Sannuli82

Kirjoitin myös tuolle toukovauvat-puolelle, jos omat kuulumiseni kiinnostaa :) LAni on kyllä korjaantunut huhtikuun puolelle, minkä ansiosta tässä kovasti jo synnytyshommelit mielessä pyörivät :)

Heippa!

Täällä lomailtu jo jonkin aikaa, rv:t n.35/36 eli siinä ja siinä olenko nyt miss huhtikuun vai toukokuun tuleva äippä :) Enpä ole kirjoitellut, mutta nyt taas kehtaa, kun alkaa kaikki olla valmista vaavia varten. Tietysti paljon on vielä järkkäiltävää, mm.lapsenhuoneen remontti kesken, mutta kaikki tarvittava löytyy sentäs meidän huushollin sisäpuolelta :)

Koko raskaus mennyt ok, mitä nyt jäin töistä suppareiden takia paria viikkoa aiemmin, ja nyt sitten melko hevi olo selkäkipuineen kaikkineen - Kyl te tiiätte, ainakin te jotka ootte yhtä pitkällä. Meitsin la on todennäköisemmin huhtikuussa, mutta kun virallisiin papruihin jättivät tuon 1.5. niin olkoot :)

Painoa tullu sillee, että aluks painoin 55 kg (165cm "pitkä"), nyt mittari kieppuu 66+kg. Kuulemma normia, mutta aiemmin sutjakkana ja liikunnallisena totean, että paksu on olo. Mutta kun Se lopputuote on niin ihana, niin kyllä Tän kestää. Luulisi lähtevän ylimääräisten kilojen kun taas pääsee kunnolla liikkumaan, imetyksen toimiessa vauhdittajana! Pikkuinen kasvellu reippaasti, mönkii, hikkailee ja mietiskelee. Mitäs teille tänään? Miten saatte päivät kulumaan, siis te kaltaiseni joilla ei jalka enää kovin korkealle nouse :) ? Ite just pistin koneellisen vauvanvaatteita, uusia, pesuun, vaikka alussa en meinannu niitä pestäkään. Parempi kai Se on kuiteski, ja kun tätä aikaa Ny on...

Heippa, epätoivoinen. Huomaan ettei sinulle ole vastattu; tilanne taitaa olla sen verran harvinainen, ettei kenelläkään ole kokemusta - paitsi meikäläisellä! Kertomuksesi on ihan kuin omasta elämästäni. Viime elokuussa suorastaan tongin nettiä vastaavanlaisten kokemusten &/ vastausten toivossa - aika lailla tyhjin käsin jääden. Minullakin kuukautiseni jäivät pois elokuussa, ja kaikki testit, myös siis ihan verikokeet ja labran pissakokeet, näyttivät sitkeästi negatiivista. Silti minulla oli koko ajan ei-negatiivinen olo, samat oireet ja olisin voinut vannoa että olen raskaana. Olin syönyt e-pillereitä vuosia, ja jätin ne pois viime vappuna. Lääkärintarkastuksessa lekuri höpötti, että pillerit saattavat hyvinkin sotkea kierron. Hän kirjoitti minulle terolut-kuurin, jonka tarkoituksena oli siis "normalisoida" kierto. Ensiksi kuitenkin vietimme häämme elokuun lopulla. Syyskuun alussa aloitin kuurin - mutta muutaman päivän kuluttua siitä "outo" oloni vain voimistui. Ostin jälleen yhden testin - perjantaina 13. (totta tämä kaikki), ja vihdoinkin se oli POSITIIVINEN! Kuuri saman tien poikki - eikä onneksi menkkoja koskaan tullut, koska olin kuunnellut ITSEÄNI lopulta - ja ollut siis koko ajan oikeassa :)) Myöhemmin ekassa neuvolassa selvisi, että olin jo 8.vkolla, ja siis ollut koko ajan oloineni ja menkattomuuksineni ihan raskaana. Nyt tässä mennä pullistellaan 18.vkolla ja ollaan ihan pirun kiitollisia. Kannattaa seurata siis tilannetta, tehdä testejä ja kuulostella. Olisin ollut omassa tilanteessani erittäin kiitollinen, jos joku olisi vastannut minulle näin kun minä nyt vastailen sinulle. Naisen vaisto saattaa hyvinkin mennä lääketieteellisyyksien ohitse! Toivottavasti saat piakkoin mieleisiä tuloksia. Tsemppiä talveen :)

T: Harvinainen mutta todellinen kohtalotoveri :)

"Moikkelis! "Vähän" on jäänyt tänne kirjoittelu, kun ei vaan oo saanunnaninna aikaiseksi - tätäkään... Mutta olen kyllä perillä teidän kuulumisistanne, ainakin suurinpiirtein :) Tässä viihteellinen tiedotuspläjäys henk.koht.tasolta käsin :)

Meikäläisellä alkoi 18.raskausviikko. Nyt pitäisi elää Hehkeän Keskiraskauden Raukeaa aikaa. Pah. No, suht raukea olo on kyllä, etenkin aamuisin, kun ei meinaa saada itseään käyntiin ei millään. Jos/kun pitää joskus herätä tosi aikaisin (4.50), mahayksiö jää ikäänkuin erilliseksi nukkuvaksi saarekkeeksi uinumaan, kun meikäläinen yrittää raahata mukanaan koko kompleksia B) Noina päivinä mahassa on möhkälemäinen olo, eikä ruoka uppoa niin hyvin kuin tavallisesti (mikä taas tarkoittaa että kyllä muuten uppoaa). 

Alussa olin ihan fiiliksissä, että kappas, meikäläinen pääsee näköjään etiäppäin tässä hommassa kivasti kasvisruoan ja parsakaalien ja hui mahoton: soijamakaronimössön voimalla. Ei oo makeanhimoja (kuten normaalitilassa aina) eikä mittään. No, nyt kyllä on sitten syöty alkuraskauden himmailuajankin puolesta. Ei mitään eriskummallista, vaan kaikkea satsumoista joulutorttujen kautta jopa alkuinhokkini kanasalaatin kautta liharuokiin ja suklaanamuihin (ja namuihin ylipäätään). Kiloja on tullut lisää (kai ja "noin") neljä, mikä on vielä vähän suhteessa siihen että enpä ole kovinkaan ketterällä tuulella noinniinkuin liikunnallisesti. Normitilassa juoksen ja työmatkapyöräilen kymmeniä kilometrejä viikossa, vaan nyt on soffa ollut paras kamuni. Nyttemmin olen yrittänyt aktivoitua uskaltautumalla ja ahtautumalla 1) uikkareihini ja 2) uimahalleihin. Kuntosaliakin pariin kertaan "harrastanut". Kyyllähän se liikunta hieman "helpottaa" painavaa ja paineistettua oloa, mutta sitten saattaa mennä taas tovi aikaa "toipuessa" "lihas"kivuista... 

Menossa siis ihan ensimmäinen raskaus, joten mitään kokemuksellista vertailupintaa minulla ei tuntemuksiini ole. Varmasti olen "standardidaamia" herkempi kokemuksineni - tai sitten vain rekisteröin ja julkituon sanomaani peruspirkkoa ahkerammin - eli suomeksi sanottuna siis valitan valittamasta päästyäni. No en ehkä ihan koko aikaa, mutta toisinaan, toisinaan. Niin tai näin, minua ärsyttää hieman eräs lause, jonka yhä useammin olen korvakäytävieni elementiksi saanut. "Raskaus ei ole sairaus!" No ei pentele olekaan, mutta olo voi tuntua kaikkea muuta kuin hehkeältä ja superseksikkäältä ja energiseltä. Normaalisti olen ketterämpi ja himokkaampi, näin se nyt vaan on. Eikä ole minun vikani, jos entisajan daamit rakensivat teitä ja suurinpiirtein siirsivät kirkkoja(?!) synnytystä edeltävänä päivänä ja muutenkin vaikuttivat yhteiskunnassamme tehokkaammin kuin meikäläinen edes peruslaiskassa normitilassaan ikinä. Sori vaan, mutta raskaus on minulle iso juttu, ja todentotta "kuuntelen itseäni" tarkasti enkä mielelläni lähde pomppimaan benji-hyppyjä silkasta hyppimisen riemusta. Varovaisuus on vissiin ylipäätään ihmiskunnassa hieman out ilmiö, ja usein tuntee, että raskaana pitäisi olla hieman enemmän vielä kuin edeltävät odottaneet. 

Tänään se sitten tapahtui sekin, että jouduin lähtemään sinänsä iisistä mutta asiakaspalvelullisesta istumatyöstäni kesken päivän hitoille eli kotio huilaamaan. Työpisteessämme sijaitsevat istuimet sekä yksi ja linttaanperuutettu satulatuoli eivät valitettavasti ole ihan ergonomisesta päästä, ei ainakaan mitä tulee raskausmallisen vartalon erityisvaatimuksiin. Mitä enemmän paikoillani käkin, sitä ahdistavammaksi ja paineistetummaksi tunsin oloni ja alavatsa-selkä-akselistoni. Supersynnyttäjät kautta Suomenniemen varmasti vakuuttavat, että kokemani istunnolliset vääryydet ovat ihan vain perus kohdun- ynnä muiden sisäispaikkojeni kasvukipuja. Vaan minä olen minä, enkä kertakaikkiaan voi ottaa mitään riskejä, jos pahalta tuntuu. Neuvolatätini kirjoitti muutaman lepopäivän, joiden aikana aion paitsi myös levätä niin myös liikahtaa, tuo pannahisen toiminta kun siis aina lopulta auttaa olojani. Lisäksi sain aikaistettua ensi maanantaille suunniteltua neuvolaa lääkärisosuuksineen tämän viikon perjantaille. Silloin tutkitaan ettei turhia hutkittaisi ja/tai hätäiltäisi. Toivon todella olevani vain yliherkkä ensimamikandidaatti, en mitään muuta. Mielelläni minä osa-aikaduuniani tässä vielä aikani ratoksi tekisin. Mitenkä on teillä muilla, joko mahatuttaa?

Viime viikollakin muuten kiusasin neuvolantätiä. Yhtenä päivänä vain halusin kuulla pikkuiseni sydänäänet, koska... no, kai tuli vähän ikäväkin, mutta halusin myös varmistua että hän on okei. Pääsin pikavisiitille neuvolalandiaan, ja tuo maaginen mahatutka paljasti varsin reippahasti jyskyttävät buustit kätköistäni. Masuasukki loikoili kuulemma siellä poikittain ja potkiskeli yksiötään päältäpäin luotaavaa "mikrofonia" tuon tuostakin. Nyt sitten siis vain jälleen jatkellaan rauhassa ja odotellaan ja ihmetellään. Ja kuulostellaan, omia omituisia ja normaaleja ja jänniä olotiloja. Rakenneultra odottaa 18.12. Uteliaisuuttaan sitä varmaan halajaa tietää mininsä sukupuolenkin :) Vointiloita!

Moi! Voit olla raskaana, vaikka MITKÄÄN testit eivät näyttäisi plussaa. Olen tästä hyvä esimerkki. Menkat mulla oli viimeks heinäkuussa. Elokuussa tein kasan testejä tikuista labran veri- ja pissakokeisiin - eikä mitään näkyny. Lääkäri määräsi terolut-kuurin menkkojen käynnistämiseen. Pidin itseäni jo friikkinä ja luulotautisena, olihan oloni siis koko ajan outo. Terolutkuurin puolivälissä sain voimakkaan tuntemuksen: osta vielä yksi testi. Ostin, tein seuraavana aamuna - ja sain vihdoinkin 2 viivaa! Päälle verikokeet ja varmistukset neuvolassa. Luulin ennen neuvolaa olevani aivan alussa, mutta niin vain kuuntelimme masusta sydänäänet! Nyt kasassa ekat 12 viikkoa, ultrissa käyty - ja voin kertoa, että naisen vaisto voi todellakin olla joskus tiedettä vahvempi ja enemmän oikeassa!!