<3 Toukovauvat 2014 <3

Niin ja pahoittelut ja osanotot niille jotka on saaneet huonoja uutisia :´(

Hei, täältä minäkin mukaan ilmoittaudun. Plussauksen olen tehnyt 28.8 ja la noitten nettilaskureiden mukaan olis 5.5.14 elikkäs 8+0 mennään.Keskiviikkona olis ensimmäinen neuvolakäynti. :)

Olen siis kohta 31v yhden tyttölapsen (vm 09) äiti. Perheeseen kuuluu mies, tyttö, minä, kissa ja koira. Asumme maalla.

Tyttöni hartain toive on ollut jo noin vuoden, että saisi pikkusiskon tai -veljen. Nyt hänen hartain toiveensa on toteutumassa, vaikkakaan en ole vielä sitä hänelle kertonut. On nimittäin jo vuosi sitten höpöttänyt hoidossa ja vähä kaikkialla että äidin mahassa on vauva. Näimpä on moni tullut kyselemään, että milloin on laskettu aika. Nyt ajattelin tässä varmistella tämän ensimmäisen kolmanneksen ennen kuin kerron. (jos maltan :) )

Kovasti tätä "kakkosta" odotellaan. :)

Eilen vihdoista viimein oli varhaisultra - en muista koska olisin jotain yhtä paljon jännittänyt - lääkäri oli eritääin mukava ja sanat kyllä täällä joku on kotona jäivät kaikumaan korviini, kyyneleet putosivat poskille, niin ihana tunne, siellä se oli 8millinen toukka <3 Viikotkin täsmäsi, eli nyt 7+3. Kahden viikon päästä on eka neuvola, mutta kyllä tämä odotus nyt konkretisoitui, vaikka vieläkin on epätodellinen olo ja kieltämättä pelottaa, että menee kesken.. Ei voi kun toivoa parasta. Oksettava olotila jatkuu.. eipä oikein muita oireita ole ollut...

Viikonloppuna tiedossa pieni irtiotto arjesta aviomiehen kanssa, ihanaa <3 Shoppailua toisella paikkakunnalla ja teatteria ja kaksi yötä hotellissa,jes! Lapset jää mummun kanssa.

Ei olla kerrottu vielä kenellekään, ja haluaisin pitää mahdollisimman pitkään salassa, niin kauan ku näkyy päällepäin, isovnahemmille varmaan kerrotaan parin viikon päästä. Töissä varsinkaan en haluis kertoo, pikkujoulut marraskuun puolessavälissä, jos sitten kertois... saas nähdä pystynkö niin pitkään pitään salassa..

Meillä tyttöjen (6ja8) hartain toive on kanssa ollut jo pari vuotta, että saisi pikkusiskon tai -veljen :) Tytöille ajattelin vasta kertoa np-ultran jälkeen..

Ihanaa odotusta <3

Tein tänään vielä yhden testin kun edellisissä viivat aika haaleat ja tuli jossain kohtaa huoli että jos ne hormonitasot ei nousekaan. Onneksi aika nopeasti poksahti punaiseksi se toinenkin viiva ja vähän kun odotteli niin vahvistui testiviivan kaltaiseksi. Oli helpotus.

Oireet nimittäin myös vähentyneet huimasti. Tänään aamulla kun en syönyt vähään aikaan heräämisen jälkeen niin tuli vähän huono olo ja pari kertaa nipannut vatsaa. Muuten ollut jo melkein viikon hiljaisempaa.

Viikonloppu kavereiden kanssa leirikeskuksella meni hyvin. En voinut pahemmin huonosti eikä kukaan ainakaan tuntunut huomaavan yhtään mitään.

Vielä vähän päälle viikko pitäisi neuvolaa odotella. En odota innolla verikokeita tai muuta kurjaa ja tällä käynnillä (jos oikein ymmärsin) on kai enempi tarkoitus jutella ja kartoittaa tilannetta joten mitään dramaattista ei liene luvassa, mutta jos se kuitenkin tekisi asian taas vähän todemmaksi. Ensimmäisten testien jälkeinen into ja odotus on jotenkin hiipunut ja nyt vaan olla möllötän. Kaipaan jotain kipinää tähän juttuun ja jotain mikä saisi miehenkin innostumaan taas enemmän :)

Plussattua tuli viikko sitten ja laskureiden mukaan mennään vkolla 6+4 - l.a 23.5
Shokkiyllätys tämä raskautuminen oli, mutta tässä jo ehkä uskaltautuu iloitsemaan kun päätöksen olen saanut tehtyä. Itsekseni siis vauvan pidän, tuleva isä on vielä niin sekaisin tilanteesta ettei tiedä miten olisi ja parisuhteessa emme elä/ole eläneet.
Oireilua ei oikeastaan väsymyksen, itkuherkkyyden ja alavatsan nipistelyn lisäksi juurikaan ole, välillä pientä kuvotusta ja maksamakkarahimoa lukuunottamatta :D
Onnittelut kaikille plussanneille ja huonoja uutisia saaneille jaksamisia <3

SANNULI82 24.9. klo 18:451/1

Yksi uusi mammakandidaatti ilmoittautuu!

Heippa kanssaventtailijattaret! (tämä kirjoitus napsahti ensiksi jonnekin ihan väärään paikkaan, toivottavasti nyt olen oikeassa ryhmässä:)

Uskaltaudunpas minäkin tänne, sillä kyllä: esikoista odotellaan. Homma on tietenkin vielä hyvin hyyyvin alussa, ja koko ajan on se kuuluisa pieni pelko persiissä, että jos jotain käy - mutta odotellaan kuitenkin!

Minun tarinani: viime vappuna heitin teatraalisella kiukunpuuskalla pillerit roskiin, koska tajusin että jos laskelmoin niiden poisjättämisen yli elokuisten häidemme, menee ihan liian laskelmoiduksi - kun siis kerran lapsen haluamme. Elokuun lopussa mentiin naimisiin. (Menkat ovat olleet hieman sekaisin pillereiden poisjätöstä, joten niiden poisjäännistä ei kohdallani ainakaan tällainen tavis voi päätellä laskettua aikaa...Vähän jännitti, jos alkavatkin alttarilla, mutta onneksi ei näin käynyt:)

Nyt sitten perstaina 13. päivä kauppareissulla kävi jännästi. Ikäänkuin olisin saanut jostakin ylemmältä taholta vinkin "osta raskaustesti". En siis enää pariin kuukauteen ole jaksanut hössöttää lapsen hankkimisesta, koska (sitäkin tehneenä) tiedän sen olevan aika raskasta, itselle ja kumppanille. Ostin testin, just in case. Seuraavana aamuna tein sen - ja kaksi vahvaa viivaa lurahti ruutuun - ja ikäänkuin vahvistukseksi lyhyt mutta ytimekäs yökötyskohtaus. Toistin testin sitten seuraavana aamuna - ja entistä vahvemmat viivat. Maanantaina marssin verikokeeseen, ja lääkäri onnitteli myöhemmin päivällä puhelimessa: "Olet raskaana!"

Ehdin tosiaan tehdä pari testiä ennen tätä plussaakin, koska menkkani heittelivät ja lopulta jäivät pois kokonaan. Negoja kaikki edelliset testit, mutta niillä ei ole nyt väliä, tällä uumenissani kytevällä minimiillä on. Eka neuvola 1.10., seuraavana päivänä täytän 31:).

Toivotaan että piskuinenriikkinen pysyy mukana ja kasvaa terveenä. Miehen kanssa ollaan oltu yksissä 4 v., joten tämä homma olisi aivan mahtava juttu. Molemmat toivomme kovasti vauvaa. Häämatka häämöttää sitten tammikuussa, olojen mukaan sitä/sinne lähtemistä mietitään vielä... B)

 Sannuli, veikkailee että rv 4/5, näli ja väsy mut häpi.

Ihanaa, että ryhmä kasvaa. Jospa saatais vähän taas keskustelua aktiivisemmaksi, kun täällä on ollut lähipäivinä niin hiljaista. Onnea uusista plussauksista! :)

Mulla oli tänään jännä päivä: ensimmäinen lääkärineuvola ja ultra! Siellähän se pikkuinen köllötteli ja sydän sykki vikkelästi. <3 Koko vastasi täysin viikkoja eli kaikki näyttäisi olevan mallillaan. Tuntuu kyllä aivan mahtavalta! Alkaa pikku hiljaa tuntumaan todellisemmalta, että ensi vuonna saan jo ehkä viettää äitienpäivää.

Tänään kerrottiin raskaudesta miehen äidille ja huomenna vuorossa on mun vanhemmat. Kavereille meinataan kertoa vasta seuraavan ultran jälkeen, koska silloin alkaa ensimmäinen raskauskolmannes olla ohi ja sitä myötä keskenmenoriski pienentynyt.

Majmama rv 8+2

Hei vaan! 

Uskaltaudun mukaan keskusteluun. Olen 22 vuotias nainen ja mies on samanikäinen. Viime torstaina tein plussan testiin ja perjantaina vielä uudestaan, niin uskomattomalta se tuntui. Laskurien mukaan laskettu aika 28.5 :) 

Ensimmäinen neuvolakäynti on 7.10. Kyllä tuntuu jännältä! Vähän kipuilua vatsassa ja alaselässä on tuntunut ja iltaisin vatsaa turvottaa. Muuten kuitenkin melko oireettomasti menty. 

Hirveä hinku olisi jo ostelemaan kaikkia vauvajuttuja, mutta mies on onneksi järjen ääni ja sanoo, ettei ole kiire vielä :D

Tsemppiä kaikille!

Camillah rv 5+1

Jaahas, yritetäänpäs taas jatkaa tätä ketjua; ilmeisesti jatkuu "vastaa" -kohdasta (olen siis todella perillä tästä :D)...

Kiva että meitä on täällä eri-ikäisiä, silti samassa veneessä olevia naikkosia! Itse en meinannut facebookkiin ryhmäytyä, koska jotenkin olen "kasvanut" ko. härvelistä (ainakin väliaikaisesti) ulos. Eli siis kirjoittelen tänne, jos joku vaikka lukisi ;)

Voij kun olisi taas nukuttanut ties kuinka pitkään! Nyt on onni, että on vain osa-aikatyö, vaikka sitä työn alkamisaikoihin hieman kauhistelinkin, että "vain osa-aikainen". Asiakaspalvelussa kun olen, niin ihan kyllä riittää ne pakolliset työvuorot, kun siis... ei meinaa jaksaa ns. vieraiden ihmisten "ongelmia" just nyt yhtään! Onko muilla vastaavanlaisia tuntemuksia työtään kohtaan?!

Mitä tulee oloihin, ei muuta kuin tuo aaltoileva alaselkäsärky, joka siis saattaa ykskaks myös lakata. Ja aamuisin varsinkin särkee päätä, luultavasti siksi että yön aikana iskee väkisinkin jonkunsortin nestehukka. Itse koitan ainakin pärjätä ihan lääkkeittä niin pitkälle kuin mahdollista; koitan ikäänkuin jo valmiiksi nostaa valitettavan matalalla olevaa kipukynnystäni :/ Sitten synnytyksessä taasen aion todellakin vastaaottaa kaikki mahdolliset helpottavat tropit mitä vain löytyy... Mites teillä muilla, otatteko herkästi panacodia tms. kolotuksiin? Niin, ja miten muuten jakselette, kanssavenailijattaret? B)

Sannuli & hyyyvin kirkas auringonpaiste täällä...

Hei, Sannuli82. Taas tyrkkään nenäni heti keskusteluun kun puhutaan töistä :P Kaikille on varmaan tullut hyvin selväksi että enjaksanut siellä. Lasten kanssa työskennellessä on ympärillä niin paljon hälinää ja meteliä ja koko päivä noita "toisten ongelmia" että kaipasin pientä irtiottoa. Pari viikkoa olisi vielä sairaslomaa jäljellä ja varailin juuri jutteluaikaa työterveyshoitajalle. Haluan oman pääni kuntoon mieluummin nyt enkä vasta keväällä tai vuosien päästä. Kuitenkin on tulossa niin paljon muutakin murehdittavaa ja mietittävää. Sitä paitsi pidän kyllä työstäni noin yleisellä tasolla ja haluan palata töihin heti kun se tuntuu mahdolliselta. Jos ei olisi tätä raskautta niin harkitsisin vakavasti mielialalääkitystä. Uskon että se auttaisi kyllä jaksamaan töissä. Mutta nyt pitää ajatella että kaikki mitä pistän suuhuni vaikuttaa jollakin tavoin hyvässä tai pahassa myös toiseen ihmiseen (vaikka ei kai sitä noin pienenä vielä oikein kuuluisi ihmiseksi kutsua). Osa-aikatyö olisi minullekin hyvä ratkaisu, mutta nykyisellään tässä työpaikassa se ei ole mahdollista. ihan ymmärrettävistä syistä.

Minä olen sellainen joka yleensä nappaa buranan jo kun alkaa vähänkään tuntua että kohta saattaa särkeä päätä. Ilmeisesti päänsärkyni on osittain migreeniperäistä (näin joku lääkäri joskus sanoi minulle) ja osittain johtuu myös hartiaseudun ja niskan jumituksista. Eli säryn päälle tulee aina hyvin oksettava olo. Nyt ei onneksi ole särkyjä ollut niin ei ole tarvinnut lääkettäkään ottaa, mutta ostin panadolia kaappiin kaiken varalta kun sen pitäisi olla turvallista. Yritän kuitenkin parhaani mukaan pärjätä nyt ilman lääkkeitä.

Voitte pitää minua hulluna ja tavallaan pidän itsekin, mutta näin etukäteen ajateltuna en haluaisi synnytyksessä epiduraalia. Pelkään neuloja ja ajatus siitä että joku työntää valtavan neulan nikamien väliin on paljon pelottavampi asia kuin synnytyskivut. Saatan toki tilanteen tullen olla täysin eri mieltä enkä ole ehdoton näissä asioissa, mutta nyt tuntuu paremmalta kun tietää ettei sitä ole pakko ottaa. Muutenkin ajattelin kokeilla synnyttää mahdollisimman luomusti (olen ehtinyt ajatella tosi paljon tämän n. puolen vuoden aikana mitä ollaan oltu ilman ehkäisyä ;) ). Ei käynnistyksiä ilman oikeasti pätevää syytä. ei puudutuksia jotka estävät minua liikkumasta vapaasti. Ei kalvojen puhkaisuja. Kuulemma lapsen voi vaikka synnyttää kalvopussissa jos se ei itsekseen puhkea????!!!! Eikä missään tapauksessa synnytystä selinmakuulla. Haluan voida liikkua vapaasti ja olla juuri niin kuin itsestä tuntuu ja ottaa juuri ne kivunlievitykset ja hoidot jotka juuri silloin tuntuvat oikeilta. Mitä mielikuvia on oikein pahoista kuukautisista tai siitä keskenmenosta joka oli niin noissa kivuissa minulle mukavin asento on ollut yleensä kontillaan tai makuulla polvien ja käsien varassa. Toki synnytyskipuja ei voi ennustaa kun ei ole koskaan synnyttänyt niin paha sanoa. Yritän kuitenkin JO NYT psyykata itseäni siihen että synnytän ilman ylimääräisiä lääkkeitä ja että vaikka se sattuu perkeleesti niin kroppa antaa minulle troppia millä siitä selvitään. Tietysti voi myös olla että sattuu jotain minkä takia joutuu käynnistämään tai leikkaukseen tai jotain eikä mikään mene suunnitellusti (keskenmenon mahdollisuutta en halua edes ajatella. Sitä ehtii murehtia enemmän kuin kylliksi sitten jos se on ajankohtainen).

Onko muilla jo tässä vaiheessa jo ehtinyt mielessä pyöriä synnytys? Onko ajatuksia sairaalassa vai kotona ja millaisilla puudutuksilla ja kivunlievityksillä?

Tänään ultrassa näkyi pikkutyyppi, 16mm ja vastasi viikkoja 8+1. Itse olin laskenut olevani vasta 7+3, mutta varmaan ovulaatio on sitten ollut aikaisemmin.

Moi!

Noista lääkkeistä yms. Itse en normaalistikaan ihan joka kolotukseen ole lääkettä ottanut. Minulla riesana on migreeni, johon on oma lääkkeensä, joka ei kuitenkaan paljoakaan auta. Nyt jos raskauaikana tulee kohtauksia, niin ei kai auta kuin sinnitellä. Ajattelin ottaa asian puheeksi neuvolassa. Luin nimittäin keskusteluja ja eri lääkkeiden käytöstä oli hyvin erilaisia määräyksiä. Tiedä sitten mikä on turvallista... Joku perinteinen burana tai panadol on siinä yhtä tyhjän kanssa niin niitä en syö koska se olisi turhaa.

Synnytykseen olen taas ajatellut ottavani kaiken mahdollisen kivulievityksen. Synnytys on pelottanut kovasti tässä vauvakuumeen varjopuolena, mutta jotenkin nyt on tullut onneksi vähän levollisempi olo senkin suhteen. Me naiset ollaan vahvoja! :)

Heippa taasen (täältä töistä :P...)

Whitedragonille: no siis synnytyspelkoahan se pukkas tällaisella peruspelkääjällä heti ensimmäisenä plussan jälkeen (jos oikein kärjistetään), mutta jotenkin sain suitsittua itseni ajan kanssa rauhallisempaan tilaan. Eihän tästä peläten tule mittään, niinkuin ei elämässä kai muutenkaan (helpommin sanottu kuin tehty kyllä:) Mutta kun asumme Suomessa, jossa ainakin vielä terveydenhuolto pelaa suht hyvin, niin eiköhän me kaikki hyvissä käsissä tulla olemaan, ennemmin tai myöhemmin. Ja jokainen tietää itsestään, ottaako helpotustroppeja salissa ennen tuota h-hetkeä vaiko luomuileekos :) Itse kyllä kanssa kärsin yllättäen piikkipelostakin, mutta siihenkin saa hyvää siedätyshoitoa tässä pitkin, kun verikokeitakin neuvolassa ottelevat. Ja odotusaika on sen 9kk vissiin justiin mm. sen takia, että äipän pääkoppakin ehtii sopeutua kaikkeen... Olen asennoitunut tähän "rojektiin" sillälailla, että nyt on meikäläisenkin aika hieman höllentää pelkoja ja muuttaa muutenkin "kuvioitaan", aina säännöllisestä syömisestä lähtien - ja olen huomannut yllättyväni positiivisesti. Itsekseen kun hengailee, siis ilman masuasujaa, on helpompi vähän lyödä kaikkea laimin. Äitiyskandidaattius on kuulkaas hyvä koulu, toivottavasti kaikki me siitä ehjinä valmistutaan :)

PS. Aamupäivä töissä meni vielä ihan virkeenä, mutta nyt alkaa tökkiä, ja kuuteen asti pitäis jaksaa... okei, jaksetaan jaksetaan juu juu... :P Camillahin sanoin: me naiset kyllä ollaan vahvoja! :)

Miä en ole vielä edes uskaltanu miettiä synnytystä tahi kipuja, tällä hetkellä pelottaa eniten se ettei kaikki menekään hyvin tässä alkutaipaleella. Sinänsä niin ristiriitaista, että vielä viikko sitten en ollut varma mitä tehdä ja nyt sitten toivoo että kaikki menee hyvin - oi näitä hormoneja :D

Tässä kovasti mietityttänyt kun tulee kuulosteltua ehkä liiaksikin jokaista alavatsat ja selän nipistystä ja kippurointia, että ehtiiköhän tässä hulluuntua ennen kuin "riskiviikot" on ohi! Onko muilla (ensimmäistä) odottavilla samanlaista vai käynkö vaan kierroksilla? :)

Ihanaa kun on tullut lisää väkeä! Käyn melkeinpä päivittäin lukemassa kuulumiset. Olen sitten vähän laiskempi kirjoittelemaan :)

SANNULI82 Olen töissä eräänlaisessa palveluvaihteessa ja voin sanoa että motivaatiota saa hakea. Töissä välillä etoo niin että oksu voisi lentää tai väsyttää niiiiin pirusti ettei jaksa keskittyä. Huomaan välillä etten ole ihan ajatuksella kuunnellut toisten asioita (hävettää). Lähinnä vaan miettii että koska keskustelu loppuu ja voisinpa ummistaa silmäni... Kiukustun myös nopeasti (johtuu väsymyksestä). Jos joku tiuskaisee minulle niin huomaan helposti lähteväni siihen mukaan...

Pahat olot ovat olleet jotenkin kurissa, mutta iltapäivän ja illan väsymystä löytyy. Maha myös pömpöttää - voi ei - Ei näin aikaisin kuuluisi! En pysty pitämään mitään kireitä vaatteita päällä turvotuksen takia. Toisaalta olen myös  tuohon pahoinvointiini mässäillyt eli eiköhän siitäkin tuo mahan pömpötys johdu :) Pelottaa hiukan noi tulevat kilot...

Pyrin välttämään lääkkeiden ottoa viimeiseen asti. Syön panadolia, jos alkaa esim päätä särkemään niin paljon ettei rajaa.

Synnytyksestä... yksi takana ja pelkään edelleen synnytystä! Mitä en aio enään ottaa niin aquarakkulat, sanokoon kuka mitä tahansa, mutta ne olivat hirveät. Voi olla että menen vielä pelkopolille puhumaan. Mua pelottaa synnytyksessä enemmän noi supistukset, jotka olivat minulla todella kivuliaat ja veivät minusta voimat :( puistattaa kun muistelen asiaa...

NEN NU en odota ensimmäistä, mutta käyn silti kierroksilla. Heti kun on parempi aamu niin hypin seinille, että miksi ei olekaan pahoinvointia!! Jos olen pirteä niin ihmettelen sitäkin, miksi ei väsytä, onko kaikki hyvin.... Tuntuu etten osaa vain olla tässä alussa :( kai se keskenmenon pelko pyllyssä on koko ajan vaikka voihan se mennä kesken myöhemminkin. Myöhemmin on ihanaa kun tuntee lapsen liikkeet. Silloin tietää että toinen on elossa :)

Ajattelin nyt tänne uutena käydä kirjoittelemassa, kun olenkin jo tovin tässä lukenut muiden kirjoitteluja. Olen 31- vuotias nainen ja odotan toista lastani. Poika on entuudestaan (-09) eli sellainen reilu neljä vuotaias vilkas pikkumies. Nyt on tällainen uusioperhe kuvio menossa, eli uudella miehellä entuudestaan kaksi lasta edellisestä liitosta 6 ja 8 vuotiaat tytöt. Nyt sitten tulossa olisi yhteinen rakkaudenhedelmä la 2.5.2014. La voi kyllä mennä ihan pieleen kun ehkäisyn lopettamisen jälkeen ei ehtinyt tulla laisinkaan kuukautisia eli heti tärppäsi vaikka reilu nelisen vuotta tässä on hromonaalista ehkäisyä puputettu. Oli siis hieman yllätys, että tärppäsi näinkin nopeasti. Olimme varautuneet ainakin odottelemaan puolisen vuotta, mutta ei se sitten ihan niin mennyt. 

Itselle tämä on aivan toisenlainen raskaus kuin ensimmäinen. Poikaa odottaessa ei ollut oireen oiretta, paitsi loppuraskaudesta vaivasi isias. 

Nyt 5 päivää ennen plussausta tuli kuvotusreaktio sipulia leikatessa, siitä se kuvotus ja oksentelu on sitten jatkunutkin. Hirveä olo kokoajan, paitsi nukkuessa. Hiukset rasvoittuu todella nopeasti ja riesaksi on myös tullut rasvoittuva iho ja sen mukana myös finnejä, mitä ei koskaan oikeastaan muuten ole. Vatsa on niin tuorvonnut, että voisi luulla, että raskaus on pidemmälläkin. Miten siis voikin oireet näin paljon poiketa toisitansa. 

Töissä olen ja ihan täyspäivä ja vakituisessa työssä, eli ei huolta työpaikasta. Työnanatajalle ajattelin kertoa varmaan np - ultran jälkeen, jotta heillä on riittävästi aikaa etsiä tuuraaja ja saataisiin edes jotenkin sisäänajettua ihminen mun töihin.

Väsymys on vaan niin hrveä, aina sitä miettii, että miten työpäivästä selviää hengissä. Toivottavasti kukaan ei ole laittanut merkille jatkuvaa juoksemista vessassa kun pitänyt käydä oksentelemassa myös työaikana. 

Työmotivaatio on siis tällä hetkellä aika kadoksissa. 

Joku täällä puhui jo mietteitä synnytyksestä. Itsellä esikko tuli syöksysynnytyksenä ja itsellä kipupiste näköjään oli korkeammalla mitä ajattelin, joten oli siinä ja siinä, että sairaalaan ehti edes. Eli 10 cm auki ja lapsivedet tuli himassa ja sitten autolla ei ambulinssilla sairaalaan. Suoraan vaan ponnistamaan, eli tuli siis ihan luomuna. Kaikkea olin miettinyt, siis roppeja, mutta eipä niitä sitten tarvittu eikä enää edes ehditty antaa kun täysi tohina päällä. Positiivinen kokemus siis kaikinpuolin, vaikka meni niin nopeasti, että itse ei edes ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Toivon, että menisi seuraavakin samanlailla. Neuvolantäti ainakin varoitteli, että todennäköisesti tulee yhtä nopeasti tai vielä nopeammin. Esikoinen tuli vielä reilu 2 viiikkoa laskettua aikasemmin maailmaan. Eli katsotaan mites nyt sitten käy. 

Tällaisia mietteitä tälle kertaa..

Mukavaa sunnuntaita kaikille :)

Snowflake ja masuasukki rv 9+2

Hei taasen. Olen taas viimepäivinä lueskellut hirmuisesti kaikenlaisia artikkeleita netistä tullut ehkä vähän takaisin päin siinä miten luomusti toivoisin pärjääväni. Esim kalvojen puhkaisun ja tutkimusten suhteen. Kivunlievityksistä ja lääkkeellisestä nopeuttamisesta olen edelleen sitä mieltä että en haluaisi jos vaan ilman selviää. Ja siitä että haluan voida vapaasti liikkua sen mukaan miltä tuntuu.

Minulla hetkeksi kadonneet oireet ovat palanneet nyt. (kalenteri-)Viikolla 38 ei oireita käytännössä ollut ollenkaan. Yhtenä päivänä vähän huono olo ja ummetusta josta en ole päässyt eroon. En tosin ole siihen mitään lääkettäkään hakenut tai luumuja nyt syönyt. Nyt menneellä viikolla sitten alkoi mahan nippailu uudestaan aina välillä ja etova olo on voimistunut. Oksentaa ei ole tarvinnut onneksi vielä kertaakaan. Parina yönä kuitenkin on pitänyt keskellä yötä nousta juomaan vähän mehua kun olo on ollut sellainen ettei unikaan tule. Nälkä yllättää ihan yhtäkkiä varoittamatta ja useamman kerran päivässä. Ruokailuvälit on pitäny pitää ihan tosi pieninä. Jos ei kovasti nämä oireet tästä pahene niin olen kyllä selvinnyt todella vähällä. Kuitenkin olen kiitollinen kaikista oireista. Tuon oireettoman viikon aikana sitä ehti jo tavallaan unohtaa koko asian.

Olen tässä yrittänyt arpoa millä viikoilla voisin olla ja tullut siihen tulokseen että vähintään 7 ja enintään 9, mutta todennäköisimmin 8. Jos oireita katselee niin nippailujen palaamisesta puhutaan monessa paikassa nimenomaan viikolla 9, mutta eihän näihin voi niin suoraviivaisesti luottaa. Sitä vaan kaipaisi jo jotain konkreettisempaa tietoa että missä mennään.

Keskiviikkona olisi onneksi se neuvola. Olen ymmärtänyt että jotkut on jopa ultrattu ensimmäisessä neuvolassa? En odota liikoja, mutta kaipaisin niin kovasti jotain konkreettista. Kuvaa tai sydänääniä tai jotain.

Heippati

Huomenna Se Eka Neuvola - jännittää! Tuskin vielä ultravat, mutta ei haittaisi jos näin kävisikin. Ainakin kysyn, josko voisivat... Meikäläisen oireet nyt: vähän arat ja numeroa isommat tisut, ainakin omaan silmään osuva turvotus, säännöllisesti noin kolmen-neljän tunnin välein iskevä vaativa nälkä, väsymys, aaltoileva eli välillä myös katoava selkä- ja pääkipu. Mitä tulee syömisiin, pidän itseäni ns. automaattisena terveellisesti syövänä. Ennen raskautta herkut maistuivat enemmän kuin nyt. Itseasiassa aloin aavistella alitajuisesti jotakin ennen plussausta, kun yhtäkkiä ajatus suklaasta etoi suunnattomasti! Ja ajatus alkoholista, tyyliin saunasiideristä, etoi niinikään. Toistaiseksi särkylääkkeittä menty, ja tullaan menemään mikäli mahdollista. Ajattelin nyt kävellä töihin (10 km), jotten vallan sohvaperunoituisi. Joskin, korostettakoot, että olen aktiiviliikkuja (lajeina juoksu, pyöräily, sali), mutta tahallani kyllä aion vähän hidastaa ja himmailla. Juoksulenkkejä en juurikaan ole plussauksen jälkeen tehnyt, koska jotenkin "hölskytyttää" epämiellyttävästi. Mutta välillä teen niitäkin. Kyllä sitä sitten ehtii taas juosta pää kolmantena jalkana, jahka kesä koittaa... pikkuisen kanssa :) Mitä tulee työelämään, kerron vasta sitten kun on pakko, mutta koska tänä päivänä mikään ei ole kaikilla varmaa, en aio itkeä itseäni uneen, jos/kun potkuilla muistetaan. Sisäinen tärkeysjärjestykseni on vähän toisenlainen kuin uranluontiin perustuva. Tietysti taloudelliselta kannalta olisi kai parempi olla mammonan perässä vaikka läpi harmaan kiven puskeva ohjus, mutta kun en ole niin en ole. Ehkä minussa ihmisenä on sitten jotakin muuta annettavaa... Jaksamista kaikille!

Hei kaikki toukokuiset!

Ilmoittaudun mukaan, LA 26.4.2014 ja 6+0 menossa! Jännää, ihanaa, kamalaa ja toisaalta tosi vähän vielä mitään. Huolestuin viikonloppuna kun mulla ei tuntunut juuri raskausoireita, kahvi maistui ja fiilis oli vaan tasaisen hyvä. Tein vielä yhden testin (4.) ja siinä T-viiva oli paljon paksumpi ja tummempi kuin C-viiva eli selkeä homma -raskaana!! :)

Meillä on häät ensi vuoden lokakuussa ja beibi-projekti oli käynnissä tässä muutaman kesäkuukauden ajatuksella, että tervetuloa nyt tai sitten pistetään projekti jäihin lokakuussa, juhlitaan häät ja laitetaan projekti sen jälkeen taas tulille. Ja tässä sitä nyt ollaan. Eli jos hyvin menee (ja totta kai nyt täytyy ajatella, että hyvinhän kaikki menee), meillä on 5kk toukka juhlimassa meidän häitä!

Onnea kaikille odottaville!! Kirjoittelen jatkossa myös raskausajan liikunnasta, sillä opetan työkseni tanssia ja Pilatesta ja olen opiskellut melko paljon näistä raskausajan muutoksista, sekä miten raskaus vaikuttaa liikkumiseen. Siitä löytyy netistä melko laveata ja suurpiirteistä infoa, vaikka juuri oikealla/väärällä liikunnalla voi tehdä paljon edistääkseen omaa ja vauvan oloa, sekä valmistautuakseen synnytykseen. 

Peace&Love siskot!! Samassa veneessä ollaan. ;)

Tietysti täytyy ajatella kaiken menevän hyvin :)

Tuo liikunta juttu kiinnostaa teoriassa aika paljon. Tosin en usko saavani paljoa enempää aikaan mitä nyt saan. Eli kävelen koirin kanssa useamman kerran viikossa muutaman kilometrin lenkin ja sitten teen ihan perus kotihommia. Haravointia ja sellaista. Välillä oli into liikkua enemmän, mutta en tiedä minne se nyt taas katosi.

Sannuli82, olen innokas kuulemaan miten sinulla neuvola meni ja mitä tekivät. Itsellä tosiaan huomenna ja nyt alkaa jo vähän hermostuttaa. Jos niiden testit vaikka näyttävätkin negatiivista ja sitten ihmettelevät että mitä ihmettä teen siellä... No tuskin kun kolme kotitestiä näyttänyt plussaa, mutta minulla on tapana pelätä tällaisia hassuja asioita. Neuvolan jälkeen olisi tarkoitus mennä miehen kanssa syömään jonnekin. Eli toivotaan hyviä uutisia ettei mene syömiset plörinäksi.