FunkyMama

Hei taas!

Kiva lukea ultrakäynneistä hyviä uutisia. Mekin nyt sitten mentiin yksityiselle ultraan (7+1), vaikka hinta vähän kirpaisi (155€). Mutta voi sitä helpotuksen ja onnen määrää, kun siellä näkyi yksi oikeankokoinen alkio oikeassa paikassa ja minisydän jumpsutti määrätietoisesti! Itkuhan siinä tuli helpotuksesta ja ilosta ja onnesta. Mies hymyili tyytyväisenä ja sanoi, että nyt tuntuu taas vähän todellisemmalta tämä raskaus. Sen helposti unohtaa miten "ulkopuolella" mies vielä tässä vaiheessa on, kun mitään ei näy tai tunnu ja juuri kukaan ei edes tiedä. Km riskikin putosi samalla 5%:iin (ennen ultraa 15%). Samalla lääkäri ultrasi munasarjat ja tunnusteli kohdun asennon ja kaulan. Saatiin kuva mukaan ja tänään illalla kerroin kuvan kera uutiset äidilleni, jolle tämä olisi siis ensimmäinen lapsenlapsi. Ja taas itkettiin! :D

Hei siskot!

Mulla kasassa 7+0 ja sosiaaliset paineet alkavat kolkutella ovelle. Meidän tilanteesta erityisen hankalan tekee se, että kolme meille läheisintä pariskuntaa kaikki ovat tilanteessa, ettei lapsia meinaa tulla. Yksi pariskunta on ollut jo 5 v lapsettomuushoidoissa ja luovuttaneet jo toivosta, toiset taas yrittäneet nyt reilun vuoden ja kaikki apukeinot käytössä. Kolmannet ovat yrittäneet vuosia, nyt tosin muuttivat ulkomaille ja ollaan vähemmän oltu tekemisissä. Tälle ensimmäiselle pariskunnalle jo kerroin, sillä hän on ehdottomasti mun paras ystävä ja tuleva kaasoni. Olin aivan äimänä miten vilpittömän onnelliselta hän vaikutti! <3 Vasta nyt taidan ymmärtää edes hitusen siitä toivosta ja pelosta ja tunteiden vuoristoradasta, mitä he ovat käyneet läpi vuosia. Ensi viikonloppuna menemme illallisille tälle toiselle pariskunnalle ja ajattelin, että kyllä se on nyt kerrottava heillekin, viinistä kieltäytyminen kun ei normaalisti ole yhtään mun tapaista. Jännityksellä odotan miten he uutisen ottavat vastaan.

Tuntuu jotenkin kovin sattumalta, epäreilulta, isolta kohtalon oikulta kelle niitä lapsia lopulta siunaantuu. Vaikka meillä tärppäsi jo yk 3, olemme lapsettomuutta ja vauvakuumeilua vierestä seuranneina ihan hullun kiitollisia tilanteestamme. Vaikka en ole missään ultrassa vielä käynyt, nautin jo nyt ihan täysillä raskaudestani, sillä se tosiaan on elämän ihme ja siunaus! Tämän halusin teille tänään jakaa ja muistuttaa: Nauttikaa tekin! :)

Mielelläni kerron jo nyt alustavaa infoa raskausajan liikuntaan liittyen. Yleisesti haluan kannustaa liikkumaan, sillä se pitää yllä sekä omaa että vauvan hyvinvointia sekä nopeuttaa palautumista synnytyksen jälkeen. Eri vaiheissa raskautta kannattaa kuitenkin olla tietoinen, mikä on hyväksi ja mikä ei. Näin ensimmäisellä kolmanneksella yleisimpiä olotiloja ovat väsymys ja huonovointisuus, kipeät rinnat ja turvotus. Toisaalta moni on halukas liikkumaan, ottamaan selvää asioista ja innostunut raskaudesta (minä ainakin!). Jo alkuraskaudessa veren määrä elimistössä kasvaa, mutta toisaalta sen "happipitoisuus" vähenee, mikä johtaa siihen, että sydän tekee normaalia enemmän töitä ja liikkuessa tulee helposti hengästynyt olo. Tästä ei pidä olla huolissaan, vaan alkaa vähitellen totuttelemaan iisimpään treeniin. Pelkkä raskauskin on jo kovaa treeniä elimistölle, eli himoliikkujien kannattaa oikeasti keventää tahtia. Myös sidekudokset alkavat joustaa (ainakin itse tunnen jo nyt 6+2 miten syvät vatsalihakset venyttyvät ja tuntuvat vähän kipeiltä) ja lantion luiden liitoskohdat löystyvät. Suoran vatsalihaksen ("six packin") keskellä oleva linea alba venyttyy ja useimmilla jakautuu "halkaisten" suoran vatsalihaksen keskeltä pyöristyvän vauvamasun sivuille. Tästä johtuen suoran vatsalihaksen treeni (perinteiset ylösnousut) kannattaa treenimielessä jättää jo nyt pois (sängyltä ylösnouseminen ei siis haitallista), jottei huomaamattaan edistä tätä jakautumista. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, ettei suora vatsalihas enää kuroudu umpeen synnytyksen jälkeen. Toisaalta sidekudosten löystyessä lihakset vastaavasti kiristyvät. Kun siis venyttelette, olkaa tarkkoja että venytys kohdistuu lihakseen, ei niveleen. Suosittelen liikuntaa mikä tuntuu hyvältä, ei enää hirveetä rääkkiä ja venytykset sekä lihaskunnot hitaasti ja huolellisesti. Rivakat kävelylenkit raikkaassa syyssäässä ovat mitä parhainta liikuntaa tässä vaiheessa (kunnon urheilurintsikat päällä)!

Toivottavasti saitte tästä ajatuksia alkukolmannekselle! :) Voikaa hyvin!

PS: Joku kävikin jo Pilates-tunneilla -kannattaa kuiskata opettajalle, että olet raskaana ja hän voi vaivihkaa antaa kenties ohjeita mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Hei kaikki toukokuiset!

Ilmoittaudun mukaan, LA 26.4.2014 ja 6+0 menossa! Jännää, ihanaa, kamalaa ja toisaalta tosi vähän vielä mitään. Huolestuin viikonloppuna kun mulla ei tuntunut juuri raskausoireita, kahvi maistui ja fiilis oli vaan tasaisen hyvä. Tein vielä yhden testin (4.) ja siinä T-viiva oli paljon paksumpi ja tummempi kuin C-viiva eli selkeä homma -raskaana!! :)

Meillä on häät ensi vuoden lokakuussa ja beibi-projekti oli käynnissä tässä muutaman kesäkuukauden ajatuksella, että tervetuloa nyt tai sitten pistetään projekti jäihin lokakuussa, juhlitaan häät ja laitetaan projekti sen jälkeen taas tulille. Ja tässä sitä nyt ollaan. Eli jos hyvin menee (ja totta kai nyt täytyy ajatella, että hyvinhän kaikki menee), meillä on 5kk toukka juhlimassa meidän häitä!

Onnea kaikille odottaville!! Kirjoittelen jatkossa myös raskausajan liikunnasta, sillä opetan työkseni tanssia ja Pilatesta ja olen opiskellut melko paljon näistä raskausajan muutoksista, sekä miten raskaus vaikuttaa liikkumiseen. Siitä löytyy netistä melko laveata ja suurpiirteistä infoa, vaikka juuri oikealla/väärällä liikunnalla voi tehdä paljon edistääkseen omaa ja vauvan oloa, sekä valmistautuakseen synnytykseen. 

Peace&Love siskot!! Samassa veneessä ollaan. ;)