Lue keskustelun säännöt.
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
Olen edelleen hyväkuntoinen ja pidän liikkumisesta. En ole syönyt lihaa pariinkymmeneen vuoteen ja kroppa toimii edelleen. Suurimmat muutokset ovat henkisellä puolella. Elän siinä mielessä elämäni parasta aikaa. Iän myötä jää sekin vähä haahotus pois mikä nuorempana vei aikaa ja energiaa. Nyt on tarpeeksi perspektiiviä keskittyä oleelliseen, eikä ympäristön tai muiden sanelemat arvot/arvostukset vaikuta mitenkään, jos vaikuttivat ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisaampi ainakin. Moni nuoruuden hölmöily olisi jäänyt tällä ajatuksenjuoksulla tekemättä.
Olen 50-v ja elän elämäni parasta vaihetta mielestäni, joten olen onnellisempi kuin nuorempana. Parempaa tämä on kuin nuoruus. 😀
Luovutin. Yli 35v naisella ei tee mitään. Paskaa vaan edessä.
-35v -
Vierailija kirjoitti:
Luovutin. Yli 35v naisella ei tee mitään. Paskaa vaan edessä.
-35v -
Ihan varmasti on luvassa sitä itteään tuolla asenteella.
Suoraan sanoen minua välillä sieppaa lukea näitä "Oon X ikäinen, ei tämmösellä tee enää mitään, kaikki on ihan paskaa tästä eteenpäin" -marinoita. Lakatkaa laittamasta niin paljon painoarvoa joillekin yleisille odotuksille tai "kilttien palstailijoiden" kriteereille siitä, minkä ikäinen nainen on kelvollinen ja mitä hänellä on elämältä lupa odottaa. Te olette yksilöllisiä ihmisiä siinä missä muutkin, ette massatuotteita, joilla on parasta ennen -päiväys.
Sen ymmärrän, että esim. läheisten sairastuminen ja kuolema sekä oma fyysinen jaksaminen huolettavat enkä näitä murheita halua missään nimessä vähätellä. Ne ovat raskaita ja ahdistavia asioita käsitellä kenelle tahansa. Mutta tämä vähän niin kuin tapavalittamiselta kuulostava "v-u tämmönen kolmekymppinen akka on pelkkää ongelmajätettä" ei monesti herätä kuulijassa sympatiaa vaan ärtymystä. Aikuinen ihminen osaa rakentaa itsetuntonsa ja minäkuvansa muiden asioiden kuin ulkopuolelta tulevien, yleensä täysin keskenään ristiriidassa olevien ja mahdottomien odotusten varaan. Jos joku ei teitä hyväksy tuon ikäisenä tai muuten omana itsenänne, niin hän suksikoot kuuseen ja etsikööt mieluisampaa seuraa.
t. toinen 35 vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että facebook on turha ja poista se ei enää kiinnosta muiden kuvien tai tarinoiden katsominen.
Huomaat olevasi vanha kun et saa enää baarista ketään mukaasi vaikka kuinka flirttailisi, shame.
Kylmää ei kestä vaikka miten rakastaisi raitista ilmaa ja pukisi paljon vaatteita päälle.
Väsynyt 24/7.
Kahvia menee monta litraa päivässä.
Koti on paras paikka ja sohva!
Mikään ei nouse päähän vaikka kuinka vetäisi lärvit.
Kaikki alkaa ärsyttämään.
N.26
Ihanko tosi. Vasta 26V, ei ole ihan normaalia. Itselläni ikääntyminen alkoi vasta 40V jälkeen painamaan ja koti sohvan vetovoima.
Oon näköjään vähän vanhanaikanen vaikka 26 vuotias, joskus toivoisi että pääsisi takaisin 1994 aikaan silloin ihmiset puhuivat toisilleen eivätkä ole some ja puhelin koukussa. Enään ei vaan yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa muiden asiat somen kautta. Mäkin oon nähnyt niin paljon mun elämässä että sisäinen puhdistuminen on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50-v ja elän elämäni parasta vaihetta mielestäni, joten olen onnellisempi kuin nuorempana. Parempaa tämä on kuin nuoruus. 😀
https://www.jonathanahill.com/pages/books/6759/the-venerable-bede-or-be…
Kun vaan löytää oikeat asiat ja saa ne omaan hyllyynsä koottua;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut paljon onnellisempi.
Tosin lähtökohdat olivat karut, joten oikein muuta tietä ei olisikaan jos meinaa edelleen olla hengissä. Mutta on kivaa kun voi olla suurimman osan ajasta melko onnellinen tai tyytyväinen.
Se nuoruuden kunnianhimo ja näyttämisen halu karissut ja sen tilalle tullut oikea oma tahto ja tyytyväisyys, kun ei juokse suurien rahojen tai muun ulospäin näyttävän upeuden perässä, vaan teenkin just kaikkea sitä mitä huvittaa ja oikeasti haluan, rahattomanakin.
Parasta se itsetuntemus, että mistä asioista oikeasti nautin tässä elämässä, ja myös uskallus elää siten ja tehdä niitä asioita mitkä tuovat syvää tyydytystä ja nautintoa.
Nuorena heikolla itsetunnolla teki asioita jotka kuulostivat ja näyttivät mainitsemisen arvoisilta, vaikka ne ei kovin paljoa olisi kiinnostaneetkaan.
Varmaan niillä joilla nuoruus ollut loisteliasta ja onnellista aikaa niin ikääntyminen ahdistaa, mutta meillä joilla se lapsuus ja nuoruus oli yhtä hirveyttä, niin ikääntyminen on ihanaa kun se kaikki paha on aina vain kauempana ja kauempana ja sen tilalle tulee valoa.
Hyvin tuttua. Elämä paranee vuosi vuodelta. Asioiden tekeminen, koska niin on vaan tehtävä, on jäänyt. Vielä päälle kolmekymppisenä oli oltava se parisuhde. Nyt kun on päälle 40 on tajunnut, että se ei ole naiselle muuta kuin työmaa. Ei anna mitään, paitsi työtä. Minusta on tullut laiska ja nautinnonhaluinen. haluan miellyttää vain itseäni, tehdä itseäni kiinnostavia asioita, laittaa ajan ja rahan itseeni. Nuorempana sillä omalla voinnilla ei ollut mitään merkitystä, kunhan kaikki muut voi hyvin ja niiden tarpeet oli täytetty. Nyt muiden tarpeilla ei ole mitään väliä. Jokainen hankkikoon itse onnensa.
Minulle on tullut tämä sama parisuhteen kanssa. Tuntuu että miehet on huomion kaipuussaan kuin pieniä vauvoja. Nyt kun olen juuri saanut kasvatettua lapsen vähän vähemmän tarvitse vaan ikään, mies olettaa että alan käyttää vapautuvan ajan hänen viihdyttämiseen. En käytä, nyt on minun aikani tehdä omia juttuja sen sijaan että vain palvelen muita.
N42
En kestä kusipäitä. Se on ehkä suurin oivallukseni ikääntymisessä.
Sanoin itseni irti töistä, kun tajusin, että päivästä päivään kuuntelen haukkuja asioista, johon minulla ei ole minkäänlaista osuutta.
Elämä on liian lyhyt, ja 6 viimeistä vuotta yritin vain miellyttää ja palvella...
Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on oltava joustava ja kiltti.. Mutta oikeasti?!
Miksen saa sanoa että : "valitettavasti minun on noudatettava lakia ja yhtiömme säädöksiä" ilman, että joku tekee siitä reklamaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 52 vuotias ja viimeiset kolme vuotta ovat olleet todella rankkoja. Sain kasvaimen kohtuun ja lihoin 50kg. Kasvain ja kohtu poistettiin, samaten munasarjat ja munatorvet. Kohtu kasvaimineen oli kaksi kiloinen ja kasvanut minuun kiinni. Iso leikkaus josta en tervehtynyt. Seurasi toinen leikkaus. Hormoonikorvaushoito ei sopinut, onneksi kyseisten laastarien myynti apteekista loppui ja sain Lenzetto nimistä hormoonikorvausjuttua tilalle. Paino tippuu nopeaa tahtia ja alan taas pikku hiljaa tunnistaa itseni peilistäkin. Kävelen päivittäin ja joogaan. Olen jättänyt jo vuosia sitten alkoholin kokonaan ja kaikki maitotuotteet, punaisen lihan ja viljatuotteet. En juurikaan jaksa meikata ja katson kauhunsekaisella ihmetyksellä nuorempia naisia joilla on irtoripset ja kynnet ja tatuoidut kulmat ja olen salaa kiitollinen että olen jo 52-vuotias, niin ei tarviikkaan. Kun olin isokokoisempi muutuin näkymättömäksi muulle maailmalle ja nyt huomaan esim kaupassa tai lenkillä viipyileviä katseita, taas. Sekä miesten että naisten, katseiden sisältö vain on hieman erilainen. Ja mietin itsekseni että kyllä ihmiset ovat pinnallisia, enkä oikein osaa päättää olenko loukkaantunut vai huvittunut ympäristössä tapahtuneesta muutoksesta minun muuttuneeseen olemukseen.
On kammottavaa tietää että vain noin 5 prosenttia poliitikoista on oikeasti älykkäitä. Iso osa on jotain typeriä entisiä urheilijoita tai muita turhajulkkiksia tai sosiopaattisia urapoliitikkoja. Ihme ettei maapallo ole räjähtänyt jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 vuotias ja viimeiset kolme vuotta ovat olleet todella rankkoja. Sain kasvaimen kohtuun ja lihoin 50kg. Kasvain ja kohtu poistettiin, samaten munasarjat ja munatorvet. Kohtu kasvaimineen oli kaksi kiloinen ja kasvanut minuun kiinni. Iso leikkaus josta en tervehtynyt. Seurasi toinen leikkaus. Hormoonikorvaushoito ei sopinut, onneksi kyseisten laastarien myynti apteekista loppui ja sain Lenzetto nimistä hormoonikorvausjuttua tilalle. Paino tippuu nopeaa tahtia ja alan taas pikku hiljaa tunnistaa itseni peilistäkin. Kävelen päivittäin ja joogaan. Olen jättänyt jo vuosia sitten alkoholin kokonaan ja kaikki maitotuotteet, punaisen lihan ja viljatuotteet. En juurikaan jaksa meikata ja katson kauhunsekaisella ihmetyksellä nuorempia naisia joilla on irtoripset ja kynnet ja tatuoidut kulmat ja olen salaa kiitollinen että olen jo 52-vuotias, niin ei tarviikkaan. Kun olin isokokoisempi muutuin näkymättömäksi muulle maailmalle ja nyt huomaan esim kaupassa tai lenkillä viipyileviä katseita, taas. Sekä miesten että naisten, katseiden sisältö vain on hieman erilainen. Ja mietin itsekseni että kyllä ihmiset ovat pinnallisia, enkä oikein osaa päättää olenko loukkaantunut vai huvittunut ympäristössä tapahtuneesta muutoksesta minun muuttuneeseen olemukseen.
Mielenkiintoista! Näytät selvinneen myrskystä hyvin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutin. Yli 35v naisella ei tee mitään. Paskaa vaan edessä.
-35v -Ihan varmasti on luvassa sitä itteään tuolla asenteella.
Suoraan sanoen minua välillä sieppaa lukea näitä "Oon X ikäinen, ei tämmösellä tee enää mitään, kaikki on ihan paskaa tästä eteenpäin" -marinoita. Lakatkaa laittamasta niin paljon painoarvoa joillekin yleisille odotuksille tai "kilttien palstailijoiden" kriteereille siitä, minkä ikäinen nainen on kelvollinen ja mitä hänellä on elämältä lupa odottaa. Te olette yksilöllisiä ihmisiä siinä missä muutkin, ette massatuotteita, joilla on parasta ennen -päiväys.
Sen ymmärrän, että esim. läheisten sairastuminen ja kuolema sekä oma fyysinen jaksaminen huolettavat enkä näitä murheita halua missään nimessä vähätellä. Ne ovat raskaita ja ahdistavia asioita käsitellä kenelle tahansa. Mutta tämä vähän niin kuin tapavalittamiselta kuulostava "v-u tämmönen kolmekymppinen akka on pelkkää ongelmajätettä" ei monesti herätä kuulijassa sympatiaa vaan ärtymystä. Aikuinen ihminen osaa rakentaa itsetuntonsa ja minäkuvansa muiden asioiden kuin ulkopuolelta tulevien, yleensä täysin keskenään ristiriidassa olevien ja mahdottomien odotusten varaan. Jos joku ei teitä hyväksy tuon ikäisenä tai muuten omana itsenänne, niin hän suksikoot kuuseen ja etsikööt mieluisampaa seuraa.
t. toinen 35 vee
Kyllä, tämä on aivan kauhea asenne ja sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan paljon paremmin pitää puoleni. Enää mun ylitse ei kävellä noin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin palstaa ja hämmästyin, miten nuorina (35-50) ihmiset kokevat ikääntymisen huonot puolet. Onkohan kyseessä enemmänkin tylsistyminen oman elämän yksitoikkoisuuteen, kun somessa näkee kiillotettua kuvaa muiden menevästä elämäntyylistä. Mistä löytyisi ilo nauttia omista pienistä jutuista? Kirjoita paperille kaikki ne asiat, jotka tuovat sinulle mielihyvää, niin uskon, että lista on pitkä. Tsemppiä ja elämäniloa ennenkuin ne "oikeat vanhuudenvaivat" saapuvat.
Ei se siitä johdu. Meitä 35-50 v. naisia sattuu olemaan paljon palstalla, minä 57-vuotiaana varmaankin vanhimmasta päästä. Monet ikätoverit halveksuvat, jos kertoo palstailevansa ja pitävät pinnallisena. Minun äitini ikäluokka yli 80 v. taas ei osaa kirjoitella kokemuksiaan ikääntymisestä.
Osaapas, mutta heillä hävettää, kun käsi tärrää. Mun äiti on 10 vuotta vanhempi ja näen selvästi milloin on syönyt mitäkin - siitä kynän jäljestä: ristikon pölkkykirjaimet kyllä onnistuu, ja lauseetkin, mutta moni ruoka pistää sen kynän tärräämään. Tekstareita ei enää kirjoita, vaikka näkö on tarkka. Hanki hänelle teroitin, sellainen automaatti, niin näet: osaa. Mutta kynien terottaminen voi olla hankalaa, eikö?
No jestas, sit sulla on tosi vireä äiti, jos se osaa tänne vauva-palstalle kirjoitella ikääntymisestään. Mun mummoni ei ymmärrä edes, mikä on netti. Älykännykkää osaa käyttää soittamiseen ja osaa lukee tekstarit, mut ei itse osaa lähettää.
En välitä oikein mistään, ulkonäöllisesti tullut ryppyjä silmäkulmaan ja kamalasti löysää nahkaa naamassa,, en laihdu yhtä helposti
Muutoksia 50 vuotta täytettyäni:
- Väsyn töistä. Kun tulen kotiin, on pakko saada oma lepohetki.
- En pysty tekemään yksin arkisin kävelylenkkejä, koska päässä pyörii kävellessä vain työasiat. Pitää olla joko kaveri tai käydä viikonloppuisin, että ei koko ajan mieti lenkillä työjuttuja.
- niska-hartiasäryt. Joku muukin näistä mainitsi tässä ketjussa. Minulla ne haittaavat välillä unta aamuöisin ja välillä iskee päänsärky.
- En käy ostoksilla, muualla kuin ruokakaupassa ja kenkäkaupassa. Kaiken muun tilaan netistä, koska olen laiska.
- laitan paljon harvemmin ruokaa kuin nuorempana. Tänään tein vuohenjuustosalaatin, jonka teko kesti 15 min. Tytär (16 v.) ei syö lihaa, joten en laita enää liharuokia.
- Syön vähemmän kuin ikinä, ikinä koskaan ennen, mutta en laihdu. Aineenvaihdunta hidastunut kai. Painan 76 kg, ja lääkäri kehotti miettimään 5% painonpudotusta, kun paastoverensokeri oli talvella 6.4. Hävettää mennä kontrolliin (jonka piti olla jo mutta peruttiin kun koronan takia resursseja vähennetty). Paino on edelleen 75-76 kg.
Kaksi kertaa yössä tarkoittaa vessassakäyntejä.
Osaapas, mutta heillä hävettää, kun käsi tärrää. Mun äiti on 10 vuotta vanhempi ja näen selvästi milloin on syönyt mitäkin - siitä kynän jäljestä: ristikon pölkkykirjaimet kyllä onnistuu, ja lauseetkin, mutta moni ruoka pistää sen kynän tärräämään. Tekstareita ei enää kirjoita, vaikka näkö on tarkka. Hanki hänelle teroitin, sellainen automaatti, niin näet: osaa. Mutta kynien terottaminen voi olla hankalaa, eikö?