Lue keskustelun säännöt.
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
Fyysisiä muutoksia: olen kömpelömpi ja jäykempi, vaikka harrastan monipuolista liikuntaa. Rinnat roikkuu. Paino nousee herkästi (nuorempana olin ns. läpip a s k a). Luonne on muuttunut nuoruuden hätäilevästä tyynemmäksi. Itsetunto on vähän kohentunut, ennen vertailin jatkuvasti itseäni muihin. Teen tätä vieläkin kyllä, mutta aina vaan useammin en jaksa enää velloa siinä tunteessa. Ymmärrän, että vain itseäni ja omaa ajatusmaailmaa voi todella muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan nauraa itselleni entistä enemmän, myöntää virheet ja todeta, että sori - en oo täydellinen. Luotan kuitenkin enemmän omaan osaamiseeni ja ymmärrän, että virheitä sattuu, rapatessa roiskuu.
En jaksa katsoa ohjelmien osalta muuta kuin komediaa, elämä on tarpeeksi raskasta muutenkin. En jaksa katsoa sen enempää leffoja kuin tv-ohjelmiakaan uusintana.
Pidän itsestäni enemmän ja hyväksyn (erityisesti ulkonäköni) virheet.
Puolustan itseäni herkemmin, enkä jaksa ottaa vastaan bs:iä.
Pidän nuorison kuuntelemasta musiikista, grunge ja metal rock puree yhä. En siedä kuunnella nuoruuteni musiikkia yhtään, enkä jotain Popedoita tai Kaija Koita, jotka tekevät uutta tulemista.
Illanvietto on parasta, jos siihen kuuluu kiireettömyys, hyvä ruoka, viini ja miellyttävä, puhelias seura. En jaksa festareita, baareja tai muuta kovaäänistä paikkaa, jossa parveilee ihmisiä.
Olen koko ajan iloisempi, sosiaalisempi ja pitkäpinnaisempi.
Saan hurjasti energiaa teinien kanssa työskentelystä. Että ne on rasittavia, mutta samalla niin ihanan keskenkasvuisia ja herttaisia!
Kotityöt eivät jää enää roikkumaan ja siivoan kokatessakin kaikki esille otetut tavarat heti pois. Ennen ne jäivät pitkin poikin ja stressasivat, kun olisi pitänyt siivota. Kotini on muutenkin suht koht siisti koko ajan. Ennen ei ollut.
Olen tullut koko ajan konservatiisisemmaksi. Nuorena irtosuhteet oli ok ja suojaamminenkin niin ja nin. Nykyään en halua mitään irtosuhteita, koska niissä on niin suuri riski saada tauteja. Mieluummin ilman kuin riskillä.
Haaveilen muutosta lämpimään, mutta eläke ja terveydenhoidon edulisuus/toimivuus kiinnostaa enemmän. Jos lähtee ulkomaille, mmiten käy eläkkeen tai onko terveydenhoito kunnollista?
Kyllähän sitä on muuttunut, eikä kuitenkään mittarissa kuin VASTA 47 vuotta.
Mulla just päinvastoin. Mitään kotitöitä en saa aikaiseksi. Ikkunoiden pesua suunnitellut koko kesän.En ole pessyt. Imurointia suunnitellut pari viikkoa. WC: n pesua suunnitellut viikon. Saunan pesua suunnitellut vuoden. Tekemättömät duunit ahdistavat kyllä, mutta ei jaksa.
Naamaani jaksan tosin puunata, voidella ja meikata edelleen.Siis nuorempana olin ikiliikkuja, siivosin, remonteerasin, ompelin vaatteet, hoidin lapset ja työn,harrastin liikuntaa ja vaikka mitä.
Nyt eläkkeellä tällasta.
Minusta on tullut se äkäinen yli 50v.haaska. ihan hävettää, mutten voi sille mitään.
Pippeli on rypistynyt ja ketutus kasvanut.
Olen hyväksynyt ettei itselläni ole mitään yhteistä sisarusteni kanssa eikä heidän kanssaan ole pakko olla vain sukulaisuuden takia. Tai on jotain yhteistä: lapsuus alkoholistiperheessä. Eikä se riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maitohampaani ovat tippuneet pois.
Mun kaappiin on ilmestynyt kori, jossa on jos jonkinlaista pikarohtoa: lihaksiin, niveliin, nenään, silmiin, ihoon, uneen, jalkoihin, hengitykseen, verenkiertoon jne. En tiedä, missä vaiheessa olen alkanut tuollaista kotiapteekkia pitämään, kai se liittyy vanhenemiseen. Muistan, kun näin parikymmentä vuotta sitten anopin hyllyssä sellaisen korin ja mitä todennäköisimmin ajattelin, että ”vanha mikä vanha”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut racicti. Ihan kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen ajatus, miten maailmasta tehdään parempi paikka, on karissut.
Huomaat, miten vähän loppujen lopuksi voit vaikuttaa asioihin ja maailma vain menee hullummaksi, kaikesta hyvätahtoisuudesta huolimatta.
Aina on kyse vallasta jo muinaisista ajoista alkaen, se ei muuksi muutu, ihminen on läpeensä tyhmä, eikä koskaan opi.
Tästä syystä olen itse asiassa nuorentunut. Henkisesti, ja harjoitusten avulla jopa vähän fyysisesti. Nuorempana kävin läpi raskaita tunteita, filosofisia pohdintoja, visioita, vaikka mitä. Varhaisvanhus. Mutta kaikki on turhaa auringon alla, niin kauan kuin ihminen on se sama kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain oli hyvä nimitys tälle: ammattikehtaaja. Eli ei välitä muiden mielipiteistä, sanoo tarvittaessa epäkohdista, ei ota vastaan turhanpäiväistä perseilyä keneltäkään.
Täysin samat tuntemukset ap:n kanssa, paitsi tuo lämpö. Edelleen tykkään , että kesällä on saa olla kuuma. Enää ei jaksa iltaisin riekkua, seksi ei juurikaan kiinnosta(vaihdevuodet) elokuvia ei jaksa katsoa ja enimmäkseen aina väsyttää. En kyllä nuku hyvin, vaan heräilen noin 3 kertaa tunnissa. Ei jaksa siivota joka viikko taloa katosta lattiaan. Toki ei tule likaakaan niin paljoa, kun ollaan jo siipan kanssa kahdestaan, lapset on jo maailmalla. Työ alkaa tuntumaan raskaalta(olen jo 60v) ja tuntuu, ettei lomilla ehdi palautua ollenkaan. Palautuminen on muutenkin selvästi huonontunut kaikissa liikuntajutuissakin. Ei enää jaksa hiihtää luistellen,vaan on ollut pakko palata diakonaalityyliin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua alotus kuulostaa aivan minulta. Oon 25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutin. Yli 35v naisella ei tee mitään. Paskaa vaan edessä.
-35v -Ihan varmasti on luvassa sitä itteään tuolla asenteella.
Suoraan sanoen minua välillä sieppaa lukea näitä "Oon X ikäinen, ei tämmösellä tee enää mitään, kaikki on ihan paskaa tästä eteenpäin" -marinoita. Lakatkaa laittamasta niin paljon painoarvoa joillekin yleisille odotuksille tai "kilttien palstailijoiden" kriteereille siitä, minkä ikäinen nainen on kelvollinen ja mitä hänellä on elämältä lupa odottaa. Te olette yksilöllisiä ihmisiä siinä missä muutkin, ette massatuotteita, joilla on parasta ennen -päiväys.
Sen ymmärrän, että esim. läheisten sairastuminen ja kuolema sekä oma fyysinen jaksaminen huolettavat enkä näitä murheita halua missään nimessä vähätellä. Ne ovat raskaita ja ahdistavia asioita käsitellä kenelle tahansa. Mutta tämä vähän niin kuin tapavalittamiselta kuulostava "v-u tämmönen kolmekymppinen akka on pelkkää ongelmajätettä" ei monesti herätä kuulijassa sympatiaa vaan ärtymystä. Aikuinen ihminen osaa rakentaa itsetuntonsa ja minäkuvansa muiden asioiden kuin ulkopuolelta tulevien, yleensä täysin keskenään ristiriidassa olevien ja mahdottomien odotusten varaan. Jos joku ei teitä hyväksy tuon ikäisenä tai muuten omana itsenänne, niin hän suksikoot kuuseen ja etsikööt mieluisampaa seuraa.
t. toinen 35 vee
Mitä jos tuntuu siltä? Ja media ja koko maailma kertoo että olet ongelmajätettä, koska et ole enää nuori?
-Se elämä ohi 35 v-
Voi luoja! Elämä ei todellakaan ole olhi 35v, eikä mikään media edes kerro, että sen ikäinen on ongelmajätettä. Itse sain esikoisen 33v ja koko elämä oli edessä. En hetkeäkään miettinyt, että elämä olisi nyt tässä, vaan siitä elämä alkoi. Nyt olen 60v ja minulla on 4 aikuistalasta ja elämää on vieläkin edessä. vanhuus alkaa 80v, eikä silloinkaan vielä olla ongelmajätettä. Eletään elämää, eikä vinguta turhia. 35 vuotias on vielä nuori, paitsi ehkä teinin mielestä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettanut kiiruhtamaanhitaammin, olemaan vähempää tyytyväinen.
Olen masentunut, kun tiedän nykyään liikaa faktoja. Olisin halunnut pysyä siinä nuoruuden kuvitelmassa, että jokaiselle kyllä löytyy se oma paikka tässä elämässä aikuisena kuin itsestään. Että löytyy kyllä itselle sopiva ala ja sitten pääsee heti itselle sopivaan työhön vaikka loppuelämäksi jos haluaa ja sitä rataa. Mutta ei, olisikin tarvinnut hemmetisti jatkuvaa määrätietoista työtä asian eteen nuoresta asti ja/tai hemmetisti tuuria. Olin tyhmä.
Kusi kaari on alle viisi metriä eikä määlli lennä enää naamalle vaan jää navalle.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaappiin on ilmestynyt kori, jossa on jos jonkinlaista pikarohtoa: lihaksiin, niveliin, nenään, silmiin, ihoon, uneen, jalkoihin, hengitykseen, verenkiertoon jne. En tiedä, missä vaiheessa olen alkanut tuollaista kotiapteekkia pitämään, kai se liittyy vanhenemiseen. Muistan, kun näin parikymmentä vuotta sitten anopin hyllyssä sellaisen korin ja mitä todennäköisimmin ajattelin, että ”vanha mikä vanha”.
Minulle on myös ilmestynyt kori rohtoja. Iso kori.
Olen 48-vuotias ja tietoinen elämän väliaikaisuudesta. Tykkään elää ja olen pääosin kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää.
Suhtaudun itseeni myönteisemmin kuin nuorena. Olen ihminen ja teen virheitä. Rapatessa roiskuu.
Ihmisten kanssa oleminen uuvuttaa, ja annan itseni elää erakon elämää.
Suuri osa asioista huvittaa minua — myös oma typeryyteni, turhamaisuuteni ja ajoittainen kireyteni.
Painonpudotus on mahdotonta, eikä kunto nouse millään. Kolottaa ja kiristelee vähän joka paikkaa. Esivaihdevuodet ovat suht tanakasti läsnä kaikkine oireineen.
Mukavampaa on elämä nykyisin kuin nuorena, jolloin olin masentunut ja ahdistunut. Tosin kauneus on kadonnut myös.
Jyrkkyys ja ehdottomuus lieventynyt, pidän kyllä kuiinni omista näkemyksistäni, mutta tilaa on myös muille.
Hyväksyn ulkonäön katoavaisuude(miesten katseet ei enää viivähdä olemuksessani niinkuin ennen, itse asiassa se olikin ensimmäinen merkki, kun huomasin olevani vanha nainen)
Mutta niin se elämä menee.
Minusta on tullut empaattinen.