<3 Toukovauvat 2014 <3

Atoopikko täälläkin! Juuri äsken googlettelin kortisonivoiteiden käyttöä raskausaikana, ei vaan pärjää ilman :( Nyt on kortisonivoide loppu ja resepti vietävä uusittavaksi, heti tullut kasvot ja kaula, sekä kädet, jalat ja selkä täyteen ihottumaa.. Varhaisultrassa käydessä sanoin jo silloin lääkärille, että joudun käyttämään kutinaan allergialääkkeitä päivittäin ja silloin määräsi Loratadin ratiopharmia, joka luokitellaan täysin turvalliseksi sikiölle. Hieman ahdistaa käyttää lääkkeitä ja kortisonia, mutta hulluksi tulen jos en käytä! Pari kertaa nyt yrittänyt olla niitä käyttämättä, ja ei tule mitään. Mies yritti lohdutella, että jotkut käyttävät vähän pahempiakin aineita raskausaikana, joten jospa tämä ei olisi niin vaarallista, vaikka inhottavalta tuntuukin tällaisia myrkkyjä käyttää.. Onko teillä muilla atoopikoilla vinkkejä esim. hyvään perusrasvaan? Itselläni nyt käytössä Apobase oily creme, joka on kyllä ihanan öljyistä (muttei liian, kuivuu nopsaa), muttei mikään ihmeparantaja iholle kuitenkaan :P Joskus muutama vuosi sitten kävin valohoidossa (joka ilmeisesti soveltuisi myös raskaana oleville) ja se tehosi äärimmäisen hyvin, keskellä talvea ja iho loistavassa kunnossa! Josko sitä sitten seuraavaksi, paljonkohan maksaa vain.. 

Kohtalontovereita siis Pikku orvokki ja Pöllömuori. Itsellä on sama ongelma, ilman kortisonia ei meinaa tulla yhtään mitäään. Yritän vältellä kortisonin käyttöä, mutta pakko sitä on käyttää. Ei sellaisten tököttien käyttö mukavalta tunnu vauvaa ajatellen, mutta onhan tulevan äidin hyvinvointi myös lapsen hyvinvointia. Näin ainakin pyrin ajattelemaan. 

Mullakin Apobase käytössä ja toisinaan Ceridal öljy, joka kosteuttaa hyvin mutta toisaalta on huonoa kun ei imeydy tarpeeksi nopeasti, että esim. vaatteet olisi hyvä pukea päälle. 

Valohoito on itselläkin käynyt mielessä, aionkin selvitellä sen mahdollisuuksia täällä suunnilla. Toinen harkinnan alla ollut on suolahuone. Siitä ei ole kokemusta, enkä tiedä sen tehosta, mutta ei se varmaankaan tilannetta huonontaakaan voisi :D

Minullakin atooppinen iho mutta nyt ollut taas ihan hyvänä. Pahimmat on ollut kädet kun menivät ihan vesirakoille ja iho lähti. Käytin sellaista "luonnollista" kortisonia, en muista sen nimeä. Lisäksi tykkäsin käyttää oikein kuivaan aikaan puhdasta karitevoita. Ja kun muuta ei ole ollut niin ihan oliiviöljyä olen laittanut :) En ole tykännyt apteekin perusvoiteista eikä kortisonit tehneet muuta kun ohensivat ihoa :( Lisäksi syön iho-omegaa, suositellaan myös raskausaikana koska saattaa vähentää riskiä vauvan saada atopia.  

Suolahuonettakin olen kokeillut. Tuntui ihan mukavalta mutta olisi vaatinut pidemmän sarjan että voisin sanoa siitä mitään tuloksia. 

Nyt kerrottiin isovanhemmille uudesta lapsenlapsesta. Innokkaita ja yllättyneitä olivat :) 

en haluaiS valittaa kokoajan, toki nautin myös raskaudestani, mut tää taitaa jäähä kyl viimeiseksi:D niin paljon vaivoja ja niin aikaisin jo.. Eka saikkukin töistä jo:/ nyt siis Rv 17 menossa... Meidän Ruttu oli saanut seurakseen myooman, onneks ei oo vaarallisia, kipeä kylläkin:/ mut jotain hyvääkin, ihana myllerrys tuntuu jo ja niskaturvotus oli hävinnyt <3

Eka ultra eilen. Niskapoimumittauksia en halunnut joten katottiin vaan muuten. Siellä se uiskenteli, mutta ei antanut ottaa itsestään mitään edustavia kuvia :D kuvia kyllä saatiin, mutta selkäpuolelta lähinnä. Hyvältä vaikutti kaikki. Viikot eilen 12+6, mutta vastasi 13+2 eli vähän pitemmällä olisi. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu eli 29.5. odotellaan pikkuista maailmaan.

Ja mielialat.. Koko aika oon itkuherkkä kun normaalisti en juuri itkeskele.. On kyllä nyt muutenkin stressiä enemmän kuin tarpeeksi.

Hui mitä eilen tapahtui! Mulla tuli ensimmäistä kertaa veristä vuotoa eilen illalla ja melko kovat alavatsakivut. Pikkasen hätäännyin, mutta toisaalta tiesin, ettei se ole aina vakavaa. Kello oli jo niin paljon, että ei täällä oikein minnekään voinut soittaakaan. Tänään aamulla olin tentissä ja sen aikana oli tullut lisää vuotoa, mikä jo enemmän huolestutti. Heti kotona soitin neuvolaan ja sainkin mennä melkein heti sinne käymään. Siellä sitten katsottiin ja kaikki oli hyvin :) Sain selityksen syystä vuodolle, joka siis voi näillä viikoilla olla. En osaa kyllä tässä hyvin selittää sitä, mutta siis jotain istukasta, joka on pidemmällä jotenkin. Anteeksi epämääräisyys, mutta meni vähän ohi kun siinä päällimmäisenä olivat helpotuksen tunteet. Sanoivat kyllä, että vähän rauhallisemmin täytyy ottaa jumppien suhteen vuotojen jälkeen. Mutta siis ehkä vähän turhaakin panikointia :) 

Saiin myös samalla kuulla, että se Downin syndroomaa kuvaava luku oli oikein hyvä ja ensi viikolla ihan normaali neuvola.

Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin camillah.

Nyt on iskenyt kaikenlaisia pelkotiloja. Vaikka teoriassa pahin riskiaika on nyt ohi niin en pysty yhtään lukemaan keskenmenoihin liittyviä keskusteluja. Yritin eilen tutkia kun alavatsassa on välillä ollut viimepäivinä jotain kipuja, mutta piti kiertää kaikki foorumit kaukaa kun sieltä alkoi tulla heti keskenmenoepäilyjä. Tulee ahdistunut olo niistä. Epäilen itse että nuo kivut liittyvät jotenkin kohdun kannakkeisiin(?) tai johonkin mitkä joutuu rasitukselle jos rehkin tai nostelen asioita. Tai sitten jos se liittyy jotenkin kohdun kasvuun tai siirtymiseen ylöspäin?

Epäilen noiden pelkojen tulevan siitä että olen alkanut oikeasti kiintyä lapseen. Puhun jo siitä että kun se sieltä syntyy ja kun synnytyksen aika tulee. Juttelen sille välillä lyhyesti ja leikilläni syytän sitä siitä ettei se tykkää jostain tietystä aamupalasta jota olin sille tarjonnut :P Olisi kamalaa nyt menettää tuo pieni olento johon on alkanut muodostua jonkinlainen suhde.

Täällä on tällä viikolla tunnettu ensimmäisiä potkuja! En olis ikinä uskonu, että ensimmäisen raskauden aikana potkut voi tuntua selvästi jo rv 16+, mutta useampaan otteeseen vauva on nyt antanut itsestään elonmerkkejä, niin onhan se uskottava :) Ja mikä ihmeellisintä: mies on tuntenut samat potkut vatsan päältä nyt parina päivänä! Kaikkien kirjojenkin mukaan potkut pitäisi olla tunnettavissa vatsan päältä vasta muutamien viikkojen päästä. Istukka lienee siis takaseinässä, kun potkut tuntuu niin selvästi päällepäin. Lisäksi vatsanpäällä mulla ei ole hirveästi ylimääräistä, kun oon vähän alipainoinen. Ihmeellistä ja ihanaa aikaa! <3 Potkut tuntuu ainoastaan silloin, kun oon itse rauhoittunut sohvalle/sängylle ja on aikaa kuulostella vatsan liikkeitä. Eikä toki silloinkaan aina vauva ole liikkeessä. Ehkä tähän liikkeiden aikaiseen tuntemiseen vaikuttaa myös se, että teoriassa tiesin minkälaisia tuntemuksia ensimmäiset potkut yleensä ovat. Oon ihan pian valmistumassa terveydenhoitajaks ja kaikki neuvolaopinnot ja harjoittelut on jo takanapäin. Se onkin tehnyt tästä raskausajasta jopa vielä mielenkiintoisempaa, kun kaiken on opiskellut teoriassa ja nähnyt toisten kokemana neuvolassa, mutta vihdoin pääsee itse elämään sitä raskausaikaa.

Vihdoin sain ajan myös rakenneultraan. Meinasi olla hieman hankaluuksia, kun ollaan muuttamassa ensi viikolla eri sairaanhoitopiirin alueelle ja siellä ei ole vielä mitään mun tietoja. Monen puhelun jälkeen aika on nyt kuitenkin varattu 16.12. En malttais odottaa, vaikka viimeks tällä viikolla lääkärineuvolassa lääkäri teki meille ylimääräisen ultran ihan vain ystävällisyyttään. Onko teillä muilla muuten ollut miten lääkärineuvolakäyntejä? Uudet äitiysneuvolasuosituksethan tuli nyt tänä syksynä, joka muutti lääkärineuvolakäyntien paikkaa. Siitä syystä saatiin ikäänkuin ylimääräinen lääkärikäynti, koska eka lääkärineuvola meni vanhojen suositusten mukaan ja seuraava sitten uusien suositusten mukaan. 

Majmama rv 16+5

Meillä on ollut yksi neuvolalääkäri viikolla 7 (luultiin että oltiin viikkoa pidemmällä ja ultrasi kun ollaan siinä onnellisessa asemassa että lähineuvolassa on laite niin viikot ei ihan täsmänneet). Seuraavasta ei mitään tietoa. Yksi neuvolakäynti muuten vaan on takana ja sitten tuo yksi ultra josta kirjoittelin.

Voiko liikkeet tuntua rauhoittuessa myös siksi että kun itse lakkaat liikkumasta niin vauva tulee levottomammaksi kun rauhoittava keinunta loppuu? Olen antanut itseni ymmärtää jotakin sen suuntaista voivan mahdollisesti tapahtua.

Saatiin pikkujoululahjaksi Minna Haatajan kirja Hyvä syntymä. Tuli vähän sellainen olo että on hetkittäin vähän hippihöpötystä, mutta pääosin oli ihan hyvä kirja. Olin ihan alussa niin ahkera netin käyttäjä että oikeastaan ihan uutta tietoa en saanut, mutta kirja muistutteli mieleen erilaisia asioita. ON siitäkin hyvä että laitan sinne muutamaan minulle tärkeän kohtaan kirjanmerkin ja pistän miehen lukemaan ne myös. Ymmärtää ehkä sitten paremmin mitä haluan ja mitä en. On vaan niin pahuksen kriittinen kaikkea vähänkään erilaista (siis muutenkin kuin tähän tilanteeseen liittyvää) kohtaan tuo mies niin voi olla hankala saada se sisäistämään se etten välttämättä ota vastaan ihan kaikkea pilleriä, piuhaa, tippaa ja tutkimusta mitä minulle tarjotaan vaan haluan pystyä liikkumaan mahdollisimman vapaasti (jos kaikki siis menee hyvin).

Mulla oli rv 12+5 eka lääkärineuvola ja heti seuraavana päivänä keskussairaalan ultra.. Tuntuu ihan hölmöltä kun nyt hyppyytetään tätä tahtia joka paikkaan. Viime raskaudessakin jo outoa... Ekaa kun odotin Vaasassa niin eka neuvola oli joskus rv 10 ja sitä seuraavaa saikin sitten taas odotella kauan. Np ultra tms ei silloin Vaasassa edes kuulunut kuin jollekin riskiryhmäläisille (siis iän puolesta tms.).  Just silloin ekaa odottaessa kun oli kaikki ihan yhtä suurta kysymysmerkkiä ja olis sitä tukea tarvinnut paljon enemmän. Nyt menis jo ihan rutiinilla.. Riittäis käynti ihan kerran kuukaudessa tai jotain ja sitten jos tarve vaatii, tulee jotai ongelmia esimerkiksi.

Etsitään energistä keskiraskautta, onko kukaan nähnyt? Aina vaan enemmän väsyttää :(

Heipä hei kaikki!

Potkuja jo kovin tunnettu, mutta ei vielä vatsanpäältä eli sellaista koputusta mahan sisältä. Luulen että viikko vielä niin mahan päältäkin alkaa tuntumaan. Ovat sen verran voimistuneet koko ajan vaikka en välttämättä joka päivä potkuja tunnekaan. Paljon siis riippuu siitä missä asennossa sikiö on potkimassa :) Ekassa tunsin potkut mahan päältä vko 18 :) Tänään starttasi 17+0 ihanaa. Aika menee niin nopeasti ettei tajua, että kohta ollaan jo puolessa välissä! Maha on alkanut pullistumaan koko ajan voimakkaammin esiin!

CAMILLAH onneksi kaikki hyvin! Uskon että säikytti!! Olisi itsekin hyppinyt huolesta seinille...

WHITEDRAGON mulla on ollut myös ajoittain ilmeisesti kohdun kasvukipuja ja välillä myös epäilen supistuksiakin olleen. Ilmenevät illalla ja otan silloin pienen hengähdystauon eli istahdan sohvalle. Puhuin neuvolassakin asiasta ja sanoi ettei syytä huoleen, jos ilmenee vain joskus eikä ole kivuliaita. Positiivisin mielin siis vielä mennään :)

Takana on nyt kaksi neuvola käyntiä, yksi np-ultra ja neuvolalekuri vastaanotto samalla ja edessä joulukuun puolessa välissä rakenneultra. Seuraava neuvola tammikuun alussa. Ei vielä hirveästi käyntejä enkä toisaalta niitä ole vielä kaivannutkaan. Ahdisti jo punnita paino neuvolassa :( sitä oli tullut kun tuota pahoinvointia piti kurissa syömisellä! 

BLACKPANTHER täällä on hiukan energisempi olo, mutta johtuu siitä ettei tarvii tällä hetkellä ravata vessassa monta kertaa yössä. Ilmeisesti kohtu on vähän noussut painamasta virtsarakkoa. Myös pahoinvointi on helpottanut niin sekin tekee elämästä mukavaa. Aikaisemmin piti syödä melkein 2h välein ettei laatta lennä, mutta ny voi pitää jopa 3-4h taukoa ilman huonoa oloa :) Itselle suunnattoman iso ilo ja helpottaa elämää!! Kunto on kyllä pohjalukemissa. Kävin jumpassa ja hengästyin todella helposti. Suorat vatsat on jo unohdettu tässä vaiheessa eikä maatenkaan voinut enää liikkeitä tehdä. Piti vähän muokata liikkeitä itselle sopivaksi ja hölläsin painoja, koska syke tuntui kohoavan jatkuvasti pilviin :( taidan vaihtaa jumpan kohta johonkin kevyempään esim. uimiseen ja ohjattuun venyttelyyn

tällästä siis täällä ja tekstiä tulisi varmasti enemmänkin, mutta pitää hyödyntää esikoisen päikkärit ja mennä itsekin levolle :) palaillaan !

Whitedragon minä niin ymmärrän! Meillähän oli rv 11+5 muistaakseni viimeisin ultra, ja nyt kun on jo 14+0 niin tuntuu välillä vähän ahdistavalta, kun ei tiedä yhtään mitä näiden viikkojen aikana on tapahtunut. Seuraava neuvola on onneksi viikon päästä jo, niin pääsee edes sydänääniä kuuntelemaan, kun kotidoppleria en ole hankkinut. Ei kyllä juurikaan pysty keskenmenokeskusteluja lukemaan, heti tulee ahdistava tunne, kun eihän sitä itsekkään tiedä mitä tuolla masussa tapahtuu, kun ei tunne vielä liikkeitäkään. Itselläkin tuntuu välillä vihlaisuja alavatsassa, mutta mielestäni ne liittyvät lähinnä liikkumiseeni, jos esimerkiksi kumarrun tai äännyn nopeasti.. Meillä on nyt kohta remontti valmis uudessa asunnossa, jossa on mietitty jo pinnasängyn paikat ja kaikki vauvan mukaan, kyllähän siihen on jo niin kiintynyt ja odottaa pikkuista kovasti maailmaan, että ei kai tuo ihmekkään ole jos vähän jännittää :)

Nyt on alkanut rintojen turvotus ja arastelu, mitä aiemmin ei ole ollut ollenkaan. Muutama tippa vuoti jo jotain nestettäkin eilen, enpä olisi uskonut että näin aikaisessa vaiheessa!

Pikku orvokki, painon kanssa sama huoli kuin sinulla ollut. Eli olen joutunut syömään yhden tai kaksi ruokaa enemmän päivän aikana ja lisäksi välipaloja. Kotivaa'alla olisi tullut kilo lisää. Saa nähdä mitä neuvolan sanoo. Olen nyt yrittäny ihan vähän hillitä kun olo on nyt hiukan parempi ja lisätä taas liikettä arkeen.

Onko muuten muilla tullu pahoja arpia ja minne (kaikesta sitä voikin raskaana keskustella ihan julkisesti netissä :P )? Itsellä rinnat arpeutuneet aika huolella jo jonkun aikaa sitten (olenkohan kirjoittanut jo siitä aikaisemmin?). Olen lähinnä tummelia lätrännyt kun ovat alkaneet kutisemaan. Muuten en ole niitä hoitanut. Rinnat myös tiellä arkiaskareissa kuten käsine pesussa tms. Tuntuu että käsivarret osuu jatkuvasti rintoihin.

Mulla meinaa himottaa nuo roskaruuat.. Ei niinkään makeat vaan kaikki rasvan ja suolan yhdistelmät. Yleensä oon just niin makeahiiri, enkä noista tuollasista piittaa mitään.  Nyt oon ollu niin väsyksissä, että on tullut annettua mieliteoille periks ja niinpä on kilo tullut täälläkin.. Yhtään ei tarttis kyllä tulla kun ylipainoa on aika lailla.  Nyt oon päättänyt tsempata taas, sais mokoman kilon pois ennen joulua. Ja toisaalta, voisin kyllä korvata vaikka kaiken ruuan piimällä! Jep, se on mun toinen himon kohde :D

"Moikkelis! "Vähän" on jäänyt tänne kirjoittelu, kun ei vaan oo saanunnaninna aikaiseksi - tätäkään... Mutta olen kyllä perillä teidän kuulumisistanne, ainakin suurinpiirtein :) Tässä viihteellinen tiedotuspläjäys henk.koht.tasolta käsin :)

Meikäläisellä alkoi 18.raskausviikko. Nyt pitäisi elää Hehkeän Keskiraskauden Raukeaa aikaa. Pah. No, suht raukea olo on kyllä, etenkin aamuisin, kun ei meinaa saada itseään käyntiin ei millään. Jos/kun pitää joskus herätä tosi aikaisin (4.50), mahayksiö jää ikäänkuin erilliseksi nukkuvaksi saarekkeeksi uinumaan, kun meikäläinen yrittää raahata mukanaan koko kompleksia B) Noina päivinä mahassa on möhkälemäinen olo, eikä ruoka uppoa niin hyvin kuin tavallisesti (mikä taas tarkoittaa että kyllä muuten uppoaa). 

Alussa olin ihan fiiliksissä, että kappas, meikäläinen pääsee näköjään etiäppäin tässä hommassa kivasti kasvisruoan ja parsakaalien ja hui mahoton: soijamakaronimössön voimalla. Ei oo makeanhimoja (kuten normaalitilassa aina) eikä mittään. No, nyt kyllä on sitten syöty alkuraskauden himmailuajankin puolesta. Ei mitään eriskummallista, vaan kaikkea satsumoista joulutorttujen kautta jopa alkuinhokkini kanasalaatin kautta liharuokiin ja suklaanamuihin (ja namuihin ylipäätään). Kiloja on tullut lisää (kai ja "noin") neljä, mikä on vielä vähän suhteessa siihen että enpä ole kovinkaan ketterällä tuulella noinniinkuin liikunnallisesti. Normitilassa juoksen ja työmatkapyöräilen kymmeniä kilometrejä viikossa, vaan nyt on soffa ollut paras kamuni. Nyttemmin olen yrittänyt aktivoitua uskaltautumalla ja ahtautumalla 1) uikkareihini ja 2) uimahalleihin. Kuntosaliakin pariin kertaan "harrastanut". Kyyllähän se liikunta hieman "helpottaa" painavaa ja paineistettua oloa, mutta sitten saattaa mennä taas tovi aikaa "toipuessa" "lihas"kivuista... 

Menossa siis ihan ensimmäinen raskaus, joten mitään kokemuksellista vertailupintaa minulla ei tuntemuksiini ole. Varmasti olen "standardidaamia" herkempi kokemuksineni - tai sitten vain rekisteröin ja julkituon sanomaani peruspirkkoa ahkerammin - eli suomeksi sanottuna siis valitan valittamasta päästyäni. No en ehkä ihan koko aikaa, mutta toisinaan, toisinaan. Niin tai näin, minua ärsyttää hieman eräs lause, jonka yhä useammin olen korvakäytävieni elementiksi saanut. "Raskaus ei ole sairaus!" No ei pentele olekaan, mutta olo voi tuntua kaikkea muuta kuin hehkeältä ja superseksikkäältä ja energiseltä. Normaalisti olen ketterämpi ja himokkaampi, näin se nyt vaan on. Eikä ole minun vikani, jos entisajan daamit rakensivat teitä ja suurinpiirtein siirsivät kirkkoja(?!) synnytystä edeltävänä päivänä ja muutenkin vaikuttivat yhteiskunnassamme tehokkaammin kuin meikäläinen edes peruslaiskassa normitilassaan ikinä. Sori vaan, mutta raskaus on minulle iso juttu, ja todentotta "kuuntelen itseäni" tarkasti enkä mielelläni lähde pomppimaan benji-hyppyjä silkasta hyppimisen riemusta. Varovaisuus on vissiin ylipäätään ihmiskunnassa hieman out ilmiö, ja usein tuntee, että raskaana pitäisi olla hieman enemmän vielä kuin edeltävät odottaneet. 

Tänään se sitten tapahtui sekin, että jouduin lähtemään sinänsä iisistä mutta asiakaspalvelullisesta istumatyöstäni kesken päivän hitoille eli kotio huilaamaan. Työpisteessämme sijaitsevat istuimet sekä yksi ja linttaanperuutettu satulatuoli eivät valitettavasti ole ihan ergonomisesta päästä, ei ainakaan mitä tulee raskausmallisen vartalon erityisvaatimuksiin. Mitä enemmän paikoillani käkin, sitä ahdistavammaksi ja paineistetummaksi tunsin oloni ja alavatsa-selkä-akselistoni. Supersynnyttäjät kautta Suomenniemen varmasti vakuuttavat, että kokemani istunnolliset vääryydet ovat ihan vain perus kohdun- ynnä muiden sisäispaikkojeni kasvukipuja. Vaan minä olen minä, enkä kertakaikkiaan voi ottaa mitään riskejä, jos pahalta tuntuu. Neuvolatätini kirjoitti muutaman lepopäivän, joiden aikana aion paitsi myös levätä niin myös liikahtaa, tuo pannahisen toiminta kun siis aina lopulta auttaa olojani. Lisäksi sain aikaistettua ensi maanantaille suunniteltua neuvolaa lääkärisosuuksineen tämän viikon perjantaille. Silloin tutkitaan ettei turhia hutkittaisi ja/tai hätäiltäisi. Toivon todella olevani vain yliherkkä ensimamikandidaatti, en mitään muuta. Mielelläni minä osa-aikaduuniani tässä vielä aikani ratoksi tekisin. Mitenkä on teillä muilla, joko mahatuttaa?

Viime viikollakin muuten kiusasin neuvolantätiä. Yhtenä päivänä vain halusin kuulla pikkuiseni sydänäänet, koska... no, kai tuli vähän ikäväkin, mutta halusin myös varmistua että hän on okei. Pääsin pikavisiitille neuvolalandiaan, ja tuo maaginen mahatutka paljasti varsin reippahasti jyskyttävät buustit kätköistäni. Masuasukki loikoili kuulemma siellä poikittain ja potkiskeli yksiötään päältäpäin luotaavaa "mikrofonia" tuon tuostakin. Nyt sitten siis vain jälleen jatkellaan rauhassa ja odotellaan ja ihmetellään. Ja kuulostellaan, omia omituisia ja normaaleja ja jänniä olotiloja. Rakenneultra odottaa 18.12. Uteliaisuuttaan sitä varmaan halajaa tietää mininsä sukupuolenkin :) Vointiloita!

oih, olipa aamu mylläkkä mahassa. Juniori pisti jumpaten! Sitten tuntui vaimeat potkutkin mahan päältä :) sydän suli!!! Me ei olla vielä mitään lempinimeä keksitty maha-asukille.... Rakkaalla lapsella on siis nyt monta lempinimeä :)

Huheijaa rv 18 käynnissä.. selkävaivaa täälläkin tosiaan on ollut,lannerangan nikamat on löystyneet aika lailla ja aiheuttaa todella inhottavaa kipua,mutta nyt olen sinnitellyt tukivyö kanssa töissä ja keventämällä työtä..en vielä osaa ajatella pidempiä sairaslomia,mutta oma lääkäri ja neuvolatäti on aika tiukkoja näiden asioiden suhteen joten kai se on jossain vaiheessa vaan uskottava ja antauduttava :D riskiraskaushan tämä on mutta kun ei itsestä yhtään vielä tunnu siltä..

Himskatin myoomakin tosiaan ahdistaa ja kipuilee kohdun etuseinämässä ja kun tämän pikkuisen potkut tulee vahvemmiksi tulee tekemään varmaan aika kipeetä kun sitä vasten potkii. Kun nyt jo välillä myllerrys sattuu jos osuu siihen, mut onneksi ei ole vaarallista. 

Huomenna taas neuvolaan piipahtamaan. Mielitekoja ei oo vieläkään tullut,mietin et voikohan se johtua kun oon syöny alusta asti raskausvitamiineja.. Kun yleensä mieliteothan kertovat jostain vitamiinin/hivenaineen puutteesta.. mut nälkä on kokoajan ja painokin tullut 1,8 kg :D 

Heipä hei!

Kovasti olen lukenut Teidän muiden kirjoituksia, mutta itse en ole saanut aikaiskeski kirjoittaa. Silloin kun taas yritin, niin ei päästänyt sivu kirjautumaan sisään.

Aika se vaan kuluu ja ollut kiva lukea kun muillakin jo liikkeitä tuntunut. :) Itse tunsin ensimmäiset pienet ja hennot räpiköinnit joskus viikolla 14 + 4, eli itsellä siis toinen raskaus, joten tiesin heti mistä oli kyllä kyse. Nyt mennään jo viikoilla 17 +6 eli huomenna 18 + 0 ja mahassa on sellainen vilske että oksat pois. Nyt on jo saanut muutamat ihan kunnon pamautukset eli kyllä tuolla joku tosiaan asustelee ja ilmoittelee vähän väliä olemassaolostaan.

Pahoinvointi on oikeastaan kokonaan kaikonnut ja pysyy poissa, jos vaan muistaa syödä säännöllisesti. Energia taas kyllä ihan hukassa, siitä ei ole mitään tietoa. Okei, on jotain päivä kun tuntuu, että jotain jaksaa jopa tehdä, mutta kyllä se sohva ja sänky nyt on niitä parhaita paikkoja, jotka vie voiton.

Itsellä on ollut ilmassa hiukan issiaksen oireita, joita oli ensimmäisessä raskaudessakin ja jotka lopuksi ajoi sairaslomalle kuukautta ennen äippäloman alkua. En tykkää siis yhtään, eli täytyy toivoa, että vain varoittelee ja pysyisi selkä yms. kunnossa mahdollisimman pitkään. Maha on taas kasvanut ihan huisisti eli ei jää kyllä kenellekään epäselväksi, että olen raskaana tai sitten olen vaihtoehtoisesti nielaissut puolikkaan rantapallon. Viime neuvolassa, tätikin sanoi, että onhan tuo aikas iso..mutta älä huoli, kyllä se siitä tasoittuu. Itse kuitenkin hoikka ja näköjään sitten vaan tosiaan nyt toista odotellessa paisun tämän näköiseksi. Mies on tietenkin ihan innoissaan, kun nyt on kuulemma jotenkin realistista, että meille tulee vauva..niin ja innoissaan, että tissit on kasvanut. :P Tähä totesinkin, että nauti niin kauan kun tuota kestää. :)

Viikonloppuna oltiin miehen kanssa Päärnuussa kylpylässä. Oli ihanaa kun oli järkännyt pienen viikonloppu rentoutusloman. Kasvohoitoa, erilaisia kylpyjä yms. Ei olisi millään halunut palata takaisin arkeen. Voin siis suositella jotain kylpylälomaa, tekee todella hyvää! Antaa aikaa vaan itsellenäsä ja nautiskelulle. Ainakin henkisesti teki tosi hyvää. Uskoisin, että masuasukkikin on ollut tyytyväinen kun äippä ollut ihan eufoorisissa olotiloissa. :)

Puoliväli tosiaan lähenee ja rakennultra-ajan sain vasta just ennen joulua eli pe 20.12. Sitä siis odotellessa ja jos vaikka saisi vihiä kumpi siellä on. Ensimmäisestähän en tosiaan halunnut tietää, vaan pysyi yllätyksenä loppuunasti. Poikaolo oli kyllä silloin ja olin ihan varma, että on poika ja oikeassa olin. Nyt taas ei oikein ole olotilaa mihinkään suuntaan. Toisaalta oireet ja olotilat olleet ihan erilaiset kuin poikaa odottaessa, joten voisiko olla tyttö? Rinsessa olisi kyllä minun mieleeni kun sellaista ei vielä ole, mutta kyllä se pikkuprinssi olisi yhtä tervetullut. Muulla ei ole väliä, kunhan raskaus sujuisi ongelmitta loppuun asti ja tuloksena olisi terve vauva keväällä. :)

Onkos muilla joitan kutinaa, kumpi siellä masussa voisi olla? :)

Terkuin

Snowflake

Hei kaikki, mukava lukea kuinka teidän raskaudet etenee :) Tämä on nyt vasta toinen viestini tänne kun olen niin "laiska" kirjoittamaan, käyn kyllä ahkerasti lueskelemassa mitä muille kuuluu. Rv 12+3 oli np-ultra jossa kaikki oli oikein hyvin ja niskaturvotus 0,8 eli ei syytä huoleen. Sikiö vastasi viikkoja 12+6, mutta laskettu aika ei siirtynyt vaan pysyi edelleen siinä 28.5. 

Nyt olen huolesta suunniltani. Tänään rv14+0 ja jo viikon ajan vuodellut enemmän tai vähemmän  veristä vuotoa. Aluksi punaista verta siteseen noin ruokalusikallinen joka sitten hiipuu ruskeaksi iltaa kohti jota jää vain pyyhkiessä paperiin. Aamusin ei mitään ja sitten päivän mittaan sama toistuu taas kaavalla punaista verta joka hiipuu. Pelkään aivan kauheasti että tämä Kakkonen ei pysy loppuun saakka matkassa mukana. Makasin melkein viikon sängyssä neuvolan kehotuksesta. Onneksi sain mummin esikoista hoitamaan ja myös elukoille hoitajan kun en oikein voinut talliinkaan mennä rehkimään. Eilen oli lääkäriaika Tk ssa  mutta siellä ei ole ollenkaan minkäänlaisia ultralaitteita koska asutaan pienessä kunnassa maalla. Nuori lääkäri vain teki sisätutkimuksen ja totesi että kohdunsuu kiinni ja minkäänlaista tulehdukseen viittaavaa ei löydy. No eilen ei sit ollutkaan vuotoa ollenkaan. Tänään se sitten taas alkoi ja koska en kestä enää epätietoisuutta niin varasin lähimpään isompaan kaupunkiin yksityiselle gynelle ultra-ajan huomiselle. Jännittää ihan kauheasti mitä sieltä huomenna löytyy. Onneksi helpotusta on tuonut kotona oleva doppleri jolla olen sydänääniä kuunnellut. Tietää ainakin että Kakkonen on hengissä.  Huomista odotellessa...

~ Elmukelmu ja Kakkonen 14+0~