Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ikääntyminen on muuttanut sinua?
Itse huomaan etten osaa enää rauhoittua esimerkiksi katsomaan leffaa. Ajatus harhailee ja ei pysty eläytymään ja keskittymään. Ennen olin tässä todella taitava. Tähän saattaa liittyä lapsiperhearki joka yhtä hullunmyllyä aamusta iltaan mutta silti antoisaa. Mutta ei onnistu enää edes yksinäisinä iltoina leffoihin eläytyminen.
En pidä enää elokuvista tai tv ohjelmista mihin liittyy väkivaltaa.
Olen ollut innokas matkailija, enää se ei kiinnosta niin paljoa.
Vaikka nukun hyvin, olen väsynyt kun herään.
En enää jaksa valvoa myöhään ja yöelämään en jaksa lähteä edes yhtä kertaa vuodessa. Arvostan unta ja lepoa.
Seksihimot jotka ovat olleet aina kovat, ovat hiipuneet.
En välitä enää sotkusta ympärilläni. Aikaisemmin stressaannuin sotkusta ja rakastin järjestystä.
En kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin. 16 ja aurinko on hyvä.
En jaksa enää liian sosiaalista elämää. Ennen oli aina ihmisiä ympärillä. Nyt viihdyn myös yksin.
Entä sinä?
Kommentit (308)
Teen mitä haluan, ihan sama mitä muut ajattelee. En ole tekemisissä ihmisten kanssa joista en pidä, vaikka olisivat sukua. En halua miellyttää ketään, olen sellainen kuin olen, jos ei kelpaa, mulle ihan sama. Inhoan hellettä. Viihdyn yksin paremmin kuin tyhmässä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullla jäi koko lapsuus milteiin elämättä vanhempien riitojen vuoksi. Koko nuoruus jäi elämäättä koulukiusaamisten, adhd iden ja masennnusten takia.
Juoksemaan ei pysty, nivelkipuja on. Televisiota en enää halua katsoa, ohjelmatarjonta laaduttoman huonoa. Muutenkaan ei halua tuhlata aikaansa sellaiseen, jota pitää huonona. Useimmat ihmiset ikävystyttävät. Nautin omasta seurastani, luonnosta, puutarhasta ja eläimistä.
Olen armollisempi itselleni ja myös toisille.
Nuorena olin vasemmistolainen maailmanparantaja, nyt vanhana konservatiivinen. Ei muutu ihminen, vaan tuhoaa mikäli se sallitaan.
Minusta on tullut paljon onnellisempi.
Tosin lähtökohdat olivat karut, joten oikein muuta tietä ei olisikaan jos meinaa edelleen olla hengissä. Mutta on kivaa kun voi olla suurimman osan ajasta melko onnellinen tai tyytyväinen.
Se nuoruuden kunnianhimo ja näyttämisen halu karissut ja sen tilalle tullut oikea oma tahto ja tyytyväisyys, kun ei juokse suurien rahojen tai muun ulospäin näyttävän upeuden perässä, vaan teenkin just kaikkea sitä mitä huvittaa ja oikeasti haluan, rahattomanakin.
Parasta se itsetuntemus, että mistä asioista oikeasti nautin tässä elämässä, ja myös uskallus elää siten ja tehdä niitä asioita mitkä tuovat syvää tyydytystä ja nautintoa.
Nuorena heikolla itsetunnolla teki asioita jotka kuulostivat ja näyttivät mainitsemisen arvoisilta, vaikka ne ei kovin paljoa olisi kiinnostaneetkaan.
Varmaan niillä joilla nuoruus ollut loisteliasta ja onnellista aikaa niin ikääntyminen ahdistaa, mutta meillä joilla se lapsuus ja nuoruus oli yhtä hirveyttä, niin ikääntyminen on ihanaa kun se kaikki paha on aina vain kauempana ja kauempana ja sen tilalle tulee valoa.
Olen tullut mielipiteissäni oikeistolaisemmaksi. Olen liittynyt Youtubeen 2006 ja muistelen, mihin vuoteen asti vielä argumentoin lähinnä demokraattien enkä republikaanien puolesta. Suomessa äänestäisin persuja.
Ja kaljamahaa on tullut myös. Painoin 22 vuotiaana 56 kiloa ja psykologini luuli anorektiseksi. Nyt painan 83.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enään yli viittä kertaa samana yönä, vituttaa. M53
On syytäkin vituttaa, jos elämäsi on ollut pelkkää yöllä panemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulee joku rasittava uusi sovellus tai härveli mitä pitäisi taas kerran opetella käyttämään, yritän pitkittää uuteen siirtymistä koska sitä seuraava uusi on kuitenkin tulossa kohta, ja taaaaaas pitää opetella. Eikä tulisi mieleenikään alkaa tutustua johki Tik Tok roskaan.
En jaksa miettiä enää mitä muut ajattelevat ja näkemykset kaikesta on maltillisempia kuin nuorena. Ei ole enää niin mustavalkoinen.
Toisaalta en siedä enää yhtä kiltisti arvostelua vaikka ne mielipiteet niin kiinnostakaan. Puutun herkemmin turhaan arvosteluun koski se minua tai jotain muuta. Inhoan ihmisten tärkeilyä ja materialismia, nuorena ihannoin kalliita autoja, upeita taloja jne. Nyt niillä ei ole niin väliä enää. Terveys ja perhe, hyvinvointi mennyt materian ihailun edelle. Sanoisin että arvot muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä kaksi tärkeintä asiaa: 1. pysyä elossa ja 2. pysyä terveenä.
Jos vertaan, mikä oli tärkeää 18-vuotiaana, niin varmaankin 1. ystävät ja 2. mielipiteet ja aatteet. Kummasti on 40 vuodessa aika tasannut jyrkimpiä mielipiteitä, eikä ne ystävätkään enää ole tärkeimpiä.
Minua ihmisenä muokkasi luultavasti eniten oman lapsen vakava sairaus. Menettämisen pelko oli läsnä joka päivässä, vaikkei sitä osannut sanoiksi pukea.
Toivon lisää elinpäiviä, lisää terveyttä ja mukavia hetkiä omien lasten ja lapsenlasten kanssa. En olisi näitä osannut edes toivoa nuorena.
Olen tullut jyrkemmäksi mielipiteissäni.
Ja laiskemmaksi ja mukavuudenhaluisemmaksi.
Sanon useammin suoraan mitä ajattelen mutta olen oppinut myös piilottamaan tunteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Tukka rasvoittuu pikavauhtia, eikä sitä jaksaisi pestä. Suihkuun meno tuntuu ponnistukselta.
- Hikiliikunta ajatuksenakin ärsyttää. Uinti, kävely, sauvakävely, vesijuoksu ja jooga ovat paljon miellyttävämpiä
- ostoslistalla on terveyssiteiden sijaan pissasuojia
- kuumat aallot häiritsevät yöunia. Olen aina ollut hyvä nukkuja ja nyt en nauti enää nukkumisesta. Suututtaa herätä hikisenä klo 04.30.
- juon teetä enkä juurikaan kahvia. Kahvista tulee hiki.
Olen saanut lapsia, ja sitä myötä luonteeseen on tullut äidillisyyttä, lempeyttä ja empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan. Olen tullut paljon kiltimmäksi ja ajattelevaisemmaksi.
Toisaalta sietokykyni jaksaa turhia asioita jotka minua ei kiinnosta, on alentunut. Tiedän nyt että minulle merkitsee oma perhe, lapset, läheiset sukulaiset ja omat asiat. En jaksa pitää niin paljon hyvänpäiväntuttuja ja olla koko ajan sosiaalinen. Tiedän mistä nautin ja teen sitä.
Kriittisyys on kasvanut. Kun on nähnyt elokuvia, matkustanut, käynyt sadoissa tai tuhansissa museoissa, kahviloissa, ravintoloissa, ei enää jaksa vaikuttua kaikesta. Helposti muistelee että ah, silloin oli jotain niin ihanaa, vaikka elokuva, ruoka tai näyttely ja tämä ei ole nyt yhtään niin hyvä.
Historia kiinnostaa, kun tajuaa että 50 tai 100 vuotta onkin aika lyhyt aika. Oman suvun historia on alkanut kiinnostaa ihan eri tavalla. Omat muistot ovat tärkeitä ja niitä vaalii.
-Ja en ole ihan ikäloppu, vaan 40v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnianhimo on kadonnut. En saa kuitenkaan mitään mullistavaa aikaan työelämässä, joten miksi ponnistella liikaa?
Toisaalta rahan arvo on kirkastunut, ja minusta on tullut rahanahne, vaikka nuorena olin kaikkea muuta.
En jaksa valvoa. Aikaisemmin jopa valvotun yön jälkeen jaksoin mennä kouluun tms. ihan normaalisti, nyt olen zombie koko seuraavan päivän.
Syön samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta painoa kertyy lisää 2-3kg/vuosi.
Tiedän paremmin mitä elämältä ja esim. parisuhteelta haluan. Esim. jos nyt pitäisi solmia parisuhde, tiedän paljon paremmin mitä toiselta odottaisin ja mitä itse voisin tarjota.
Monet lapselliset arvot ovat poissa. En ole enää maailmanparantaja, mitä olin nuorena, koska nykyään ymmärrän, että maailma on noin lähtökohtaisesti paha paikka eikä asialle voi mitään. Aikaisemmin uskoin, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja kaunista, nyt ajattelen, että jotkut ovat läpeensä pahoja. Kyynistynyt kai olen tai sitten vaan realisti.
En jaksa juhlia aamuviiteen. Nuorena pärjäsi univelan kanssa, nyt hyvät yöunet on tärkeät. Pidän huolta kunnostani ja terveydestäni, ja se vie aikaa paljon enemmän kuin nuorena, jolloin pysyin tikissä ilman ponnisteluja.
Nyt lähellä 50 kymmentä mikään ei vaan enää tunnu oikein miltään, tuntuu että lähes kaikki on koettu. Ei ole sitä uutuudenviehätystä ja jännitystä esim.. Elokuvat ei tunnu miltään kaikki on jo koettu ja nähty samalla kaavalla menevät kaikki. Leipähyllyllä kymmeniä vaihtoehtoja kelaan siinä leipien edessä missä olisi todella hyvä suutuntuma ja maku ,mutta kaikkia on jo maistettu, ei uutta, ostan vanhan tutun leivän. Haen myös sisältöä elämään addiktioista esim.päihteistä,uskonnosta ,pelaan, autan muita ja ostelen kaikkea, mikään ei helpota pidemmän päälle. Tarvitsisin hyviä ihmissuhteita ,mutta niiden luominen todella vaikeaa tässä iässä .Hylkäsin kaverit kun menin naimisiin nuorena.
Odotan kuolemaa ,sillä tuntuu ettei elämä anna enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut paljon onnellisempi.
Tosin lähtökohdat olivat karut, joten oikein muuta tietä ei olisikaan jos meinaa edelleen olla hengissä. Mutta on kivaa kun voi olla suurimman osan ajasta melko onnellinen tai tyytyväinen.
Se nuoruuden kunnianhimo ja näyttämisen halu karissut ja sen tilalle tullut oikea oma tahto ja tyytyväisyys, kun ei juokse suurien rahojen tai muun ulospäin näyttävän upeuden perässä, vaan teenkin just kaikkea sitä mitä huvittaa ja oikeasti haluan, rahattomanakin.
Parasta se itsetuntemus, että mistä asioista oikeasti nautin tässä elämässä, ja myös uskallus elää siten ja tehdä niitä asioita mitkä tuovat syvää tyydytystä ja nautintoa.
Nuorena heikolla itsetunnolla teki asioita jotka kuulostivat ja näyttivät mainitsemisen arvoisilta, vaikka ne ei kovin paljoa olisi kiinnostaneetkaan.
Varmaan niillä joilla nuoruus ollut loisteliasta ja onnellista aikaa niin ikääntyminen ahdistaa, mutta meillä joilla se lapsuus ja nuoruus oli yhtä hirveyttä, niin ikääntyminen on ihanaa kun se kaikki paha on aina vain kauempana ja kauempana ja sen tilalle tulee valoa.
Hyvin tuttua. Elämä paranee vuosi vuodelta. Asioiden tekeminen, koska niin on vaan tehtävä, on jäänyt. Vielä päälle kolmekymppisenä oli oltava se parisuhde. Nyt kun on päälle 40 on tajunnut, että se ei ole naiselle muuta kuin työmaa. Ei anna mitään, paitsi työtä. Minusta on tullut laiska ja nautinnonhaluinen. haluan miellyttää vain itseäni, tehdä itseäni kiinnostavia asioita, laittaa ajan ja rahan itseeni. Nuorempana sillä omalla voinnilla ei ollut mitään merkitystä, kunhan kaikki muut voi hyvin ja niiden tarpeet oli täytetty. Nyt muiden tarpeilla ei ole mitään väliä. Jokainen hankkikoon itse onnensa.
oon 36 vuotta ollut maanviljelijä ja karjapuolella.jokapäiväinen liikkuminen pitää ok kunnossa mutta talvella jos ei jaksa liikkua ylimääräistä niin kevät hirvittää :D paino tahtois nousta mutta pakko pitää kurissa jotta ei hommat mene hankalaksi.Emmerdalin katon illalla netistä ja joka ilta saunon ja nukkumaan menen puolen yön maissa..herään 8 kieppeillä ja nukun hyvin.Laastareita oon käyttäny vaihdev. 4 vuotta ja oon tosi tyytyväinen .Muistan hetken kun ne alkoi vaikuttaa kuin oisin saanut itseni takaisin ; virtaa tuli,innokkuus asioihin palasi ja seksi tuntui taas houkuttavalta :D Verenpainelääkitys on mutta muuten terveys hyvä paitsi vaivasenluut on kuin mansikat pottuvarpaan kylessä! hyvää syksyä kaikille!
Alue: Aihe vapaa
18 jatkaa vielä
Olen häpeilemättä feministi ja teen kaikkeni auttaakseni nuoria naisia etenemään urallaan ja saavuttamaan tasa-arvoisempaa maailman