Olen 14, asun keskellä korpea ja vanhemmat ovat kieltäneet kaiken viihteen. Tulen hulluksi
Otsikko. Tarvitsen luovia tapoja viihdyttää itseäni, kuolen yksinkertaisesti tylsyyteen. Ilmaiset mobiilipelit riittävät vain johonkin pisteeseen.
En voi hankkia maksukorttia ilman vanhempien lupaa, joten kaikki maksullinen on aika mahdotonta. Onnistuin kyllä huijaamaan äidin korttitiedot steamiin, mutta eipä silläkään oikein voi mitään ostaa ilman että huomaisi. Ja meidän netti on niin hidas ettei sen yli oikein voi pelata mitään reaaliaikaistakaan.
Kirjoista on kielletty sota-, rikos-, scifi- ja fantasiakirjat, eli juuri ne kirjat mitä haluaisin lukea. Sama televisiosta tulevien elokuvien kanssa. Ja suoratoistopalveluista pitäisi maksaa, mikä ei siis onnistu koska minulla ei ole omaa maksukorttia.
Kommentit (170)
Tämä vaikuttaa kyllä lähinnä jonkun kirjailijan luomalta mielikuvitushahmolta.
Netti on pullollaan fantasiaa ja scifiä ihan ilmaiseksi.
Itse kasvoin maaseudulla ja harrastin monipuolisesti urheilua, päälajeina juoksu ja hiihto (teimme usein itse latuja hiihtämällä, ilman latukonetta), ja pelasin myös joukkuelajeja mahdollisuuksien mukaan monipuolisesti.
Mitään mobiilipelejä tms. ei tarvinnut, kirjoja tosin luin monipuolisesti. Ja lisäksi tärkeänä pointtina, että nyt olisi tärkeää tunnustaa vanhemmille, jos olet heidän korttitietojaan johonkin huijannut ja heidän rahojaan varastanut.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan 14-vuotias ei tänä päivänä kirjoita tuollaista virheetöntä tekstiä ja elämänkokemusta vaativaa analysointia. Tämä on arviolta noin 30-40-vuotiaan ihmisen tekstiä.
Normaalitilanteessa arvioisin samoin. Hyvin harva nuori osaa ap:n tavoin käyttää luontevasti esimerkiksi potentiaalia tai ylipäätään sidostaa tekstiään noin hyvin.
Poikkeuksen kuitenkin joskus tekevät juuri ap:n kaltaiset, hyvin uskonnollisissa oloissa kasvaneet nuoret. Olen miettinyt, että heidän tekstiympäristönsä ilmeisesti aivan varhaislapsuudesta saakka tukee monipuolisen kielen kehitystä: vähän tai ei lainkaan telkkaria, paljon Raamattua ja ennen kaikkea sen sanojen tulkintaa. Kotona on tavallaan käynnissä päivittäiset luetunymmärrysharjoitukset. Raamatun ja virsien kieli on haastavaa, mutta myös runollista ja täynnä kielikuvia ja symboliikkaa. Jos sen keskellä kasvaa ilman muita virikkeitä (ja vieläpä ap:n tavoin ainoana lapsena aikuisten keskellä) saattaa hyvinkin olla taitava sanankäyttäjä jo nuorena. (Englannin osaaminen onkin tyypillisesti sitten näillä nuorilla heikompaa, kun eivät kuule sitä luontevasti missään).
- äikänope
Vierailija kirjoitti:
On sitä muutakin viihdettä kuin maksulliset nettipalvelut.
Kai sinä neropatti huomasit myös, että myös puolet kirjallisuudesta on kielletty.
Lapsena viihdyin hyvin itsekseni, kun piirsin, maalasin, luin ja kirjoitin. Parasta itseviihdytystä on minusta edelleenkin kirjoittaminen ja maalaaminen. Voi luoda omia maailmojaan ja päästä matkalle tuntemattomaan.
Lue runoja, kokeile itsekin. Voit päästä parhaassa tapauksessa flow-tilaan, kun annat alitajunnan kertoa.
Hommaa jonkun Minna Canthin tms. kirjan irtokannet ja laita ne aina kirjastosta lainaamasi "jännäkirjan" päälle. Voit sanoa vanhemmillesi, että luet klassikoita etkä törkyä.
Olisiko sulla joku samanhenkinen kaveri, jonka kanssa voisitte hahmotella ja kuvata vaikka "elokuvaa"?
Tai sitten alat anonyymiksi tubettajaksi, joka kertoo elostaan tiukkojen vanhempien komennossa... :)
Miksi saat pelata scifi- ja fantasiapelejä puhelimella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan 14-vuotias ei tänä päivänä kirjoita tuollaista virheetöntä tekstiä ja elämänkokemusta vaativaa analysointia. Tämä on arviolta noin 30-40-vuotiaan ihmisen tekstiä.
Älä aliarvioi nuoria. Itse olin tuossa iässä hyvä kirjoittaja, ja opettajat useampaan otteeseen epäili plagioinnista. Tuntui todella pahalta.
Se, että lukee paljon, heijastuu suoraan omaan kirjalliseen ilmaisuun. Toiset myös ovat luonteeltaan analyyttisempia kuin toiset, ja ap:n kaltaisella nuorella on aikaa pohtia asioita monelta kantilta.
Ei nuoruus automaattisesti tarkoita sitä, että osaisi ilmaista itseään pelkillä emojeilla ja analysoida korkeintaan rinnakkaisluokkalaisen tytön/pojan silmien väriä. Osasin minäkin ap:n ikäisenä kirjoittaa keskivertoa paremmin, koska luin paljon ja kirjoitin paljon. Kykenin myös analysointiin, koska minulla oli aikaa pohtia ja suodattaa oppimaani ja kokemaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tilanteestasi jollekin koulun aikuiselle, esimerkiksi kuraattorille. Kuulostaa siltä, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen voisi olla ihan asiallista - sinähän elät kuin vankilassa! Olen äikänope, ja eniten kavahduttaa ajatus siitä, että lukemistasi rajoitetaan etkä saa liikkua kodin ulkopuolella tai tehdä muita ikääsi kuuluvia asioita. Tuo ei ole kasvatusta, vaan henkistä väkivaltaa, ja jonkun ulkopuolisen olisi syytä puuttua siihen.
Koulun oppilashuollolla (kuraattori, psykologi, tervedenhoitaja ym.) on vaitiolovelvollisuus. Olet jo niin vanha, ettei käynnistäsi esim. kuraattorilla kerrota vanhemmillesi, ellet anna siihen lupaa. Mieti, kuka koulussasi voisi olla sellainen aikuinen, jolle uskaltaisit puhua.
Mutta mitä lastensuojelu voisi tehdä hyväkseni? Vaikka joku sosiaaliviranomainen puhuisi vanhemmilleni, en usko että se auttaisi, koska he, etenkin äiti, uskovat joka solullaan että tekevät minulle vain parasta. He eivät ole ihmisiä joille voi perustella asioita järjellä, koska heidän toimintansa perustuu uskolle. Joten vaikka sosiaaliviranomaiset kuinka kertoisivat että he itse asiassa haittaavat kehitystäni, niin eivät he varmaan uskoisi. Lastensuojelu on hyvä auttamaan niitä lapsia joiden perheessä vanhemmilla on esimerkiksi niin raskasta etteivät he jaksa hoitaa lapsiaan. En tiedä miten he voisivat auttaa sellaista perhettä joiden vanhemmilla on vinoutunut ja virheellinen käsitys siitä että he tekevät parhaita mahdollisia asioita lapselleen.
Vielä viisi vuotta sitten ei ollut tällaista, mutta vanhemmat on tiukentaneet sekä uskontulkintaa että kontrollia minusta sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulen ja yritän ottaa itselleni vapauksia. - ap
Ei 14-vuotias kirjoita näin vai onko iq:si 150+?
Jos olet keskellä maaseutua/metsää ala harrastamaan ulkoilua... pakkoko siellä sisällä on koneiden kanssa kököttää? Miehisty ja mene pihalle!
Tsemppiä sulle paljon! Elin itse samanlaisen nuoruuden 90-luvulla. Muistan aina ajatelleeni, että "tällainen olo on varmasti tiikerillä eläintarhassa"! Tunsin oloni niin tukahdutetuksi!
Ei ollut kavereita, en saanut käydä missään, enkä harrastaa mitään! Lukeminen oli ainoa iloni, musiikkia en saanut kuunnella!
Toivottavasti sinulla on kavereita. Jos ei, niin yritä jotain kautta saada! Älä luovuta. Joku urheilu-harrastus ym. jonka vanhempasi hyväksyvät. Kun tapaat uusia ihmisiä, niin uusia asioita tapahtuu elämässäsi. Eivät he ikuisesti sinua voi hallita, kun ikää on 17-18 olet jo "vapaa", mutta itselleni jäi ainakin katkeruus juuri noita teinivuosia kohtaan!
Miksi et voi mennä kirjastoon, lainata kiellettyä kirjaa ja lukea sitä salassa vanhemmilta?
Miksi et viihdytä itseäsi liikunnalla ja tietokirjoilla? Ne ovat tulevaisuuden kannalta paljon hyödyllisempiä kuin mikään noista sun ehdottamista aktiviteeteistä. Kännykälläkin voi tehdä ilmaiseksi paljonkin; opettele vaikkapa Python-koodausta. Siitä on hyötyä tulevaisuudessa.
Kannattaa Steamin ohella asentaa Epic Game Store, ilmaisia pelejä saa joka viikko ja nämä pelit myös pitää itsellään.
Oletko yrittänyt suoraan haastaa ja keskustella vanhempiesi kanssa ja mihin tyyliin? Moni täällä yrittää hankkia jonkun ulkopuolisen välienselvittelijän mutta totuus on, että ongelma on ap:n ja hänen vanhempiensa välinen. Ap kuitenkin varmasti välittää myös omista vanhemmistaan ja haluaa jonkinlaiset välit pitää? Mikäli järkevä ja suora puhe ei auta, ota kovemmat aseet käyttöön. Eli ne ulkopuoliset ihmiset tai sitten ryhdyt "tuhmaksi". Minä ainakin keksisin heidän pyhälle kirjalleen käsittelytapoja jos itseltä kiellettäisi omien fiktiivisten tarinoiden seuraaminen. Samoin hengailisin takuulla iltaan asti vaikka puskassa jos kavereilla käynti on kielletty koulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tilanteestasi jollekin koulun aikuiselle, esimerkiksi kuraattorille. Kuulostaa siltä, että lastensuojeluilmoituksen tekeminen voisi olla ihan asiallista - sinähän elät kuin vankilassa! Olen äikänope, ja eniten kavahduttaa ajatus siitä, että lukemistasi rajoitetaan etkä saa liikkua kodin ulkopuolella tai tehdä muita ikääsi kuuluvia asioita. Tuo ei ole kasvatusta, vaan henkistä väkivaltaa, ja jonkun ulkopuolisen olisi syytä puuttua siihen.
Koulun oppilashuollolla (kuraattori, psykologi, tervedenhoitaja ym.) on vaitiolovelvollisuus. Olet jo niin vanha, ettei käynnistäsi esim. kuraattorilla kerrota vanhemmillesi, ellet anna siihen lupaa. Mieti, kuka koulussasi voisi olla sellainen aikuinen, jolle uskaltaisit puhua.
Mutta mitä lastensuojelu voisi tehdä hyväkseni? Vaikka joku sosiaaliviranomainen puhuisi vanhemmilleni, en usko että se auttaisi, koska he, etenkin äiti, uskovat joka solullaan että tekevät minulle vain parasta. He eivät ole ihmisiä joille voi perustella asioita järjellä, koska heidän toimintansa perustuu uskolle. Joten vaikka sosiaaliviranomaiset kuinka kertoisivat että he itse asiassa haittaavat kehitystäni, niin eivät he varmaan uskoisi. Lastensuojelu on hyvä auttamaan niitä lapsia joiden perheessä vanhemmilla on esimerkiksi niin raskasta etteivät he jaksa hoitaa lapsiaan. En tiedä miten he voisivat auttaa sellaista perhettä joiden vanhemmilla on vinoutunut ja virheellinen käsitys siitä että he tekevät parhaita mahdollisia asioita lapselleen.
Vielä viisi vuotta sitten ei ollut tällaista, mutta vanhemmat on tiukentaneet sekä uskontulkintaa että kontrollia minusta sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulen ja yritän ottaa itselleni vapauksia. - ap
Äähh, pilasit hyvän provosi, melkein jo menin halpaan, mutta tämä viesti ei kyllä ole lapsen kirjoittama.
Siellä on varmaan lastaan noin kohteleva vanhempi nyt urkkimassa, että mitähän hänen lapsensa saattaa yrittää tehdä, jotta osaisi sitten rajoittaa lastaan entistäkin enemmän. Huhhuh, sairasta.
Hommaa noita äänikirjapalveluita niin, että otat kaikki ne maksuttomat kokeilujaksot. Näin voit kuunnella / lukea ihan mitä haluat sieltä valikoimista kunnes jakso päättyy. Laita äiskän luottokortti sinne, kunhan muistat lopettaa tilauksen ennen kuin maksu alkaa pyöriä. Monesti bloggareilla ym saattaa olla alekoodeja joilla saa jopa kuukauden ilmaiseksi (en viitsi mainostaa tässä mutta itse olen löytänyt sellaisia).
Jos sulla on kirjastokortti, voit lainata äänikirjoja ja kirjoja eikä vanhempasi voi kieltää sinulta mitään. Opettele piilottamaan tavarasi. Esim. laukkuun on helppo tehdä piilopohjia, tai vaikka ratkoa sisävuori, laittaa tavara vahvikkeen taakse ja ommella sen verran tai kiinnittää muuten ettei tavaraa löydä. Myös puseron sisällä voi tuoda ja viedä tavaraa huoneeseen. Huoneessa pitää sitten olla omat piilot. Pienempiä esineitä helppo piilottaa esim. terveyssiteisiin jos olet tyttö ja likavaatteisiin ellei äitisi käy niitä keräämässä. Seinärakenteisiin on helppo tehdä piiloja, varsinkin kohtiin jotka ovat huonekalujen takana. Kun lähdet pois niin ei haittaa vaikka paljastuvat.
Hommaa "siveellinen harrastus", jota voit skipata tai valehtele meneväsi kaverille tai sinne harjoitukseen tai kirkkoon ja käytä aika miten haluat. Elokuvarahaa saa jo keräämällä pulloja. Voit lukea koulussa tai kirjastossa. Siellä on myös tietokoneita joita voit käyttää.
Opettele piilottamaan ohjelmia ja sisältöjä kännykkään ja koneelle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena viihdyin hyvin itsekseni, kun piirsin, maalasin, luin ja kirjoitin. Parasta itseviihdytystä on minusta edelleenkin kirjoittaminen ja maalaaminen. Voi luoda omia maailmojaan ja päästä matkalle tuntemattomaan.
Lue runoja, kokeile itsekin. Voit päästä parhaassa tapauksessa flow-tilaan, kun annat alitajunnan kertoa.
Hommaa jonkun Minna Canthin tms. kirjan irtokannet ja laita ne aina kirjastosta lainaamasi "jännäkirjan" päälle. Voit sanoa vanhemmillesi, että luet klassikoita etkä törkyä.
Olisiko sulla joku samanhenkinen kaveri, jonka kanssa voisitte hahmotella ja kuvata vaikka "elokuvaa"?
Tai sitten alat anonyymiksi tubettajaksi, joka kertoo elostaan tiukkojen vanhempien komennossa... :)
Minä luin sujuvasti läksyjä ja vielä lukioaikana "kirjoituksiin" niin että koulukirjapinojen alla ja sisällä oli lehtiä ja kirjoja jotka vain viihdyttivät minua.
Kannattaa myös lukea lehdet muun kuin suomenkielisenä jos vanhemmat ovat ihan ummikkoja, niin eivät tiedä mitä luet. Samoin kirjoja saa muilla kielillä.
Älä aliarvioi nuoria. Itse olin tuossa iässä hyvä kirjoittaja, ja opettajat useampaan otteeseen epäili plagioinnista. Tuntui todella pahalta.