut vahva. En anna kenenkään kävellä ylitseni, eikä kukaan sitä oikeastaan enää yritäkään.
Olen kuin pieni lapsi sateella, kaikki on ihanaa ja ihmeellistä.
Mikä ihana viesti! Olen 35-vuotias ja juuri tuollainen, mitä kuvailit nuoresta itsestäsi. Haluaisin olla onnellinen ja tiedän, että onni on asenne. Voi valita ajatella onnellisia, rakastavia ajatuksia. Siltikään en tähän kykene kuin hetkittäin tai parhaimmillaankin muutaman päivän putkeen, kunnes masennus, itseinho ja toivottomuuden tunne valtaavat.
Nyt menee aiheen ohi, mutta vastaan osan ihmettelyihin. Olen käynyt lääkärissä ja itse asiassa taas menossa, mutta ei ne oikein sairauksia tunnu löytävän, kun kaikki arvot on tietenkin "kunnossa ja viitealueella", niin väkisin sitä alkaa miettiä, että kai se vanhuus vain sieltä sitten tuli jo varhaisiässä. Mutta kiva, jos tekin olette sitä mieltä, ettei 35-vuotiaan pitäisi olla näin raihnas.
T: Raihnas tuolta ylempää
En enää välitä muista. Muiden mielipiteet ovat samantekeviä. En enää kuuntele muita. Minusta on tullut itsekeskeinen.
Nainen on nuori niin kauan, kun hän voi tulla luonnonmukaisesti raskaaksi ja synnyttää lapsia. Nuoruutta riittää siis noin 45 ikävuoteen asti. Joillakin naisilla hedelmällisyys säilyy pitkään ja nainen voi saada lapsen vielä noin 50-vuotiaana.
Kun nainen ei voi enää tulla raskaaksi ja synnyttää, niin alkaa vanhuus eli elämän alamäki. Vaihdevuodet ovat vanhenemisen ensimmäinen virstanpylväs. Virtsankarkailu alkaa, nainen käyttää vaippoja ja on fyysisesti huonokuntoinen ja raihnainen. Myös henkinen ja älyllinen kapasiteetti laskee ja tulee muistisairauksia. Fyysinen ja henkinen kunto rapistuu. Lopulta vanhusta odottaa vanhainkoti, yksinäisyys ja toisten ihmisten avun varaan joutuminen. Vanhenemisessa ja vanhuudessa ei ole mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Naiset vanhenevat ennen aikojaan ja vaihdevuodet vanhentavat naisen lopullisesti. Katsokaapa näitä 45-55-vuotiaita naisia. He ovat jo valmiiksi raihnaisia ikäloppuja! Ryhti on huono, iho on kurttuinen, ylipainoa on suurimmalla osalla, fyysinen kunto on huono ja muisti ei toimi. Vaihdevuosi-ikäiset naiset eivät jaksa mitään kotona eivätkä työelämässä. Jos he käyvät töissä, niin he ovat jatkuvasti sairauslomalla ja vielä useammin omalla "sairauslomalla" eli tekosairaana. Saavat raivokohtauksia, huutavat, kiroilevat ja kiukuttelevat kotona ja työpaikalla. Haukkuvat ja kiusaavat syyttömiä perheenjäseniä ja muita ihmisiä. Vanhenevat naiset ovat pelkkä taakka lähipiirille ja ympäristölle!
Naisen fyysinen kunto alkaa rapistua noin 40-45-vuotiaana ja muisti alkaa pätkiä. Niin kauan, kun nainen on hedelmällinen, hän pysyy jaksavana, nuorena ja hyväkuntoisena. Raskaudet, synnytykset ja imetykset pitävät naisen nuorena! Vaihdevuosissa ei ole mitään hyvää. Miehet eivät vanhene samalla tavalla kuin naiset. Mies pysyy hedelmällisenä ja voi perustaa perheen ja tulla isäksi vanhempanakin. Esimerkiksi Tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä tuli isä 69-vuotiaana. Mahtavaa!
Joopa joo, ei saa töitä, joten arki ja viikonloput menee neljän seinän sisällä,koska ei ole rahaa elää. Ainoat vieraat on lasten kaverit.
Elämä on p askaa ja pahenee vaan. Olisi edes 20v ja elämä edessä.
T se 35v